Piirikirjoitukset

Ylihärmän Reserviläisten julkaisu jatkosodan päättymisen muistopäivänä sai poikkeuksellisen paljon huomiota Facebookissa. Pienen yhdistyksen viesti rauhan vaalimisesta ja vahvan reservin merkityksestä tavoitti kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Päivitys keräsi vuorokaudessa 1800 tykkäystä ja 62 000 katselukertaa. Kyseessä on pieni toimija maanpuolustuksen saralla, jos toimintaa verrataan piiri- ja valtakunnantasoon. Päivityksessä todettiin:

”Sodan loppumista kannattaa aina liputtaa! Tänään liputamme jatkosodan päättymisen muistopäivää.”

Samalla kun paikalliset yhdistykset pitävät veteraaniperinnettä ja rauhan sanomaa esillä, valtakunnallisissa selvityksissä on todettu suomalaisten maanpuolustustahdon olevan edelleen korkealla tasolla. Noin kahdeksan kymmenestä katsoo, että maata on puolustettava aseellisesti kaikissa tilanteissa.

Maanpuolustustahdon pohjan muodostavat historia ja veteraaniperinne. Yleinen asevelvollisuus luo jatkuvuutta ja luottamus oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan vahvistaa kokemusta yhteisestä, puolustamisen arvoisesta maasta. Haasteena on, kuinka nuorille sukupolville muodostuu toimiva suhde maanpuolustukseen. Uudet painotukset kuten ilmasto ja tasa-arvo kilpailevat nuorten arvoissa näkyvyydestä, mutta aktiivinen ja konkreettinen toiminta on osoittanut vetovoimansa.

Innostus on tarttuvaa ja niin on myös sen puute.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri

Olen Jarmo Koskela Kurikasta, ja vuodesta 1989 lähtien maanpuolustustyö on ollut osa elämääni. Kun katson taaksepäin yli 35 vuoden ajalle, en näe pelkkiä tapahtumia tai tehtäviä – näen matkan, joka on muovannut minua ihmisenä ja antanut merkitystä arkeen.

Motivaationi ei ole koskaan ollut kiinni titteleistä tai kunniamerkeistä. Se on syntynyt yksinkertaisesta ajatuksesta: halusta tehdä osani. Olen aina kokenut, että jos jokainen meistä kantaa kortensa kekoon, yhteiskunta pysyy vahvana. Maanpuolustus on minulle tapa osoittaa kiitollisuutta siitä, että saan elää vapaassa maassa.

Olen toiminut monenlaisissa tehtävissä – kurssien johtajana, kouluttajana, puheenjohtajana, sihteerinä, järjestelyissä, tukena nuoremmille. Jokainen rooli on ollut tärkeä, ja jokaisessa olen oppinut jotakin uutta. Erityisesti yhteisöllisyys on ollut kantava voima. Seinäjoen ja Kurikan maanpuolustusväki on kuin toinen perhe – siellä jaetaan kokemuksia, opitaan yhdessä ja pidetään huolta toisistamme.

Työni projektipäällikkönä ja nyt vesihuoltomestarina on opettanut vastuunkantoa ja järjestelmällisyyttä, ja samoja taitoja olen voinut hyödyntää myös vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Kun yhteiskunta toimii, se ei ole sattumaa – se on monien ihmisten työn tulos. Sama pätee maanpuolustukseen.

Nuorille haluan sanoa: mukaan kannattaa tulla. Ei tarvitse olla valmis tai tietää kaikkea – riittää, että on kiinnostunut ja valmis oppimaan. Maanpuolustus ei ole vain varautumista kriiseihin, vaan myös yhteisön rakentamista ja arvojen vaalimista.

Tämä harrastus on antanut minulle paljon – ystäviä, kokemuksia, merkitystä. Ja niin kauan kuin voin, aion jatkaa. Koska isänmaa ei ole vain paikka kartalla – se on koti, jonka puolesta kannattaa tehdä työtä.

Jarmo Koskela
Etelä-Pohjanmaan reserviläispiiri, 1. vpj
Seinäjoen reserviläiset ry, sihteeri

Vaikka Reserviläisliittoon on tullut uusia jäseniä ”ovista ja ikkunoista”, niin silti, miksi yhdistystoiminta ei enää houkuttele samalla tavalla kuin ennen? Entä miksi nuoria ei näy kokouksissa eikä talkoissa, vaikka he toisaalla vaikuttavat hyvinkin aktiivisilta ja yhteisöllisiltä?

Myös monessa kyläyhdistyksessä, urheiluseurassa ja perinnejärjestössä pohditaan nyt samoja kysymyksiä. Vapaaehtoistoiminta ei sinänsä ole katoamassa, mutta sen luonne on selvästi muuttumassa. Pitkäaikainen sitoutuminen hallitustyöhön, pöytäkirjoihin ja tilinpäätöksiin ei enää houkuta, varsinkaan nuorempaa väkeä.

Sen sijaan lyhytaikainen ja konkreettinen tekeminen kiinnostaa. Pop-up -tapahtumat, kertaluonteiset projektit ja matalan kynnyksen osallistumismahdollisuudet kokoavat yhä ihmisiä yhteen. Usein vielä innokkaasti. Kyse ei ole siis passiivisuudesta, vaan siitä, millaisessa muodossa osallistumista tarjotaan.

Nuoret hakevat yhteisöllisyyttä eri paikoista kuin ennen. Verkostoituminen tapahtuu kavereiden, harrastusten ja somen kautta. Perinteiset yhdistykset eivät aina tunnu samaistuttavilta, tai edes tarpeellisilta. Kuitenkin moni nuori haluaa vaikuttaa, auttaa ja kuulua joukkoon, jos kutsu tulee oikealla tavalla.

Siksi juuri merkityksellisyys on noussut keskiöön. Jos tehtävän tarkoitus on selkeä ja sen vaikutukset näkyvät konkreettisesti, mukaan on helpompi lähteä. Henkilökohtainen kutsu voi olla ratkaiseva, toimii paremmin kuin yleinen ilmoitus.

Hallinnolliset kuormat ovat monelle yhdistykselle raskaita, mutta siihenkin on tulossa helpotusta. PRH:n sääntelyuudistukset keventävät raportointivelvollisuuksia, ja digitaaliset työkalut helpottavat arkea, ainakin niille, jotka uskaltavat ottaa ne käyttöön.

Silti arki yhdistyksissä käy yhä vaikeammaksi. Nyt ollaan monin paikoin tilanteessa, jossa yhdistykset vaivoin löytävät enää järjestysmiehiä tai liikenteenohjaajia tapahtumiin. Vakituiset talkoolaiset vähenevät, ja uusien saaminen vaatii yhä enemmän houkuttelua, joskus turhaan.

Kaikkia yhdistyksiä ei voida pelastaa. Todellisuus on se, että monessa paikassa tullaan jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että on hyväksyttävä toiminnan hiipuminen tai jopa alasajo. Toinen vaihtoehto on rohkeasti lyöttäytyä yhteen naapurin yhdistyksen kanssa, yhdistää voimat ja rakentaa yhdessä jotakin elinkelpoista. Se ei ole tappio, vaan mahdollisuus uuteen alkuun.

Itse toivoisin rohkeutta tehdä tässä vaikeassa tilanteessa päätös, joka ei lopeta reserviläistoimintaa alueelta, vaan turvaa sen tulevaisuuden liittymällä naapuri­yhdistykseen ja takaamalla alueen jäsenille edelleen mahdollisuuden kuulua toimivaan yhdistykseen. Tärkeintä on, että toiminta säilyy, vaikka muuttuisi.

Yhdistystoiminta ei ehkä enää näytä samalta kuin ennen, mutta se ei tarkoita sen loppua. Ehkä olemme siirtymässä aikaan, jossa perinteinen kokouskulttuuri väistyy, ja tilalle nousee ketterämpi, kutsuvampi ja enemmän elämänrytmiin sopiva tapa olla mukana.

Kysymys kuuluukin: olemmeko valmiita muuttumaan yhdessä ajan mukana?

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry ja Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry muodostavat yhteistoiminnallisen Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit nimisen kokonaisuuden.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Reserviläispiireillä on yksi yhteinen työntekijä, toiminnanjohtaja, joka vastaa muun muassa kummankin yhdistyksen käytännön toiminnan pyörittämisestä päivittäisessä arjessa eli muun muassa varusteiden lainaamisesta jäsenyhdistyksille, kummankin yhdistyksen rahaliikenteestä, valmistelee sääntömääräiset vuosikokoukset ja kummankin hallitusten kokoukset, sekä valmistelee ympärivuoden erilaisia tilaisuuksia messuista konsertteihin ja urheilutapahtumista seppeleenlaskuihin.

Monet tilaisuudet ovat avoimia myös yhdistyksiin kuulumattomille. Kummallakin yhdistyksellä on omat hallituksensa, mutta toimikunnat, jotka muun muassa suunnittelevat osaltaan tilaisuuksia, valitsevat edustusurheilijoita ja huolehtivat Lakeuden Maanpuolustajaan uutisia, ovat yhteiset, eli niihin kuuluu jäseniä molemmista yhdistyksistä ympäri maakuntaa. Vaikka jäsenmäärät Reserviläispiirillä ja Reserviupseeripiirillä eroavat merkittävästi toisistaan, osallistuvat kumpikin yhdistys kustannuksiin toistaiseksi yhtä suurilla osuuksilla. Lisäksi kulujen kattamiseen osallistuu Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry, joka puolestaan saa rahoituksensa tukikomppania yrityksiltä tukimaksun muodossa, josta vastineeksi yrityksen edustajat pääsevät muun muassa vuosittain vierailemaan Puolustusvoimien yksiköihin ja varuskuntiin.

Paikalliset reserviläisjärjestöt

Reserviläistoiminnassa on suuria paikkakuntakohtaisia eroja, mutta eroja on myös, miten saman paikkakunnan reserviläisyhdistykset tekevät yhteistyötä. Löytyy paikkakuntia, joissa reserviläisjärjestöllä on lähes täysin oma ja itsenäinen toimintansa ja vastaavasti upseereilla omansa, löytyy paikkakuntia joissa toisella yhdistyksellä on vireää toimintaa ja toisella ei toimintaa käytännössä lainkaan. Löytyy paikkakuntia, joissa reserviläiset ja reserviupseerit kuuluvat samaan yhdistykseen ja on paikkakuntia, joissa on omat itsenäiset yhdistyksensä, mutta toiminta on yhteistä. Etelä-Pohjanmaan piirin alueelta löytyy kaikkia edellä lueteltuja versioita. Esimerkiksi meillä Isossakyrössä toimintatapa on viimeisenä mainittu. Yhdistämiskeskustelua ei ole käyty vakavasti, koska olemme nähneet, että kahdessa yhdistyksessä on kaksinkertainen määrä ”velvoitettavia” hallituksen jäseniä ja siten myös yhdistysaktiiveja kaiken kaikkiaan. Meillä Isossakyrössä on todettu, että samalla järjestelyvaivalla pystytään palvelemaan molempien yhdistysten jäseniä, joten miksi tehdä turhaan kaksinkertaista työmäärää. Esimerkiksi vaikka kummankin yhdistyksen hallitustoiminta on itsenäistä, on sääntömääräiset kokoukset pidetty samana iltana, johon on pyydetty vierailevia alustajia ajankohtaisista reserviläisiä kiinnostavista asioista ennen varsinaisten kokousten alkua. Tämän keväisessä kokouksessa oli yhteensä 30 osallistujaa, mitä voi pitää kohtuullisena määränä pienelle paikkakunnalle arki-iltana. Yhteinen järjestäminen myös samalla sparraa veljesyhdistystä, sillä ainahan vähän pitää leikkimielisesti kilpailla ja vertailla kumpi saa omia jäseniään enemmän liikkeelle. Riippumatta yhteistyön tasosta useimmilla paikkakunnilla kunniakäynnit lienevät kuitenkin toteutettu yhteisesti.

Meillä Isossakyrössä ollaan vielä onnekkaassa tilanteessa sen osalta, että yhdistysten hallituksiin saadaan vapaaehtoisia, mutta tiedän että koko piirin alueella ei olla yhtä onnekkaassa tilanteessa ja pahimmillaan toiminta on yksittäisen tai muutaman henkilön varassa. Ihmisten vähäisestä vapaa-ajasta kilpailee nykyisin monet tahot ja siksi ei ole ollenkaan itsestään selvää, että uusia hallituslaisia aina löytyy.

Vaikka miehistö, aliupseerit ja upseerit muodostavat yhtenäisen reservin, niin osalle on tärkeää kuulua nimenomaan sotilaskoulutuksensa mukaiseen reserviläisjärjestöön eli esimerkiksi RUK:n käyneenä kuulua nimenomaan reserviupseeriyhdistykseen. Mielestäni on tärkeää, että jokaiselle halukkaalle löytyy sellainen yhdistys ja porukka, johon tuntee identifioituvansa.

Reserviupseeriliitossa on valmisteltu uusia jäsenmalleja ”kuolevien” yhdistysten tilalle ja toiveeni on, että sen sijaan että luopuisi kokonaan jäsenyydestään, niin parempi olisi liittyä esimerkiksi naapurikunnan upseeriyhdistykseen tai sitten paikkakunnalla toimivaan reserviläisjärjestöön. Vaikka jälkimmäisessä vaihtoehdossa jäsenmaksun keräävä liitto vaihtuu, niin pidän tärkeämpänä, että pidetään kuitenkin reserviläistoiminta näkyvänä ja aktiivisena paikkakunnalla.

Mikäli koet että haluaisit mukaan reserviläistoimintaan, mutta omalta paikkakunnalta ei löydy siihen toivottua vaihtoehtoa, ole yhteydessä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien toiminnanjohtajaan Jani Syväseen ja etsitään sinullekin sopiva yhdistys.

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Reserviläisliitto täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri aloittaa juhlavuoden arvokkaalla tavalla, Mannerheim-muistomerkin paljastuksella. Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa merkkivuotta?

Reserviläisliiton juuret ovat tiiviisti kiinni Suomen sotilasperinteissä, joihin Mannerheimin rooli Suomen puolustusvoimien kehittäjänä ja itsenäisyyden turvaajana kuuluu kiinteästi. Hänen perintönsä näkyy välillisesti koko maanpuolustusajattelussa, jota liitto edistää.

Kuten historiaa tuntevat tietävät, Ylihärmässä sijaitsi tammisunnuntaina 1918 itsenäisen Suomen ja Mannerheimin päämaja. Viitasalon kaupassa annettiin tuolloin taistelukäsky, jonka mukaan venäläiset varuskunnat tuli riisua aseista ja sotilaat saatella kotimatkalle. Ajatellaanpa tuota tilannetta: itsenäisessä Suomessa oli venäläisiä sotilaita ja varuskuntia, meillä täällä Etelä-Pohjanmaalla muun muassa Lapualla, Seinäjoella ja Ylistarossa. Ajatelkaapa, jos vastaava tilanne olisi tänä päivänä, venäläiset varuskunnat sotilaineen samoissa pitäjissä. Yllättäisikö sinut, jos saisimme vastaavan taistelukäskyn? Minua se ei yllättäisi, odottaisin sitä luultavasti ”puuhun sidottuna”.

Nyt haluamme korjata yhden epäkohdan: Ylihärmästä, tammisunnuntain päämajapaikkakunnalta, on tähän asti puuttunut Mannerheim-muistomerkki.

◊ ◊ ◊

Kutsumme teidät lämpimästi Mannerheim-muistomerkin paljastustilaisuuteen lauantaina 25.1.2025

Tervetuloa!

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry