Viisitoista vuotta sitten Ylihärmän Reserviläisten Anssi Korpela ja Jyri Kujala kokosivat vanhoja kavereitaan maanpuolustushenkiseen lumipukuhiihtoon kenttäkelpoisuuden nimissä. Siitä tuli heille traditio.
Jokavuotinen tapahtuma toteutui taas 7. maaliskuuta. Tällä kertaa vähän rajallinen lumitilanne sai aikaan sen, että vaellus suoritettiinkin jalan, ilman suksia. Olemme saaneet nähdä heidän kuvansa Reserviläisliiton vuosikalenterissa 2026 tammikuun kohdalla ja heidän kuvaansa on julkaistu myös muissa liiton tiedotteissa. Voittihan se aikanaan myös palkinnon liiton kuvakilpailussa parisen vuotta sitten.
Nämä ”Reserviläisliiton mannekiinit” tulevat pääosin Ylihärmän Reserviläisistä, osa myös Alahärmän puolelta. Tähän velikultien joukkoon kuuluu Veli Kuoppala, Mika Ritala, Jyri Kujala, Niko Uusitalo, Sampo Huttunen, Jaakko Kallio, Anssi Korpela, Jaakko Tyni ja Ari-Pekka Hautamäki. Mäkisen Sami oli tänä vuonna estynyt, mutta kuulunut vakiokokoonpanoon alusta lähtien. Uutena jäsenenä on porukkaan tullut 8 kk ikäinen paimenkoira Sisu, jonka valkoinen väri sopi täydellisesti teemaan. Tämä sama porukka on tehnyt kesäisin myös pyörämarsseja noin viimeisen kymmenen vuoden ajan.
Kuva: Niko Uusitalo
Tämän vuoden reitti lähti Korpelan Anssin vanhan ”kototalon” pihasta kirkonkylän reunamilta kohti länttä toiselle puolelle pitäjän rajaa. Kallion Jaakko oli vastannut reittisuunnittelusta. Monesti oli lähdetty Jaakon pihasta kohti itää ja suunnattu reserviläismajalle saunomaan ja viettämään iltaa, yöpymäänkin. Nyt tehtiin toisin.
Anssi ja Jyri ovat olleet alusta alkaen tämän porukan liima, kun mietitään kokoonkutsumista ja tiedottamista porukan kesken näille reissuille. Ystävyyssuhteet ovat muodostuneet jo kouluajoilta ja syventyneet työelämän puolella. Samalla tavalla linkittyy toveruus myös monen muun ryhmän jäsenen kesken. Ikäjakauma on porukassa on n. 25-45 vuotta.
Olin kuvaamassa näitä kaveruksia lähtöpäässä klo 11:00 ja myöskin kun saapuivat määränpäähänsä pitäjärajan tuntumaan Vesiluomalle. Matkaa oli taivallettu vajaa kahdeksan tuntia ja vieläkään miesten silmissä ei näkynyt väsymystä. Valakialla oli kuulemma pysähdytty kolomekkin kertaa ja nuotiolla oli nautittu rauhassa. Jäniksen selässä ei siis oltu edetty.
Samalla kun yksi lähti laittamaan saunaa tulille, niin muut siirtyi mökissä tuvan puolelle. Anssin, Jyrin ja Jaakon tunnen ennestään, mutta muu porukka oli minullekin tuntemattomampaa. Siispä vähäsen lähdin tenttamaan miehiä ja ottamaan selkoa heistä. Keskusteluissa sivuttiin mm. varusmiesajan koulutusta, käytyjen kertausharjoitusten määrää ja vähän muutakin.
Kuva: Anssi Korpela
Puolustusvoimat olivat aikanaan tuottaneet heistä tykkimiehen, jääkäreitä, tarkka-ampuja korpraalin, tiedustelukomppanian alikersantin, SPOL -koulutuksen saaneita oli useita ja myös vänrikkejä tuosta porukasta löytyi useampia. Ilmankos kun mentiin heidän liikuntatottumuksiinsa, niin monen taustalta löytyi kamppailulajeja perinteisen terveys- ja kuntoliikunnan lisäksi. Sieltä löytyi nyrkkeilyä, brassijujutsua, lukkopainia, suomalaista kaspinia ja milfight.
SM-mitaleita löytyi useamman kaapista noista lajeista ja yhteisesti niitä olisi varmaan tullut kulhollinen. Monella oli myös turva-alan koulutusta taustalla ja niitä hommia oli tehty varsinaisen työn ohessa. Töitä järjestyksenvalvojana tai muuta vastaavaa. Lähes kaikki olivat myös perheen isiä ja kasvattajia.
Uskoisin, että tämän porukan jälkipolvi altistuu vahvalle maanpuolustushengelle. 
Jättäessäni nämä veljekset saunomaan mökille ja nauttimaan muusta illan ohjelmasta, mietin otsikkoa tälle jutulleni. Kun tuo liiton vuosikalenteri aikanaan ilmestyi, niin joku lohkaisi sopivasti yhdistyksen WhatsApissa, että: ”Tammikuun pojat” – ”Band of Brothers” on vielä parempi ja sen hienoimmassa merkityksessä.
Veli-Matti Keskinen
Lakeuden Maanpuolustajan toimituskunta