Prikaatikenraali Asko Kilpinen (Ruokolahti 6.9.1938 – Helsinki 7.3.2026), rannikon puolustaja ja jääkäriperinteen vankkumaton vaalija, on kutsuttu viimeiseen iltahuutoon.
Sota-ajan lapsuus muovasi kutsumuksen upseerin ammattiin. Asko oli sotaorpo. Hänen isänsä kaatui talvisodassa Askon ollessa pieni ja hänet lähetettiin sotalapsena Ruotsiin.
Asko säilytti elämänmittaiset läheiset suhteet Ruotsin sota-ajan perheeseensä. Asko ja vaimonsa Oili jatkoivat ”sotavanhempien” pienen ruotsalaisen maatilan ylläpitoa ”sotaisä” Haraldin ja ”sotaäiti” Ingridin kuoltua.
Kilpisen ura Puolustusvoimissa huipentui prikaatikenraalin sotilasarvoon. Hän palveli tunnettuna ja pidettynä rannikonpuolustajana, useilla linnakkeilla Kotkasta Hankoon. Kilpinen suoritti Sotakorkeakoulun Ruotsissa vuosina 1971-74. Sotilasasiamiehenä hän toimi Saksassa. Hän jäi reserviin Vaasan sotilasläänin komentajan tehtävästä 1.10.1998. Aktiivipalveluksensa jälkeen hän jatkoi vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa. Rannikkoupseeriyhdistyksen aktiivijäsenen ja varapuheenjohtajan ansiot perinnetyössä johtivat kunniajäseneksi nimeämiseen.
Kilpisen näkyvin työ yhdistystoiminnassa oli jääkäriperinteen vaaliminen. Toimiessaan Jääkäripataljoona 27 perinneyhdistyksen ja Jääkärisäätiön hallituksen puheenjohtajana hänen johdollaan nykyaikaistettiin jääkäriperinnetyön toteutusta 2000-luvun vaatimuksiin. Hänet nimettiin ansioistaan Jääkäripataljoona 27 perinneyhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.
Asko oli karismaattinen esitelmöitsijä ja juhlapuheiden pitäjä. Hän myös kirjoitti aktiivisesti maanpuolustusalan julkaisuihin ja toimi oppaana sotahistoriallisilla matkoilla.
Asko avioitui vaimonsa Oilin (os Tonttila) vuonna 1962. Askon sotilasura kuljetti perhettä asemapaikasta toiseen, rannikon linnakkeilta kansainvälisiin tehtäviin. 1970-luvun puolivälissä Asko ja Oili ostivat kesäpaikan Lemin Kantturaniemestä, missä he viihtyivät yli neljäkymmentäviisi vuotta yhdessä. Asko oli jo 50-luvulla uittanut tukkeja Saimaalla ja tätä kautta hän palasi lapsuutensa Saimaalle kalastellen ja puuhastellen. Oili kulki hänen rinnallaan aina kuolemaansa saakka vuonna 2024. Oilin viimeiset vuodet Asko oli omaishoitajana.
Askon lapset perheineen saivat isän ja isoisän lämpimän huolenpidon lisäksi nauttia hänen kädentaidoistaan. Sotaisä Haraldilla oli Ruotsissa pieni sahalaitos missä Asko oppi jo nuorena rakentamisen taidot.
Askon perintö elää rannikon kallioilla, jääkäriperinteissä ja hänen rakkaidensa ja ystäviensä sydämissä.
Asko Kilpinen laskettiin 28.3.2026 maan poveen sukuhautaan Ruokolahdelle Oilinsa viereen.
Jarkko Kilpinen
Pertti Laatikainen
Vesa Valtonen
Kirjoittajat ovat Asko Kilpisen poika, sekä upseeritovereita ja jääkäriperinnetyön jatkajia