Piirikirjoitukset

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry ja Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry muodostavat yhteistoiminnallisen Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit nimisen kokonaisuuden.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Reserviläispiireillä on yksi yhteinen työntekijä, toiminnanjohtaja, joka vastaa muun muassa kummankin yhdistyksen käytännön toiminnan pyörittämisestä päivittäisessä arjessa eli muun muassa varusteiden lainaamisesta jäsenyhdistyksille, kummankin yhdistyksen rahaliikenteestä, valmistelee sääntömääräiset vuosikokoukset ja kummankin hallitusten kokoukset, sekä valmistelee ympärivuoden erilaisia tilaisuuksia messuista konsertteihin ja urheilutapahtumista seppeleenlaskuihin.

Monet tilaisuudet ovat avoimia myös yhdistyksiin kuulumattomille. Kummallakin yhdistyksellä on omat hallituksensa, mutta toimikunnat, jotka muun muassa suunnittelevat osaltaan tilaisuuksia, valitsevat edustusurheilijoita ja huolehtivat Lakeuden Maanpuolustajaan uutisia, ovat yhteiset, eli niihin kuuluu jäseniä molemmista yhdistyksistä ympäri maakuntaa. Vaikka jäsenmäärät Reserviläispiirillä ja Reserviupseeripiirillä eroavat merkittävästi toisistaan, osallistuvat kumpikin yhdistys kustannuksiin toistaiseksi yhtä suurilla osuuksilla. Lisäksi kulujen kattamiseen osallistuu Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry, joka puolestaan saa rahoituksensa tukikomppania yrityksiltä tukimaksun muodossa, josta vastineeksi yrityksen edustajat pääsevät muun muassa vuosittain vierailemaan Puolustusvoimien yksiköihin ja varuskuntiin.

Paikalliset reserviläisjärjestöt

Reserviläistoiminnassa on suuria paikkakuntakohtaisia eroja, mutta eroja on myös, miten saman paikkakunnan reserviläisyhdistykset tekevät yhteistyötä. Löytyy paikkakuntia, joissa reserviläisjärjestöllä on lähes täysin oma ja itsenäinen toimintansa ja vastaavasti upseereilla omansa, löytyy paikkakuntia joissa toisella yhdistyksellä on vireää toimintaa ja toisella ei toimintaa käytännössä lainkaan. Löytyy paikkakuntia, joissa reserviläiset ja reserviupseerit kuuluvat samaan yhdistykseen ja on paikkakuntia, joissa on omat itsenäiset yhdistyksensä, mutta toiminta on yhteistä. Etelä-Pohjanmaan piirin alueelta löytyy kaikkia edellä lueteltuja versioita. Esimerkiksi meillä Isossakyrössä toimintatapa on viimeisenä mainittu. Yhdistämiskeskustelua ei ole käyty vakavasti, koska olemme nähneet, että kahdessa yhdistyksessä on kaksinkertainen määrä ”velvoitettavia” hallituksen jäseniä ja siten myös yhdistysaktiiveja kaiken kaikkiaan. Meillä Isossakyrössä on todettu, että samalla järjestelyvaivalla pystytään palvelemaan molempien yhdistysten jäseniä, joten miksi tehdä turhaan kaksinkertaista työmäärää. Esimerkiksi vaikka kummankin yhdistyksen hallitustoiminta on itsenäistä, on sääntömääräiset kokoukset pidetty samana iltana, johon on pyydetty vierailevia alustajia ajankohtaisista reserviläisiä kiinnostavista asioista ennen varsinaisten kokousten alkua. Tämän keväisessä kokouksessa oli yhteensä 30 osallistujaa, mitä voi pitää kohtuullisena määränä pienelle paikkakunnalle arki-iltana. Yhteinen järjestäminen myös samalla sparraa veljesyhdistystä, sillä ainahan vähän pitää leikkimielisesti kilpailla ja vertailla kumpi saa omia jäseniään enemmän liikkeelle. Riippumatta yhteistyön tasosta useimmilla paikkakunnilla kunniakäynnit lienevät kuitenkin toteutettu yhteisesti.

Meillä Isossakyrössä ollaan vielä onnekkaassa tilanteessa sen osalta, että yhdistysten hallituksiin saadaan vapaaehtoisia, mutta tiedän että koko piirin alueella ei olla yhtä onnekkaassa tilanteessa ja pahimmillaan toiminta on yksittäisen tai muutaman henkilön varassa. Ihmisten vähäisestä vapaa-ajasta kilpailee nykyisin monet tahot ja siksi ei ole ollenkaan itsestään selvää, että uusia hallituslaisia aina löytyy.

Vaikka miehistö, aliupseerit ja upseerit muodostavat yhtenäisen reservin, niin osalle on tärkeää kuulua nimenomaan sotilaskoulutuksensa mukaiseen reserviläisjärjestöön eli esimerkiksi RUK:n käyneenä kuulua nimenomaan reserviupseeriyhdistykseen. Mielestäni on tärkeää, että jokaiselle halukkaalle löytyy sellainen yhdistys ja porukka, johon tuntee identifioituvansa.

Reserviupseeriliitossa on valmisteltu uusia jäsenmalleja ”kuolevien” yhdistysten tilalle ja toiveeni on, että sen sijaan että luopuisi kokonaan jäsenyydestään, niin parempi olisi liittyä esimerkiksi naapurikunnan upseeriyhdistykseen tai sitten paikkakunnalla toimivaan reserviläisjärjestöön. Vaikka jälkimmäisessä vaihtoehdossa jäsenmaksun keräävä liitto vaihtuu, niin pidän tärkeämpänä, että pidetään kuitenkin reserviläistoiminta näkyvänä ja aktiivisena paikkakunnalla.

Mikäli koet että haluaisit mukaan reserviläistoimintaan, mutta omalta paikkakunnalta ei löydy siihen toivottua vaihtoehtoa, ole yhteydessä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien toiminnanjohtajaan Jani Syväseen ja etsitään sinullekin sopiva yhdistys.

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Reserviläisliitto täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri aloittaa juhlavuoden arvokkaalla tavalla, Mannerheim-muistomerkin paljastuksella. Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa merkkivuotta?

Reserviläisliiton juuret ovat tiiviisti kiinni Suomen sotilasperinteissä, joihin Mannerheimin rooli Suomen puolustusvoimien kehittäjänä ja itsenäisyyden turvaajana kuuluu kiinteästi. Hänen perintönsä näkyy välillisesti koko maanpuolustusajattelussa, jota liitto edistää.

Kuten historiaa tuntevat tietävät, Ylihärmässä sijaitsi tammisunnuntaina 1918 itsenäisen Suomen ja Mannerheimin päämaja. Viitasalon kaupassa annettiin tuolloin taistelukäsky, jonka mukaan venäläiset varuskunnat tuli riisua aseista ja sotilaat saatella kotimatkalle. Ajatellaanpa tuota tilannetta: itsenäisessä Suomessa oli venäläisiä sotilaita ja varuskuntia, meillä täällä Etelä-Pohjanmaalla muun muassa Lapualla, Seinäjoella ja Ylistarossa. Ajatelkaapa, jos vastaava tilanne olisi tänä päivänä, venäläiset varuskunnat sotilaineen samoissa pitäjissä. Yllättäisikö sinut, jos saisimme vastaavan taistelukäskyn? Minua se ei yllättäisi, odottaisin sitä luultavasti ”puuhun sidottuna”.

Nyt haluamme korjata yhden epäkohdan: Ylihärmästä, tammisunnuntain päämajapaikkakunnalta, on tähän asti puuttunut Mannerheim-muistomerkki.

◊ ◊ ◊

Kutsumme teidät lämpimästi Mannerheim-muistomerkin paljastustilaisuuteen lauantaina 25.1.2025

Tervetuloa!

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Tätä kirjoittaessani elämme vuoden pimeintä aikaa itsenäisyyspäivän aattona. Valoisan ajan lyhyys saa tuntemaan olon kiireiseksi, kun pimeässä monet hommat jää kotipihassakin tekemättä.

Tämä tunne tulee myös työpaikalla, vaikka siellä ollaankin yleensä kellon, eikä valoisuuden mukaan paikalla tai etähommissa. Olemme nykyisin jatkuvasti tavoitettavissa ja monenlaisia yhteydenpitoon tarvittavia kanavia pitää seurata. Niiden kautta tulee koko ajan uutta informaatiota ja kommentoitavaa tai kantaa otettavaa. Usein huomaa, vaikka miten hyvin olisi kalenteroinut päivänsä, että se ei todennäköisesti toteudu kuin osittain, niin kuin oli tarkoitus. Muutos onkin nykypäivän normaalia, johon on sopeuduttava ja toimittava sen mukaan.

Monenlaista uutista koskien esimerkiksi Ukrainaa tulvii monista eri lähteistä ja asiaa koskevia asiantuntijoita tuntuu putkahtelevan koko ajan lisää. Mikä on sitten luotettavaa tietoa sen varmaan jokainen joutuu loppujen lopuksi itse arvioimaan. Yhteiskuntamme on vahvasti riippuvainen sähköstä tietoliikenteestä.

Sähkön kantaverkon ja sähköasemien lähistöllä on tehty havaintoja epämääräisistä autoilijoista ja droneista. Tietoliikenteen mastoihin ja maan sekä meren alla sijaiseviin kaapeleihin on tapahtunut outoja vahinkoja. Historian tapahtumia on myöskin pyritty maalaamaan naapurimaamme toimesta uusiksi. Vaikuttamista tapahtuu siis monin keinoin – mutta geopoliittinen tilanne saa meidät varmasti jonkin verran myös yliajattelemaan. Joillekin asioille on puhtaasti luonnollisiakin selityksiä ns. oikeita vahinkoja.

Vallitseva maailmantilanne on ohjannut meitä varautumaan mahdollisiin haasteisiin – esimerkiksi sähkökatkoihin tai siihen, ettei kännykällä yhteydet toimi. Joku on varautunut aggregaatilla, ja kuivamuonalla. Työpaikoilla väestönsuojat on tarkastettu ja toimintaa uhka- ja hätätilanteissa harjoiteltu. Omasta toimintakyvystä huolehtiminen liikkumalla ja esimerkiksi luonnossa selviytymisen taitoja harjoittelemalla on keino parantaa omaa ja lähimmäisten selviytymistä haastavissa olosuhteissa.

Kuten alussa mainitsinkin myöhäissyksyn pimeyden – se haastaa tuota oman toimintakyvyn ja varautumisen taitojen ylläpitoa. Haasteeseen löytyy kuitenkin keino ja se on yhteisöllisyys. Etelä-Pohjanmaan piirissä paikallisten reserviupseeri- ja reserviläisyhdistysten sekä maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kautta on usealla paikkakunnalla valmiuteen liittyvää ohjelmaa sisältäen ammuntaa, liikkumista eri muodoissa – jopa koulutuksia varautumisesta hybridivaikuttamiseen.

Yhdessä tekemisellä ja saadaan paljon enemmän aikaan kuin yksin – joukossa on voimaa ja heikkoina hetkinä kaverit kannustavat toisiaan eteenpäin – ”kaveria ei jätetä”.
Sain kunniatehtävän olla Kurikassa ”kotiin palanneen” sankarivainajan hautajaisissa lippuairueen vanhimpana – syvä kunnioitus valtasi mielen sankarivainajia ja veteraaneja kohtaan.

Tämän kirjoituksen päätteeksi totean, että itsenäisyyspäivä on joka päivä – ja sitä juhlitaan Itsenäisyyspäivänä!

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta!

Näillä sanoilla tervehtii Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin
2. puheenjohtaja, reservin majuri Sami Kuntola

Vuosi 2024 on saapunut myöhäissyksyyn ja on aika pysähtyä hetkeksi miettimään kuluvaa vuotta ja jo tulevaakin. Kysymyksiä löytyy menneestä ja tulevasta, mutta löytyykö niihin vastauksia? Jäikö jotain haaveiltua tekemättä tänäkin kesänä? Olisiko pitänyt ehtiä enemmän, pystyä parempaan?

Tuskin meistä kukaan saa aikaan kaikkea haluamaansa, mutta silti on hyvä olla haaveita ja tavoitteita. Monenlaisia haasteita on kohdattu tänäkin vuonna ja varmasti kohdataan myös jatkossa. On taloudellisia huolia, terveys voi reistailla, kaikenmoiset uhkakuvat voi rasittaa mieltä.

Synkkyyteen ei silti pidä vaipua, aina on onnistumisen iloa ja riemua. Joskus ovat toki pieniäkin asioita, mutta silti positiivisia!

Kuuluminen yhteisöön on ollut ja on monelle suuri eteenpäin työntävä voimavara. Reserviläisjärjestöt ovat erittäin hyvä esimerkki tällaisesta yhteisöstä. Ottakaamme mallia veteraanien perinteestä ”kaveria ei jätetä”. Meillä on paljon muutakin opittavaa veteraanien asenteesta elämään.

Joulukin lähestyy ja se aiheuttaa joillekin omat paineensa. Omiaan niitä on lisäämään muun muassa kaupallisen joulun yhä aikaisempi alkaminen. Ainakaan itselleni ei kaupat onnistunut luomaan minkään sortin joulumieltä, kun asettivat joulunamut myyntiin jo syyskuun puolivälissä.

Meillä reserviläisillä on omat tapahtumamme näin loppuvuodesta. On syyskokoukset, itsenäisyyspäivän vastaanottajaiset, itsenäisyyspäivän paikalliset juhlat kunniavartioineen, joulutulet, eikä toki sovi unohtaa joulunkaan kunniavartioita. Kokoukset ovat toki joillekin ”puolipakkopullaa”, mutta järjestöt eivät toimi, vaikkapa ilman hallitusta ja näihinhän valitaan jäsenet syyskokouksissa. Onnea ja menestystä kaikille jäseniksi valituille tulevallekin vuodelle!

Nämä muut tapahtumat on monelle todella mieleenpainuvia, jopa unohtumattomia. Voin lämpimästi suositella meitä kaikkia osallistumaan edes kerran kunniavartioon, vaikkapa jouluna. Veikkaanpa, ettei se jää ainoaksi kerraksi.

Joulutulia soisi järjestettävän useammalla paikkakunnalla alueellamme. Seurakunnan saa melko helposti mukaan tapahtuman järjestelyihin. Eikä pidä unohtaa tulien ”mainosarvoa” maanpuolustustyöllemme, onhan tämäkin tapahtuma avoin kaikille kansalaisille.

Tähän lopuksi voi antaa vahvan osallistumissuosituksen myös 5. joulukuuta hotelli-ravintola Almassa vuosittain järjestettäviin itsenäisyyspäivän vastaanottajaisiin. Kyseessä on hieno ja arvokas juhla upeassa miljöössä, sekä hyvässä seurassa.

Leppoisaa alkavaa talvea ja nähdään tulevissa tapahtumissa!

Jari Hellinen
2. varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Pienet on murheet meillä Suomessa! Kaikki varmasti tietävät vastauksen otsikon kysymykseen. Venäjä aloitti massiivisen hyökkäyksen monelta suunnalta Ukrainaan. Pommitukset olivat massiiviset, kuten Venäjän sotastrategiaan kuuluu. Pommitetaan piittaamatta siviiliuhreista.

Sama oli tapahtunut Tšetšeniassa aikaisemmin. Tämä sota oli alkanut jo vuonna 2014, jolloin Venäjä miehitti Itä -Ukrainan ja valloitti helposti Krimin alueen. Venäjän tavoite oli muutamassa päivässä marssia juhlakulkueessa Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan, mutta toisin kävi ja sota ja hirveät pommitukset jatkuvat tänäkin päivänä. Slava Ukraina, Kunnia ukrainalaisille. He halusivat pitää itsenäisyytensä ja ovat suurelta osalta valmiita uhraamaan oman henkensä maansa puolesta.

Jälkiviisaina voimme kysyä, miksei odotettavissa olevaan hyökkäykseen osattu valmistautua aikaisemmin ja paremmin?

Mitä me reserviläiset nyt tehdään?

Meitä velvoittaa antamamme sotilasvala. Kaikki lukijat sen tietävät. Meillä Ylistarossa tehdään hyvää yhteistyötä Ylistaron Reserviupseerikerhon ja Ylistaron Reserviläisten välillä.

Meille ylistarolaisille tärkeä muistopäivä on 19. heinäkuuta, joka on Särkisyrjän taistelun muistopäivä. Taistelu käytiin 17.-19.7.1941 hyökkäysvaiheen alettua. Ylistarosta kaatui taistelun aikana 43 nuorta miestä. He ovat haudattuna Ylistaron sankarihautausmaalle muiden yli 300 sankarin joukkoon. Ylistaro koki valtavan menetyksen sodassa. Yleensä Särkisyrjän taistelun muistotilaisuus vietetään sankarihautausmaalla. Tänä vuonna tehtiin poikkeus.

Meillä on sellainen kulttuuripersoona, nimeltään Anssi Luoma. Hänen perheensä on pyörittänyt Matin-Tupa -nimistä elokuvateatteria vuodesta 1952 alkaen ja jatkuu edelleen. Hän on tehnyt dokumentin taistelusta haastattelemalla taisteluun osallistuneita veteraaneja.

On muuten hieno dokumentti, jota katsoessa ei nukuttanut. Järjestimme yhteisesti kaikille ilmaisen esityksen. Aluksi epäilin, että ei taida tulla väkeä mutta, kun saavuimme vaimon kanssa paikalle hieman ennen näytöksen alkua, ei tahtonut löytyä autolle parkkipaikkaa. Tupa oli täynnä! Paikalla oli toista sataa miestä ja naista. Puupenkeillä oli muutama paikka vapaana. Itse olin todella tyytyväinen tähän menestykseen. Aihe selvästi yhdistää ylistarolaisia ja muualle muuttaneita.