• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Artikkeli

Ampumaan ei opi kuin ampumalla

Julkaistu 17.12.2025

Lauantaina 13. joulukuuta kisattiin Kauhavalla sovelletussa reserviläisammunnassa eli tutummin SRA:ssa vuoden viimeinen kisa pikku pakkasessa. Kertauksena kaikille, että SRA on toiminnallinen ampumalaji, joka on kehitetty 30 vuotta sitten suomalaisille reserviläisille.

Lajissa otetaan mittaa niin pistooli-, kivääri-kuin haulikkorasteilla erilaisissa tilanteissa. Tulokset muodostuvat rastin suoritukseen käytettävästä ajasta ja osumista. Turvallisuus on tärkein asia ja säännöt ovat sen suhteen tiukat. Turvallisuusrikkeestä seuraa yleensä kilpailusta hylkäys ja kotiin lähtö. Varusteiden tuunaus on lajissa loputon tie ja huomion arvoista on myös se, että kaikki tekee sen omalla kustannuksellaan. Laji antaa monipuolisen mahdollisuuden kehittää omaa ampumataitoaan ja aseenkäsittelytaitoaan. Harrastajien määrä on jo yli 15 000 ja SRA on myös kansainvälistynyt viime vuosina vauhdilla.

Terhi Hakola polviasennossa ampumassa peltiä pienestä aukosta tuomarin pitäessä ajanottolaitetta lähellä. Kuva: Terhi Hakola
Eväiden maistelu ja kuulumisien vaihto olivat taas osa kisapäivää. Kuva: Terhi Hakola

Tuomarit olivat pistäneet parastaan ja rakentaneet aamulla kaksi hyvin mielenkiintoista rastia. Toisella rastilla otettiin mittaa pistooliammunnassa, kun radalle oli rakennettu peltimaaleista ja tauluista rasti, jossa patruunaa sai kaikki ampujat kulumaan ja lippaan vaihdolta tuskin välttyi kukaan. Rastilla oli myös kohta, jossa ampujat olivat pakotettuna kyykistymään ampuakseen pellin pienestä luukusta. Tässä kohtaa lähelle näköesteeksi viritetty muovitynnyrikään ei säästynyt osumilta.

Toinen rasti oli kiväärillä ampumista. Tauluja ja kaukana olevia metallipoppereita oli useita. Rastilla otettiin mittaa erityisesti popperien ammunnassa koska niitä olikin eri etäisyyksillä useita ja kauimmat takavallin reunassa ja hätinä erottuivat lumisesta maisemasta. Rastilla oli hyvää myös se, että kukin sai päättää ampuma-asennon itse tilanteen mukaan ja päättää myös mistä paikasta maalit ampuu haluamassaan järjestyksessä. SRA:ta parhaimmillaan siis! Osa ottikin varman päälle ja heittäytyi lumisen ampumaradan pintaan makuuasentoon. Käsittely-ja ampumasektorit olivat tietysti tiukasti määritelty.

Teemu Maijala Alavuden Reserviläisistä kiväärirastin lähtöasennossa. Kuva: Terhi Hakola
Terhi Hakola kiväärirastilla aseena PCC eli pistoolikarbiini. Kuva: Terhi Hakola
Alavuden Reserviläiset ovat tuttu näky SRA-kisoissa ympäri maakuntaa. Veljekset Jussi ja Teemu Maijala tauolla odottamassa omaa vuoroaan. Kuva: Terhi Hakola

Kisassa tuomareina toimivat Janne Hautamäki Lapuan Reserviläisistä, Juha Sadeharju Kauhavan Reserviläisistä ja ylituomari Niko Mäkinen Seinäjoen Reserviupseereista mikä sekin osoittaa, että koko maakunta on aina hyvin edustettuna, sekä tuomareissa, että ampujissa. Maakunnassa on kyllä erittäin hyviä ampujia, joten siinä suhteessa ihmiset saa nukkua kyllä yönsä rauhassa, jos näitä taitoja pitäisi vielä joku päivä tositilanteessa testata. Ampumataito on yhä reserviläisen yksi tärkeimpiä taitoja kenttäkelpoisuutta ajatellen. Varautuminen on viisautta tässäkin asiassa. Ampumaan ei opi kuin ampumalla.

Pikku pakkanen ei menoa haitannut ja paikalle olikin viritetty myös valakia, jossa sai ennen omaa suoritustaan lämmitellä näpit. Perinteisesti allekirjoittaneella oli tummapaahto sumpit termarissa ja Alavuden miehet saikin ajan hengen mukaisesti nauttia oikein joulutorttukaffit ammunnan ja lipastuksen lomassa. Täytyy myös kiittää erityisesti Alavuden ja Kauhavan Reserviläisiä koko vuoden kisoista, niiden järjestämisestä ja kaikesta siitä tuesta mitä allekirjoittanutkin on saanut lajiin liittyen. Ja tätä ei hampaat irvessä harrasteta, vaan huumori ja mokailuille nauraminen kuuluu asiaan.

Varusteiden viritys on osa lajia. Kuva: Terhi Hakola
https://lakeudenmaanpuolustaja.fi/wp-content/uploads/SRA-Kauhava-2025.mp4

Video: Lasse Ojanen Alavuden Reserviläisistä suorittaa kiväärirastin nopeasti ja sujuvasti tuomari Janne Hautamäen valvovan silmän alla.

Toivotan oikein hyvää joulun aikaa kaikille lukijoille ja paljon A-osumia kaikille SRA-ampujille ensi vuodelle!

Terhi Hakola
Ylihärmän Reserviläiset ry

Kategoriassa: Artikkeli, Kilpailu, Uutiset

Taipaleen päivä 16. joulukuuta

Julkaistu 16.12.2025

Taipaleenjoen rannalla Terenttilän kyläalueella kasvaa metsikkö, jota kutsuttiin kansakoulun metsäksi. Metsällä oli suippomainen jatke pohjoisen suuntaan, Pärssisen metsä. Metsiköitä erotti muutaman sadan metrin aukea.

Eversti Matti Laurila 1941. SA-kuva

Kumpikaan metsäalue ei kuulunut puolustettaviin alueisiin syksyllä 1939 ja pääasema kulki niistä muutama sata metriä länteen. Sodan alettua niiden merkitys tajuttiin ja samoin teki puna-armeija, joka yritti ottaa metsät haltuunsa suoja- ja hyökkäysryhmitysalueeksi. Taipaleenjoen itäranta on kansakoulun metsän kohdalla noin 200 metrin päässä ja joessa virtaa varsin voimakas Kemppilänkoski, joka esti suorat joen ylitykset. Koski ei jäätynyt edes vuoden 1940 tammi- ja helmikuun hirmupakkasilla. Vihollinen kykeni kuitenkin hyödyntämään ylivoimaista aseistustaan tulittamalla esteettä joen yli kansakoulun metsässä olleita suomalaisia etuvartioasemia, joissa olleiden miesten päälle alkoi tulla kevyttä ja raskasta tulta. Samoihin aikoihin kun Laurilan johtama jalkaväkirykmentti 23 kävi asemiin ensimmäistä kertaa Terenttilän pääaseman tukikohtiin, sai hyökkääjä vankan jalansijan molemmissa metsissä. Jalkaväkirykmentti 23:n ottaessa rintamavastuun saapui ylemmistä esikunnista käskyjä, joiden mukaan metsät piti vallata takaisin. Riittäisi kun kansakoulun metsä otettaisiin, sillä Pärssisen metsän omistus lankeaisi voittajalle ikään kuin kaupantekijäisenä. Kuortaneen 7. komppania ja Töysän 8. komppania määrätään tähän tehtävään.

He lähtevät Virstakiveltä edeten Terenttilään vievän tien molemmin puolin. Heikkilän talo palaa, kun joukot ohittavat sen. Lapualaisten 3. KKK:n osa menee asemaan tukikohta 3:een, tarkoituksena tukea kuortanelaisten ja töysäläisten hyökkäystä. Aamulla miehet pyrkivät kyselemällä selvittämään vihollisen tarkkaa sijaintia, kun kuullaan että ylihärmäläiset ovat käyneet aamuyön tunteina kansakoulun metsikössä. Hyökkäysajankohtakin on kaikille vielä epäselvä. Lopuksi kuullaan päätös että klo. 12 aloitetaan, mutta pian H-hetkeä muutetaan vielä tunnilla eteenpäin. Kaikkien pitäisi olla ajasta selvillä.

Tukikohta 4:een perustetaan huoltopaikka, johon jäisi lääkintämiehiä, joita johti lääk.au. Armas Heinimäki, sekä asepuolta huoltamaan ase.au. Arvo Ala-Honkola. Tukikohta 4:n edestä menee hyökkäyssuunnassa oja , jonka kohdalle Armas Antila tekee piikkilankaesteeseen aukon. Tästä aukosta lähtisi koko komppania hyökkäykseen, vasemmalla olevassa tiheässä metsikössä tiedetään olevan vihollisia, määrästä ja aseistuksesta miehillä ei ollut tietoa.

Patruunakeskus Terenttilä 1. takana.

Pienen kranaattikeskityksen jälkeen, Kuortaneen komppania tekisi suoran hyökkäyksen kohti kansakoulun metsikköä. Töysäläisten (8.K) oli määrä tukea hyökkäystä kaartaen Pärssiseen päin, kun oltaisiin edetty muutama sata metriä. Samoin kuin lapualaisten (3. KKK) pitäisi tukea hyökkäystä 3-tukikohdasta. Lapualaisia konekiväärimiehiä ei hyökkäyshetken siirto ollut koskaan tavoittanut, joten he ampuvatkin alkuperäisen käskyn mukaan, mutta tuntia liian aikaisin. Matkaakin konekiväärien asemasta itse metsikköalueeseen on liikaa, niin että tulella olisi ollut suurtakaan vaikutusta. Itse varsinaisesta hyökkäyksestä 3-tukikohtaan ei näy mitään.

Hyökkäys aloitetaan ja kansakoulua kohti edetään, joka on tosin jo palanut. Edessä on aukeaa peltoa, joka laskee Taipaleenjokeen asti. Hiekkalan taloryhmän maastossa on nyt vihollisia, johon myös lapualaisilla on näkyvyys. Piikkilankaesteen aukon jälkeen kaartaa kärki oikealle avoimeen maastoon, osa joukosta vasemmalle metsikköön ja pääosa suoraan ojan suunnassa Sikiöniemeä kohti. Aluksi hyökkäys näyttää etenevän hyvin. Osa vihollisen joukoista nousee ylös osin aukealta etumaastosta ja alkaa perääntyä kohti jokirantaa, hyökkääjän antaessa heille lisävauhtia. Pian selvisi kuitenkin, että vihollinen oli asettunut tukeviin asemiin heti aukean ympärillä olevan metsikön reunoihin. Vasemmalla metsikössä saadaan vallatuksi muutamia pikakiväärejä, jotka käännetään entisiä omistajiansa vastaan. Mutta pian vasemmalla alkaa töysäläistenkin sota käydä vaikeaksi. Yhdeksän töysäläistä miestä kaatuu joista useat jää kentälle.

Taipaleenristi Terenttilässä 2009. Kuva: Raimo Kallioniemi

Suoraan ojan suunnassa hyökännyt kuortanelaisten osasto pääsee Sikiöniemen aukean reunaan, matalan kiviaidan tapaiseen suojaan. Vihollinen nousee asemistaan ja aloittaa puolustautumisen, harvakäyntinen KK tulittaa aivan kuortanelaisten edessä. Tilanne alkoi näyttää jo huolestuttavalta, konekivääri saadaan kuitenkin vaikenemaan ja vallattua. Ase käännetään ympäri ja ltn. Koivisto asettuu ampumaan ja Paavo Latva-Erkkilä syöttää vyötä.

Kova hyökkäys jatkuu, Hiironniemen Toivo heittää käsikranaatin vihollisen asemaan, mutta hieman kohottautuessaan heittoon saa luodin kaulaansa, haavoittuen, mutta säilyttäen kuitenkin tajuntansa. Hänen veljensä Matti ja Juho Kukkola alkavat auttamaan Toivoa. Matti saa kuitenkin osuman ja kaatuu heti. Toivo alkaa vetää itseään kohti suojaavaa ojaa, menettäessä välillä tajuntansakin.

Ampuessaan konekiväärillä saa ltn. Koivisto vihollisen tulen vastaansa ja haavoittuu pian osumasta lonkkaan ja myös Latva-Erkkilä haavoittuu vyötä syöttäessään oikeaan käteen. Niin jää tarpeellinen tukiase hiljaiseksi, muilla miehillä kun aseesta ja sillä ampumisesta ei ole mitään kokemusta tai osaamista. Omat kertatulikiväärit osoittautuivat aivan liian hitaiksi tällaisessa hyökkäyksessä. Jälkijoukoissa etenevät lääkintämiehet vetävät jalkaan haavoittuneen päällikön ojan kautta piikkilankaesteelle ja omiin taisteluhautoihin. Honkolan Jussi ja Korpi-Hallilan Veikko tuhoavat kasapanoksella ja polttopullolla yhden ryssän hyökkäysvaunun. Se syttyy palamaan ja räiskähtelee iltaan asti Sikiönniemessä. Etelämäen Aarne saa pian toisenkin vaunun palamaan, vaikka KK-suihkut pyyhkivät ympäristöä.

Vastatuli ryssältä on voimakasta. Komppanian varapäällikkönä toimiva vänrikki Irjala yrittää vielä huutamalla saada osastoa jatkamaan hyökkäystään kohti tavoitetta. Vänrikki Irjala saa luodin vartaloonsa ja hänenkin sotatiensä päättyy.

Epäselväksi on jäänyt, että kuortanelaisista katosi hyökkäyksen tässä vaiheessa viisi miestä niin, että kukaan ei nähnyt heidän kaatuvan tai haavoittuvan. Jälkeenpäin arveltiin, että ainakin joku olisi jäänyt vangiksi ja palaisi myöhemmin, mutta kukaan ei palannut.

Terenttilän ”metsää” Taipaleessa 1941. SA-kuva

Lievemmin haavoittuneet lähtevät takaisinpäin omin voimin, vakavasti haavoittuneet huutavat apua. Apujoukkoja ei näy, lääkintämiehet ovat todennäköisesti jääneet niin paljon jälkeen ja eivät näe ja kuule niin takaa minkälaista hätää hyökkäyksen kärjessä kärsitään.

Kohta tilanne käykin hallitsemattomaksi kaaokseksi, ja alkaa sekava perääntyminen ojan kautta kohti piikkilankaesteen aukkoa. Jokainen toimii oman itsesuojeluvaistonsa mukaan, ainut päämäärä on päästä täältä pois. Perääntyminen matalan ojan kautta on vaikeaa, kaatuneita makaa ojassa ja vihollinen ampuu perään. Monta vaikeasti haavoittunutta jää kentälle. Muutaman haavoittuneen pystyy taistelijakaveri auttamaan takaisin aukolle. Paniikki kasvaa aukolla kaikkien pyrkiessä samaan reikään. Useita miehiä haavoittuu vielä tässäkin sumassa. Piikkilangat takertuvat vaatteisiin ja on pakko kohottautua, Jolloin luoti tapaa taistelijan joko tappaa tai haavoittaa. Omalla esteellä kuolee vielä kuusi miestä. Paavolan Akseli ja Koivuniemen Tauno kaatuvat vielä esteen takanakin. Lähimmäksi jääneet haavoittuneet ja kaatuneet saadaan haettua yöllä pois. Kankaanpään Akseli on viimeinen elävänä omin jaloin aukosta tullut mies.

Taipaleenristi. Kuva: Raimo Kallioniemi

Illalla jo hämärän tultua Toivo Hiironniemi makaa edelleen luodin kaulaansa saaneena omien linjojen edessä, yrittää kontata ja ryömiä aukkoa kohti, mutta voimat loppuu. Asemissa olevat keskisuomalaiset kuulee kuitenkin ähellyksen. Huutelevat tunnussanaa mutta mitenkäs kaulaan ammuttu saisi vastatuksi. Lopulta muutamat rohkeat lähtevät ojaan katsomaan, aikansa kontattuaan, huomaavat haavoittuneen ja hakevat Toivon aika kaukaakin esteen edestä pois. Samana iltana kuljetetaan muut omat kaatuneet pois kohti kaatuneiden kokoamispaikkaa.

Tämä niin lupaavasti alkanut yritys oli päättynyt, vain muutama kymmenen minuuttia meni siihen että Kuortaneen ja töysäläisten komppaniat olivat hajalle lyötyjä. Muutamia miehiä jää vielä varmistamaan neljännen tukikohdan tienoille. Sieltä näkyy alueelle hyvin, vaunut yhä palaa ja paljon ryssiä liikkuu alueella. Eipä kukaan jaksa enää edes ampua niitä. Mieli on maassa ja toisille päivä jätti niin kovan muiston, että mies ei toipunut entiseksi enää ollenkaan. Päivän hyökkäyksessä Kuortaneen 7. komppaniasta kaatui tai jäi kentälle 22 miestä ja haavoittui 29 miestä. Hyökkäyksessä mukana ollut töysäläisten 8. Komppania kärsi myös kovat tappiot 12 miestä kaatui ja 9 haavoittui.

Metsiköiden valtausta ei enää talvisodan aikana yritetty. Vihollinen oli tuonut ranta-alueelle suuret määrät elävää voimaa, sekä kalustoa. Heitä ja sitä uhkasi enää suomalaisten tykit ja heittimet, joilla, kuten yleisesti tiedetään, ei ollut tarpeeksi ammuksia. Metsät pysyivät sodan loppuun puna-armeijalla hyvinä suoja- ja hyökkäysvalmiusasemina, eivätkä suomalaiset voineet asialle mitään.

Raimo Kallioniemi
Puheenjohtaja
Kuortaneen Reserviupseerikerho

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne

Maanpuolustustahto elää vapaaehtoisten varassa Etelä-Pohjanmaalla

Julkaistu 15.12.2025

Reserviläispiirin ja MPK:n rooli korostuu, kun alueella ei ole varuskuntaa eikä omaa aluetoimistoa.

Mika Mäki on Reserviläisliiton valiokunnan jäsen. Kuva: Jani Syvänen

Valtiovarainvaliokunnan tuoreet joululahjapäätökset toivat merkittävän lisäpanostuksen ammunnan harrastusmahdollisuuksiin: Yhteensä 1,5 miljoonaa euroa ampumaratojen kehittämiseen eri puolilla maata. Päätös vahvistaa reserviläisten osaamista ja tukee koko yhteiskunnan turvallisuutta.

Rahoitus on tärkeä avaus, mutta herättää Etelä-Pohjanmaalla aiheellisen kysymyksen: Tuommeko omat tarpeemme riittävän painokkaasti esiin, vai jääkö alueemme liian varovaiseksi muiden maakuntien rinnalla? Tätä taustaa vasten on huomionarvoista, että Etelä-Pohjanmaalta puuttuvat, sekä varuskunta, että Puolustusvoimien oma aluetoimisto.

Hallinnolliset asiat hoidetaan Pohjanmaan aluetoimistosta käsin, mutta paikallisen toimiston puuttuminen tekee yhteydestä Puolustusvoimiin etäisen ja vähentää sotilaallisen toiminnan näkyvyyttä. Myös varuskunnan puuttuminen heikentää alueellista valmiutta: Ei ole joukkoja harjoittavaa yksikköä, eikä nopeasti reagoivaa sotilaallista toimijaa.

Reserviläiset huolehtimassa kenttäkelpoisuudestaan ampuen. Kuva: Mika Mäki

Näissä oloissa vapaaehtoistoiminnan merkitys korostuu poikkeuksellisen paljon. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri on noussut maakunnan käytännön maanpuolustuksen kantavaksi voimaksi. Yhdistysten toiminta kattaa koulutuksen, harjoitukset, ammunnat ja maanpuolustustyön, jotka muutoin olisivat alueella niukkoja. Keskeisessä roolissa on myös Maanpuolustuskoulutus MPK, jonka kanssa reserviläispiirin piirissä toimivat reserviläiset osallistuvat kouluttamiseen ja alueellisen koulutuksen kehittämiseen. Yhteistyö muodostaa rungon, jonka varaan maakunnan sotilaallinen osaaminen käytännössä rakentuu.

Reserviläisten hiihtopartio taittaa matkaa perinteitä kunnioittaen. Kuva: Mika Mäki

Tilannetta selittää Puolustusvoimien pitkäaikainen organisaatiokehitys: sotilasläänien ja sotilaspiirien lakkauttaminen sekä varuskuntaverkoston keskittäminen. Etelä-Pohjanmaa on yksi tämän kehityksen selkeistä menettäjistä.

Silti maakunta on edelleen vahva maanpuolustusalue. Reserviläispiirin aktiivisuus ja MPK:n koulutus ylläpitävät osaamista, valmiutta ja vahvaa maanpuolustustahtoa. Käytännössä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri on maakunnan näkyvin ja vaikutusvaltaisin maanpuolustusorganisaatio.

Yksi suosittu reserviläisliikunnan muoto on polkupyörämarssit, joita tehdään mm. Ylihärmässä paljon. Kuva: Mika Mäki

Siksi rahoituspäätösten alueellinen jakautuminen on tärkeä seurannan kohde. Kiitämme hallitusta ja eduskuntaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvasta tukemisesta. Samalla meidän on huolehdittava siitä, että myös lakeuden tarpeet näkyvät tulevassa päätöksenteossa. Tasapuolinen kehitys edellyttää, että vaadimme oman paikkamme ja tuomme esiin ne perustelut, joiden varassa alueellinen maanpuolustus pysyy vahvana.

Toive tulevaisuuteen on selvä; että Etelä-Pohjanmaa ei olisi asiakirjoissa yliviivattuna, vaan päinvastoin alleviivattuna osana kansallista puolustusratkaisua ja Suomen turvallisuuden kokonaisuutta.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Kategoriassa: Artikkeli, Piirikirjoitukset

Lakeuden Maanpuolustajan joulukuun henkilökuvassa Seppo Palomäki

Julkaistu 13.12.2025

Reservin lääkintäluutnantti Seppo Palomäki toimii Kuortaneen Reserviupseerikerhon sihteerinä. Kuva: Seppo Palomäen albumi

Kuka: Seppo Palomäki
Sotilasarvo: Lääkintäluutnantti (res)
Motto: ”Elä niin kuin eläisit tuhat vuotta ja huomenna kuolisit”
Syntymäpaikka: Kaustinen
Asuinpaikka: Kuortane

Koulutukset:
– Lääketieteen lisensiaatti
– Psykiatrian erikoislääkäri
– Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri

Työura:
– KPO
– Sydän-Suomenterveyskeskus
– Vanhan Vaasan sairaala
– Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluyksikköjohtaja
– Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue nuorisopsykiatrian kliininen ylilääkäri

Päivän teemana huoltovarmuus. Salaisen soppareseptin haltija Palomäki etualalla.

Perhesuhteet: Puoliso ja kaksi aikuista lasta

Harrastukset:
– Vanhojen rakennusten pelastaminen
– Lukeminen ja kirjojen kerääminen
– Järjestötoiminta; reserviupseerit, kyläyhdistys ja kunnanluottamustoimet (PS)

Seppo Palomäen kirjasto hakee vertaistaan. Kuva: Seppo Palomäen albumi

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Lääkäriopintojen vuoksi sain lykkäystä asepalveluksesta. Opintoputki lukiosta suoraan yliopistoon alkoi 3 vuoden jälkeen tihkaista ja löysin itseni ensin Etelä-Amerikasta ja sen jälkeen Niuvan valtionmielisairaalasta, tosin kesäsijaisena. Tilapäisessä mielenhäiriössä kai kuitenkin soitin elokuussa aluetoimistoon ja ilmoitin meneväni nyt varusmiespalvelukseen. Sehän ei niin nopeasti ole mahdollista tietenkään. Syksyllä astuin palvelukseen Kainuun prikaatiin panssarintorjuntajoukkoihin. Yritykseni päästä lääkintäpuolen aliupseerikoulutukseen kariutui kapteeni Karjalaisen karjaisuun: ”Ei minnekään lusmuilemaan, miehestä tehdään tappaja (vaunun)” ja niin minusta tuli raskassinkojoukkueen johtaja kurssilta HAMINA178.

Vanhojen rakennusten pelastaminen on eräs reservin lääkintäluutnantti Palomäen harrastuksista. Kuva: Seppo Palomäen albumi

No se ura jäi lyhyeksi kun tuli kertausharjoituskutsu 1990-luvulla. Vajaan kahden viikon leiritys Kainuussa Kuhmon tien varressa jossakin. Tehtävä oli lääkäriksi valmistumisen jälkeen muuttunutkin huoltoon lääkintäpuolelle joukkueen varajohtajaksi. Kertausharjoitus muuttui täysin uuden asian opiskeluksi, kun vielä johtajaksi valittu ei saapunutkaan kertaamaan. Terminologia ja käytänteet olivat nopean teoriaopiskelun varassa. Erittäin nolona sai olla, kun tilanneraporttia johdolle annettaessa puhuin kuvailtujen potilaiden sijasta kuvitelluista potilaista, ja tein sen vielä ainakin kahdesti. No vanhan Vaasan valtionmielisairaalasta tulleena kai kuvittelu tuntui tutummalta sanalta, kun eihän niitä potilaita oikeasti meillä siellä korvessa ollut. Mutta siinäpä sitä sitten siirryttiin somasti huollon puolelle ja nyt harrastuneisuus on ollutkin ruokahuollon puolella. Kunniavartiossa sankarihaudoilla jouluaattona on jatkunut jo yli vuosikymmenen oman joulurauhan avauksena.

Kylämme ala-asteen silloinen johtajaopettaja houkutteli paikallisen reserviupseerikerhon kokoukseen ja sille tielle jäin. Olen toiminut eri tehtävissä puheenjohtajaa myöden ja tällä hetkellä sihteerinä. Yli kymmenen vuotta sitten aloitimme Kuortaneen perinneruoan, hernekeiton, valmistuksen ja myynnin veljeltäni lainaamalla soppatykillä yhdessä reserviläisten kanssa. Puhelinluetteloiden myynti varainhankintana ei enää ollut mahdollista. Parin vuoden päästä kerhomme hankkivat yhdessä oman soppatykin. Olemme keskittyneet nyt pitkälti varautumiseen ja huoltovarmuuteen eri vuodenaikoina tykittäen. Arsenaali on laajentunut rokasta, lihakeittoon, hirvisoppaan ja riisipuuroon. Toki muitakin reserviläistaitoja pidetään yllä. On tärkeää muistaa, että aseellinen maanpuolustus on vain osa kokonaisuutta ja monesti kaikkea muuta tekemistä on paljon enemmän. Se mahdollistaa myös useampien ihmisten osallistumisen ja loppujen lopuksi kaikkia meitä tarvitaan isänmaamme puolustamiseen. Reserviupseeritoiminta yhdessä reserviläisten kanssa on antanut monia ikimuistoisia kokemuksia, tehtävissä ja reissuissa. Olen tutustunut ihmisiin, joihin en todennäköisesti olisi koskaan muuten törmännyt ja se olisi ollut iso menetys. Vaikka sijoitusta ei enää ole, soppatykki saadaan asemaan toivottavasti tarvittaessa vielä vuosia.

Kategoriassa: Artikkeli, Eturivissä

Suomen 108. itsenäisyyttä juhlistettiin Almassa

Julkaistu 12.12.2025

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien tärkeintä juhlaa vietettiin Seinäjoella ravintola Almassa itsenäisyyspäivän aattona. Etelä-Pohjanmaan linnanjuhlaksikin nimettyä tilaisuutta saapui kunnioittamaan viitisenkymmentä juhlavierasta ympäri maakuntaa.

Juhlatilaisuus alkoi klo 20:00 juhlavieraiden vastaanottamisella, jokainen kätellen ja henkilökohtaisesti tervetulleeksi toivottaen. Presidentin vastaanotolta tuttu tapa on arvokas ja vieraita kunnioittava. Arvokkaaseen perinteeseen osallistuvat Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin sekä Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtajat sekä edellä mainittujen piirien yhteinen toiminnanjohtaja. Kättelyn jälkeen juhlavieraat ottivat mukaansa kuohuviinimaljan ja asettautuvat pöytäpaikoille.

Juhlavieraiden vastaanottajat järjestäytyneet. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien toiminnanjohtaja Jani Syvänen, Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Antti Iivari ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki valmiina kättelykierrokseen. Kuva: Anne Haapamäki
Juhlavieraiden tervetulleeksi toivotus kädestä pitäen on kunnioittava ele. Kuva: Anne Haapamäki

Veteraanisukupolven uhraukset mahdollistavat vapauden tehdä asioita. Maamme vapauden ja itsenäisyyden puolustajien maanpuolustustaidot ja maanpuolustustahto laitettiin todelliseen kokeeseen vuosina 1939–1945. Sadat tuhannet suomalaiset miehet ja naiset puolustivat isänmaatamme ylivoimaista vihollista vastaan talvi- jatko- ja lapin sotien aikana ja mahdollistivat sen, että voimme tänään juhlia 108-vuotiasta isänmaata. – avasi toiminnanjohtaja Jani Syvänen juhlatilaisuuden, pyytäen samalla paikalla olevia juhlavieraita nousemaan ylös. Malja kohotettiin arvokkaasti seisten 108 -vuotiaalle isänmaalle.

Juhlapuhe

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäen juhlapuhe. Kuva: Anne Haapamäki

Nautitun juhlaillallisen jälkeen vuorossa oli Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin väistyvän puheenjohtajan koskettava juhlapuhe. Puheenjohtaja Mika Mäki muisteli lämmöllä kuusi kautta kestänyttä matkaansa puheenjohtajana, josta huokui suuri kiitollisuus isänmaata ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtajuuden tarjoamaa mahdollisuutta kohtaan. Näköalapaikka maakunnan maanpuolustustyön ytimessä oli ollut mieluisa. Mäki kiitteli yhteisestä matkasta rinnalla kulkeneita tahoja ja henkilöitä. Muistellen muun muassa sitä, miten toiminnanjohtaja ja puheenjohtaja ovat vuosien varrella hoitaneet taisteluparina monta projektia yhteistyössä maaliin. Yhteistyö on ollut aina saumatonta ja siksi se on myös tuottanut tulosta.

Huomionosoitukset

Sotakamreeri Pertti Kortesniemi ja Anne Haapamäki. Kuva: Jani Syvänen

Juhlapuheen jälkeen vuorossa olivat huomionosoitukset ja kunniansa kuulemaan lavan eteen otettiin henkilöt, joihin muistaminen oli tänä vuonna kohdistunut. Ensimmäisenä rivin aloittamaan otettiin Pertti Kortesniemi, jolle tasavallan presidentti myönsi 28.11.2025 arvonimen sotakamreeri. Nurmolainen Pertti Kortesniemi on tehnyt mittavan uran Puolustusvoimien palveluksessa Seinäjoen Sotilaspiirissä, Vaasan Rannikkopatteristossa ja Vaasan Sotilasläänin Esikunnassa. Seinäjoella hän toimi varasto-osaston päällikkönä, josta siirtynyt reserviin 2001.

Seuraavana riviin kutsuttiin Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry:n puheenjohtajana kautensa päättävä Mika Mäki. Lapuan nuorisoseurantalossa 28.10.2019 järjestetty Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin syyskokous valitsi Mika Mäen piirin uudeksi puheenjohtajaksi kaudelle 2020. Vuosi 2020 käynnistyi vauhdilla, vaikka kansainvälisen flunssan takia toimintaa varjostivat kokoontumisrajoitukset. Siitäkin selvittiin kunnialla ja kuusi seuraavaa vuotta piirin toimintaa kehitettiin merkittävällä tavalla.

Palkitut rivissä. Kuva: Anne Haapamäki

Muita tilaisuudessa palkittuja:
Jari Viertola – Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien ansiomitali
Antti Iivari – Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien ansiomitali
Heli Mäki – Reserviläisliiton pronssinen ansiomitali
Piia Kattelus-Kilpeläinen – Reserviläisliiton pronssinen ansiomitali
Pekka Piispanen – Reserviläisliiton erikoisluokan ansiomitali
Timo Sysilampi – Reserviläisliiton erikoisluokan ansiomitalin 70-vuotis solki
Timo Utunen – Seinäjoen Reserviläisten yhdistysmitali nro 40
Jani Syvänen – Seinäjoen Reserviläisten yhdistysmitali nro 41
Olavi Kuoppamaa – ylennys yliluutnantin arvoon 6.12.2025

Sotakamreeri Pertti Kortesniemi kiitti Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirejä muistamisesta. Kuva: Anne Haapamäki

Kunniakirjojen ja ansiomitalien luovutuksen jälkeen palkitut kuuntelivat rivissä Timo Luostari & Tulitauko -orkesterin sovittaman kitaraversion Porilaisten marssista. Esitetty musiikkiteos ja palkitsemiseen sisältynyt tunnelataus sai monen rivissä olleen vakavoitumaan, eikä silmäkulman hikoileminenkaan järin kaukana ollut. Kunniaa tulee jakaa sitä ansaitseville aina joukon edessä. Mikä olisikaan ollut arvokkaampi hetki palkitsemiselle kuin isänmaan syntymäpäiväjuhla.

Sotakamreeri Kortesniemi piti huomionosoitusten luovutuksen jälkeen kiitospuheenvuoron ja totesi muun muassa saamansa sotakamreerinimityksen olevan koko maakunnalle. Etelä-Pohjalaiset ovat olleet aina kaikessa toiminnassa valtakunnallisia edelläkävijöitä ja sen vuoksi myös mitä suurimman kateuden kohteena. Vanha tunnettu totuus on, että sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus pitää ansaita.

Päätössanat ja yhteislaulu

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Antti Iivari lausui juhlatilisuuden päätössanat. Kuva: Anne Haapamäki

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Antti Iivari kertasi päätöspuheessaan 86 vuotta sitten alkaneen talvisodan vaiheita, Pekka Parikan ohjaaman tositapahtumiin perustuvan Talvisota -elokuvan kerrontaa analysoiden. Elokuvassa junan suunnatessa Seinäjoelta etelään miesten erilaiset aatetaustat pyrkivät tulemaan esiin, mutta kun myöhemmin rintamalle päästiin, pystyttiin toimimaan yhdessä yhteisen vihollisen nujertamiseksi.

Näinä päivinä Venäjän ja Ukrainan rauhantekoprosessia seuratessa, on vaikea pysyä kärryillä, kuka on kenenkin kumppani ja kenen sanaan voi milloinkin luottaa. Turha sinisilmäisyys on lopetettava, koski se sitten Venäjää, Yhdysvaltoja, Kiinaa tai jotain muuta valtiota. Ei etupiiriajattelu ole minnekään hävinnyt. Olemme itse oman maamme parhaita puolustajia, kuten jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth meitä muistutti. –Antti Iivari pohdiskeli maailman menoa päätöspuheessaan. Kellon lyödessä 0:00 Iivari pyysi juhlaväkeä nousemaan ylös ja laulettiin yhteislauluna Maamme laulu, joka päätti arvokkaasti isänmaallisen juhlatilaisuuden.

Parhaimmat onnittelut kaikille palkituille ja ylennyksen saaneille.
Rauhallista joulun odotusta!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Juhlavieraat siirtyneet paikoillensa odottamaan juhlan virallista avausta. Kuva: Anne Haapamäki
Itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuuden juhlavieraita. Kuva: Anne Haapamäki
Maljojen kohotus isänmaalle. Kuva: Anne Haapamäki
Kurikan Maanpuolustusjärjestöjen edustus yhteiskuvassa. Kuva: Jani Syvänen
Alavuden Reserviläisten edustus yhteiskuvassa. Kuva: Jani Syvänen
Tilaisuuden vakavuus korostuu läsnäolevien kasvoilta. Kuva: Jani Syvänen
Timo Luostari & Tulitauko -orkesteri taituroi tanssittavaa musiikkia juhlaväelle. Kuva: Jani Syvänen
Kabinetista löytyi lisää hymyileviä kasvoja. Kuva: Jani Syvänen

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

  • « Siirry edelliselle sivulle
  • Sivu 1
  • Sivu 2
  • Sivu 3
  • Sivu 4
  • Sivu 5
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 134
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Pertti Kortesniemestä tasavallan 91. sotakamreeri
  • Lakeuden Maanpuolustajan tammikuun 2026 henkilökuvassa Tero Paasikas
  • Piirihallitukset järjestäytyivät Seinäjoella
  • Sankarihautajaiset Kuortaneella 16.1.1940
  • Liikkumattomuus rappion alku

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

Tapahtumat

maalis 15
11:00 - 17:00

Perinnekivääri + 50m perinnepistooli talvisotakisa Ilmajoella

maalis 23
18:30 - 20:00

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry:n piirihallituksen kokous 2/2026

maalis 24
18:00 - 19:30

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry:n piirihallituksen kokous 2/2026

huhti 7
18:00 - 19:30

Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry:n hallituksen kokous 1/2026

huhti 11
10:00 - 19:00

TURVA26 – maanpuolustustapahtuma Seinäjoella

Näytä kalenteri

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·