• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Uutiset

Reserviläispyöräily poljettiin puukkopitäjässä

Julkaistu 19.8.2026

Perinteinen Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien alueellinen reserviläispyöräily järjestettiin Kauhavalla 15. elokuuta 2026. Järjestelyiltään erinomaisesti onnistunut polkupyörämarssi tarjosi reserviläisille hienon mahdollisuuden ylläpitää kenttäkelpoisuuttaan hyvässä seurassa, nauttien aurinkoisesta lakeusmaisemasta.

Kasteinen lakeusmaisema elokuisena aamuna näytti Kauhavan kohdassa erilaiselta. Hiljaista aamuista kylätietä kohti Mäenpään hiihtomajaa ajeli polkupyörillä useampi maastopukuihin sonnustautunut taistelija. Puolustusvoimien Niinisalon varuskunta oli toimittanut edellisenä päivänä MPK Pohjanmaan Ismo Ojalan tilauksesta kaksi kontillista SA-polkupyöriä, sekä sotilaallista pukinetta Kauhavalle hiihtomajan tukikohtaan. Kauhavan Reserviläisten asettamat toimitsijat suorittivat viime hetken viimeistelyä pyöriin ja sisällä majassa tuoksui marssille ilmoittautuneita odottava kahvi voileipineen.

Kauhavan Mäenpään hiihtomajalle oli kokoontunut elokuisena aamuna maastopukuisia pyöräilijöitä. Maja tarjosi hyvät puitteet reserviläistoiminnalle. Kuva: Jani Syvänen
Marssinjohtaja Timo Passinen suhtautui hyvin valmistautuneena marssin alkamiseen odottavin mielin. Kuva: Jani Syvänen
Aamupalan jälkeen pyöräilijöille oli vuorossa käskynjako ja turvallisuusohjeistus. Kuva: Jani Syvänen

Esimerkillistä toimintaa

Aktiivinen radiopuhelinliikenne takasi informaation kulun koko komentoketjun läpi. Kuva: Jani Syvänen

Sivusta pitkälti kameran linssin takaa toimintaa seuranneen oli helppo tuntea sisäistä riemua siitä, että jälleen kerran paikallinen reserviläisyhdistys oli ottanut järjestelyistä koppia isolla K:lla. Se tarkoittaa sitä, että jokainen polkupyörämarssiin liittyvä yksityiskohta oli suunniteltu etukäteen huolellisesti. Sellainen ryhdikäs toiminta kantaa hedelmää. Niin tälläkin kertaa. Pyöräilijät olivat hymyssä suin vielä marssin suoritettuaankin, miestappioita ei tullut, eivätkä sotapyörätkään antautuneet matkalla.

Harkituista yksityiskohdista täytyy mainita, että hyvää asiakaspalvelua ja pelisilmää osoitti Kauhavan Reserviläisten A5 koossa tulostamat marssikartat pyöräilijöille. Karttaan oli merkitty kuljettava reitti huoltopisteineen, välimatkat kilometreinä, arvioitu ajoaika ja yhteyshenkilön puhelinnumero tapahtuman aikana. Pieni analoginen nyanssi näin älypuhelimien kulta-aikana, mutta hieno yksityiskohta, joka auttaa pysymään kartalla. Toinen ehdottomasti esiin nostettava seikka olivat riittävä määrä radiopuhelimia. Oli todella tarpeellista, että marssinjohtaja pystyi radiopuhelimien välityksellä säätelemään vihreän letkan vauhtia siten, ettei pyöräilevä osasto venynyt liiaksi ja jokainen toimitsijatehtäviin osallistunut oli samalla hetkellä tietoinen mitä tapahtuu. Myös liikenteenohjaajien asettuessa ohjaustehtäviin, tuli viesti hienosti läpi viimeisenä kulkevaan huoltoautoonkin. Suunnitelmalliset yksityiskohdat eivät vaadi lisätöitä, mutta estävät tietämättömyyttä ja vahinkoja koko rahalla.

Valtatien ylitykseen asetetut liikenteenohjaajat takasivat pyöräilijöiden turvallisen tien ylityksen. Kuva: Jani Syvänen
Polkupyörämarssille osallistui määrätietoisen näköisiä taistelijoita. Kuva: Jani Syvänen

Liikenteen sujuva ohjaus ja toimiva huolto ansaitsevat erikseen maininnan. Keltaisissa liiveissään ”tikkarien” kanssa asetetut liikenteenohjaajat valtateiden ylityksissä olivat enemmän kuin paikallaan. Vaikka hyvin suunniteltu reitti kulkikin ns. päällystämätöntä väylää lakeusmaisemassa, tuli pari kertaa tilanne, jossa nelipyöräisiä, isoja ja pieniä, tuli koko lailla tientäydeltä vasemmalta ja oikealta. Liikenteenohjaajat valvoivat oikean hetken ylittää ja antoivat merkin pyöräilijöille. Valtatien ylitykset sujuivat turvallisesti sopivissa ryhmissä kerrallaan.

Useamman pyöräilijän suusta kuultuna taukopaikkoja oli juuri oikea määrä ja ne olivat oikeassa kohtaa. Matkattu kilometrimäärä oli sopiva tauoille ja harkittua oli se, että molemmista taukopaikoista löytyivät myös saniteettitilat. Tämä asia oli erityisesti marssilla olleen ainoan naispuolisen pyöräilijän mieleen. Poikaporukka pikku hädässä löytää kyllä tarvittaessa puskan ja sen ei tarvitse olla edes iso. Lisäksi tarjoilut kuuluivat olleen juuri sopivaa ”hiukopalaa” kesken marssin. Ei hiespäissään polkenut pyöräilijä monen ruokalajin katettua pöytää odota. Juomaa kun on ja pientä suolaista suupalaa, niin sillä pärjätään ja näin kävi.

Härmäläinen konkaripyöräilijä Martti Puronvarsi kertoi pyöräilleensä tämän kesän aikana jo 1000km, joten 42km lisälenkki oli pieni kraapaasu vaan. Kuva: Jani Syvänen
Nuoria miehiä oli saatu innostettua mukaan pyöräilemään. Rajalan Jaakko (vas.) ja Teemu suhtautuivat pyöräilyyn positiivisesti 18km jälkeen. Jaakko oli lähdössä asepalvelukseen ja Teemu oli jo palveluksensa suorittanut. Kuva: Jani Syvänen
Taukopaikalla maistui suolainen ja neste. Reserviläispyöräily on vuosittainen traditio ja kuten ilmeistä voi päätellä, ei kenenkään hampaita kiristele. Kuva: Jani Syvänen

Kunnioittava hetki Sankarihautausmaalla

Reserviläisyyteen kuuluu vahvasti myös aikaisempien sotasukupolvien kunnioittaminen. Kauhavan Reserviläiset olivat suunnitelleen reitin siten, että kunniakäyntiä sankaripatsaalle ei unohdettu. Marssinjohtaja Timo Passisen komentama maastopukuisten joukko oli komea näky Kauhavan kirkkomaalla. Kunnioitus huokui sanankuvailemattoman hienosti tästä joukosta Passisen komentaessa: ”Lakki, päästä” ja seppelpartion Kauhavan Reserviläisten puheenjohtaja Antti Isosalon ja Juha Härkösen astellessa joukon ohi seppeleen kanssa ja tehden patsaalla seppele laskien kunniaa sankarivainajille, heille jotka itsenäisen maan olemassaolon jatkumisen aikanaan mahdollistivat.

Marssiosasto siirtyy vapaassa muodossa Kauhavan sankarihautausmaalle. Kuva: Jani Syvänen
Lakki, päästä! Uljas isänmaallinen joukko tekemässä kunniaa sotasukupolvelle Kauhavan sankarihautausmaalla. Kuva: Jani Syvänen
Kauhavan Reserviläisten Juha Härkönen ja Antti Isosalo suorittivat seppeleenlaskun sankaripatsaalle. Kuva: Jani Syvänen

Reserviläispyöräilyn hiipuvasta suosiosta

Pari analyyttista sanaa polkupyörämarssin historiasta. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ovat järjestäneet reserviläispyöräilyä yli kaksikymmentä vuotta yhteistyöstä MPK Pohjanmaan kanssa. Pyöräilyyn vuosittain osallistunut aktiivinen joukko on ollut vuosittain n. 50-60 ilmoittautuneen luokkaa. Kaikkien aikojen ennätys osallistujamäärässä taisi olla Ylihärmässä vuonna 2009, jolloin pyörien selässä nähtiin 160 maastopukuista. Kauhavan reserviläispyöräilyssä esitettiin allekirjoittaneelle kysymys; onko Etelä-Pohjanmaa ainut piiri, joka pyöräilyä järjestää? Vastaus on helppo. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit (monikossa) on reserviläispiireistä ainoat, jotka sotilaallista pyöräilyä järjestävät. Samoin kuin MPK Pohjanmaa on ainut piiri, jonka koulutuskalenterista kyseinen tapahtuma löytyy. En lähde arvailemaan syitä miksi näin on, mutta voisiko liittyä siihen, että Etelä-Pohjanmaalla on valtakunnassa vähiten mäkiä?

Sitkeä oman kenttäkelpoisuuden kehittämisestä kiinnostunut maastopukuinen joukko osallistuu vuosittain polkupyörämarssille. Kuva: Jani Syvänen

Parina viimeisenä vuonna pyöräilyyn osallistuneiden määrä on valitettavasti lähes puolittunut. Miksi? Syitä voi olla useampi, mutta yksi ainakin on se, että puolustusvoimat on muuttanut käytäntöjään siten, että reservin taistelijan oma-aloitteinen kenttäkelpoisuuden ylläpitäminen, kootusti SA-varusteissa pyöräillen, ei ole enää rinnakkaisen kertausharjoitusvuorokauden arvoista. Papereistani löytyy merkintä puolustusvoimien suhtautumisen muuttumisesta kenttäkelpoisuuden ylläpitämiseen siten, että asevelvollinen on vielä vuonna 2020 rinnakkaisen kertausharjoitusvuorokauden reserviläispyöräilystä saanut. Vuonna 2023 merkintä on muuttunut muotoon: ”Suorittamalla kaksi (2) kenttäkelpoisuutta kehittävää koulutustapahtumaa saman kalenterivuoden aikana reserviläinen on oikeutettu yhteen (1) rinnasteiseen kertausharjoitusvuorokauteen.” Ja vuoden 2024 jälkeen perustetta rinnakkaisen kertausvuorokauden myöntämiseen ei enää ole ollut.

Allekirjoittanut käy aika ajoin kuuntelemassa isolla kirkolla entistä tai nykyistä harmaapukuista puhujaa, joka on huolestunut siitä, että reserviläiset eivät huolehdi enää kunnostaan aikaisempien vuosien tapaan??! Onko niin, että isossa organisaatiossa vasen käsi ei tiedä, mitä oikea käsi tekee? Saavutetuista eduista luopuminen on ollut kaikille kädellisille vaikeaa koko ihmiskunnan historian ajan. Suurta harkintakyvyn puutetta osoittaa koneistolle täysin toisarvoisen asian itsepintainen ajaminen reserviläiselle epäedulliseen suuntaan, etenkin silloin, kun se ei aiheuta kannustusta myöntävälle taholle minkäänlaisia kustannuksia.

Osalle pyöräilijöistä rinnakkaisella kertausharjoitusvuorokauden myöntämisellä ei ole mitään merkitystä, heillä on aatteen palo pitää itsensä kunnossa. Mikäli kenttäkelpoisuudesta ja sen kehittämisestä ollaan sotavaltiossa aidosti huolissaan, niin kannattaa laittaa pikaisesti asiakirjakone laulamaan ja palauttaa rinnakkainen kertausharjoitusvuorokausi niille oma-aloitteisille aktiivisille reserviläisille, joille se kuuluu. Käsi ylös virheen merkiksi ja homma kuntoon!

Lakialla pyöräilles ei silimä pökkää. Kuva: Jani Syvänen
Puukkopitäjässä on nostettu hävittäjä jalustalle, jottei paikkakunnan varuskuntamenneisyys unohdu. Kuva: Jani Syvänen
Maastopukuinen pyöräilevä letka on vakuuttava näky ”kylällä”. Autoilijat ja kanssa pyöräilijät tervehtivät jonossa liikkuvia reserviläisiä auliisti hymyillen. Kuva: Jani Syvänen

Lopuksi

Kiitokset MPK Pohjanmaalle ja erityisesti materiaalipäällikkö Ismo Ojalalle jälleen kerran hyvästä yhteistyötä. Puolustusvoimien Niinisalon varuskunnalle annetaan tunnustusta logistiikasta ja hyvästä kunnossa olleesta kalustosta, sekä vaatetusmateriaalista. Kiitokset marssinjohtaja Timo Passiselle hyvin johdetusta marssista, Kauhavan Reserviläisille toimivista järjestelyistä ja huollosta. Unohtamatta SPR:n likkoja Marja-Liisa Ollia ja ja Sari Urpiaista. Lisäksi suuret kiitokset kaikille reserviläispyöräilyyn osallistuneille. Tervetuloa ensi vuonna uudelleen. Järjestelyistä vastaava paikkakunta selviää myöhemmin. Seuratkaahan Lakeuden Maanpuolustajan tapahtumakalenteria ja MPK Pohjanmaan koulutuskalenteria.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Videokooste vuoden 2026 reserviläispyöräilystä katsottavissa:

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Siperian lista

Julkaistu 13.8.2026

Internettiä selatessa käy usein niin, että kun lähtee etsimään tietoa yhdestä aiheesta, päätyykin aivan toisen aiheen äärelle. Samalla tavalla käy joskus myös varastoa penkoessa: lähdet hakemaan yhtä tavaraa ja löydätkin jotain aivan muuta.

Tällä kertaa etsinnän kohteena oli ylihärmäläinen vänrikki Toivo Jaakko Vesiluoma. Hänen nimensä löytyi niin sanotulta Siperian listalta, ja yhden nimen kautta avautui kokonainen pala sodanjälkeisen Suomen historiaa, aikakausi, joka on jäänyt monelle melko tuntemattomaksi.

Vänrikki Vesiluoma. Kuva kirjasta Ylihärmän sotaveteraanit

Virallisten tietojen mukaan Vesiluoma kaatui 9. maaliskuuta 1940 Äyräpäässä. Myöhemmin hänen kohtalostaan on kuitenkin tullut esiin tietoja, jotka kyseenalaistavat tämän. Perimätiedon mukaan hän olisi jäänyt neuvostojoukkojen vangiksi eikä kaatunut taistelussa.

Henkilölähteiden mukaan kolme suomalaista sotavankia onnistui pakenemaan neuvostoliittolaiselta vankileiriltä. Yksi heistä palasi Suomeen, kun taas kaksi lähti kohti Kiinan rajaa. Toisen heistä kerrotaan olleen Toivo Jaakko Vesiluoma. Tämän jälkeen hänen vaiheistaan ei ole varmaa tietoa, ja hänen lopullinen kohtalonsa on jäänyt tuntemattomaksi.

Toivo Jaakko Vesiluoman hautakivi Ylihärmän sankarihautausmaalla. Kuva: Mika Mäki

Jos kertomuksissa on perää, on mahdollista, että Neuvostoliiton viranomaiset olettivat Vesiluoman palanneen Suomeen. Tämä voisi osaltaan selittää, miksi hänen nimensä löytyy sodan jälkeen laaditulta niin sanotulta Siperian listalta. Varmaa näyttöä tällaisesta yhteydestä ei kuitenkaan ole, joten kyse on vain mahdollisesta selityksestä. Vesiluoman nimi toimii kuitenkin kiinnostavana lähtökohtana tarkastella sodanjälkeisen Suomen poliittista ilmapiiriä ja sitä, miksi tällaisia luetteloita ylipäätään laadittiin.

Suomen sodanjälkeiset vuodet

Sodan jälkeiset vuodet olivat Suomessa poliittisesti poikkeuksellisen jännitteisiä. Neuvostoliiton vaikutus näkyi vahvasti maan sisäpolitiikassa, ja kommunistien johtama Valtiollinen poliisi eli niin sanottu Punainen Valpo keräsi laajoja henkilötietoja suomalaisista, joita pidettiin poliittisesti epäluotettavina.

Seura-lehden vuonna 1992 julkaisema artikkelisarja perustui Valpon salaisiin asiakirjoihin, jotka valottivat niin sanottujen vaaran vuosien tapahtumia. Keväällä 1948 Suomessa pelättiin Tšekkoslovakian kaltaista kommunistien vallankaappausta. Tuolloin Punainen Valpo kokosi laajoja henkilökortistoja ja seurantalistoja, joihin oli merkitty tuhansia suomalaisia. Asiakirjojen mukaan listoilla oli myös henkilöitä, joiden oli vallankaappauksen onnistuessa tarkoitus joutua pidätettäviksi, karkotettaviksi tai pahimmillaan teloitettaviksi.

Sisäministeri Yrjö Leino (1897–1961) Kuva: Wikipedia

Punaisen Valpon toimintaa johti poliittisesti sisäministeri Yrjö Leino, kun taas operatiivisesta toiminnasta vastasi Valpon apulaispäällikkö Aimo Aaltonen. Kevään 1948 poliittisen kriisin jälkeen Valpon toiminta joutui ankaran arvostelun kohteeksi. Leino menetti ministerinpaikkansa, Punainen Valpo lakkautettiin vuoden 1948 lopussa ja sen tilalle perustettiin vuoden 1949 alussa Suojelupoliisi.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen nämä tapahtumat nousivat 1990-luvulla ensimmäistä kertaa laajemman julkisen keskustelun ja historiantutkimuksen kohteiksi. Tässä kehityksessä Seura-lehden artikkelisarjalla oli merkittävä rooli, sillä se toi suuren yleisön tietoisuuteen pitkään salassa pysyneitä asiakirjoja.

Valpon apulaispäällikkö Aimo Aaltonen. Kuva: Wikipedia

Vuonna 1992 julkaistun artikkelisarjan mukaan säilynyt aineisto käsittää 172 sivua ja noin 1 700 nimeä. Suuren osan asiakirjoista kerrotaan kuitenkin tuhoutuneen vuonna 1948, joten alkuperäisen aineiston laajuutta ei enää tunneta. Seura-lehden arvion mukaan listoja on voinut olla moninkertainen määrä.

Historioitsijat pitävät selvänä, että sodanjälkeisessä Suomessa harjoitettiin laajaa poliittista seurantaa. Sen sijaan siitä, kuinka pitkälle mahdolliset pidätys- tai karkotussuunnitelmat olivat ehtineet edetä, tutkijoilla on edelleen erilaisia näkemyksiä.

Valpo seurasi kansalaisia laajasti

Valpon toiminta ulottui lähes koko yhteiskuntaan. Tarkkailun kohteina olivat järjestöt, sanomalehdet, kirjallisuus, kokoukset ja yksittäiset kansalaiset. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat maanpuolustushenkiset järjestöt, suojeluskuntataustaiset henkilöt sekä monet yhteiskunnalliset vaikuttajat.

Säilyneen Siperian listan perusteella Valpo oli kiinnostunut etenkin akateemisesti koulutetuista miehistä, kuten lääkäreistä, papeista, opettajista ja insinööreistä. Seura-lehden 28. helmikuuta 1992 julkaistussa pääkirjoituksessa arvioitiin, että säilyneellä listalla oli vain vähän upseereita ja sosialidemokraattisia poliitikkoja. Lehden mukaan heistä oli mahdollisesti laadittu omat luettelonsa, jotka eivät ole säilyneet.

Tunnetuimpiin listalla esiintyviin nimiin kuuluu myöhempi tasavallan presidentti Urho Kekkonen, jonka ammattinimikkeeksi oli merkitty tuomari. Hänen nimensä osoittaa, että Valpon seuranta ulottui myös henkilöihin, joista tuli myöhemmin Suomen merkittävimpiä yhteiskunnallisia vaikuttajia.

Kuvituskuva tarkkailjoista

Myös Etelä-Pohjanmaa löytyy aineistosta

Eteläpohjalaisesta näkökulmasta yksi kiinnostavimmista havainnoista on, että säilyneillä listoilla esiintyy myös oman maakunnan nimiä.

Aineistossa on henkilöitä useilta Etelä-Pohjanmaan paikkakunnilta. Koska alkuperäinen aineisto on säilynyt vain osittain, ei voida tietää, kuinka kattavasti eri alueet olivat mukana alkuperäisissä luetteloissa.

Etelä-Pohjanmaan vahva maanpuolustushenki ja aktiivinen järjestötoiminta selittävät osaltaan sitä, miksi maakunnan nimiä esiintyy aineistossa. Alueella vaikutti runsaasti suojeluskuntalaisia, lottia sekä muita isänmaallisissa järjestöissä toimineita henkilöitä. Monet listalle päätyneistä olivat osallistuneet talvi- ja jatkosotaan tai toimineet muuten näkyvästi suomalaisessa yhteiskunnassa.

Mitä olisi voinut tapahtua?

Lennart Meri vuonna 1998. Kuva: Helene C. Stikkel

Seura-lehti vertasi artikkelissaan Suomen tilannetta Baltian maihin ja Itä-Eurooppaan, joissa Neuvostoliitto toteutti sodan jälkeen laajoja karkotuksia. Esimerkiksi Virossa tuhansia ihmisiä vietiin Siperiaan kokonaisina perheinä. Tunnetuin karkotetuista lienee myöhempi Viron presidentti Lennart Meri, joka joutui lapsena karkotetuksi.

Suomessa vastaavaa ei koskaan tapahtunut. Historiantutkijat ovat kuitenkin todenneet, että vuosien 1944–1948 poliittinen tilanne oli poikkeuksellisen herkkä ja maan tulevaisuus pitkään avoinna.

Muistamisen arvoinen osa historiaa

Siperian lista muistuttaa siitä, kuinka hauras demokratia voi vaikeina aikoina olla. Vaikka kaikkia tapahtumia ei asiakirjojen puuttumisen vuoksi voida enää täysin selvittää, jäljelle jäänyt aineisto osoittaa, että sodanjälkeisessä Suomessa harjoitettiin laajamittaista poliittista seurantaa.

Etelä-Pohjanmaan kannalta aihe on erityisen kiinnostava, sillä säilyneiltä listoilta löytyy myös oman maakunnan ihmisiä. Se kertoo, että sodanjälkeinen poliittinen tarkkailu ulottui koko maahan, myös Pohjanmaan lakeuksille.

Toivo Jaakko Vesiluoman kohtalo on edelleen avoin kysymys. Hänen tarinansa yhdistää talvisodan, neuvostoliittolaiset sotavankileirit, rohkean pakoyrityksen ja sodanjälkeisen Suomen poliittisesti jännittyneen ilmapiirin tavalla, joka herättää edelleen kysymyksiä. Varmaa vastausta hänen viimeisistä vaiheistaan ei ehkä koskaan saada.

Juuri tällaiset yksittäiset ihmiskohtalot tekevät historiasta elävää. Ne muistuttavat, että suurten poliittisten tapahtumien keskellä olivat aina tavalliset ihmiset, joiden kohtalot saattoivat muuttua yhdessä hetkessä. Jokainen säilynyt nimi ja jokainen löytynyt asiakirja täydentää pala palalta kuvaa yhdestä Suomen historian herkimmistä aikakausista.

Seura -lehdessä vuonna 1992 julkaistu ”Siperian lista” löytyy TÄSTÄ

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Kirjalansalmen uusi silta parantaa huoltovarmuutta

Julkaistu 12.8.2026

Liikenne Paraisten ja Turun seudun välillä kulkee Kaarinan keskustan kautta Saaristotietä (mt 180). Sijaintinsa vuoksi Saaristotiellä on paljon myös Kaarinan sisäistä liikennettä. Maantie 180 on ainoa maantieyhteys Paraisille ja Turunmaan saaristoon, minkä vuoksi Kuusistonsalmen, Kirjalansalmen ja Hessundinsalmen siltojen merkitys Paraisten kaupungille, kaupunkilaisille ja koko saariston elinkeinoelämälle on erittäin suuri.

Siltayhteyksien takana toimii merkittävää suurteollisuutta, jonka kuljetuksille toimiva tie- ja siltayhteys sekä mahdollisuus entistä raskaampiin kuljetuksiin ovat ensiarvoisen tärkeitä. Saaristotie on lisäksi vilkas matkailureitti.

Heinäkuun lopulla kävimme Paraisilla ja samalla tuli ajettua uuden Kirjalansalmen sillan yli ja tutustumassa kalkkitehtaan louhokseen sen näköalapaikalta.

Kirjalansalmen vinoköysisillan pituus on noin 675 metriä, joka on Suomen pisin silta jännemitaltaan. Kuva: Timo Sysilampi

Saaristotie ruuhkautuu säännöllisesti ja liikenneturvallisuudessa on ongelmia

Saaristotien ongelmat näkyvät muun muassa säännöllisinä ruuhkina, liittymien heikkona toimivuutena, liikenneturvallisuuden ongelmina ja meluhaittoina. Tilannetta vaikeutti erityisesti Kirjalansalmen silta, joka oli huonossa kunnossa ja jatkuvassa tarkkailussa.

Vanha Kirjalansalmen silta tuli käyttöikänsä päähän. Sillan korjaaminen ei ollut tarkoituksenmukaista, sillä perusteellinen korjaaminen tulisi uuden sillan rakentamista kalliimmaksi. Siksi silta oli uusittava.

Saaristotien liikennemäärät vaihtelevat 9 600 ja 14 400 ajoneuvon välillä vuorokaudessa valtatien 1 (E18) ja Kirjalansalmen sillan välisellä osuudella. Kaarinan keskustan kohdalla liikennemäärä on noin 14 400 ajoneuvoa vuorokaudessa, ja tien liittymät ruuhkautuvat säännöllisesti.

Kirjalansalmen sillalla liikennöi yli 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, joista raskaita ajoneuvoja on yli 600. Kesäaikana liikennemäärät kasvavat noin 15 prosenttia, mikä lisää entisestään Saaristotien liittymien ruuhkautumista. Liikennemäärien ennustetaan kasvavan edelleen vuoteen 2030 mennessä.

Paraisten kalkkitehtaan tuotantolaitoksia. Kuva: Timo Sysilampi

Paraisten kalkkitehdas on yksi sillan tärkeimmistä käyttäjistä

Paraisten kalkkitehdas ja laaja kalkkikivialue sijaitsevat Paraisilla Varsinais-Suomessa. Alueella toimii pohjoismainen kalkkikiviyhtiö Nordkalk, jonka pääkonttori, avolouhos, kalkkitehdas ja satama sijaitsevat Paraisilla.

Paraisten kalkkikivi on noin 1 900 miljoonaa vuotta vanhaa ja siten Euroopan vanhimpia. Kalkkikiveä on louhittu Paraisilla jo 1600-luvulta lähtien ja mahdollisesti jo 1300-luvulla. Järjestelmällinen louhinta alkoi, kun Pargas Kalkbergs Aktiebolag perustettiin 26. marraskuuta 1898. Yhtiö louhi kalkkikiveä, jota poltettiin ja myytiin muun muassa paperi-, rauta- ja sulfiittiselluloosateollisuuden tarpeisiin.

Paraisten Kalkkivuori Oyä kehittyi myöhemmin Partek, johon Nordkalk kuului helmikuuhun 2003 asti. Elokuussa 2010 Nordkalk siirtyi suomalaisen perheomisteisen sijoitusyhtiö Rettig Groupin omistukseen. Vuodesta 2021 lähtien omistajana on ollut brittiläinen louhinta- ja rakennusmateriaalikonserni SigmaRoc PLC.

Paraisilla louhitaan vuosittain yli kaksi miljoonaa tonnia kiveä, josta noin kaksi kolmasosaa on kalkkikiveä. Suurin osa louhoksen kalkkikivestä käytetään sementin valmistukseen. Osa jatkojalostetaan kivirouheiksi ja laasteiksi sekä tuotteiksi, joita käytetään muun muassa vedenpuhdistuksessa ja maataloudessa esimerkiksi peltojen pH säätelyyn ja tuotantoeläinten ruokinnassa. Sivukivestä suurin osa hyödynnetään tien- ja maanrakennuksessa.

Paraisten avolouhos on laajuudeltaan noin 70 hehtaaria. Pituutta sillä on noin 2 km, enimmäissyvyys on 500 m ja syvyys 150 m. Kuva: Timo Sysilampi

Kalkkikivi on tärkeä osa yhteiskunnan huoltovarmuutta

Kalkkikivipohjaiset tuotteet ovat mukana monissa yhteiskunnan kannalta välttämättömissä toiminnoissa. Niitä tarvitaan esimerkiksi maataloudessa, vedenpuhdistuksessa ja ilmanlaadun parantamisessa. Kalkkikivi on myös tärkeä raaka-aine useille teollisuudenaloille, kuten teräksen, paperin, muovin ja lasin valmistukseen.

Kalkkikivi on monipuolinen ja monissa käyttökohteissa korvaamaton raaka-aine. Sen merkitys näkyy ihmisten arjessa usein huomaamatta: käytämme päivittäin tuotteita, joiden valmistuksessa on tarvittu kalkkikiveä tai sen jalosteita.

Ympäristösovelluksissa kalkkikivipohjaisia tuotteita tarvitaan yhteiskunnan perustarpeiden turvaamiseen. Niiden avulla huolehditaan puhtaasta vedestä ja ilmasta sekä maaperän viljavuudesta.

Myös mineraalit ja metallit ovat modernin yhteiskunnan toiminnan perusedellytyksiä. Ilman maasta saatavia raaka-aineita nykyisenkaltaista yhteiskuntaa ei olisi mahdollista ylläpitää. Esimerkiksi tietokoneiden valmistuksessa tarvitaan yli 30 eri metallia. Terästä puolestaan tarvitaan rakennuksissa, kulkuvälineissä, koneissa, laitteissa ja lukuisissa muissa päivittäisen elämän tuotteissa.

Toimiva siltayhteys on huoltovarmuuden edellytys

Kirjalansalmen uusi silta ei ole tärkeä ainoastaan liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Se on keskeinen yhteys Paraisten suurteollisuudelle, saariston elinkeinoelämälle, asukkaille ja matkailulle.

Kun liikennemäärät kasvavat, uuden ja liikenteellisesti toimivan siltayhteyden merkitys korostuu entisestään. Luotettava yhteys varmistaa tavaroiden, raaka-aineiden ja ihmisten liikkumisen myös tulevaisuudessa.

Kirjalansalmen uuden sillan rakentaminen on siten merkittävä investointi liikenneturvallisuuteen, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin ja koko Turunmaan saariston huoltovarmuuteen.

Timo Sysilampi
Seinäjoen Reserviläiset

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Isänmaallinen iltakirkko sai väen liikkeelle Kuortaneella

Julkaistu 11.8.2026

Pitkät perinteet omaava maanpuolustushenkinen iltakirkko on järjestetty vuodesta 1998 lähtien vuosittain eri puolilla kesäistä lakeutta. Tällä kertaa isänmaallinen kirkkoilta järjestettiin Kuortaneen kirkossa. Sanaa kuulemaan saapui 167 isänmaan ystävää eripuolilta maakuntaa.

Kirkkovaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen juonsi kesäillan kirkon ammattimaisin ottein. Kuva: Anne Haapamäki

Kirkkoillan juonnosta vastannut Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnanjäsen, kirkkovaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen toivotti kesäillan kirkkoon saapuneen kirkkokansa tervetulleeksi ja kertoi illan ohjelmasta.

Puolustusvoimien hengellisen työn johtaja, kenttäpiispa Pekka Asikainen. Kuva: Anne Haapamäki

Tilaisuuden puhujaksi saatiin puolustusvoimien hengellisestä työstä vastaava johtaja, kenttäpiispa Pekka Asikainen. Kenttäpiispa puhui hienosti uskollisuudesta Jumalan lahjojen hoitamisessa. Aihe sopii myös maanpuolustustyön arvoihin täydellisesti. Jumalan antaman isänmaan lahjan arvostaminen on puhetta, jollaista iltakirkkoon matkaava haluaakin kuulla, maailman tarjoillessa uutisointeja sodista ja julmuuksista. Kenttäpiispa Asikaisen rauhallinen tyyli vakuutti uskomaan, että vaikka ihmisen pahuus on ottanut sotien myötä vallan, samalla se on havahduttanut meidän näkemään yhä kirkkaammin itsenäisyyden merkityksen. Kuortaneen kirkkomaalle on siunattu viime sodissa 215 kaatunutta sankarivainajaa. Kuvanveistäjä Iivari Honkolan sankaripatsaassa on teksti: ”Kansaa kun uhkasi kuolema, me kaaduimme puolesta sen. Pidä itsesi uhriin valmiina, myös polvi vastainen.”

Reserviläisten kesäillan kirkolla on pitkät perinteet. Kuva: Anne Haapamäki

Patsaan teksti on pysähdyttävä. Velvollisuus maanpuolustukseen ei olekaan pelkästään historiaan jäänyt velvollisuus. Velvollisuus koskee tätä päivää ja tulevaisuutta. – Kenttäpiispa Asikainen totesi.

Tänään muistamme kiitollisina sitä sukupolvea, joka joutui kokemaan sodan kurjuuden ja koettelemukset. Muistamme häntä, joka vietti elämänsä parhaat vuodet juoksuhaudassa, häntä, joka joutui katselemaan kuoleman kasvoja. Kiitämme häntä, joka kantaa yhä ruumiin ja sielu haavoja. Kiitos sinulle, joka lepäät jo sankarihaudassasi kirkkomaan mullassa. Nuorena jouduit luopumaan elämän lahjasta. Olet antanut kaikkesi, että tulevilla sukupolvilla olisi paremmat elämän edellytykset. Suuri kiitos sinulle kotirintaman nainen, joka huolehdit kasvavan perheesi hyvinvoinnista, sen mitä niukoissa oloissa pystyit tekemään. Kiitos sinulle tämän maan jälleenrakentaja, työsi hedelmiä tämän ajan sukupolvet saavat nauttia, vaurauden ja hyvinvoinnin keskellä. – Kenttäpiispa Asikainen lausui kunnioittavasti.

Sodan kokeneiden suomalaisten naisten ja miesten mielessä oli rakkaus tätä maata kohtaan. Se ei sisältänyt kiihkoilua, vaan arkeen sitoutunutta rauhan kaipuuta. Menneet sukupolvet ovat halunneet ilmaista tämän siinä, että maamme lipussa on sininen risti. Heille merkille pantava piirre on isänmaan rakkauden lisäksi myöskin hengelliset arvot. – Kenttäpiispa Asikainen jatkoi.

Kenttäpiispa Asikaisen kaunis puhe teki suuren vaikutuksen. Kuva: Anne Haapamäki
Iltakirkkoon oli saapunut runsaslukuisesti yleisöä. Kuva: Anne Haapamäki
Kuortaneen kaunis kirkko tarjosi hienot puitteet tilaisuuden järjestämiseksi. Kuva: Anne Haapamäki
Aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua totesi, että asevelvollisuus on myös aikaisempien sukupolvien työn kunnioittamista. Kuva: Anne Haapamäki

Puolustusvoimien Pohjanmaan aluetoimiston tervehdyksen esitti everstiluutnantti Pasi Heinua. Aluetoimiston päällikkö totesi, että asevelvollisuus merkitsee paljon enemmän kuin pelkkää sotilaskoulutusta. Se on sitoutumista yhteiseen turvallisuuteen ja valmiutta kantaa vastuuta, silloin kun sitä tarvitaan. Se on myös yhteisöllisyyttä, toistemme tukemista ja aikaisempien sukupolvien työn kunnioittamista.

Me kaikki asevelvolliset kannamme mukanamme sotaveteraanien ja lottien perintöä. Heidän osoittamaansa rohkeutta, kestävyyttä ja uskoa siihen, että vapautta ja itsenäisyyttä on puolustettava. Tämä perintö velvoittaa meitä pitämään huolta omasta osaamisestamme, toisistamme ja yhteiskunnastamme. – Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö Pasi Heinua totesi osuvasti.

Klemetti-kuoro esitti kuortanelaissyntyisen säveltäjän, kuoronjohtajan ja kirkkomuusikon Heikki Klemetin säveltämiä isänmaallisia kappaleita. Kuva: Anne Haapamäki

Kuortaneen Klemetti-kuoro lauloi kirkkoillassa kauniisti kuoronjohtaja Liisa Viitasaaren ammattitaitoisessa ohjauksessa. Klemetti-kuoro esitti kuortanelaissyntyisen säveltäjän, kuoronjohtajan ja kirkkomuusikon Heikki Klemetin (1876-1953) syntymän 150v juhlavuoden kunniaksi Klemetin säveltämiä isänmaallisia kappaleita. Heikki Klemetin työ vaikutti syvästi suomalaiseen kirkkomusiikkiin ja monet hänen sävelmistään ovat kulkeneet mukana sukupolvesta toiselle.

Kuortaneen Reserviläisjärjestöjen edustajat keräsivät kolehdin. Pappi Aino Vesti toimitti kolehdin siunaamisen. Kuva: Anne Haapamäki

Kuortaneen seurakunnan tervehdyksen esitti pappi Aino Vesti aloittaen lukemalla Lauri Pohjanpään, sodanajan papin ja runoilijan kirjoittaman runon; Pojan kirje äidille:

”Niin likellä multaa ja maata ja likellä kuolemaa. En äiti, mä vihata saata, mun täytyy rakastaa, myös häntä, vihamiestä, jonka tuhoa tavoitan. Samaa kannamme yhteistä iestä, saman sokean maailman.”

Meillä ei ole nyt sodan iestä, mutta edelleen taistelu ihmisen vajavaisuutta, syntiä ja pahuutta vastaan. Rauhan aikanakin saatamme tuhota itseämme ja toisiamme, vaikkapa riippuvuuksien, itsekkyyden, riitelyn, alkoholismin tai työnarkomanian kautta. Siksi on rauhan aikanakin tärkeä pysyä valppaana ja punnita päivittäin, millaista Suomea rakennamme työllämme, käytöksellämme, sanoillamme tai suhteissa muihin ihmisiin. Kaiken keskellä tarvitsemme joka tapauksessa Pyhää Henkeä muuttamaan meidän sydämiämme, että ilo, rauha ja rakkaus voisi säilyä. – pappi Aino Vesti totesi.

Kuortaneen seurakunnan pappi Aino Vesti muistutti, että rauhankin aikana tärkeä pysyä valppaana ja punnita päivittäin, millaista Suomea rakennamme. Kuva: Anne Haapamäki

Kirkkoillan juontaja, Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnanjäsen, kirkkovaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen kiitti lopuksi puhujia ja kirkkoon saapunutta väkeä, kutsuen paikalla olleet tilaisuuden jälkeen seurakuntakodille Kuortaneen seurakunnan tarjoamille kirkkokahveille.

Kuortaneen seurakunnan tarjoamat kirkkokahvit maistuivat tilaisuuden jälkeen. Kuva: Jani Syvänen

Havahdun vuosittain kesäillan kirkon olevan itselleni tärkeä paikka saapua hiljentymään kiireisen arjen keskellä. Aikaisempien vuosien tavoin, myös tälläkin kertaa, iltakirkossa kuulluksi tulleet hienot puheet antoivat ajattelemisen aihetta itselleni ja varmasti monelle muulle.

Suuret kiitokset tilaisuuden juontajalle, Puolustusvoimien edustajille, Kuortaneen seurakunnalle, Klemetti-kuorolle, Kuortaneen Reserviläisille ja Kuortaneen Reserviupseereille tilaisuuden onnistuneesta toteutuksesta. Kiitokset myös teille kaikille, jotka kunnioititte tilaisuutta saapumalla isänmaalliseen kirkkoiltaan.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Videokooste isänmaallisesta kesäillan kirkosta katsottavista:

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Kaldoaivi 2026

Julkaistu 7.8.2026

Kaldoaivi Ultra Trail on Lapissa, Utsjoella järjestettävä monilajinen kestävyystapahtuma. Se tunnetaan maailman pohjoisimpana ultra-matkojen tapahtumana ja tarjoaa aidon erämaaelämyksen Kaldoaivin suurtunturialueella.

Terveiset täältä Suomen päälaelta Nuorgamista. Täällä kisattiin heinäkuun loppupuolella Kaldoaivi Ultra Trail-kisa. Itse osallistuin 150km maantiepyöräilyyn. Pyöräily ei tosin ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Lapin luonto ja ilmojen haltiat ottivat voiton. Ajoin sitten vain 72km. Keli oli kuin Lapuan yömarssissa, tosin kylmempi, +7C oli lähtiessä. Jouduin tosiaan vaihtamaan suunnitelmaa, kun olisi tullut aikaraja vastaan, mutta mukavaa oli ja saa nähdä, josko taasen mukaan ensi vuonna. Se olisikin sitten jo kolmas vuosi kyseessä.

Lapin luonto luo outoa taikaa ja ilmojen haltiat säätää säät kohdilleen, Mukavaa silti oli.
Kuva: Kassu Mäki
Pohjoisen maisema on jylhää ja myös sopivia ”ylämäkiä” esiintyy. Kuva: Kassu Mäki
Tämä kuva on jo kotimatkalta. Pysähdyttiin karhun pesäkivellä. Hyvä pysähdyspaikka ja hyvää ruokaa. Kuva: Kassu Mäki
Kallion sisältä tuleva ”tankkauspiste” janoisille. Kuva: Kassu Mäki

Kisassa on valittavana seuraavia sarjoja: Maastojuoksu; matkoina 18km,30km, 57km sekä 168km. Maastopyöräily; matkoina 57km,85km sekä 225km. Maantiepyöräily; matkoina 72km sekä 150km. Lisäksi on omat sarjat, myös sähköavusteisille. Onhan tuo homma itsensä rääkkäämistä ja siitä pitää vielä maksaa.

Vielä lopuksi. Yksi osallistuja oli pyöräillyt Lahdesta asti, osallistuakseen 85km maastopyöräilyyn. Samassa kisassa oli myös yksi osallistuja, joka ajoi reitin armeijan polkupyörällä.

Lisätietoja löytyy Kaldoaivi Ultra Trail:n sivuilta osoitteesta: www.kaldoaiviultratrail.fi
Ilmoittautuminen ensi vuoden kisaan on  jo alkanut.

Pyöräilyterveisin

Ari ”Kassu” Mäki
Alavuden Reserviläiset

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

  • Sivu 1
  • Sivu 2
  • Sivu 3
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 117
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Reserviläispyöräily poljettiin puukkopitäjässä
  • Sankarivainajat – Vapautemme hinta
  • Siperian lista
  • Kirjalansalmen uusi silta parantaa huoltovarmuutta
  • Isänmaallinen iltakirkko sai väen liikkeelle Kuortaneella

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

Tapahtumat

elo 22
22 elokuun @ 09:00 - 23 elokuun @ 18:00

Hela-SRA 2026 CUP-kilpailu Kauhavalla

elo 26
17:00 - 18:00

Elokuun kuukausiluento – Suojeluskunnat ja sota-ajan päättyminen 1944-1945

elo 29
09:00 - 18:00

300m avoin (kiikari ja perinnekiväärilajit) Kauhavan Hopiavuoren ampumarata

syys 1
17:00 - 18:00

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen hallituksen kokous 3/2026

syys 4
11:00 - 12:30

Jatkosodan päättymisen muistohetki Nurmon sankarihaudalla

Näytä kalenteri

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·