Uutiset

Tammisunnuntain muistojuhlaa vietettiin Alavudella tammikuun 25. päivänä. Edellisen kerran  muistojuhla on ollut Alavudella vuonna 2008. Juhlapäivä alkoi perinteiseen tapaan Jumalanpalveluksella.

Liturgina muistojuhlassa toimi kirkkoherra Kalle Peltokangas, Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki saarnasi. Kanttorina toimi Mari Järvinen.

Piispa Matti Salomäki totesi saarnassaan, että Tammisunnuntai ei ole vain kauan sitten tapahtuneen muistelua kansan ja sukujen historiassa. Piispan mukaan esiin nousee kysymyksiä. Miten hajonnut kansa löytää yhteisen tulevaisuuden ja miten haavat voivat parantua?

Perinteiseen tapaan kirkosta lähetetiin seppelpartiot. Sankarihautausmaalle laskettiin kaksi seppelettä ja kirkon läheisyydessä olevalle Karjalaan jääneiden muistokivelle yksi.

Suurilukuiselle juhlaväelle tarjottiin koulukeskuksessa maittava kirkkolounas. Ruokailun ohessa ympäri maakuntaamme tulleet juhlavieraat ehtivät tapaamaan tuttuja, joista monet ovat vakiovieraita isänmaallisissa juhlissa.

Päiväjuhla alkoi laivaston soittokunnan vaskikvintetin esityksellä. Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksen alavutelaislähtöinen puheenjohtaja Veli Suvanto lausui tervehdyssanat. Seuraavaksi vuorossa oli muistokynttilä sytyttäminen, jonka suorittivat Alavuden lukion oppilaat.

Suomi nousi sodan kauhuista

Juhlapuhujana muistojuhlaan oli saapunut sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.

Allekirjoittaneella oli tilaisuus keskustella Käihkön kanssa tovi ennen juhlaa ja myös tehdä pikkuinen kiertoajelu Alavuden keskustassa. Ilmari Käihkö ei ollut aikaisemmin käynyt Alavudella joten, oli aiheellista esitellä pikaisesti paikkakuntaa.

Puheessaan Käihkö esitti usein käytetyn väittämän ”sota loppuu sotimalla”. Samaan aikaan väite muistuttaa riskistä unohtaa, että sodankäynti on ennen kaikkea väline, ei päämäärä itsessään – jatkoi Käihkö.

Juhlapuhuja kertoi, että hänen sukujuurensa ovat Karjalassa. Lähisukunsa oli talollisia, jotka vuonna 1918 kannattivat valkoisia. Kauempaa suvusta löytyi ainakin yksi punaisten puolustaja. Hänet ilmeisesti teloitettiin. Käihkön mielestä toivosta ei pidä koskaan luopua. Vuonna 1918 käyty sota muistuttaa traagisuudessaan ja karmeudessaan myös siitä. Suomi nousi sodan kauhuista huolimatta asteittain demokraattiseksi ja vauraaksi oikeusvaltioksi. Tästä hän totesi syytä olla iloinen ja ylpeä.

Ilmari Käihkö totesi maailmantilanteen näyttävän nyt synkältä, mutta siitäkin huolimatta on Suomen historia monine vastoinkäymisineen monessa suhteessa kansainvälinen menestystarina. Lopuksi Käihkö esitti toivomuksen, että voisimme jatkaa tällä samalla menestyksen polulla.

Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö evl Pasi Heinua. Alavuden seurakunnan puolesta tervehdyksen toi kirkkoherra Kalle Peltokangas.

Nuoret hyvin esillä juhlassa

Musiikkia juhlassa esitti myös nuorten kansanmusiikkiryhmä Tulikipuna Trio Miia Palomäen johdolla. Kirkkomännikön koulun 5. luokan tytöt lauloivat Mari Järvisen säestäessä. Nuorten puheenvuoron käytti lukion kirjoituskilpailun voittanut Adelia Kinnunen. Juhla oli onnistunut ja varsinkin nuorten musiikkiesitykset saivat runsaasti kiitosta. Erityisesti Adelia Kinnusen lukema voittoisa kirjoituksensa kosketti monia.

Juhlassa palkitut

Juhlassa jaettiin myös huomionosoituksia. Sinisen Ristin saivat Anu Katajamäki, kapteeni Matti Kujala sekä Antti Penttilä. Tammisunnuntai -standaarin sai juhlapuhuja Ilmari Käihkö, sekä tapahtumaan osallistuneet tahot.

Alavus kiittää kaikkia juhlaan osallistuneita, tavataan Tammisunnuntain merkeissä Kurikassa 2027.

Jari Hellinen
1. varapuheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry

Tammikuun 31. päivänä, kirpeiden paukkupakkasten piiskatessa lakeutta, Hyllykallion vesitorninmäellä oli aistittavissa tavanomaista lauantaita isänmaallisempi tunnelma. Etelä-Pohjanmaa sai uuden sotakamreerin ja Hotelli-Ravintola Fooningin piha-alue täyttyi tummiin pukuihin sonnustautuneista onnittelijoiden joukosta.

Pitkänlinjan perinneaktiivi ja isänmaallinen mies, kapteeni evp. Pertti Kortesniemi oli sonnustautunut harmaaseen kapteenin virkapukuun ja odotteli Fooningin aulassa jonoon asettuvia onnittelijoita. Juhlaan olikin aihetta, sillä sotakamreerin arvonimen myöntö on saajalleen ja koko alueelle harvinainen kunnianosoitus.

Juhlatilaisuuden avauksen ja tervetulotoivotuksen esitti Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen hallituksen sujuvasanainen jäsen Jari Ojala. Avauksen jälkeen Ojalan komennuksessa kohotettiin tervetuliaismalja Sotakamreerin juhlan kunniaksi.

Seuraavaksi estradille asteli Isonkyrön Sotakamreeri Erkki Hölsö, joka esitteli Sotakamreerin arvonimen julkistamistilaisuudessa nimityksen historiaa, sekä arvonimen hakuprosessin eri vaiheita. Hakuprosessi on kaikkineen mittava hanke ja vaatii paljon selvityksiä. Sotakamreeri Hölsö nro 77 kertoi haun vaiheista tyylilleen uskollisena notkein sanankääntein. Juhlaväki sai kuulla mm. sen, että Sotakamreerin arvo oli käytössä jo Suomen suuriruhtinaskunnassa. Sotakamreeri kuului keisari ja suuriruhtinas Nikolai II:n vahvistamassa vuoden 1897 Suomen Suuriruhtinaanmaan arvojärjestyksessä yhdeksänteen luokkaan. Samassa arvoluokassa olivat myös esimerkiksi taapikapteenin sotilasarvo sekä nimineuvoksen arvonimi. Alun perin Sotakamreereiksi lyötiin vain aatelisia, mutta siitä vaatimuksesta on luovuttu myöhemmin. Von Kortesniemi kuulostaisi kyllä hyvältä. – Erkki Hölsö veistelee.

Suomen tasavallan presidentti myönsi 28.11.2025 sotakamreeri arvonimen viidelle henkilölle. Vuonna 2025 sotakamreerin arvo myönnettiin ainoastaan yhdelle henkilölle Etelä-Pohjanmaalle. Etelä-Pohjanmaalla on tällä hetkellä kolme sotakamreeri -arvonimen saanutta henkilöä, jotka löytyvät eri paikkakunnilta: Aatos Suvanto, Sotakamreeri nro 61 (Kauhajoki), Erkki Hölsö, Sotakamreeri nro 77 (Isokyrö) ja Pertti Kortesniemi, Sotakamreeri nro 91 (Nurmo).

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Timo Fors täydensi omassa osuudessaan Pertti Kortesniemen uran taustoja, sekä eri vaiheita Sotakamreeri -arvonimen hakemiseen ja siihen, että Kortesniemen ansiot olisivat riittäneet esityksen tekemiseen jo vuosia sitten. On hienoa, että hakuprosessi saatiin maaliin ja ansaittu nimitys muuttui todeksi. Varapuheenjohtaja Fors luovutti puheen päätteeksi kukkakimpun Kortesniemelle onnitellen häntä koko yhdistyksen hallituksen puolesta.

Nimitetyn Sotakamreerin omassa puheenvuorossa, tasavallan 91. Sotakamreeri Pertti Kortesniemi kiteytti hienosti omakohtaisen värikkään henkilöhistorian korostaen, että Sotakamreeri arvo on kunnianosoitus koko Etelä-Pohjalaiselle perinnetyölle, joka on aina ollut omaperäistä ja valtakunnallista kärkikastia.

”Niin pöljä en vielä ole, että kuvittelisin tämän huomionosoituksen täysin henkilökohtaiseksi saavutukseksi. Se on kädenojennus ja tunnustuksen osoitus valtioneuvoston taholta koko maakunnan veteraanityölle ja nyt perinnetyölle. Ja voin sanoa, että joitakin asioita on tehty oikein.” – Sotakamreeri Kortesniemi totesi.

Sotakamreeri Kortesniemen esitystavassa kuului vuosien kokemus, joka kerrottiin entisen sotilaan uskottavuudella. Puheenvuorossa kuului myös terveisiä erinäisille tekijöille ja tahoille. Totuuden saa sanoa, vaikka kirkossa, kuten vanha sanonta kuuluu.

Ilmajoen Korsuveljet -kuoro esiintyi juhlatilaisuudessa Seppo Tupilan johdolla useamman teoksen verran. Kauniisti esiintynyt kokenut laulukööri bassolla ja haitarilla vahvistettuna toi juhlaa isänmaallista arvokkuutta. Sotakamreerin arvonimen julkistamistilaisuuden juhliva väki vakavoitui yhteislauluna esitettävään Maamme laulun 1. säkeistöön, jonka esilaulannasta ja säestyksestä vastasi Ilmajoen Korsuveljet.

Parhaimmat onnittelut tasavallan 91. sotakamreeri Pertti Kortesniemelle myönnetystä arvonimestä. Tämänkin kyseisen miehen jo vuosien kokemuksella tuntien, allekirjoitan sen tosiasian, että arvonimi ei olisi voinut oikeampaan osoitteeseen mennä.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Videotallenne juhlatilaisuudesta katsottavissa:

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien vuosi on käynnistynyt vauhdilla ja ensimmäiset kokoontumiset on saatu vuosikellon mukaisesti molempien piirien, Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin, sekä Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin osalta oikeaan asentoon.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin järjestäytymiskokous pidettiin maanantaina 19. tammikuuta klo 18:30 alkaen piiritoimiston tiloissa Seinäjoella Impivaarantiellä. Nykymallin mukaisten etäkokousten kulta-aikana oli ilahduttavaa huomata, että fyysistä läsnäoloa vaativaan kokoukseen oli saapunut varsin runsaasti osallistujia. Järjestäytymiskokouksen yksi tärkeä funktio on toivottaa uudet piirihallitukseen valitut henkilöt tervetulleeksi kasvotusten. ”Livenä” -järjestetty kokous perehdyttää nopeasti tuoreen kasvon talon tavoille hyvässä ja pahassa. 15. kohdan esityslista sisälsi monta tärkeää asiaa, jotka vaativat piirihallituksen huomiota.

Varapuheenjohtajuus kiinnosti

Esityslistan yksi tärkeimmistä kohdista oli suorittaa valinnat piirin puheenjohtajan varamiehiksi eli valita piirihallitukselle ensimmäinen ja toinen varapuheenjohtaja.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi esitettiin jo useamman vuoden ajan piirin 2. varapuheenjohtajana toiminutta Alavuden Reserviläisten puheenjohtajaa Jari Hellistä. Muita esityksiä ei tehty, joten valinta oli yksimielinen.

Piirin toista varapuheenjohtajaa etsittäessä, esityksiä tehtiin kaksin kappalein, joten asia ratkaistiin tällä kertaa painin sijaan nykyaikaisesti suljetulla äänestysmenettelyllä. Piirin 2. varapuheenjohtajan paikasta mittelivät Seinäjoen Reserviläisten puheenjohtaja Pekka Piispanen, sekä Isonkyrön Reserviläisten puheenjohtaja Jari Viertola. Puheenjohtaja Jarmo Koskela laski annetut äänet ja Jari Viertola valittiin piirin uudeksi 2. varapuheenjohtajaksi äänin 12/9.

Se, että henkilövalinnoista äänestetään lienee olevan Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirissä suorastaan historiallista, mutta kertoo toisaalta siitä, että avaintehtävien täyttämiseen löytyy hengen paloa. Hienoa todistusta innosta ja aktiivisuudesta. Hyvä niin. Demokratia on puhunut.

Molemmista piireistä hyvin osallistujia

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin järjestäytymiskokous pidettiin edellä mainituissa tiloissa tiistaina 20. tammikuuta klo 18:00 alkaen. Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin ensimmäiseen kokoukseen saapui 9 henkilöä 13 piirihallitukseen valitusta varsinaisesta jäsenestä. 69% osallistumisprosenttia voidaan pitää hyvänä määränä tammikuulle ajoittuvalle kokoukselle, kuukaudelle jolloin järjestetään myös monien muiden eri yhteisöjen kokouksia.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin kokoukseen osallistumisprosentti oli 70%. Ehkäpä se 100% osallistumisprosenttikaan ei ole haaveissa elävän mielen tuottamaa kuvitelmaa, mikäli piirihallitusten varsinaiset jäsenet estyessään muistaisivat järjestää yhdistyksistä valitun varajäsenen paikalle. Tässä lienee käytäntöjen terävöittämisen paikka, näin tässä kirjoittaen muistutellen.

Liittohallitus ja liittovaltuustoasiat esillä

Ennen Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin varsinaisen kokouksen aloittamista kuultiin totutusti terveisiä RUL liittohallituksesta piirin puheenjohtaja Antti Iivarin esittelemänä. RUL liittovaltuuston terveisiä kokoukseen toivat piirin paikalla olleet uudet edustajat Raimo Rintamäki ja Sami Kuntola. Tiedon välittäminen on ottanut aimo askeleen eteenpäin aikaisemmasta. Vaikka yli 60 -sivuisen Powerpoint liittovaltuusto -sulkeisten läpikäynti tuntuu monesta äkkiseltään tervanjuonnilta, pitää olla tyytyväinen siitä, että tietoa pääkallopaikan isoista linjauksista saadaan nyt paremmin myös tänne maaseudun periferiaan.

Dronetoimikunta

Molemmissa piirihallitusten kokouksissa keskusteltiin dronetoiminnan yleistymisestä ja yleishyödyllisyydestä esimerkiksi etsintätoiminnassa. Lakeuden Maanpuolustajan viimeaikaiseen uutisointiin liittyen käytiin keskustelua siitä, että Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiireille tulisi perustaa oma yhteinen dronetoimikunta, joka koordinoisi maakunnallisesti osaamista ja alueelta löytyvää kalustoa. Koordinoi tarkoittaa tässä asianyhteydessä yhdistää kopteritoimijat tietoiseksi toisistaan ja kehittää yhteistyötä osaajien välille.

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Suomalaisten liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle miljardeja euroja vuodessa ja näkyy sekä terveyden heikkenemisenä, että toimintakyvyn laskuna. Liikkumattomuus ilmenee myös unettomuutena, kun päivän aikana ei synny riittävää fyysistä rasitusta, eikä keho saa luontaista väsymystä.

Moni tunnistaa sen, että riittävä ruumiillinen työ tai muu fyysinen rasitus tukee hyvää ja palauttavaa unta. Reserviläisen toimintakyky ei synny yksittäisessä harjoituksessa, eikä vaadi huippu-urheilijan taustaa. Usein kaikkein tärkeintä on arkinen ja säännöllinen liikkuminen, se että lähdetään liikkeelle ja pysytään liikkeessä.

Yhdistystoiminnalla on tässä keskeinen rooli. Ylihärmän Reserviläisten maanantaimarssi on yksi esimerkki matalan kynnyksen arkiliikunnasta, johon jokainen voi osallistua omalla tasollaan. Toimintaan voi tulla mukaan ilman erityisiä varusteita, ilman suorituspaineita ja ilman aiempaa liikuntataustaa.

Kävely ja marssiminen ovat reserviläiselle luontaisia liikuntamuotoja. Ne kehittävät kestävyyskuntoa, tukevat henkistä ja fyysistä jaksamista, sekä ennen kaikkea ylläpitävät toimintakykyä. Samalla vahvistuu yhteishenki, kun liikutaan yhdessä. Kenenkään ei tarvitse lähteä liikkeelle yksin.

Monelle säännöllinen viikoittainen liikuntahetki voi olla se ensimmäinen askel. Kun arkinen liikkuminen tulee tavaksi, voi siitä kasvaa halu liikkua enemmän, kokeilla uusia lajeja tai osallistua laajemmin reserviläistoimintaan.

Reserviläisinä tiedämme, että toimintakyky rakentuu pitkäjänteisesti. Siksi pienikin liike on tärkeä. Yhdistyksillä on merkittävä rooli liikunnan mahdollistajina. Lähtekää mukaan liikuntatalkoisiin kukin omalla tavallanne ja omista lähtökohdistanne. Pienin askelin voimme yhdessä olla kääntämässä suomalaisten liikkumattomuutta nousuun.

Mika Mäki
Ylihärmän Reserviläiset

Vuosi 2026 vaihtui ja yhdistyksissä ajetaan sisään uusia toimintasuunnitelmia. Isonkyrön Reserviläistenkin toimintasuunnitelmassa otetaan kantaa mm. drone-toiminnan kehittämiseen.

Isonkyrön Reserviläiset teki kumppaneineen kesällä 2025 turvallisuutta, valmiutta ja kykyä droneilla -hankeen, jonka ansiosta saatiin Kyrönmaalle uusi hälytysryhmä, UAS-306. Toki hankkeella saatiin myös drone -kalustoa, perävaunu, aggregaatti, valonheittäjiä yms.

Jos ajatuksena on käyttää drone -kalustoa vaikkapa kadonneen henkilön etsinnässä niin tarvitaan vähintään kolmen henkilön ryhmä. Kauko-ohjaaja, kauko-ohjaaja tähystäjä ja kuvantulkkaaja. Tarvitaan sähköä, tietokone ja näyttö, ajoneuvo yms. pientä. Ylipäätään varusteet on oltava sellaiset, että on kyky toimia vuodenajasta, paikasta, ajasta ja säästä riippumatta. Jos on ajatus, että todellinen suorituskyky on silloin käytössä, kun sitä tarvitaan, eli milloin tahansa, on ryhmän oltava oikeasti luokkaa kymmenkertainen.

Nyt vuoden 2026 alussa on drone -pelastuksessa palikat varsin sekaisin, ainakin näin yksittäisen hälytysryhmäläisen näkökulmasta. Suomen lentopelastusseuran toiminta lakkasi loppusyksystä yllättäin rahoitusongelmiin ja VAPEPA:lla on käynnissä varsin iso rakenteiden uudelleen järjestely.

Nyt voisi olla paikallaan Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla vaikkapa reserviläispiirien johdolla ottaa homma haltuun, ja saattaa nämä yksittäiset drone -toimijat yhteisen pöydän ääreen ja kutsua keskusteluun mukaan myös VAPEPA. Saattamalla maakunnista yhteen yksittäiset tekijät saadaan luotua todellista valmiutta ja suorituskykyä. Reserviläistoiminnan ydintä. Viime vuonna Isonkyrön Reserviläiset (UAS-306) osallistui drone -kalustolla kahteen harjoitukseen. Toinen oli Tervajoella järjestetty pimeä etsintäharjoitus, jossa saatiin onnistumisia, kun löydettiin kaikki valemaalit. Mukana oli myös Vaasasta hälytysryhmä UAS-307.

Maakunnissa osaamista on, yhdistetään se, niin saadaan todellista voimaa.

Jari Viertola
Puheenjohtaja
Isonkyrön Reserviläiset ry

Videoklippi 22.10.2025 olleesta pimeäetsintäharjoituksesta. Aluksi lentoreitityssuunnitelma. videota lennosta, jossa saatiin havainto maalista ja kuva, jossa maali ympyröity. Lopuksi klippi, jossa kone otetaan alas ja kuvassa näkyy auto, mönkkäri ja 3 UAS-306 jäsentä.

♦ ♦ ♦

Taustaa kirjoitukselle

Meidän reserviläispiirien alueelta löytyy drone -osaamista pidemmältä aikaa ja useammalta toimijalta. Toimijoina on viranomaiset, yritykset, koulutusta tuottavat ja sitten kolmassektori. Kolmannella sektorilla, eli yksittäisellä ryhmällä tai yhdistyksellä pelkästään kova tahto ja kyky saada kopteri ilmaan ei kuitenkaan riitä, jos mietitään vaikkapa kadonneen etsintätehtävää.

Etsintätehtäviä johtaa poliisi, poliisi kutsuu, jos tarpeelliseksi näkee apuun esim. VAPEPA:n. Johtopaikalta sitten poliisi ja VAPEPA:n johto lähettää maaetsijöitä maastoon tai vastaavaan, koordinoidusti.

Poliisi on voinut käyttää myös lentopelastusyksiköitä, miehitettyjä tai miehittämättömiä (eli UAS-ryhmiä) vastaavalla tavalla etsintöihin. hälytykset tehtävälle on sitten tapahtunut mm. Suomen Lentopelastusseuran kautta. Että tällainen UAS- ryhmä on ollut ns. hälytyskelpoinen, on täytynyt suorittaa tarvittava koulutus ja näytöt. Protokolla on aikamoinen ennen kuin laite on ilmassa ja suorittaa ns. valtion lentoa käsketyllä alueella.

Muutama päivä sitten luin linkatun paikallislehden nettijulkaisun jossa kerrottiin, että eräs Etelä-Pohjanmaan reserviläisyhdistys on saanut päätökseen drone -hankkeen, laatuaan ainakin maakunnan, ellei maan ensimmäisen. Loistava hanke, siitä ei mitään pois. Mutta juttu kertoo vain sen, että nyt keksitään jokainen pyörää erikseen, eikä tiedosteta mitä naapurissa tapahtuu.

Nyt kun sekä Lentopelastusseura ja VAPEPA on muutosten edessä ja alla, on meillä erinomainen tilaisuus ottaa paikkamme tässä kentässä. Se onnistuu, kun tehdään se yhdessä. Ehdottomasti nyt täytyisi yhdistää toimintaa koulutuksen ja harjoitusten osalta ja miettiä yhdessä miten toimintaa kehitetään suunnattuna sekä pelastuksen- mutta myös maanpuolustusnäkökulmalla. Yksittäiselle yhdistykselle voi olla vähän liian suuri savotta, mutta piiritasolla se onnistuu. Tästä Suomessa on jo hyviä esimerkkiä.

Jari Viertola