Perinne

Järjestysnumeroltaan 28. perinteinen isänmaallinen kesäillan kirkko järjestettiin 7. elokuuta Alajärvellä. Eripuolilla Pohjanmaan paikkakuntia vuorollaan elokuussa järjestettävä iltakirkkotilaisuus on tärkeä osa Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellistä- ja perinnetoimintaa.

Historiallinen Alajärvi

Tänä vuonna kesäillan kirkkopaikkakunnaksi valittiin Alajärvi ja järven rannassa sijaitseva vuonna 1841 käyttöön vihitty Gabrielin kirkko. Alajärven ensimmäinen kirkko rakennettiin samalle paikalla jo vuonna 1749. Vanha kirkko oli kirkonrakentaja Antti Hakolan ensimmäinen luomus. Uuden kirkon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi väestökasvun myötä. Piirustukset tilattiin vuonna 1824 aikansa merkittävimmältä arkkitehdilta C.L Engeliltä.

Rauha läsnä isänmaallisessa kirkkoillassa

Maastopukuihin sonnustautuneet reserviläiset toivottivat kirkkoväen tervetulleeksi ja ojensivat virsikirjoja kirkon eteistilassa. Kirkkotilaisuuden juonsi kokenein ottein hiippakuntapastori Jaakko Antila lausuen samalla syvällisiä mietteitä epävarmaan maailmantilanteeseenkin liittyen.

Kirkkoillassa puheen piti Kurikan seurakunnan kirkkoherra Jani Latva-Nikkola. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan puheenjohtajana toimiva Latva-Nikkola pohti rauhan merkitystä, sekä sitä, mitä rauhan saavuttamiseen tarvitaan. Hän muisteli puheessaan, kuinka oli nuorempana matkannut Jerusalemiin ja kokenut alueen levottomuudet henkilökohtaisesti. Jerusalem oli kuitenkin paikka, jossa hän ei tuntenut pelkoa. – Latva-Nikkola kertoi kuulijoille.

Raamatussa Jaakobin kirjeessä kerrotaan maallisesta ja taivaallisesta viisaudesta:

”Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.” Jaakobin kirje 3 16-18

Latva-Nikkolan puhe antoi ajattelemisen aihetta ja ainakin itselleni oli rauhoittavaa kuulla maailman melskeen keskellä toivomus rauhasta. Tiedotusvälineet ovat täynnä kuvia pommien runtelemista alueista ja ihmistä lähi-idässä ja Ukrainassa. Tuntuu, että lähes muoti-ilmiöksi on kohonnut ihmisen mielettömyydellä ja raakuudella retostelu. Yleisesti ottaen maailmanrauhan toivomisesta on tullut harvinaista, eikä sen toivomista ei juuri kadulla kuule. Siksi on erityisen hienoa kuulla oikeamielistä puhetta isänmaallisessa kesäkirkossa, paikassa, jonne se rauhan sanoma totisesti kuuluu.

Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua toi tilaisuuteen sotaväen tervehdyksen antaen samalla tilannekatsauksen Puolustusvoimien valmiuteen. Puolustusvoimat seuraavat maailmantilannetta tarkkaavaisina ja organisaation valmius toimia on hyvällä tasolla.

Alajärven korsukuoro lauloi kuulaasti

Alajärven korsukuoro esiintyi kirkon lehteriltä Alajärven seurakunnan kanttori Ismo Pitkäsen johdolla. Korsukuoron esittämä Finlandia kuulosti kirkon hienossa akustiikassa siltä, kuin olisi ollut laulun sisällä. Jylhää ja isänmaallista tulkintaa, joka ei varmasti jättänyt paikalla olevia kylmäksi. Kuoron esittämänä kuultiin myös Jumalan kunnia luonnossa, sekä Veteraani iltahuuto, joista jälkimmäinen säväyttää aina aivan erityisellä tavalla. ”Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!”

Alajärven seurakunnan puheenvuoron piti kappalainen Ann-Mari Häggman-Niemi ja kiitossanat lausui Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan puolesta kirkkovaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen. Kiitossanoissa korostui hengellisen- ja perinnetyön järjestämisen tärkeys ja muistutus siitä, miten tärkeää on että, niiden jatkuvuus turvataan myös jatkossa.

”Kristillis-isänmaalliset tilaisuudet antavat meille eväitä arjen aherrukseen” – Kattelus-Kilpeläinen totesi osuvasti.

Alajärven seurakunta tarjosi isänmaalliseen iltakirkkotilaisuuteen saapuneille kirkkokahvit Alajärven seurakuntatalolla.

Löytyykö uskoa?

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien isänmaallisissa kesäillan kirkkotilaisuuksissa on ollut vuosittain tyypillisesti 150-200 sanankuulijaa. Tänä vuonna järjestäjän hienoisena pettymyksenä oli väkiluku, joka asettui maltilliseen 54 kuulijaan. Olen kiitollinen heistä jokaisesta, mutta vääjäämättä tulee mieleen se kohta isosta kirjasta, jossa todetaan: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?”

Kiitos tärkeästä työstä ja hyvin järjestetystä kirkkoillasta kaikille järjestelyihin osallistuneille. Alajärven seurakunta, Alajärven korsukuoro, Alajärven Reserviläiset, Pohjanmaan aluetoimisto ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellinen- ja perinnetoimikunta.

Kiitos kaikille sanaa kuulemaan tulleille ja hyvää loppukesää!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Lyhyt videotallenne Alajärven kesäillan kirkosta 7.8.2025

Perinteinen reserviläisten maakunnallinen kesäillan kirkko järjestetään jo 28. peräkkäisen kerran. Tänä vuonna isänmaallinen kirkkotilaisuus järjestetään Alajärvellä elokuun 7. päivänä klo 19:00 alkaen.

Kirkkotilaisuuden juontaa Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan varapuheenjohtaja, hiippakuntapastori Jaakko Antila. Kesäillan kirkon puhujana toimii Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan puheenjohtaja, kirkkoherra Jani Latva-Nikkola. Alajärven seurakunnan tervehdyksen esittää kappalainen Ann-Mari Häggman-Niemi. Puolustusvoimien tervehdyksen saapuu esittämään Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua.

Kesäillan kirkossa kuullaan Alajärven korsukuoron musiikkiesityksiä, Alajärven seurakunnan kanttori Ismo Pitkäsen johdolla.

Päätössanat lausuu Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan jäsen, kirkkovaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen. Isänmaallisen tilaisuuden jälkeen nautitaan kirkkokahvit Alajärven seurakuntatalolla.

Reserviläiset kutsuvat maakunnan väkeä Alajärven kirkkoon perinteisellä tunnuksella:

”Kiitos kesästä, kiitos vapaasta Isänmaasta!”

Lämpimästi tervetuloa isänmaalliseen kirkkotilaisuuteen!

Järjestäjinä: Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit, Alajärven Reserviläiset ja Alajärven seurakunta.

Yleisö ja media kutsutaan osallistumaan arvokkaaseen muistomerkin paljastustilaisuuteen, jossa kunnioitetaan laihialaisen Mannerheim-ristin ritari nro.20 kersantti Eino Mallilan panosta Suomen itsenäisyyden puolustamiseksi.

Muistomerkki paljastetaan La 5.7.2025 klo 11:00 osoitteessa Laihiantie 37, Laihian kirkon edustalla sankarihautausmaalla.

Musiikista vastaa Laivaston soittokunta ja Laihian mieskuoro.

Juhlapuhe majuri Marko Maaluoto Mannerheim-ristin ritarien säätiön toiminnanjohtaja Mannerheim-ristin ritarit olivat sotilaita, jotka osoittivat poikkeuksellista urheutta ja johtajuutta Suomen kohtalonhetkillä. Muistomerkki on pysyvä kunnianosoitus heidän perinnölleen ja isänmaallisuudelleen.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 7.10.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Eino Ilmari Mallilan, joka jouduttuaan vihollisen saartamaksi Porlammella keskellä aukiota, johti konekivääri puolijoukkuettaan erittäin taitavasti ja rohkeasti. Joukkueen murtautuessa läpi pakotti ottamansa vangit valjastamaan hevosen, meni takaisin hakemaan konekiväärit pois ja taistellen kolmen eri vihollislinjan läpi toi konekiväärit, miehensä sekä vangit takaisin omalle puolelle.”  lähde: Mannerheim-ristin ritarien säätiö

Tilaisuus on avoin kaikille!

Lisätiedot ja yhteydenotot:
Olavi Koskinen pj. 045 666 2533
Laihian sotiemme veteraanit museoyhdistys ry

Ylihärmässä laskettiin 4. kesäkuuta 2025 ensimmäistä kertaa kukkalaite ja valkoiset ruusut C. G. E. Mannerheimin muistomerkille Puolustusvoimien lippujuhlan päivän kunniaksi.

Tilaisuus oli ensimmäinen laatuaan, ja se kokosi yhteen paikallisia Reserviläisiä, perinneyhdistyksen jäseniä ja veteraaniperinnetyön ystäviä kunnioittamaan Suomen puolustusvoimien ja marsalkka Mannerheimin merkitystä kansakunnan historiassa. Kukkalaitteen laskeminen muistomerkille juhlapäivänä luo uuden perinteen, joka sitoo paikallisen historian osaksi valtakunnallista muistamistyötä.

Ylihärmään pystytetty Mannerheimin-muistomerkki paljastettiin alkuvuodesta 2025, ja se palauttaa mieleen tammikuun 1918 dramaattiset vaiheet. Tuolloin Mannerheim esikuntineen saapui Vaasasta Ylihärmään, päivää ennen virallista käskyä venäläisten varuskuntien aseistariisunnasta, ja tästä Tammisunnuntaiksi kutsutusta päivästä katsotaan vapaussodan alkaneen.

Muistomerkkihanke on ollut pitkään ylihärmäläisten toiveissa. Ensimmäiset aloitteet nähtiin jo 1950-luvulla, mutta hanke jäi aikanaan maakunnallisen patsashankkeen jalkoihin. Nyt, yli sata vuotta tapahtumien jälkeen, muistomerkki on viimein pystytetty paikallisten toimijoiden ja lahjoittajien voimin.

Muistomerkin jalustaan kaiverrettu lause “Muistakaa olla miähiä kans!” muistuttaa Mannerheimin ja ylihärmäläisten suojeluskuntalaisten historiallisen kohtaamisen sanoista. Samalla se puhuttelee yhä uudelleen jokaista sukupolvea vastuullisuudesta, rohkeudesta ja isänmaanrakkaudesta.

Ylihärmän muistomerkki liittyy osaksi laajempaa Mannerheim-muistojen verkostoa, johon kuuluu useita patsaita eri puolilta Suomea. Historiantutkija Tuomas Teporan mukaan Etelä-Pohjanmaalla Mannerheimin merkitys on erityisen vahva: Täällä häntä ei muisteta vain marsalkkana, vaan nimenomaan vapaussodan ylipäällikkönä.

Ylihärmän muistomerkin äärelle kokoontuminen Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä luo nyt uuden mahdollisuuden vaalia tätä historiaa arvokkaalla tavalla, ja rakentaa tulevaisuuteen katsovaa muistamiskulttuuria.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Katso video muistomerkin paljastustilaisuudesta 25.1.2025:

Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä 4.6.1955 eli 70 vuotta sitten paljastettiin maailman ensimmäinen Mannerheimin näköispatsas Seinäjoella. Maailman ensimmäinen Mannerheimin muistomerkki on Sveitsissä Montreuxin kaupungissa. Se paljastettiin myös vuonna 1955 hieman Seinäjoen patsasta aiemmin mutta se ei ole näköispatsas.

Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivää ja puolustusvoimien lippujuhlan päivää vietettiin 4.6.2025 Mannerheimin patsaalla. Tälläkin kertaa saimme kokea juuri ennen tilaisuuden alkua ylilennon. Poikkeuksena aiempaan, nyt sen suoritti yksittäinen potkurikone ja huomattavasti korkeammalla. Ei kuulemma ollut tilattu, kertoi tilaisuuden juontajana toiminut sotilasmestari (res) Jari Ojala. Hän aloitti juonnon: Arvoisat läsnäolijat, tilaisuuden musiikista vastaa jälleen erinomainen MPK Pohjanmaan soittokunta kapellimestari Arto Panulan johdolla. Otimme lipun vastaan Robert Kajanuksen sotamarssilla. Seuraavaksi Kuortanelaisen Heikki Klemetin Vilppulan urhojen muistolle, jonka jälkeen Juhlapuheen pitää metsänhoitaja/ Mannerheim -tuntija Juha Levonen.

Metsänhoitaja Juha Levosen puhe käsitteli laajasti patsaan syntyhistoriaa, saamista Seinäjoelle sen eri vaiheista ja muista Mannerheimin patsashankkeista. Puhe luettavissa artikkelin lopuksi. Juhlapuheen jälkeen MPK Pohjanmaan soittokunta esitti kappaleet Artturi Ropen Marsalkan hopeatorvet sekä Suomalaisen ratsuväen marssi kolmekymmenvuotisessa sodassa.

Musiikkiesityksen jälkeen oli vuorossa seppeleenlaskut. Seppeleen laskivat perinteisesti Puolustusvoimat, Seinäjoen kaupunki ja Seinäjoen seurakunta, veteraani- ja maanpuolustus ja perinnejärjestöt sekä Rakuunakilta. Sen lisäksi seppeleen laskivat yhdessä Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ja Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta, joka vietti 60-vuotisjuhliaan toukokuulla.

Seuraavana juontaja ilmoitti: Hyvät ystävät, juhlavaan tilaisuuteen kuuluu myös muistamiset, niitä on meillä tässä tilaisuudessa yksi, saanko pyytää Sotien 1939 – 1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen puheenjohtajaa Pertti Kortesniemeä luovuttamaan huomionosoitus. Huomionosoituksen kohteeksi pääsi myyntiedustaja Timo Fors Seinäjoelta.

Lopuksi paikalle saapunut reilun sadan hengen yleisö sai nauttia paitsi aurinkoisesta ja melko lämpimästä kesäsäästä myös Johan von Goethen Rukous, jonka jälkeen lippu poistui Robert Kajanuksen sotamarssin saattamana. Yleisön joukossa oli nytkin enemmän rollaattoreita kuin lastenvaunuja. Tämä olisi hyvä tapa siirtää perinteitä tuleville sukupolville.

Timo Sysilampi
Seinäjoen Reserviläiset

♦ ♦ ♦

Puhe Seinäjoen Mannerheimin patsaalla 4.6.2025 / Juha Levonen

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, lotat ja sodanajan sukupolvi. Hyvä yleisö.
Olemme kokoontuneet tänään juhlatilaisuuteen tänne Seinäjoen Mannerheimin patsaalle ja Mannerheim -puistoon. Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 70 vuotta patsaan paljastuksesta.

Mannerheim vietti esikuntineen hallituksen joukkojen ylipäällikkönä vapaussodan alkuvaiheessa helmi-maaliskuussa 1918 noin seitsemän viikon ajan Seinäjoella. Kuten tiedämme päämaja sijaitsi rautatieasemalla kuudessa verkkoaidalla eristetyssä junavaunussa, kansan kanahäkiksi ristimässä muodostelmassa. Vapaussodan aikana eteläpohjalaiset oppivat arvostamaan ja kunnioittamaan Mannerheimia kunhan hänet ensin opittiin kauan Suomesta poissa olleena tuntemaan. Arvostus muodostui molemmin puoliseksi.

Mannerheimin kuoleman jälkeen 27.1.1951 alkoi usealla paikkakunnalla viritä suunnitelmia Mannerheim-patsaan hankkimiseksi. Mannerheim oli hillinnyt eläissään patsassuunnitelmia toteamalla, että eläville ei patsaita pystytetä. Tampereella oli toki ryhdytty jo 1930-luvulla puuhaamaan patsasta ja se oli saatukin valmiiksi 1930-luvun lopulla, mutta poliittisten kiistojen takia sitä ei saatu pystytettyä ennen talvisodan puhkeamista.

Mannerheimin kuolemasta ei ehtinyt kulua kahtakaan kuukautta kun viisi yksityishenkilöä kutsui Seinäjoelle koolle maakunnallisen kokouksen 16.3.1951 keskustelemaan patsasasiasta. Kutsujat olivat johtaja Lauri Koivisto, eversti Matti Laurila, päätoimittaja Artturi Leinonen, rehtori Hilja Riipinen ja opettaja Lempi Saunamäki eli maakunnassa tuttuja vaikuttajanimiä. Heidän kutsumaansa tilaisuuteen saapui väkeä ympäri maakuntaa ja päätettiin perustaa 10-henkinen toimikunta koollekutsujanaan eversti Matti Laurila tarkoituksena aloittaa Mannerheim-patsashankkeen toteuttaminen. Asia päätettiin pitää henkilökohtaisella tasolla, eikä ottaa mukaan yhteisöjä eikä järjestöjä. Hanke haluttiin pitää erossa kaikesta poliittisesta toiminnasta. Eri pitäjiin nimettiin yhdyshenkilöt, joiden tuli toimittaa varojenkeruulistat pitäjissään eri liikelaitoksiin ja vastaaviin.

Toimikunta yritti aluksi ostaa Tampereelta siellä edelleen pystyttämättä olleen Evert Porilan veistämän patsaan, mutta huonolla menestyksellä. Niinpä patsas päätettiin tilata kuvanveistäjä Lauri Leppäseltä. Tämä oli Matti Laurilan tavoin ollut Saksassa jääkärikoulutuksessa ja sitä kautta taustoiltaan tuttu. Hän oli omistautunut vapaussodan jälkeen aluksi sotilasuralle, mutta siirtynyt sitten kuvanveistäjäksi. Hänet tunnettiin jo useista sotahistoriaamme liittyvistä patsaista ja muisto-merkeistä.

Patsaan varojen keruu eteni kunnissa vaihtelevasti. Tarvittavat varat, n. 3 milj. silloista markkaa saatiin kuitenkin kokoon. Isot kunnat olivat keräyssummiltaan kärjessä järjestyksessä Kauhajoki, Lapua, Kauhava jne.

Patsaan sijaintipaikaksi oli jo alun perin päätetty Seinäjoki entisenä päämajapaikkakuntana, jossa alkoikin sopivan paikan etsintä. Sellaiseksi valikoitui lopulta Keskustori, jolta torikauppa siirrettiin läheiselle Maakunta-aukiolle Kalevankadun varteen.

Patsas ja puitteet valmistuivat aikataulussaan niin, että paljastusjuhla voitiin pitää suunnitellusti 4.6.1955 eli Mannerheimin syntymän 88-vuotispäivänä. Juhlasta muodostui ylevähenkinen isänmaallinen juhla, johon osallistui arviolta n. 3000 henkeä eli Keskustorin täydeltä. Poliittinen ilmapiiri oli sodan ja valvontakomission sekä omien lisätulkintojemme takia melko ankara ja rajoittunut. Juhlassa oli kuitenkin tiettyä uhmakkuutta, sillä Vaasan Varuskuntasoittokunnan säestämänä yleisö lauloi Heikki Klemetin Vilppulan urhojen muistolle, jota omissa ahtaimmissa tulkinnoissamme pidettiin valvontakomission kieltämänä. Viimeisinä seppelten laskijoina tulivat erikseen eri ryhminään Etelä-Pohjanmaan 32:n jokaisen entisen suojeluskunnan ja lottaosaston edustajat kuitenkin ilman että he lausuivat mitään saatesanoja. Jokainen ryhmä muodostui kahdesta miehestä ja yhdestä naisesta. Molemmat järjestöt kuuluivat tunnetusti valvonta-komission kieltämiin. Paikallaolijat tunnistivat kyllä mistä järjestelyssä oli kyse ja monelle se tuotti varmaan pientä tyydytystä. Äärivasemmiston julkitulo juhlan jälkeen oli ankaraa, mutta juhlan suhteen ei ryhdytty mihinkään oikeudellisiin toimiin. Poliittinen ilmapiiri oli Seinäjoellakin suhteessa Mannerheimiin jonkin verran jännittynyt, sillä kauppalan puolelta patsaan vastaanottajakin vaihtui poliittisista syistä aivan viime metreillä. Myöskään tuore kauppalanjohtaja Olavi Piha ei osallistunut juhlaan. Patsaan otti vastaan kauppalan puolesta valtuuston vara-puheenjohtaja M. I. Kantele. Tilanne tasaantui Seinäjoellakin varsin pian, sillä jo 28.1.1958 eli vapaussodan alkamisen 40-vuotismuistopäivänä kauppalanhallitus teki päätöksen että kauppalan virallinen seppele tullaan vuosittain laskemaan Suomen Marsalkka Mannerheimin muistomerkille Keskustorille hänen syntymäpäivänään kesäkuun 4. pv. Tätä päätöstä ryhdyttiin noudattamaan. Mukaan on vuosien saatossa liittynyt muitakin yhteisöjä ja järjestöjä kuten tänäänkin tulemme näkemään.

Seinäjoki oli saanut maailman ensimmäisen Mannerheimin näköispatsaan. Tuo lisäys näköispatsaasta pitää ilmaisuun tehdä, sillä Sveitsin Montreuxissä Mannerheimin viimeisten vuosien asuinpaikassa oli kolmisen viikkoa aiemmin ehditty paljastaa Mannerheimille patsas, lähes 7-metrinen obeliski, joka tosiaan ei ollut näköispatsas, komea monumentti kylläkin. Seinäjoen Mannerheim-patsaan jälkeen maahamme paljastettiin useita vastaavia patsaita, ensin Tampereelle 1956 jo kauan valmiina ollut, Lahteen 1959, Helsinkiin 1960 ja Mikkeliin 1967 sekä näiden jälkeen vielä muutamia Mannerheimin rintakuvia.

Edessämme oleva Seinäjoen Mannerheim-patsas esittää Mannerheimia vapaussodan ylipäällikkönä, jollaisena hänet maakunnassa alun perin opittiin tuntemaan. Mannerheim katseli tältä alkuperäiseltä paikaltaan Vaasan talon edustalta rautatieaseman suuntaan, missä hänen johtamansa päämaja sijaitsi junavaunuissa nuo mainitut noin seitsemän viikkoa 1918. Patsaan etuosassa on Mannerheimin käsialaa jäljitellen hänen nimensä sekä teksti ”SUOMEN MARSALKKA” eli siltä osin poikettiin tuosta vapaussodan ylipäällikköä esittävästä linjasta. Patsaan toisella sivustalla on lause ”se vala on koetettu puhtaana pitää” jo aiemmin mainitusta Heikki Klemetin Vilppulan urhojen muistolle –sävellyksestä, joka oli myös Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta- ja lottapiirien kunniamarssi. Patsaan toisella sivustalla lukee: ”YLIPÄÄLLIKÖLLEEN, ETELÄ-POHJALAISET”.

Mannerheimin 100-vuotissyntymäpäivänä 4.6.1967 Seinäjoella järjestettiin näyttävä, valtakunnallinen juhla hänen kunniakseen. Viimeistään tuolloin kävi selväksi, että patsaan sijaintipaikka oli yleisöjuhliin liian ahdas kun motorisoidut paraatijoukotkin tekivät ohimarssinsa Koulukatua pitkin torin läpi. Patsaan siirtoa alettiin suunnitella ja se toteutettiinkin 1973 tälle nykyiselle paikalleen Aalto-keskuksen yhteyteen. Mitään sen suurempaa dramatiikkaa asiaan ei liittynyt ja hankkeelle saatiin myös eversti Matti Laurilan hyväksyntä. Patsasta on jouduttu nykyisellä paikallaankin vähän siirtämään ympäröivien puiden kasvun takia. Siirron yhteydessä kaupunki viimeisteli alueen viihtyisäksi Mannerheim -puistoksi.

Mannerheimistä kasvoi eräs kansamme harvoja, todellisia suurmiehiä laajan elämän-kokemuksensa ja monien henkilökohtaisten, myönteisten ominaisuuksiensa avulla. Eräitä tällaisia olivat hyvä tilannetaju ja kaukokatseisuus.

Otan tähän loppuun esimerkkinä lainauksena erään hänen hyvin tuoreelta tuntuvan lausumansa sotiemme jälkeen: ”SÄILYKÖÖN SAAVUTETTU YKSIMIELISYYS PERINTÖNÄ TULEVILLE SUKUPOLVILLE TAISTELUSSA IDÄN VAARAA VASTAAN”.

HYVÄÄ PUOLUSTUSVOIMAIN LIPPUJUHLAN PÄIVÄÄ JA MANNERHEIMIN SYNTYMÄPÄIVÄÄ.