Perinne

Veteraanien rosvopaistitilaisuus järjestettiin Härmän kylpylässä huhtikuun 27. päivänä. Tilaisuus oli samalla Kauhavan kaupungin kansallisen veteraanipäivän juhlatilaisuus. Tuota edelsi uudelleen sijoitetun Mannerheim-muistomerkin paljastaminen ja seppeleenlasku Pihkahovisäätiön kiinteistölle Härmän Kylpylän taakse.

Perinne rosvopaistijuhlan järjestämisestä on aloitettu vuonna 1992 näyttelijä Leo Lastumäen ideoimana. Lastumäen ideasta otti kopin hänen ystävänsä, nyt eläkkeellä oleva lentopurseri Kalevi Rönnkvist. Rönnkvist lähti toteuttamaan tätä tehtävää yhdessä muiden Finnairin lentävän henkilöstön ja yhteistyötahojen kanssa. Sama tilaisuus on nyt järjestetty reilut 30 vuotta ja ympäri suomea on tilaisuuksia ollut yli 400.

Näiden juhlahetkien onnistumiselle lyötiin ensimmäiset tahdit kuitenkin edeltävänä yönä. Rosvopaistin valmistukseen tarvitaan tuntien kestävää isoa avotulen tekoa. Piipahdin seuraamaan ja rupattelemaan yöllä klo 3.00 jälkeen tulivartiossa olleita rauhanturvaajia. Tehtävää suorittivat Asko Peltola, Juhani Hänninen ja Mika Mäki. Vartiotehtävät olivat heille tuttua työtä YK-tehtävistä jo Libanonin ja Namibian ajoilta. Näille aktiivireserviläisille homma oli tärkeä ja mieluisa. Mäki kertoikin, että yön aikana poltettiin viisi kuutiota halkoja riittävän hiilloksen saamiseksi rosvopaistin kypsentämiseen.

Kello kuuden aikoihin saapuivat Finnairin miehet tulisuoja-asuissaan ja aloittivat varsinaisen kypsennysvaiheen. ”Kuopan” pohjalla oli betonilaattoja ja siihen asetettiin metalliverkko, jonka päälle laitettiin lihapaketteja 100kg edestä. Ne peitettiin hiilloksella kaivinkoneen kauhalla ja sen päälle vielä kivituhka. Kypsentämisvaihe kesti n. 6 tuntia. Sitten hauta auki ja herkullinen tulos nähtiin aikanaan lautasella.

♦ ♦ ♦

Virallisen ohjelman klo 12.00 aloitti Mannerheim-muistomerkin paljastustilaisuus Härmän Kylpylän takana. Tilaisuus alkoi seppeleenlaskulla, jonka suoritti Porin prikaatin komentaja prikaatinkenraali Jami Virta ja Ylihärmän Reserviläisistä Mika Mäki. Kunniavartiossa muistomerkin vierellä seisoivat Porin prikaatin varusmiehet. Juhlavaa hetkeä säestivät haitareilla Veikko Ahvenainen ja Carita Nordlund.

Tämän jälkeen Pihkahovisäätiön hallituksen puheenjohtaja Tapio Liinamaa piti puheen muistomerkillä, jossa mm. valotti muistomerkin siirtoon liittyviä seikkoja nyt tänne Pihkahovisäätiön kiinteistölle. Edellisen sijoituspaikan kiinteistö oli yllättäen jouduttu myymään ja siirto nykyiselle paikalle tuli ajankohtaiseksi. Täältä sille löytyi edelleenkin arvoisensa paikka.

Puheessaan Liinamaa kertasi Mannerheimiin ja Tammisunnuntaihin 1918 liittyviä tapahtumia. Uuteen paikkaan liittyy myös vahvoja sotahistoriallisia kaikuja. Pihkahovi nimitystä käytettiin yhdestä keskeisestä korsusta Taipaleenjoella talvisodassa ja se oli tuttu paikka siellä taistelleille ylihärmäläisjoukoille. Tuohon korsuun on viitattu usein heidän muistellessa tuota sota-aikaa. Liinamaa siteerasi myös Mannerheimin lähettämää kiitosviestiä Ylihärmän urheille rintamamiehille, jotka Taipaleenjoella ja Vuosalmella antoivat merkittävän panoksensa sotatoimien onnistumiselle tuolla rintamalla.

♦ ♦ ♦

Klo 13.00 alkavaan Rosvopaisti- ja Kauhavan kaupungin veteraanijuhlaan oli kutsuttu veteraanien lisäksi heidän puolisonsa, sotalesket, lotat, pikkulotat, sotilaspojat ja rintamapalvelustunnuksen saaneet. Heidän avustajansa olivat myös tervetulleita. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan sotilaskotisisaret olivat kutsuttujen joukossa. Tämä Kauhavan kaupungin veteraanijuhla järjestettiin yhteistyössä Pihkahovisäätiön, Ylihärmän Reserviläisten ja Finnairin lentävän henkilöstön kanssa. Tilaisuuden juonsivat purseri Kalevi Rönnkvist ja Kaupungin hyvinvointipäällikkö Heli Luoma. Juhlapuheita pitivät Porin prikaatin komentaja prikaatinkenraali Jami Virta ja Kauhavan kaupunginjohtaja Vesa Rantala. Kutsuja oli lähetetty 250 ja paikalla väkeä taisi olla lähemmäs 300.

Juhlapuheitten jälkeen kohotettiin alkumaljat prikaatinkenraali Virran johdolla. Sitten päästiin, ehkä päivän odotetuimpaan hetkeen eli rosvopaistiruokailuun, jonka kirkkoherra Jyrki Jormakka siunasi ensin. Ruokailussa avustivat ja tarjoilivat Finnairin lentävän henkilöstön lisäksi Porin prikaatin varusmiehet ja lähialueen reserviläiset. Pitkän kypsytyksen saanut rosvopaisti sai runsaasti kiitosta juhlayleisöltä ja kyllähän se oli suunmukaista myös allekirjoittaneelle. Jälkiruokakahvit ja konjakit kuuluvat myös päivän menuuseen.

Tilaisuudessa muisteltiin myös sota-aikoja ja palkittiin paikallisen yläkoulun 9-luokkalaisten kirjoituskilpailun parhaita aiheesta ”Minun Isänmaani”. Mannerheim-taulut ja 100 euron stipendit saivat Jonne Ekola ja Eerika Aalto.

Päivän viihteellisessä osuudessa päästiin kuulemaan Eino Grönin ikivihreitä kappaleita, jotka innoittivat myös tanssijoita parketille. Erkki Liikasen lupsakan karjalaispojan tyylillä esitetyt kappaleet saivat hymyn huulille katsojissa. Sota-aikaan Liikanen oli itsekkin joutunut evakkoon Kauhajoelle. Haitarilla esityksiä säestivät Veikko Ahvenainen ja Carita Nordlund.

Omassa puheenvuorossaan Pihkahovisäätiön toimitusjohtaja Jan-Erik Hagfors kiitteli yhteistyötahoja tästä tapahtumasta ja lupaili ehkä jatkoakin ensivuonna. Aika näyttää, toteutuuko se. Tilaisuus päättyi Finnairin lentävän henkilöstön yhteislauluun Veteraanin iltahuuto kappaleella.

♦ ♦ ♦

Kello 18:00 alkoi Härmän Kylpylän auditoriossa sotahistorioitsija ja Keskisuomalaisen toimittajan Pauliina Ylitalon luento: ”Lottapuvussa haudatut – talvi-ja jatkosodan kaatuneet naiset”. Paikalle oli saapunut mm. monta pikkulottaa, koska olivat samaan aikaan kuntoutuksessa talossa.

Sodissamme kentälle kaatuneet Lotat, kuten kaatuneet miehetkin on aina pyritty toimittamaan takaisin kotipitäjäänsä hautausta varten. Tämä ainutlaatuinen tapa ei ole käytössä missään päin muualla maailmassa kuin suomessa. Lottia ja kentälle kaatuneita miehiä on siis kohdeltu tasa-arvoisesti sodan aikana. Lottia olisi voitu haudata myös sankarihautaan, mutta useimmiten heidät haudattiin omaisten toivomuksesta omiin sukuhautoihinsa. Tapana oli, että lottaa saattelivat hautaan arkkua kantaen toiset lotat.

Luennolla Ylitalo otti esille muutamia tapauksia kuvin ja tallennetuin koostevideoin. Nämä kuvat ja dokumentit sisälsivät tietoa kuolinilmoitusten muodossa tai niistä oli olemassa erillisiä ilmoituksia sen ajan lehtitiedoissa. Kaatumisen hetket ja syyt oli kirjattu ylös normaaliin tapaan myös senhetkisissä palveluspaikoissa.

Sodan päätyttyä valvontakomission lakkauttaessa lottajärjestön tämä yhdenvertaisuus jollakin lailla katosi pikkuhiljaa. Olihan lottajärjestön toiminta sodan jälkeen kielletty puheenaihe. Sodissa käyneitten miesten ja lottien arvostus ei enää ollutkaan tasa-arvoista. Nykypäivänä tuo tilanne on kuitenkin palautunut. Ylitalo on tekemässä tästä aiheesta väitöskirjaa tulevana vuonna ja myös kaatuneitten lottien matrikkelikirjaa. Sodissamme kaatui kaikkiaan 403 lottaa.

♦ ♦ ♦

Illalla laskiessani siniristilippua taloyhtiön tangosta mietin, että olipa melkoinen veteraanipäivän kattaus takana. Hienoja hetkiä yli vuorokauden mittaisessa aikajanassa. Se oikeastaan alkoi jo sunnuntai jumalanpalveluksen jälkeen suoritetulla seppeleenlaskulla kunniavartiossa sankarihaudoilla veteraanikuoron laulua kuunnellen. Tuolla jo asetettiin pienoisliput sankarihaudoille kirkkoväen toimesta veteraanipäivää kunnioittamaan. Sanoisin, että ainutkertaista. Toivottavasti joskus saan olla vielä jossain samansuuntaisessa mukana.

Mukana ollut

Veli-Matti Keskinen
Lakeuden Maanpuolustajan toimituskunta

Asemiesmuseon ja Tykkipuiston aikaisempina vuosina tapahtunut esittely kuudesluokkalaisille, esiteltiin tänä vuonna ensimmäisen kerran yläkoulun seitsemäsluokkalaisille.

Kuljetuskustannukset säästyivät, kun yläkoululta voitiin tulla kävellen esiteltäville kohteille. Erkki Hölsö, Juha Savinainen ja Raimo Suhonen toimivat asiantuntijaoppaina taas kerran. Illalla kunnan järjestämään juhlaan oli saatu upea esitelmöitsijä Timo Fors. Oli ihmeellistä, kuinka hiljaiseksi hän sai runsaan kuulijakunnan, olihan monella osallistujalla kokemus lähiomaisen rintamalla kaatumisesta.

Kunnallisneuvos Jaakko Pukkinen lausui tervehdyssanat, joissa hän valotti veteraanipäivän syntyä. Musiikkiesityksistä vastasivat veljekset Miika Rinta-Korkeamäki ja Rami Rinta-Korkeamäki, sekä lukion kulttuurilinjan opiskelijat musiikinopettajansa Susanna Porasen johdolla. Järjestelyistä vastasi kunnan kulttuurivastaava Krista Pollari, kahvituksesta vastasivat oppilaat yläkoulusta.

Tilaisuuden jälkeen moni jäi vielä keskustelemaan Timo Forsin kanssa, luento oli todella liikuttanut.

Kiitollisuudella
Esko Petäjä

Viime pääsiäisenä moni saattoi toivoa, että vuoden kuluttua Ukrainassa ja muualla sodan keskellä vallitsisi jo rauha. Niin ei ole käynyt. Sota jatkuu Ukrainassa, ja uusia levottomuuksia on syttynyt eri puolilla maailmaa. Erityisesti Lähi-idässä räjähtelee monin paikoin. Uutiset herättävät huolta ja levottomuutta. Paha näyttää olevan liikkeellä.

Silti vietämme jälleen pääsiäistä. Sen sanoma on yhä sama: Synnin, kuoleman ja pahan valta on kukistettu. Kristus on noussut kuolleista. Taistelu on ratkaistu ja rauhan perustus laskettu. Miten nämä kaksi todellisuutta voivat olla totta samaan aikaan?

Raamattu muistuttaa, että Jumalan pelastustyöllä on oma aikataulunsa. Jeesuksen syntymässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa tapahtui ratkaiseva käänne. Ristillä Kristus kantoi syntimme ja voitti kuoleman vallan. Pääsiäisen aamuna alkoi uusi aika – pelastuksen ja toivon aika.

Silti maailma ei ole vielä valmis. Pahalla on edelleen rajallinen vaikutusvaltansa, mutta sillä ei ole viimeistä sanaa. Kristuksen ylösnousemus julistaa, että valo ja elämä tulevat voittamaan. Pääsiäinen kutsuu meitä elämään tämän toivon varassa. Se kutsuu julistamaan hyvää sanomaa, auttamaan kärsiviä ja rakentamaan rauhaa levottomassa maailmassa. Jumalan valtakunta on jo tullut keskellemme, ja kerran se täyttää kaiken.

Pääsiäinen muistuttaa: vaikka maailma näyttää joskus pimeältä, Jumalan valo ei sammu. Kristus on noussut kuolleista – ja siksi toivo elää!

Siunattua pääsiäistä!

Piispa

Kalenteri näyttää taas sitä, että aika on pitää kevätkokoukset pois vaivoista. Vai onko kuitenkaan nämä sääntöjen mukaiset vuosikokoukset välttämättömiä pahoja, kannattaisiko ne kuitenkin pitää mahdollisuutena tavata, tiedottaa ja kehittää. Toivottavasti yhdistyksissä näin on.

Meillä Kyröös on ollut tapana ottaa kokouksien alkuun sopiva alustus tuomaan kokoontumiselle lisäarvoa. Meillä siis pidetään veljesyhdistyksen kanssa saman aikaisesti kokoukset, niin voidaan pitää alustuksen lisäksi yhteiset kahvittelut, kokouskutsut yms.

Tämän vuotisiin kevätkokouksiin saatiin alustus Pohjanmaan aluetoimistolta, VMP-upseeri Heikki Luttinen tuli kertomaan ajankohtaisia asioita yms. Terveisiä ja haastettakin myös kuultiin ja kieltämättä katseet vähäsen kulkivat kokousväessä, kun haasteeseen haettiin tietyn ikäistä ja -kuntoista väkeä. Siitä ei enempää, mutta allekirjoittaneelta voi kysyä lisää, se on sitten toinen juttu kuka saa vastauksen.

Ennen alustusta kiinnitettiin lahjoituksena saatuun Suomi-konepistooliin messinkilaatta missä on lahjoittajan nimi ja vuosi. Tietenkin piste i:in päällä on, kun voidaan sanoa, että aluetoimiston edustaja on kilven kiinnittänyt. Kysymyksessä on siis ampumakelvottomaksi tehty lupavapaa esine.

Kun lahjoitus saatiin, kyseinen Suomi-KP oli deaktivoitu vanhojen säännösten mukaisesti, mutta kuitenkin ampumakelvoton. Siispä lahjoitettu esine toimitettiin ensin poliisin haltuun, sieltä valvotusti asesepälle, joka purki aiemman deaktivoinnin ja teki uuden nykyisten määräysten mukaisen deaktivoinnin. Sen jälkeen konepistoolin näyttö Riihimäellä, jossa oli tarkastus ja sieltä takaisin asesepällä, lopuksi sitten meidän yhdistyksen haltuun. Nyt yli 1000 kilometrin, neljän kuukauden ja noin 500 euron jälkeen meillä ampumakelvoton Suomi-konepistooli m/31 SJR. Voidaan kysyä kannattiko, johon vastaan, että kannatti. Teimme osamme säilyttääksemme osan suomalaista sotilasasehistoriaa, lisäksi meillä on nyt loistava laite kannettavaksi kunniavartiossa.

Suomi -konepistoolista kerrotaan, että se antoi suomalaisille sotilaille ylivoimaisen tulivoiman tiheässä metsämaastossa ja lähitaistelussa. Se oli erityisen tehokas talvisodan viivytystaisteluissa ja jatkosodan korpisodassa. Konepistoolilla varustetut pienet ryhmät pystyivät aiheuttamaan suuria tappioita Neuvostoliiton suuremmillekin joukoille. Sitä käytettiin tehokkaasti etenkin suomalaisten suosimassa ns. ”motti”-taktiikassa.

Kun messinkinen kyltti oli saatu kiinnitettyä, luettiin Reserviläisliitosta tullutta postia, joka yleensä on positiivista, kuten nytkin: Pronssinen ansiomitali myönnettiin kersantti Uuttu Aimolle ansioista vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Mitali ja kunniakirja luovutettiin juhlallisesti. Vastaavaa postia olisi saattanut olla muutakin, mutta jos ei tule paikalle, niin ei sitten saa, eli palataan kirjoituksen alkuun, kannattaa tulla kokouksiin.

Kiitoksena alustuksesta ja käynnistä yliluutnantti Luttiselle luovutettiin Isonkyrön Asemiesmuseon puuhamiesten, eli kipinän kehittämä hevosenkenkälaatta. Laatta on kunnianosoitus ja perinnetyötä parhaimmillaan Suomenhevoselle.

Syksyllä 1939 armeijamme valmiutta kohotettaessa otettiin puolustusvoimille siviiliyhteiskunnasta 60 000 hevosta. Sodan aikana otettiin vielä lisää 12 000 hevosta. Suomenhevosista kerrotaan, että niiden merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen.

Kokous oli ja meni, toimintakertomus ja tilit luettiin, vastuuvapaus myönnettiin ja kaikki hyvin. Lopuksi tiedotuksia ja vapaata keskustelua maailman menosta ja tietenkin keskusteltiin myös drooneista, kuinkas muuten.

Kun tätä juttua kirjoittelen, kuuntelen samalla Ylen ylimääräistä erikoislähetystä Kouvolaan pudonneista drooneista. Uutinen tuo taas selvemmin esiin sen, että reserviläiskentässä ollaan uuden äärellä, sekä droonien hyödyntämisessä, että droonien torjunnassa. Drone on kuulemma vieraskielinen sana, drooni olisi siten enempi oikea kotimainen sana kuvaamaan miehittämätöntä laitetta, jota kauko-ohjataan tai se voi liikkua autonomisesti. Maalla, vedessä tai ilmassa.

Jari Viertola
Puheenjohtaja
Isonkyrön Reserviläiset ry