Lentomestari Artturi Sysilampi

”Maanantaina tapahtui Kauhavan lentokentän läheisyydessä lento-onnettomuus, jolloin kone meni aivan murskaksi. Klo 16 paikkeilla oli harjoituslennossa Molik-mallinen harjoituskone. Koneessa olivat lentomestari Sysilampi ja aliupseerioppilas Lilja. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä syöksyi kone maahan, ollen koko ajan käynnissä. Lähellä sattui olemaan ihmisiä, jotka riensivät paikalle auttamaan. He totesivat tällöin, että Lilja oli tajuttomana, sen sijaan Sysilampi oli tajuissaan. Hän kykeni keskustelemaankin. Hän oli mm. kertonut, ettei hän pysty sanomaan, miksi kone oli syöksynyt maahan. Loukkaantuneet toimitettiin saamaan ensiapuhoitoa Kauhavan ilmailukoulun sairaalaan, josta heidät myöhemmin kuljetettiin ambulanssivaunulla lääninsairaalaan Seinäjoelle. Sairaalassa todettiin, että Liljan molemmat jalat olivat menneet poikki, jotapaitsi hän oli saanut pahan aivotärähdyksen. Hän oli vielä eilen illalla tajuttomana. Sysilammilta oli myös katkennut molemmat jalat, jotapaitsi hän oli saanut pahan ruhjevamman leukaansa, mutta hän voi olosuhteisiin katsoen hyvin. Välitöntä hengenvaaraa ei liene kummallakaan loukkaantuneista. Heti tapahtuman jälkeen asetti ilmailukoulun johtaja tutkimuskomissionin onnettomuuden syiden selville saamiseksi. Komissionin johtajaksi määrättiin kapteeni Miettinen. Ilmavoimien esikunta ilmoittaa, että maanantaina lento-onnettomuudessa Kauhavalla loukkaantunut lentomestari Artturi Sysilampi kuoli saamiinsa vammoihin Vaasan läänin sairaalassa Seinäjoella toissapäivänä. Lentomestari Artturi Sysilampi oli syntynyt joulukuun 27 p:nä 1901 Kuortaneella ja oli naimisissa. Hän oli ollut lentokone-ohjaaja vuodesta 1926 ja ohjaajaopettaja vuodesta 1929 alkaen.”

Ilmasotakoulun Kilta ry:n toimittamassa Yrjö Toivasen ja Veikko Hietamiehen kirjoittamassa kirjassa Letov Š218 A SMOLIK lentomestari Artturi Sysilammen kuolemaan johtanut Smolik-lento kerrotaan tapahtuneen 15. kesäkuuta 1936 ja olleen järjestyksessään toinen ohjaajan kuolemaan johtanut onnettomuus tällä konetyypillä. Kyseessä oli tavallinen koululento Kauhavalla SM-140:llä.

Opettajana oli kokenut lentomestari Artturi Sysilampi ja hänen oppilaanaan alikersantti Mauri Valdemar Lilja. Kesken lennon Smolikin nähtiin menevän syöksykierteeseen, oikenevan pari kertaaa ja murskautuvan lopulta Ontonnevan laidassa olevalle niitylle. Molemmat lentäjät vietiin pahoin loukkaantuneina Ilmailukoulun sairastuvalle. Alikersantti Lilja oli pitkään heikossa kunnossa, mutta toipui lopulta palaten myöhemmin jatkamaan koulutustaan. Lentomestari Artturi Sysilammelle lento sen sijaan jäi viimeiseksi. Hän kuoli vammoihinsa seuraavana päivänä kello 10.30, mutta ehti kertoa muistikuvansa onnettomuudesta. Kertomus kirjattiin ylös seuraavasti:

”Kertoi n. klo 17.30 ollessaan sidottavana Ilmailukoulun sairastuvalla, että hän aloitti syöksykierteen 1050 metrin korkeudesta. Kone teki kolme pyörähdystä vasemmalle. Kun konetta yritettiin oikaista, muuttui syöksykierre laakakierteeksi. Hän painoi sauvan eteenpäin, mutta laakakierre jatkui siitä huolimatta, että hän veti täyden kaasun. Sitten hän sulki kaasun koneen yhä jatkaessa laakakierrettään ja tultua niin lähelle maata ettei hän katsonut enää kannattavan hypätä koneesta pois.”

Lentomestari Sysilampi oli lisäksi maininnut, että hän oli edellisenä päivänä suorittanut oppilaan kanssa samanlaisen harjoituksen samalla koneella, jolloin kone oli 2½ pyörähdyksen jälkeen oiennut normaalisti. Näin ollen ongelman syy jäi epäselväksi.

Lentomestarit olivat Suomen sotilasilmailussa olleet paitsi merkittäviin yksilösuorituksiin yltäneitä taistelijoita paljon juuri niitä esikuvia, joilta nuorempi lentäjäsukupolvi on oppinsa saanut. Lentomestari sekä arvonimenä että toimijärjestelmänä perustettiin vuonna 1925 ja lakkautettiin Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyssä vuonna 1952.

Näin kuvaa Veikko Juurikas teoksessaan Lentomestarit tätä ammattikuntaa, jonka henki elää kuitenkin yhä voimakkaana sotilasilmailussamme ja näin tulee jatkossakin olemaan. Kirja antaa hyvän kuvan kaikista niistä 140 lentomestarista, jotka hänen mukaansa jokainen olisi kirjan arvoinen. Hänen edellinen kirjansa kun oli kirjoitettu hänen isästään Lentomestari Eino Juurikkaasta.

Kenraaliluutnantti Heikki Nikunen kirjoittaa teoksen alkulauseessa: Lentomestarit olivat sotilaslentäjäryhmä, jossa personoitui ilmavoimiemme motto: ”Qalitas Potentia Nostra”. Nousu lentomestariksi tiesi, että kyseinen pilotti oli paitsi edennyt ohjaaja-aliupseeriarvojen huipulle myös osoittautunut päteväksi ja arvostetuksi mestariksi ansioissaan. Lentomestarit olivat lentoyksiköiden luottomiehiä, joille voitiin uskoa vaikeimmat ja haasteellisimmat lentotehtävät, ja joita laivueen komentajat ja lentueen päälliköt käyttivät sekä nuorempien ohjaajien kouluttajina että esikuvina.

Mysteeriksi jäänyt kuolema