Jani Syvänen

Reserviläistoiminta elää ajassa. Se näkyy harjoituksissa, koulutuksissa ja tapahtumissa, mutta se voi näkyä myös arjessa. Ylihärmän Reserviläiset päättivät kokeilla jotakin uutta ja perustimme oman verkkokaupan.

Ajatus oli yksinkertainen. Haluamme vahvistaa yhteishenkeä, tehdä yhdistystä tunnetummaksi ja tarjota jäsenille mahdollisuuden näyttää kuuluvansa porukkaan. Kun yhdistyksen logolla varustettu termari tai lippis päätyy käyttöön, se kertoo ympäristölle enemmän kuin ehkä arvaammekaan. Se kertoo sitoutumisesta, maanpuolustustahdosta ja ylpeydestä omasta yhdistyksestä.

Veikkausliigan slogan kehoittaa tunnustamaan väriä. Ajatus sopii yllättävän hyvin myös reserviläisille. Meillä on lupa olla ylpeitä siitä, että kuulumme vapaaehtoisen maanpuolustuksen tekijöihin. Näkyvyys ei ole rehentelyä, vaan tervettä yhteishenkeä.

Verkkokaupan perustaminen ei ole nykyisin vaikeaa. Alkuun pääsee pienellä valikoimalla, eikä toiminta vaadi varastoja tai taloudellista riskiä. Samalla se tarjoaa yhdistykselle maltillisen varainhankintakanavan ja mahdollisuuden aktivoida myös niitä jäseniä, jotka eivät aina pääse tapahtumiin paikan päälle.

Erityisesti nuoremmat jäsenet ovat ottaneet idean omakseen. Yhdistyksen tunnuksella varustettu tuote on luonteva tapa tuoda oma harrastus ja arvomaailma esiin arjessa.

Kannustan muitakin reserviläisyhdistyksiä harkitsemaan verkkokauppaa. Se on pieni, mutta näkyvä teko. Samalla vahvistetaan omaa identiteettiä ja tehdään reserviläistoimintaa tutuksi laajemmalle yleisölle.

Me Ylihärmässä tunnustimme väriä.
Veikkausliigassa siitä tuli menestys.
Ehkä nyt on muidenkin vuoro.

Mika Mäki
Ylihärmän Reserviläiset ry

Verkkokauppaamme pääset tutustumaan TÄSTÄ!

Itsenäisyyteemme liittyy paljon asioita, jotka ovat varsin tuttuja meille vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekeville, mutta niitä on syytä muistuttaa välillä myös suuremmalle yleisölle. Yksi merkittävä itsenäisyyteemme kulmakivi oli, kun rohkeita suomalaismiehiä lähti sotilasoppiin Saksaan.

Taustalla oli suomalaisten vahva tahtotila irrottautua Venäjästä. Jääkärien värväys tapahtui hiljaisuudessa ja siitä ei huudeltu. Matka kohti tuntematonta alkoi lähes 2000 suomalaisella miehellä. Saadun koulutuksen jälkeen syntyi Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 ja se määrättiin Saksan itärintamalle taistelemaan Venäjää vastaan. Myöhemminhän jääkärien opit joutuivat tulikokeeseen Suomen maaperällä. Saaduilla sotilasopeilla oli siis suora merkitys itsenäisyytemme säilyttämisessä. Merkittävää on Etelä-Pohjanmaan osalta, että suhteessa väkilukuun nähden Alahärmästä ja Kortesjärveltä värvättiin paljon miehiä jääkäreiksi, jopa veljeksiä. Jos et ole vielä käynyt Kortesjärven jääkärimuseossa niin suosittelen lämpimästi.

Vuonna 1972 perustettu Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry vaalii ja ylläpitää jääkärien muistoa ja se on avoin kaikille jääkäriperinteistä ja jääkärien elämäntyöstä kiinnostuneille.

Jääkäreistä löytyy paljon hyvää kirjallisuutta mutta olemme perinneyhdistyksessä myös vahvasti panostaneet jääkäreistä löytyvän tiedon digitoimiseen. Näin nuoremmalla sukupolvella on myös mahdollisuus tutustua materiaaliin verkossa.

Olen ollut 6 vuotta JP27-yhdistyksen hallituksessa ja nyt ensimmäistä vuotta varapuheenjohtajana. Sinänsä teimme yhdistyksessä historiaa, että olen kautta aikojen ensimmäinen naisvarapuheenjohtaja ja Etelä-Pohjanmaan osastolla on tällä hetkellä toinenkin nainen hallituksessa, kun Marita Mattila nousi myös syyskokouksessa hallitukseen. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa prikaatikenraali pääesikunnan komentopäällikkö Vesa Valtonen.

Osallistuimme perinneyhdistyksen puolesta Finnentag-juhlaan Saksassa helmikuisena viikonloppuna. Jääkärien koulutuksen aloittamisesta Hohenlockstedissa tuli 111 vuotta ja se keräsi paikalle ison joukon jääkäriperinteen vaalijoita niin Suomesta kuin Saksastakin. Hohenlockstedissa suomalaisia arvostetaan hyvin korkealle mikä näkyi muun muassa Suomen lipuissa eri puolella paikkakuntaa sekä suomenkielisissä tienvarsikylteissä. Myös merkille pantavaa on, että paikkakunta on Lapuan ystävyyskunta, joten Lapuan vaakunankin saattoi havaita eri yhteyksissä. Kävimme muun muassa tapaamassa paikallista pormestaria ja kunnantalolla oli pihassakin myös Lapuan vaakuna.

Finnentag-viikonloppu huipentui seppeleiden laskuun ja kunnianosoituksiin. Näihin osallistui myös mittava edustus Saksasta kuten muun muassa Bundeswehr (Saksan puolustusvoimat), ministeri, suurlähettiläs, paikallinen pormestari jne. Suomesta paikalla oli muun muassa maavoimien komentaja, Jääkärisäätiön edustusta sekä monia muita. Laskin jääkäriperinneyhteisön puolesta seppeleen jääkärimuistomerkille yhdessä vuorineuvos Kari Jordanin ja prikaatikenraali evp. Pertti Laatikaisen kanssa. Ikimuistoinen kunniakas hetki jääkärien muistolle.

Viikonloppuna saattoi tavata myös useamman suomalaisen reserviläisen kauniissa M05-kuoseissa koska myös Maanpuolustuskoulutus eli MPK oli tukemassa viikonloppua omalla kurssilla. Juhlava viikonloppu päättyi jääkäri-iltaan palkitsemisineen maittavan saksalaistyyppisen lihapainotteisen buffetin kera.

Toivotan kaikki jääkäriperinteestä kiinnostuneet jäseneksi Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistykseen!

Terhi Hakola
Varapuheenjohtaja
Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry

Tammisunnuntain muistojuhlaa vietettiin Alavudella tammikuun 25. päivänä. Edellisen kerran  muistojuhla on ollut Alavudella vuonna 2008. Juhlapäivä alkoi perinteiseen tapaan Jumalanpalveluksella.

Liturgina muistojuhlassa toimi kirkkoherra Kalle Peltokangas, Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki saarnasi. Kanttorina toimi Mari Järvinen.

Piispa Matti Salomäki totesi saarnassaan, että Tammisunnuntai ei ole vain kauan sitten tapahtuneen muistelua kansan ja sukujen historiassa. Piispan mukaan esiin nousee kysymyksiä. Miten hajonnut kansa löytää yhteisen tulevaisuuden ja miten haavat voivat parantua?

Perinteiseen tapaan kirkosta lähetetiin seppelpartiot. Sankarihautausmaalle laskettiin kaksi seppelettä ja kirkon läheisyydessä olevalle Karjalaan jääneiden muistokivelle yksi.

Suurilukuiselle juhlaväelle tarjottiin koulukeskuksessa maittava kirkkolounas. Ruokailun ohessa ympäri maakuntaamme tulleet juhlavieraat ehtivät tapaamaan tuttuja, joista monet ovat vakiovieraita isänmaallisissa juhlissa.

Päiväjuhla alkoi laivaston soittokunnan vaskikvintetin esityksellä. Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksen alavutelaislähtöinen puheenjohtaja Veli Suvanto lausui tervehdyssanat. Seuraavaksi vuorossa oli muistokynttilä sytyttäminen, jonka suorittivat Alavuden lukion oppilaat.

Suomi nousi sodan kauhuista

Juhlapuhujana muistojuhlaan oli saapunut sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.

Allekirjoittaneella oli tilaisuus keskustella Käihkön kanssa tovi ennen juhlaa ja myös tehdä pikkuinen kiertoajelu Alavuden keskustassa. Ilmari Käihkö ei ollut aikaisemmin käynyt Alavudella joten, oli aiheellista esitellä pikaisesti paikkakuntaa.

Puheessaan Käihkö esitti usein käytetyn väittämän ”sota loppuu sotimalla”. Samaan aikaan väite muistuttaa riskistä unohtaa, että sodankäynti on ennen kaikkea väline, ei päämäärä itsessään – jatkoi Käihkö.

Juhlapuhuja kertoi, että hänen sukujuurensa ovat Karjalassa. Lähisukunsa oli talollisia, jotka vuonna 1918 kannattivat valkoisia. Kauempaa suvusta löytyi ainakin yksi punaisten puolustaja. Hänet ilmeisesti teloitettiin. Käihkön mielestä toivosta ei pidä koskaan luopua. Vuonna 1918 käyty sota muistuttaa traagisuudessaan ja karmeudessaan myös siitä. Suomi nousi sodan kauhuista huolimatta asteittain demokraattiseksi ja vauraaksi oikeusvaltioksi. Tästä hän totesi syytä olla iloinen ja ylpeä.

Ilmari Käihkö totesi maailmantilanteen näyttävän nyt synkältä, mutta siitäkin huolimatta on Suomen historia monine vastoinkäymisineen monessa suhteessa kansainvälinen menestystarina. Lopuksi Käihkö esitti toivomuksen, että voisimme jatkaa tällä samalla menestyksen polulla.

Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua. Alavuden seurakunnan puolesta tervehdyksen toi kirkkoherra Kalle Peltokangas.

Nuoret hyvin esillä juhlassa

Musiikkia juhlassa esitti myös nuorten kansanmusiikkiryhmä Tulikipuna Trio Miia Palomäen johdolla. Kirkkomännikön koulun 5. luokan tytöt lauloivat Mari Järvisen säestäessä. Nuorten puheenvuoron käytti lukion kirjoituskilpailun voittanut Adelia Kinnunen. Juhla oli onnistunut ja varsinkin nuorten musiikkiesitykset saivat runsaasti kiitosta. Erityisesti Adelia Kinnusen lukema voittoisa kirjoituksensa kosketti monia.

Juhlassa palkitut

Juhlassa jaettiin myös huomionosoituksia. Sinisen Ristin saivat Anu Katajamäki, kapteeni Matti Kujala sekä Antti Penttilä. Tammisunnuntai -standaarin sai juhlapuhuja Ilmari Käihkö, sekä tapahtumaan osallistuneet tahot.

Alavus kiittää kaikkia juhlaan osallistuneita, tavataan Tammisunnuntain merkeissä Kurikassa 2027.

Jari Hellinen
1. varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Tammikuun 31. päivänä, kirpeiden paukkupakkasten piiskatessa lakeutta, Hyllykallion vesitorninmäellä oli aistittavissa tavanomaista lauantaita isänmaallisempi tunnelma. Etelä-Pohjanmaa sai uuden sotakamreerin ja Hotelli-Ravintola Fooningin piha-alue täyttyi tummiin pukuihin sonnustautuneista onnittelijoiden joukosta.

Pitkänlinjan perinneaktiivi ja isänmaallinen mies, kapteeni evp. Pertti Kortesniemi oli sonnustautunut harmaaseen kapteenin virkapukuun ja odotteli Fooningin aulassa jonoon asettuvia onnittelijoita. Juhlaan olikin aihetta, sillä sotakamreerin arvonimen myöntö on saajalleen ja koko alueelle harvinainen kunnianosoitus.

Juhlatilaisuuden avauksen ja tervetulotoivotuksen esitti Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen hallituksen sujuvasanainen jäsen Jari Ojala. Avauksen jälkeen Ojalan komennuksessa kohotettiin tervetuliaismalja Sotakamreerin juhlan kunniaksi.

Seuraavaksi estradille asteli Isonkyrön Sotakamreeri Erkki Hölsö, joka esitteli Sotakamreerin arvonimen julkistamistilaisuudessa nimityksen historiaa, sekä arvonimen hakuprosessin eri vaiheita. Hakuprosessi on kaikkineen mittava hanke ja vaatii paljon selvityksiä. Sotakamreeri Hölsö nro 77 kertoi haun vaiheista tyylilleen uskollisena notkein sanankääntein. Juhlaväki sai kuulla mm. sen, että Sotakamreerin arvo oli käytössä jo Suomen suuriruhtinaskunnassa. Sotakamreeri kuului keisari ja suuriruhtinas Nikolai II:n vahvistamassa vuoden 1897 Suomen Suuriruhtinaanmaan arvojärjestyksessä yhdeksänteen luokkaan. Samassa arvoluokassa olivat myös esimerkiksi taapikapteenin sotilasarvo sekä nimineuvoksen arvonimi. Alun perin Sotakamreereiksi lyötiin vain aatelisia, mutta siitä vaatimuksesta on luovuttu myöhemmin. Von Kortesniemi kuulostaisi kyllä hyvältä. – Erkki Hölsö veistelee.

Suomen tasavallan presidentti myönsi 28.11.2025 sotakamreeri arvonimen viidelle henkilölle. Vuonna 2025 sotakamreerin arvo myönnettiin ainoastaan yhdelle henkilölle Etelä-Pohjanmaalle. Etelä-Pohjanmaalla on tällä hetkellä kolme sotakamreeri -arvonimen saanutta henkilöä, jotka löytyvät eri paikkakunnilta: Aatos Suvanto, Sotakamreeri nro 61 (Kauhajoki), Erkki Hölsö, Sotakamreeri nro 77 (Isokyrö) ja Pertti Kortesniemi, Sotakamreeri nro 91 (Nurmo).

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Timo Fors täydensi omassa osuudessaan Pertti Kortesniemen uran taustoja, sekä eri vaiheita Sotakamreeri -arvonimen hakemiseen ja siihen, että Kortesniemen ansiot olisivat riittäneet esityksen tekemiseen jo vuosia sitten. On hienoa, että hakuprosessi saatiin maaliin ja ansaittu nimitys muuttui todeksi. Varapuheenjohtaja Fors luovutti puheen päätteeksi kukkakimpun Kortesniemelle onnitellen häntä koko yhdistyksen hallituksen puolesta.

Nimitetyn Sotakamreerin omassa puheenvuorossa, tasavallan 91. Sotakamreeri Pertti Kortesniemi kiteytti hienosti omakohtaisen värikkään henkilöhistorian korostaen, että Sotakamreeri arvo on kunnianosoitus koko Etelä-Pohjalaiselle perinnetyölle, joka on aina ollut omaperäistä ja valtakunnallista kärkikastia.

”Niin pöljä en vielä ole, että kuvittelisin tämän huomionosoituksen täysin henkilökohtaiseksi saavutukseksi. Se on kädenojennus ja tunnustuksen osoitus valtioneuvoston taholta koko maakunnan veteraanityölle ja nyt perinnetyölle. Ja voin sanoa, että joitakin asioita on tehty oikein.” – Sotakamreeri Kortesniemi totesi.

Sotakamreeri Kortesniemen esitystavassa kuului vuosien kokemus, joka kerrottiin entisen sotilaan uskottavuudella. Puheenvuorossa kuului myös terveisiä erinäisille tekijöille ja tahoille. Totuuden saa sanoa, vaikka kirkossa, kuten vanha sanonta kuuluu.

Ilmajoen Korsuveljet -kuoro esiintyi juhlatilaisuudessa Seppo Tupilan johdolla useamman teoksen verran. Kauniisti esiintynyt kokenut laulukööri bassolla ja haitarilla vahvistettuna toi juhlaa isänmaallista arvokkuutta. Sotakamreerin arvonimen julkistamistilaisuuden juhliva väki vakavoitui yhteislauluna esitettävään Maamme laulun 1. säkeistöön, jonka esilaulannasta ja säestyksestä vastasi Ilmajoen Korsuveljet.

Parhaimmat onnittelut tasavallan 91. sotakamreeri Pertti Kortesniemelle myönnetystä arvonimestä. Tämänkin kyseisen miehen jo vuosien kokemuksella tuntien, allekirjoitan sen tosiasian, että arvonimi ei olisi voinut oikeampaan osoitteeseen mennä.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Videotallenne juhlatilaisuudesta katsottavissa: