• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Piirikirjoitukset

Viestikapula on vaihdettu

Julkaistu 3.4.2023

Reserviupseeripiirin vetovastuu siirtyi vuoden alussa allekirjoittaneelle, kun aloitin hallituksen puheenjohtajan tehtävät Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirissä. Varapuheenjohtajana olen ehtinyt toimia muutaman vuoden piirihallituksen jäsenyysvuosien lisäksi jo ennen tätä.

Edelliseen puheenjohtajaan verrattuna edustan seuraavaa, nuorempaa sukupolvea. Omat isovanhempani ovat eläneet lapsuuttaan viime sotien aikana, mutta eivät ole osallistuneet taisteluihin rintamalla, joten kosketuspintani sotaan on hyvin erilainen kuin valtaosalla jäsenistöstämme, joilla omat isovanhemmat tai vanhemmat ovat osallistuneet rintamalla taisteluihin. Toisaalta vaikka edellisistä sodistamme on kulunut jo useampi sukupolvi, niin sota on lähempänä meitä kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Naapurimaamme on ollut jo toista vuotta sodassa ja mikäli rintamalinjat siirtyisivät yhteisen rajamme verran pohjoisemmaksi, kuuluisin ensimmäisten joukossa rintamalle käskettäviin ikäluokkiin. Sota on tullut viimeisen reilun vuoden aikana konkreettisesti meitä kaikkia lähelle valtion ja yksityisten tahojen lahjoittaessa rintamalle ja pommitettuihin asuinpaikkoihin sotilasmateriaalin lisäksi erilaisia varusteita ja tarvikkeita. Ukrainasta sotaa paenneita heitäkin löytyy varmasti lähes jokaiselta Suomen paikkakunnalta.

Reservin yliluutnantti Antti Iivari on Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja

Muistan pohtineeni varusmiespalvelukseni aikana, sekä sen jälkeen kertausharjoituksissa, että millaistahan se sota tänä päivänä olisi. Onko se edelleen pääosin metsissä rintamalinjoissa käytävää sotimista, jota varusmiespalveluksessakin paljon harjoitellaan? Vai onko se pikemminkin yhteiskuntaan soluttautumista ja yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin täsmävaikuttamista, joita erityisesti nykykirjailijat omissa jännityskirjoissaan suosivat. Samalla kun Ukrainan sota on näyttänyt uusia piirteitä nykyaikaisesta sodankäynnistä, jossa informaatiovaikuttamista tapahtuu reaaliajassa ympäri maailman, se on näyttänyt myös Raatteentieltä tuttuja toimintatapoja ja jopa aseita, kun pitkiä ajoneuvokolonnia oli pysäytetty ja kalustoa tuhottu. Itseäni tämä ainakin on yllättänyt ja toisaalta tuonut jonkinlaista inhimillisyyden tunnetta sen osalta, että vaikka aseet ovat kehittyneet, niin aseita käyttävät edelleen ihmiset.

Ressukuva / Pasi Lindroos

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin toimintavuoden 2023 painopisteet ovat aktiivisuus, näkyvyys, varautuminen. Reserviläisten järjestämä säännöllinen toiminta on usein ammuntaa, erilaista perinnetyötä, josta näkyvimpiä eri paikkakunnilla toteutettavat eri muistopäivien kunniavartiot sekä viime aikoina erilaiset varautumiskoulutukset. Ammunta on aktiivista sotilastaitojen kehittämistä ja ylläpitämistä. Perinnetyössä oleellista on perinteen siirtäminen seuraaville sukupolville ja sen iskostaminen, miksi asia on tärkeää ja muistelemisen arvoista myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä perinnetyökin on murroksessa, koska perinteisiä yhdistyksiä puretaan veteraanien poistuessa keskuudestamme ja toimintavastuuta siirretään uusille ja myös nuoremmille perinnetyön toimijoille laulun sanoihin kiteytettynä: ”himmetä ei muistot koskaan saa”. Varautuminen on viime vuosina ollut myös vahvasti esillä koronapandemian, Ukrainan sodan ja energiakriisin myötä, jolloin asiaa on lähestytty hieman eri näkökulmista. Valtakunnallisesti omavaraisuuden tarkastelu on ollut otsikoissa ja arvioitavana, kun taas kotitalouksien varautumisen osalta erityisesti varautumiseen liittyvän 72h -koulutuksen tunnettuus on lisääntynyt.

Perinnetyö on tärkeä osa toimintaa, ”Himmetä ei muistot koskaan saa”

Korona-aikana omavaraisuusasioihin alettiin valtakunnallisesti kiinnittää tarkempaa huomiota, kun huomattiin, miten riippuvaisia olemme muista Euroopan valtioista ja viimeistään Ukrainan sota on osoittanut, että liian paljon omaa tuotantoa on siirretty ulkomaille. Toivottavasti tästä saatu oppi menee nopeasti perille ja tuotantoa palautetaan kotimaahan ja parannetaan todellista omavaraisuuttamme. Suomi on tukenut Ukrainaa materiaalilla ja hyvä niin, saihan Suomikin aikanaan sotiessaan muilta valtioilta erilaista avustusta. Sotatarvikemateriaalin osalta on erityisen tärkeää arvioida, ettei luovuteta sellaista materiaalia, jolle itselläkin olisi käyttöä ja joka ei ole helposti korvattavissa. Toisaalta poikkeuksellinen tilanne tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden, ja toivottavasti näin on myös toimittu, että poikkeusajan toimintoja ja tuotantoa on koeajettu nyt kun vihollinen ei suoraan painosta ja vaikuta meidän sähkö-, vesi- ja viestintäverkostoihin, eikä pommit pauku tehtaiden nurkilla.

Ressukuva / Pasi Lindoos

Kannustan jokaista osallistumaan reserviläisjärjestöjen toimintaan, riippumatta siitä onko jäsen vai ei. Toiminta on yleensä vapaaehtoisvoimin järjestettyä ja usein myös osallistujille maksutonta, joten on itsessään palkitsevaa myös järjestäjille, kun osallistujia on hyvin. Liittymällä jäseneksi pystyy antamaan myös pienen taloudellisen panostuksen toiminnan pitämiseksi kohtuuhintaisena ja kaikille mahdollisena. Aurinkoista kevättä ja nähdään toiminnassa!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset

Jäsenkehitys

Julkaistu 21.3.2023

Reserviläisyhdistysten jäsenkehityksestä ja siihen johtaneista syistä on ollut paljon uutisointia viime ja tämän vuoden aikana eri kanavilla. Yksi tärkeimpiä vetovoimatekijöitä reserviläistoiminnassa on varusmiespalveluksesta saatu myönteinen kokemus. Simputetusta kaverista harvemmin tulee aktiivia reserviläistä.

Reservin vääpeli Mika Mäki on Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja.

Puolustusvoimat uudistaa varusmieskoulutusta ja asevelvollisuuden käytäntöjä Koulutus 2020 -ohjelmalla. Konseptia on testattu kahden vuoden ajan erilaisilla kokeiluilla, joita toteutetaan joukko-osastoissa eri puolilla Suomea. Asevelvollisen koulutuspolkua kutsunnanalaisesta reserviläiseksi pyritään kehittämään mahdollisimman sujuvaksi. Motivoitunut varusmies voi saada palveluksesta siviilissä hyödynnettävän ammatillisen osaamisen lisäksi muun muassa hyviä sosiaalisia taitoja, esiintymistaitoja ja ryhmävalmiuksia. Unohtamatta elinikäisiä kaveruussuhteita. Varusmiespalveluksen kouluttajat ovat siis avainasemassa reserviläistoiminnan veto- tai työntövoimatekijöinä.

Toivotaan, että koulutus uudistuksilla edetään entistä enemmän siihen suuntaan, että takavuosina joillekin varusmieskouluttajille tokaistu lause ”siviilissä tavataan” muuttuu lauseeksi ”reservissä tavataan”.

Joka vuosi yhdistyksiimme liittyy uusia jäseniä, jotka ovat taustoiltaan hyvinkin erilaisia mutta ajatusmaailmaltaan samanhenkisiä. Uudet jäsenet tuovat sekä oman panoksensa yhdistyksen toimintaan että tuloja jäsenmaksujen muodossa. Kasvu mahdollistaa sitä kautta myös monipuolisemman toiminnan. Yhdistyksen aktiivinen toiminta taas herättää kiinnostusta kansalaisten keskuudessa ja aktivoi liittymään jäseneksi.

Kuvaaja: Pasi Lindroos / RESSUKUVA

Mitä aktiivisuus sitten on? Aktiivisella jäsenellä tarkoitetaan sellaista yhdistyksen jäsentä, joka suorittaa yhdistyksen hänelle osoittamia tehtäviä. Hän esimerkiksi osallistuu yhdistyksen jäsenilleen tarkoitettuihin tilaisuuksiin. Valitettavasti monet jäsenistämme ovat jäsenmaksunsa maksavia, ns passiivisia kannatusjäseniä.

Miten aktivoida jäseniä? Uusi jäsen haluaa yleensä mahdollisimman pian samaistua siihen ryhmään, johon hän on liittynyt. Kukapa haluaisi näyttää keltanokalta pitkään? Näin ollen uusi jäsen katselee vanhojen jäsenten toimintakulttuuria ja pyrkii käyttäytymään yhteisössä vallitsevien normien mukaisesti. Mikäli yhdistyksessä vallitsee tekemisen meininki, uusi jäsen aistii sen hetkessä ja pyrkii toimimaan sen mukaisesti.

Yhdistyksen tehtäville tunnusomaista on, että niiden suorittaminen on yhdistyksen ja jäsenen vuorovaikutuksen tulosta. Jos vanhoille jäsenille kaikenlainen tekeminen näyttää olevan vastenmielistä, ymmärtää uusikin jäsen jossakin olevan jotakin vikaa ja vetää siitä johtopäätöksensä. Yhdistyksen on ensin tarjottava jäsenelle aktiivisen tekemisen mahdollisuus ja sen jälkeen jäsenellä on mahdollisuus olla aktiivinen. Joissain yhteisöissä tulkitaan häirikkökäyttäytymiseksi se, mikäli jäsen ryhtyy toimimaan ilman, että yhdistys on ensin tarjonnut hänelle siihen mahdollisuutta. Jäsenten aktiivisuus on siis yhdistyksen toiminnan seurausta. Mikäli yhdistys ei tarjoa jäsenilleen aktiivisen tekemisen mahdollisuuksia, ei aktiivista tekemistä yleensä esiinny.

Kuvaaja: Pasi Lindroos / RESSUKUVA

On hyvä huomioida, että yhdistysten toiminta ei ole kaikkialla samanlaista. Usein yhdistysten kotisivuja katsomalla saa jo selville, minkälaista toimintaa jäsenille on tarjolla. Osa yhdistyksistä painottaa enemmän toiminnallista koulutusta, kun taas osa voi keskittyä enemmän aatteelliseen toimintaan sekä osallistua muiden maanpuolustustoimijoiden työhön. Meidän on hyvä olla rehellisiä oman yhdistyksemme toiminnasta sillä tämä helpottaa uusien jäsenten yhdistys vertailua ja valita se yhdistys, jonka toiminta on lähimpänä itseään. Tällä voimme vähentää ns. ”perälauta vuotoa”

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset, Uutiset

Ateenalaisten laulu

Julkaistu 24.10.2022

Muistatteko Ateenalaisten laulun? Olen sitä tässä hieman tuumiskellut. ”Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut, taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.” Noilla säkeillä tuo Kadettikoulun kunniamarssinakin tunnettu laulu alkaa. Myöhemmin laulussa vakuutetaan myös mm. että ”nuorukaiselle kuolla kuuluu”.

Tuo laulun 1930-luvulla kirjoitettu, isänmaallista paatosta tihkuva sanoitus on tietysti nykypäivän näkökulmasta katsottuna vähintäänkin absurdi. Sodassa kuolemisessa lienee aniharvoin mitään sinällään kaunista. Sota on julmaa ja rumaa. Eikä nuorukaisten kuulu kuolla – vaan saada elää ja rakentaa elämäänsä; kasvaa, kehittyä ja rakastaa.

Sodissa kuitenkin kuollaan, on aina kuoltu. Ajatus kauniista kuolemasta lieneekin juuri sanoissa ”eestä maas”. Hengen uhraamista oman isänmaan puolesta on pidetty uhreista suurimpana ja sitä se varmasti onkin. Näin olemme tottuneet ajattelemaan Suomen eri sotien sankarivainajista; heidän kuolemansa ei ollut turha, vaan kallis hinta, joka oli maksettava isänmaan vapauden puolesta. Silloin sinällään ruma tapahtuma, hengen väkivaltainen menettäminen, muuttuu kauniiksi sankaruudeksi, vaikkakin erityisesti omaisten kohdalla surulliseksi menetykseksi.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Tuomas Taivalmaa. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos

Sen sijaan kuoleminen jonkin sellaisen asian takia, jota ihminen ei koe omakseen ja jota ei voi itselleen perustella on pelkästään vastenmielistä. Sellaiseen kuolemaan ei olla valmiita. Tästä olemme viime aikoina saaneet seurata varsin selkeää esimerkkiä seuratessamme naapurimaamme Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainassa. Sodan perusteet ovat väärät ja asia alkaa valjeta myös Venäjän sisällä. Presidentti Putinin julistama ”osittainen” liikekannallepano sai ilmeisesti kymmeniä, jopa satoja tuhansia sotaan joutumista pelkääviä miehiä poistumaan kiireesti maastaan. Ei käydäkään ”sotilaallista erikoisoperaatiota”, vaan täyttä sotaa, joka ei tunnu näistä miehistä tai heidän omaisistaan perustellulta. Putinin diktatorisen valloitushalun vuoksi kuoleminen ei houkuta, se ei olekaan kaunista vaan turhaa, julmaa ja rumaa.

Asian oikeutusta voi vertailla sodan alussa helmikuussa hyökkäyksen kohteeksi joutuneessa Ukrainassa nähtyyn ihmisten pakenemiseen. Muistattehan vielä? Sieltä koettiin pakolaisaalto, jossa erityisesti naisia ja lapsia pyrittiin kiireesti saamaan turvaan ulkomaille. Miehet, näiden pakenevien isät, veljet, pojat ja rakastetut sen sijaan hyvästelivät rakkaansa ja lähtivät torjumaan maahan tunkeutuvaa hyökkääjää. Raskain mielin, totta kai, mutta asiaan ja sen oikeutukseen uskoen. Ja kaatumisia heille todellakin on tullut – toivottavasti ne uhrit eivät ole olleet turhia.

Samaan tapaan kuin turhia eivät olleet oman maamme kahden maailmansodan melskeissä annetut uhrit. Niillä luotiin Suomen itsenäisyys ja pelastettiin sen olemassaolo. Ei todellakaan turhaa, vaan kaikessa julmuudessaankin laulun tarkoittamaa ”kaunista”. Siltikään en toivo maamme tarvitsevan enää yhden yhtäkään sankarikuolemaa. Niitä on tarvittaessa varauduttava antamaan, mutta luojan kiitos sankarivainajien muistelu kuuluu meillä historian piiriin – ja toivottavasti sellaisena pysyykin!

Ateenalaisten mainitseminen johtaa mieleeni myös Suomen Ateenan. Tätä lempinimeä kantaa Jyväskylän kaupunki ja sanonta johtaa juurensa Keski-Suomen pääkaupungin sivistys- ja kulttuuriperinteisiin, erityisesti yliopistoon, jonka alku on jo 1863 aloitetussa seminaarissa eli opettajakoulutusta antavassa laitoksessa. Yhteys Kreikan Ateenaan muodostuu historian tunneilta tutuista tiedoista: Ateena oli aikoinaan demokratian sekä monenlaisen sivistyksen ja kulttuurin kehto. Itselleni Jyväskylä on henkilökohtaisesti läheinen siksi, että se oli oma opiskelukaupunkini 1990-luvulla. Suoritin opettajakoulutuksen opinnot Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäellä.

Kuva: RUL

Nyt on tullut aika kokoontua taas Jyväskylään. Siellä järjestetään nimittäin Reserviupseeriliiton ja neljän muun maanpuolustusjärjestön yhteinen liittokokoustapahtuma 18.-20.11. Tapahtuma on saanut nimekseen Yhteisin siivin, joka viitannee paitsi liittojen yhteistapahtumaan, myös Tikkakosken Ilmasotakouluun sekä jossain vaiheessa toteutuvaan Suomen NATO-jäsenyyteen. Senhän voi kuvainnollisesti katsoa tarkoittavan maamme liittymistä yhteisrintamaan siinä suunnassa maailmaa, johon haluamme samaistua – eli länteen.

Jyväskylän liittokokous on osaltani merkittävä tapahtuma, sillä oma rupeamani Etelä-Pohjanmaan reserviupseeripiirin puheenjohtajana on samalla päättymässä. Olen päättänyt luopua tehtävästä kolmen vuoden jälkeen ja uusi puheenjohtaja piirille valitaan piirin omassa syyskokouksessa ennen Jyväskylän viikonloppua. Kuluneita kolmea vuotta leimaa tietysti niiden osuminen korona-aikaan, jolloin moni asia sujui toisin kuin oli ennakoitu. Toisaalta olemme Ukrainan sodan ja NATO-jäsenyyden myötä astuneet aikaan, jolloin maanpuolustuksen arvo nähdään monella tapaa merkityksellisempänä kuin joskus ennen. Itse en tokikaan jätä vapaaehtoista maanpuolustusta kokonaan, vaan se säilyy sydämen asianani, mutta vetovastuu piiristä siirtyy eteenpäin. Toivotan jo tässä vaiheessa onnea ja menestystä seuraajalleni.

Loppuvuodesta on vielä edessä myös omien piiriemme yhteinen itsenäisyyspäiväjuhla hotelli Almassa 5.12. Tätä pääsemme nyt viettämään pakollisen koronakauden keskeytyksen jälkeen. Toivottavasti näemme siellä runsain joukoin ja pääsemme yhdessä kohottamaan juhlamaljan itsenäiselle isänmaallemme!

Tuomas Taivalmaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset, Uutiset

Oliko meillä asiat liian hyvin ennen koronaa?

Julkaistu 13.10.2022

Tämä on käynyt mielessäni, kun nykymenoa seuraan. Koronan alkuvaiheessa vaikeammin ymmärrettävä asia oli ihmisten into hamstrata vessapaperia. Myös kuivatuotteiden ja säilykkeiden ostaminen lisääntyi. Vessapaperissa kuitenkin kyse oli selkeästi jostain paniikkiliikkeestä, ei niinkään pitkälle tähtäävästä toiminnasta.
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki.

Koronan jatkumona alkoi Ukrainan sota ja silloin tuli tutuksi kotivara. Ilman paniikkia. Kotivarasta kansalaisille ohjeistettiin niin, että on syytä olla vettä ja ruokaa koko perheen tarpeisiin ainakin 72 tunniksi.

Samassa yhteydessä kehotettiin tarkistamaan, onko varautumisen taso riittävä esim. sähkö- ja vesikatkojen varalta sekä suojautumisen osalta. Nyt meille on jatkumona tulossa energiakriisi. Eli meitä näyttää uhkaavan pitkittyvä sähköpula missä sähköverkkoyhtiöt kannustavat asiakkaitaan sähkön säästöön. Tällä mahdollisesti vältettäisiin kiertävät sähkökatkot. Kaikki tämä reilussa 2.5 vuodessa.

Kotivara, sähkö, vesi, suojautuminen, tartuntataudit, muut neuvot ja ohjeet ovat olleet olemassa jo ennen kriisejä. Murheena on ollut tähän asti vain esimerkiksi sähkön osalta se, kun itse tuli ostettua sähköä 5.5 snt/kwh hintaan ja naapuri maksaa vain 4.6 snt/kwh.

Mahdolliset sähkökatkokset ovat saaneet kansalaiset varautumaan täydentämällä polttopuuvarastojaan.

Tämä kaikki ja viimeaikaiset kriisit yhteenlaskettuna ei ole ihme, että reserviläisjärjestöjen jäsenmäärä on kasvanut räjähdysmäisesti. Viimeistään nyt kansalaiset haluavat varautua muullakin tavoin kuin vessapaperilla. Tässä onkin yhdistyksillä haastetta vastata uusien jäsenien odotuksiin.

Lopuksi Aleksis Kiven Nummisuutareista sitaatti:
”Vastoinkäymisiä on meille alati tarjona, siitä ei kysymystä; harmaa halla viljas menettää taitaa, mutta sekoita silloin kaarnaa leipääsi ja raivaa vielä enemmän soita ja maita. Te’e työtä ja säästä ja käytä itses aina kuin rehellinen mies, niin kaikki viimein päättyy hyvin.”

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset, Uutiset

Kunniavelvollisuus

Julkaistu 17.1.2022

Yhdistys muodostuu jäsenistöstään. Suomessa jokaisella kansalaisella on perustuslain takaama oikeus kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Näin ollen yhdistyksen on jollakin tavalla tehtävä itsensä merkitykselliseksi yksittäisille ihmisille, jotta heille ylipäätään pystytään perustelemaan jäsenyyden tarkoitus ja heidät saadaan houkuteltua jäseneksi.
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Tuomas Taivalmaa

Jäsenmäärän ylläpitäminen onkin nykyisin monen järjestön haastava tehtävä. Näin on tilanne myös Reserviupseeriliitolla ja sen jäsenyhdistyksillä, eli paikallisilla reserviupseerikerhoilla. Koska reserviupseeriyhdistyksen jäseneksi pääsee vain reserviupseeritutkinnon suorittanut henkilö, on potentiaalisten jäsenten joukko lähtökohtaisestikin rajattu.

Tilastot kertovat tässä varsin karua faktaa: Ensinnäkin uusien reserviupseerien koulutusmäärä on pienentynyt 1960-luvun huippuvuosista, jolloin reserviupseereiksi koulutettiin vuosittain jopa yli 3500 miestä. Nykyisin koulutettavia, miehiä ja naisia, on noin 1350 – 1400 /vuosi.

Toiseksi: Jäsenistöstä suuren osan muodostavat tällä hetkellä ns. suuriin ikäluokkiin kuuluvat henkilöt. Seuraavien vuosikymmenien aikana he tulevat vääjäämättä siihen ikään, että nk. luonnollinen poistuma vaatii veronsa; paraskaan upseeri ei elä ikuisesti. Ei siis ole mikään ihme, että jäsenmäärä useimmissa kerhoissa laskee ja tulevaisuus näyttää hiipuvalta, ellei jotain muutosta asiaan saada aikaan.

Toisaalta jäsenpotentiaaliakin olisi kyllä olemassa. Tarkkoja tilastoja asiasta ei ole, mutta joidenkin arvioiden mukaan parhaimmillaankin vain noin yksi kolmasosa piirin alueen reserviupseereista kuuluu paikallisiin kerhoihin. Suurissa kaupungeissa suhteellinen osuus on vielä pienempi. Niinpä jos haluamme nostaa, tai edes säilyttää jäsenmäärämme, olisi liittoon vielä kuulumattomat reserviupseerit saatava mahdollisimman tarkasti mukaan jäsenistöön.

Sotien aikaisen Pohjalaisen JR-58 Rintamalehden kansi. Kuva: Tuomas Taivalmaa

Tässä kohdassa haluan nostaa esille erään kirjahyllystäni löytyvän kirjan. Hankin nimittäin pari vuotta sitten Pohjalainen –nimisen teoksen, joka ei kuitenkaan kerro entisestä vaasalaisesta sanomalehdestä, vaan saman nimisestä rintamalehdestä, joka ilmestyi sotavuosina 1942-1944. Sitä julkaisi aikoinaan Etelä-Pohjanmaan läntisen suojeluskuntapiirin alueella perustettu JR 58. Kirja on kokonaisuudessaan mielenkiintoista selattavaa, mutta tässä siitä erityisesti yksi asiaan liittyvä huomio.

Rintamalehdessä mainitaan Reserviupseeriliitto kahdessa kohdassa. Ensimmäinen kerta on 20.10.1943 julkaistusta numerosta. Silloin uutisoidaan reserviupseereille avatusta mahdollisuudesta liittyä Suomen reserviupseeriliiton jäseneksi rintamaolosuhteissa. Ilmoittautumiskaavakkeita jaettiin ja ne kehotettiin palauttamaan valistusupseereille. Teksti päättyy jylhästi: ”Kaikkien reservin upseerien kunniavelvollisuus on liittyä omaan ammattiliittoonsa, joka jatkuvasti tulee ajamaan heidän etujaan.”

Rintamalehdessä 20.10.1943 julkaistusta numerossa uutisoidaan reserviupseereille avatusta mahdollisuudesta liittyä Suomen reserviupseeriliiton jäseneksi rintamaolosuhteissa. Kuva: Tuomas Taivalmaa

Se toinen maininta onkin sitten vajaan kuukauden päästä 16.11.1943. Silloin saatiin uutisoida joukko-osastosta liittyneen Reserviupseeriliittoon 51 uutta jäsentä ja voitiin todeta: ”Tästä lähtien kuuluvat reservin upseerimme sataprosenttisesti omaan liittoonsa.” Mahtava tulos!

Rintamalehdessä uutisoitiin 16.11.1943 joukko-osastosta liittyneen Reserviupseeriliittoon 51 uutta jäsentä ja voitiin todeta: ”Tästä lähtien kuuluvat reservin upseerimme sataprosenttisesti omaan liittoonsa.” Kuva: Tuomas Taivalmaa

Aivan tuohon sadan prosentin osuuteen kuin JR 58 rintamalla vuonna 1943 emme kyllä taida ikinä päästä; tai jos pääsemme, niin minä syön vanhan verikauhani; mutta olkoon tämä kannustuksena kaikille jäsenhankintaa suorittaville henkilöille.

Etsikää potentiaaliset jäsenet, perustelkaa heille jäsenyyden merkitys niin, että he katsovat tarkoituksenmukaiseksi tehdä valinnan liittyä jäseniksi.

Pidetään reserviupseeriasia edelleen kunniavelvollisuutenamme!

Tuomas Taivalmaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset, Uutiset

  • « Siirry edelliselle sivulle
  • Sivu 1
  • Sivu 2
  • Sivu 3
  • Sivu 4
  • Sivu 5
  • Sivu 6
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Grillin äärellä keittiömestarin opissa
  • Lapualla tämän kesän tappavin yömarssi
  • Ylihärmässä vietettiin historiallista hetkeä Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä
  • Mannerheimin patsas 70 vuotta
  • Anne Haapamäki sai Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan

  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa

  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!

  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä

Tapahtumat

elo 3
All day

SRA kilpailu K + P (+H) Ilmajoki

elo 5
All day

Perinnepistoolikilpailu Ilmajoella

elo 23
All day

Reserviläispyöräily Ylistarossa

elo 30
All day

SRA kilpailu K + H (Peräseinäjoki)

elo 30
All day

Reserviläisammunnat pistooli RA3 ja RA4 (Peräseinäjoki)

Näytä kalenteri

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·