Prikaatikenraali Asko Kilpinen (Ruokolahti 6.9.1938 – Helsinki 7.3.2026), rannikon puolustaja ja jääkäriperinteen vankkumaton vaalija, on kutsuttu viimeiseen iltahuutoon.

Sota-ajan lapsuus muovasi kutsumuksen upseerin ammattiin. Asko oli sotaorpo. Hänen isänsä kaatui talvisodassa Askon ollessa pieni ja hänet lähetettiin sotalapsena Ruotsiin.
Asko säilytti elämänmittaiset läheiset suhteet Ruotsin sota-ajan perheeseensä. Asko ja vaimonsa Oili jatkoivat ”sotavanhempien” pienen ruotsalaisen maatilan ylläpitoa ”sotaisä” Haraldin ja ”sotaäiti” Ingridin kuoltua.
Kilpisen ura Puolustusvoimissa huipentui prikaatikenraalin sotilasarvoon. Hän palveli tunnettuna ja pidettynä rannikonpuolustajana, useilla linnakkeilla Kotkasta Hankoon. Kilpinen suoritti Sotakorkeakoulun Ruotsissa vuosina 1971-74. Sotilasasiamiehenä hän toimi Saksassa. Hän jäi reserviin Vaasan sotilasläänin komentajan tehtävästä 1.10.1998. Aktiivipalveluksensa jälkeen hän jatkoi vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa. Rannikkoupseeriyhdistyksen aktiivijäsenen ja varapuheenjohtajan ansiot perinnetyössä johtivat kunniajäseneksi nimeämiseen.
Kilpisen näkyvin työ yhdistystoiminnassa oli jääkäriperinteen vaaliminen. Toimiessaan Jääkäripataljoona 27 perinneyhdistyksen ja Jääkärisäätiön hallituksen puheenjohtajana hänen johdollaan nykyaikaistettiin jääkäriperinnetyön toteutusta 2000-luvun vaatimuksiin. Hänet nimettiin ansioistaan Jääkäripataljoona 27 perinneyhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.
Asko oli karismaattinen esitelmöitsijä ja juhlapuheiden pitäjä. Hän myös kirjoitti aktiivisesti maanpuolustusalan julkaisuihin ja toimi oppaana sotahistoriallisilla matkoilla.
Asko avioitui vaimonsa Oilin (os Tonttila) vuonna 1962. Askon sotilasura kuljetti perhettä asemapaikasta toiseen, rannikon linnakkeilta kansainvälisiin tehtäviin. 1970-luvun puolivälissä Asko ja Oili ostivat kesäpaikan Lemin Kantturaniemestä, missä he viihtyivät yli neljäkymmentäviisi vuotta yhdessä. Asko oli jo 50-luvulla uittanut tukkeja Saimaalla ja tätä kautta hän palasi lapsuutensa Saimaalle kalastellen ja puuhastellen. Oili kulki hänen rinnallaan aina kuolemaansa saakka vuonna 2024. Oilin viimeiset vuodet Asko oli omaishoitajana.
Askon lapset perheineen saivat isän ja isoisän lämpimän huolenpidon lisäksi nauttia hänen kädentaidoistaan. Sotaisä Haraldilla oli Ruotsissa pieni sahalaitos missä Asko oppi jo nuorena rakentamisen taidot.
Askon perintö elää rannikon kallioilla, jääkäriperinteissä ja hänen rakkaidensa ja ystäviensä sydämissä.
Asko Kilpinen laskettiin 28.3.2026 maan poveen sukuhautaan Ruokolahdelle Oilinsa viereen.
Jarkko Kilpinen
Pertti Laatikainen
Vesa Valtonen
Kirjoittajat ovat Asko Kilpisen poika, sekä upseeritovereita ja jääkäriperinnetyön jatkajia













Maanpuolustusmyönteisistä yrittäjistä koostuvan tukikomppanian toiminnan merkitys on tärkeää alueemme reserviläisjärjestöjen toiminnalle. Alueemme vahva isänmaallisuus ja toisaalta aluettamme koetelleet varuskuntatoimintojen lakkauttamiset vaativat reserviläistoiminnalta näkyvyyttä. Alueemme reserviläisille kerhot ja yhdistykset tarjoavat mahdollisuuden toimintaan, niin paikallisella, kuin alueellisellakin tasolla. Ilman molempien reserviläispiirien aktiivisia toimijoita, olisimme aivan erilaisessa tilanteessa. Isänmaallisuuden lisäksi reserviläistoiminnan pyörittäminen vaatii rahallisia resursseja. Näitä molempia resursseja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry on Etelä-Pohjanmaan alueella nimensä mukaisesti tukemassa.













Ihmisten vapaa-ajasta käydään kovaa kilpailua ja jokainen täyttää omansa henkilökohtaisen elämäntilanteensa, mieltymystensä ja arvojensa mukaan. Yhdistykset pyörivät vapaaehtoispohjalta ja saavat jäsenmaksuista yleensä pienimmän osan, joka hätinä riittää nykyisiin tilimaksuihin, kun taas organisaatiopuussa ylöspäin mentäessä palkatun henkilöstön määrä lisääntyy ja osuus jäsenmaksusta. Palkattu henkilöstö on perusteltu silloin, kun he pystyvät helpottamaan vapaaehtoisten työmäärää ja tuottavat lisäarvoa jäsenille, mutta jos jäsenet ovat vain sitä varten, että saadaan palkat maksettua, ilman että työn vaikutukset tuntuvat jäsenille, niin herää kysymys onko liitto jäseniä varten vai jäsenet liittoa varten?