Eturivissä

Kuka: Olavi Kuoppamaa
Sotilasarvo: Luutnantti (res)
Motto: ”Kyllä konstia on, olis vaan vaikeita paikkoja”
Syntymäpaikka: Kortesjärvi
Asuinpaikka: Seinäjoki

Koulutukset:
– Opettajan pedagoginen pätevyys, TAMK
– Master of Business Administration, SEAMK
– Insinööri (AMK) kone- ja tuotantotekniikan, VAMK
– YTS, SYO
– Teknikko, KokTOL

Työura:
– Kestopalkki LPJ Oy, myynti- ja markkinointipäällikkö
– Puolustusvoimat, SRJBIH/EUFOR
– Stroitel Oy, alumiini- ja teräsrakentamisen eri tehtävät
– Puolustusvoimat, YKSL/UNIFIL
– Evijärven konepaja Oy, kone- ja tuotevalmistuksen eri valmistustehtävät
– Kortesjärven pelti- ja putkirakenne Oy, hitsaaja

Perhesuhteet: Avopuoliso ja tytär 2018

Harrastukset:
– Lenkkeily
– Kuntosali
– Pyöräily
– Moottoripyöräily

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Suoritin varusmiespalveluksen Kauhavan Ilmasotakoulussa vuonna 1986. Siviilivastuu maatalous- ja turkistarhatoiminnasta piti huolen siitä, että vain lyhyin 8 kk palvelusaika oli silloin mahdollinen. Kiinnostus sotilaallisiin tehtäviin oli kuitenkin suuri ja teknikoksi valmistumisen jälkeen hakeuduin Libanoniin (UNIFIL) rauhanturvaajaksi vuonna 1996. Siellä palvelukseni muodostui yhteensä 16 kk (kolme sopimusta) mittaiseksi. Rakennuspioneerin tehtävistä työt etenivät pioneerihallin päälliköksi ja esikunnan rakennustoimistoon. Palveluksen aikana ylenin palvelusarvoon YK-vääpeli.

MPK:n toimintaan hakeuduin vuonna 2000. Työnohessa opiskelu tuli tutuksi, kun suoritin insinööri (AMK) -tutkinnon vuonna 2003. Aktiivisen MPK-toiminnan myötä avautui mahdollisuus hakeutua ensimmäiselle ’Miehistöstä aliupseeriksi reservissä’ pilottikurssille (TK 1/19) Kaartin jääkärirykmentissä vuonna 2005. Puolessa välissä kyseistä koulutusta tuli komennus myös Bosnian EUFOR – rauhanturvaoperaatioon. Puoli vuotta kului Bosniassa rauhaa turvaten ja palvelusvapailla täydennysaliupseerikoulua käyden. Työ kuitenkin palkittiin ja todistus aliupseerikoulun suorittamisesta tuli vuoden 2005 lopulla. Bosniassa palvelus kesti yhteensä 12 kk (kaksi sopimusta). Työskentelin hankkijana ja työskentelyalue ulottui Bosniasta aina Kroatiaan ja Unkariin saakka. Kotiuduttuani hakeuduin työn ohessa suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa YAMK (MBA) ja niistä opinnoista todistus tuli vuonna 2008. Opettajan pedagoginen pätevyys tuli suoritettua työn ohessa vuonna 2012.

Hakeuduin kouluttautumaan ’Aliupseerista upseeriksi reservissä’ -kurssille (10/244) Reserviupseerikouluun (RUK) vuonna 2013. Ennen koulutuksen alkua tapahtuneesta työtapaturmasta toipuminen vei kuitenkin niin paljon aikaa, että koulutus keskeytyi sillä kertaa. Periksi ei tietenkään anneta ja uusi mahdollisuus avautuikin kun aloitin kouluttautumisen reservin upseerin tutkintoon tähtäävällä Sodanajanjohtajakurssilla (SOJO 12) RUK:ssa, johon opiskelijat tulivat Puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä sekä reserviläisistä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun reserviläiset ja palkattu henkilöstö kouluttautuivat samalla kurssilla. Koulutus alkoi lokakuulla 2015 ja päättyi heinäkuulla 2016. Suorituksen myötä sain todistuksen reservin upseerin tutkinnon suorittamisesta jääkärilinjalta ja ylennys vänrikiksi tuli 6.12.2016.

Koulutuksien myötä valmiudet erilaisissa reservin tehtävissä ovat vahvistuneet ja aktiivinen toiminta MPK:n reserviläiskouluttajana on jatkunut. Viime vuosina pääpaino on ollut sotilaspoliisikoulutuksissa. Myös PVVEH- ja KH-harjoitusvuorokausia on kertynyt runsaasti.

Liityin Pohjanmaan Rauhanturvaajiin (PohmRT) vuonna 1999 ja sen hallitukseen minut valittiin vuonna 2008. Vuodesta 2020 alkaen yhdistyksen toimintaa on kehitetty ja on aloitettu mukanaolo erilaisilla messuilla ja esittelytoiminnassa, joissa kaikissa olen ollut aktiivisesti mukana. Tilaisuuksia on vuodessa kahdesta kolmeen, esimerkkinä Kauhava Air Show, Vaasa Air Show, TURVA, Maanpuolustajat Tuurissa, Puolustusvoimien valatilaisuudet sekä muut vastaavat tilaisuudet joissa on mukana myös Puolustusvoimien kalustoa. Tilaisuuksissa on kerrottu kriisinhallinnasta ja näihin tehtäviin hakeutumisesta sekä erilaisista mahdollisuuksista kehittää sotilastaitoja MPK:n nousujohteisilla kursseilla ja kannustettu liittymään reserviläisyhdistyksiin.

Olen ollut myös useita vuosia jäsenenä nykyiseltä nimeltään Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksessä sekä Seinäjoen Reserviupseerikerhossa.

Eri yhdistysten tehtävistä tutuksi ovat tulleet vuosien varrella mm. kunniavartiot, seppeleenlaskut, lippupartiot ja järjestyksenvalvonta.

Ammattitaitoisessa ja motivoituneessa porukassa on ollut hienoa toimia.

Harjoituksissa nähdään!

Kuka: Marko Taipalus
Sotilasarvo: Korpraali
Syntymäpaikka: Kurikka
Asuinpaikka: Kurikka

Koulutukset:
– Sähkövoimatekniikan mekaanikko 1995
– Sähkö- ja automaatiotekniikan insinööri (AMK) 2001

Työura:
– Kehitysinsinööri Fortaco Ostrobothnia Oy (ent. Ruukki, ent. Velsa). Keväällä tuli 23v täyteen talossa, sis. erilaisia toimihenkilötehtäviä.

Perhesuhteet:
– Sinkku, tytär 2007 ja poika 2009

Harrastukset:
– Suunnistus / iltarastit yli 20v ajan
– Höntsäsähly
– Järjestötoiminta, mukana muutamien yhdistyksien hallituksessa
– Maanpuolustus sis. RES ja MPK:n toiminnan
– Hengellinen toiminta
– Vapaaehtoisena striimaushommissa

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Oulun keskustan kasarmilla vuonna 1996 vietin 11kk puhelinkomppaniassa, jonka sijoituksen kertauksia ei tullut yhtäkään. Uudelleen sijoituksen 2015 jälkeen loppuvuonna 2019 kävin ekaa kertaa kertaamassa, josta jäi kipinä ja mietin ressutoimintaan lähtemistä, mutta koska 2020 alkoi korona niin se jäi. Vuoden 2021 lopussa liityin Kurikan reserviläisiin, jossa kevään 2022 aikana lähdin hyvin aktiivisesti tutustumaan yhdistyksen toimintaan mm. ampumaharjoituksiin ja ampumajuoksuharjoituksiin. Siitä sitten syksyllä olin jo mukana seuraamassa Kurikan RUL/RES yhteisiä kuukausikokouksia, koska toiminta ja päätöksenteko kiinnosti. Vuoden 2023 alusta olinkin jo mukana Kurikan reserviläiset ry:n hallituksessa. 2025 alkaen toimin yhdistyksen sihteerinä ja se on ollutkin uuden opettelua.

Takana on jo useampi MPK:n kurssi eripuolilla Suomea. Kursseilla uuden oppiminen on antoisaa samanhenkisten kanssa. Vuonna 2023 liityin maakuntajoukkoihin, sitä kautta on tullut joitain vapaaehtoisia harjoituspäiviä.

Alkuvuodesta 2025 aloitin puolustusvoimien täydennyskoulutuksen miehistöstä aliupseeriksi ja jos kaikki menee suunnitellusti, niin loppuvuodesta pitäisi saada ylennys alikersantiksi ja virallisesti 10v aikaa reservissä, tosin nythän eduskunnassa puuhataan reservin iän nostoa 65v asti.

Kuka: Aaro Mäki-Jouppila
Sotilasarvo: Vänrikki (res)
Motto: ”Ikänä ei pidä ottaa omaa, eikä toisen elämää liika vakavissansa.”
Syntymäpaikka: Ilmajoki
Asuinpaikka: Lapua

Koulutukset:
– Kone- ja tuotantotekniikan insinööri
– Järjestyksenvalvoja
– Ylioppilas

Työura:
– Polttoleikkaaja, Ferrum Steel Oy
– Tuotantoinsinööri, Ferrum Steel Oy
– Mittausinsinööri, Nammo Lapua Oy

Perhesuhteet: Vaimo ja pari kissiä

Harrastukset:
– Defendo
– Kuntosaliharjoittelu
– Vapaaehtoinen maanpuolustus- ja reserviläistoiminta
– Sovellettu reserviläisammunta
– Vapaaehtoistyö Ukrainan hyväksi / Lion Defence Team
– Moottoripyöräily

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Maanpuolustushenki on tarttunut vahvasti jo kotikasvatuksessa. Noin viiden vuoden ikäisenä olen jo vetänyt siviilimallisen RK:n liipaisimesta ohjatusti ja kouluttajakoulutuksen käyneen isäukon johdolla. Sotakirjallisuutta luin paljon jo lapsena. Kuuntelin mielelläni nuorena, mitä isäni kertausharjoituksissa oli tapahtunut. Oman iän karttuessa myös ymmärrys isoisoisäni sotataipaleesta, joka alkoi Suojeluskuntalaisena Talvisodasta hänen juuri täytettyään 18 vuotta, oli omiaan kasvattamaan velvollisuuden tunnetta maanpuolustusta kohtaan.

Kutsuntojen aikaan aktiivinen painiura ohjasi hakeutumaan urheilukouluun, mihin en testien jälkeen tullut hyväksytyksi. Jälkeenpäin olen päättänyt, että syy siihen, etten tullut hyväksytyksi johtuu siitä, että osoitin haastatteluissa enemmän mielenkiintoa sotilasuraan, kuin urheilu-uraan.

Eli tammikuussa 2019 suunta kohti Niinisaloa ja huoltokomppaniaa. Kauaa en kuitenkaan päässyt Niinisalosta nauttimaan, vaan tulevaisuuden urahaaveista johtuen otin suunnan kohti Säkylää ja sotilaspoliisikoulutusta. Tähtihetkiä KH-kaudella oli muun muassa sotakoirasta kopin ottaminen. Tavoitteenani varusmiespalveluksessani oli saada alikersantin natsat, mutta niitä en koskaan saanut, vaan pääsin aamuiselle rantalomalle Haminaan neljäksi kuukaudeksi. Tunnetaan myös nimellä reserviupseerikurssi.

RUK:in jälkeen paluu Säkylään ja muutama päivä myöhemmin lähdimme miehistömme loppusotaan saaristoille ja Seinäjoki 19 harjoitukseen kotikonnuille. Muutenkin jo hienosta harjoituksesta muistelen lämmöllä sitä, että Maakuntajoukkojen osia oli majoittunut kanssamme samaan rakennukseen, mukaan lukien isäni, meidän varusmiesten kanssa. Sain muutaman kerran tilaisuuden nauttia maakuntajoukoilta ylijääneitä ruokia. Alunperin reserviläisille tarjottu perunamuusi ja uunimakkara olivat erityisen hyvää verrattuna varusmiehille jaettuihin pussiruokiin. Joku voisi väittää nepotismiksi.

Varusmiespalveluksen jälkeen kävin kerran poliisikoulun testeissä, mutta ainakin omasta mielestäni tulin järkiini ja myöhemmin minusta tuli insinööri. Nykyään töissäni olen osaltani mukana valmistamassa Lapualaisia patruunoita, joita sitten parhaimpina viikonloppuina pääsen itse ampumaan kurkkusalaatit päällä.

Palveluksen jälkeen jäin myös odottamaan kertauskutsua, jota ei koskaan tullut. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 totesin, että odotus loppuu nyt ja tekeminen alkaa. Kävin SRA-kurssin, aloin käymään MPK-kursseilla ja liityin maakuntajoukkoihin.

Tämä ei kuitenkaan koskaan tuntunut riittävän niin Euroopan pelastamiseksi, kuin oman mielenrauhankaan tyynnyttämiseksi. Isäni käytyä Ukrainassa koulutus- ja avustusreissulla Lion Defence Teamin lipun alla, herätti tällainen auttamisen muoto myös oman vakavan mielenkiintoni. Koulujen ollessa vielä kesken Ukrainan konkreettinen auttaminen jäi kuitenkin lahjoituksien tasolle.

Lion Defence Team on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka toimittaa koulutus- materiaalitukea Ukrainaan. Reserviläiset jakavat kertynyttä osaamistaan korvauksetta ja omalla vapaa-ajallaan. Yhdistyksen toiminnan mahdollistavat yksityiset tukijat, sekä lahjoituksia tekevät kaupalliset yritykset.

Kuitenkin alkuvuodesta 2024 sain tilaisuuden liittyä Lion Defence Teamiin, ja ensimmäinen avustus- ja koulutusreissuni oli saman vuoden kesällä Länsi-Ukrainassa. Reissulta mielenrauha alkoikin sitten löytyä. Toisen kerran kävin kuluvan vuoden helmikuussa samassa paikassa. Ukrainalaisten arvostus toimintaamme kohtaan näkyy muun muasssa siten, että kun toisen kerran siellä kävin, muistettiin minut noin puolen vuoden takaa.

Reissut ovat olleet hyvin opettavaisia sekä meille, että koulutettaville Ukrainalaisille. Suomen Puolustusvoimat kattava yhtenäinen koulutus ja Ukrainalaisten sotakokemukset ovat omiaan lisäämään molempien osapuolien osaamista. Tähän mennessä Ukrainasta lähteminen on ollut huomattavasti vaikeampaa, kuin kotiin jääminen. Suurimman kiitokseni haluan kuitenkin osoittaa vaimolleni, joka minua tässäkin toiminnassa tukee pyyteettömästi, vaikka siipan päästäminen sotaa käyvään maahan ei-niin-yllättävästi hirvittääkin.

Suomessa vapaaehtoiseen maanpuolustushengen nostatukseen olen osallistunut muun muassa Vahvin Reserviläinen kilpailuissa käymällä. Käynnissä olevan Proto-Sisun vetäminen köydellä, tykin nostelu ylös-alas paikallaan ja ympyrän kävely Jerry-kannujen kanssa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta aika harva niitäkin on käynyt koittamassa. Olen kuluneen vuoden aikana löytänyt itseni Ilmajoen Reserviupseerikerhon hallituksesta viestintäupseerin virasta ja muun muassa kaikki kyseisen kerhon sosiaalisen median päivitykset ovat vastuullani.

Ulkomailla kävin 2024 kesällä edustamassa Suomen nuorta reserviupseeristoa NATO:n reserviupseerijärjestön CIOR:in kesäkongressissa Tallinnassa.

Moneen asiaan olen päässyt mukaan niin kohtalon oikusta, kuin omalla työllänikin. Aina kuitenkin parhaiten päin. Valmista ei vielä ole ja kehityksen on kehityttävä, joten innolla odotan uusia kokemuksia ja oppeja.

Kuka: Piia Kattelus-Kilpeläinen
Sotilasarvo: Kersantti (res)
Motto: ”Älä hauku viljelijää ruoka suussa!”
Syntymäpaikka: Lappi TL
Asuinpaikka: Ylistaro

Koulutukset:
– Master of Business Administration Seamk
– Hallintotieteiden maisteri, Poliisimaisteri Tampereen yliopisto
– Poliisin virkatutkinto Tampereen poliisikoulu
– Ylioppilas Ylistaron lukio

Työura:
– Viestintä- ja markkinointipäällikkö
– Rikoskonstaapeli, Pohjanmaan poliisilaitos
– Konstaapeli Pasilan poliisitalo, Helsingin poliisilaitos
– Matkaopas, Fritidsresor

Perhesuhteet:
Naimisissa, kolme lasta (s. 2007, 2010 ja 2015)

Harrastukset:
– matkustelu
– uiminen
– leuanveto
– lenkkeily

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Härmäläis-isokyröläiset juuret omaavana naisena olin jo lapsena kiinnostunut poliisin ja eläinlääkärin ammateista. Ykkönen oli ratsupoliisi. Hain heti suoraan lukiosta neljän laudaturin YO- todistuksella poliisikouluun, vaikka tiesin, että minulta puuttui naisilta vaadittava ”vuoden työkokemus asiakaspalvelusta”, miehillä riitti se, että oli suorittanut varusmiespalveluksen. Ylistaron nimismies haastatteli silloiseen tapaansa minut ja sanoi, että olet liian fiksu poliisiksi. En päässyt poliisikouluun puuttuvan työkokemuksen takia, niinpä toiminnan naisena lähdin sitten hankkimaan sitä.

Ajattelin, että koska matkustelu kiinnostaa, niin opiskelen matkailualaa, työskentelen matkaoppaana ja haen sitten uudelleen poliisikouluun. Päädyin Helsinkiin, koska siellä oli mielestäni paras mahdollisuus harrastaa taistelulajeja, kuten Taek Won Doo:ta. Tänä aikana naisten varusmiespalvelus tuli mahdolliseksi, kiitos Elisabet Rehnin.

Halusin kuitenkin toimia matkaoppaana edes muutaman kuukauden, joten menin kolmannessa kutsuntaerässä 13.10.1997 ensimmäisten naisten joukossa armeijaan. Olin alokkaana Upinniemessä sen jälkeen, kun simputuskohut olivat vielä tuoreena muistissa. Itse pääsin hinkkaamaan pyyhekumilla kasarmin seinää, jäipähän ainakin mieleeni. Upinniemessä meidät alokkaat rankattiin ja etevimmät pääsivät laivalle, olin merkinantajana miinalaiva Hämeenmaalla. Suoritin aliupseerikurssin. Tällainen härmäläinen maakrapu tunsi ehkä aika-ajoin itsensä orvoksi meripartiolaistaustan omaavien varusmiesten kanssa, mutta kaikesta selvittiin ja muistot ovat mukavat.

Armeijassa ollessani hain uudestaan poliisikouluun ja tuli valituksi. Poliisina toimin Helsingissä, olin muuten ratsupoliisinakin. Sitten vuonna 2005 muutin takaisin Etelä-Pohjanmaalle ja jatkoin poliisin virkauralla Vaasassa, vaikka minut valittiin myös turvallisuusalan opettajaksi ammatilliseen oppilaitokseen. Siinä kohtaa valtion pitkä ja kapea leipä veti pidemmän korren.

Kertausharjoituksiin en ole osallistunut, koska olin valtion virkamies ja meillehän sisäministeriö olisi sitten jotain hommia keksinyt. Mika Mäki Ylihärmän reserviläisistä bongasi minut keväällä 2019 Kortesjärven jääraveista ja isällisesti ohjasi minut Päämajaan allekirjoittamaan liittymislomakkeen Ylistaron reserviläisiin. Kiitos Mika aktiivisuudestasi. Sittemmin olen vapaa-ajan harrastusteni puitteissa ollut lukuisia kertoja laskemassa seppelettä eri puolilla Seinäjokea, isänmaallinen kun olen. Olen toiminut myös RessuTeevee Podcastin juontajana, osallistunut kristillis-isänmaallisin kesäillan kirkkoihin, käynyt pyöräilemässä maastopuvussa polkupyörämarssilla, sekä nyttemmin minut valittiin Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin hengelliseen- ja perinnetoimikuntaan.

Mielestäni on äärimmäisen tärkeä turvata kristillisten arvojen ja maanpuolustushengen siirtyminen myös tuleville sukupolville, ja siksi koen toiminnan perinnetoimikunnassa merkittäväksi ja arvokkaaksi. Se on minulle kutsumus.

Vapaa-aikanani liikun Suomen kauniissa luonnossa. Tykkään myös matkustella ulkomailla. Se antaa perspektiiviä, kun käy välillä postilaatikkoa edempänä.

Olen maalainen, yritin asua Helsingissä, mutta en siellä viihtynyt. Veri veti takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Aamuisin käyn juoksemassa, Upinniemessäkin meidät kiskottiin suoraan sängystä aamureippailulle, sinisessä smurffipuvussa. Lisäksi mieleeni on jäänyt entisen Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice:n haastattelu, jossa hän kertoi joka aamu heräävänsä klo 5 aamulenkille, riippumatta siitä, missä päin maailmaa hän matkusti.

Minulle perhe on tärkeä ja paljon aikaa vietän ihan perheen kesken. 10-vuotias tyttöni muuten kyselee minulta, että oliko armeijassa rankkaa. Hän pohtii jo nyt varusmiespalvelusta. Kerron hänelle, että kaikkeen sopeutuu ja onhan se erilaista, mutta pärjäisit kyllä. Omia lapsiani kannustan sukupuolesta riippumatta varusmiespalvelukseen, sillä olemme sen velkaa tämän maan edestä henkensä menettäneille ja Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleille vapaussotureille, kuten omalle kyröön paapalleni, joka taisteli JR7-riveissä kovissa paikoissa konekiväärimiehenä.

Mukavaa keväänjatkoa kaikille!

Kuka: Joonas Kärki
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Kaikesta on maksettu”
Syntymäpaikka: Kristiinankaupunki
Asuinpaikka: Karijoki

Koulutukset:
– Peruskoulu
– Rakennusalan perustutkinto

Työura:
– 1 vuosi rakennusalalla
– 13 vuotta sähkötuotevalmistuksessa

Perhesuhteet:
Parisuhteessa

Harrastukset:
– Epäsäännöllinen punttien heiluttelu salilla
– Ampumataidon kehittäminen ampumaradoilla

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:

En muista mitä tarkalleen ajattelin vuonna 2019, kun aloin töissä ottaa selvää Reserviläisliitosta ja MPK:n toiminnasta ja löysin paikallisen reserviläisyhdistyksen Suupohjan Reserviläiset ry:n. Samana kesänä kävin Vaasassa pistooliammunnan peruskurssilla ja tapasin siellä Vesa Kortessalon, joka oli Suupohjan Reserviläisten johtokunnassa. Vesan kanssa klikkasi ajatukset hyvin yksiin ja pääsin sujuvasti mukaan yhdistyksen toimintaan. Vuoden 2021 kouluttajakurssin jälkeen kursseja on tullut koulutettua tasaisesti noin 10 vuodessa.

Nykyisin vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön annan panokseni myös MPK:n ammunnanjohtajana ja Suupohjan Reserviläiset ry:n puheenjohtajana.

Iso kiitos Vesalle, en olisi tässä ilman häntä.