Piirikirjoitukset

Vuosi vaihtuu pian ja on tullut aika suorittaa pieni katsaus menneeseen vuoteen. Vuosi 2018 on ollut tapahtumarikas ja monella tavalla mieleen jäävä. Monessa ollaan oltu mukana ja kaikesta selvitty kunnialla. On ollut hieno seurata aktiivisten yhdistysten ja kerhojen toimintaa näköalapaikalta. Etelä-Pohjanmaalla on tekemisen meininki. Tapana on ollut, että täällä ei edes aloiteta mitään, ellei sitä viedä 110% tarmolla loppuun. Sellaisesta kulttuurista on helppo tykätä.

Ensimmäinen vuosi toiminnanjohtajan pestissä tuli jokin aika sitten täyteen. Täytyy todeta, että haasteita on piisannut, muttei yhtään tylsää päivää. Pieni sopiva vipinä ja paine rattaissa pitää mielen aktiivisena, liikekannalla. Näkyvyyttä ja positiivista esilläoloa on parannettu systemaattisesti pitkin vuotta. Se on kannattanut, sillä useat Etelä-Pohjanmaan alueen yhdistykset ovat rikkoneet omat kaikkien aikojen jäsenmääräennätyksensä. Samaan aikaan ollaan saatu lukea tutkimuksia maanpuolustustahdon heikkenemisestä. Ristiriitainen juttu. Ehkäpä totuus on toinen tai ainakin siltä väliltä.

Julkisuudessa on esitetty arvailuja mistä maanpuolustustahdon heikkeneminen voisi johtua. Seuraavaksi esitän omaa pohdintaani asian tiimoilta.

Olen oman aktiivipalvelukseni aikana täyttänyt vuosittain PV:n TIP –kyselyjä, joissa esiintyy samankaltaisia kysymyksiä, joita olen saanut lukea maanpuolustustahtokyselyihin liittyen. Olen jäänyt pohtimaan onko kysymysten rakenne ja asettelu oikeanlainen? Kohderyhmä, joille kysymykset suunnataan saattaa jäädä miettimään kysymyksen kryptista asettelua, onko kysymykseen piilotettu jokin sivumerkitys mikä pitää ottaa vastatessa huomioon?

”Jos Suomeen hyökätään, niin suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.”

Hyökätäänkö aseellisesti vai nykyaikaisesti kyber -keinoin? Sitä kysymys ei kerro, mutta vastausten virhemarginaali sen sijaan kasvaakin jo 50% osuudella kysymyksen ymmärtäjästä riippuen. En ole koskaan pitänyt kapulakielestä. Ainoastaan selkeästi esitetyillä kysymyksillä on lupa odottaa selkeitä vastauksia. On täysin selvää, että pilkun jälkeisen tappiomielialan luominen etukäteen ei palvele ketään, vähiten Isänmaata.

Tulee väistämättä mieleen myös varusmiehille suunnatut p-kokeen kysymykset. Kysymys ”Haluaisitko olla kukkakauppias?”, johon vastaaja varmasti joutuu parikin kertaa miettimään mitä tällä kysymyksellä oikeasti ajetaan takaa? Eikö kukkakauppias voi puolustaa Isänmaataan? Perustuslakiin on säädetty maanpuolustusvelvollisuus, joka koskee meitä kaikkia, kukkakauppiaitakin. Kysymyksissä tietyn yksittäisen ammattikunnan esiintuominen negatiivisessa valossa on epäkorrektia tai vähintäänkin arveluttavaa.

Pohdittavaksi jää, onko maanpuolustustahto siis todellakin heikentynyt, vai onko kysymys vastauksien virhemarginaalista, joita epätietoisuus kysymysten tarkoitusperien tai kysymysten asettelujen takana on tuottanut? Itse haluan uskoa, että maanpuolustustahto ei ole niin huolestuttavalla tasolla kuin on annettu yleisesti ymmärtää. Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnaa mukaillen: ”Mennäänpäs tuon mokoman suon yli niin että heilahtaa.”

Kuluneena vuonna on kentällä jälleen tehty hyvää työtä vapaaehtoisen maanpuolustuksen eteen. Perinteitä on kunnioitettu usealla tapaa, osoittaen samalla kykyä uudistua ja kehittyä eläen nykyajassa. Reserviläisten aktiivisen toiminnan, oma-aloitteinen kouluttautuminen ja koulutuksen antaminen pahimman varalle on arvokasta työtä, jota ei voi koskaan korostaa liikaa. On syytä muistaa ja muistuttaa jälleen, että suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostamme me reserviläiset.

Kiittäen arvokkaasta työstänne Isänmaan eteen ja menestystä vuodelle 2019!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Kauteni Reserviläispiirin puheenjohtajana päättyy vuoden vaihtuessa. Kun mietin, mitä kaikkea 2000-luvulla on tapahtunut, kuuluessani ensin piirihallitukseen ja myöhemmin Reserviläisliitonkin hallitukseen ja valiokuntaan, niin yksi asia nousee ylitse kaiken muun. Se on vapaaehtoisuuden voima, kun sitä taitavasti oikein ja vastuullisesti käytetään.

Toinen mieleeni jäänyt asia on muutokset ja niihin sopeutuminen. Kauhavan lentokoneet henkilöstöineen lähtivät Tikkakoskelle vuoden 2014 lopuksi, ja tuki vapaaehtoisille maanpuolustajille piti järjestää uudelleen.  Tässä tilanteessa Porin Prikaati otti meidät hyvin huomaansa. Tämän jälkeen Maanpuolustuskoulutus aloitti organisaationsa muuttamisen koulutuspaikkapohjaiseksi ja läheinen yhteistyö Impivaarassa katkesi toiminnan siirtyessä Kauhavalle. Tästäkin muutoksesta selvittiin pienin kolhuin molemminpuolisen joustavuuden avulla. Kolmas ja merkittävin tapahtuma oli pitkäaikaisen toiminnanjohtajamme Ullan jääminen ansaituille eläkepäiville. Tätä asiaa rupesimme yhdessä veljespiirin kanssa hoitamaan selkein askelmerkein. Uuden toiminnanjohtajan valinta onnistui yksimielisesti ja lähes 5000 vapaaehtoisen maanpuolustajan piiritason tuki oli jälleen kunnossa.

Reserviläispiirissämme on hieno järjestelmä. Hallituksen jäsenyyden kautta edetään puheenjohtajistoon ja pätevöidytään johtamaan piiriä. Samalla aukeaa mahdollisuus Reserviläisliiton hallitukseen ja johtoelimiin saamaan vaikutteita toiminnasta muualta Suomesta – ja maailmalta. Me kaikki piirin tähänastiset puheenjohtajat olemme tämän kokemusputken läpikäyneitä ja toivon näin olevan myös jatkossa.

Yhteistyössä on eteläpohjalainen voima. Sitä olemme aina tehneet kaikkien samanhenkisten kanssa ja erityisen tuloksellisesti ja luottamuksellisesti Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin kanssa.  Haluankin kiittää kaikkia minua tukeneita maanpuolustusihmisiä ja erityisesti veljespiirin istuvaa puheenjohtajaa Marko Kaappolaa. Eikä unohtaa sovi Ullan järjestötyöstä antamia oppeja ja nykyisen toiminnanjohtajamme Janin työtä rutiinien pyörittämisessä ja toiminnan kehittämisessä.

Teidän kanssanne vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehdessä on vaikea tunnistaa esillä olevaa huolta maanpuolustustahdon laskemisesta, mutta kyllä se varmaan kuitenkin totta osittain on. Syyllistämisen sijaan esitän omalla kokemuksellani ratkaisuksi ensimmäistä kertausharjoitusta alle 25-vuotiaana. Sen tuoman kokemuksen voima tuo uskoa omiin kykyihin juuri siinä ikäluokassa, joka sitä eniten tutkimuksenkin mukaan tarvitsee. Kertausharjoitusoikeus tavalla tai toisella kuuluu kaikille varusmiespalveluksen suorittaneille.  Myöhemmin jatkosijoittamiseen liittyvä kertausharjoitus vain osaa yli kolmekymppisistä koskevana on liian myöhään maanpuolustushengen kannalta.

Ilman oman perheen  tukea maanpuolustustyö ei onnistu. Minulla on ollut sellainen onni, että vaimoni on sodassa olleen ylivääpelin tytär ja meidän perheessä tämä on yhteinen asia. Erityisen ylpeä olen siitä, että esikoinen on jäsenenä Kurikan Reserviupseerikerhossa ja jouluviikolla kotiutunut sotilassoittaja-alikersantti liittyy jäseneksi Jurvan Reserviläisiin. Tytär ei toistaiseksi asepalvelukseen ole hakeutunut, mutta tukee koko  ajan omilla toimillaan vapaaehtoista maanpuolustustyötä.

Jätän piirin johdon erittäin luottavaisin mielin Heikki Tarkkaselle. Heikki on pitkään toiminut monella tavalla vapaaehtoisten maanpuolustajien kanssa ja hoitaa vaativia luottamustehtäviä myös muualla yhteiskunnassamme. Tämä kokemus antaa erinomaisen valmiuden johtaa suurta reserviläispiiriä ja edustaa sen jäseniä missä vain.

Toivotan teille kaikille hyvää joulua ja menestystä tulevissa toimissanne.

Jaakko Liinamaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri

Reserviupseeriliiton tavoite tulevalle vuodelle 2019 on saada lisää jäseniä liittoon. Tämä tavoite on ollut liitolla jo useampana edellisenä vuonna. Jäsenmäärä ei ole kuitenkaan kasvanut, vaan pikemmin jonkin verran laskenut. Osasyynä on luontainen poistuma ja ikäluokkien pienentyminen. Ns. ruuhkavuosien aikana painavat monia upseereja kiire työelämässä ja monenlaiset muut omat ja lasten harrastukset. Yksi syy voi olla, että töiden takia joutuu vaihtamaan asuinpaikkakuntaa ja ei löydy ketään tuttua, joka voisi houkutella mukaan toimintaan.

Oma kokemukseni on varmasti monelle samanlainen kuin omani. Opiskelun jälkeen aloitin työni Vaasassa ja silloin nuorena ei oikeastaan tullut mieleenikään, että olisin liittynyt Vaasan Reserviupseereihin. Ei oikeastaan ollut ketään tuttua, joka olisi houkutellut mukaan toimintaan. Muutettuani takaisin Ylistaroon aihe alkoi jo hiukan kiinnostaa! Oikeastaan heti kun tupa oli valmis ja työhommat alkoivat olla sopivasti tasoittuneet, päätin liittyä Ylistaron Reserviupseerikerhoon. Olin kuitenkin vuosikausia pelkkä jäsenmaksun maksaja. Sitten alkoi lasten harrastukset viedä aikaa, joka muuten oli elämäni parasta aikaa. Poika aloitti painin 6-vuotiaana ja siitä alkaen kisoja riitti lähes jokaiselle viikonlopulle. Painin myötä ajauduin urheilun järjestötoiminnan pariin, ensiksi painijaoston puheenjohtajaksi ja lopuksi Ylistaron Kilpa-Veljien puheenjohtajaksi. Ei silloin tullut mieleen aktivoitua kerhon toimintaan mukaan. Kun lopulta jäin pois YK-V:n tehtävistä, niin halusin lähteä mukaan kerhon toimintaan. Enkä ole katunut!

Nyt jos joku lukee kirjoitusta, haluan houkutella nuoria ja vanhempiakin upseereita liittymään toimintaan mukaan. Ei ole häpeä, että ei ole valmis osallistumaan aktiivisesti toimintaan. On tärkeää, että olet mukana ainakin maksamalla pienen jäsenmaksun. Silloin sinulla on mahdollisuus päästä osallistumaan monipuolisiin koulutuksiin, sekä sotilaalliseen, että myös siviilielämän tarpeisiin liittyviin. Voit liittyä oman paikkakuntasi kerhoon riippumatta asuinpaikastasi. Voit vapaasti valita kerhosi.

Miten uusia jäseniä houkutellaan

Uusien jäsenten hankinta vaatii liitolta ja kerhoilta omaa aktiivista panostusta jäsenhankintaan. Kannattaa käyttää omia verkostoja ja houkutella omia vanhoja kavereita liittymään kerhoon. Näin on tullut tehtyä ainakin meidän kerhossa, josta nuoret muuttavat opiskelun ja työn perässä muille paikkakunnille. Uuden jäsenen saaminen kerhoon on hieno saavutus ja meillä kiitos kuuluu Kangasluoman Jormalle, hän on vuosia lähettänyt ”käskykirjeitä” Ylistarosta muuttaneille upseereille. Jorma on lähettänyt poismuuttaneille viestejä tarpeen mukaan ja se on ollut monella syynä liittyä Ylistaron kerhoon. Kerhomme jäsenistä moni asuu eri paikkakunnilla. Itse olen pyrkinyt soittamaan uusille jäsenille toivottaen heidät tervetulleeksi.  Minulla on vieläkin vaiheessa yksi vanha kaveri kouluajoilta, joka ei ole saanut täytettyä jäsenhakemusta netissä. Olisi, ehkä syytä vielä harkita paperisen esitäytetyn lomakkeen käyttöä. Tämä on jäänyt minulta tekemättä.

Mitä ”pieniä” tehtäviä voi kerhossa tehdä?

Minulle on ollut tärkeää päästä kunniavartioon, joka on yksi kerhojen tärkeä tehtävä. Jotenkin minusta tuntuu se hyvin isänmaalliselta. Osallistuminen Seinäjoella valtakunnalliseen paraatiin oli kunnia, joka on mieleenpainuva. Yrittäjänä se tehtävä tuli minulle jopa maksamaan. Tuollaiseen marssiin ei kuitenkaan enää koskaan tule tilaisuutta. Jos on halukkuutta, voi osallistua reserviläisten monenlaisiin kilpailuihin. Voi olla mukana erilaisissa tapahtumissa. Suosittua toimintaa on järjestää eko-aseammuntoja. Vain oma aktiivisuus on rajana!

Reserviläisten ja upseerien yhteistyö

On hieno asia, että olemme hyvässä yhteistyössä tekemässä tiivistä ja molempia liittoja hyödyttävää toimintaa. Ei Ylistarossakaan onnistuisi erilaisten tapahtumien järjestäminen yksin Reserviupseerikerhon toimesta. On tärkeä muistaa, että olemme yhdessä isänmaan asialla. E-P:n piirissä hommat pelaa hienosti ja toiminnanjohtaja Jani Syvänen tukee toimintaamme tosissaan, tuoden uusia ideoita toiminnan kehittämiseksi. Häneltä on tullut paljon uutta heti ensimmäisenä toimintavuotenaan. Uutena on tullut mm. Lakeuden Maanpuolustaja -lehden tuottaminen digi-versiona. Voit tutustua reserviläistoimintaan kätevästi netissä. Henkilökohtaisesti koen suurena helpotuksena toimintaan, kun löytyy henkilö, joka tekee ammattimaisesti harrastukseen liittyviä asioita. Tällaista tukea tarvitsisi myös monissa urheiluseuroissa.

E-P:n Reserviläispiirit

Meillä on hyvä tuki piiritoimistossa, joka helpottaa kerhojen toimintaa ja yhteistyötä eri reserviläisjärjestöjen kesken. Piiritoimisto palvelee tasapuolisesti molempia liittoja. On meillä kuitenkin haasteitakin, emme ole kuin keskikastissa valtakunnallisessa toimintakilpailussa ja sehän ei riitä. Kyllä POHOJALAASTEN pitää olla kärjessä! Tässäkin on syy, miksi alkuotsikko on tarpeellinen ja uusia jäseniä kaivataan.

NUORI TAI VANHA UPSEERI, LIITY NYT HETI RESERVIUPSEERILIITTOON!

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Raimo Rintamäki
II varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Pohjanmaan maakuntien reserviläiset on sen verran raakaa porukkaa, että neuvoa on syytä kysyä ennen kuin tänne tulee esittämään asiaansa. Ja me ollaan aina tosisnamma.

On fakta, että puolustusvoimat on paksulla punaisella tussilla yliviivannut kustannuksia myös meidän kolmen maakunnan alueelta (Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa) jo useita vuosi kymmeniä. Perinteinen reserviläistoiminta on kuitenkin alueella ollut vakaalla pohjalla ja asiaa ei ole mitään syytä epäillä. Mutta onko valtio ratsastanut pohjalaisten päättäväisyydellä jo liikaa ja luottanut säästöissään siihen, että alueellamme on riittävästi jääräpäisyyttä ja puukkotehtaita?

Elämme aikaa, jossa turvallisuus, varautumis- ja elektronisiin häiriöasioihin halutaan panostaa. On yllättävää, että kaikki ihmiset eivät tiedä mitä tehdä, jos seinästä ei tule sähköä tai joku muu mullistus kohtaa maatamme.

Tältä pohjalta katsoen Suomen reserviläisjärjestöt ovat varautumisen avaintoimijoita, jolle valtiovallan tulee antaa sille kuuluva arvo. Olemme varusmiespalveluksen jälkeen se järjestö, missä reserviläiset voivat kääntyä harrastamaan ja syventämään palveluksessa opittuja taitojaan. Uskon, että tulevaisuudessa useampien reserviläisen päässä liikkuu halu omaehtoisesti ylläpitää ja kohottaa maasto- ja ampumataitojaan sekä maanpuolustustahtoaan hyvässä seurassa.

Miten aktivoida reserviläisiä yhdistystoimintaan, erilaisille kursseille ylläpitämään mm. armeijassa opittuja taitojaan ja miten hankkia uusia jäseniä? – Reserviläistoiminta järjestöissä on vapaaehtoista ja palkatonta. Toimintaan osallistuja osallistuu omien voimavarojen, osaamisen ja aikataulun mukaan. Tämä aiheuttaa sen, että järjestettävän toiminnan tulee palvella suurelta osin osallistujan haluja. Toimintaa pitää löytyä riittävän läheltä reserviläisiä. Vapaaehtoistoiminnasta tulee saada jotain hyötyä, esimerkiksi tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja saa uutta seuraa, kokee elämän onnistumista, iloa ja hyvää oloa, löytää mielekästä tekemistä, saa merkitystä elämään, uusia ajatuksia ja voi oppia uutta. Joskus toiminta voi olla jopa kaikkea tätä.

Yhdistyksen toimintaan mukaan pääsy vaatii pienen ponnistuksen. Toiset ottavat selvää, mitä oman alueen yhdistys tekee. Jotkut hoitavat tämän vaiheen etsimällä tietoa verkosta ja sosiaalisen median kanavista, paikallislehdistä ja yhdistyksien jäseniltä.  Tosi rohkeat menevät tarkistamaan tilanteen yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin ja osallistuvat.

Aktiivista otetta kaikilta – jokainen tyylillään.

Heikki Tarkkanen
Liittohallituksen jäsen