Piirikirjoitukset

Vuosi vaihtuu pian ja on tullut aika suorittaa pieni katsaus menneeseen vuoteen. Vuosi 2018 on ollut tapahtumarikas ja monella tavalla mieleen jäävä. Monessa ollaan oltu mukana ja kaikesta selvitty kunnialla. On ollut hieno seurata aktiivisten yhdistysten ja kerhojen toimintaa näköalapaikalta. Etelä-Pohjanmaalla on tekemisen meininki. Tapana on ollut, että täällä ei edes aloiteta mitään, ellei sitä viedä 110% tarmolla loppuun. Sellaisesta kulttuurista on helppo tykätä.

Ensimmäinen vuosi toiminnanjohtajan pestissä tuli jokin aika sitten täyteen. Täytyy todeta, että haasteita on piisannut, muttei yhtään tylsää päivää. Pieni sopiva vipinä ja paine rattaissa pitää mielen aktiivisena, liikekannalla. Näkyvyyttä ja positiivista esilläoloa on parannettu systemaattisesti pitkin vuotta. Se on kannattanut, sillä useat Etelä-Pohjanmaan alueen yhdistykset ovat rikkoneet omat kaikkien aikojen jäsenmääräennätyksensä. Samaan aikaan ollaan saatu lukea tutkimuksia maanpuolustustahdon heikkenemisestä. Ristiriitainen juttu. Ehkäpä totuus on toinen tai ainakin siltä väliltä.

Julkisuudessa on esitetty arvailuja mistä maanpuolustustahdon heikkeneminen voisi johtua. Seuraavaksi esitän omaa pohdintaani asian tiimoilta.

Olen oman aktiivipalvelukseni aikana täyttänyt vuosittain PV:n TIP –kyselyjä, joissa esiintyy samankaltaisia kysymyksiä, joita olen saanut lukea maanpuolustustahtokyselyihin liittyen. Olen jäänyt pohtimaan onko kysymysten rakenne ja asettelu oikeanlainen? Kohderyhmä, joille kysymykset suunnataan saattaa jäädä miettimään kysymyksen kryptista asettelua, onko kysymykseen piilotettu jokin sivumerkitys mikä pitää ottaa vastatessa huomioon?

”Jos Suomeen hyökätään, niin suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.”

Hyökätäänkö aseellisesti vai nykyaikaisesti kyber -keinoin? Sitä kysymys ei kerro, mutta vastausten virhemarginaali sen sijaan kasvaakin jo 50% osuudella kysymyksen ymmärtäjästä riippuen. En ole koskaan pitänyt kapulakielestä. Ainoastaan selkeästi esitetyillä kysymyksillä on lupa odottaa selkeitä vastauksia. On täysin selvää, että pilkun jälkeisen tappiomielialan luominen etukäteen ei palvele ketään, vähiten Isänmaata.

Tulee väistämättä mieleen myös varusmiehille suunnatut p-kokeen kysymykset. Kysymys ”Haluaisitko olla kukkakauppias?”, johon vastaaja varmasti joutuu parikin kertaa miettimään mitä tällä kysymyksellä oikeasti ajetaan takaa? Eikö kukkakauppias voi puolustaa Isänmaataan? Perustuslakiin on säädetty maanpuolustusvelvollisuus, joka koskee meitä kaikkia, kukkakauppiaitakin. Kysymyksissä tietyn yksittäisen ammattikunnan esiintuominen negatiivisessa valossa on epäkorrektia tai vähintäänkin arveluttavaa.

Pohdittavaksi jää, onko maanpuolustustahto siis todellakin heikentynyt, vai onko kysymys vastauksien virhemarginaalista, joita epätietoisuus kysymysten tarkoitusperien tai kysymysten asettelujen takana on tuottanut? Itse haluan uskoa, että maanpuolustustahto ei ole niin huolestuttavalla tasolla kuin on annettu yleisesti ymmärtää. Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnaa mukaillen: ”Mennäänpäs tuon mokoman suon yli niin että heilahtaa.”

Kuluneena vuonna on kentällä jälleen tehty hyvää työtä vapaaehtoisen maanpuolustuksen eteen. Perinteitä on kunnioitettu usealla tapaa, osoittaen samalla kykyä uudistua ja kehittyä eläen nykyajassa. Reserviläisten aktiivisen toiminnan, oma-aloitteinen kouluttautuminen ja koulutuksen antaminen pahimman varalle on arvokasta työtä, jota ei voi koskaan korostaa liikaa. On syytä muistaa ja muistuttaa jälleen, että suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostamme me reserviläiset.

Kiittäen arvokkaasta työstänne Isänmaan eteen ja menestystä vuodelle 2019!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Kauteni Reserviläispiirin puheenjohtajana päättyy vuoden vaihtuessa. Kun mietin, mitä kaikkea 2000-luvulla on tapahtunut, kuuluessani ensin piirihallitukseen ja myöhemmin Reserviläisliitonkin hallitukseen ja valiokuntaan, niin yksi asia nousee ylitse kaiken muun. Se on vapaaehtoisuuden voima, kun sitä taitavasti oikein ja vastuullisesti käytetään.

Toinen mieleeni jäänyt asia on muutokset ja niihin sopeutuminen. Kauhavan lentokoneet henkilöstöineen lähtivät Tikkakoskelle vuoden 2014 lopuksi, ja tuki vapaaehtoisille maanpuolustajille piti järjestää uudelleen.  Tässä tilanteessa Porin Prikaati otti meidät hyvin huomaansa. Tämän jälkeen Maanpuolustuskoulutus aloitti organisaationsa muuttamisen koulutuspaikkapohjaiseksi ja läheinen yhteistyö Impivaarassa katkesi toiminnan siirtyessä Kauhavalle. Tästäkin muutoksesta selvittiin pienin kolhuin molemminpuolisen joustavuuden avulla. Kolmas ja merkittävin tapahtuma oli pitkäaikaisen toiminnanjohtajamme Ullan jääminen ansaituille eläkepäiville. Tätä asiaa rupesimme yhdessä veljespiirin kanssa hoitamaan selkein askelmerkein. Uuden toiminnanjohtajan valinta onnistui yksimielisesti ja lähes 5000 vapaaehtoisen maanpuolustajan piiritason tuki oli jälleen kunnossa.

Reserviläispiirissämme on hieno järjestelmä. Hallituksen jäsenyyden kautta edetään puheenjohtajistoon ja pätevöidytään johtamaan piiriä. Samalla aukeaa mahdollisuus Reserviläisliiton hallitukseen ja johtoelimiin saamaan vaikutteita toiminnasta muualta Suomesta – ja maailmalta. Me kaikki piirin tähänastiset puheenjohtajat olemme tämän kokemusputken läpikäyneitä ja toivon näin olevan myös jatkossa.

Yhteistyössä on eteläpohjalainen voima. Sitä olemme aina tehneet kaikkien samanhenkisten kanssa ja erityisen tuloksellisesti ja luottamuksellisesti Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin kanssa.  Haluankin kiittää kaikkia minua tukeneita maanpuolustusihmisiä ja erityisesti veljespiirin istuvaa puheenjohtajaa Marko Kaappolaa. Eikä unohtaa sovi Ullan järjestötyöstä antamia oppeja ja nykyisen toiminnanjohtajamme Janin työtä rutiinien pyörittämisessä ja toiminnan kehittämisessä.

Teidän kanssanne vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehdessä on vaikea tunnistaa esillä olevaa huolta maanpuolustustahdon laskemisesta, mutta kyllä se varmaan kuitenkin totta osittain on. Syyllistämisen sijaan esitän omalla kokemuksellani ratkaisuksi ensimmäistä kertausharjoitusta alle 25-vuotiaana. Sen tuoman kokemuksen voima tuo uskoa omiin kykyihin juuri siinä ikäluokassa, joka sitä eniten tutkimuksenkin mukaan tarvitsee. Kertausharjoitusoikeus tavalla tai toisella kuuluu kaikille varusmiespalveluksen suorittaneille.  Myöhemmin jatkosijoittamiseen liittyvä kertausharjoitus vain osaa yli kolmekymppisistä koskevana on liian myöhään maanpuolustushengen kannalta.

Ilman oman perheen  tukea maanpuolustustyö ei onnistu. Minulla on ollut sellainen onni, että vaimoni on sodassa olleen ylivääpelin tytär ja meidän perheessä tämä on yhteinen asia. Erityisen ylpeä olen siitä, että esikoinen on jäsenenä Kurikan Reserviupseerikerhossa ja jouluviikolla kotiutunut sotilassoittaja-alikersantti liittyy jäseneksi Jurvan Reserviläisiin. Tytär ei toistaiseksi asepalvelukseen ole hakeutunut, mutta tukee koko  ajan omilla toimillaan vapaaehtoista maanpuolustustyötä.

Jätän piirin johdon erittäin luottavaisin mielin Heikki Tarkkaselle. Heikki on pitkään toiminut monella tavalla vapaaehtoisten maanpuolustajien kanssa ja hoitaa vaativia luottamustehtäviä myös muualla yhteiskunnassamme. Tämä kokemus antaa erinomaisen valmiuden johtaa suurta reserviläispiiriä ja edustaa sen jäseniä missä vain.

Toivotan teille kaikille hyvää joulua ja menestystä tulevissa toimissanne.

Jaakko Liinamaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri