Lakeuden Maanpuolustaja

Artikkeli

Kohti loppuvuoden tapahtumia

Julkaistu

Syksy on jo saanut ja joulukin lähestyy. Ennen joulurauhaa on reserviläiskentällä vielä monenlaista tapahtumaa. Yhdistysten ja kerhojen kokouksissa valitaan puheenjohtajat, hallituksen jäsenet ja edustajat piirien hallintoon.

Jari Hellinen on Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry:n 1. varapuheenjohtaja. Kuva: Anne Haapamäki

Alavudella oli reserviläisten syyskokous 5. lokakuuta ja hallitukseen tuli kolme uutta jäsentä. Aktiivisia uusia kasvoja tarvitaan toimintaan mukaan. Koska jäsenmäärämme on tasaisessa kasvussa, kasvatimme hallituksen kokoonpanoa. Tästäpä tuleekin mieleen, että myös koko Reserviläispiirin jäsenmäärä on kasvanut mukavasti.

Se vaan hiukan hämmästyttää, että miksei se näy esimerkiksi piirin yleisissä kokouksissa? Paikalla on vain kourallinen osallistujia muutamasta yhdistyksestä. Kevät- ja syyskokouksissa sentään käsitellään varsin tärkeitä asioita, jotka vaikuttavat piirien alueille. Eikö tieto tapahtumista liiku jäsenistölle? Tietoa on kyllä saatavissa muun muassa Lakeuden Maanpuolustajan kalenterista.

Lakeuden Maanpuolustajan tapahtumakalenteria seuraamalla selviää maanpuolustusväen tapahtumat.

Jokaisen paikallisen hallituksen on syytä hoitaa tiedottamista jäsenistön suuntaan paremmin. Ainakin voi muistuttaa, kertaushan on opintojen äiti. Piirihallituksiin valituilla on varahenkilö. Monesti kokouksista puuttuvat molemmat. Melkoinen sattuma, että molemmilla on este. Mikäli varsinainen jäsen on estynyt, niin hän vinkkaa varahenkilölle. Pitää toki muistaa, että toimimme vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla, eikä ketään pakoteta mihinkään. Herää joskus lievä epäily siitä, onko valittu oikeita henkilöitä tehtäviin? Tätä on syytä miettiä, kun kokouksissa tehdään valintoja vuodelle 2027.

Näistä arvioistani saanen varmaan taaskin palautetta, kuten aikaisemmistakin kirjoituksistani. Palaute on (lähes) aina ok, sehän on merkki siitä, että juttu on luettu ja se herättää mielipiteitä.

5. joulukuuta on Almassa jälleen hienot juhlat. Suosittelen vilpittömästi maakunnan väen osallistumista tähänkin tapahtumaan. Jo pelkästään juhlapaikan historian takia kannattaa tulla ihailemaan miljöötä ja huomata historian siipien havina. Myös seura, ruoka ja musiikki on tapahtumassa asiallista.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuus järjestettiin ravintola Almassa 5.12.2025. Kuva: Jani Syvänen
Jouluaaton kunniavartioon voi tulla vaikka pariskuntana. Nina ja Markus Nieminen vartioivat Alavudella jouluaattona. Kuva: Nina Nieminen

Vaikka tuossa lievästi moitinkin väen vähäistä osallistumista, niin joulukuun itsenäisyyspäivän kunniavartioihin ynnä muihin päivän tehtäviin väkeä on löytynyt todella hyvin ja se on hienoa se. Sankarihautausmaiden kunniavartiot jouluna ovat myös hoidettu ansiokkaasti. Maailmalla on nyt menossa monenmoista kriisiä. Pitäkäämme pää kylmänä ja eletään suhteellisen normaalia arkea kukin tahoillaan.

Varautuminen on toki aina hyvä, koskaan ei voi tietää mitä ja missä tapahtuu. Suurella varmuudella reserviläisten osalta asiat on hyvällä tolalla, mutta aina toki on parantamisen varaa. Kannattaa selvittää, mitä mahdollisia tarvikehankintoja reserviläisväellä paikallisesti on. Hankintoihin on suurella todennäköisyydellä saatavissa avustuksia useammaltakin taholta. Voiko yleinen raha mennä parempaan käyttöön, kuin alueellisten maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemiseen!

Nähdään yhteisissä tapahtumissa!

Jari Hellinen
1. varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Harmaat pirut käänsivät Viron vapaussodan suunnan

Julkaistu

Ylihärmän Päämajassa kuultiin 7. lokakuuta historiantutkija, filosofian tohtori ja dosentti Jussi Niinistön esitys hänen Harmaat pirut -kirjansa aiheesta. Tilaisuus keräsi salin täyteen historiasta kiinnostunutta yleisöä. Jussi Niinistö kertoi suomalaisista vapaaehtoisista, joiden panos Viron itsenäisyyden puolustamisessa jäi Pohjan Poikien varjoon.

Teoksen kansi. Kuva: Mika Mäki

Niinistön teos nostaa esiin suomalaisen sotahistorian vähemmän tunnetun luvun, I Suomalaisen Vapaajoukon vaiheet Viron vapaussodassa vuosina 1918–1920. Joukko tunnettiin bolševikkien keskuudessa nimellä harmaat pirut.

Suomalaisten vapaaehtoisten ratkaiseva panos

Viron vapaussodan alku loppuvuonna 1918 oli vaikea. Puna-armeijan hyökkäys eteni nopeasti, ja vastaitsenäistynyt Viro oli joutunut vakavaan vaaraan. Suomesta lähtenyt vapaaehtoisjoukko ei ollut kooltaan suuri, mutta sen saapuminen Viroon juuri oikealla hetkellä oli ratkaisevan tärkeää. Vapaaehtoiset toivat puolustajille kipeästi kaivattua lisävoimaa ja vahvistivat uskoa siihen, että Viron itsenäisyys voitiin pelastaa.

Historiantutkija, filosofian tohtori ja dosentti Jussi Niinistö esittelee kirjaan liittyvää aineistoa. Kuva: Asno Peltola

Suomesta Viroon lähteneistä vapaaehtoisista muistetaan tavallisesti parhaiten Pohjan Pojat. Heidän rinnallaan taisteli kuitenkin myös I Suomalainen Vapaajoukko, joka saapui Viroon kärkiosastona ruotsalaisen majuri Martin Ekströmin johdolla.

Joukon maine rakentui rohkeiden ja nopeiden sotatoimien varaan. Tammikuussa 1919 harmaat pirut osallistuivat Narvan valtaukseen, jossa onnistunut koukkausoperaatio ja määrätietoinen hyökkäys vaikuttivat ratkaisevasti taistelun lopputulokseen.

Narvan valtausta on verrattu Kaarle XII:n samassa kaupungissa suuressa Pohjan sodassa saavuttamaan voittoon. Molemmissa tapauksissa määrätietoisesti johdettu hyökkääjä onnistui lyömään lukumäärältään huomattavasti vahvemman puolustajan.

Sodan jälkeen edessä kotiinpaluu

Kun Viron itsenäisyyden puolustaminen oli edennyt tavoitteisiinsa ja maan rajat oli saavutettu, vapaaehtoisjoukon sisäiset ongelmat alkoivat korostua. Kurittomuus vaikeutti toiminnan jatkamista, ja lopulta joukko oli kotiutettava.

Viron vapaussota päättyi Tarton rauhaan helmikuussa 1920. Rauhansopimuksessa Neuvosto-Venäjä tunnusti Viron itsenäisyyden.

Harmaiden pirujen tarina jäi pitkäksi aikaa vähemmälle huomiolle, vaikka joukon sotatoimilla oli merkitystä Viron itsenäisyyden puolustamisessa. Niinistön kirja palauttaa tämän vapaaehtoisjoukon osaksi Suomen ja Viron yhteistä sotahistoriaa.

Kirjan esittelytilaisuus keräsi salin täyteen historiasta kiinnostunutta yleisöä. Kuva: Mika Mäki
Yleisön oli helppo kuunnella selkeää ja johdonmukaista esitystä. Kuva: Mika Mäki

Teoksen arvoa lisää runsas aikalaiskuvitus, joka avaa näkymän vapaaehtoisten toimintaan ja aikakauden tapahtumiin. Mukana on myös aiemmin julkaisemattomia kuvia, jotka täydentävät kuvaa suomalaisten taistelijoiden vaiheista Virossa.

Jussi Niinistön vierailu Ylihärmän Päämajassa tarjosi yleisölle mahdollisuuden tutustua tähän historiaan tutkijan oman työn kautta. Samalla se muistutti Suomen ja Viron itsenäisyystaistelujen läheisestä yhteydestä ja niistä suomalaisista vapaaehtoisista, joiden panos on jäänyt tunnetumpien sotajoukkojen varjoon.

Niinistön kerronta oli selkeää ja johdonmukaista. Tutkijana hän pitäytyi siinä, mistä lähteet antoivat varman tiedon. Tämä varmuus ja perusteellinen historian tuntemus tekivät vaikutuksen Ylihärmän Päämajan kuulijoihin. Kiinnostus näkyi myös konkreettisesti, sillä Harmaat pirut -kirjat vietiin tilaisuudessa niin sanotusti käsistä.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry

Reserviläiset marssivat jälleen ennätyksen

Julkaistu

Reserviläisliiton ja Suomen Reserviupseeriliiton yhteinen Maaottelumarssi järjestettiin syyskuussa jo kuudetta kertaa. Tänä vuonna tapahtumalla juhlistettiin 85 vuoden takaista Suomi–Ruotsi-maaottelumarssia. Kuukauden aikana kirjattiin yhteensä 7751 marssisuoritusta ja 96000 kilometriä. Aktiivisimmat piirit ja yhdistykset palkitaan kannustintuilla viidessä eri sarjassa.

Maaottelumarssi kannusti jälleen reserviläisiä ja muita liikunnan ystäviä ylläpitämään fyysistä toimintakykyään. Syyskuun aikana tapahtumaan osallistuttiin eri puolilla Suomea niin yksin kuin yhdessä muiden marssijoiden kanssa.

Marssikilometrejä kertyi yhteensä 96000 ja hyväksyttyjä suoritusmerkintöjä 7751. Viime vuonna marssittiin 92000 kilometriä ja kirjattiin noin 7300 suoritusta. Vuonna 2024 kilometrejä kertyi puolestaan 85000.

Tämän vuoden suorituksista 53,4 prosenttia oli Reserviläisliiton jäsenten ja 40,5 prosenttia Suomen Reserviupseeriliiton jäsenten tekemiä. Loput kuusi prosenttia suorituksista kirjattiin muiden osallistujien nimiin.

85 vuotta historiallisesta Suomi–Ruotsi-maaottelumarssista

Tämän vuoden Maaottelumarssin teemana oli 85 vuotta ensimmäisestä Suomi–Ruotsi-maaottelumarssista. Toukokuussa 1941 järjestettyyn kävelykilpailuun osallistui Suomessa yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Välirauhan aikana järjestetty tapahtuma oli merkittävä kansallisen yhteishengen ja maanpuolustustahdon osoitus. Suomi voitti tuolloin Ruotsin maiden väkilukuihin suhteutetussa kilpailussa.

Historiallinen teema näkyi myös vuoden 2026 Maaottelumarssi-merkissä.

Nykyisessä Maaottelumarssissa hyväksyttyyn suoritukseen vaadittiin yhtäjaksoisesti vähintään kymmenen kilometrin kävely tai juoksu yhden vuorokauden aikana. Suorituspaikan, ajankohdan ja marssiseuran sai valita vapaasti.

Maaottelumarssin tavoitteena on ennen kaikkea muistuttaa fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisen tärkeydestä sekä kannustaa reserviläisiä ja heidän läheisiään yhteisen liikuntaharrastuksen pariin.

Aktiivisimmat piirit ja yhdistykset palkitaan viidessä sarjassa

Tänä vuonna Reserviläisliiton piirien ja yhdistysten kilpailusarjoja uudistettiin. Piirit kilpailivat ensimmäistä kertaa kahdessa ja yhdistykset kolmessa eri kokoluokassa. Uudistuksen tavoitteena oli huomioida aiempaa paremmin erikokoiset piirit ja yhdistykset sekä kannustaa mahdollisimman laajasti osallistumaan marssihaasteeseen.

Piirien ja yhdistysten aktiivisuus laskettiin suhteuttamalla marssisuoritukset jäsenmääriin 31.12.2025 tilanteen mukaisesti.

Piirisarja: enintään 2 499 jäsentä

  1. Kainuun Reserviläispiiri
  2. Pohjois-Karjalan Reserviläispiiri
  3. Keski-Pohjanmaan Reserviläispiiri

Piirisarja: vähintään 2 500 jäsentä

  1. Pohjois-Savon Reserviläispiiri
  2. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri
  3. Varsinais-Suomen Reserviläispiiri

Yhdistyssarja: enintään 149 jäsentä

  1. Ristijärven Reserviläiset
  2. Varpaisjärven Reserviläiset
  3. Puolangan Reserviläiset

Yhdistyssarja: 150–299 jäsentä

  1. Ylihärmän Reserviläiset
  2. Lopen Reserviläiset
  3. Ylöjärven Reservinaliupseerit

Yhdistyssarja: vähintään 300 jäsentä

  1. Savonlinnan Reserviläiset
  2. Kuopion Reserviläiset
  3. Liperin Reserviläiset

Jokaisen sarjan kolme aktiivisinta palkitaan rahallisilla kannustintuilla. Sarjan voittaja saa 500 euroa, toiseksi sijoittunut 300 euroa ja kolmanneksi sijoittunut 200 euroa. Reserviläisliitto jakaa näin ollen yhteensä 5 000 euroa kannustintukia piireilleen ja yhdistyksilleen.

Kannustintukien tarkoituksena on rohkaista piirejä ja yhdistyksiä järjestämään yhteisiä liikuntatapahtumia ja innostamaan jäseniään säännölliseen liikkumiseen.

Kaikki piiri- ja yhdistyskohtaiset tulokset ovat nähtävissä tästä linkistä.

Maaottelumarssi-merkin tuotot hyväntekeväisyyteen

Marssisuorituksen yhteydessä osallistujilla oli mahdollisuus tilata vuoden 2026 Maaottelumarssi-merkki kymmenen euron hintaan. Merkin myyntituotot ohjataan lyhentämättöminä hyväntekeväisyyteen.

Tämän vuoden lahjoituskohteena on Ukraina. Lahjoitussumma ja tarkempi kohde kerrotaan vuoden viimeisessä Reserviläisessä, joka ilmestyy 14. joulukuuta.

Varustelekan lahjakorttien ja tuotepalkintojen arvonta

Kaikkien hyväksytyn marssisuorituksen kirjanneiden osallistujien kesken arvottiin myös palkintoja.

Reserviläisliiton jäsenten kesken arvottiin kolme 100 euron arvoista Varustelekan lahjakorttia sekä seitsemän Reserviläisliiton tuotepalkintoa.

Varustelekan lahjakortit voittivat seuraavien yhdistysten jäsenet:

Keiteleen Reserviläiset
Nilsiän Reserviläiset
Ylihärmän Reserviläiset

Reserviläisliiton tuotepalkinnot voittivat seuraavien yhdistysten jäsenet:

Lahden Reserviläiset
Liperin Reserviläiset
Puolangan Reserviläiset
Tampereen Reserviläiset
Turun Reservialiupseerit – Turun Reserviläiset
Vaasan Reserviläiset
Ylihärmän Reserviläiset

Voittajiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.

Reserviläisliitto onnittelee kaikkia palkittuja piirejä, yhdistyksiä ja arvontavoittajia. Lämmin kiitos jokaiselle Maaottelumarssiin osallistuneelle – jokainen marssittu kilometri on askel paremman toimintakyvyn puolesta!

Enkelien sunnuntaina lapset ja aikuiset kiittivät isänmaasta

Julkaistu

Mikkelinpäivänä eli Enkelien sunnuntaina 4. lokakuuta koko perhe kutsuttiin Nurmon kirkkoon. Messu oli Nurmon kappeliseurakunnan ja Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen yhteinen juhla. Jumalanpalveluksessa kiitettiin Jumalaa enkelien suojeluksesta ja isänmaasta sekä rukoiltiin, että enkelit vahvistaisivat rauhan ajatuksia yhä tänään. Messu päättyi sankarihaudoilla, kun jokainen kävi viemässä kukkasensa enkelipatsaalle.

Kaikenikäisten juhla

Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen perinteinen messu vietettiin tällä kertaa Nurmon kirkossa. Mikkelinpäivänä kirkkoon kutsutaan monin paikoin erityisesti lapsia, ja messu oli samalla kaikenikäisten yhteinen kiitosjuhla isänmaasta. Sotiemme veteraaneja ja sota-ajan sukupolven edustajia osallistui tälläkin kertaa tilaisuuteen radion ääressä.

Mikkelinpäivän messu oli kaikenikäisten yhteinen kiitosjuhla isänmaasta. Kuva: Anne Haapamäki
Kappalainen Karoliina Virkamäki.
Kuva: Anne Haapamäki

Kappalainen Karoliina Virkamäki luotsasi messua liturgina lämpimästi ja sydämellisesti. Esirukouksessa hän ja Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemi johdattivat kiitokseen isänmaasta ja menneiden sukupolvien työstä sekä rukoukseen erityisesti lasten, rauhan ja kaikkien apua tarvitsevien puolesta. Perinneyhdistyksen Nurmon paikallistoimikunnan vetäjä Jussi Juurakko luki Kirjeestä heprealaisille. Ehtoollisavustajina toimivat pastori Danja Koivukangas ja teologian ylioppilas Toivo Antila, ja suntiona palveli Olavi Mäenpää. Jani Syvänen ja Anne Haapamäki vastasivat taidolla messun taltioinnista.

Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Kortesniemi johdatti lukien kiitokseen isänmaasta ja menneiden sukupolvien työstä sekä rukoukseen erityisesti lasten, rauhan ja kaikkien apua tarvitsevien puolesta. Kuva: Anne Haapamäki

Lapsikuoron ja Veteraanien köörin koskettavat sävelet

Monipuolinen ja puhutteleva musiikki oli messussa tärkeässä osassa. Mukana oli kaksi kuoroa, Veteraanien kööri ja Nurmon lapsikuoro, johtajinaan kanttorit Päivi Kankainen-Martikainen ja Samuli Niiles. Kuorojen laulut johdattivat enkeleihin, isänmaahan ja Jumalan siunaukseen. Messussa laulettiin myös elokuussa julkistettu Tammenlehvän virsi. Virsi tiivisti hyvin messun hengen: yhdessä muistettiin mennyttä ja katsottiin uuteen – luottaen Luojaan. Messun päätteeksi kuorot lauloivat koskettavasti yhdessä Veteraanin iltahuudon.

Veteraanien kööri lauloi Nurmon lapsikuoron tyttöjen tukemana. Kuva: Anne Haapamäki
Nurmon lapsikuoron tytöt lauloivat koskettavasti. Kuva: Anne Haapamäki

Enkeli – rauhan julistaja ja heikon vahvistaja

Kuvanveistäjä Kalervo Kallion enkelipatsas Nurmon sankarihautausmaalla.

Perinneyhdistyksen pappi Jaakko Antila palasi saarnassa Jeesuksen elämän tapahtumiin, joissa enkelit olivat erityisellä tavalla läsnä. Jeesuksen syntymän hetkellä enkelit julistivat rauhaa paimenille, jotka olivat yöllä vartioimassa laumaansa. Kun Jeesus valmistautui aloittamaan toimintansa ihmisten keskellä, hän koki autiomaassa nälkää ja kiusauksia, mutta enkelit palvelivat häntä. Enkeli pysyi vierellä myös Jeesuksen maanpäällisen elämän loppuhetkillä ennen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Kun Jeesus vetäytyi rukoilemaan, edes lähimmät oppilaat eivät jaksaneet valvoa, mutta enkeli vahvisti häntä. Näissä tilanteissa enkeli julisti rauhaa sekä vahvisti erityisesti silloin, kun oli kaikkein vaikeinta. Nämä enkelien tehtävät ovat ajankohtaisia yhä tänään.

Näissä mietteissä saarnassa palattiin lähes 87 vuoden taakse talvisodan kuukausiin. Yhä on monia, jotka muistavat tuon ajan. He ovat kertoneet, että silloin rukoiltiin paljon. Tuona talvena sotilaat vartioivat pimeässä yössä hieman kuin aikoinaan paimenet. Heillä oli nälkä ja väsy, ja heitä pelotti. Kerran yhtäkkiä monet heistä näkivät enkelin. Sana tästä näystä levisi nopeasti, ja jotkut myös epäilivät sitä. Monille tuo näky antoi kuitenkin toivoa, että Jumala oli kuullut rukoukset. Ehkä rauha vielä koittaisi. Useat sotilaat kokivat, että enkeli vahvisti heitä vaikealla hetkellä ja julisti rauhaa taistelujen keskellä.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen pappi Jaakko Antila saarnasi.
Kuva: Anne Haapamäki
Kappalainen Karoliina Virkamäki ja pappi Jaakko Antilan ehtoollisavustajina toimivat pastori Danja Koivukangas ja teologian ylioppilas Toivo Antila. Kuva: Anne Haapamäki

Valkoiset neilikat enkelipatsaalla

Nurmon kirkon vieressä sankarihautojen luona seisoo kuvanveistäjä Kalervo Kallion enkelipatsas. Sen siunaavien käsien alle ihmiset ovat vuosikymmenien ajan kokoontuneet muistamaan läheisiään, jotka antoivat sodassa henkensä. Enkeli on vahvistanut ja vahvistaa näissä hetkissä. Enkeli on julistanut rauhaa ja julistaa sitä edelleen. Messun päätteeksi jokainen sai viedä kukkasen patsaalle. Kukat kuljettivat mukanaan Jumalalle kiitoksen enkelien suojeluksesta ja isänmaasta sekä rukouksen rauhan puolesta.

Neilikoita enkelipatsaalle laskemaan saapunutta yleisöä. Kuva: Anne Haapamäki
Airuina patsaalla olivat alakoululaiset Saimi ja Arvo Antila. Kuva: Anne Haapamäki
Kirkkokansaa sankarihautausmaalla Mikkelinpäivän messun jälkeen. Kuva: Anne Haapamäki

Valkoiset neilikkakimput kasvoivat vähitellen, kun lapset ja aikuiset kävivät tuomassa kukkansa ja hiljentymässä pienen hetken enkelipatsaan luona. Airuina patsaalla olivat alakoululaiset Saimi ja Arvo Antila. Lopuksi sankarihautojen äärellä laulettiin virsi 581 Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan. Aamun sade oli tauonnut. Viereinen Nurmonjoki oli peilityyni. Sankarihautojen kanervien värit yhdistyivät ympäröiviin ruskan ja sänkipeltojen sävyihin. Kirkkokahvin vieno aromi liittyi syksyn tuoksuihin. Jumala on antanut kauniin maan, josta lokakuisena Enkelien sunnuntaina oli hyvä päivä kiittää – enkelipatsaan siunaavien käsien alla.

Lämmin kiitos kaikille tilaisuuteen paikan päällä tai etäyhteydellä osallistuneille.

Jaakko Antila
Hiippakuntapastori
Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen pappi

Enkeltenpäivän messu videoitiin:

Sodan kallista hintaa muisteltiin Nurmossa

Julkaistu

Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuussa 1944 mursi suomalaisten etummaiset puolustuslinjat. Raskaiden torjuntataistelujen jälkeen aseet laskettiin 4. syyskuuta. Rauha oli virallisesti määrätty alkamaan 4. syyskuuta, mutta sodan äänet vaikenivat monin paikoin vasta 5. syyskuuta 1944.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ovat muistaneet joka vuosi rauhan saapumista laskemalla seppeleen aakkosjärjestyksessä vuorollaan maakunnan jokaiselle sankarihautausmaille. Tällä kertaa vuorossa oli Nurmon kaunis enkelipatsaan suojelema sankarihautausmaa.

Enkelipatsaan suojelema Nurmon sankarihautausmaa. Kuva: Jani Syvänen

Sotaa seuraa aina rauha

Muistohetken juhlapuhujaksi oli kutsuttu professori Kari Hokkanen. Hokkasen rauhallista puhetta oli miellyttävää kuunnella. Hokkanen kertasi puheessaan historiaa kiteyttäen viisaasti: ”Eihän sota koskaan ole päämäärä. Sen päämäärä on sotaa seuraava rauha. Sota on joskus väistämätön, mutta aina on syytä tehdä kaikki mahdollinen, että se voitaisiin välttää. Menettämättä kuitenkaan arvokkainta; Isänmaan ja sen kansalaisten vapautta, oikeutta elää rauhassa. Jokaisen sodan tärkeimmän opetuksen tulisi olla, ettei se saisi enää koskaan toistua.”

Professori Kari Hokkanen. Kuva: Jani Syvänen

Muistohetkeen saapuneet kuulijat saivat maltillisen tyylin omaavalta Hokkaselta hyvän kertauksen myös maamme poikkeuksellisesta tavasta tuoda kaatuneiden
ruumiit tai niiden jäännökset oman kotiseurakunnan hautausmaalle, yleensä arvokkaalle paikalle lähelle kirkkoa perustettuun erityiseen sankarihautausmaahan.

Oli hienoa kuunnella selkeää ja johdonmukaista esitystä sodan kalliista hinnasta ilman tämän ajan tiedotusvälineistä tuttua ajankuvalle ominaista kiihkoa ja paatosta. Kari Hokkasen rehellinen puhe oli omiaan tekemään kunniaa rauhan muistoa vaalivaan tilaisuuteen.

”Hyvät kuulijat, tämä päivä, syyskuun neljäs on päivä, jolloin jatkosodan aselepo päätti viimeisen verenvuodatuksen idän suunnalla. Sieltä hyökkääjä oli vuosisatojen aikana tullut monta kertaa ja olihan sinnekin useamman kerran hyökätty, viimeksi hakemaan hyvitystä talvisodan vääryydestä, kuten jatkosodan nimikin kertoo. Jo 82 vuoden ajan on itärajamme saanut olla rauhan raja epäilemättä siunaukseksi sen kummallekin puolelle.” – Hokkanen totesi.

Muistohetkeä kunnioittamaan saapunutta yleisöä. Kuva: Jani Syvänen
Muistohetken juonnosta vastasi Jussi Juurakko. Kuva: Jani Syvänen
Nurmon Veteraanien kööri esiintyi johtajanaan Päivi Kankainen-Martikainen. Kuva: Jani Syvänen
Pastori Tarja Takala-Luostarinen piti seurakunnan hartauden. Kuva: Jani Syvänen

Kunnioittava tilaisuus

Nurmon sankarihautausmaalla järjestettyä muistotilaisuutta oli tullut seuraamaan ilahduttavan monta kuulijaa. Sotasukupolven uhrauksia isänmaan eteen ei ole unohdettu. Nurmon sankarihautausmaalle on siunattu 147 nurmolaista, valtaosin nuoria miehiä, joiden elämä katkesi isänmaata puolustettaessa. Paikalla olivat sotaveteraanien ja sankarivainajien mittaamattoman arvokkaan työn muistoa vaalimassa seurakunnan ja reserviläisjärjestöjen lisäksi myös perinnetyöhön keskittyvä Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistys. Seppeleet laskettiin Nurmon sankarihautausmaan enkelipatsaalle Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien ja Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen toimesta. Lisäksi Nurmon kappeliseurakunta laski oman seppeleensä Karjalaan jääneiden muistomerkille. Seinäjoen reserviläisjärjestöjen asettama kunniavartio sankarihautausmaan enkelipatsaan molemmin puolin muistutti konkreettisesti siitä, että jokainen sukupolvi on vuorollaan vastuussa isänmaan puolustamisesta.

Kunniavartiossa Kai Nieminen ja Jorma Ala-Hiiro. Lippu-upseerina Jarkko Ojaniemi. Liput Harri Kivistö ja Timo Fors. Kuva: Jani Syvänen
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien seppeleen laskivat Hannu Juutti ja Mika Lammila.
Kuva: Jani Syvänen
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen seppeleen laskivat Pertti Kortesniemi ja Kari Maunula. Kuva: Jani Syvänen

Totuimme rauhaan

Juhlapuhuja professori Kari Hokkanen päätti puheensa toivoen siunausta ja rauhaa maallemme ja kansallemme. ”Totuimme ajatukseen, että niin on aina oleva. Tänään tiedämme, että niin ei välttämättä olekaan. Samalla kun osoitamme kunnioitusta ja kiitollisuutta täällä lepääville isänmaan ja lähimmäistensä puolesta kalliin henkensä antaneille sankareille, toivomme Kalervo Kallion sankaripatsaan nimen sanoin siunausta ja rauhaa maallemme ja kansallemme.” – totesi Kari Hokkanen päättäen puheensa.

Sellaista siunausta ja rauhaa, varmasti meistä jokainen tässä ajassa toivoo.
Kiitos kaikille tilaisuuteen monin eri tavoin osallistuneille.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Videotallenne muistotilaisuudesta on katsottavissa: