Artikkeli

Yrjö Sysilammen sotatie – maasta taivaalle

Julkaistu 20.4.2026

Yrjö Sysilammen tie sotilaslentäjäksi alkoi poikkeuksellisen varhain, heti Talvisodan jälkeen. Keväällä 1940 hän matkusti Helsinkiin Tilkkaan psyko-fysiologisiin testeihin, joka oli ensimmäinen portti kohti ohjaajan uraa. Kesällä hän pääsi Vaasassa järjestetylle leko-ohjaajakurssille Suomen Ilmapuolustusliiton alaisuudessa.

Yrjö Sysilampi rintamalla. Kuva: Timo Sysilammen arkistot

Kurssilla lennettiin SM-koneella, tšekkiläisvalmisteisella Smolikilla. Kyseinen kone oli avo-ohjaamoinen, kaksitasoinen koulukone, joka oli hidas mutta vakaa ja anteeksiantava aloittelijalle. Kymmenen lentotunnin jälkeen Sysilampi lensi ensimmäisen yksinlentonsa. Se oli ratkaiseva hetki: nuori mies oli yksin taivaalla. Kurssin aikana kertyi 40 tuntia ja jopa purjehduslento Vaasa–Menkijärvi–Kauhava–Vaasa. Hän saattoi olla yksi Suomen nuorimmista yksinlentäjistä.

Kesällä 1941 syttyi Jatkosota ja ilmailuhaaveet keskeytyivät. Sysilampi siirrettiin jalkaväkeen JR 16:een. Hän aloitti ylimääräisenä miehenä, mutta päätyi pian kiväärimieheksi ja joukkueenjohtajan, vänrikki Aatto Valon, taistelulähetiksi. Matka rintamalle kulki junalla Putikkoon ja sieltä marssien Kiteelle. Matkan viimeinen osuus Laatokalle edettiin kontaten ja ryömien. Rintamalla kohtalo puuttui peliin: Sysilampi sairastui pikkulavantautiin ja joutui sotasairaalaan Pälksaaren alueella. Toipumisen jälkeen hänet kotiutettiin alaikäisenä syksyllä 1941. Sota kuitenkin jatkui hänen osaltaan pian.

Orivedellä JvKoulK 8:ssa hän suoritti aliupseerikoulutuksen ja palveli myöhemmin JR 58:ssa Karjalan kannaksella. Hän toimi ryhmänjohtajana ilman virallista arvoa, vastuussa miehistään Suotorpan etulinjassa vain 200 metrin päässä vihollisesta. Yksi miehistä haavoittui, ja sodan todellisuus oli jatkuvasti läsnä.

Tie lentäjäksi

Lentäjä Yrjö Sysilampi. Kuva: Timo Sysilammen arkistot

Keväällä 1942 hänen suuntansa muuttui lopullisesti. Hän pääsi lentojoukkoihin Utissa, aloitti apumekaanikkona ja kirjoitti samana keväänä ylioppilaaksi. Pian hänet kutsuttiin uudelleen testeihin. Tällä kertaa ohjaajakurssia varten.

Syksyllä 1942 alkoi aliupseeriohjaajakurssi Kauhavalla. Talvi Siikakankaan kentällä oli kova: parakit, pakkanen ja intensiivinen koulutus. Lentotunteja kertyi lisää Smolikilla, ja opetus laajeni teoriaan: moottorit, taktiikka, sääoppi, jopa venäjän kieli. Muistoihin jäivät erikoiset hetket – hirvijahti, kasvojen paleltuminen ja arjen karu huumori.

Keväällä 1943 koulutus muuttui vaativammaksi. Nyt mukaan tulivat uudet koneet:
Viima (VL Viima) – suomalainen alkeiskoulukone
Stieglitz – saksalainen taitolentokone
Tuisku – mittari- ja yhteyslentokone
Gamecock, Bulldog, Gauntlet – vanhempia hävittäjiä harjoitteluun
Pyry – yksitasoinen, suljetulla ohjaamolla varustettu kone, joka oli vaativa mutta keskeinen koulutuksessa

Erityisesti Pyry oli ratkaiseva: nopeampi, herkempi ja armottomampi virheille. Se teki oppilaista oikeita lentäjiä.

Vaarallinen oppiaika

Yrjö Sysilampi ja Fokker 1942-1943. Kuva: Timo Sysilammen arkistot

Koulutuksen loppuvaiheessa kurinalaisuus hölleni. Nuoret lentäjät kokeilivat rajojaan tekemällä matalalentoja, jyrkkiä nousuja ja luvattomia taitolentoja. Seuraukset olivat raskaat: onnettomuuksia, konerikkoja ja kuolemantapauksia. Kaikki eivät selvinneet. Sysilampi selvisi. Syyskuussa 1943 hän valmistui alikersantiksi.

Täydennyskoulutus Vesivehmaalla vei hänet lopullisesti kohti rintamaa. Ensin harjoiteltiin Pyryllä hävittäjätaktiikkaa: hyökkäyksiä eri suunnista, väistöjä ja parvilentoa. Sen jälkeen siirryttiin FR-koneisiin (Fokker D.XXI / “Wasp”), jotka olivat jo oikeita sotakoneita. Niillä harjoiteltiin ilmataistelua ja ammuntoja Vesijärven yllä hinattuun kangasmaaliin. Harjoituksiin kuuluivat ilmataistelut, hyökkäykset eri suunnista, parvi- ja osastolento sekä maa- ja ilmamaaliammunnat. Koulutus oli vaarallista. Useita onnettomuuksia tapahtui, ja tovereita menehtyi. Silti keväällä 1944 Sysilampi sai sotilaslentäjätodistuksen ja Suomen lentomerkin. Hän oli nyt hävittäjälentäjä.

Viimeinen vaihe: sotaan valmistautuminen

Kesällä 1944 hän siirtyi Lentorykmentti 3:n alaisuuteen.
Hän lensi mm. seuraavilla koneilla:
Brewster Buffalo (BW) – amerikkalainen hävittäjä, Suomen oloissa yllättävän tehokas
Fiat G.50 (FA) – italialainen hävittäjä
Morane-Saulnier MS.406 (MS) ja Mörkö-Morane (MT) – ranskalainen kone, suomalaisittain paranneltuna tehokkaampi
Curtiss Hawk (CU) – amerikkalainen hävittäjä

Heinäkuussa 1944 hän siirtyi Hävittäjälentolaivue 34:ään Taipalsaareen. Komentajina toimivat kokeneet lentäjät, kuten majuri Eino Luukkainen ja kapteeni Olli Puhakka. Hän lensi useilla koneilla, mutta päätyi lopulta Morane- ja Messerschmitt-kalustoon.

Ensimmäinen sotalento elokuussa 1944 oli tiedustelutehtävä Viipurin yllä. Pilvet roikkuivat matalalla, ja vihollisen ilmatorjunta avasi tulen. Johtokone sukelsi pilveen ja Sysilampi seurasi. Se oli hänen tulikasteensa ilmassa. Seuraavat lennot olivat partiolentoja rintaman yllä. Suuret ilmataistelut jäivät vähäisiksi, sillä sota oli jo kääntymässä loppuun. Syyskuussa tuli tieto aselevosta.

Viimeinen lento

Välirauhan päivänä koneet nostettiin ilmaan vielä kerran, jolloin tankit tyhjennettiin. Se oli symbolinen hetki, sillä kyseessä oli hänelle sodan viimeinen lento. Sysilampi ylennettiin kersantiksi lokakuussa 1944. Hänen matkansa oli kulkenut jalkaväen rivistä, sairaalan kautta ja lopulta hävittäjälentäjäksi

Lopuksi

Yrjö Sysilammen tarina ei ole vain yksittäisen lentäjän kertomus. Se on kuva siitä, miten kokonainen sukupolvi kasvoi sodassa nopeasti ja pakon edessä. Hän ei aloittanut lentäjänä. Hänestä tuli sellainen. Ja juuri se tekee tarinasta poikkeuksellisen.

Timo Sysilampi
poika

TURVA26 -maanpuolustustapahtuma oli menestys

Julkaistu 16.4.2026

Huhtikuisena lauantaina aamuauringon luodessa ensisäteitään, Seinäjoen Ideaparkissa oli jo täysi tohina päällä. Sotaväen jylhä vahvasti vihreän sävyinen kalusto suoritti moottorimarssin parkkialueelle ja toimintaansa esittelemään saapuneet viranomais- ja yhdistystoimijat rakensivat näyttelypisteitään kauppakeskuksen pääkäytävälle.

Mika Peltoniemen haastattelussa Ideaparkin tapahtumavastaava Iida Latvala, joka oli tyytyväinen tapahtuman järjestelyihin.
Kuva: Anne Haapamäki

Jo perinteeksi muodostuneen maanpuolustustapahtuman tuominen kauppakeskuksen pihamaalle vaatii järjestelyjä ja suunnitelmallisuutta. Kaikki palaset pitää loksahdella paikalleen siten, että homma toimii, paikalle saapunut yleisö viihtyy ja kokee tapahtuman omakseen. Jo neljännen kerran Seinäjoen Ideaparkissa järjestettävän maanpuolustustapahtuman järjestelyt aloitettiin helmikuun alussa yhteistyöpalaverin merkeissä Ideaparkin, Puolustusvoimien ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien välillä. Saadun positiivisen palautteen perusteella kansalaisten turvallisuustietoisuutta lisäävä konsepti alkaa vakiinnuttaa paikkaansa Seinäjoella.

TURVA -maanpuolustustapahtuma rakennetaan vuosittain kokemusperusteisesti hyväksi koetuista elementeistä. Joka vuosi pyritään hieman uudistamaan näytteille asettelua, jotta tapahtuma pysyy kävijöille mielenkiintoisena.

Poliisin kalusto näyttävästi esillä

Tämän kertaisessa turvallisuustapahtumassa suurimman uudistuksen toi Pohjanmaan poliisin osallistuminen laajalla kalustolla Puolustusvoimien ja ensivasteen kalustonäyttelyn yhteyteen, sekä viranomaiskäytössä olevan drone -kaluston esittely keskuskäytävällä. Poliisin kalustoesittelyn katselluin kohde taisi kiistatta olla ”Hevi” keikkoja varten hankittu panssaroitu Mercedes-Benz G280. Huomiota herättävän ulkomuodon omaavan järkäleen erityispiirre on luodinkestävyys ja omasuoja. Poliisin laaja-alainen toiminta kiinnosti kansalaisia pitkin päivää. Myös Puolustusvoimien kalusto kiinnosti monia omia varusmiesaikojen muistoja verestämään tulleita. Muun muassa piha-alueelle tuodut kaksi eri kaliiperista tykkiä (155K83-97) ja (122H63A) kirvoittivat runsaasti kysymyksiä niitä esitelleille varusmiehille. Ensivasteen hälytysajoneuvo eli ambulanssi on myös vuodesta toiseen mielenkiintoinen tutustumiskohde etenkin perheen pienimmille, mutta miksei myös varttuneemmalle väelle.

Pohjanmaan poliisin esittelypiste keskuskäytävällä kiinnosti pieniä ja isompia poikia.
Kuva: Anne Haapamäki

Ulkoalueen kalustoesittelyn yhteydessä oli mahdollista tutustua partioauton varustukseen.
Kuva: Anne Haapamäki

Pohjanmaan poliisin tyylikästä kalustoa oli runsaasti esillä. Kuva: Anne Haapamäki

Poliisin panssaroitu ”hevimersu” on tarkoitettu tehtäviin, jossa tarvitaan parempaa omasuojaa.
Kuva: Anne Haapamäki

Etelä-Pohjanmaan ensihoitopalvelulta oli ambulanssi esittelyssä kalustoesittelyssä.
Kuva: Anne Haapamäki

Kotimainen 155 K83-97 on raskas kanuuna, jota käytetään taisteluiden tukemiseen epäsuoralla tulella. Kuva: Anne Haapamäki

Kenttähaupitsi 122 H 63 on neuvostoliittolaisvalmisteinen kevyt haupitsi, jota käytetään taisteluosastojen ja paikallisjoukkojen tukemiseen epäsuoralla tulella. Kuva: Anne Haapamäki

Droonit esillä ajankuvan mukaisesti

Maailmalta kantautuva uusi taistelutapa ja uutisointia aika-ajoin värittäneet harhautuneet droonit lisäsivät selkeästi kiinnostusta kansalaisten keskuudessa kauppakeskuksen keskuskäytävällä. Droonien esittelyyn oli panostettu tällä kertaa runsaammin kuin koskaan. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien esittelypisteellä oli droonisimulaattori, jota pääsi lennättämään virtuaalisesti Lassi Lähteenmaan asiantuntevassa ohjauksessa. Myös Isonkyrön Reserviläisten esittelemällä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiireille juuri perustetulla EP-UAS -droneryhmän esittelypisteellä oli ilma-aluksia, niin jotta pöydät notkuivat. Edellä mainitusti, myös lähellä sijaitsevalla poliisien esittelypisteellä oli ilma-alukset esittelyssä, samoin kuin Lion Defence Team avustusjärjestön pisteellä.

Juuri perustetulla EP-UAS -droneryhmän esittelypisteellä oli runsaasti nykyaikaista dronekalustoa esillä. Kuva: Anne Haapamäki

Drooneja oli esillä myös Lion Defence Teamin pöydällä. Kuva: Anne Haapamäki

Munkit ja keitto kävivät kaupaksi

Seinäjoen seudun Sotilaskotisisaret myivät sotilaskotiautosta kahvia ja tuoreita munkkeja koko päivän. Aurinkoinen keli ja kiertely näyttelyalueella sai kahvihampaan kolottamaan. Tapahtuman aikana myyntiin 2200 munkkia ja juotiin 80 litraa kahvia.

Etelä-Pohjanmaan Lottaperinne ry oli ensimmäistä kertaa tapahtumassa kenttäkeittimen kanssa. Oppia hernerokan valmistamiseen kenttäkeittimellä oli saatu Laihian Reserviläisten Olavi Koskiselta. Hernerokkaa myytiin päivän aikana toistasataa annosta ja sitä oli mahdollista myös ostaa omiin astioihin kotiin viemiseksi.

Sodeauto on jokavuotinen vetovoimainen tutustumiskohde. Seinäjoen seudun Sotilaskotisisaret palvelivat aurinkoisena päivänä myymällä munkkikahvia asiakkaille. Kuva: Anne Haapamäki

Etelä-Pohjanmaan Lottaperinne ry on tuttu TURVA -tapahtumien kävijä, mutta tänä vuonna heillä oli ensimmäistä kertaa soppatykki mukana. Eikä varmasti viimeistä kertaa. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhla herkisti

Maanpuolustusjuhla käynnistyi ohjelman mukaisesti kellon lyödessä 14:00. Tapahtuman juontaja Mika Peltoniemi avasi maanpuolustusjuhlan kerraten ohjelman, jonka jälkeen MPK Pohjanmaan soittokunta kajautti ilmoille kapellimestari Arto Panulan johdolla sotilasmarssien klassikon, jääkärimarssin. Soittokunnan jylhän esityksen jälkeen puhujan paikan otti Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry:n puheenjohtaja, kunnallisneuvos Jaakko Pukkinen. Pukkisen rauhallinen tyyli vakuutti. Hän pohti tervehdyspuheessaan turvallisuuden merkitystä ja sitä, että ihmiset kokevat hyvin eri lailla turvallisuus -sanan sisällön. Juhlapuheen esitti kokenein ottein entinen puolustusministeri, sotahistorian dosentti Jussi Niinistö. Niinistö korosti sotilaallisen turvallisuuden eteen tehtyjä oikeita ratkaisuja ja NATO -yhteistyötä.

Entinen puolustusministeri Jussi Niinistö kättelemässä sotaveteraani Heikki Isoluomaa ja hänen läheisiään. Kuva: Anne Haapamäki

Soittokunnan esittämän juhlamarssin jälkeen esiintymislavan eteen saapui maanpuolustusjuhlan kunniavieras, 100-vuotias sotaveteraani Heikki Isoluoma. Sotaveteraani Isoluoma kertoi koskettavalla tavalla siitä, minkälaisia tuntemuksia sodan syttyminen aikanaan aiheutti. Eletty elämä kuului kerronnassa ja moni yleisössä pyyhkäisi kyyneleen kostuttamaa silmäkulmaa.
Maanpuolustusjuhlan päätössanat lausui perinteiseen tapaan Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Pasi Heinua. Päällikkö Heinua antoi kiitosta tapahtuman järjestelyistä ja loi uskoa siihen, että kokoonnumme jälleen Seinäjoen Ideaparkin tiloihin ensi vuonna TURVA27 -maanpuolustustapahtuman merkeissä.

Tapahtuman juontaja Mika Peltoniemi kertoi kokenein ottein maanpuolustusjuhlan ohjelmasta. Kuva: Anne Haapamäki

MPK Pohjanmaan soittokunta tarjoili ryhdikästä sotilasmarssimusiikkia kapellimestari Arto Panulan johdolla. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhla kiinnosti kävijöitä. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhlan tervehdyssanat lausui kunnallisneuvos Jaakko Pukkinen.
Kuva: Anne Haapamäki

Entinen puolustusministeri Jussi Niinistö korosti juhlapuheessaan NATO -jäsenyyden merkitystä. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhlan kunniavieras oli 100-vuotias sotaveteraani Heikki Isoluoma. Juontaja Mika Peltoniemi haastattelemassa Heikkiä. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhlan päätössanat lausui Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua.
Kuva: Anne Haapamäki

Ennätysmäärä näytteilleasettajia

Tänä vuonna maanpuolustustapahtumaan saatiin peräti 19 eri organisaation edustajaa näytteilleasettajiksi. Ainoastaan yksi taho, ilmoitti esteestä saapua tilaisuuteen. Ikäviä päällekkäisyyksiä aina tulee ja niille ei voi mitään. Näytteilleasettajien määrään voi kuitenkin hyvällä syyllä olla tyytyväinen. Tapahtumakonkareiden joukossa oli myös uusia näytteilleasettajia, joka on aina ilahduttavaa.

Valintana vapaus ry oli tapahtuman ensikertalainen. Mia ja Lauri Johansson olivat saapuneet Tampereelta saakka esittelemään päihteettömän ja rikoksettomaan elämään tähtäävää ennaltaehkäisevää työtä. Kuva: Anne Haapamäki

Sotahistorian dosentti Jussi Niinistö juttelemassa perinneasioista Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Timo Forsin ja hallituksen jäsen Jari Ojala kanssa. Kuva: Anne Haapamäki

Taistelijanpyörässä ennätyksiä

Ulkoalueen viranomaistoimijoiden kalustonäyttelyn yhteydessä oli jälleen kerran mahdollista harrastaa leikkimielistä kuntoliikuntaa. Asvalttikentälle oli tänäkin vuonna kasattu taistelijanpyörä -niminen yksittäisen taistelijan kestävyyttä ja periksiantamattomuutta mittaava aparaatti. Kannettava taakka oli säädetty vesitäytteisillä kanistereilla 50 kiloon. Taistelijanpyörää kävi tapahtumapäivän aikana pyörittämässä reilu kaksikymmentä tuloksen taulukkoon kirjauttanutta. Naisten sarjan paras tulos kirjattiin Heli Tauriainen-Alholle (33 metriä) ja miesten sarjan kiistaton mestari oli Konsta Sulkakoski (263 metriä). Miesten sarjan tulos on sitä luokkaa, että saattaa vierähtää muutama vuosi ennen kuin ennätys rikotaan. Molempien sarjojen parhaisiin otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä ja heidät palkitaan.

Taistelijanpyörä mittasi rohkeiden kävijöiden kenttäkelpoisuutta kalustoesittelyn yhteydessä. Leikkimielinen kilpailu sai aikaan miesten sarjassa ennennäkemättömän kovan tuloksen.
Kuva: Anne Haapamäki

Kitaravirtuoosi Timo Luostari ja Tulitauko on tuttu näky estradilla. Rautalankamusiikki on isänmaallista, kuten Agents -yhtyeen kitaristi, maestro Esa Pulliainen aikanaan totesi osuvasti haastattelussa. Kuva: Anne Haapamäki

Rautalanka on isänmaallista

Maanpuolustustapahtuman viimeisestä ohjelmaosuudesta vastasi tuttuun tapaan Timo Luostari & Tulitauko. M05 maastopukuihin sonnustautuneet reserviläiset näyttivät sotilaallisilta ja soittivat hyvin. Keikkasetin aikana kuultiin ikivihreitä klassikoita ajalta, jolloin sähkökitara oli syrjäyttänyt tanssilavoilla haitarin. Tuhansien keikkojen varmuus näkyi lavapreesenssissä ja instrumenttaaliversiot, kuten Love is Blue ja Kirje kajahtivat kauppakeskuksen käytäviä suveneeristi.

Haluan kiittää kaikkia TURVA26 -tapahtuman yhteistyökumppaneita, viranomaisia, tapahtuman järjestelyihin eri tavoin osallistuneita, juontajaa, puhujia, näytteilleasettajia, esiintyjiä, soittokuntaa ja kunniavierastamme sotaveteraani Heikki Isoluomaa, sekä hänen läheisiään.

Uskallan luvata, että ensi vuonna taas nähdään TURVA27 -maanpuolustustapahtuman merkeissä isommin!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Ottakaahan Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien YouTube -kanava seurantaan. Kanavalle ladataan lähiaikoina TURVA26 -maanpuolustustapahtuman kooste, sekä yhdistys- ja viranomaistoimijoiden haastatteluja.

Lakeuden Maanpuolustajan huhtikuun 2026 henkilökuvassa Raimo Luomanen

Julkaistu 7.4.2026

Sotien 1939-1945 Lapuan paikallistoimikunnan puheenjohtaja Raimo Luomanen

Kuka: Raimo Luomanen
Sotilasarvo: Kapteeni (res)
Motto: ”Katse aina eteenpäin mennyttä arvostaen.”
Syntymäpaikka: Alahärmä
Asuinpaikka: Lapua

Koulutukset:
– Alahärmän lukio 1966
– Tekninen Korkeakoulu, Otaniemi 1971

Työura:
– Verokirja vieraalle 11-vuotiaana, 8 kesää minkkitarhalla
– Lapuan kaupungininsinööri 1973-1992
– Lapuan Sähkö Oy:n tj 1993-2000
– Vattenfall 2001-2010

Perhesuhteet:
Naimisissa, kolme lasta

Reservin kapteeni Luomanen on aktiivinen metsänhoitaja. Kuva: Raimo Luomanen

Harrastukset:
– Metsänhoito hyötyliikuntana, eläkeläisenä olen istuttanut 25 410 puuta eli taimikoiden hoitoa riittää
– Lukeminen, erityisesti 1800-1900-vuosisatojen historian käänteitä selittävät kirjat
– Sotien 1939-45 Lapuan paikallistoimikunnan ja Lapuan Veteraanimajan kannatusyhdistyksen puheenjohtajuudet

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Lapuan sotaveteraanit ry:n lopettaessa toimintansa vuoden 2023 lopussa kyseltiin reserviupseereista halukkaita lähtemään mukaan perustettavaan perinneyhdistyksen paikallistoimikuntaan. Lupauduin vaaleihin mukaan tavoitellen kokemattomana rivijäsen paikkaa. Ajattelin, että aikaa myöden pitää pyrkiä pudottamaan vuoden metsätyöpäivät alle sadan ja vois olla jokin muukin harrastus.

Kansallisen veteraanipäivän juhla 2025, puhumassa Sotien 1939-1945 Lapuan paikallistoimikunnan puheenjohtaja Raimo Luomanen. Kuvaaja: Helena Teräväinen

Maanpuolustus on ollut sotainvalidin ja lotan lapsena sisäänrakennettu itsestäänselvyys. Suoritin varusmiespalvelun vasta ns. valmiina miehenä mittauspatteristossa Niinisalossa. Pääsin SaTR:n aliupseerikoulun matrikkeliin maininnalla ”asiallinen mies Härmästä, joka vaatii asiattomat käskyt kirjallisena”. Asiasta keskusteltiin koulunjohtajan kanssa ilman isompia kuhmuja. Mittauspst:on takia varusmiesaikana en ampunut kertaakaan kovilla, en Pohjankankaalla, enkä ollut Rovajärvellä.

Vuonna 1977 tuli sitten käsky Rovajärven kesäleirille. Olin virkani puolesta Vap-mies mutta oli helppo päättää, että sodan käynyt pioneerikapteeni, joka oli sijaiseni kaupungilla, on oikea henkilö olemaan Vap-henkilö ja nuoren asia on lähteä kertaamaan tai paremminkin vasta oppimaan 152 H38-patteriston tasoupseerin töitä. Vuonna 1980 tuli sitten heitto syvään päähän ja käsky PV:n 3000 miehen (silloin) pääsotaharjoitukseen Häme 80:een, tehtävänä komentaa pstoupseerina 122 H63 patteristoa.

Kun oli parasta ennen päivä mennyt, varsinaisiin taistelujoukkoihin oli vielä koulutukset ylempiin esikuntiin, mutta vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja/tai järjestötoimintaan osallistuminen jäi sitten tänne wanhoille vuosille senkin takia, että työpaikka siirtyi konserniesikuntaan Helsinkiin ja Lapualla olo supistui viikonloppuihin.

Nyt perinnetyössä pidän erityisenä haasteena sitä, että nuoret saadaan mukaan. Meillä on paikallistoimikunnassa nyt ollut nämä vuodet 2-3 nuorisovaltuutettua jäseninä ja kokemukset ovat hyvät.

Ilkka-Pohjalainen uutisoi perinnetyötä 5.12.2025. Kuva: Riikka Austen

Haluan vielä mainita erityisesti hankkeesta, joka paikallistoimikunnassa on menossa. Lapuan Sotaveteraanit ry teetti historian opiskelijalla vuonna 2006 kaikkien halukkaiden sotaveteraanien ja lottien videokuvatut haastattelut. Niitä on yli sadalta henkilöltä. Haastattelut ovat olleet visusti arkiston suojissa, ettei kukaan vaan pääse näkemään. Onneksi kaupunki on digitoinut ne saatuaan nauhat sotaveteraaneilta lahjoituksena. Nyt on aika tuoda haastatteluita perinnetiedon siirtämismielessä julkisuuteen ja meneillään on kansalaisopistossa kurssi, jossa onkin saatu uusia perinnetyöstä kiinnostuneita tulemaan mukaan. Tietosuojalait on vain niin tiukentuneet, että pyysimme ja saimme haastattelut kaupungilta takaisin eli ne ovat nyt Lapuan Veteraanimajan tukiyhdistyksen omaisuutta. Arvelemme osaavamme tulkita lainsäädäntöä yhdistyksessä parhaiten perinnetyön hengessä Ensimmäisiä julkistuksia onkin odotettavissa parin kuukauden sisällä.

Näiden haastatteluiden ansiosta syntyi myös ajatus, että ensi kesän Hirvijärvijuhla veteraanimajalla vietetään kesän 1944 panssaritaistelua Portinhoikassa ja Tali-Ihantalassa, sekä Vuosalmen suurtaistelua valottavien sotureiden haastatteluiden tai paremminkin niistä tehtyjen YouTube-videoiden julkistusten merkeissä. Toinen on Sturm rynnäkkötykin ajaja alikersantti Yrjö Perälä ja toinen Ehnroothin JR 7:n esikunnassa taistellut radisti Eero Kuoppala, joka oli radioliikenteenkin takia näköalapaikalla. Panssarikuski oli myös marraskuulla 100 vuotta täyttänyt Heikki Isoluoma ja näillä meriiteillä on panssariprikaatin komentaja eversti Juhana Skyttä lupautunut juhlapuhujaksi. Juhla on marskinpäivän jälkeisenä sunnuntaina 7.6.2026.

Sopii sinne muitakin kuin lapualaisia. Viime kesänäkin, kun teemana olivat lotat ja juhlapuhujana oli Lottaperinneliiton puheenjohtaja Merja Nieminen, niin juhlijoita tuli hienosti Etelä-Pohjanmaan Lottaperinneyhdistyksestä. Jos isommalla joukolla tulette, niin ilmoittakaa vaikka, minä kun olen kahvitykin ajaja.

Pääsiäisen toivo

Julkaistu 2.4.2026

Viime pääsiäisenä moni saattoi toivoa, että vuoden kuluttua Ukrainassa ja muualla sodan keskellä vallitsisi jo rauha. Niin ei ole käynyt. Sota jatkuu Ukrainassa, ja uusia levottomuuksia on syttynyt eri puolilla maailmaa. Erityisesti Lähi-idässä räjähtelee monin paikoin. Uutiset herättävät huolta ja levottomuutta. Paha näyttää olevan liikkeellä.

Silti vietämme jälleen pääsiäistä. Sen sanoma on yhä sama: Synnin, kuoleman ja pahan valta on kukistettu. Kristus on noussut kuolleista. Taistelu on ratkaistu ja rauhan perustus laskettu. Miten nämä kaksi todellisuutta voivat olla totta samaan aikaan?

Raamattu muistuttaa, että Jumalan pelastustyöllä on oma aikataulunsa. Jeesuksen syntymässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa tapahtui ratkaiseva käänne. Ristillä Kristus kantoi syntimme ja voitti kuoleman vallan. Pääsiäisen aamuna alkoi uusi aika – pelastuksen ja toivon aika.

Silti maailma ei ole vielä valmis. Pahalla on edelleen rajallinen vaikutusvaltansa, mutta sillä ei ole viimeistä sanaa. Kristuksen ylösnousemus julistaa, että valo ja elämä tulevat voittamaan. Pääsiäinen kutsuu meitä elämään tämän toivon varassa. Se kutsuu julistamaan hyvää sanomaa, auttamaan kärsiviä ja rakentamaan rauhaa levottomassa maailmassa. Jumalan valtakunta on jo tullut keskellemme, ja kerran se täyttää kaiken.

Pääsiäinen muistuttaa: vaikka maailma näyttää joskus pimeältä, Jumalan valo ei sammu. Kristus on noussut kuolleista – ja siksi toivo elää!

Siunattua pääsiäistä!

Piispa

Suomalaista sotilasasehistoriaa taltioitiin Isossakyrössä

Julkaistu 1.4.2026

Kalenteri näyttää taas sitä, että aika on pitää kevätkokoukset pois vaivoista. Vai onko kuitenkaan nämä sääntöjen mukaiset vuosikokoukset välttämättömiä pahoja, kannattaisiko ne kuitenkin pitää mahdollisuutena tavata, tiedottaa ja kehittää. Toivottavasti yhdistyksissä näin on.

Meillä Kyröös on ollut tapana ottaa kokouksien alkuun sopiva alustus tuomaan kokoontumiselle lisäarvoa. Meillä siis pidetään veljesyhdistyksen kanssa saman aikaisesti kokoukset, niin voidaan pitää alustuksen lisäksi yhteiset kahvittelut, kokouskutsut yms.

Isonkyrön Reserviläisten puheenjohtaja Jari Viertola luovutti kiitoksena alustuksesta ja käynnistä yliluutnantti Luttiselle hevosenkenkälaatan. Kuva: Jari Viertola

Tämän vuotisiin kevätkokouksiin saatiin alustus Pohjanmaan aluetoimistolta, VMP-upseeri Heikki Luttinen tuli kertomaan ajankohtaisia asioita yms. Terveisiä ja haastettakin myös kuultiin ja kieltämättä katseet vähäsen kulkivat kokousväessä, kun haasteeseen haettiin tietyn ikäistä ja -kuntoista väkeä. Siitä ei enempää, mutta allekirjoittaneelta voi kysyä lisää, se on sitten toinen juttu kuka saa vastauksen.

Ennen alustusta kiinnitettiin lahjoituksena saatuun Suomi-konepistooliin messinkilaatta missä on lahjoittajan nimi ja vuosi. Tietenkin piste i:in päällä on, kun voidaan sanoa, että aluetoimiston edustaja on kilven kiinnittänyt. Kysymyksessä on siis ampumakelvottomaksi tehty lupavapaa esine.

Pohjanmaan aluetoimiston edustaja Heikki Luttinen kiinnittää messinkilaattaa lahjoitettuun konepistooliin. Kuva: Jari Viertola

Kun lahjoitus saatiin, kyseinen Suomi-KP oli deaktivoitu vanhojen säännösten mukaisesti, mutta kuitenkin ampumakelvoton. Siispä lahjoitettu esine toimitettiin ensin poliisin haltuun, sieltä valvotusti asesepälle, joka purki aiemman deaktivoinnin ja teki uuden nykyisten määräysten mukaisen deaktivoinnin. Sen jälkeen konepistoolin näyttö Riihimäellä, jossa oli tarkastus ja sieltä takaisin asesepällä, lopuksi sitten meidän yhdistyksen haltuun. Nyt yli 1000 kilometrin, neljän kuukauden ja noin 500 euron jälkeen meillä ampumakelvoton Suomi-konepistooli m/31 SJR. Voidaan kysyä kannattiko, johon vastaan, että kannatti. Teimme osamme säilyttääksemme osan suomalaista sotilasasehistoriaa, lisäksi meillä on nyt loistava laite kannettavaksi kunniavartiossa.

Byrokratian eri vaiheet läpikäynyt deaktivoitu Suomi-konepistooli m/31 SJR. Lahjoittanut Matti Hannuksela. Kuva: Jari Viertola

Suomi -konepistoolista kerrotaan, että se antoi suomalaisille sotilaille ylivoimaisen tulivoiman tiheässä metsämaastossa ja lähitaistelussa. Se oli erityisen tehokas talvisodan viivytystaisteluissa ja jatkosodan korpisodassa. Konepistoolilla varustetut pienet ryhmät pystyivät aiheuttamaan suuria tappioita Neuvostoliiton suuremmillekin joukoille. Sitä käytettiin tehokkaasti etenkin suomalaisten suosimassa ns. ”motti”-taktiikassa.

Pronssinen ansiomitali luovutettiin kersantti Uuttu Aimolle ansioista vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Kuva: Jari Viertola

Kun messinkinen kyltti oli saatu kiinnitettyä, luettiin Reserviläisliitosta tullutta postia, joka yleensä on positiivista, kuten nytkin: Pronssinen ansiomitali myönnettiin kersantti Uuttu Aimolle ansioista vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Mitali ja kunniakirja luovutettiin juhlallisesti. Vastaavaa postia olisi saattanut olla muutakin, mutta jos ei tule paikalle, niin ei sitten saa, eli palataan kirjoituksen alkuun, kannattaa tulla kokouksiin.

Kiitoksena alustuksesta ja käynnistä yliluutnantti Luttiselle luovutettiin Isonkyrön Asemiesmuseon puuhamiesten, eli kipinän kehittämä hevosenkenkälaatta. Laatta on kunnianosoitus ja perinnetyötä parhaimmillaan Suomenhevoselle.

Isonkyrön Asemiesmuseon puuhamiesten, eli kipinän kehittämä hevosenkenkälaatta. Kuva: Jari Viertola

Syksyllä 1939 armeijamme valmiutta kohotettaessa otettiin puolustusvoimille siviiliyhteiskunnasta 60 000 hevosta. Sodan aikana otettiin vielä lisää 12 000 hevosta. Suomenhevosista kerrotaan, että niiden merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen.

Kokous oli ja meni, toimintakertomus ja tilit luettiin, vastuuvapaus myönnettiin ja kaikki hyvin. Lopuksi tiedotuksia ja vapaata keskustelua maailman menosta ja tietenkin keskusteltiin myös drooneista, kuinkas muuten.

Kun tätä juttua kirjoittelen, kuuntelen samalla Ylen ylimääräistä erikoislähetystä Kouvolaan pudonneista drooneista. Uutinen tuo taas selvemmin esiin sen, että reserviläiskentässä ollaan uuden äärellä, sekä droonien hyödyntämisessä, että droonien torjunnassa. Drone on kuulemma vieraskielinen sana, drooni olisi siten enempi oikea kotimainen sana kuvaamaan miehittämätöntä laitetta, jota kauko-ohjataan tai se voi liikkua autonomisesti. Maalla, vedessä tai ilmassa.

Jari Viertola
Puheenjohtaja
Isonkyrön Reserviläiset ry