Kalenteri näyttää taas sitä, että aika on pitää kevätkokoukset pois vaivoista. Vai onko kuitenkaan nämä sääntöjen mukaiset vuosikokoukset välttämättömiä pahoja, kannattaisiko ne kuitenkin pitää mahdollisuutena tavata, tiedottaa ja kehittää. Toivottavasti yhdistyksissä näin on.
Meillä Kyröös on ollut tapana ottaa kokouksien alkuun sopiva alustus tuomaan kokoontumiselle lisäarvoa. Meillä siis pidetään veljesyhdistyksen kanssa saman aikaisesti kokoukset, niin voidaan pitää alustuksen lisäksi yhteiset kahvittelut, kokouskutsut yms.
Tämän vuotisiin kevätkokouksiin saatiin alustus Pohjanmaan aluetoimistolta, VMP-upseeri Heikki Luttinen tuli kertomaan ajankohtaisia asioita yms. Terveisiä ja haastettakin myös kuultiin ja kieltämättä katseet vähäsen kulkivat kokousväessä, kun haasteeseen haettiin tietyn ikäistä ja -kuntoista väkeä. Siitä ei enempää, mutta allekirjoittaneelta voi kysyä lisää, se on sitten toinen juttu kuka saa vastauksen.
Ennen alustusta kiinnitettiin lahjoituksena saatuun Suomi-konepistooliin messinkilaatta missä on lahjoittajan nimi ja vuosi. Tietenkin piste i:in päällä on, kun voidaan sanoa, että aluetoimiston edustaja on kilven kiinnittänyt. Kysymyksessä on siis ampumakelvottomaksi tehty lupavapaa esine.
Kun lahjoitus saatiin, kyseinen Suomi-KP oli deaktivoitu vanhojen säännösten mukaisesti, mutta kuitenkin ampumakelvoton. Siispä lahjoitettu esine toimitettiin ensin poliisin haltuun, sieltä valvotusti asesepälle, joka purki aiemman deaktivoinnin ja teki uuden nykyisten määräysten mukaisen deaktivoinnin. Sen jälkeen konepistoolin näyttö Riihimäellä, jossa oli tarkastus ja sieltä takaisin asesepällä, lopuksi sitten meidän yhdistyksen haltuun. Nyt yli 1000 kilometrin, neljän kuukauden ja noin 500 euron jälkeen meillä ampumakelvoton Suomi-konepistooli m/31 SJR. Voidaan kysyä kannattiko, johon vastaan, että kannatti. Teimme osamme säilyttääksemme osan suomalaista sotilasasehistoriaa, lisäksi meillä on nyt loistava laite kannettavaksi kunniavartiossa.
Suomi -konepistoolista kerrotaan, että se antoi suomalaisille sotilaille ylivoimaisen tulivoiman tiheässä metsämaastossa ja lähitaistelussa. Se oli erityisen tehokas talvisodan viivytystaisteluissa ja jatkosodan korpisodassa. Konepistoolilla varustetut pienet ryhmät pystyivät aiheuttamaan suuria tappioita Neuvostoliiton suuremmillekin joukoille. Sitä käytettiin tehokkaasti etenkin suomalaisten suosimassa ns. ”motti”-taktiikassa.
Kun messinkinen kyltti oli saatu kiinnitettyä, luettiin Reserviläisliitosta tullutta postia, joka yleensä on positiivista, kuten nytkin: Pronssinen ansiomitali myönnettiin kersantti Uuttu Aimolle ansioista vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä. Mitali ja kunniakirja luovutettiin juhlallisesti. Vastaavaa postia olisi saattanut olla muutakin, mutta jos ei tule paikalle, niin ei sitten saa, eli palataan kirjoituksen alkuun, kannattaa tulla kokouksiin.
Kiitoksena alustuksesta ja käynnistä yliluutnantti Luttiselle luovutettiin Isonkyrön Asemiesmuseon puuhamiesten, eli kipinän kehittämä hevosenkenkälaatta. Laatta on kunnianosoitus ja perinnetyötä parhaimmillaan Suomenhevoselle.
Syksyllä 1939 armeijamme valmiutta kohotettaessa otettiin puolustusvoimille siviiliyhteiskunnasta 60 000 hevosta. Sodan aikana otettiin vielä lisää 12 000 hevosta. Suomenhevosista kerrotaan, että niiden merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen.
Kokous oli ja meni, toimintakertomus ja tilit luettiin, vastuuvapaus myönnettiin ja kaikki hyvin. Lopuksi tiedotuksia ja vapaata keskustelua maailman menosta ja tietenkin keskusteltiin myös drooneista, kuinkas muuten.
Kun tätä juttua kirjoittelen, kuuntelen samalla Ylen ylimääräistä erikoislähetystä Kouvolaan pudonneista drooneista. Uutinen tuo taas selvemmin esiin sen, että reserviläiskentässä ollaan uuden äärellä, sekä droonien hyödyntämisessä, että droonien torjunnassa. Drone on kuulemma vieraskielinen sana, drooni olisi siten enempi oikea kotimainen sana kuvaamaan miehittämätöntä laitetta, jota kauko-ohjataan tai se voi liikkua autonomisesti. Maalla, vedessä tai ilmassa.
Jari Viertola
Puheenjohtaja
Isonkyrön Reserviläiset ry
Siksi nämä muistopäivät ovat tärkeitä. Ne eivät ole vain menneisyyden muistamista vaan lupaus tulevaisuudelle. Arvostamme rauhaa. Pidämme toisistamme huolta. Vaalimme itsenäistä Suomea.
Sotien aikana 1939-1945 uskonnolla on ollut suuri merkitys Pohjanmaalla ja koko Suomessa, olihan myös useat sotaan lähteneet miehet saaneet vahvan kristillisen kasvatuksen kotonaan. Koti, uskonto ja isämaa ajatus eli vahvana kotirintamalla.
