Kilpailu

Aurinkoinen sää suosi koko viikonloppua, kun 22 joukkuetta kisasivat valtakunnallisessa, yllätyksellisessä kilpailussa, jota käytiin kahdessa sarjassa. Kaksi joukkuetta lähti mukaan myös Virosta, joten kansainvälisyyttäkin nähtiin.

Kenraalimajuri Mika Kalliomaa saapui kisan suojelijaksi ja otti vastaan kisajoukkueet. Paikalliset n. 80 hengen aktiivit toimivat eri rastipisteiden tuomareina ja tarkkailijoina. Johtohenkilöinä toimivat Jari Viertola ja Antti Iivari, jotka vastasivat myös tehtävien suunnittelusta. Kenttähartauden piti lipunnoston jälkeen seurakuntapastori Vihtori Leskelä.

Kisan lähtölaukaus ammuttiin Napue-perinnetykillä, jolla saatiin muistutus 310 vuotta sitten käydystä surullisesta Napuen taistelusta.

Lähtölaukauksen jälkeen kisailijat saivat tehtäväkartan ja alkoi ryhmän neuvonpito matkaan lähdöstä. Reserviläisten sarjassa matkaa oli 30-40 km ja sotilaskilpasarjassa 50-60 km. Ammuntapaikalla kisaajat saivat ensikokemuksen uudesta Sakon ARG S 40-kivääristä, joka on suunniteltu erityisesti reserviläisaseeksi.

Hienoa oli huomata, että mukana oli myös naisosallistujia, kenraali Kalliomaa totesikin tervehdyksessään, että tämäntyyppinen kilpailu on parasta koulutusta maanpuolustuksen rinnalle.

Vaikeita tehtäviä tuli yllätyksenä vastaan kaikille, koska kilpailijat eivät tienneet niistä mitään etukäteen. Käsikranaatin heitto makuulta olikin yllättävän vaikeaa, viimeisin tehtävä haavoittuneen sitominen ja siirtäminen kuvatun taistelutilanteen tuoksinassa vaati kekseliäisyyttä ryhmän jäseniltä.

Eri tehtävärasteilta saadut pisteet ynnättiin ja voittajat saatiin selville kummassakin sarjassa. Taikayön kommandot Tampereen seudulta veivät upean kiertopalkinnon jo toistamiseen, lienevätkö alan ammattilaisia?

Keski-Suomi järjestää vuoden kuluttua vastaavan Pilke- kisan syyskuun viimeisenä viikonloppuna ja kilpailupartiot jo vakuuttivat osallistuvansa myös silloin.

Upeaa jotosta oli hienoa seurata kameran takaa!

Esko Petäjä
Isokyrö

Jo kahdeksastoista Huissi Syys-SRA kisattiin 8.9.2024 aurinkoisena ja lämpimänä sunnuntaina Ilmajoella. Kisassa ammuttiin 6 monipuolista toiminnallista rastia, joissa käytettiin niin kivääriä, pistoolia kuin haulikkoakin tilanteen mukaan.

Itselleni tämä oli ensimmäinen Syys-SRA, johon lähdin mukaan tuttujen houkuttelemana. Tavoitteena oli ensimmäisessä isommassa kisassa, ettei tule hylkäystä ja ettei tule osumia ei-ammuttaviin tauluihin. Tavoitteet täyttyivät.

Kisapäivä avattiin juhlallisesti lipunnostolla ja kilpailijoiden puhuttelulla. Päivä sujui erinomaisesti ryhmien vaihtaessa rasteilta toiselle. Kisan aikana ryömittiin tunnelissa, vaihdettiin vauhdissa asetyyppiä toiseen, istuttiin Vitossa kädet sidottuna jne. Tarjoiluista myös erityismaininta koska herkulliset keitot ja mokkapalat sulivat innokkaiden ampujien suuhun tauolla. Kaikki järjestelyt toimivat oikein hyvin.

On hyvä muistaa, että sovelletulla reserviläisammunnalla on valtava merkitys maanpuolustukselle. Moni reserviläinen treenaa ja kilpailee lajissa omalla ajalla ja rahalla. SRA:ssa kuvataan hyvin todenperäisiäkin toiminnallisia tilanteita mitkä vaativat muun muassa hyvää aseenkäsittely- ja ampumataitoa, kuntoa ja kykyä toimia paineenalla. Moni ampuja kehuikin Ilmajoen rasteja, että niissä oli erilaista tekemistä.

Hienoa, että kisassa tehtiin yhteistyötä maakunnan eri reserviläisyhdistysten kanssa. Omaksi suosikkirastiksi nimitin Jalasjärven Reserviläisten kiväärirastin, joka kuvasi jonkinlaista panttivankitilanteesta irrottautumista. Lähtö oli jo parhaat päivänsä nähneen Mercedes Benz Viton sikaosastolta kädet sidottuna. Kun olit vapautunut narusta ja hoitanut tekaistun vartijan toimintakyvyttömäksi oli varsinaisen ammunnan aika.

Tuomari totesi leikkisästi alkupuhuttelussa, että jos tulee osuma Vitoon, joutuu sen korvata katsastuskuntoon. No siinä olisi ollut aika homma! Pahvi-, metalli- ja E/A tauluja oli joka ampumasuunnassa. Rasti päättyi toisen auton alta ampumiseen makuultaan. Rako oli tiukka, joten pitkillä lippailla varustetut kiväärit piti tosissaan laittaa kyljelleen. Myös Peräseinäjoen Reserviläisillä oli oma nimikkorasti, jossa ammuttiin haulikolla.

Kiitos Ilmajoen Reserviläiset hyvistä kisajärjestelyistä!

Terhi Hakola
Ylihärmän Reserviläiset

Reserviläisurheiluliiton perinneaseiden SM-kilpailut järjestettiin Kouvolan Tyrrin Ampumaurheilukeskuksessa Utissa 25.-26. toukokuuta. Toista kertaa Tyrrissä järjestetyissä kisoissa ammuttiin ja ratkottiin jälleen Suomenmestaruudet perinnekivääri- ja pistoolilajeissa.

Kilpailunjohtajan Pasi Laarin alkupuheitten ja RESUL toiminnanjohtaja Veli-Matti Kesälahden tervehdysten, sekä kisan TA:n Marko Patrakan infon jälkeen jalkauduttiin suorituspaikoille. Tyrrissä suorituspaikathan ovat saaneet aina kiitosta. Pientä ”napinaa” ampujissa aiheutti se, että esim. 300m kiväärikisassa ampuja ei päässyt itse tarkistamaan osumia ja käytännössä minkäänlaisen protestin tekeminen oli mahdotonta. Tällaisen ”valinnan” olivat kisajärjestäjät tehneet ja niillä mentiin. Tämän vuoksi tulostaso 300m kisassa ehkä jäi hieman odotettua alhaisemmaksi.

Kuuma hellekeli aiheutti sen, että väreilyä tahtoi olla ja putkella osumien näkeminen oli arpapeliä. Tauluilla ei siis käyty ja tähtäin siirtojen kanssa monella oli varmaan haasteita. Kolmekymmentä laukausta ammuttiin yhteen putkeen. Ratahenkilöstö kyllä ilmoitti viiden kohdistuslaukauksen osumat ampujille radiopuhelimitse. Etelä-Pohjanmaalla oli jälleen vahva joukkue mukana, vaikkakin joitakin totuttuja menestyjiä oli joutunut jäämään kotiin päällekkäisistä asioista johtuen.

Odotettua menestystä Etelä-Pohjanmaalle

Kaksipäiväiset kisat toivat tuttuun tapaan eteläpohjalaisille menestystä. Kovimmat ”mitalirohmut” olivat Ilmajoen Janne Rantamäki, sekä Kirsi Keski-Hannula ja Raimo Keski-Hannula Vaasasta. Janne takoi sekä pistooli- ja kiväärilajien osaajana kovaa tulosta molempina päivinä saavuttaen kolme henkilökohtaista Suomenmestaruutta ja yhden pronssin. Kirsillä ja Raimolla oli omissa sarjoissaan kiväärilajeissa sama saldo, molemmille kaksi Suomenmestaruutta ja hopea. Kirsi Keski-Hannula teki myös uuden Suomenennätyksen naisten 150m 3-asennoissa pistemäärällä 247 pistettä. Kaiken kaikkiaan Etelä-Pohjanmaan porukka saalisti 20 henkilökohtaista mitalia ja 13 joukkuemitalia.

Keski-Hannulan aktiivisesti ampuva pariskunta

Tauolla erien välissä otettiin pikahaastattelu Keski-Hannulan pariskunnasta. Raimo kertoi harrastaneensa ampumaurheilua ja kilpailleensa siinä jo yli 40 vuoden ajan, aluksi ilma-aseiden puolella ja siirtyen sitten myös ruutiase puolelle. Kirsi on harrastanut nyt perinnekiväärilajeja n. 6 vuotta miehensä innoittamana. Raimo kertoi jo hieman ”puutuneensa” yksin matkustamiseen kilpailureissuilla ja sai itsekkin uutta nostetta Kirsin tulessa mukaan perinnekiväärilajeihin, muunkin perheen ollessa välillä mukana.

Aikanaan leikkimielinen haaste harjoitteluradalla oli tuottanut vaimolle 10 laukauksen sarjat 97 ja 96. Raimo sai siis todeta, että vaimosta löytyy tähän lajiin potenttiaalia. Kirsiltä kysyttäessä miten lajiin saataisiin mukaan lisää naisampujia, hän vastasi että lähipiirin merkitys on tietysti oleellinen, kehuen yleensäkin lajin välitöntä ja mukavaa ilmapiirä. Heidän Vaasan yhdistykseenkin voi tulla kokeilemaan lajia radalle omissa harjoitusilloissa ohjatusti.

Naisia toivotaan mukaan kisoihin

Marko Patrakan puheitten mukaan kisaviikonlopulle ilmoittautui viisi naista. Pikkuhiljaa se ehkä nousee tuleville vuosille. Ehkä lajin parissa olevien ampujien innostamina saadaan mukaan lisää tyttäriä ja siippoja. Kisat on nyt takanapäin ja monen pitkää kotimatkaa takaisin lakeuksille on ehkä ”keventänyt” tornilogolla varustettu lätkä takataskussa. Kisan tarkemmat tulokset löytyvät osoitteesta https://www.kymensalpa.fi/perinnease-sm-2024/

Mukana ollut

Veli-Matti Keskinen
Ylihärmän Reserviläiset