Artikkeli

Hannes-myrsky ei ollut poikkeuksellinen vain tuulensa tai sähkökatkojensa vuoksi. Se oli poikkeuksellinen siksi, että se muistutti monia meistä siitä, kuinka haavoittuvainen arkemme on myös täällä Suomessa.

Kun sähköt katkeavat, verkot kaatuvat ja tieto ei kulje, huomataan nopeasti, ettei varautuminen ole vain kriisialueiden asia. Aggregaatit, varavirtalähteet ja hätäradiot eivät kuulu vain Ukrainaan tai sotilaille. Ne kuuluvat tavallisiin suomalaisiin koteihin, kyliin ja yhdistyksiin.

Moni kysyi myrskyn jälkeen aivan aiheellisesti, oliko 72 tunnin varautumispakkaus kunnossa. Löytyikö vettä, ruokaa, paristoja ja lääkkeitä. Tiesimmekö, mistä saamme tietoa, jos internet ei toimi.

Oli hieno huomata, että alueellamme on yhdistyksiä ja yrityksiä, jotka ottivat yhteiskuntavastuuta tarjoamalla tiloja niillä alueilla, joissa sähköt olivat poikki vielä tätä kirjoittaessani. Tällaiset teot eivät synny sattumalta, vaan ne kertovat välittämisestä ja paikallisesta yhteishengestä silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Varautuminen ei ole suuria investointeja tai pelon lietsontaa. Usein kyse on pienistä ja arkisista asioista, joiden merkitys korostuu juuri silloin, kun mikään ei toimi. Yksi näistä on hätäradio, laite joka toimii silloin kun puhelin ei toimi ja netti on pimeänä.

Ei ole sattumaa, että Reserviläisliiton vuoden 2026 jäsentuotteeksi on valittu hätäradio. Se on pieni satsaus, mutta ei vähäinen. Päinvastoin se on konkreettinen muistutus siitä, että varautuminen alkaa tiedosta ja tiedon saamisesta myös häiriötilanteessa.

Kun satavarmasti tällainen tilanne toistuu, oli siihen aikaa viikko tai kymmenen vuotta, olisi meidän syytä olla valmiimpia etukäteen. Nyt tuntui osin siltä, että asioita alettiin miettiä vasta tilanteen jo ollessa päällä.

Hannes-myrsky toivottavasti herätti meidät. Ei pelkoon, vaan vastuullisuuteen. Varautuminen ei ole vain viranomaisten tai järjestöjen tehtävä. Se on osa kansalaistaitoa, aivan kuten ensiapu tai paloturvallisuus.

Kysymys ei ole siitä, tuleeko seuraava myrsky tai kriisi. Kysymys on siitä, olemmeko silloin vähän viisaampia kuin edellisellä kerralla.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Reservin koko kasvaa, kuinka käy jäsenmäärien? Reservin koko on tällä hetkellä n. 900 000 henkilöä ja ensi vuodesta alkaen reservin koko kasvaa, kun reservin ikä nostettiin 60 ikävuodesta 65 ikävuoteen. Reservin koko tulee nousemaan tulevina vuosina noin miljoonaan. Edellisten lisäksi varareserviin kuuluu lisäksi asevelvollisuusikäiset varusmiespalveluksen suorittamattomat, reservin yläikärajan ylittäneet, sekä rauhan aikana varusmiespalveluksesta vapautetut.

Vuosittain varusmiespalveluksen suorittaa valtakunnallisesti enää vain noin 2/3 ikäluokan miehistä ja noin tuhat naista eli yhteensä noin 20 000 henkilöä, joista reserviupseerikurssin suorittaa vuosittain yhteensä noin 1100–1200 henkilöä. 90-luvun alussa reserviupseerikursseja järjestettiin vuodessa vielä 3 kappaletta eli koulutettujen reservin upseereiden määrä vuodessa oli puolta suurempi. Etelä-Pohjanmaalla palvelukseen määrättävien osuus ikäluokasta on toistaiseksi jonkin verran maan keskiarvoa korkeampi.

Reserviupseeriliittoon kuuluu tällä hetkellä noin 25 000 jäsentä, mikä on noin kolmasneljäsosa tällä hetkellä reserviupseerikurssin käyneistä. Reserviläisliittoon kuuluu tällä hetkellä noin tuplamäärä jäseniä Reserviupseeriliittoon verrattuna. Reserviläisliiton osalta järjestäytymisasteesta ei voida sanoa mitään, sillä useimpien yhdistysten jäseneksi pääsevät täysi-ikäiset suomen kansalaiset varusmiespalveluksesta tai vapaaehtoisesta asepalveluksesta riippumatta, kun Reserviupseeriliiton jäsenyhdistyksiin edellytetään yleensä suoritettua reserviupseerikurssia. Osa reserviupseereista on jäseninä myös molemmissa liitoissa tai pelkästään Reserviläisliitossa. Etelä-Pohjanmaalla Reserviläispiiriin kuuluu reilut 3500 jäsentä ja Reserviupseeripiiriin noin tuhat jäsentä.

Huomionarvoista on kuitenkin se, että kumpaankin liittoon kuuluu paljon reserviin kuulumattomia eli varareserviin kuuluvia ”yli-ikäisiä” henkilöitä ja Reserviläisliittoon myös varareserviin kuulumattomia, maanpuolustuksesta kiinnostuneita henkilöitä, joilla ei välttämättä ole mitään reserviläiskoulutusta. Itsellänikin on tiedossa useampia sellaisia henkilöitä, joilla saattaa olla SA-sijoitus ja käyvät vuosittain, jopa useammankin kerran, kertaamassa, mutta eivät kuulu kumpaankaan liittoon. Syitä sille miksi kuuluu jompaankumpaan liittoon vai onko kuulumatta kumpaankaan, on varmasti monia. Osa varmasti maksaa jäsenmaksunsa pelkästään aatteen vuoksi ja kannatusmaksuna, jollekin toiselle esimerkiksi jäsenmaksun yhteydessä lunastettava hinnaltaan kilpailukykyinen ampumaturva voi olla syy jäsenyydelle ja voipa joku maksaa jäsenmaksun saadakseen Reserviläinen -lehden kotiin kannettuna lähes kuukausittain. Toivon että mahdollisimman moni maksaisi jäsenmaksun kuitenkin siitä syystä, että jäsenmaksun maksettuaan pääsee osallistumaan yhteisölliseen reserviläistoimintaan.

Yhteisöllistä ja toiminnallista tekemistä

Reserviläistoiminta tarjoaa ammunnan ja perinnetoiminnan lisäksi kilpailunnälkäisille vaihtoehtoja erilaisissa reserviläis- ja sotilastaitoja mittaavissa lajeissa, niin yksilönä kuin joukkueenakin. Reserviläisurheiluliitto toimii useimmissa kilpailuissa taustaorganisaationa, sillä sen tehtävänä on reserviläisten urheilutoiminnan kehittäminen. Osaan kilpailuista on mahdollista osallistua, vaikkei kuuluisi mihinkään reserviläisyhdistykseen, mutta kokemus on osoittanut, että monesti kilpailun kautta koettu innostus on poikinut myös jäsenanomushakemuksen.

Vaikka kilpailuissa mitellään mestaruuksista toisia vastaan, niin on tottakai mahdollista lähteä haastamaan itseään ja testaamaan omaa osaamista. Monipuolisimpia kilpailuja ovat jotokset, joissa samassa kilpailussa testataan monia taitoja eikä etukäteen tiedä tarkalleen millaisia soveltavia tehtäviä eteen tulee. Jotoksissa korostuu myös ryhmän kanssa yhdessä toimiminen, joka edistää myös sotilaallisia valmiuksia, kun harjoitellaan toimimaan yhtenä ryhmänä/joukkona. Ellei ole joukkuelajin tai ryhmämuotoisen musiikin harrastaja, niin nykyään yksilökohtaisia tarpeita korostavassa maailmassa kurinalainen yhdessä tekeminen jää vähäiseksi. Itseäni tämä jopa jossain määrin huolettaa, että miten osattaisiin tositilanteessa toimia joukkona turhia sooloilematta ja muut huomioon ottaen, mikäli oltaisiin esimerkiksi taistelutilanteessa, missä johtajalla ja johdettavilla ei todellakaan koko aikaa olisi näkö- ja puheyhteyttä.

Tällä hetkellä pinnalla on sovellettu reserviläisammunta eli SRA, jonka harrastajamäärät ovat jatkaneet kasvua ja selittävät myös jonkin verran etenkin Reserviläisliiton jäsenmäärän kasvua. Ammuntaryhmät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana ja niissä, vaikka yleensä turvallisuussyistä yksi ampuja ampuu kerrallaan, monesti harjoitusporukka on tiivis ja sitoutunut.
Reserviläisurheiluliitossa on nykyisellään eri aikoihin vuodesta erilaisia haastekampanjoita, niin ammuntaan kuin marssimiseenkin liittyen ja kilpailukalenterikin on jo lajikirjossaan pitkä.

Tiedän kuitenkin, että silti liitossa pohditaan uusia lajeja, millä saataisiin innostettua reserviläisiä liikkumaan. Itse mietin, että erittäin hyvä laji taistelijaparille voisi olla Hyroxin kaltainen kilpailu, johon voi osallistua yksin tai parin kanssa. Kilpailusuorituksessa tarvitaan niin voimaa kuin kestävyyttäkin, sillä pitkähköjen voimaliike sarjojen välissä juostaan aina välissä kilometri, siten että juoksumatka yhteensä on 8 km. Pienellä reserviläistwistillä esimerkiksi telamiinoja kantaen tai ammuslaatikoita vetäen ja työntäen lajista saataisiin oman näköinen. Näen myös, että nykyiseen lajivalikoimaan laajennus voisi löytyä nimenomaan tällaisista pari- tai joukkuemuotoisista kilpailumuodoista, sillä se kannustaisi myös pysymään tai liittymään jäseneksi, sillä usein suurin motivaattori liittoon on siihen jo kuuluva kaveri.

Maksamalla jäsenmaksun tukee samalla taloudellisesti myös varsinaisen toiminnan järjestämistä. Vaikka Etelä-Pohjanmaalla jäsenmaksusta leijonan osa menee liitolle, seuraavaksi suurin osa piirille ja pienin osuus jäsenyhdistykselle, näillä luodaan edellytykset toiminnan jatkumiselle edes nykyisellä tasolla. Suurimman osan jäsenten kannalta jäsenmaksun rakenne on nurinkurinen, sillä jäsenelle toiminta ilmentyy usein juuri paikallisen yhdistyksen kautta eikä ylemmille tasoille jäsenillä ole mitään suoraa kosketuspintaa. Liittotasolta jäsenelle näkyy yleensä lähinnä uutiskirjeet sekä Reserviläinen-lehti ja esimerkiksi noin kuukausitakaperin olleet liiton puheenjohtajavaalit eivät kiinnostaneet montaakaan jäsentä. Liiton talous on tällä hetkellä hyvässä tilanteessa, mutta Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin tilanne on tukalampi ja tästä syystä jokainen jäsen on tärkeä. Jotta piirin toiminta pystytään pitämään nykyisellä tasolla, tarvitaan apuun lisäksi tukikomppaniayrityksiä, jotka tukevat Lakeuden maanpuolustajan tuen kautta molempia reserviläispiirejä.

Kohdennettua koulutusta reserviupseereille

Vaikka veljespiirin puheenjohtaja edellisessä kirjoituksessaan korosti oman piirinsä roolia reserviläisten kouluttajana, niin samalla tavalla kuin Reserviläisurheiluliitto on molempien liittojen urheilutoiminnan taustavoimana, niin MPK toimii koulutuksen järjestäjänä molempien liittojen jäsenille, eikä tee eroja sen osalta kumpaanko liittoon kouluttajat tai osallistujat kuuluvat.

Tähän tulee tekemään nyt kuitenkin pienen poikkeuksen reserviläisjohtajakoulutukset, jotka ovat suunnattu nimenomaan reserviupseereille. Kursseja on järjestetty joitakin muualla päin Suomea, mutta nyt vuoden alussa heti tammi-helmikuun vaihteessa tarjoutuu mahdollisuus myös Etelä-Pohjanmaalla ”Reserviläisjohtaja 1 osa 1/2 (RESJ1 1/2)” koulutuksen muodossa, jossa nimenomaan Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri on järjestelyissä mukana.

Lisätietoja kurssista löytyy TÄSTÄ!

Toivottavasti kurssi tulee täyteen ja saamme järjestää näitä jatkossakin. Kurssille kannattaa ehdottomasti lähteä siitä huolimatta onko tällä hetkellä SA-sijoitusta vai ei. Ennen tulevan vuoden koulutuksia rauhoitutaan kuitenkin joulun viettoon, mikä tänä vuonna näyttäisi olevan vähäluminen. Monilla paikkakunnilla reserviläiset näkyvät vielä joulutulilla ja kunniavartioissa osoittaen kunnioitusta maatamme puolustaneille ja kehittäneille edesmenneille läheisille, sukulaisille, ystäville sekä kylänmiehille ja -naisille.

Oikein levollista Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta 2026 jokaiselle lukijalle!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri