In Memoriam

Sotilasmestari (RES), kunnallisneuvos Aapo Saari kuoli Porin Sata-Sairaalassa 19.8.2025. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Alavuden Rantatöysässä 26.6.1944.

Aapo Saari syntyi Arvo ja Irja Saaren kolmanneksi lapseksi. Aapon isä Arvo sairastui vakavasti diabetekseen, Aapon ollessa vielä lapsi ja kuoli vuonna 1958. Perhe joutui kovaan tilanteeseen perheen isän kuoltua.

Aapon vanhemmat sisarukset siirtyivät opiskelemaan ja Aapo jäi supistetun kansakoulun ja maamieskoulun jälkeen jatkamaan maatilan pitoa, kotitaloon. Sotaväkeen Aapo meni jo 17-vuotiaana, ensimmäisenä mahdollisena hetkenä ja kotiutui kersanttina. Hän muisteli usein, kuinka oli päässyt aliupseerikoulun santsariksi. Hommaa ”kasvatti rintakarvoja” nuorelle miehelle. Maanpuolustushenki leimasikin Aapon elämää seuraavat 64 vuotta, hänen kuolemaansa saakka.

Aapo tutustui sotaväen jälkeen Annikkiin (os. Ranta), joka oli lupaava yleisurheilija. Naimisiin mentiin vuonna 1968. Lapset syntyivät 1969 ja 1971. Aapo ja Annikki kehittivät maatilaa määrätietoisesti. Ostettiin uutta peltoa, rakennettiin uudet tuotantorakennukset ja panostettiin karjanhoitoon. Kovan maa- ja metsätyön ohessa Aapo lähti mukaan kunnallispolitiikkaan ja siitä valtakunnan politiikkaan. Maanpuolustus ja reserviläisten asia säilyttivät tärkeän roolin myös Aapon poliittisen toiminnan keskiössä. Hänet valittiin Reservin aliupseerien liiton puheenjohtajaksi vuonna 1995. Liiton nimi ja säännöt muutettiin Aapon puheenjohtajakaudella Reserviläisliitto ry:ksi vuonna 1996. Hän toimi 6 vuotta liiton puheenjohtajana ja myöhemmin kunniajäsenenä. Aapo oli useita vuosia mukana Alavuden reserviläisten toiminnassa, ensin hallituksessa ja sen jälkeen toiminnan tarkastajana.

Aapo oli loppuun saakka kiinnostunut maanpuolustuksesta. Hän koki, että Suomella pitää olla paitsi sotilaallista puolustuskykyä myös huoltovarmuutta ja ennen kaikkea maanpuolustustahtoa. Vaikka fyysiset sairaudet koettelivat, Aapo säilytti positiivisen asenteen ja hänen ajattelunsa säilyi kirkkaana loppuun saakka. Aapo haudattiin 20.9.2025 sukuhautaan, Alavuden hautausmaalle.

Timo Saari   
Aapo Saaren poika

Martti Pohjasniemi
Aapo Saaren ystävä

Muistokirjoitus

24.4.2022 saimme tiedon, että reservin kapteeni Marko Mäki-Könnö oli menehtynyt äkilliseen sairaskohtaukseen vain 50 vuoden iässä. Tieto kosketti syvästi myös meitä reserviläistoiminnassa mukana olevia. Marko oli aktiivinen persoona varsinkin kotikylänsä Hyypän toiminnoissa.

Maanpuolustustyö oli yksi hänen sydäntä lähellä olevista harrastuksistaan. Kauhajoen reserviupseeriyhdistyksen hallituksen jäsenenä hän ehti olla 22 vuotta toimien sen eri tehtävissä ja myös 4 vuotta yhdistyksen puheenjohtajana.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin toiminnassa hän oli mukana puheenjohtajakautenaan piirihallituksen jäsenenä sekä myös II varapuheenjohtajana 2 vuotta. Piirin urheilutoimikunnan puheenjohtajana hän toimi 2 vuotta ollen myös piirin edustaja Reserviläisurheiluliitossa (RESUL).

4.6.2015 hänet ylennettiin kapteeniksi. Toiminnastaan hän sai Reserviupseeriliiton hopeisen ansiomerkin v. 2002 ja kultaisen ansiomerkin 4.6.2021.

Etelä-Pohjanmaan maakuntakomppaniassa hän toimi joukkueenjohtajana ja kouluttajana sekä organisaation muissa tärkeissä tehtävissä. Hän otti erittäin tärkeällä tavalla huomioon kaikki palveluksessa olevat henkilöt ja oli todella pidetty henkilö palvelusaikanaan ja tiivis yhteydenpito ja kaverisuhteet säilyivät myös maakuntakomppanian jälkeenkin erittäin tiiviinä.

Vaativa sodanajan tehtävä sai jatkoa, kun maakuntakomppanian jälkeen Markolle osoitettiin uusi sodanajan sijoitus erään yksikön johtotehtävistä. Markon viimeisenä esimiehenä ja taistelijaparina toiminut henkilö kuvaili Markon olleen vastuuntuntoinen, luotettava ja rauhallinen.

Reserviläistoimintaan Kauhajoella sisältyivät myös monivuotinen reserviläisjärjestöjen organisoima veteraanikeräys, jossa Marko toimi mukana myös vetäjänkin roolissa. Kauhajoella olevan Kauhajoen veteraanien perinnetalon esittelijänä hän myös toimi.

Perinnetalossa järjestetyssä jatkosodan päättymisen muistotilaisuudessa Marko piti Reserviupseeripiirin varapuheenjohtajana puheen kunniavieraiksi paikalle kutsutuille veteraaneille, jonka jälkeen lähetettiin seppelpartio sankarihaudalle. Kunniavartiovelvollisuudet ja seppelten laskut olivat hänelle vuosien aikana mieluisia tehtäviä.

Reserviläistapahtumana käynnistetyssä kaikille avoimessa liikuntatapahtumassa, Lauhan laskeutuminen, oli Marko kantavana voimana useana vuotena.

Etelä-Pohjanmaan reserviläistoiminta jäi kaipaamaan monipuolista ja monivuotista toimijaansa. Hänen muistonsa ja aktiivisuutensa olkoon kannustimena meille ja tuleville toimijoille!

Kauhajoen reserviupseeriyhdistys ry

Kauhajoki-lehden muistokirjoitus 9.8.2022

Maanpuolustushenkinen musiikkimies
Opettaja Jouko Siljamäki kuoli Seinäjoen keskussairaalassa 27.11.2020. Hän oli 81-vuotias, syntynyt Teuvan Norinkylässä 2.3.1939.

Siljamäki syntyi Kaarlo ja Milja Siljamäen perheeseen toisena lapsena. Yhteensä perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Vanhemmat olivat innokkaita nuorisoseuralaisia, jonka liikkeen keskeinen ajatus oli kehittää nuorista hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia. Joukosta todella kasvoi tällainen ihminen. Hän oli äärimmäisen kohtelias kaikille, vaatimaton ja itseään korostamaton. Muiden tarpeet menivät hänen omien tarpeittensa edelle.

Vanhemmat kannustivat lapsiaan opintielle ja Joukokin jatkoi opintojaan Teuvan kunnallisesta kokeilukeskikoulusta Raahen opettajaseminaariin. Koko 37-vuotisen opettajauransa hän teki Teuvalla aloittaen sen Luovankylässä ja siirtyen viiden vuoden jälkeen Norin koulun johtajaopettajaksi. Hän halusi kasvattaa oppilaistaan ennen kaikkea hyväkäytöksisiä, oikeudentuntoisia ja toiset huomioon ottavia.

Siljamäki teki kaikkensa Norinkylän hyvinvoinnin eteen myös vapaa-ajalla. Hän kannusti lapsia liikunnan pariin, valmensi heitä ja toimi itse hyvänä esimerkkinä. Hän antoi pianotunteja, johti kuoroja, esiintyi laulaen ja soittaen erilaisissa tilaisuuksissa ja oli ahkera kökkämies. Isänsä tavoin hänet valittiin kihlakunnanoikeuden lautamieheksi ja oli tässäkin tehtävässä lähes 20 vuotta saaden herastuomarin arvonimen.

Maanpuolustushengen siemenen Siljamäki sai käytyään armeijan Mikkelissä 1961-62. Reservin kapteenina hän toimi mm. reserviupseerikerhon ja sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtajana sekä järjesti yli 10 vuotta paikallista sotaveteraanikeräystä. Hän toimi aloitteentekijänä sotaveteraanien haastatteluiden tallentamiselle ja oli vuonna 2017 paljastetun JR 58:n muistomerkin suunnitteluryhmässä ja rahankerääjänä. Näistä ansioistaan hän sai Suomen Reserviupseeriliiton kultaisen ansiomerkin ja Veteraanivastuu ry:n kultaisen ansioristin.

Musiikki oli Siljamäelle tärkeä osa elämää lapsuudesta elämän loppuun asti. Hän lauloi mm. Jussikuorossa, esiintyi yksin ja yhdessä sisarustensa kanssa sekä soitti klarinettia Teuvan soitinyhtyeessä ja Etelä-Pohjanmaan evankelisessa puhallinorkesterissa. Jouko oli syvästi uskovainen ja hänestä huokui sisäinen rauha sekä luottamus Taivaan Isään. Avioliitto Sinikka-puolison kanssa tarjosi Joukolle elämän hienot ja onnelliset vuodet viimeiset kolme vuosikymmentä.

Ryhdikäs ja hieno ihminen jätti jälkeensä hyvän elämän opit useille sukupolville.

Elina Varamäki ja Erkki Siljamäki
Kirjoittajat ovat Jouko Siljamäen oppilas ja serkun tytär sekä serkku

Reservin majuri Jukka Peura kuoli odottamatta 73 vuoden iässä heinäkuun 10 päivänä 2019. Yliopisto-opintojen jälkeen hän työskenteli koulutoimenjohtajana Sonkajärven kunnassa. Tuohon aikaan hän oli aloitteentekijänä hankkeessa, joka johti ystävyyskuntien yhteydenpitoon Yläsavon ja Lüneburgin piirikunnan välillä. Jukka Peura laajensi tämän toiminnan käsittämään myös näiden alueiden reserviläisyhdistysten keskinäistä yhteydenpitoa.

Jo vuonna 1995 vierailivat suomalaiset reserviläiset Lüneburgissa silloin olleessa varuskunnassa. Kahden vuoden päästä seurasi vastavierailu Suomeen ja vähintään joka toinen vuosi on tehty vierailuja. Niiden ohjelmassa on ollut toverillisessa hengessä käytyä jotostelua, erilaisia kilpailuja, vierailuja eri kohteisiin sekä turvallisuuspoliittisia esitelmätilaisuuksia. Jukka Peuran aktiivisuuden ansiosta yhteydet maiden välillä ovat muodostuneet ainutlaatuisen aktiivisiksi. Muutettuaan 1998 Kauhavalle hän innosti myös siellä lukuisia reserviläisiä mukaan osallistumaan toimintaan.

Jukka Peura ei kaihtanut vastuun ottamista. Hän toimi mm. saksalais-suomalaisen reserviläisten toveripiirin suomalaisena puheenjohtajana ja Kauhavan reserviupseerikerhon puheenjohtajana. Lisäksi hän oli aktiivisesti mukana Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen toiminnassa.

Jukka Peuran nimi on kirjoitettu Lüneburgin piirikunnan kunniakirjaan. Vuonna 2007 hänelle myönnettiin yhtenä ensimmäisistä suomalaisista sotilaista vuoden 1944 jälkeen Saksan asevoimien kunniaristi (Ehrenkreuz der Bundeswehr in Silber). Vuonna 2014 hän sai Saksan Liittotasavallan Ansioritarikunnan ritarimerkin, joita vuosittain myönnetään hyvin rajallinen määrä. Jukka Peura on saanut myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin.

Reserviläisyhteistyö laajeni edelleen. Tapasin Jukka Peuran ensimmäisen kerran vuonna 2003 ja kun ehdotin, että Finnentag-tapahtuman yhteyteen Hohenlockstedtissa suomalaiset ja saksalaiset reserviläiset muodostaisivat yhteisen kunniaosaston, häntä ei tarvinnut kauan houkutella. Siitä lähtien hän on onnistunut rekrytoimaan vuosittain huomattavan määrän suomalaisia reserviläisiä matkustamaan helmikuun lopulla – omalla kustannuksellaan ja omalla ajallaan – entiselle Lockstedter Lagerille.

Melkein kaikkien Schleswig-Holsteinissa olleiden joukko-osastojen tultua lakkautetuiksi muodostaa saksalais-suomalainen reserviläisten toveripiiri symbolisella tasolla Finnentag-tapahtuman vahvan ytimen.

Jukka Peura oli aktiivinen ja energinen, positiivinen mutta myös tietyllä tavalla ”kulmikas” luonne. Samalla hän oli erinomainen ja menestyksekäs verkostojen rakentaja, vaikkakin hänen taktiikkansa sotilastermein ilmaistuna oli rintamahyökkäys. Hän ei ollut pohdiskelija, vaan meni suoraan asiaan. Useimmiten hänen epäortodoksinen etenemistapansa tuotti parhaan tuloksen saksalais-suomalaisen aseveljeyden eri käänteissä.

Me saksalaiset olemme menettäneet Jukassa läheisen henkilökohtaisen ystävän ja uskollisen aseveljen, jota meidän on paljosta kiittäminen.

Lebe wohl, Waffenbruder!

Mark Aretz
Saksan asevoimien reservin eversti
Saksan jalkaväkiliiton yhdysupseeri Suomeen
JP27 perinneyhdistyksen yhdysupseeri Saksaan
August Bebel Strasse 58
04275 Leipzig
Saksa