Eturivissä

Kuka: Tero Paasikas
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Maanpuolustus kuuluu kaikille – Tavalla tai toisella”
Syntymäpaikka: Lapua, Tiistenjoki
Asuinpaikka: Kurikka

Koulutukset:
– Kone- ja tuotantotekniikan insinööri (2003)
– Koneautomaatio teknikko (2000)
– Ylioppilas (1996)

Työura:
– Kehitysinsinööri (tuotanto); Fortaco Finland Oy, Kurikka
– Tuotannon työnjohtaja; Fortaco Finland Oy, Kurikka
– Työnjohtaja- ja tuotannonsuunnittelu; Flextronics Enclosures / Ojala Group Oy
– Työnjohtaja- ja tuotannonsuunnittelu; Rautaruukki, Raahe
– Metallialan tuotannon työtehtävät eri yrityksissä

Perhesuhteet:
Avoliitossa, 2 aikuistuvaa poikaa

Harrastukset:
– Hiihto
– Metsä- ja metsänhoitotyöt
– Jalkamarssit
– Kesäiset Lapin- ja Norjan reissut + matkailu Suomessa yhdessä puolison kanssa
– Maanpuolustus; MPK-kurssit / toiminta

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Lapuan Tiistenjoen kosken partaalla varttuneena ja eväät maailmalle saaneena – Voin todeta paljon vettä virranneen Kyrönjoessakin, kunnes Kurikkaan on kotiuduttu.

Karrikoiden ”lähdin soitellen sotaan” kesätyön ääreltä. Lapsuuden- ja nuoruuden toverin käsissä pyöri II/96-palvelukseenastumismäärys ja itselle jäi kutsunnoissa käsiin I/97-määräys Sodankylään. Pitkään en miettinyt, mitä nuori ylioppilaslakin päähän painanut tekisi syksyn räntäsateessa vailla työtä, opiskelupaikan odottaessa syksyä -97. Tuumasta toimeen ja lankapuhelin kouraan aluetoimistoon soittaen. Eipä tarvinnu paria tuntia kauempaa jännittää, kun sain toivotun vastasoiton: ”Oletteko valmis lähtemään 4vrk:n sisällä Kainuun Prikaatiin heinäkuun saapumiserässä II/96?”

Palvelukseen lähdettiin 1. Jääkärikomppaniaan intoa täynnä, avoimin mielin – ja tähtäimessä 330 vrk ”nurmiporan” aselajissa.

Alokaskauden jälkeen johtajakoulutushaaveet selkenivät entisestään ja AUK päämääränä alusta alkaen. RUK:iin kouluttajat ”väkipakolla” olisivat ajaneet ja pariin erinäiseen ”puhutteluun” vedettiin iltavahvuuslaskennastakin, mutta tekemisen miehenä / osallistuvana tyyppinä AUK oli mun juttu ja sinne päästiin. AUK:n loppumetreillä pari viikkoa ehti korpin jämätkin killua kauluksissa, kunnes todistukset käteen kumarrettiin. Ryhmänjohtajan ominaisuuksin palattiinkin takaisin omaan yksikköön, josta alkoikin matka yksiköstä toiseen. Toista kuukautta sain oman yksikön saapumiserän kanssa toimia kunnes käsky kävi Esikuntakomppaniaan uuden saapumiserän (I/97) ryhmänjohtotehtäviin. Heidän alokaskauden päätyttyä oli taas jonkun ajan päästä siirto takaisin loppuajaksi omaan yksikköön 1. Jääkärikomppaniaan.

Kotiuttamisen jälkeen oli aika siirtyä ammattia valmistavaan opiskelijaelämään kera monipuolisin työharjoitteluin. Kone- ja metallialaan suuntautuvissa ammattikorkeakoulun opinnoissa ”yön pimeinä hetkinä” mielessä pyöri edelleen ajatuksia ”kesäkessu”- ja YK-hommista…no se juna oli ja meni pyörien aivolohkossa. Mutta maiharit jäivät intinkin jälkeen perus asustevalikoimaan.

Pohjoisessa 10 vuotta vietetyt opiskelu- ja työelämäkuviot saivat aikaan koti-ikävän ja paluun Etelä-Pohjanmaalle kaltaisteni joukkoon. Asioiden järjestyttyä elämä pakettiin ja kokka kohti Kurikkaa vuonna 2006.

Maanpuolustusaktiviteettini nousi uusille raiteille vuonna 2015, jolloin sain ensimmäisen VEH-kutsuni legendaariselle Vuori-harjoitukselle Haapajärvelle. Ja tuolla kohtasimme parin saapumiseräni kaverin kanssa ekan kerran sitten kotiutumisen -97 ja voi veljet sitä jälleennäkemisen riemua!

Ja eipä jääneet VEH-kutsut tähän saadessamme kutsut vielä kahtena seuraavanakin vuonna. Näiden VEH-kutsujen myötä ”nurmiporan” olikin koulutettava itsensä aivan uusiin, temppuihin teräviin. Ja oikeastaan luonnollisena siirtymänä innostuin entisestään vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta MPK:n tarjoamin kurssein.

MPK:ssa pääsuuntaus alueella on ollut SPOL-nousujohteisen polun kurssien käynti ja onpa sitä tullut haalittua lähes kaiken saatavilla olevan lähialueelta. Lisämaustettakin koulutuksista on toki kertynyt erinäisten muidenkin toimintaa tukevien kurssien myötä…

Henkireikänä MPK-kurssit toimivat oivana työn vastapainona, joita kurssikalenteriin kertyykin ~15 KH-vrk vuositahdilla. Kursseilla kaikki puhaltavat yhteen hiileen yhteisellä asialla, arvoon tai asemaan katsomatta – Ja huumorinkukka kuuluu kuvioihin! Manööverikurssien lisäksi kiinnostuksen kohteena ovat eri maanpuolustusaiheiset verkkoseminaarit ja -luennot sekä kattavat maanpuolustusaiheiset Mighty Finland pod:t. Sanotaan jotta ”istumatyö tappaa” ja vastalääkkeenä tähän rakkaimpana harrastuksena talvisin onkin luisteluhiihto syke tapissa sata lasissa. Lisäksi mieltä puhdistavana puhteena ovat metsätyöt kaikkine vaiheineen omilla kuvioilla ”palstalta rantteelle” -tyyliin.

Kenttäkelpoisuutta ja yhteishenkeä kohottavina aktiviteetteina on vuosittain osallistuttu työyhteisöstä räävityllä pienporukalla ja/tai maanpuolustushenkisistä kavereista kootuilla jäsenillä marssitapahtumiin. Marssitapahtumiimme on kuulunut vuosittaiset Varustelekan etäsotilasmarssi, Maaottelumarssi ja RESUL Four Day March + omia pieniä ”makkaranpaistoreissuja”. Osaltani ikimuistoisimpien lokeroon lukeutuu viime kesän Lapuan Yömarssi Hirvijärven ympäri, joka porautui syvälle muistojen syövereihin huippuseurassa.

Tästäpä haaste: Kaikki jalkoja liikuttavat yksilöt – Heinäkuussa, maiharin kärkien suuntana Lapuan Kesäyön Marssi 2026!

Yhtenä kohokohtana on ollut päästä mukaan elokuvamaailmaan, joten tuumasta toimeen ja hakemusta sisään Konflikti suursarjaan. Avustajan rooleihin sainkin kutsun 3 vrk:n ajaksi osaksi produktiota presidentin henkivartijan, sekä operaatiokeskuksen upseerin rooleissa kapteenin & everstiluutnantin arvoin. Maan alla vietettyjen vuorokausien myötä sain kuulua osana rentoon ammattinäyttelijäporukkaan ja nähdä arvostamani herra Louhimiehen ammattimaiset ohjausotteet.

Isänmaan asialla on oltu / ollaan ja osaltaan tähän vaikuttanee isäni isän taistelut Rukajärven suunnilla JR52 riveissä, joista aikuisiällä on tullut tutkittua tietoa sotapolkujen / someryhmien kautta ajoittain.

Itse lähestyessä 5-kymppiä on aika tullut siirtää maanpuolustustahtoa ja velvoitetta tulevillekin polville. Oma esikoiseni aloitti oman palveluksensa nyt tammikuun 1/26 erässä suurin toivein ja innostunein mielin. Aika näyttää mihin siivet kantaa ja rahkeet riittää… Tsemppaus ja sparraus toimia aloittelinkin jo vuotta ennen palvelusta ja kävipä poika mukanani jo parilla MPK-ammuntakurssillakin hakemassa kipinää jo ennen asepalvelustaan.

Maanpuolustus -Itsenäisyyden peruspilari.
Siinä tarvitaan sinut, minut – Meidät kaikki reilulla yhteistyöllä!

”Maanpuolustus kuuluu kaikille – Tavalla tai toisella”

Kuka: Seppo Palomäki
Sotilasarvo: Lääkintäluutnantti (res)
Motto: ”Elä niin kuin eläisit tuhat vuotta ja huomenna kuolisit”
Syntymäpaikka: Kaustinen
Asuinpaikka: Kuortane

Koulutukset:
– Lääketieteen lisensiaatti
– Psykiatrian erikoislääkäri
– Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri

Työura:
– KPO
– Sydän-Suomenterveyskeskus
– Vanhan Vaasan sairaala
– Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluyksikköjohtaja
– Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue nuorisopsykiatrian kliininen ylilääkäri

Perhesuhteet: Puoliso ja kaksi aikuista lasta

Harrastukset:
– Vanhojen rakennusten pelastaminen
– Lukeminen ja kirjojen kerääminen
– Järjestötoiminta; reserviupseerit, kyläyhdistys ja kunnanluottamustoimet (PS)

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Lääkäriopintojen vuoksi sain lykkäystä asepalveluksesta. Opintoputki lukiosta suoraan yliopistoon alkoi 3 vuoden jälkeen tihkaista ja löysin itseni ensin Etelä-Amerikasta ja sen jälkeen Niuvan valtionmielisairaalasta, tosin kesäsijaisena. Tilapäisessä mielenhäiriössä kai kuitenkin soitin elokuussa aluetoimistoon ja ilmoitin meneväni nyt varusmiespalvelukseen. Sehän ei niin nopeasti ole mahdollista tietenkään. Syksyllä astuin palvelukseen Kainuun prikaatiin panssarintorjuntajoukkoihin. Yritykseni päästä lääkintäpuolen aliupseerikoulutukseen kariutui kapteeni Karjalaisen karjaisuun: ”Ei minnekään lusmuilemaan, miehestä tehdään tappaja (vaunun)” ja niin minusta tuli raskassinkojoukkueen johtaja kurssilta HAMINA178.

No se ura jäi lyhyeksi kun tuli kertausharjoituskutsu 1990-luvulla. Vajaan kahden viikon leiritys Kainuussa Kuhmon tien varressa jossakin. Tehtävä oli lääkäriksi valmistumisen jälkeen muuttunutkin huoltoon lääkintäpuolelle joukkueen varajohtajaksi. Kertausharjoitus muuttui täysin uuden asian opiskeluksi, kun vielä johtajaksi valittu ei saapunutkaan kertaamaan. Terminologia ja käytänteet olivat nopean teoriaopiskelun varassa. Erittäin nolona sai olla, kun tilanneraporttia johdolle annettaessa puhuin kuvailtujen potilaiden sijasta kuvitelluista potilaista, ja tein sen vielä ainakin kahdesti. No vanhan Vaasan valtionmielisairaalasta tulleena kai kuvittelu tuntui tutummalta sanalta, kun eihän niitä potilaita oikeasti meillä siellä korvessa ollut. Mutta siinäpä sitä sitten siirryttiin somasti huollon puolelle ja nyt harrastuneisuus on ollutkin ruokahuollon puolella. Kunniavartiossa sankarihaudoilla jouluaattona on jatkunut jo yli vuosikymmenen oman joulurauhan avauksena.

Kylämme ala-asteen silloinen johtajaopettaja houkutteli paikallisen reserviupseerikerhon kokoukseen ja sille tielle jäin. Olen toiminut eri tehtävissä puheenjohtajaa myöden ja tällä hetkellä sihteerinä. Yli kymmenen vuotta sitten aloitimme Kuortaneen perinneruoan, hernekeiton, valmistuksen ja myynnin veljeltäni lainaamalla soppatykillä yhdessä reserviläisten kanssa. Puhelinluetteloiden myynti varainhankintana ei enää ollut mahdollista. Parin vuoden päästä kerhomme hankkivat yhdessä oman soppatykin. Olemme keskittyneet nyt pitkälti varautumiseen ja huoltovarmuuteen eri vuodenaikoina tykittäen. Arsenaali on laajentunut rokasta, lihakeittoon, hirvisoppaan ja riisipuuroon. Toki muitakin reserviläistaitoja pidetään yllä. On tärkeää muistaa, että aseellinen maanpuolustus on vain osa kokonaisuutta ja monesti kaikkea muuta tekemistä on paljon enemmän. Se mahdollistaa myös useampien ihmisten osallistumisen ja loppujen lopuksi kaikkia meitä tarvitaan isänmaamme puolustamiseen. Reserviupseeritoiminta yhdessä reserviläisten kanssa on antanut monia ikimuistoisia kokemuksia, tehtävissä ja reissuissa. Olen tutustunut ihmisiin, joihin en todennäköisesti olisi koskaan muuten törmännyt ja se olisi ollut iso menetys. Vaikka sijoitusta ei enää ole, soppatykki saadaan asemaan toivottavasti tarvittaessa vielä vuosia.

Kuka: Elena Mikkilä
Sotilasarvo: Korpraali (res)
Motto: ”Eteenpäin kuin mummo lumessa!”
Syntymäpaikka: Seinäjoki
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutukset:
– Turvallisuusvalvoja
– Media-alan ja kuvallisen ilmaisun toteuttaja

Työura:
– Kaupan kassa
– Vartija
– Arvokuljettaja
– Lehtikuvaaja
– Valokuvaajayrittäjä

Harrastukset:
– Retkeily
– Valokuvaaminen

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:

Kiinnostus asepalvelusta kohtaan heräsi vahvasti opiskellessani turvallisuusalalla. Jatko-opiskeluina olin kiinnostunut rajavartijan ammatista ja sitä varten tulisi olla käytynä asepalvelus. Asepalvelus oli pyörinyt mielessäni jo aikaisemminkin, mutta jotenkin en pitänyt sitä vielä niin ajankohtaisena. Kuitenkin muutamat muut luokkalaiseni silloin hakivat myös asepalvelukseen ja päätin, että kyllä minäkin nyt haen. Tuntui että kaikki, myös vastoinkäymiset tapahtui tarkoituksella. Terveystarkastuksessa kävi ilmi, että en voi terveyssyistä hakea rajavartijaksi. Pettymys oli suuri, mutta minulla oli tunne että jotain on vielä tulossa.

Pääsin asepalvelukseen heti 2019 heinäkuussa ja aselajivalintojen aikaan halusin kovasti koirapuolelle. Valitettavasti haku oli todella tiukka ja vain pari meistä pääsi koirapuolelle. Muistan miten surullinen ja pettynyt olin kun en päässyt ja keskustelin yksikön päällikön kanssa minne muualle toivoisin pääseväni ja mitkä ovat vahvuuksiani. Päällikkö haastatteli minua, missä tuli ilmi valokuvaus harrastukseni. Päällikkö laittoi minut viestintävarusmiehen haastatteluun. Kävin haastattelussa ja kaikki kääntyi parhain päin!

Viestintävarusmiehen työ oli todella mielenkiintoista ja toimin enimmäkseen valokuvaajana. Kuvasin harjoituksia ja pääsin hienoihin tilaisuuksiin kuvaamaan, sekä kuljimme työparini kanssa pitkin Suomea. Pääsimme tutustumaan eri varuskuntiin ja mm. Pääesikuntaan. Kokemus oli erilainen mitä ajattelin, mutta kiitos sen kokemuksen, pääsin seuraavana kesänä lehtikuvaajan työhön paikalliselle sanomalehdelle ja sen jälkeen perustin valokuvausyrityksen. Valokuvausyrittäjänä olen nyt toiminut 5 vuotta! Kaikki siis tosiaan tapahtui tarkoituksella.

Kotiuduttuani vuonna 2020 liityin Etelä-Pohjanmaan Reserviläisnaisiin ja pian olinkin jo mukana hallituksessa. Toimin tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaan Reserviläisnaisten 2. varapuheenjohtajana. Tahdon pysyä mukana toiminnassa ja innostaa myös tulevia asepalvelusta harkitsevia naisia omalla tarinallani.

♦ ♦ ♦

Lokakuun 16. päivä tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset naiset aloittivat vapaaehtoisen asepalveluksen Puolustusvoimissa. Vuonna 1995 Puolustusvoimien kahteen joukko-osastoon valittiin palvelukseen ensimmäistä kertaa kokeilumuotoisesti 25 naista. Vuonna 2025 Puolustusvoimien reserviin on koulutettu jo yli 14000 naista.

Kuka: Petri Kivimäki
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Eteenpäin!”
Syntymäpaikka: Alajärvi
Asuinpaikka: Alajärvi

Koulutukset: Ammattikoulu

Työura:
– Maanviljelijä
– Ajokoneenkuljettaja
– Motokuljettaja
– Kirvesmies

Perhesuhteet:
– Naimisissa 32 vuotta (onnellisesti)
– Neljä lasta; kaksi poikaa ja kaksi tyttöä (eivät asu enää kotona)
– Kuusi lastenlasta (pappamies)

Harrastukset:
– Höntsäkiekko (talvisin 2 x viikko)
– Punttisali
– Metsästys (syksyisin)
– Lenkkeily ja pyöräily (vaimon kanssa)

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Alajärvellä oli aktiivista porukkaa aikanaan, joka veti mukaan reserviläistoimintaan. Maakuntakomppaniassa olen ollut alusta asti mukana. (20 vuotta) SRA-kurssin suoritin vuonna 2004. Myös kunniavartiot ovat kuuluneet alusta asti kuvioihin, erityisesti joulun puolituntinen hiljentyminen vartiossa on laskeutumista jouluun.

Kuka: Olavi Kuoppamaa
Sotilasarvo: Luutnantti (res)
Motto: ”Kyllä konstia on, olis vaan vaikeita paikkoja”
Syntymäpaikka: Kortesjärvi
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutukset:
– Opettajan pedagoginen pätevyys, TAMK
– Master of Business Administration, SEAMK
– Insinööri (AMK) kone- ja tuotantotekniikan, VAMK
– YTS, SYO
– Teknikko, KokTOL

Työura:
– Kestopalkki LPJ Oy, myynti- ja markkinointipäällikkö
– Puolustusvoimat, SRJBIH/EUFOR
– Stroitel Oy, alumiini- ja teräsrakentamisen eri tehtävät
– Puolustusvoimat, YKSL/UNIFIL
– Evijärven konepaja Oy, kone- ja tuotevalmistuksen eri valmistustehtävät
– Kortesjärven pelti- ja putkirakenne Oy, hitsaaja

Perhesuhteet: Avopuoliso ja tytär 2018

Harrastukset:
– Lenkkeily
– Kuntosali
– Pyöräily
– Moottoripyöräily

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Suoritin varusmiespalveluksen Kauhavan Ilmasotakoulussa vuonna 1986. Siviilivastuu maatalous- ja turkistarhatoiminnasta piti huolen siitä, että vain lyhyin 8 kk palvelusaika oli silloin mahdollinen. Kiinnostus sotilaallisiin tehtäviin oli kuitenkin suuri ja teknikoksi valmistumisen jälkeen hakeuduin Libanoniin (UNIFIL) rauhanturvaajaksi vuonna 1996. Siellä palvelukseni muodostui yhteensä 16 kk (kolme sopimusta) mittaiseksi. Rakennuspioneerin tehtävistä työt etenivät pioneerihallin päälliköksi ja esikunnan rakennustoimistoon. Palveluksen aikana ylenin palvelusarvoon YK-vääpeli.

MPK:n toimintaan hakeuduin vuonna 2000. Työnohessa opiskelu tuli tutuksi, kun suoritin insinööri (AMK) -tutkinnon vuonna 2003. Aktiivisen MPK-toiminnan myötä avautui mahdollisuus hakeutua ensimmäiselle ’Miehistöstä aliupseeriksi reservissä’ pilottikurssille (TK 1/19) Kaartin jääkärirykmentissä vuonna 2005. Puolessa välissä kyseistä koulutusta tuli komennus myös Bosnian EUFOR – rauhanturvaoperaatioon. Puoli vuotta kului Bosniassa rauhaa turvaten ja palvelusvapailla täydennysaliupseerikoulua käyden. Työ kuitenkin palkittiin ja todistus aliupseerikoulun suorittamisesta tuli vuoden 2005 lopulla. Bosniassa palvelus kesti yhteensä 12 kk (kaksi sopimusta). Työskentelin hankkijana ja työskentelyalue ulottui Bosniasta aina Kroatiaan ja Unkariin saakka. Kotiuduttuani hakeuduin työn ohessa suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa YAMK (MBA) ja niistä opinnoista todistus tuli vuonna 2008. Opettajan pedagoginen pätevyys tuli suoritettua työn ohessa vuonna 2012.

Hakeuduin kouluttautumaan ’Aliupseerista upseeriksi reservissä’ -kurssille (10/244) Reserviupseerikouluun (RUK) vuonna 2013. Ennen koulutuksen alkua tapahtuneesta työtapaturmasta toipuminen vei kuitenkin niin paljon aikaa, että koulutus keskeytyi sillä kertaa. Periksi ei tietenkään anneta ja uusi mahdollisuus avautuikin kun aloitin kouluttautumisen reservin upseerin tutkintoon tähtäävällä Sodanajanjohtajakurssilla (SOJO 12) RUK:ssa, johon opiskelijat tulivat Puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä sekä reserviläisistä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun reserviläiset ja palkattu henkilöstö kouluttautuivat samalla kurssilla. Koulutus alkoi lokakuulla 2015 ja päättyi heinäkuulla 2016. Suorituksen myötä sain todistuksen reservin upseerin tutkinnon suorittamisesta jääkärilinjalta ja ylennys vänrikiksi tuli 6.12.2016.

Koulutuksien myötä valmiudet erilaisissa reservin tehtävissä ovat vahvistuneet ja aktiivinen toiminta MPK:n reserviläiskouluttajana on jatkunut. Viime vuosina pääpaino on ollut sotilaspoliisikoulutuksissa. Myös PVVEH- ja KH-harjoitusvuorokausia on kertynyt runsaasti.

Liityin Pohjanmaan Rauhanturvaajiin (PohmRT) vuonna 1999 ja sen hallitukseen minut valittiin vuonna 2008. Vuodesta 2020 alkaen yhdistyksen toimintaa on kehitetty ja on aloitettu mukanaolo erilaisilla messuilla ja esittelytoiminnassa, joissa kaikissa olen ollut aktiivisesti mukana. Tilaisuuksia on vuodessa kahdesta kolmeen, esimerkkinä Kauhava Air Show, Vaasa Air Show, TURVA, Maanpuolustajat Tuurissa, Puolustusvoimien valatilaisuudet sekä muut vastaavat tilaisuudet joissa on mukana myös Puolustusvoimien kalustoa. Tilaisuuksissa on kerrottu kriisinhallinnasta ja näihin tehtäviin hakeutumisesta sekä erilaisista mahdollisuuksista kehittää sotilastaitoja MPK:n nousujohteisilla kursseilla ja kannustettu liittymään reserviläisyhdistyksiin.

Olen ollut myös useita vuosia jäsenenä nykyiseltä nimeltään Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksessä sekä Seinäjoen Reserviupseerikerhossa.

Eri yhdistysten tehtävistä tutuksi ovat tulleet vuosien varrella mm. kunniavartiot, seppeleenlaskut, lippupartiot ja järjestyksenvalvonta.

Ammattitaitoisessa ja motivoituneessa porukassa on ollut hienoa toimia.

Harjoituksissa nähdään!