Uutiset

Talvisodaksi kutsutaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä 105 päivää käytyä sotaa, joka alkoi 30. marraskuuta 1939 ja päättyi 13. maaliskuuta 1940. Talvisota muistetaan erityisen vaikeista talviolosuhteista, suomalaisten mottitaktiikasta, sekä talvisodan hengestä. Raskaina rauhanehtoina Suomi menetti Neuvostoliitolle noin kymmenesosan maa-alueistaan.

Talvisodan päättymisen 85-vuotispäivää kunnioitetaan Seinäjoella

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja paikalliset maanpuolustusjärjestöt järjestävät Seinäjoen Lakeuden puistossa sijaitsevalla Taipale-Vuosalmi patsaalle perinteisen talvisodan päättymistä kunnioittavan muistotilaisuuden torstaina 13.3.2025 klo 11:00 alkaen. Lakeuden ristin kirkonkellon soivat mainittuna päivänä klo 11:00 muistuttaen samalla kellon lyömällä 85 vuotta sitten voimaan astunutta rauhaa maassamme.

Kaikille avoimen muistotilaisuuden juontaa Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan puheenjohtaja kirkkoherra Jani Latva-Nikkola.

Seinäjoen perinnekuoro esiintyy kuoronjohtaja Veli-Matti Hyvösen johdolla. Puheen saapuu pitämään Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Pasi Heinua. Perinteinen seppeleenlasku Taipale-Vuosalmi patsaalle suoritetaan Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry:n ja Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry:n puheenjohtajiston toimesta.

Muistotilaisuuden jälkeen järjestetään kahvitarjoilu Lakeuden Ristin eteistilassa, muistotilaisuuden kahvit tarjoaa Minimani Oy.

Lämpimästi tervetuloa kunnioittamaan kanssamme talvisodan päättymisen 85 vuotispäivää!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Seinäjoen Rakuunapuiston Rakuunakivellä järjestettiin pienimuotoinen muistotilaisuus itsenäisen Suomen vanhimman joukko-osaston, Uudenmaan Rakuunarykmentin perustamisen uudelleen nousun muistoksi paljastetun muistokiven äärellä torstaina 27. helmikuuta.

Tilaisuuden järjestivät Rakuunakillan Etelä-Pohjanmaan Eskadroona sekä Seinäjoen Sotilaspiirin kilta. Erinomaisen puheen tilaisuudessa piti killan sihteeri Marko Pänkälä. Seppeleenlaskusta sekä juonnosta vastasi Etelä-Pohjanmaan Eskadroona.

♦ ♦ ♦

Marko Pänkälän puhe rakuunakivellä 27.2.2025:

Hyvää ratsaille nousun 107 vuotista vuosipäivää

Suomen Suuriruhtinaskunnassa yleinen turvallisuus romahti kesällä 1917 Venäjän rauhattomuuksien seurauksena. Syyskuussa senaatti antoi everstiluutnantti Bruno Jalanderille valtakirjan 200 miehen vahvuisen ratsastavan poliisikomennuskunnan perustamiseen järjestyksen ylläpitämistä varten. Osaston toiminta-alue kattoi koko Suomen ja se käynnistettiin kaikessa hiljaisuudessa niin sanotun ratsastavan poliisikomennuskunnan koulutuksen. Koulutus sijaitsi Porvoosta noin viiden kilometrin päässä Saksanniemen kartanossa.

Suomalainen vasemmisto ei hyväksynyt poliisien kouluttamista ja Porvooseen lähetettiin Helsingistä Vilhelm Nikanderin johdolla 350 venäläistä ja heidän aseistamaansa punakaartilaista, jotka hyökkäsivät 17. marraskuuta Saksanniemeen. Siellä koulutettavilla ei ollut kunnon aseistusta ja he joutuivat pakenemaan. Heistä osa joutui venäläisten ja punakaartien pidättämiksi, mutta osa pääsi siirtymään Pohjanmaalle, jossa joukko koottiin uudelleen joulukuussa 1917 Lappajärven Hyytiälän kylään.

Siirrossa lipusto menetti hevosiaan niin, että vain 70 niistä saapui Lappajärvelle. Pohjanmaalla oppilaat tultiin majoittamaan paikkakunnalla taloihin, jossa vieraanvaraisuus kukoisti. Rykmentin pääasia oli värvätä joukkoihinsa lisää miehistöä ja se ei ollut vaikeaa koska innokkaita ja seikkailunhaluisia pohjalaisia löytyikin helponlaisesti perustettaviin joukkoihin. Tämän johdosta, oli mahdollisuus valita paras miesaines rykmenttiin.

Lappajärven Ratsukoulusta käytettiin Mannerheimin käskyssä nimeä Ahrenbergin lipusto. Taistelujen edetessä Seinäjoelle keskitetyistä joukoista alettiin käyttää nimitystä Seinäjoen linnaväki. Sen komentajaksi määrättiin ratsumestari Gaston Ahrenberg. 25. helmikuuta 1918 komennettiin palauttamaan myös Vilppulan rintamalle komennetut miehet Seinäjoelle, jossa ratsuväen joukot järjestettäisiin uudelleen.

Sotatoimien alettua Pohjanmaalla venäläisiltä vallatut sotasaalishevoset lisäsivät lipuston hevosmäärää, joskin vallatut hevoset olivat huonosti kengitettyjä ja eivätkä heti valmiita palvelukseen. Järjestyslipustoa johtanut ratsumestari Ahrenberg esitti 26. helmikuuta kenraali Mannerheimille, että Järjestyslipuston nimi muutetaan sotilaallisemmaksi nimeksi, koska joukko oli jo menettänyt alkuperäisen poliisimaisen luonteensa.

Hän esitti uudeksi nimeksi Uudenmaan rakuunarykmenttiä osaston alkuperäisen synty- ja perustamispaikan mukaisesti. Asia ratkaistiin nopeasti ja niinpä kenraali Paul von Gerich tiedotti, että entinen Järjestyslipusto oli 27. helmikuuta merkitty senaatin valkoisen armeijan vahvuusluetteloihin uudella nimellä Uudenmaan Rakuunarykmentti. Mikäli Mannerheim ei olisi hyväksynyt rykmentti -nimitystä joukon pienen koon vuoksi, oli toisena nimivaihtoehtona ”Uudenmaan ratsumiehet”.

Rykmentin järjestämisessä käytettiin komentajansa tekemää suunnitelmaa, joka pohjautui venäläiseen harjoitusohjesääntöön. Vaatetuskin saatiin rykmentin komentajan suunnittelemana. Ylipäällikkö Mannerheimin päämaja sijaitsi Seinäjoella tammi-maaliskuussa ja rykmentti nousi ratsaille tällä paikalla 27. helmikuuta Mannerheimin käskystä 107 vuotta sitten, Rykmentin ollessa koossa 625 miehen vahvuisena.

Uudenmaan Rakuunarykmentti siirrettiin 5.–6. maaliskuuta Seinäjoelta Jyväskylään. Sieltä se siirrettiin rintamalle 9. maaliskuuta ja liikkeelle lähtien se osallistui taisteluihin mm. Länkipohjassa, Orivedellä sekä Tampereella. Tampere antautui 6. huhtikuuta ja Lempäälässä taistelut jatkuivat vielä 25. huhtikuuta saakka punaisten vetäytymiseen. Jyväskylään perustettiinkin Uudenmaan Rakuunarykmentin kaksi täydennyseskadroonaa ja avustamaan taisteluja Savon rintamalla.

Huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa 5. eskadroona eteni Heinolasta Hollolan Jalkarantaan, jossa se yhtyi 6. eskadroonaan. Sisällissodan aseelliset taistelut päättyivät toukokuussa 1918 ja Lahdessa eskadroonan miehiä käytettiin lähimetsien haravointiin ja hevosten kokoamiseen. Täydennyseskadroonat viipyivät Jalkarannassa heinäkuun puoliväliin saakka, jolloin ne lakkautettiin kokonaan.

Rakuunoiden juuret ovat syvällä Suomen historiassa, sotilaallisien taitojen, kurinalaisen asenteiden sekä kovan koulutuksen yhdistelmänä voidaankin puhua läpi Suomen historian sotilasjoukon selkärangasta, jota aikanaan korosti myös nimikkorykmentistään sotamarsalkka Mannerheim. Suuret sotataidon johtajat ovat ylpeänä johtaneet joukkojaan mm. Adolf Ehrnrooth ja monet muut sotilasjohtajat. Heillä on ollut erittäin suuri kunnioitus työtoveriaan, Suomen hevosta kohtaan kaikissa Suomen sodissa.

Hyvää ja juhlallista juhlapäivää tärkeän perinteen vaalijoille!

Vuonna 2019 joukko isokyröläisiä isänmaan ystäviä sai ajatuksen kehittää pidemmälle Napuen -taistelun historian elävöittämistä.

Napuen taistelu oli suuren Pohjan sodan viimeinen Suomessa käyty kenttätaistelu. Se käytiin Isossakyrössä 19. helmikuuta 1714. Ruhtinas Mihail Golitsynin johtamat venäläiset saivat siinä merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista ja heitä avustaneista pohjalaisten talonpoikien nostoväkijoukoista. Taistelusta on katsottu alkaneen isonvihan aika. Taistelu hävittiin ja Kyrönmaa menetti ison osan miehistään ja taloistaan

Ja takaisin tähän päivään. Päädyttiin siihen, että asia etenee parhaiten perustamalla hanke asian ympärille. Hankkeella pidettäisiin Napuen taistelu tutuksi –tapahtuma sekä hankittaisiin karoliinisotilaiden asuja. Hankkeella asian vieminen eteenpäin edellytti yhdistystä, joten asia eteni mukavasti Isonkyrön kotiseutuyhdistyksen alaisena tykkiryhmän jaostona.

Hanke vietiin maaliin ja Napuen taistelu tutuksi – tapahtuma järjestettiin 22.2.2020. Tästä hankkeesta perinneryhmän toiminta on käynnistynyt nykymallisena ja vuonna 2021 pidettiin Napuen Perinne ja Tykit ry:n perustamiskokous ja nykyään toimimme omana yhdistyksenä. Voidaan puhua, että asialla oli yhdistyksen 11 perustajajäsentä, original 11. Ylpeänä saan lukea itseni tuohon joukkoon. Toimintaa ja tapahtumia on tähän viiteen vuoteen sopinut monenlaista, ja on taidettu päästä ihan televisioonkin mutta niiden läpikäyntiin ei tässä lähdetä.

Nostan kuitenkin esille sen yhdistyksen perimmäisen tarkoituksen ja tehtävän, elävöittämällä kertoa erityisesti nuorille historiasta, mitkä olivat Napuen taistelun tapahtumat ja minkälaista elämä oli sorron alla. Kaikki tietää, että pitää tuntea historiansa, että voi valmistautua tulevaan.

Vuoden 2020 tapahtumasta aloitimme perinteen. Kutsumme Kyrönmaan koulujen 5–6 luokkalaiset vuosittain ja vuorottain tässä helmikuun loppupuolella tutustumaan autenttiseen Napuen taistelun taistelukenttään, kerrotaan taistelun kulku, käydään Armfeltin kivellä, ammutaan tykillä, ihmetellään 1700 –luvun käsiaseita ja tietysti nautitaan vähän mehua ja nisua. Ja on sellainen tapahtuma, että ei ole ollut järjestysongelmia. Lapset ovat olleet todella kiinnostuneita, kyselevät ja kuuntelevat tarkasti.

Jari Viertola

Napuen Perinne ja Tykit ry:n jäsen
Isonkyrön Reserviläiset ry:n puheenjohtaja

Ohessa katsottavaksi tämän vuotisesta tapahtumasta videotallenne. Allekirjoittaneen maastokenkäkin taitaa kuvissa vilahtaa, kun kävin hakemassa dronen 200 metrin päästä. Moitti nimittäin lentokuvauslaitteen korkeusanturit hieman tykin suupaineita ja päätti lentää vähän pidemmälle turvaan:

Etelä-Karjalassa sijaitseva Rautjärvi on nykyään rajakunta. Sen alueesta jouduttiin rauhanteossa luovuttamaan melkein puolet, ensin Talvisodan jälkeen ja uudelleen jatkosodan jälkeen.

Talvisodassa Rautjärven miehet kunnostautuivat etenkin Kollaalla. Kuuluisin heistä oli tarkka-ampuja Simo Häyhä. Kollaan rajuista taisteluista sekä Simo Häyhästä kertova Kollaa- ja Simo Häyhä -museo sijaitsee Rautjärven Miettilässä. Jatkosodan alkaessa Rautjärvi oli Pajarin 18. divisioonan lähtöaluetta hyökkäykselle, jossa Kannasta lähdettiin valtaamaan takaisin. Rautjärveltä käsin lähtivät myös osasto Vehniäisen kaukopartiot salaisille ja vaarallisille tehtävilleen syvälle vihollisen puolelle.

Rautjärven Reserviupseerikerho on koonnut Rautjärven alueen sekä Kollaan taisteluihin liittyvää historiaa opastetuksi kierrokseksi. Siinä on 13 kohdetta, joista yksi on Kollaa- ja Simo Häyhä museo. Se sijaitsee historiallisella Miettilän reservikasarmialueella, jossa Sotahistoriakeskus Komendantti sisältää evakko- ja kotirintamanäyttelyt. Yksi sotahistoriakierroksen kohteista on Rautjärven vanha yläpappila, joka on saanut nimekseen Hugon pappila. Se oli jatkosodan aikaan osasto Vehniäisen asemapaikkana. Siinä toimii nyt kesäisin kahvila, jossa kannattaa pysähtyä historiakierroksella. Ennakkotilauksella sinne saa myös ruokailua. Hugon pappilan yrittäjällä on lähistöllä myös savusaunoja sekä jonkin verran majoituskapasiteettia Hugon Huviloissa.

Useimmat sotahistoriakierroksen 13 kohteesta on varustettu opastauluilla, joten niitä voi kiertää omatoimisesti. Rautjärven reserviupseereilta ja reserviläisiltä voi tilata sulan maan aikaan opastuksen ryhmille, jolloin museosta ja kierroksesta saa vielä enemmän irti muun muassa kohteisiin liittyvien tarinoiden muodossa. Tarinoita riittää desanttijahdeista ja kenttäoikeudesta pudotettuihin viholliskoneisiin. Kierrokselle voi esimerkiksi poimia Häyhä-museon ja sopivan määrän muita mielenkiintoisia kohteita.

Museo avaa ovensa jälleen 17.5.2025. Kierrokseen voi tutustua verkossa osoitteessa sotahistoriarautjarvi.fi, jossa on kohteista myös videoesittelyitä. Opastiedustelut osoitteesta aarto.kosunen@luukku.com ja Kollaa- ja Simo Häyhä -museon osalta myös suoraan museon sivujen kautta www.kollaa-simohayha-museo.fi

Etelä-Karjalan vierailuun voi yhdistää myös esimerkiksi tutustumisen Salpalinjaan, Rajamuseoon Immolassa, Immolan alueen opastetun kävelykierroksen (mm. osasto Kuhlmey ja Tuntemattoman sotilaan kuvauspaikat), Karjalan ilmailumuseon, Ratsuväkimuseon tai Etelä-Karjalan lottamuseon.