Piirikirjoitukset

Hyvät reserviläiset,

Etelä-Pohjanmaa tunnetaan maassamme sitkeydestä, suorapuheisuudesta ja siitä, että täällä ei jäädä odottelemaan parempia aikoja – täällä ryhdytään toimeen. Sama henki näkyy vahvasti myös meidän reserviläistoiminnassamme. Turvallisuusympäristö ympärillämme on viime vuosina muuttunut pysyvämmin kuin osasimme vielä hetki sitten kuvitella. Tämä korostaa reservin merkitystä osana koko maanpuolustuskykyä.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin tehtävänä on huolehtia siitä, että jäsenistöllämme on osaamista, motivaatiota ja mahdollisuuksia kehittää sotilaallisia ja kokonaisturvallisuuteen liittyviä valmiuksiaan myös rauhan aikana. Erityisen ilahduttavaa on ollut se, miten aktiivisesti nuoret ovat löytäneet tiensä reserviläistoimintaan. He tuovat mukanaan uutta energiaa, uusia taitoja ja ennen kaikkea tulevaisuuden varmuutta. Meidän tehtävämme on varmistaa, että he saavat tukea, koulutusta ja mahdollisuuksia kasvaa vastuunkantajiksi.

Samalla haluan kiittää kokeneempaa kaartia siitä, että he ovat jakaneet osaamistaan ja pitäneet yllä yhteishenkeä, joka on reserviläistoiminnan selkäranka. Koulutustoiminta on jatkanut kasvuaan, ja erityisesti ampumatoiminta on kerännyt ennätysmäärän osallistujia. Tämä kertoo siitä, että reserviläiset ymmärtävät oman toimintakykynsä merkityksen – ei vain itselleen, vaan koko maan puolustukselle.

Myös yhteistyö Puolustusvoimien ja muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa on ollut tiivistä ja hedelmällistä. Yhdessä olemme enemmän. Haluan rohkaista jokaista jäsentä jatkamaan aktiivisuuttaan. Jokainen harjoitus, jokainen osallistuminen ja jokainen uusi jäsen vahvistaa paitsi piiriämme myös koko Suomen puolustuskykyä. Meillä on velvollisuus pitää huolta siitä, että Etelä-Pohjanmaa pysyy maanpuolustuksen vahvana kivijalkana.

Lopuksi haluan toivottaa toiminnallista ja turvallista alkanutta vuotta 2026. Teidän työnne ja sitoutumisenne ansiosta Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri on edelleen yksi maan aktiivisimmista ja vaikuttavimmista.

Jatketaan samaan malliin – yhdessä, rohkeasti ja eteläpohjalaisella asenteella.

Jarmo Koskela  
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Hannes-myrsky ei ollut poikkeuksellinen vain tuulensa tai sähkökatkojensa vuoksi. Se oli poikkeuksellinen siksi, että se muistutti monia meistä siitä, kuinka haavoittuvainen arkemme on myös täällä Suomessa.

Kun sähköt katkeavat, verkot kaatuvat ja tieto ei kulje, huomataan nopeasti, ettei varautuminen ole vain kriisialueiden asia. Aggregaatit, varavirtalähteet ja hätäradiot eivät kuulu vain Ukrainaan tai sotilaille. Ne kuuluvat tavallisiin suomalaisiin koteihin, kyliin ja yhdistyksiin.

Moni kysyi myrskyn jälkeen aivan aiheellisesti, oliko 72 tunnin varautumispakkaus kunnossa. Löytyikö vettä, ruokaa, paristoja ja lääkkeitä. Tiesimmekö, mistä saamme tietoa, jos internet ei toimi.

Oli hieno huomata, että alueellamme on yhdistyksiä ja yrityksiä, jotka ottivat yhteiskuntavastuuta tarjoamalla tiloja niillä alueilla, joissa sähköt olivat poikki vielä tätä kirjoittaessani. Tällaiset teot eivät synny sattumalta, vaan ne kertovat välittämisestä ja paikallisesta yhteishengestä silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Varautuminen ei ole suuria investointeja tai pelon lietsontaa. Usein kyse on pienistä ja arkisista asioista, joiden merkitys korostuu juuri silloin, kun mikään ei toimi. Yksi näistä on hätäradio, laite joka toimii silloin kun puhelin ei toimi ja netti on pimeänä.

Ei ole sattumaa, että Reserviläisliiton vuoden 2026 jäsentuotteeksi on valittu hätäradio. Se on pieni satsaus, mutta ei vähäinen. Päinvastoin se on konkreettinen muistutus siitä, että varautuminen alkaa tiedosta ja tiedon saamisesta myös häiriötilanteessa.

Kun satavarmasti tällainen tilanne toistuu, oli siihen aikaa viikko tai kymmenen vuotta, olisi meidän syytä olla valmiimpia etukäteen. Nyt tuntui osin siltä, että asioita alettiin miettiä vasta tilanteen jo ollessa päällä.

Hannes-myrsky toivottavasti herätti meidät. Ei pelkoon, vaan vastuullisuuteen. Varautuminen ei ole vain viranomaisten tai järjestöjen tehtävä. Se on osa kansalaistaitoa, aivan kuten ensiapu tai paloturvallisuus.

Kysymys ei ole siitä, tuleeko seuraava myrsky tai kriisi. Kysymys on siitä, olemmeko silloin vähän viisaampia kuin edellisellä kerralla.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Reservin koko kasvaa, kuinka käy jäsenmäärien? Reservin koko on tällä hetkellä n. 900 000 henkilöä ja ensi vuodesta alkaen reservin koko kasvaa, kun reservin ikä nostettiin 60 ikävuodesta 65 ikävuoteen. Reservin koko tulee nousemaan tulevina vuosina noin miljoonaan. Edellisten lisäksi varareserviin kuuluu lisäksi asevelvollisuusikäiset varusmiespalveluksen suorittamattomat, reservin yläikärajan ylittäneet, sekä rauhan aikana varusmiespalveluksesta vapautetut.

Vuosittain varusmiespalveluksen suorittaa valtakunnallisesti enää vain noin 2/3 ikäluokan miehistä ja noin tuhat naista eli yhteensä noin 20 000 henkilöä, joista reserviupseerikurssin suorittaa vuosittain yhteensä noin 1100–1200 henkilöä. 90-luvun alussa reserviupseerikursseja järjestettiin vuodessa vielä 3 kappaletta eli koulutettujen reservin upseereiden määrä vuodessa oli puolta suurempi. Etelä-Pohjanmaalla palvelukseen määrättävien osuus ikäluokasta on toistaiseksi jonkin verran maan keskiarvoa korkeampi.

Reserviupseeriliittoon kuuluu tällä hetkellä noin 25 000 jäsentä, mikä on noin kolmasneljäsosa tällä hetkellä reserviupseerikurssin käyneistä. Reserviläisliittoon kuuluu tällä hetkellä noin tuplamäärä jäseniä Reserviupseeriliittoon verrattuna. Reserviläisliiton osalta järjestäytymisasteesta ei voida sanoa mitään, sillä useimpien yhdistysten jäseneksi pääsevät täysi-ikäiset suomen kansalaiset varusmiespalveluksesta tai vapaaehtoisesta asepalveluksesta riippumatta, kun Reserviupseeriliiton jäsenyhdistyksiin edellytetään yleensä suoritettua reserviupseerikurssia. Osa reserviupseereista on jäseninä myös molemmissa liitoissa tai pelkästään Reserviläisliitossa. Etelä-Pohjanmaalla Reserviläispiiriin kuuluu reilut 3500 jäsentä ja Reserviupseeripiiriin noin tuhat jäsentä.

Huomionarvoista on kuitenkin se, että kumpaankin liittoon kuuluu paljon reserviin kuulumattomia eli varareserviin kuuluvia ”yli-ikäisiä” henkilöitä ja Reserviläisliittoon myös varareserviin kuulumattomia, maanpuolustuksesta kiinnostuneita henkilöitä, joilla ei välttämättä ole mitään reserviläiskoulutusta. Itsellänikin on tiedossa useampia sellaisia henkilöitä, joilla saattaa olla SA-sijoitus ja käyvät vuosittain, jopa useammankin kerran, kertaamassa, mutta eivät kuulu kumpaankaan liittoon. Syitä sille miksi kuuluu jompaankumpaan liittoon vai onko kuulumatta kumpaankaan, on varmasti monia. Osa varmasti maksaa jäsenmaksunsa pelkästään aatteen vuoksi ja kannatusmaksuna, jollekin toiselle esimerkiksi jäsenmaksun yhteydessä lunastettava hinnaltaan kilpailukykyinen ampumaturva voi olla syy jäsenyydelle ja voipa joku maksaa jäsenmaksun saadakseen Reserviläinen -lehden kotiin kannettuna lähes kuukausittain. Toivon että mahdollisimman moni maksaisi jäsenmaksun kuitenkin siitä syystä, että jäsenmaksun maksettuaan pääsee osallistumaan yhteisölliseen reserviläistoimintaan.

Yhteisöllistä ja toiminnallista tekemistä

Reserviläistoiminta tarjoaa ammunnan ja perinnetoiminnan lisäksi kilpailunnälkäisille vaihtoehtoja erilaisissa reserviläis- ja sotilastaitoja mittaavissa lajeissa, niin yksilönä kuin joukkueenakin. Reserviläisurheiluliitto toimii useimmissa kilpailuissa taustaorganisaationa, sillä sen tehtävänä on reserviläisten urheilutoiminnan kehittäminen. Osaan kilpailuista on mahdollista osallistua, vaikkei kuuluisi mihinkään reserviläisyhdistykseen, mutta kokemus on osoittanut, että monesti kilpailun kautta koettu innostus on poikinut myös jäsenanomushakemuksen.

Vaikka kilpailuissa mitellään mestaruuksista toisia vastaan, niin on tottakai mahdollista lähteä haastamaan itseään ja testaamaan omaa osaamista. Monipuolisimpia kilpailuja ovat jotokset, joissa samassa kilpailussa testataan monia taitoja eikä etukäteen tiedä tarkalleen millaisia soveltavia tehtäviä eteen tulee. Jotoksissa korostuu myös ryhmän kanssa yhdessä toimiminen, joka edistää myös sotilaallisia valmiuksia, kun harjoitellaan toimimaan yhtenä ryhmänä/joukkona. Ellei ole joukkuelajin tai ryhmämuotoisen musiikin harrastaja, niin nykyään yksilökohtaisia tarpeita korostavassa maailmassa kurinalainen yhdessä tekeminen jää vähäiseksi. Itseäni tämä jopa jossain määrin huolettaa, että miten osattaisiin tositilanteessa toimia joukkona turhia sooloilematta ja muut huomioon ottaen, mikäli oltaisiin esimerkiksi taistelutilanteessa, missä johtajalla ja johdettavilla ei todellakaan koko aikaa olisi näkö- ja puheyhteyttä.

Tällä hetkellä pinnalla on sovellettu reserviläisammunta eli SRA, jonka harrastajamäärät ovat jatkaneet kasvua ja selittävät myös jonkin verran etenkin Reserviläisliiton jäsenmäärän kasvua. Ammuntaryhmät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana ja niissä, vaikka yleensä turvallisuussyistä yksi ampuja ampuu kerrallaan, monesti harjoitusporukka on tiivis ja sitoutunut.
Reserviläisurheiluliitossa on nykyisellään eri aikoihin vuodesta erilaisia haastekampanjoita, niin ammuntaan kuin marssimiseenkin liittyen ja kilpailukalenterikin on jo lajikirjossaan pitkä.

Tiedän kuitenkin, että silti liitossa pohditaan uusia lajeja, millä saataisiin innostettua reserviläisiä liikkumaan. Itse mietin, että erittäin hyvä laji taistelijaparille voisi olla Hyroxin kaltainen kilpailu, johon voi osallistua yksin tai parin kanssa. Kilpailusuorituksessa tarvitaan niin voimaa kuin kestävyyttäkin, sillä pitkähköjen voimaliike sarjojen välissä juostaan aina välissä kilometri, siten että juoksumatka yhteensä on 8 km. Pienellä reserviläistwistillä esimerkiksi telamiinoja kantaen tai ammuslaatikoita vetäen ja työntäen lajista saataisiin oman näköinen. Näen myös, että nykyiseen lajivalikoimaan laajennus voisi löytyä nimenomaan tällaisista pari- tai joukkuemuotoisista kilpailumuodoista, sillä se kannustaisi myös pysymään tai liittymään jäseneksi, sillä usein suurin motivaattori liittoon on siihen jo kuuluva kaveri.

Maksamalla jäsenmaksun tukee samalla taloudellisesti myös varsinaisen toiminnan järjestämistä. Vaikka Etelä-Pohjanmaalla jäsenmaksusta leijonan osa menee liitolle, seuraavaksi suurin osa piirille ja pienin osuus jäsenyhdistykselle, näillä luodaan edellytykset toiminnan jatkumiselle edes nykyisellä tasolla. Suurimman osan jäsenten kannalta jäsenmaksun rakenne on nurinkurinen, sillä jäsenelle toiminta ilmentyy usein juuri paikallisen yhdistyksen kautta eikä ylemmille tasoille jäsenillä ole mitään suoraa kosketuspintaa. Liittotasolta jäsenelle näkyy yleensä lähinnä uutiskirjeet sekä Reserviläinen-lehti ja esimerkiksi noin kuukausitakaperin olleet liiton puheenjohtajavaalit eivät kiinnostaneet montaakaan jäsentä. Liiton talous on tällä hetkellä hyvässä tilanteessa, mutta Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin tilanne on tukalampi ja tästä syystä jokainen jäsen on tärkeä. Jotta piirin toiminta pystytään pitämään nykyisellä tasolla, tarvitaan apuun lisäksi tukikomppaniayrityksiä, jotka tukevat Lakeuden maanpuolustajan tuen kautta molempia reserviläispiirejä.

Kohdennettua koulutusta reserviupseereille

Vaikka veljespiirin puheenjohtaja edellisessä kirjoituksessaan korosti oman piirinsä roolia reserviläisten kouluttajana, niin samalla tavalla kuin Reserviläisurheiluliitto on molempien liittojen urheilutoiminnan taustavoimana, niin MPK toimii koulutuksen järjestäjänä molempien liittojen jäsenille, eikä tee eroja sen osalta kumpaanko liittoon kouluttajat tai osallistujat kuuluvat.

Tähän tulee tekemään nyt kuitenkin pienen poikkeuksen reserviläisjohtajakoulutukset, jotka ovat suunnattu nimenomaan reserviupseereille. Kursseja on järjestetty joitakin muualla päin Suomea, mutta nyt vuoden alussa heti tammi-helmikuun vaihteessa tarjoutuu mahdollisuus myös Etelä-Pohjanmaalla ”Reserviläisjohtaja 1 osa 1/2 (RESJ1 1/2)” koulutuksen muodossa, jossa nimenomaan Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri on järjestelyissä mukana.

Lisätietoja kurssista löytyy TÄSTÄ!

Toivottavasti kurssi tulee täyteen ja saamme järjestää näitä jatkossakin. Kurssille kannattaa ehdottomasti lähteä siitä huolimatta onko tällä hetkellä SA-sijoitusta vai ei. Ennen tulevan vuoden koulutuksia rauhoitutaan kuitenkin joulun viettoon, mikä tänä vuonna näyttäisi olevan vähäluminen. Monilla paikkakunnilla reserviläiset näkyvät vielä joulutulilla ja kunniavartioissa osoittaen kunnioitusta maatamme puolustaneille ja kehittäneille edesmenneille läheisille, sukulaisille, ystäville sekä kylänmiehille ja -naisille.

Oikein levollista Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta 2026 jokaiselle lukijalle!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri

Reserviläispiirin ja MPK:n rooli korostuu, kun alueella ei ole varuskuntaa eikä omaa aluetoimistoa.

Valtiovarainvaliokunnan tuoreet joululahjapäätökset toivat merkittävän lisäpanostuksen ammunnan harrastusmahdollisuuksiin: Yhteensä 1,5 miljoonaa euroa ampumaratojen kehittämiseen eri puolilla maata. Päätös vahvistaa reserviläisten osaamista ja tukee koko yhteiskunnan turvallisuutta.

Rahoitus on tärkeä avaus, mutta herättää Etelä-Pohjanmaalla aiheellisen kysymyksen: Tuommeko omat tarpeemme riittävän painokkaasti esiin, vai jääkö alueemme liian varovaiseksi muiden maakuntien rinnalla? Tätä taustaa vasten on huomionarvoista, että Etelä-Pohjanmaalta puuttuvat, sekä varuskunta, että Puolustusvoimien oma aluetoimisto.

Hallinnolliset asiat hoidetaan Pohjanmaan aluetoimistosta käsin, mutta paikallisen toimiston puuttuminen tekee yhteydestä Puolustusvoimiin etäisen ja vähentää sotilaallisen toiminnan näkyvyyttä. Myös varuskunnan puuttuminen heikentää alueellista valmiutta: Ei ole joukkoja harjoittavaa yksikköä, eikä nopeasti reagoivaa sotilaallista toimijaa.

Näissä oloissa vapaaehtoistoiminnan merkitys korostuu poikkeuksellisen paljon. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri on noussut maakunnan käytännön maanpuolustuksen kantavaksi voimaksi. Yhdistysten toiminta kattaa koulutuksen, harjoitukset, ammunnat ja maanpuolustustyön, jotka muutoin olisivat alueella niukkoja. Keskeisessä roolissa on myös Maanpuolustuskoulutus MPK, jonka kanssa reserviläispiirin piirissä toimivat reserviläiset osallistuvat kouluttamiseen ja alueellisen koulutuksen kehittämiseen. Yhteistyö muodostaa rungon, jonka varaan maakunnan sotilaallinen osaaminen käytännössä rakentuu.

Tilannetta selittää Puolustusvoimien pitkäaikainen organisaatiokehitys: sotilasläänien ja sotilaspiirien lakkauttaminen sekä varuskuntaverkoston keskittäminen. Etelä-Pohjanmaa on yksi tämän kehityksen selkeistä menettäjistä.

Silti maakunta on edelleen vahva maanpuolustusalue. Reserviläispiirin aktiivisuus ja MPK:n koulutus ylläpitävät osaamista, valmiutta ja vahvaa maanpuolustustahtoa. Käytännössä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri on maakunnan näkyvin ja vaikutusvaltaisin maanpuolustusorganisaatio.

Siksi rahoituspäätösten alueellinen jakautuminen on tärkeä seurannan kohde. Kiitämme hallitusta ja eduskuntaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvasta tukemisesta. Samalla meidän on huolehdittava siitä, että myös lakeuden tarpeet näkyvät tulevassa päätöksenteossa. Tasapuolinen kehitys edellyttää, että vaadimme oman paikkamme ja tuomme esiin ne perustelut, joiden varassa alueellinen maanpuolustus pysyy vahvana.

Toive tulevaisuuteen on selvä; että Etelä-Pohjanmaa ei olisi asiakirjoissa yliviivattuna, vaan päinvastoin alleviivattuna osana kansallista puolustusratkaisua ja Suomen turvallisuuden kokonaisuutta.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Vuosi 2025 on kohta eletty ja katse suunnataan vuoteen 2026. No kuinka vuosi meni omasta mielestä? Tätä on syytä kaikkien pureskella omalta osaltaan. Vaan eipä nyt mennä omiin juttuihin syvemmin, nyt pureskellaan osumia ja huteja maakunnallisen maanpuolustustyön puitteissa.

Puhutaanpa, tai kirjoitetaanpa aluksi rahasta, sehän on aina trendaava ja raflaava aihe. Varsinkin sen puute. Meidän piiritoiminnassakin se on puhututtanut kuluneena vuonna tavallista enemmän. Toisaalta hyvä, että veljespiirit on nostanut sen kuuluisan kissan pöydälle ja setvinyt asioita huolella ja mielestäni varsin sopuisasti. Se meidän ”puuhasteluissa” mukana olevien pitää muistaa, että ollaan kaikki samaa reserviä. Kaikki. Mielipiteet saattaa joskus ”tapella”, mutta tekijät ei.

Piiriesikunnan ja Lakeuden Maanpuolustajain tuen kokouksissa on ollut rakentavaa keskustelua taloudesta ja sen haasteista. Tulipa tässä kokouksessa hiljattain pohdittua, että mikä piirien taloudellinen tilanne olisi, mikäli julkaistaisiin yhä omaa piirilehteä printtiversiona? Vastaus: Todella huono. Kaikkihan tietävät mitä muun muassa postittaminen nykyään maksaa. Säästöä lehtiuudistuksen myötä on vuosien saatossa on kertynyt kymmeniätuhansia euroja. Todella iso raha.

Tästä on aiheellista kiittää Lakeuden Maanpuolustajan päätoimittajaa, piirien ahkerinta (myös ainutta) työntekijää, toiminnanjohtaja J. Syvästä. Joten KIITOS! Tullessaan taloon Jani laittoi ensitöikseen lehtiuudistuksen vireille.

Tukikomppanian toiminnassa on ollut myönteistä kehitystä. Jäsenyrityksiä on nyt yli viisikymmentä ja lisää on tulossa.

Meille kaikille riittää puuhasteltavaa vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä omien resurssien mukaisesti. Tekijöistä on kysyntää ja useinpa huomaakin samojen olevan touhuamassa varsin monessa järjestössä.

Herääkin kysymys, kuinka saada uusia käsiä saveen, sekä jakamaan jo lievästi hommiin uupuneiden aktiivien työtaakkaa? Sama ilmiö on huomattu läpi järjestökentän. Monenmoista on yritetty ja joskus on jopa tulostakin tullut.

Väistämätön tosiasia on, että nyt pitää vakavasti miettiä kerhojen, yhdistysten ynnä muiden tulevaisuutta. Olisiko oikeasti aika yhdistää tiettyjä tahoja ja sillä ryhdistää toimintaa? Tuskin ketään palvelee kokousten pitäminen muutamalle vakio-osallistujalle. Uusia kasvoja kokouksissa ei näy, koska jotkut pelkäävät tulevansa valituksi johonkin yhdistyksen luottamustoimeen.

Kaikkihan muistavat, kuinka vuonna 1996 Reserviläisliiton silloinen puheenjohtaja Aapo Saari joukkoineen pyrki yhdistämään liitot. Asia ei mennyt maaliin. Silloinen Reservin Aliupseerien liitto vaihtoi nimensä Reserviläisliitoksi. Tällöin jäsenyys aukesi myös miehistölle. Se oli viisautta. Nyt tarvitaan samaa maalaisjärkeä.

Tätä raapustaessa puhelimeeni tuli yllättäen viesti. Kuva paidasta, jossa teksti: ”Pohojammaalaasis miähis asuu hulluus ja naisis viisaus.” Lähettäjä, eikä muut kyseisessä WhatsApp -ryhmässä tienneet, jotta rustaan juuri ajatuksiani piirilehteen julkaistavaksi.

Kait tuo viesti oli pyytämätön vinkki päättää kirjoitus. Mutta parin rivin verran vielä: Otetaanpa nyt porukalla asiaksi aktivoida paikallisesti väkeä osallistumaan tapahtumiin. Muun muassa piirin yleisiin kokouksiin mahtuu kovasti väkeä lisää. Itsenäisyyspäivän vastaanottajaiset 5.12.2026 pidetään sitten oikein ISOLLA porukalla, eikös?!

Toivotan meille kaikille rauhallista joulua ja antoisaa vuotta 2026.
Tavataan piiriemme tapahtumissa!

Jari Hellinen
2. varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry