Veteraanien rosvopaistitilaisuus järjestettiin Härmän kylpylässä huhtikuun 27. päivänä. Tilaisuus oli samalla Kauhavan kaupungin kansallisen veteraanipäivän juhlatilaisuus. Tuota edelsi uudelleen sijoitetun Mannerheim-muistomerkin paljastaminen ja seppeleenlasku Pihkahovisäätiön kiinteistölle Härmän Kylpylän taakse.
Perinne rosvopaistijuhlan järjestämisestä on aloitettu vuonna 1992 näyttelijä Leo Lastumäen ideoimana. Lastumäen ideasta otti kopin hänen ystävänsä, nyt eläkkeellä oleva lentopurseri Kalevi Rönnkvist. Rönnkvist lähti toteuttamaan tätä tehtävää yhdessä muiden Finnairin lentävän henkilöstön ja yhteistyötahojen kanssa. Sama tilaisuus on nyt järjestetty reilut 30 vuotta ja ympäri suomea on tilaisuuksia ollut yli 400.
Näiden juhlahetkien onnistumiselle lyötiin ensimmäiset tahdit kuitenkin edeltävänä yönä. Rosvopaistin valmistukseen tarvitaan tuntien kestävää isoa avotulen tekoa. Piipahdin seuraamaan ja rupattelemaan yöllä klo 3.00 jälkeen tulivartiossa olleita rauhanturvaajia. Tehtävää suorittivat Asko Peltola, Juhani Hänninen ja Mika Mäki. Vartiotehtävät olivat heille tuttua työtä YK-tehtävistä jo Libanonin ja Namibian ajoilta. Näille aktiivireserviläisille homma oli tärkeä ja mieluisa. Mäki kertoikin, että yön aikana poltettiin viisi kuutiota halkoja riittävän hiilloksen saamiseksi rosvopaistin kypsentämiseen.
Kello kuuden aikoihin saapuivat Finnairin miehet tulisuoja-asuissaan ja aloittivat varsinaisen kypsennysvaiheen. ”Kuopan” pohjalla oli betonilaattoja ja siihen asetettiin metalliverkko, jonka päälle laitettiin lihapaketteja 100kg edestä. Ne peitettiin hiilloksella kaivinkoneen kauhalla ja sen päälle vielä kivituhka. Kypsentämisvaihe kesti n. 6 tuntia. Sitten hauta auki ja herkullinen tulos nähtiin aikanaan lautasella.
♦ ♦ ♦
Virallisen ohjelman klo 12.00 aloitti Mannerheim-muistomerkin paljastustilaisuus Härmän Kylpylän takana. Tilaisuus alkoi seppeleenlaskulla, jonka suoritti Porin prikaatin komentaja prikaatinkenraali Jami Virta ja Ylihärmän Reserviläisistä Mika Mäki. Kunniavartiossa muistomerkin vierellä seisoivat Porin prikaatin varusmiehet. Juhlavaa hetkeä säestivät haitareilla Veikko Ahvenainen ja Carita Nordlund.
Tämän jälkeen Pihkahovisäätiön hallituksen puheenjohtaja Tapio Liinamaa piti puheen muistomerkillä, jossa mm. valotti muistomerkin siirtoon liittyviä seikkoja nyt tänne Pihkahovisäätiön kiinteistölle. Edellisen sijoituspaikan kiinteistö oli yllättäen jouduttu myymään ja siirto nykyiselle paikalle tuli ajankohtaiseksi. Täältä sille löytyi edelleenkin arvoisensa paikka.
Puheessaan Liinamaa kertasi Mannerheimiin ja Tammisunnuntaihin 1918 liittyviä tapahtumia. Uuteen paikkaan liittyy myös vahvoja sotahistoriallisia kaikuja. Pihkahovi nimitystä käytettiin yhdestä keskeisestä korsusta Taipaleenjoella talvisodassa ja se oli tuttu paikka siellä taistelleille ylihärmäläisjoukoille. Tuohon korsuun on viitattu usein heidän muistellessa tuota sota-aikaa. Liinamaa siteerasi myös Mannerheimin lähettämää kiitosviestiä Ylihärmän urheille rintamamiehille, jotka Taipaleenjoella ja Vuosalmella antoivat merkittävän panoksensa sotatoimien onnistumiselle tuolla rintamalla.
♦ ♦ ♦
Klo 13.00 alkavaan Rosvopaisti- ja Kauhavan kaupungin veteraanijuhlaan oli kutsuttu veteraanien lisäksi heidän puolisonsa, sotalesket, lotat, pikkulotat, sotilaspojat ja rintamapalvelustunnuksen saaneet. Heidän avustajansa olivat myös tervetulleita. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan sotilaskotisisaret olivat kutsuttujen joukossa. Tämä Kauhavan kaupungin veteraanijuhla järjestettiin yhteistyössä Pihkahovisäätiön, Ylihärmän Reserviläisten ja Finnairin lentävän henkilöstön kanssa. Tilaisuuden juonsivat purseri Kalevi Rönnkvist ja Kaupungin hyvinvointipäällikkö Heli Luoma. Juhlapuheita pitivät Porin prikaatin komentaja prikaatinkenraali Jami Virta ja Kauhavan kaupunginjohtaja Vesa Rantala. Kutsuja oli lähetetty 250 ja paikalla väkeä taisi olla lähemmäs 300.
Juhlapuheitten jälkeen kohotettiin alkumaljat prikaatinkenraali Virran johdolla. Sitten päästiin, ehkä päivän odotetuimpaan hetkeen eli rosvopaistiruokailuun, jonka kirkkoherra Jyrki Jormakka siunasi ensin. Ruokailussa avustivat ja tarjoilivat Finnairin lentävän henkilöstön lisäksi Porin prikaatin varusmiehet ja lähialueen reserviläiset. Pitkän kypsytyksen saanut rosvopaisti sai runsaasti kiitosta juhlayleisöltä ja kyllähän se oli suunmukaista myös allekirjoittaneelle. Jälkiruokakahvit ja konjakit kuuluvat myös päivän menuuseen.
Tilaisuudessa muisteltiin myös sota-aikoja ja palkittiin paikallisen yläkoulun 9-luokkalaisten kirjoituskilpailun parhaita aiheesta ”Minun Isänmaani”. Mannerheim-taulut ja 100 euron stipendit saivat Jonne Ekola ja Eerika Aalto.
Päivän viihteellisessä osuudessa päästiin kuulemaan Eino Grönin ikivihreitä kappaleita, jotka innoittivat myös tanssijoita parketille. Erkki Liikasen lupsakan karjalaispojan tyylillä esitetyt kappaleet saivat hymyn huulille katsojissa. Sota-aikaan Liikanen oli itsekkin joutunut evakkoon Kauhajoelle. Haitarilla esityksiä säestivät Veikko Ahvenainen ja Carita Nordlund.
Omassa puheenvuorossaan Pihkahovisäätiön toimitusjohtaja Jan-Erik Hagfors kiitteli yhteistyötahoja tästä tapahtumasta ja lupaili ehkä jatkoakin ensivuonna. Aika näyttää, toteutuuko se. Tilaisuus päättyi Finnairin lentävän henkilöstön yhteislauluun Veteraanin iltahuuto kappaleella.
♦ ♦ ♦
Kello 18:00 alkoi Härmän Kylpylän auditoriossa sotahistorioitsija ja Keskisuomalaisen toimittajan Pauliina Ylitalon luento: ”Lottapuvussa haudatut – talvi-ja jatkosodan kaatuneet naiset”. Paikalle oli saapunut mm. monta pikkulottaa, koska olivat samaan aikaan kuntoutuksessa talossa.
Sodissamme kentälle kaatuneet Lotat, kuten kaatuneet miehetkin on aina pyritty toimittamaan takaisin kotipitäjäänsä hautausta varten. Tämä ainutlaatuinen tapa ei ole käytössä missään päin muualla maailmassa kuin suomessa. Lottia ja kentälle kaatuneita miehiä on siis kohdeltu tasa-arvoisesti sodan aikana. Lottia olisi voitu haudata myös sankarihautaan, mutta useimmiten heidät haudattiin omaisten toivomuksesta omiin sukuhautoihinsa. Tapana oli, että lottaa saattelivat hautaan arkkua kantaen toiset lotat.
Kuva: V-M Keskinen
Luennolla Ylitalo otti esille muutamia tapauksia kuvin ja tallennetuin koostevideoin. Nämä kuvat ja dokumentit sisälsivät tietoa kuolinilmoitusten muodossa tai niistä oli olemassa erillisiä ilmoituksia sen ajan lehtitiedoissa. Kaatumisen hetket ja syyt oli kirjattu ylös normaaliin tapaan myös senhetkisissä palveluspaikoissa.
Sodan päätyttyä valvontakomission lakkauttaessa lottajärjestön tämä yhdenvertaisuus jollakin lailla katosi pikkuhiljaa. Olihan lottajärjestön toiminta sodan jälkeen kielletty puheenaihe. Sodissa käyneitten miesten ja lottien arvostus ei enää ollutkaan tasa-arvoista. Nykypäivänä tuo tilanne on kuitenkin palautunut. Ylitalo on tekemässä tästä aiheesta väitöskirjaa tulevana vuonna ja myös kaatuneitten lottien matrikkelikirjaa. Sodissamme kaatui kaikkiaan 403 lottaa.
♦ ♦ ♦
Illalla laskiessani siniristilippua taloyhtiön tangosta mietin, että olipa melkoinen veteraanipäivän kattaus takana. Hienoja hetkiä yli vuorokauden mittaisessa aikajanassa. Se oikeastaan alkoi jo sunnuntai jumalanpalveluksen jälkeen suoritetulla seppeleenlaskulla kunniavartiossa sankarihaudoilla veteraanikuoron laulua kuunnellen. Tuolla jo asetettiin pienoisliput sankarihaudoille kirkkoväen toimesta veteraanipäivää kunnioittamaan. Sanoisin, että ainutkertaista. Toivottavasti joskus saan olla vielä jossain samansuuntaisessa mukana.
Mukana ollut
Veli-Matti Keskinen
Lakeuden Maanpuolustajan toimituskunta