Jani Syvänen

Kuka: Jussi Talvitie
Sotilasarvo: Yliluutnantti (res)
Motto: ”The Only Easy Day Was Yesterday”
Syntymäpaikka: Lapua
Asuinpaikka: Lapua

Koulutukset:
– Tekn yo. (ei oo vielä ehtiny valmistua)

Työura:
– Monen moista
– Valtion palveluksessa ”vesipiirillä” kentällä ja mikromikkona
– Pyöritelly sen jälkeen omaa farmia

Perhesuhteet:
– Naimisissa
– 4 lasta (ovat jo omillaan pitkin Suomea)

Harrastukset:
Harrastuksia on kertynyt vuosien mittaan monenlaisia. Maanpuolustustyö on niistä yksi tärkeimmistä. Sitä tehdään paikallisesti reserviläisjärjestöjen kanssa: kerhotoimintaa, kunniavartioita ja ammuntaa. SRA:ssa tulee toimittua tuomarina. Ammuntaharrastusta on yritetty vähän opettaa myös omille lapsille.

Yksi vähän erikoisempi harrastus on yleisurheilukilpailujen juoksujen lähettäminen. Lähettäjänä tulee käytyä erilaisissa kisoissa ympäri maata, ihan seurakisoista kansainvälisiin kilpailuihin asti. Sillä hommalla ei rikastumaan pääse – sitä tehdään rakkaudesta lajiin. Kilometrikorvauskin on huonompi kuin MPK:lla.

Maatalouttakin voi nykyään jo alkaa pitää harrastuksena, kun siitä ei tahdo oikein mitään tilille jäädä. Samantyyppinen palveluharrastus on parin tulvapumppaamon hoitaminen. Tulva-aikana ne työllistävät lähes päivittäin, ja nykyilmastossa tulva voi tulla melkein milloin tahansa.

Metsästys ja riistanhoito kuuluvat myös ohjelmaan. Hirviä metsästetään kylän metsästysseurassa. Tähän harrastukseen tuli lähdettyä mukaan vähän varttuneemmalla iällä. Ruhojen paloittelussakin tulee oltua apuna. Metsästysporukassakin alkaa väki vähitellen ukkoontua. Koiria tulee lenkiteltyä myös ahkerasti ja samalla ne pitää miehen liikkeellä.

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:

Hiace-kyydillä voittoon ja marsalkalle kukkulaa valtaamaan

Asepalvelus vei vuonna 1985 Parolaan HämJP:n panssarijääkäriksi. Sieltä tie jatkoi aliupseerikoulun kautta panssarireserviupseerikurssille 179. Kurssi oli pieni, vain noin 24 miestä, ja porukka hitsautui tiiviisti yhteen.

Kurssin vetäjänä toimi silloin innokas yliluutnantti Esa Pulkkinen, joka nousi myöhemmin kenraaliluutnantiksi ja puolustusministeriön kansliapäälliköksi. Samalta kurssilta löytyi muitakin myöhemmin Puolustusvoimien huipulle päätyneitä, kuten nykyinen maavoimien komentaja Pasi Välimäki.

Kohtaaminen marsalkan kanssa

Pienellä kurssilla pääsi kokemaan asioita, joita ei joka pojan kohdalle osu. Säkylässä pääsimme kerran näyttämään Neuvostoliiton asevoimien komentajalle, marsalkka Sergei Ahromejeville, kuinka kukkula vallataan. Ei sitä ihan joka päivä pääse marsalkalle sotaharjoituksessa esiintymään.

Rehellisyys maan perii – vuosikymmeniä myöhemmin

Yksi kurssimuisto palasi mieleen vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Panssarikoulun partiokisassa ryhmämme ei ollut ennakkosuosikki, mutta viimeisellä pitkällä siirtymällä kohdalle osui onnenpotku: erään ryhmäläisen äiti kurvasi paikalle Toyota Hiacella.

Auto seis, miehet ja varusteet kyytiin ja kohti koulua. Voitto tuli muiden suureksi hämmästykseksi. Kun myöhemmin tunnustin tämän Pulkkiselle, hän kysyi heti: ”Oliko Pasi kyydissä?” Vastasin, ettei ollut. Pulkkinen totesi siihen: ”Ei se varmaan olisi tullutkaan.”

Aktiivisuus kantaa hedelmää

Reserviläistoiminta aktivoitui uudelleen tällä vuosituhannella kertausharjoitusten myötä. Sijoituksia kertyi vuosien varrella reilu puoli tusinaa. Kun organisaatiomuutosten myötä sijoitus välillä päättyi, piti olla itse aktiivinen aluetoimiston suuntaan: ”Keksikääs nyt jotakin.” Ja niin uusi paikka taas löytyi. Päiviä kertyi, mutta ylennyksiä ei aina tullut – välillä sijoitus ei yksinkertaisesti mahdollistanut niitä.

Lapuan Reseviupseerikerhoon liityin jo vuonna 1986. Opiskelut ja työt veivät välillä muualle, mutta myöhemmin palasin hallitustyöhön ja toimin puheenjohtajana kymmenen vuotta yhtä mittaa. Kehitimme toimintaa ja saimme kerholle toimitilat Lapuan kaupungilta, kun sitouduimme osaksi kaupungin varautumista.

Haasteena on jäsenistön ikääntyminen, sekä valmistuvien upseereiden vähäisyys. Olemme pyrkineet olemaan näkyvillä tapahtumissa ja järjestyksenvalvonnassa sekä liikenteenohjauksessa ja samalla keränneet varoja toimintaan. Yhteistyö Lapuan Reserviläisten kanssa on tässä avainasemassa. Sitoumus on MPK:n kanssa, jossa toimin ampumakurssien apukouluttajana. Rauhallisena ja lehmänhermoisena on yritetty opettaa aloittelijoita harrastuksen pariin.

Järjestelmän ja varautumisen haasteet

Mielestäni reservin ikärajan nosto on hyvä asia, sillä intoa ja osaamista löytyisi monelta kokeneemmalta. Haasteena on kuitenkin sijoitusten löytyminen. Moni jää ”väliinputoajaksi” – halua olisi, mutta järjestelmä ei löydä lokeroa. Järjestelmän tulisi tukea paremmin ”jälkimarkkinointia”: kertoa selkeämmin sijoituksista ja tarjota polkuja uuden osaamisen hankkimiseen esimerkiksi MPK:n kautta.

Hannes-harjoitus antoi kalpean kuvan siitä, mitä todellinen häiriötilanne voisi olla. Yksilöiden, kylien ja yhteiskunnan täytyy varautua aivan uudella tavalla. Tätä varautumista koetetaan nyt sitten työvelvollisena tökkiä eteenpäin.

Konkreettista apua Ukrainalle

Viime vuodet ovat osoittaneet, ettei maanpuolustus ole vain valmiuden ylläpitoa, vaan myös suoraa auttamista. Olen pyrkinyt auttamaan ukrainalaisia mahdollisuuksien mukaan, sekä täällä Suomessa, että Ukrainassa. Sota on muistuttanut, että kriisit koskevat koko yhteiskuntaa, eivät vain armeijaa. Vapaaehtoistoiminnalla ja kolmannella sektorilla on valtava merkitys silloin, kun hätä on suurin. Varautuminen ei ole vain viranomaisten asia, vaan se koskee meitä kaikkia.

Olen vähän tällainen myöhäisherännyt reserviläinen – entinen asevelvollinen ja nykyinen työvelvollinen. Maanpuolustuksessa ei ole liikaa tekijöitä – jokaiselle löytyy kyllä paikka, kunhan se vain etsitään.