Suomalainen asevelvollisuus on tänä vuonna ollut perheessämme erittäin ajankohtainen asia. Tämä johtuu siitä, että perheemme toinen asevelvollinen, poikamme suorittaa parhaillaan tiedustelukomppaniassa Niinisalossa omaa osuuttaan tästä miespuolisille kansalaisille lakisääteisestä perinteestä. Kuluneen kesän ja syksyn aikana olemme saaneet seurata Puolustusvoimien toiminnan piirteitä aivan lähietäisyydeltä, vaikka koronatilanne onkin estänyt esimerkiksi lähiosallistuminen valatilaisuuteen.
Armeijaa sanottiin ennen vanhaan miesten kouluksi, jossa pojista tehdään miehiä. Näkisin sanonnalla olevan edelleen vankkaa totuuspohjaa, vaikka toki kaikki muistamme että nykyään nuoret naisetkin voivat vapaaehtoisina asepalveluksen suorittaa. Mutta ilmaisun ydin lienee siinä, että varusmiespalvelusaika kasvattaa nuorta ihmistä paljon muutenkin kuin suorien sotilaallisten taitojen osalta. Mekin olemme kotona hämmästelleet ja ihastelleet Puolustusvoimien positiivista vaikutusta.
Poikamme kommentit kertovat aivan uudenlaisesta sitkeydestä ja asenteesta jälkikasvussamme. Hän mm. mainitsi jo ensimmäisen palvelusviikon jälkeen ”huomanneensa ensimmäistä kertaa, että kun aloittaa aikaisin aamulla, niin tosi paljon ehtii yhden päivän aikana tekemään”. Samoin olemme kuulleet mainintoja hyvästä tupahengestä sekä selvästä kasvaneesta ylpeydestä omaa yksikköä ja palveluksessa saavutettuja asioita kohtaan.
Palveluksessa on välillä ollut myös todelta rankoilta tuntuneita asioita, mutta nekin ovat olleen sen arvoisia, kun ne on läpäissyt. Kesän säätila ennätyshelteineen on vaihtunut sateiseen syksyyn ja kaikki tämä on täytynyt kestää. Suoraan sanoen näemme, että asenne nuorella miehellä on osoittautunut aivan uudenlaiseksi.
Juuri asenteesta taitaa armeijassa ja elämässä pärjääminen suurelta osin ollakin kiinni. Vaimoni puki asian kesällä sanoiksi lausuessaan ”Kun meillä maassa on asevelvollisuus, niin eikö voisi ja pitäisi olla myös asennevelvollisuus?” Sepä olisikin mahtava juttu jos kyettäisiin velvoittamaan kaikki kansalaiset, sukupuolesta riippumatta, hoitamaan kaikki asiansa kunnon asenteella.
Varmasti maamme ja maailmamme tulisi silloin ainakin hieman paremmaksi paikaksi. Tuollainen velvollisuus aivan lakisääteisenä taitaa olla liiaksi toivottu, mutta toivoisin ainakin sen hengen leviävän laajalle. Tätä asennetta voi toki kutsua useilla nimillä: Olkoon se sitten vaikka suomalaista sisua tai ”kaveria ei jätetä” -periaatetta, ”asialliset hommat hoidetaan” -ajatusta tai jotain muuta vastaavaa.
Tiedätte kyllä mitä tarkoitan.
Toivotan kaikille maanpuolustajille oikeaa asennetta elämään! Pimeän syksyn ja alkavan talven aikana sitä varmasti tarvitaan.
Tuomas Taivalmaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan reserviupseeripiiri ry