Jani Syvänen

Onko ampuja valmis? Huomio!

Julkaistu 28.4.2026

Kauhavalla järjestettiin 25-26.4.2026 sovelletun reserviläisammunnan eli tutummin SRA:n tuomarikurssi. Ympäri maakuntaa oli viikonloppuna saapunut kurssille reippaita oppilaita, itseni mukaan lukien.

Ylituomari Niko Mäkinen pitää taulujen tulkkausopetusta Erämiesten kämpällä sunnuntaipäivän alussa alussa.
Kuva: Terhi Hakola

Kertauksena kaikille vielä eli SRA on toiminnallista ammuntaa, jossa suoritetaan erilaisia ampumarasteja, sekä kiväärillä, pistoolilla, että haulikollakin. Rastit saattavat sisältää muun muassa liikkumista, eri ampuma-asentoja, taulujen ja peltien ammuntaa, sekä muutakin tehtävää kuin ammuntaa esimerkiksi jonkun esineen heittoa tiettyyn paikkaan. Ampujan suoritusta mitataan rastin kulun oikean suorittamisen toteutumisella, osumilla ja siihen käytetyllä ajalla.

Tuomarin rooli on merkittävä rastia suoritettaessa. Hän valvoo suoritusta rastilla, antaa ratakomennot, ottaa ajan, tulkitsee taulut, huolehtii myös rastin odotus-ja käsittelyalueesta ja vastaa rastin turvallisuudesta, sekä kunnosta. Tuomarilla on käskyvalta kaikkiin rastialueella oleviin henkilöihin. SRA-tuomarina voi toimia SRA-tuomarikoulutuksen hyväksytysti suorittanut ja SRA-rekisteriin merkitty henkilö.

Rastin kasausta kovalla innolla. Kuva: Terhi Hakola

Allekijoittanut pitää päivän ensimmäistä rastikuvausta tuomarin roolissa. Kuva: Terhi Hakola

Päivän rasti, jota ammuttiin sekä pistoolilla että kiväärillä ja sisälsi tauluja, peltejä ja yhden popperin. Kuva: Terhi Hakola

Rastin kasausta esimerkillisellä tiimityöllä kun tarvikkeita kannettiin paikalle ja kasattiin.
Kuva: Terhi Hakola

Ylituomari Niko Mäkinen opastaa oikeanlaista taulujen paikkojen merkkaamista puurimoihin, että ne ovat kaikille ampujille samat.
Kuva: Terhi Hakola

Lauantaina oli kattava teoriakoulutus, jossa tyhmiä kysymyksiä ei ollut. Päälle oli teoriakoe. SRA-sääntökirjat rapisivat Kauhavan Erämiesten kämpällä, niin että seinällä olevista hirvensarvista vain pöly lenteli, kun säännöistä etsittiin kokeeseen oikeita pykäliä. Sunnuntaina hienosti auringon paistaessa siirryimme kasaamaan ylituomari Niko Mäkisen suunnittelemaa rastia, jossa jokainen tuomarikokelas pääsi harjoittelemaan tuomarina, kirjurina ja ampujana oloa.

Olihan siihen tietysti sisällytetty sitten kaikenlaisia tilanteita mitä voi rasteilla tulla vastaan. Monipuolista rastia ammuttiin, sekä pistoolilla, että kiväärillä. Paljon on tuomarilla hoksattavaa nopeatempoisessa lajissa. Turvallisuus tietysti on tärkein asia ja jokainen radalla oleva, joka huomaa välittömän vaaratilanteen, voi huutaa seis, jolloin toiminta keskeytyy.

Kauhavan kurssilta tuli nyt uusia tuomareita useampaan Etelä-Pohjanmaan maakunnan reserviläisyhdistyksiin. Nyt sitten rohkeasti kartuttamaan toimitsijakokemusta alueen eri kisoihin. Kiitoksia erinomaisille kouluttajille viikonlopun kurssista!

Terhi Hakola
Tuore SRA-tuomari

Reservissä kaiken varalta

Julkaistu 24.4.2026

Reilu vuosi sitten aloitettu valmistelu reserviläisten iän nostaminen 60 vuodesta 65 ikävuoteen eteni siihen tahtiin, muutos astui voimaan jo kuluvan vuoden alusta.

Iän nostamisella haluttiin turvata riittävän suuri reserviläisarmeijan koko, sekä vanhimpien reserviläisten osaamisen hyödyntäminen erilaisissa erityisosaamista vaativissa tehtävissä. Jossain vaiheessa osa virheellisesti sekoitti tämän ikärajan liittyvän myös reserviläisjärjestöihin, mutta näin ei kuitenkaan ole.

Antti Iivari on Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja. Kuva: Jani Syvänen

Reserviin kuuluvat varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneet, eikä siihen kuulumiseen liity jäsenmaksua vaan sen valtio ”tarjoaa”. Reserviläisjärjestöön kuuluminen edellyttää sen sijaan kunniajäseniä lukuun ottamatta jäsenmaksun maksamista, jolloin yleensä ollaan jonkin paikallisen yhdistyksen jäsen ja kuulutaan myös edelleen johonkin piiritason reserviläisyhdistykseen, sekä valtakunnalliseen liittoon.

Suurimmat reserviläisten liitot ovat Reserviläisliitto, johon kuuluu reilu 50 000 jäsentä ja Suomen Reserviupseeriliitto, johon kuuluu jäseniä noin puolta edellistä vähemmän. Osa henkilöistä saattaa olla jäsenenä toki useammassakin yhdistyksessä. Läheskään kaikki 870 000 henkilön reserviin kuuluvat eivät näin ollen ole reserviläisjärjestöjen jäseniä. Reserviläisliiton jäseneksi voi kuulua myös sellaisia jäseniä, jotka eivät ole suorittaneet varusmiespalvelusta tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta, eivätkä näin ollen välttämättä kuulu myöskään reserviin. Reserviläisjärjestöistä eroaminen on huomattavasti helpompaa kuin reservistä eroaminen, sillä eroilmoitus tai jäsenmaksun maksamatta jättäminen johtaa reserviläisyhdistyksen jäsenyydestä luopumiseen, kun taas reservistä eroaminen edellyttää toimia aluetoimiston kanssa.

Reserviläisjäsenen jäsenmaksu koostuu karkeasti kolmesta osuudesta. Näistä ensimmäinen on liiton osuus, josta on kosmeettisesti eroteltu myös kaikille jäsenille toimitettavan jäsenjulkaisun ”Reserviläinen” lehtimaksu. Toisena, piirin osuudesta, johon saattaa myös olla eroteltuna lehtimaksu piirin lehden osalta, sekä yhdistyksen osuudesta.

Etelä-Pohjanmaan reserviläispiireissä ei erillistä lehtimaksua kerätä, sillä tämä sähköinen ”Lakeuden maanpuolustaja” toimitetaan reserviläispiirien jäsenistä erikseen nimetyn toimikunnan toimesta ja jossa päätoimittajana toimii piirien toiminnanjohtaja. Uutisia, juttuja, raportteja, jne. toivotaan kaikilta jäsenyhdistyksiltä ja ne saa helpoiten näkyviin toimittamalla tekstin ja mahdolliset kuvat toiminnanjohtajalle. Kuvien puutteen takia juttua ei kannata jättää lähettämättä, sillä toiminnanjohtajalla on myös valmiudet kuvittaa juttuja, kuten tämänkin kirjoituksen yhteydestä voi todeta.

Tämänhetkisessä maailmantilanteessa maanpuolustukseen ja kokonaisturvallisuuden edistämiseen liittyen reserviläistoiminnasta puhuttaessa, en tiedä onko oikein edes kysyä, että mitä minä saan? Vai pitäisikö se pikemminkin olla, että mitä voin antaa?

Tämä on monitahoinen kysymys, jossa piilee samanlainen väärinymmärryksen vaara kuin alussa mainitsemaani reserviin ja reserviläisjärjestöön kuulumisessa. Kun tarkastelemme tätä reservin kannalta, niin periaatteellisella tasolla jo vannomamme sotilasvala velvoittaa toimimaan isänmaan parhaaksi omien kykyjen mukaan. Ja toisaalta on annettu ja saatu lupaus toimia osana joukkoa täyttäen annetut tehtävät loppuun saakka niin kauan, kun voimia on. Reserviläisjärjestöön kuuluminen on puolestaan enemmän aatteellinen tuki asialle, jossa liittojen tehtävänä on toimia aatteellisen järjestön edunvalvojana ja sitä kautta myös tukea taloudellisesti jäsentensä reserviläistaitojen ylläpitoa ja kehittämistä. Tavoitteita edesautetaan kaikilla kolmella edellä esitetyllä tasolla, valtakunnallisella liiton tasolla, alueellisella piiritasolla sekä paikallisella yhdistystasolla.

Ihmisten vapaa-ajasta käydään kovaa kilpailua ja jokainen täyttää omansa henkilökohtaisen elämäntilanteensa, mieltymystensä ja arvojensa mukaan. Yhdistykset pyörivät vapaaehtoispohjalta ja saavat jäsenmaksuista yleensä pienimmän osan, joka hätinä riittää nykyisiin tilimaksuihin, kun taas organisaatiopuussa ylöspäin mentäessä palkatun henkilöstön määrä lisääntyy ja osuus jäsenmaksusta. Palkattu henkilöstö on perusteltu silloin, kun he pystyvät helpottamaan vapaaehtoisten työmäärää ja tuottavat lisäarvoa jäsenille, mutta jos jäsenet ovat vain sitä varten, että saadaan palkat maksettua, ilman että työn vaikutukset tuntuvat jäsenille, niin herää kysymys onko liitto jäseniä varten vai jäsenet liittoa varten?

Hyvä lukija, koska olet jaksanut lukea tähän saakka, toivoisin sinulta taustastasi riippumatta, että vastaat linkissä olevaan kyselyyn, jolla halutaan selvittää odotuksia reserviläisyhdistyksille paikallisella, piirin ja valtakunnallisella tasolla sekä sille saako jäsenmaksulleen riittävästi katetta. Kyselyyn vastataan nimettömänä ja se auttaa kehittämään toimintaa toivottuun suuntaan.

Linkki kyselyyn: https://forms.gle/J3Q73JX1xZfZncVdA

Aurinkoista ja kokonaisturvallisuutta edistävää kevään jatkoa!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry

Yrjö Sysilammen sotatie – maasta taivaalle

Julkaistu 20.4.2026

Yrjö Sysilammen tie sotilaslentäjäksi alkoi poikkeuksellisen varhain, heti Talvisodan jälkeen. Keväällä 1940 hän matkusti Helsinkiin Tilkkaan psyko-fysiologisiin testeihin, joka oli ensimmäinen portti kohti ohjaajan uraa. Kesällä hän pääsi Vaasassa järjestetylle leko-ohjaajakurssille Suomen Ilmapuolustusliiton alaisuudessa.

Yrjö Sysilampi rintamalla. Kuva: Timo Sysilammen arkistot

Kurssilla lennettiin SM-koneella, tšekkiläisvalmisteisella Smolikilla. Kyseinen kone oli avo-ohjaamoinen, kaksitasoinen koulukone, joka oli hidas mutta vakaa ja anteeksiantava aloittelijalle. Kymmenen lentotunnin jälkeen Sysilampi lensi ensimmäisen yksinlentonsa. Se oli ratkaiseva hetki: nuori mies oli yksin taivaalla. Kurssin aikana kertyi 40 tuntia ja jopa purjehduslento Vaasa–Menkijärvi–Kauhava–Vaasa. Hän saattoi olla yksi Suomen nuorimmista yksinlentäjistä.

Kesällä 1941 syttyi Jatkosota ja ilmailuhaaveet keskeytyivät. Sysilampi siirrettiin jalkaväkeen JR 16:een. Hän aloitti ylimääräisenä miehenä, mutta päätyi pian kiväärimieheksi ja joukkueenjohtajan, vänrikki Aatto Valon, taistelulähetiksi. Matka rintamalle kulki junalla Putikkoon ja sieltä marssien Kiteelle. Matkan viimeinen osuus Laatokalle edettiin kontaten ja ryömien. Rintamalla kohtalo puuttui peliin: Sysilampi sairastui pikkulavantautiin ja joutui sotasairaalaan Pälksaaren alueella. Toipumisen jälkeen hänet kotiutettiin alaikäisenä syksyllä 1941. Sota kuitenkin jatkui hänen osaltaan pian.

Orivedellä JvKoulK 8:ssa hän suoritti aliupseerikoulutuksen ja palveli myöhemmin JR 58:ssa Karjalan kannaksella. Hän toimi ryhmänjohtajana ilman virallista arvoa, vastuussa miehistään Suotorpan etulinjassa vain 200 metrin päässä vihollisesta. Yksi miehistä haavoittui, ja sodan todellisuus oli jatkuvasti läsnä.

Tie lentäjäksi

Lentäjä Yrjö Sysilampi. Kuva: Timo Sysilammen arkistot

Keväällä 1942 hänen suuntansa muuttui lopullisesti. Hän pääsi lentojoukkoihin Utissa, aloitti apumekaanikkona ja kirjoitti samana keväänä ylioppilaaksi. Pian hänet kutsuttiin uudelleen testeihin. Tällä kertaa ohjaajakurssia varten.

Syksyllä 1942 alkoi aliupseeriohjaajakurssi Kauhavalla. Talvi Siikakankaan kentällä oli kova: parakit, pakkanen ja intensiivinen koulutus. Lentotunteja kertyi lisää Smolikilla, ja opetus laajeni teoriaan: moottorit, taktiikka, sääoppi, jopa venäjän kieli. Muistoihin jäivät erikoiset hetket – hirvijahti, kasvojen paleltuminen ja arjen karu huumori.

Keväällä 1943 koulutus muuttui vaativammaksi. Nyt mukaan tulivat uudet koneet:
Viima (VL Viima) – suomalainen alkeiskoulukone
Stieglitz – saksalainen taitolentokone
Tuisku – mittari- ja yhteyslentokone
Gamecock, Bulldog, Gauntlet – vanhempia hävittäjiä harjoitteluun
Pyry – yksitasoinen, suljetulla ohjaamolla varustettu kone, joka oli vaativa mutta keskeinen koulutuksessa

Erityisesti Pyry oli ratkaiseva: nopeampi, herkempi ja armottomampi virheille. Se teki oppilaista oikeita lentäjiä.

Vaarallinen oppiaika

Yrjö Sysilampi ja Fokker 1942-1943. Kuva: Timo Sysilammen arkistot

Koulutuksen loppuvaiheessa kurinalaisuus hölleni. Nuoret lentäjät kokeilivat rajojaan tekemällä matalalentoja, jyrkkiä nousuja ja luvattomia taitolentoja. Seuraukset olivat raskaat: onnettomuuksia, konerikkoja ja kuolemantapauksia. Kaikki eivät selvinneet. Sysilampi selvisi. Syyskuussa 1943 hän valmistui alikersantiksi.

Täydennyskoulutus Vesivehmaalla vei hänet lopullisesti kohti rintamaa. Ensin harjoiteltiin Pyryllä hävittäjätaktiikkaa: hyökkäyksiä eri suunnista, väistöjä ja parvilentoa. Sen jälkeen siirryttiin FR-koneisiin (Fokker D.XXI / “Wasp”), jotka olivat jo oikeita sotakoneita. Niillä harjoiteltiin ilmataistelua ja ammuntoja Vesijärven yllä hinattuun kangasmaaliin. Harjoituksiin kuuluivat ilmataistelut, hyökkäykset eri suunnista, parvi- ja osastolento sekä maa- ja ilmamaaliammunnat. Koulutus oli vaarallista. Useita onnettomuuksia tapahtui, ja tovereita menehtyi. Silti keväällä 1944 Sysilampi sai sotilaslentäjätodistuksen ja Suomen lentomerkin. Hän oli nyt hävittäjälentäjä.

Viimeinen vaihe: sotaan valmistautuminen

Kesällä 1944 hän siirtyi Lentorykmentti 3:n alaisuuteen.
Hän lensi mm. seuraavilla koneilla:
Brewster Buffalo (BW) – amerikkalainen hävittäjä, Suomen oloissa yllättävän tehokas
Fiat G.50 (FA) – italialainen hävittäjä
Morane-Saulnier MS.406 (MS) ja Mörkö-Morane (MT) – ranskalainen kone, suomalaisittain paranneltuna tehokkaampi
Curtiss Hawk (CU) – amerikkalainen hävittäjä

Heinäkuussa 1944 hän siirtyi Hävittäjälentolaivue 34:ään Taipalsaareen. Komentajina toimivat kokeneet lentäjät, kuten majuri Eino Luukkainen ja kapteeni Olli Puhakka. Hän lensi useilla koneilla, mutta päätyi lopulta Morane- ja Messerschmitt-kalustoon.

Ensimmäinen sotalento elokuussa 1944 oli tiedustelutehtävä Viipurin yllä. Pilvet roikkuivat matalalla, ja vihollisen ilmatorjunta avasi tulen. Johtokone sukelsi pilveen ja Sysilampi seurasi. Se oli hänen tulikasteensa ilmassa. Seuraavat lennot olivat partiolentoja rintaman yllä. Suuret ilmataistelut jäivät vähäisiksi, sillä sota oli jo kääntymässä loppuun. Syyskuussa tuli tieto aselevosta.

Viimeinen lento

Välirauhan päivänä koneet nostettiin ilmaan vielä kerran, jolloin tankit tyhjennettiin. Se oli symbolinen hetki, sillä kyseessä oli hänelle sodan viimeinen lento. Sysilampi ylennettiin kersantiksi lokakuussa 1944. Hänen matkansa oli kulkenut jalkaväen rivistä, sairaalan kautta ja lopulta hävittäjälentäjäksi

Lopuksi

Yrjö Sysilammen tarina ei ole vain yksittäisen lentäjän kertomus. Se on kuva siitä, miten kokonainen sukupolvi kasvoi sodassa nopeasti ja pakon edessä. Hän ei aloittanut lentäjänä. Hänestä tuli sellainen. Ja juuri se tekee tarinasta poikkeuksellisen.

Timo Sysilampi
poika

TURVA26 -maanpuolustustapahtuma oli menestys

Julkaistu 16.4.2026

Huhtikuisena lauantaina aamuauringon luodessa ensisäteitään, Seinäjoen Ideaparkissa oli jo täysi tohina päällä. Sotaväen jylhä vahvasti vihreän sävyinen kalusto suoritti moottorimarssin parkkialueelle ja toimintaansa esittelemään saapuneet viranomais- ja yhdistystoimijat rakensivat näyttelypisteitään kauppakeskuksen pääkäytävälle.

Mika Peltoniemen haastattelussa Ideaparkin tapahtumavastaava Iida Latvala, joka oli tyytyväinen tapahtuman järjestelyihin.
Kuva: Anne Haapamäki

Jo perinteeksi muodostuneen maanpuolustustapahtuman tuominen kauppakeskuksen pihamaalle vaatii järjestelyjä ja suunnitelmallisuutta. Kaikki palaset pitää loksahdella paikalleen siten, että homma toimii, paikalle saapunut yleisö viihtyy ja kokee tapahtuman omakseen. Jo neljännen kerran Seinäjoen Ideaparkissa järjestettävän maanpuolustustapahtuman järjestelyt aloitettiin helmikuun alussa yhteistyöpalaverin merkeissä Ideaparkin, Puolustusvoimien ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien välillä. Saadun positiivisen palautteen perusteella kansalaisten turvallisuustietoisuutta lisäävä konsepti alkaa vakiinnuttaa paikkaansa Seinäjoella.

TURVA -maanpuolustustapahtuma rakennetaan vuosittain kokemusperusteisesti hyväksi koetuista elementeistä. Joka vuosi pyritään hieman uudistamaan näytteille asettelua, jotta tapahtuma pysyy kävijöille mielenkiintoisena.

Poliisin kalusto näyttävästi esillä

Tämän kertaisessa turvallisuustapahtumassa suurimman uudistuksen toi Pohjanmaan poliisin osallistuminen laajalla kalustolla Puolustusvoimien ja ensivasteen kalustonäyttelyn yhteyteen, sekä viranomaiskäytössä olevan drone -kaluston esittely keskuskäytävällä. Poliisin kalustoesittelyn katselluin kohde taisi kiistatta olla ”Hevi” keikkoja varten hankittu panssaroitu Mercedes-Benz G280. Huomiota herättävän ulkomuodon omaavan järkäleen erityispiirre on luodinkestävyys ja omasuoja. Poliisin laaja-alainen toiminta kiinnosti kansalaisia pitkin päivää. Myös Puolustusvoimien kalusto kiinnosti monia omia varusmiesaikojen muistoja verestämään tulleita. Muun muassa piha-alueelle tuodut kaksi eri kaliiperista tykkiä (155K83-97) ja (122H63A) kirvoittivat runsaasti kysymyksiä niitä esitelleille varusmiehille. Ensivasteen hälytysajoneuvo eli ambulanssi on myös vuodesta toiseen mielenkiintoinen tutustumiskohde etenkin perheen pienimmille, mutta miksei myös varttuneemmalle väelle.

Pohjanmaan poliisin esittelypiste keskuskäytävällä kiinnosti pieniä ja isompia poikia.
Kuva: Anne Haapamäki

Ulkoalueen kalustoesittelyn yhteydessä oli mahdollista tutustua partioauton varustukseen.
Kuva: Anne Haapamäki

Pohjanmaan poliisin tyylikästä kalustoa oli runsaasti esillä. Kuva: Anne Haapamäki

Poliisin panssaroitu ”hevimersu” on tarkoitettu tehtäviin, jossa tarvitaan parempaa omasuojaa.
Kuva: Anne Haapamäki

Etelä-Pohjanmaan ensihoitopalvelulta oli ambulanssi esittelyssä kalustoesittelyssä.
Kuva: Anne Haapamäki

Kotimainen 155 K83-97 on raskas kanuuna, jota käytetään taisteluiden tukemiseen epäsuoralla tulella. Kuva: Anne Haapamäki

Kenttähaupitsi 122 H 63 on neuvostoliittolaisvalmisteinen kevyt haupitsi, jota käytetään taisteluosastojen ja paikallisjoukkojen tukemiseen epäsuoralla tulella. Kuva: Anne Haapamäki

Droonit esillä ajankuvan mukaisesti

Maailmalta kantautuva uusi taistelutapa ja uutisointia aika-ajoin värittäneet harhautuneet droonit lisäsivät selkeästi kiinnostusta kansalaisten keskuudessa kauppakeskuksen keskuskäytävällä. Droonien esittelyyn oli panostettu tällä kertaa runsaammin kuin koskaan. Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien esittelypisteellä oli droonisimulaattori, jota pääsi lennättämään virtuaalisesti Lassi Lähteenmaan asiantuntevassa ohjauksessa. Myös Isonkyrön Reserviläisten esittelemällä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiireille juuri perustetulla EP-UAS -droneryhmän esittelypisteellä oli ilma-aluksia, niin jotta pöydät notkuivat. Edellä mainitusti, myös lähellä sijaitsevalla poliisien esittelypisteellä oli ilma-alukset esittelyssä, samoin kuin Lion Defence Team avustusjärjestön pisteellä.

Juuri perustetulla EP-UAS -droneryhmän esittelypisteellä oli runsaasti nykyaikaista dronekalustoa esillä. Kuva: Anne Haapamäki

Drooneja oli esillä myös Lion Defence Teamin pöydällä. Kuva: Anne Haapamäki

Munkit ja keitto kävivät kaupaksi

Seinäjoen seudun Sotilaskotisisaret myivät sotilaskotiautosta kahvia ja tuoreita munkkeja koko päivän. Aurinkoinen keli ja kiertely näyttelyalueella sai kahvihampaan kolottamaan. Tapahtuman aikana myyntiin 2200 munkkia ja juotiin 80 litraa kahvia.

Etelä-Pohjanmaan Lottaperinne ry oli ensimmäistä kertaa tapahtumassa kenttäkeittimen kanssa. Oppia hernerokan valmistamiseen kenttäkeittimellä oli saatu Laihian Reserviläisten Olavi Koskiselta. Hernerokkaa myytiin päivän aikana toistasataa annosta ja sitä oli mahdollista myös ostaa omiin astioihin kotiin viemiseksi.

Sodeauto on jokavuotinen vetovoimainen tutustumiskohde. Seinäjoen seudun Sotilaskotisisaret palvelivat aurinkoisena päivänä myymällä munkkikahvia asiakkaille. Kuva: Anne Haapamäki

Etelä-Pohjanmaan Lottaperinne ry on tuttu TURVA -tapahtumien kävijä, mutta tänä vuonna heillä oli ensimmäistä kertaa soppatykki mukana. Eikä varmasti viimeistä kertaa. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhla herkisti

Maanpuolustusjuhla käynnistyi ohjelman mukaisesti kellon lyödessä 14:00. Tapahtuman juontaja Mika Peltoniemi avasi maanpuolustusjuhlan kerraten ohjelman, jonka jälkeen MPK Pohjanmaan soittokunta kajautti ilmoille kapellimestari Arto Panulan johdolla sotilasmarssien klassikon, jääkärimarssin. Soittokunnan jylhän esityksen jälkeen puhujan paikan otti Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry:n puheenjohtaja, kunnallisneuvos Jaakko Pukkinen. Pukkisen rauhallinen tyyli vakuutti. Hän pohti tervehdyspuheessaan turvallisuuden merkitystä ja sitä, että ihmiset kokevat hyvin eri lailla turvallisuus -sanan sisällön. Juhlapuheen esitti kokenein ottein entinen puolustusministeri, sotahistorian dosentti Jussi Niinistö. Niinistö korosti sotilaallisen turvallisuuden eteen tehtyjä oikeita ratkaisuja ja NATO -yhteistyötä.

Entinen puolustusministeri Jussi Niinistö kättelemässä sotaveteraani Heikki Isoluomaa ja hänen läheisiään. Kuva: Anne Haapamäki

Soittokunnan esittämän juhlamarssin jälkeen esiintymislavan eteen saapui maanpuolustusjuhlan kunniavieras, 100-vuotias sotaveteraani Heikki Isoluoma. Sotaveteraani Isoluoma kertoi koskettavalla tavalla siitä, minkälaisia tuntemuksia sodan syttyminen aikanaan aiheutti. Eletty elämä kuului kerronnassa ja moni yleisössä pyyhkäisi kyyneleen kostuttamaa silmäkulmaa.
Maanpuolustusjuhlan päätössanat lausui perinteiseen tapaan Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Pasi Heinua. Päällikkö Heinua antoi kiitosta tapahtuman järjestelyistä ja loi uskoa siihen, että kokoonnumme jälleen Seinäjoen Ideaparkin tiloihin ensi vuonna TURVA27 -maanpuolustustapahtuman merkeissä.

Tapahtuman juontaja Mika Peltoniemi kertoi kokenein ottein maanpuolustusjuhlan ohjelmasta. Kuva: Anne Haapamäki

MPK Pohjanmaan soittokunta tarjoili ryhdikästä sotilasmarssimusiikkia kapellimestari Arto Panulan johdolla. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhla kiinnosti kävijöitä. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhlan tervehdyssanat lausui kunnallisneuvos Jaakko Pukkinen.
Kuva: Anne Haapamäki

Entinen puolustusministeri Jussi Niinistö korosti juhlapuheessaan NATO -jäsenyyden merkitystä. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhlan kunniavieras oli 100-vuotias sotaveteraani Heikki Isoluoma. Juontaja Mika Peltoniemi haastattelemassa Heikkiä. Kuva: Anne Haapamäki

Maanpuolustusjuhlan päätössanat lausui Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua.
Kuva: Anne Haapamäki

Ennätysmäärä näytteilleasettajia

Tänä vuonna maanpuolustustapahtumaan saatiin peräti 19 eri organisaation edustajaa näytteilleasettajiksi. Ainoastaan yksi taho, ilmoitti esteestä saapua tilaisuuteen. Ikäviä päällekkäisyyksiä aina tulee ja niille ei voi mitään. Näytteilleasettajien määrään voi kuitenkin hyvällä syyllä olla tyytyväinen. Tapahtumakonkareiden joukossa oli myös uusia näytteilleasettajia, joka on aina ilahduttavaa.

Valintana vapaus ry oli tapahtuman ensikertalainen. Mia ja Lauri Johansson olivat saapuneet Tampereelta saakka esittelemään päihteettömän ja rikoksettomaan elämään tähtäävää ennaltaehkäisevää työtä. Kuva: Anne Haapamäki

Sotahistorian dosentti Jussi Niinistö juttelemassa perinneasioista Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Timo Forsin ja hallituksen jäsen Jari Ojala kanssa. Kuva: Anne Haapamäki

Taistelijanpyörässä ennätyksiä

Ulkoalueen viranomaistoimijoiden kalustonäyttelyn yhteydessä oli jälleen kerran mahdollista harrastaa leikkimielistä kuntoliikuntaa. Asvalttikentälle oli tänäkin vuonna kasattu taistelijanpyörä -niminen yksittäisen taistelijan kestävyyttä ja periksiantamattomuutta mittaava aparaatti. Kannettava taakka oli säädetty vesitäytteisillä kanistereilla 50 kiloon. Taistelijanpyörää kävi tapahtumapäivän aikana pyörittämässä reilu kaksikymmentä tuloksen taulukkoon kirjauttanutta. Naisten sarjan paras tulos kirjattiin Heli Tauriainen-Alholle (33 metriä) ja miesten sarjan kiistaton mestari oli Konsta Sulkakoski (263 metriä). Miesten sarjan tulos on sitä luokkaa, että saattaa vierähtää muutama vuosi ennen kuin ennätys rikotaan. Molempien sarjojen parhaisiin otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä ja heidät palkitaan.

Taistelijanpyörä mittasi rohkeiden kävijöiden kenttäkelpoisuutta kalustoesittelyn yhteydessä. Leikkimielinen kilpailu sai aikaan miesten sarjassa ennennäkemättömän kovan tuloksen.
Kuva: Anne Haapamäki

Kitaravirtuoosi Timo Luostari ja Tulitauko on tuttu näky estradilla. Rautalankamusiikki on isänmaallista, kuten Agents -yhtyeen kitaristi, maestro Esa Pulliainen aikanaan totesi osuvasti haastattelussa. Kuva: Anne Haapamäki

Rautalanka on isänmaallista

Maanpuolustustapahtuman viimeisestä ohjelmaosuudesta vastasi tuttuun tapaan Timo Luostari & Tulitauko. M05 maastopukuihin sonnustautuneet reserviläiset näyttivät sotilaallisilta ja soittivat hyvin. Keikkasetin aikana kuultiin ikivihreitä klassikoita ajalta, jolloin sähkökitara oli syrjäyttänyt tanssilavoilla haitarin. Tuhansien keikkojen varmuus näkyi lavapreesenssissä ja instrumenttaaliversiot, kuten Love is Blue ja Kirje kajahtivat kauppakeskuksen käytäviä suveneeristi.

Haluan kiittää kaikkia TURVA26 -tapahtuman yhteistyökumppaneita, viranomaisia, tapahtuman järjestelyihin eri tavoin osallistuneita, juontajaa, puhujia, näytteilleasettajia, esiintyjiä, soittokuntaa ja kunniavierastamme sotaveteraani Heikki Isoluomaa, sekä hänen läheisiään.

Uskallan luvata, että ensi vuonna taas nähdään TURVA27 -maanpuolustustapahtuman merkeissä isommin!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Ottakaahan Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien YouTube -kanava seurantaan. Kanavalle ladataan lähiaikoina TURVA26 -maanpuolustustapahtuman kooste, sekä yhdistys- ja viranomaistoimijoiden haastatteluja.

Merkkipäiväänsä viettää

Julkaistu 14.4.2026

14.4.2026 – Jari ”Oide” Ojala 70 vuotta!

Reservin sotilasmestari Jari Ojala täytti kunniakkaat 70 vuotta 14.4.2026.

Yllätysvierailun aikana muisteltiin Jarin huikeaa historiaa työn ja maanpuolustuksen saralla kahvituksen lomassa.

Maanpuolustuksen delegaatiossa onnittelukäynnillä:
Seinäjoen Reserviläiset ry
Seinäjoen Sotilaspiirin Kilta ry
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry
Pohjanmaan Rauhanturvaajat ry

Delegaatio yllätyskäynnillä. Kuva: Seinäjoen Reserviläiset

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustaja onnittelevat!