Lakeuden Maanpuolustaja

Jani Syvänen

Merkkipäiväänsä viettää

Julkaistu

27.1.2026 – Timo Sysilampi 70 vuotta!

Timo Sysilampi

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin entinen puheenjohtaja (2004-2008) Timo Sysilampi täytti tänään 70 vuotta. Timo Sysilampi on syntynyt seinäjoella 27.1.1956. Ylioppilastutkinnon jälkeen vuonna 1976 Sysilampi suoritti varusmiespalveluksen Ilmavoimien Viestikoulussa Tikkakoskella.

Sysilampi on suorittanut vuosina 2004-2025 reserviupseerikurssin Reserviupseerikoulussa Haminassa. Reservin vänrikiksi hänet ylennettiin itsenäisyyspäivänä vuonna 2005. Kouluttautuminen reservissä aliupseerista upseeriksi tuli mahdolliseksi syksystä 2003 alkaen, joten Timo Sysilampi hakeutui kyseiseen koulutukseen ensimmäisten joukossa.

Reservin yliluutnantti Timo Sysilampi pitää tärkeänä, että Suomen puolustus hoidetaan tulevaisuudessakin asevelvollisuusarmeijalla, johon koulutetaan koko kenttäkelpoinen ikäluokka.

”Olemme kulkeneet pitkän tien saavuttaaksemme nykyisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden, jotka ovat parempia kuin koskaan ennen itsenäisyytemme aikana. Voimme edelleen luottaa yleiseen asevelvollisuuteen nojaaviin Puolustusvoimiin ja motivoituneeseen reserviin kansakuntamme turvaamisessa.” – Sysilampi toteaa.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustaja onnittelevat!

Lakeuden Maanpuolustajan tammikuun 2026 henkilökuvassa Tero Paasikas

Julkaistu

Kuka: Tero Paasikas
Sotilasarvo: Alikersantti (res)
Motto: ”Maanpuolustus kuuluu kaikille – Tavalla tai toisella”
Syntymäpaikka: Lapua, Tiistenjoki
Asuinpaikka: Kurikka

Koulutukset:
– Kone- ja tuotantotekniikan insinööri (2003)
– Koneautomaatio teknikko (2000)
– Ylioppilas (1996)

Työura:
– Kehitysinsinööri (tuotanto); Fortaco Finland Oy, Kurikka
– Tuotannon työnjohtaja; Fortaco Finland Oy, Kurikka
– Työnjohtaja- ja tuotannonsuunnittelu; Flextronics Enclosures / Ojala Group Oy
– Työnjohtaja- ja tuotannonsuunnittelu; Rautaruukki, Raahe
– Metallialan tuotannon työtehtävät eri yrityksissä

Perhesuhteet:
Avoliitossa, 2 aikuistuvaa poikaa

Harrastukset:
– Hiihto
– Metsä- ja metsänhoitotyöt
– Jalkamarssit
– Kesäiset Lapin- ja Norjan reissut + matkailu Suomessa yhdessä puolison kanssa
– Maanpuolustus; MPK-kurssit / toiminta

Kesäiset Lapin- ja Norjan reissut ovat lähellä Tero Paasikkaan sydäntä. Kuva: Tero Paasikas

Miten päädyin maanpuolustustyön-/harrastuksen pariin:
Lapuan Tiistenjoen kosken partaalla varttuneena ja eväät maailmalle saaneena – Voin todeta paljon vettä virranneen Kyrönjoessakin, kunnes Kurikkaan on kotiuduttu.

Karrikoiden ”lähdin soitellen sotaan” kesätyön ääreltä. Lapsuuden- ja nuoruuden toverin käsissä pyöri II/96-palvelukseenastumismäärys ja itselle jäi kutsunnoissa käsiin I/97-määräys Sodankylään. Pitkään en miettinyt, mitä nuori ylioppilaslakin päähän painanut tekisi syksyn räntäsateessa vailla työtä, opiskelupaikan odottaessa syksyä -97. Tuumasta toimeen ja lankapuhelin kouraan aluetoimistoon soittaen. Eipä tarvinnu paria tuntia kauempaa jännittää, kun sain toivotun vastasoiton: ”Oletteko valmis lähtemään 4vrk:n sisällä Kainuun Prikaatiin heinäkuun saapumiserässä II/96?”

Palvelukseen lähdettiin 1. Jääkärikomppaniaan intoa täynnä, avoimin mielin – ja tähtäimessä 330 vrk ”nurmiporan” aselajissa.

Alikersantti Paasikas KK:n kimpussa. Kuva: Tero Paasikas

Alokaskauden jälkeen johtajakoulutushaaveet selkenivät entisestään ja AUK päämääränä alusta alkaen. RUK:iin kouluttajat ”väkipakolla” olisivat ajaneet ja pariin erinäiseen ”puhutteluun” vedettiin iltavahvuuslaskennastakin, mutta tekemisen miehenä / osallistuvana tyyppinä AUK oli mun juttu ja sinne päästiin. AUK:n loppumetreillä pari viikkoa ehti korpin jämätkin killua kauluksissa, kunnes todistukset käteen kumarrettiin. Ryhmänjohtajan ominaisuuksin palattiinkin takaisin omaan yksikköön, josta alkoikin matka yksiköstä toiseen. Toista kuukautta sain oman yksikön saapumiserän kanssa toimia kunnes käsky kävi Esikuntakomppaniaan uuden saapumiserän (I/97) ryhmänjohtotehtäviin. Heidän alokaskauden päätyttyä oli taas jonkun ajan päästä siirto takaisin loppuajaksi omaan yksikköön 1. Jääkärikomppaniaan.

Kotiuttamisen jälkeen oli aika siirtyä ammattia valmistavaan opiskelijaelämään kera monipuolisin työharjoitteluin. Kone- ja metallialaan suuntautuvissa ammattikorkeakoulun opinnoissa ”yön pimeinä hetkinä” mielessä pyöri edelleen ajatuksia ”kesäkessu”- ja YK-hommista…no se juna oli ja meni pyörien aivolohkossa. Mutta maiharit jäivät intinkin jälkeen perus asustevalikoimaan.

Itsenäinen Suomi, synnyinkyläni Tiistenjoki. Kuva: Tero Paasikas

Pohjoisessa 10 vuotta vietetyt opiskelu- ja työelämäkuviot saivat aikaan koti-ikävän ja paluun Etelä-Pohjanmaalle kaltaisteni joukkoon. Asioiden järjestyttyä elämä pakettiin ja kokka kohti Kurikkaa vuonna 2006.

Maanpuolustusaktiviteettini nousi uusille raiteille vuonna 2015, jolloin sain ensimmäisen VEH-kutsuni legendaariselle Vuori-harjoitukselle Haapajärvelle. Ja tuolla kohtasimme parin saapumiseräni kaverin kanssa ekan kerran sitten kotiutumisen -97 ja voi veljet sitä jälleennäkemisen riemua!

Ja eipä jääneet VEH-kutsut tähän saadessamme kutsut vielä kahtena seuraavanakin vuonna. Näiden VEH-kutsujen myötä ”nurmiporan” olikin koulutettava itsensä aivan uusiin, temppuihin teräviin. Ja oikeastaan luonnollisena siirtymänä innostuin entisestään vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta MPK:n tarjoamin kurssein.

MPK:ssa pääsuuntaus alueella on ollut SPOL-nousujohteisen polun kurssien käynti ja onpa sitä tullut haalittua lähes kaiken saatavilla olevan lähialueelta. Lisämaustettakin koulutuksista on toki kertynyt erinäisten muidenkin toimintaa tukevien kurssien myötä…

Metsätyöt on mukavaa vastapainoa maanpuolustusharrastukselle. Kuva: Tero Paasikas

Henkireikänä MPK-kurssit toimivat oivana työn vastapainona, joita kurssikalenteriin kertyykin ~15 KH-vrk vuositahdilla. Kursseilla kaikki puhaltavat yhteen hiileen yhteisellä asialla, arvoon tai asemaan katsomatta – Ja huumorinkukka kuuluu kuvioihin! Manööverikurssien lisäksi kiinnostuksen kohteena ovat eri maanpuolustusaiheiset verkkoseminaarit ja -luennot sekä kattavat maanpuolustusaiheiset Mighty Finland pod:t. Sanotaan jotta ”istumatyö tappaa” ja vastalääkkeenä tähän rakkaimpana harrastuksena talvisin onkin luisteluhiihto syke tapissa sata lasissa. Lisäksi mieltä puhdistavana puhteena ovat metsätyöt kaikkine vaiheineen omilla kuvioilla ”palstalta rantteelle” -tyyliin.

Kenttäkelpoisuutta ja yhteishenkeä kohottavina aktiviteetteina on vuosittain osallistuttu työyhteisöstä räävityllä pienporukalla ja/tai maanpuolustushenkisistä kavereista kootuilla jäsenillä marssitapahtumiin. Marssitapahtumiimme on kuulunut vuosittaiset Varustelekan etäsotilasmarssi, Maaottelumarssi ja RESUL Four Day March + omia pieniä ”makkaranpaistoreissuja”. Osaltani ikimuistoisimpien lokeroon lukeutuu viime kesän Lapuan Yömarssi Hirvijärven ympäri, joka porautui syvälle muistojen syövereihin huippuseurassa.

Koira harjoituksessa mukana. Kuva: Tero Paasikas

Tästäpä haaste: Kaikki jalkoja liikuttavat yksilöt – Heinäkuussa, maiharin kärkien suuntana Lapuan Kesäyön Marssi 2026!

Yhtenä kohokohtana on ollut päästä mukaan elokuvamaailmaan, joten tuumasta toimeen ja hakemusta sisään Konflikti suursarjaan. Avustajan rooleihin sainkin kutsun 3 vrk:n ajaksi osaksi produktiota presidentin henkivartijan, sekä operaatiokeskuksen upseerin rooleissa kapteenin & everstiluutnantin arvoin. Maan alla vietettyjen vuorokausien myötä sain kuulua osana rentoon ammattinäyttelijäporukkaan ja nähdä arvostamani herra Louhimiehen ammattimaiset ohjausotteet.

Isänmaan asialla on oltu / ollaan ja osaltaan tähän vaikuttanee isäni isän taistelut Rukajärven suunnilla JR52 riveissä, joista aikuisiällä on tullut tutkittua tietoa sotapolkujen / someryhmien kautta ajoittain.

Itse lähestyessä 5-kymppiä on aika tullut siirtää maanpuolustustahtoa ja velvoitetta tulevillekin polville. Oma esikoiseni aloitti oman palveluksensa nyt tammikuun 1/26 erässä suurin toivein ja innostunein mielin. Aika näyttää mihin siivet kantaa ja rahkeet riittää… Tsemppaus ja sparraus toimia aloittelinkin jo vuotta ennen palvelusta ja kävipä poika mukanani jo parilla MPK-ammuntakurssillakin hakemassa kipinää jo ennen asepalvelustaan.

Maanpuolustus -Itsenäisyyden peruspilari.
Siinä tarvitaan sinut, minut – Meidät kaikki reilulla yhteistyöllä!

”Maanpuolustus kuuluu kaikille – Tavalla tai toisella”

Piirihallitukset järjestäytyivät Seinäjoella

Julkaistu

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien vuosi on käynnistynyt vauhdilla ja ensimmäiset kokoontumiset on saatu vuosikellon mukaisesti molempien piirien, Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin, sekä Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin osalta oikeaan asentoon.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin järjestäytymiskokous pidettiin maanantaina 19. tammikuuta klo 18:30 alkaen piiritoimiston tiloissa Seinäjoella Impivaarantiellä. Nykymallin mukaisten etäkokousten kulta-aikana oli ilahduttavaa huomata, että fyysistä läsnäoloa vaativaan kokoukseen oli saapunut varsin runsaasti osallistujia. Järjestäytymiskokouksen yksi tärkeä funktio on toivottaa uudet piirihallitukseen valitut henkilöt tervetulleeksi kasvotusten. ”Livenä” -järjestetty kokous perehdyttää nopeasti tuoreen kasvon talon tavoille hyvässä ja pahassa. 15. kohdan esityslista sisälsi monta tärkeää asiaa, jotka vaativat piirihallituksen huomiota.

Varapuheenjohtajuus kiinnosti

Seinäjoen Reserviläisten puheenjohtaja Pekka Piispanen. Kuva: Jari Hellinen
Isonkyrön Reserviläisten puheenjohtaja Jari Viertola. Kuva: Jari Hellinen

Esityslistan yksi tärkeimmistä kohdista oli suorittaa valinnat piirin puheenjohtajan varamiehiksi eli valita piirihallitukselle ensimmäinen ja toinen varapuheenjohtaja.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi esitettiin jo useamman vuoden ajan piirin 2. varapuheenjohtajana toiminutta Alavuden Reserviläisten puheenjohtajaa Jari Hellistä. Muita esityksiä ei tehty, joten valinta oli yksimielinen.

Piirin toista varapuheenjohtajaa etsittäessä, esityksiä tehtiin kaksin kappalein, joten asia ratkaistiin tällä kertaa painin sijaan nykyaikaisesti suljetulla äänestysmenettelyllä. Piirin 2. varapuheenjohtajan paikasta mittelivät Seinäjoen Reserviläisten puheenjohtaja Pekka Piispanen, sekä Isonkyrön Reserviläisten puheenjohtaja Jari Viertola. Puheenjohtaja Jarmo Koskela laski annetut äänet ja Jari Viertola valittiin piirin uudeksi 2. varapuheenjohtajaksi äänin 12/9.

Se, että henkilövalinnoista äänestetään lienee olevan Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirissä suorastaan historiallista, mutta kertoo toisaalta siitä, että avaintehtävien täyttämiseen löytyy hengen paloa. Hienoa todistusta innosta ja aktiivisuudesta. Hyvä niin. Demokratia on puhunut.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Jarmo Koskela laskemassa piirihallituksessa järjestetyn suljetun äänestyksen ääniä. Kuva: Jani Syvänen

Molemmista piireistä hyvin osallistujia

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin järjestäytymiskokous pidettiin edellä mainituissa tiloissa tiistaina 20. tammikuuta klo 18:00 alkaen. Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin ensimmäiseen kokoukseen saapui 9 henkilöä 13 piirihallitukseen valitusta varsinaisesta jäsenestä. 69% osallistumisprosenttia voidaan pitää hyvänä määränä tammikuulle ajoittuvalle kokoukselle, kuukaudelle jolloin järjestetään myös monien muiden eri yhteisöjen kokouksia.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin kokoukseen osallistumisprosentti oli 70%. Ehkäpä se 100% osallistumisprosenttikaan ei ole haaveissa elävän mielen tuottamaa kuvitelmaa, mikäli piirihallitusten varsinaiset jäsenet estyessään muistaisivat järjestää yhdistyksistä valitun varajäsenen paikalle. Tässä lienee käytäntöjen terävöittämisen paikka, näin tässä kirjoittaen muistutellen.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin järjestäytymiskokous. Puheenjohtaja Jarmo Koskela avasi kokouksen. Kuva: Jani Syvänen
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin järjestäytymiskokous. Puheenjohtaja Antti Iivari kertomassa RUL liittohallitusasioita. Kuva: Jani Syvänen

Liittohallitus ja liittovaltuustoasiat esillä

Ennen Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin varsinaisen kokouksen aloittamista kuultiin totutusti terveisiä RUL liittohallituksesta piirin puheenjohtaja Antti Iivarin esittelemänä. RUL liittovaltuuston terveisiä kokoukseen toivat piirin paikalla olleet uudet edustajat Raimo Rintamäki ja Sami Kuntola. Tiedon välittäminen on ottanut aimo askeleen eteenpäin aikaisemmasta. Vaikka yli 60 -sivuisen Powerpoint liittovaltuusto -sulkeisten läpikäynti tuntuu monesta äkkiseltään tervanjuonnilta, pitää olla tyytyväinen siitä, että tietoa pääkallopaikan isoista linjauksista saadaan nyt paremmin myös tänne maaseudun periferiaan.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin liittovaltuustoedustaja Sami Kuntola kävi läpi liittovaltuustoasioita Powerpoint -esityksen tukemana. Kuva: Jani Syvänen

Dronetoimikunta

Molemmissa piirihallitusten kokouksissa keskusteltiin dronetoiminnan yleistymisestä ja yleishyödyllisyydestä esimerkiksi etsintätoiminnassa. Lakeuden Maanpuolustajan viimeaikaiseen uutisointiin liittyen käytiin keskustelua siitä, että Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiireille tulisi perustaa oma yhteinen dronetoimikunta, joka koordinoisi maakunnallisesti osaamista ja alueelta löytyvää kalustoa. Koordinoi tarkoittaa tässä asianyhteydessä yhdistää kopteritoimijat tietoiseksi toisistaan ja kehittää yhteistyötä osaajien välille.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Sankarihautajaiset Kuortaneella 16.1.1940

Julkaistu

Aamuvarhaisesta alkaen alkoi suojeluskuntalaiset ja lotat valmistella kaikkien aikojen suurinta surujuhlaa Kuortaneella. Kirkkoon alkoi kokoontua sotilaita, suojeluskuntalaisia, kaatuneiden omaisia, sekä muuta kylän väkeä. Kirkko oli ääriään myöten täynnä harrasta väkeä osoittamassa kiitollisuuttaan ja kunnioitustaan rakkaille vainajille. Alttarin eteen kannettiin 12 valkoista arkkua.

Tammikuun 16 päivänä kätkettiin Kuortaneella sankarihautaan 12 vainajaa, jotka olivat antaneet nuoren elämänsä isänmaan vapauden puolesta, nim. opettaja vänrikki Sulo Korpela ja alikersantit Veikko Alakulju, Eeli Mäkelä ja Aimo Kulju sekä sotamiehet Juho Santanen, Svante Viitiö, Martti Hiironniemi, Kauko Koivuniemi, Eero Kamunen, Teuvo Karhurinne, Matti Ensio Ylinisula ja Olavi Takaluoma. Arkut kannettiin kirkkoon, urkuri Ilmari Herojan soittaessa Klemetin Suomen armeijan kunniamarssin.

Omaisia sankarihaudalla 1940.
Sanomalehti Ilkka 22.1.1940. Sankarihautajaisia Etelä-Pohjanmaalla.

Hautajaisjuhlallisuuksien alussa lauloi kuoro rouva Klemetin johdolla osia Bachin kantaatista Jeesus aarteheni ja veisattiin virrestä 589 kaksi ensimmäistä säkeistöä. Arkkujen ääreen astuivat sitten rovasti E. Soini, lehtori R. Alakulju ja pastori R. Nivari, joista ensin mainittu piti hautaussaarnan ja toimitti ruumiinsiunauksen, pastorien esittäessä muutamia tilaisuuteen sopivia raamatunlauseita. Kuoron laulettua Haapalaisen Isänmaa alkoi seppeleiden lasku.

Kun lähimmät omaiset olivat tuoneet kukkasensa laski aluepäällikkö A. Luoma E-P:n piiriesikunnan seppeleen, piirin lottien kukkaistervehdyksen toivat lotat Aili Honkahallila ja Sirkka Lehtosaari. Lehtori Reino Alakulju puhui niistä lukuisista uhreista, joita Kuortane sai antaa Suomea 20 vuotta sitten vapautettaessa, ja niistä sankaripojista, joita olemme taas antaneet, kun tätä saavutettua vapautta on jälleen suojattava. Aluepäällikkö Luoman kanssa hän laski samalla Kuortaneen suojeluskunnan ja lottien seppeleen.

Isännöitsijä V. Alamäyry ja mv. Svante Ekola toivat Kuortaneen Rintamamiesyhdistyksen kukkaset, ensin mainitun puhuessa. Asetoverien tervehdyksen toivat vainajien aseveljet Martti Kokkila ja Toivo Sippola. Alavuden opettajayhdistyksen seppeleen op. Sulo Korpelan arkulle laskivat opettajat Haapa-aho ja Rintamo, viimeksi mainitun tulkitessa puheessaan työtoverien kaipauksen tunteita. Seppeleiden laskun päätyttyä lauloi kuoro Klemetin Oi, kallis Suomenmaa. Vaikuttava kirkkojuhla päättyi virteen Jumala ompi linnamme. Arkut vietiin tämän jälkeen laskettaviksi yhteiseen veljeshautaan kunnialaukauksien kajahdellessa. Apteekkari Honkonen oli kukkaistervehdyksen asemasta tehnyt lahjoituksen sk:lle vainajien muiston vaalimiseksi.

SA-kuva sankarihautajaisista.

Ohjeita sankarihautauksia varten

Vuosi 1939 ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys, että sotaa käyvä maa pyrki evakuoimaan kaikki kaatuneensa kotipaikkakunnalle haudattavaksi. Suomesta tuli tässä tapauksessa poikkeus. Talvisodan alkaessa ei sotaväellä ollut selvää ohjesääntöä, miten tulisi toimia. Ohjesääntö sisälsi ohimenevän maininnan mahdollisuudesta lähettää kaatunut kotiseudulleen haudattavaksi. Ehdoton pääsääntö oli kuitenkin, että vainaja haudataan kenttähautausmaahan taistelupaikan läheisyyteen. Virallinen ohjeistus kohtasi heti sodan alussa vastustusta sekä rintamalla että kotiseudulla.

Kun ensimmäisiä kaatumisilmoituksia talvisodasta alkoi tulla, oli ensimmäinen kysymys kotirintamalta: missä on ruumis? Jos armeija ei huolehdi omistaan, niin hoidamme asian itse. Vaatimus oli erittäin voimakas varsinkin Pohjanmaalla. Sieltä lähdettiin jopa hevospelillä hakemaan sankarivainajaa kotiin. Myös itse sotilaille oli erittäin tärkeää saada kaatuneet mukaan taistelupaikoilta ja aina yritettiin noudattamaan periaatetta ”Kaveria ei jätetä” Hyvin asiaa kuvaa myös eräältä kaatuneelta löytynyt kirje: ”Rakkaat upseerit ja kaverit. Jos kaadun, koettakaa saada minut kotiseudun hautaan.”

Sodan johto reagoi tilanteeseen myöntyen ja antoi syksyllä 1939 ohjeita kotiseudulla tapahtuvia sankarihautauksia varten. Sen mukaisesti paikalliset suojeluskunnat valmistautuivat vuoden 1918 sankarihautajaisten kaltaisiin tilaisuuksiin. Sankarihautajaiset olivat paikkakunnilla merkittäviä tilaisuuksia, olihan kaatuminen tapahtunut isänmaan palveluksessa ja kuolemansyy oli isänmaallinen ”Velvollisuuteni on ilmoittaa, että alikersantti Eeli Mäkelä on kaatunut taistelussa isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mikä meille on pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne, mutta lohduttakoon Teitä Kaikkivaltias ja Armahtava Jumala”

Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta.
Kuortaneen suojeluskunnan koottu kuolinilmoitus Vaasa-lehti 18.1.1940.
Mannerheimin allekirjoittama kaatumisilmoitus taistelussa kaatuneen kotiin.
Sururisti kaatuneen äidille.

Näitä suruviestejä tuli Kuortaneellekin talvisodan aikana yhteensä 80 kappaletta, pelkästään Taipaleenjoelta 55 kpl. Sotilaspappien kirjoittamista surusanomista tuli tuolloin kaikkialla Pohjanmaalla valitettavan arkipäiväistä elämää, Naiset menettivät puolisoita ja poikiaan, talot jäivät ilman isäntää, lapset isiä. Rintamalla kaatumisessa korostui aina perheen ja kodin merkitys, olihan sotilailla ollut motiivina sotaan lähtiessä nimenomaan puolustaa kotia ja perhettä. Pappien kirjeissä oli kuvailtu rintaman viime hetkien tapahtumia sekä paljon lohduttavia sanoja Jumalan armosta ja sielun levosta kuolemisen jälkeen. Kirjeitä luettiin surutaloissa useaan kertaan ja usean henkilön toimesta. Koska Jumalaan uskottiin, haettiin sitä kautta usein vastauksia kuoleman oikeutukseen; sen katsottiin olevan suuremman voiman käsissä.

Sotien aikana 1939-1945 uskonnolla on ollut suuri merkitys Pohjanmaalla ja koko Suomessa, olihan myös useat sotaan lähteneet miehet saaneet vahvan kristillisen kasvatuksen kotonaan. Koti, uskonto ja isämaa ajatus eli vahvana kotirintamalla.

Sotilaan kaatuminen sodassa ja hautaan saattaminen yhdessä koettiin tuolloin koko paikkakunnan asiaksi: Olihan hän kaatunut, kuten sanottiin, meidän kaikkien puolesta: Kotiaan, Isänmaataan puolustaen. Sankarihautajaiset olivat myös merkittävä sosiaalinen tapahtuma ja niihin kokoontui usein hyvinkin runsaslukuinen yleisö osoittaen täten arvokkuutta sodan uhreille, sekä antaen samalla henkistä tukea omaisille.

Hiljentykää heidän muistolleen – kiitollisina ja kunnioittaen

Raimo Kallioniemi
Puheenjohtaja
Kuortaneen Reserviupseerikerho

Liikkumattomuus rappion alku

Julkaistu

Suomalaisten liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle miljardeja euroja vuodessa ja näkyy sekä terveyden heikkenemisenä, että toimintakyvyn laskuna. Liikkumattomuus ilmenee myös unettomuutena, kun päivän aikana ei synny riittävää fyysistä rasitusta, eikä keho saa luontaista väsymystä.

Moni tunnistaa sen, että riittävä ruumiillinen työ tai muu fyysinen rasitus tukee hyvää ja palauttavaa unta. Reserviläisen toimintakyky ei synny yksittäisessä harjoituksessa, eikä vaadi huippu-urheilijan taustaa. Usein kaikkein tärkeintä on arkinen ja säännöllinen liikkuminen, se että lähdetään liikkeelle ja pysytään liikkeessä.

Ylihärmän Reserviläisten säännöllisesti järjestämät kävelymarssit ovat suosittu liikuntamuoto jäsenten keskuudessa. Kuva: Mika Mäki

Yhdistystoiminnalla on tässä keskeinen rooli. Ylihärmän Reserviläisten maanantaimarssi on yksi esimerkki matalan kynnyksen arkiliikunnasta, johon jokainen voi osallistua omalla tasollaan. Toimintaan voi tulla mukaan ilman erityisiä varusteita, ilman suorituspaineita ja ilman aiempaa liikuntataustaa.

Kävely ja marssiminen ovat reserviläiselle luontaisia liikuntamuotoja. Ne kehittävät kestävyyskuntoa, tukevat henkistä ja fyysistä jaksamista, sekä ennen kaikkea ylläpitävät toimintakykyä. Samalla vahvistuu yhteishenki, kun liikutaan yhdessä. Kenenkään ei tarvitse lähteä liikkeelle yksin.

Monelle säännöllinen viikoittainen liikuntahetki voi olla se ensimmäinen askel. Kun arkinen liikkuminen tulee tavaksi, voi siitä kasvaa halu liikkua enemmän, kokeilla uusia lajeja tai osallistua laajemmin reserviläistoimintaan.

Reserviläisinä tiedämme, että toimintakyky rakentuu pitkäjänteisesti. Siksi pienikin liike on tärkeä. Yhdistyksillä on merkittävä rooli liikunnan mahdollistajina. Lähtekää mukaan liikuntatalkoisiin kukin omalla tavallanne ja omista lähtökohdistanne. Pienin askelin voimme yhdessä olla kääntämässä suomalaisten liikkumattomuutta nousuun.

Mika Mäki
Ylihärmän Reserviläiset