Piirikirjoitukset

Harva harrastus tarjoaa yhtä monipuolisen toiminnan kirjon, kuin mitä reserviläistoiminta jo tällä hetkellä tarjoaa. Monilla paikkakunnilla reserviläisten näkyvin toiminnanmuoto, ainakin ulkopuolisille, liittyy erilaisiin muistopäivien kunniakäynteihin ja veteraanityöhön.

Useimmat yhdistykset järjestävät säännöllisesti tai epäsäännöllisemmin myös erilaista ampumatoimintaa. Reserviläistoiminta voi olla paljon muutakin, ja myös on.

Varautuminen on toiminnan ydintä

Perinnetyötä on monilla paikkakunnilla siirretty yhä enemmän keskitetysti perinnetoimikuntien vastuulle, jossa toki reserviläisyhdistykset ovat keskeisinä toimijoina mukana. Viime vuosien globaalit tapahtumat ovat monipuolistaneet monen yhdistyksen toimintaa. Varautuminen erilaisiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin, oli ne sitten luonnonmullistusten seurausta tai sotilaallisesti aiheutettuja, ovat reserviläistoiminnan ydintä.

Reserviläiset ovat auttaneet esimerkiksi koronaviruksen yhteiskuntasulun aikana esimerkiksi ikäihmisten kauppa-asioinneissa, organisoineet varustekeräyksiä Ukrainan sodan aikana sekä kouluttaneet omavaraiseen varautumiseen. Reserviläisiä on haastettu olemaan elämänsä kunnossa vuonna 2025. Tällä tarkoitetaan fyysisen kunnon ja toimintakyvyn lisäksi myös psyykkistä kuntoa sekä tietotaidollista osaamista.

Monet reserviläisyhdistykset järjestävät toimintaa sekä jäsenilleen, mutta myös yhdistyksiin kuulumattomille. Hyviä liikuntamuotoja reserviläisille ovat esimerkiksi erilaiset lenkit jalkaisin, hiihtäen tai pyörällä, jotka on helppo toteuttaa myös yhteislenkkeinä. Lisäksi hyviä sotilastaitoja kehittäviä lajeja ovat esimerkiksi erilaiset lihaskuntoa kehittävät lajit, suunnistus ja ammunta.

Sitten on tietysti vielä eri lajien yhdistelmät, kuten esimerkiksi SRA-ammunta, jossa erillisten lajien sijaan yhdistetään useampi laji toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, joka vastaa paremmin tilanteita muuttuvassa ympäristössä. Monesti lenkkeilemään tai muuhun harrastukseen on pienempi kynnys lähteä, kun sinne lähdetään porukalla vakioituneena ajankohtana. Jos urheileminen on tavoitteellisempaa, niin edellä mainituissa lajeissa, sekä monessa muussa yksilö- tai joukkuekilpailussa on mahdollisuus kilpailla myös RESUL:n Suomen mestaruuksista.

Matkapuhelinverkko alhaalla

Myös tieto- ja taitopuolen kehittäminen on mahdollista reserviläisharrastuksen kautta. Reserviläisistä löytyy monia aktiivisia radioharrastajia, jotka ovat olleet oma yhteisönsä vuosikymmenien ajan. Viime vuoden aikana ympäri Suomea pystytettiin useampia kyläradioita, joilla varaudutaan viestin kulkemiseen niissäkin tilanteissa, kun matkapuhelinverkot eivät toimi.

Kun varautumista harjoitellaan, ei häiriötilanne ”kovassa” tilanteessa tunnu enää niin suurelta. Tällöin ei esimerkiksi enää niin suurta ahdistusta aiheuta sen pohtiminen, miten hätäilmoituksen saisi tehtyä, kun matkapuhelin ilmoittaa verkkovirheestä ja tiedossa on, että verkkovirhe koskettaa useampaa kuntaa tai vieläkin laajempaa aluetta.

Uudempi harrastajakunta on puolestaan droneharrastajat. Dronejen merkitys on tuoreempana teknologiana korostunut monenlaisissa käyttöpaikoissa, niin erilaisissa etsintätehtävissä kuin sotatantereillakin. Erilaisia droneja ja käyttökohteita niille keksitään jatkuvasti lisää, joten niiden mahdollisuudet ovat vielä lähes rajattomat.

Jos oma reserviläisyhdistyksesi ei järjestä vielä itseäsi kiinnostavaa toimintaa, niin ole yhteydessä puheenjohtajaan tai muihin hallituksen jäseniin ja kysy olisiko mahdollista aloittaa uutta yhteistä tekemistä jonkin tietyn aiheen ympärillä. Monilla paikkakunnilla reserviläiset ja reserviupseerit järjestävät toimintaa yhdessä, mutta myös paikkakuntarajat rikkovaa yhteistoimintaa on tarjolla, eli mahdollisuus osallistua toimintaan saattaa löytyä myös naapuriyhdistyksestä.

Huolehditaan jokainen omalta osaltamme, että reserviläiskunto on huipussaan vuonna 2025!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Tällä kertaa tartun piirikirjoituksessani henkiseen kriisinkestävyyteen. Ukrainan tilanteessa tämä on ollut vähemmän esillä kuin sotaan varustautuminen, materiaalinen tuki tai Nato-keskustelu.

Mediassa toisaalta ylistetään Ukrainan kansalaisten kykyä kohdata sota ja jaksamista pitää yllä toivoa, sekä maan presidentin mallia henkisestä vahvuudesta. Mietin sitä, onko länsimainen elämäntapa tehnyt meidät haavoittuviksi vastaaville mahdollisille vastoinkäymisille? Kestäisikö meillä niin sanotusti ”kasetti” vastaavassa tilanteessa, kun meille mielipahaa aiheuttavat nyt mm. koirankakka, lumenauraajat, autojen paikoitus ja hiihtoladulla nähdään jopa raivoa.

Tällä hetkellä kukin voi tarkistaa paikkakuntansa kriisitilanteen Facebookin puskaradiosta.

Henkinen kriisinkestävyys. Meillä on kyllä täydet viljavarastot ja raaka-ainevarastot ennalta tunnistamattomia kriisejä varten, mutta kansalaisten henkinen kriisinkestävyys ja kyky sietää kriisejä eivät välttämättä ole samalla tasolla konkreettisten raaka-ainevarastojen kanssa. Meille on myös kerrottu erilaisia varautumisohjeita esimerkiksi 72 tunnin kotivarasta, niin pandemiasta johtuvaa eristystä, kuin pitkää sähkökatkoa varten. Tarvikkeilla ja tuotteilla varautumista onkin helpompi käsitellä ja ymmärtää kuin henkistä varautumista. Silti henkinen kriisinkestävyys on kokonaisturvallisuuden kannalta yksi tärkeimpiä kulmia, joka vaatii erityistä huomiota osana maanpuolustusta nyt, kun perinteinen raja sodan ja rauhan välillä hämärtyy. Hybridivaikuttamisella pyritään horjuttamaan kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan, päätöksentekijöihin ja toisiinsa. Hybridivaikuttamisen keinoin aiheutetun sekaannuksen ja hämmennyksen sietäminen vaatii yhteiskunnan ja kansalaisten henkiseltä kriisinkestävyydeltä paljon.

Meidän yhdistystoimijoiden onkin nyt tärkeä tiedostaa ja tehdä toimenpiteitä sen suhteen, miten voimme vahvistaa ihmisten kykyä sietää erilaisia kriisejä ja sitä kautta vahvistaa henkistä huoltovarmuutta tarjoamalla niitä aktiviteettejä joihin olemme tottuneet, koska keskeistä kriisinkestävyydelle on tuttu ja turvallinen arki.

Tehtävä kirkkaana mielessä, muistetaan liikkua!

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Suorittaessani aikanaan varusmiespalvelusta innostuin lukemisesta. Vaikkei kirjasto ja lukeminen olleetkaan vieraita, niin väitän että varusmiespalveluksen aikana luin enemmän kuin siihenastisen elämäni aikana yhteensä.

Kasarmilla illat menivät usein lukiessa ja Väinö Linnan ”Sotaromaani” tai Antti Tuurin ”Talvisota” saivat kummasti lisää syvyyttä varusmieskoulutukseen ja samalla kirjojen tapahtumat tulivat lähemmäs.  Sen lisäksi, että kirjat auttavat irrottamaan ajatukset arjesta, niistä voi myös oppia ja saada uutta ajattelemisen aihetta. Enkä tarkoita tässäkään pelkästään RUK:n oppitunneilla käytyä johtamisanalyysiä Koskelasta, Lammiosta, Lehdosta, Hietasesta ja kumppaneista.

Varusmiespalveluksen jälkeen lukeminen on sittemmin kuulunut kiinteämmin omaan vapaa-aikaani. Suunnistusharrastuksestani johtuen monilla pitkillä juoksulenkeillä kirja on ollut myös oivaa ajanvietettä, jota toki lajia harrastamattomat ovat ihmetelleet kylänraitilla vastaan tullessaan, että miten kirjaa pystyy juostessa lukea. Siihen voin todeta, että tiellä kun ei tarvitse katsella jalkoihin, niin lukeminen sujuu helpostikin. Äänikirjoja en ole vielä oppinut kuuntelemaan, mikä monesta saattaa kuulostaa helpommalta vaihtoehdolta lenkkeilyä ajatellen.

Luen erilaista kirjallisuutta tieteiskirjallisuudesta elämänkertoihin ja kertomakirjallisuudesta kaskuihin. Alkuvuodesta innostuin lukemaan lapsuuden kulttianimaatioihin kuuluvan hopeanuolen mangasarjakuvaa, sekä siihen kuuluvia jatko-osia. Vaikka kirjoittaja on japanilainen ja kulttuuri erilainen, niin kirjoittajan Yoshihiro Takahashin tarinat sopivat hyvin suomalaiseen sielunmaisemaan. Tarinoissa erikokoiset ja -taustaiset koiraryhmät yrittävät asua Japania, toiset hyvään pyrkien, toiset diktatuuriin nojaten. Päähenkilöt kuuluvat Ouun armeijaan, jotka rakentavat koirien paratiisia, missä jokainen saa elää rauhassa. Haastajia löytyy eri syistä, kun vihreämpää ruohoa etsitään toisten reviireiltä. Ouun soturit edustavat kuitenkin hyvyyttä, jossa taistellaan, mutta jossa kenenkään ei tarvitse kuolla turhaan. Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu ninjat, joille taistelussa kuoleminen on sankarillista, Ouun soturit kuitenkin pyrkivät siihen, ettei kenenkään tarvitse kuolla turhaan ja mikäli on valmis katumaan ja tekemään hyviä tekoja voi säästää henkensä, osa tekee parannuksen heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen, osa ei ollenkaan. Ouun soturit taistelevat elääkseen paremman tulevaisuuden ja toinen toistensa puolesta eikä kuollakseen ja luovuttaakseen. Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta taisteleminen oli suomalaisillekin taistelutahtoa ylläpitävä voima. Vaikka taisteluun liittyi riski omasta kuolemasta, niin taisteluun oltiin valmiita, jos sillä voitiin suojella ystäviä rintamalla tai kotona.

Kirjoista voi ja pitääkin oppia. Vaikka jännityskirjallisuuden tapahtumat ovatkin pääosin fiktiota tai niissä on ainakin sekoitettu ja yhdistelty faktaa ja fiktiota, niistä voi ottaa opiksi. Vanhat sanonnat ”totuus on taruakin ihmeellisempää” ja ”historia toistaa itseään” pätevät monissa tämän päivän todellisissa tapahtumissa, mitkä liittyvät yhteiskunnan ja yksilön turvallisuuteen. Kotimaisen jännityskirjallisuuden tunnetuimpia ja suosituimpia kirjailijoita on totta kai Ilkka Remes, jonka tuotannosta nostaisin erityisesti taas kylmintä talvea kohti mentäessä teoksen ”Jäätyvä helvetti”, joka aktivoi ainakin oman ajatteluni pohtimaan varautumista ja suomalaista sinisilmäisyyttä tiedon jakamisen avoimuudesta kriittisen infran osalta. Remeksen tuotannosta löytyy muitakin teoksia, mitkä ovat kirjoitettu jo vuosia sitten, mutta omaavat pelottavan paljon yhteyksiä tämän päivän rauhattomiin tapahtumiin.

Edellistä tuoreempi kirjailija on Helena Immonen, joka on itsekin reserviupseeri ja entinen puolustusvoimien työntekijä. Hän on kirjoittanut Operaatio Kettu-sarjaa, joista erityisesti ensimmäinen ”Operaatio punainen kettu” ja tuorein ”Operaatio napakettu” pitäisi kaikkien sijoituskelpoisten lukea ja samalla päivittää tietonsa tämän päivän erikoisjoukoista. Kirjat sijoittuvat ”tähän päivään” ja peilaavat hyvin erilaisten yhteiskunnallisten päätöksien vaikutusta muiden maiden suhteisiin kriisitilanteissa, liittyivät ne sitten naisten varusmiespalvelukseen tai Natoon liittymiseen. Väkisinkin kirjat luettua alkaa pohtimaan, mikä on totta ja Immosen aikaisemman työn kautta tutuksi tullutta ja mikä keksittyä tarinaa. Mielestäni kirja on tällöin onnistunut elävöittämään tarinan, kun lukijallakin alkaa totuus ja taru sekoittua.

Viimeisenä nostona teen Tuomas Niskakankaan, jonka pariin kirjaan ei edellisten tavoin sisälly niin vahvasti puolustusvoimien läsnäoloa, mutta kokonaisturvallisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia käänteitä kylläkin.

Monilukutaito-termiä alettiin käyttää vajaa 10 vuotta sitten perusopetussuunnitelman uudistuksen yhteydessä, jossa se nostettiin yhdeksi oppimisen pääpainopistealueeksi. Opetushallinto määrittelee monilukutaidon taidoksi lukea, ymmärtää, tulkita, kirjoittaa ja tuottaa monimuotoisia tekstejä erilaisissa ympäristöissä ja erilaisin välinein. Monilukutaitoon sisältyy myös taito tekstin kriittiseen tarkasteluun arvioiden muun muassa sen luotettavuutta, alkuperää ja ilmaisukeinoja. Vaikka monilukutaito sellaisenaan on tuore käsite suomalaisessa koulumaailmassa, niin myös vanhemmilta sukupolvilta edellytetään taitoja nykyisessä yhteiskunnan informaatioympäristössä, missä informaatiovaikuttaminen on jatkuvaa ja monipolvista, tahallista ja tekoälyn myötä myös tahatonta algoritmeihin vaikuttamista lukijan oman käyttäytymisen mukaan, jossa vastuu siirtyy monesti viime kädessä lukijalle.

Viimeaikaisista tapahtumista löytyy huolestuttavan paljon yhtäläisyyksiä jo näistä muutamien edellä mainittujen kirjailijoiden kirjoista. Esimerkiksi siitä mitä on tapahtunut itärajallamme Suomen Natoon liittymisen jälkeen tai jo ennen liittymistä ulkomaalaisten maakauppojen osalta yhteiskunnan kriittisten toimintojen kannalta keskeisiltä paikoilta, tai miten verkonhäirintä ja informaatiohyökkäykset ovat yleistyneet lähes jokapäiväisiksi. Kirjoissa näitä tapahtumia on käsitelty fiktiivisesti, mutta monia vastaavanlaisia tapahtumia on kuitenkin realisoitunut yhteiskunnassamme näiden kirjoittamisen jälkeen. Itse olen pohtinut, että ehkä kirjoissa esitellyistä ratkaisuista löytyisi jotain lähes valmiita malleja käytettäväksi. Tai jos ei varsinaisia valmiita malleja, niin ainakin asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota.

Näillä ajatuksilla haluan kannustaa kaikkia lukemisen pariin ja pohtimaan omaa henkilökohtaista varautumistaan ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta, sekä omaa panostaan sen edistämisessä. Ei tarvitse olla hysteerinen salaliittoteorioiden etsijä, mutta on hyvä havainnoida ja olla tietoinen ympäristöstään. On hyvä harjoitella ja osata hätäensiapua tai turvallisuusohjeet lentokoneen putoamistilanteessa, mutta samalla toivoa, ettei niitä oppeja tarvitsisi ikinä soveltaa tositilanteessa. Hyvä suunnitelma helpottaa toteutusta, lisää toimintavarmuutta ja rauhoittaa omaa oloa.

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Olen monesti kuullut sanottavan lauseen: ”On saatu hyvin uusia nuoria jäseniä.” Kun sitten on kysytty, mitä olette tehneet heidän kanssaan sen jälkeen, kun he ovat jäseniä? On saattanut käydä niin, ettei ole kannattanut pidätellä henkeä vastausta odotellessa. Kun teemme jäsenhankintaa on hyvä muistaa, että hankinta ei ole itsetarkoitus.

Sen sijaan potentiaalisella jäsenehdokkaalla pitää olla sisäinen tarve liittyä reserviläisyhdistykseen ja yhdistyksen sisällön pitää palvella hänen tarpeitaan. Muussa tapauksessa uusissa jäsenissä tapahtuu perälautavuotoa. Verkossa tehty jäsenhakemus nojaa paljolti yhdistyksen kotisivuihin ja tässä kohden on sivujen päivittäjä avainasemassa. Tapahtumakalenteri kertoo siitä, ovatko sivut ajantasaiset ja onko yhdistys aktiivinen.

Olen ihaillut Helsingin Reserviupseeripiirin nerokasta Kerhokonetta, jolla jäsenehdokas löytää alueelta omien mieltymysten ja harrastuneisuuden mukaan itselle sopivan yhdistyksen. Tällä Kerhokoneella voit valita sinua kiinnostavia toimintamuotoja ja vertailla yhdistyksiä. Valinnat rajaavat yhdistyksiä toimintamuotojen mukaan. Yhdistysten logoista pääset sujuvasti yhdistyksen omalle sivulle.

Kerhokone vaatii toimiakseen sen, että alueen yhdistykset ilmoittavat siihen toimintansa painopistealueet esim. esitelmät, kunniavartiot, sotilasliikunta, sra-ammunta yms. Tämän tyyppisillä Kerhokoneilla uskoisin perälautavuodon vähenevän.

Itsenäisyyspäivä ja joulu lähestyy perinteisin juhlallisuuksin. Reserviläiset ovat omalta osaltaan ollut tukemassa sotiemme veteraanien perinnön säilyttämistä. Nojaammekin menneiden sukupolvien työhön maamme rakentajina ja teemme tähän liittyen työtä maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi. Voisimme yhdistyksinä huolehtia vielä loppuvuoden kunniavartioiden ja seppeitten laskun lisäksi siitä, että käymme kuvaamassa mahdollisuuksien mukaan paikkakuntamme Pro Patria taulut ja liitämme kuvat omille kotisivuille kaikkien nähtäviksi verkkoon.

Tällä kunnioitamme heitä, jotka antoivat henkensä Isänmaalle. Ettei kävisi niin että, kyseiset taulut koristavat lopetettujen kyläkoulujen seiniä, eivätkä siten palvele sieltä käsin perinnetyötä millään tavalla.

Hyvää Itsenäisyyspäivän odotusta.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Reserviupseeripiirin vetovastuu siirtyi vuoden alussa allekirjoittaneelle, kun aloitin hallituksen puheenjohtajan tehtävät Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirissä. Varapuheenjohtajana olen ehtinyt toimia muutaman vuoden piirihallituksen jäsenyysvuosien lisäksi jo ennen tätä.

Edelliseen puheenjohtajaan verrattuna edustan seuraavaa, nuorempaa sukupolvea. Omat isovanhempani ovat eläneet lapsuuttaan viime sotien aikana, mutta eivät ole osallistuneet taisteluihin rintamalla, joten kosketuspintani sotaan on hyvin erilainen kuin valtaosalla jäsenistöstämme, joilla omat isovanhemmat tai vanhemmat ovat osallistuneet rintamalla taisteluihin. Toisaalta vaikka edellisistä sodistamme on kulunut jo useampi sukupolvi, niin sota on lähempänä meitä kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Naapurimaamme on ollut jo toista vuotta sodassa ja mikäli rintamalinjat siirtyisivät yhteisen rajamme verran pohjoisemmaksi, kuuluisin ensimmäisten joukossa rintamalle käskettäviin ikäluokkiin. Sota on tullut viimeisen reilun vuoden aikana konkreettisesti meitä kaikkia lähelle valtion ja yksityisten tahojen lahjoittaessa rintamalle ja pommitettuihin asuinpaikkoihin sotilasmateriaalin lisäksi erilaisia varusteita ja tarvikkeita. Ukrainasta sotaa paenneita heitäkin löytyy varmasti lähes jokaiselta Suomen paikkakunnalta.

Muistan pohtineeni varusmiespalvelukseni aikana, sekä sen jälkeen kertausharjoituksissa, että millaistahan se sota tänä päivänä olisi. Onko se edelleen pääosin metsissä rintamalinjoissa käytävää sotimista, jota varusmiespalveluksessakin paljon harjoitellaan? Vai onko se pikemminkin yhteiskuntaan soluttautumista ja yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin täsmävaikuttamista, joita erityisesti nykykirjailijat omissa jännityskirjoissaan suosivat. Samalla kun Ukrainan sota on näyttänyt uusia piirteitä nykyaikaisesta sodankäynnistä, jossa informaatiovaikuttamista tapahtuu reaaliajassa ympäri maailman, se on näyttänyt myös Raatteentieltä tuttuja toimintatapoja ja jopa aseita, kun pitkiä ajoneuvokolonnia oli pysäytetty ja kalustoa tuhottu. Itseäni tämä ainakin on yllättänyt ja toisaalta tuonut jonkinlaista inhimillisyyden tunnetta sen osalta, että vaikka aseet ovat kehittyneet, niin aseita käyttävät edelleen ihmiset.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin toimintavuoden 2023 painopisteet ovat aktiivisuus, näkyvyys, varautuminen. Reserviläisten järjestämä säännöllinen toiminta on usein ammuntaa, erilaista perinnetyötä, josta näkyvimpiä eri paikkakunnilla toteutettavat eri muistopäivien kunniavartiot sekä viime aikoina erilaiset varautumiskoulutukset. Ammunta on aktiivista sotilastaitojen kehittämistä ja ylläpitämistä. Perinnetyössä oleellista on perinteen siirtäminen seuraaville sukupolville ja sen iskostaminen, miksi asia on tärkeää ja muistelemisen arvoista myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä perinnetyökin on murroksessa, koska perinteisiä yhdistyksiä puretaan veteraanien poistuessa keskuudestamme ja toimintavastuuta siirretään uusille ja myös nuoremmille perinnetyön toimijoille laulun sanoihin kiteytettynä: ”himmetä ei muistot koskaan saa”. Varautuminen on viime vuosina ollut myös vahvasti esillä koronapandemian, Ukrainan sodan ja energiakriisin myötä, jolloin asiaa on lähestytty hieman eri näkökulmista. Valtakunnallisesti omavaraisuuden tarkastelu on ollut otsikoissa ja arvioitavana, kun taas kotitalouksien varautumisen osalta erityisesti varautumiseen liittyvän 72h -koulutuksen tunnettuus on lisääntynyt.

Korona-aikana omavaraisuusasioihin alettiin valtakunnallisesti kiinnittää tarkempaa huomiota, kun huomattiin, miten riippuvaisia olemme muista Euroopan valtioista ja viimeistään Ukrainan sota on osoittanut, että liian paljon omaa tuotantoa on siirretty ulkomaille. Toivottavasti tästä saatu oppi menee nopeasti perille ja tuotantoa palautetaan kotimaahan ja parannetaan todellista omavaraisuuttamme. Suomi on tukenut Ukrainaa materiaalilla ja hyvä niin, saihan Suomikin aikanaan sotiessaan muilta valtioilta erilaista avustusta. Sotatarvikemateriaalin osalta on erityisen tärkeää arvioida, ettei luovuteta sellaista materiaalia, jolle itselläkin olisi käyttöä ja joka ei ole helposti korvattavissa. Toisaalta poikkeuksellinen tilanne tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden, ja toivottavasti näin on myös toimittu, että poikkeusajan toimintoja ja tuotantoa on koeajettu nyt kun vihollinen ei suoraan painosta ja vaikuta meidän sähkö-, vesi- ja viestintäverkostoihin, eikä pommit pauku tehtaiden nurkilla.

Kannustan jokaista osallistumaan reserviläisjärjestöjen toimintaan, riippumatta siitä onko jäsen vai ei. Toiminta on yleensä vapaaehtoisvoimin järjestettyä ja usein myös osallistujille maksutonta, joten on itsessään palkitsevaa myös järjestäjille, kun osallistujia on hyvin. Liittymällä jäseneksi pystyy antamaan myös pienen taloudellisen panostuksen toiminnan pitämiseksi kohtuuhintaisena ja kaikille mahdollisena. Aurinkoista kevättä ja nähdään toiminnassa!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry