• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Lakeuden Maanpuolustaja

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
    • RessuTV Podcast
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Uutiset

Tästäkin selvitään

Julkaistu 6.12.2020

Päättyvä vuosi jäänee meille kaikille mieleen poikkeuksellisuutensa takia. On syytä muistaa, että on todennäköistä, että jotain epätodennäköistä tapahtuu. Kansakuntien perustehtäviin kuuluu turvallisuus, ja varaudumme myös sotilaallisiin uhkiin.
Evl Mauri Etelämäki. Kuva: Pasi Lindroos / Ressukuva

Terveydenhuolto tiedostaa, että virusta ei voi pelotella, mutta sen leviämiselle voidaan rakentaa eri keinoin esteratoja. Sen sijaan Puolustusvoimien toiminnalla voidaan luoda myös korkea henkinen pelotekynnys niille, joita Suomen sotilaallinen uhkaaminen saattaisi kiinnostaa. Pitkäjänteisyys on tässä menestystekijä, ja ”jalat maassa”-asenne on osoittautunut puolustusvoimiemme kehittämisessä oikeaksi. Asevelvollisuus on yksi puolustusjärjestelmämme peruskivistä, jota ei onneksemme lähdetty murentamaan.

Pohjanmaan aluetoimiston ja Porin prikaatin pääharjoitus vastuualueellamme oli syyskuussa pidetty KOKKOLA20-KARLEBY20-paikallispuolustusharjoitus. Se onnistui erinomaisesti, vaikka kyseessä oli laaja ja kompleksinen harjoituskokonaisuus. Harjoitus sijoittui ajankohdallisesti myös merkittävään aikaikkunaan, Kokkolan kaupungin 400-vuotisjuhlaviikolle.

Puolustusvoimain komentajan ja maavoimien komentajan tarkastukset harjoitukseen eivät jääneet todennäköisesti keneltäkään huomaamatta. Kansalaisten kanssa aina nuorimmasta vanhuksiin syntyi harjoituksen aikana keskustelujen kautta hyvä vuorovaikutussuhde. Meidän oli hienoa näyttää osaamistamme niin reserviläisistä varusmiehiin kuin eri viranomaisiin ja huoltovarmuuskriittisiin yrityksiin sekä toimijoihin. Vielä kerran kiitos kaikille!

Kuvituskuva. Kuva: Pasi Lindroos / Ressukuva

Edellisessä tervehdyksessäni kannustin huolehtimaan omasta ja läheistenne terveydestä toimintavapauden säilyttämiseksi. Kuten kaikki huomasimme, koronatilanne muuttui kesän maltillisemman jakson jälkeen. Vaasan sairaanhoitopiirin alueella ylitettiin valtakunnallinen uutiskynnys lokakuussa. Leviämisvaihe edellytti tiukkojakin toimenpiteitä, mutta ne myös katkaisivat ja muuttivat kehityksen suunnan.

Puolustusvoimien kertausharjoituksia, vapaaehtoisia harjoituksia ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintaa toteutetaan tilanteen ehdoilla. Emme voi toimia muiden viranomaisten määräämiä rajoitteita vastaan, ja erilaisiin peruuntumisiin on syytä varautua. Voinemme arvioida, että erityistä huolellisuutta tarvitaan alkutalven 2021 toiminnassa, sen ollessa perinteisesti muutoinkin erilaisille infektioille otollista aikaa. Mutta tästäkin selvitään, ja maailmanlaajuisten ponnistelujen kautta näemme todennäköisesti valoa tunnelin päässä rokotteiden muodossa 2021.

Kuvituskuva. Kuva: Pasi Lindroos / Ressukuva

Odotamme mielenkiinnolla ja luottavaisina uutta vuotta 2021. Yhteinen taipaleemme maanpuolustuksen asialla maakunnissamme, joissa joka 12:sta suomalainen asuu, jatkuu. Turvallisuuspoliittisesti on odotettavissa mielenkiintoinen vuosi niin puolustusselonteon, asevelvollisuusselvityksen kuin hävittäjähankinnan merkeissä.

Lopuksi haluan onnitella 6.12.2020 ylennettyjä ja palkittuja. Kiitän Teidän kaikkien työtä yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä ja lähimmäisinä – maanpuolustajina.

Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö
Everstiluutnantti Mauri Etelämäki

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

Tutkimuskohteena suvut ja kuljetut sotapolut

Julkaistu 5.12.2020

Kun korona keväällä hiljensi monet harrastukset, joissa oli paljon kontakteja, moni jäi tyhjän päälle ja miettimään, mitä keksisi tilalle? Ei yhteisiä ammuntoja, jotokset jouduttiin siirtämään hamaan tulevaisuuteen ja kevään muutkin perinteiset yhdessä tehdyt jutut saivat jäädä.

Minä istahdin tietokoneelle ja jatkoin jokunen vuosi aloittamaani harrastusta, sukututkimusta, nyt sille oli rutkasti aikaa.

Nykypäivänä sukututkimus ei ole enää pölyisissä arkistoissa vanhojen kirjojen kaivelua, vaan nykyaika tuo niin rippikirjat, kuin muut arkistot ilmaiseksi, tai ainakin hyvin pienellä rahalla kaikkien nähtäville, omalle tietokoneelle.

Muutama vuosi sitten aloitti Kansallisarkisto sodassa kaatuneiden kantakorttien digitoinnin Digitaaliarkistoon, saaden mittavan urakan loppuun viime vuoden lopulla.

30.11.1939 alkaneessa talvisodassa kaatui tai katosi n. 25 900 henkeä.
Jatkosodassa kaatui tai katosi n. 63 200 henkeä ja Lapin sodassa luku on n. 1000.
Kansallisarkiston tietokannasta nämä sodissa kaatuneiden kantakortit ovat löydettävissä ilmaiseksi lähes kaikki.

Hämeen Ratsurykmentin (HRR) miehiä ratsain ja hiihtäen Velikaja Nivassa 15.3.1942. (SA-kuva)

Myös sotilaspäiväkirjoja on luettavissa Kansallisarkiston sivuilla, suosittelen, ovat mielenkiintoista luettavaa.

Mainio sivusto on myös Sotasampo.fi, jossa voi hakea kaatuneiden tietoa nimen lisäksi esimerkiksi kotikunnan tai sotilasarvon mukaan.

Sotapolku-sivustolla on myös paljon tietoa sodassa palvelleista. Lisäämällä vaikka isoisän sivustolle ja täyttämällä tiedot joukko-osastosta, johon hän kuului, saa tarkan kartan paikoista, jossa kyseinen joukko-osasto on milläkin päivänmäärällä ollut.

Suomen kirkkoja ja hautausmaita -sivulle on koottuna tällä hetkellä 770 000 kuvaa hautakivistä ja määrä kasvaa yhä. Kuvat on ottaneet eri hautausmaista vapaaehtoiset ihmiset ympäri Suomen ja tänä vuonna omana projektinaan oli kuvata omaan kansioonsa sankarihautausmaat.

Hautakivet on sukututkijalle suuri tiedonlähde ja meneillään oleva hautakivien indeksointi hakemistoksi, tulee helpottamaan etsintää entisestään. Tämäkin suoritetaan täysin vapaaehtoisvoimin.

Sukututkimus vie helposti pikkusormen antaessa koko käden. Ei tarvitse kuin lukea mielenkiintoinen kertomus, josta löytyy syntymäaika tai muuta vihjettä, niin on ”pakko” vähän kaivella kyseistä sukua.

Jokin aika sitten, luin kirjoitusta perheestä, jossa perheen neljästä veljeksestä kaksi kaatui perättäisinä päivinä. Samaisen perheen veljesten sisaren puoliso oli kaatunut paria kuukautta ennemmin, näkemättä juuri syntynyttä poikaansa.

Sotilaat ampumapesäkkeessä. (SA-kuva)

Kirjoituksen oheen oli lisätty kuva veljesten kuolinilmoituksesta, jonka avulla pääsin helposti etsimään perhettä rippikirjoista ja huomasin, ettei heitä oltu vielä lisätty käyttämääni verkossa olevaan Geni sukupuu-sivustoon, jonka idea on rakentaa koko maailman sukupuuta, eikä omaa yksityistä puuta.

Tuli pakottava tunne, että heidät sinne laitan, heitä ja heidän uhraustaan ei ole unohdettu. Hetken rakennettuani heidän oksaansa sainkin heidät kiinni niin sanottuun maailman puuhun ja huomasin kaukaisen sukulaisuuden välillämme pohjoiseen menevien isänäitini juurien kautta. Ilahduttava tunne!

Pysähdyn aina miettimään niiden ihmisten eloa, joita laitan sukupuuhun. Millainen heidän elämänsä oli? Ison talon isäntänä, torpparina savon sydänmailla tai mäkitupalaisena hyvin köyhissä oloissa.

Vanhoihin rippikirjoihin on nimien lisäksi laitettu yllättävän paljonkin tietoa, jota ei sinne ajattelisi laitettavan. Sokeus, kuurous tai vaikkapa ontuu vasenta jalkaansa, on kirjattuna nimen perässä, samoin rokotustiedot ja lukutaito.

Samanlaista mietintää olen käynyt näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä. Millaista oli paapan elo rintamalla? Sodan syttyessä paappa oli 19-vuotias nuori miehen alku, haavoittuessaan ensimmäisen kerran 17.8.-41 Vuoksenrannassa Aaro-paappa oli 21-vuotias, juuri saman ikäinen, kuin vanhin pojistani nyt. On hurjaa ajatella tuon ikäistä keskelle sodan kauhuja. Myöhemmin paappa haavoittui vielä Mainilassa ja Ihantalassa.

Sotamies Aaro Huhdanpää vuonna 1939 (Kuva: Maria Kosken albumi)

Mummoni oli töissä patruunatehtaalla, tehden näin myös osansa Suomen itsenäisyyden eteen. Muistan joskus kuulleeni mummon sanoneen, että oli hyvä, että he paapan kanssa tapasivat vasta sodan jälkeen, koska olisi ollut liian raskasta murehtia toisen kohtaloa sodan aikana. Sodan jälkeen kaikista vammoista huolimatta, paappa teki pitkän uran kirvesmiehenä, pitäen samalla pientä maatilaa mummoni kanssa.

Eipä ole pitkä, kun yhdessä paapan ja isänsä tekemässä talossa vierailin ja kuuntelin kehuja hyvästä rakennusjäljestä. Niin suoria seiniä ei kuulemma monessakaan tuon ajan talossa ole.

Sodasta paappa ei juurikaan meille lapsenlapsille kertonut, mutta meille lapsenlapsille Aaro-paappa oli aina läsnä. Olin onnekas, kun sain varttua niin lähellä, talot kun olivat samassa pihassa. Sinne oli hyvä luikahtaa piiloon äidin käskiessä siivoamaan huoneensa. Paappa teki pienelle piiloutujalle reikäleivästä leivän ja leikkasi kunnon viipaleen lauantaimakkaraa tangosta päälle. Kummallista kyllä, äiti keksi aina, missä olen.

Tänäkin itsenäisyyspäivänä sytytän kynttilän heille, jotka antoi suurimman uhrauksen itsenäisen Suomen eteen, toivoen, ettemme koskaan ole tuossa tilanteessa uudestaan. Toivoen, ettei tulevatkaan polvet unohda heitä, miehiä ja naisia, jotka niin paljon antoivat, että meillä on vapaa maa.

Maria Koski
Lapuan Reserviläiset

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Hyvää päivää Etelä-Pohjanmaan miehet!

Julkaistu 4.12.2020

Näin aloitti everstiluutnantti Matti Laurila puheensa 1939 joukoille talvisotaan lähtemisen kynnyksellä. Lainaan tässä otsikossa häntä, vaikka en ole rinnastettavissa tähän sotia nähneeseen eteläpohjalaiseen kuuluisaan mieheen mutta sama lause sopii aloitukseksi. Uskallan näinä tasa-arvon aikoina puhutella blogini otsikossa pelkkiä miehiä koska eteläpohjalaiset naiset ovat rinnastaneet aina itsensä ns äijäporukkaan eivätkä ota tätä pahasta.

Olen mielenkiinnolla seurannut HX-hanketta eli Suomen hävittäjähankintaprosessia. Monesta hankkeen ulkopuolisesta henkilöstä näyttää kuoriutuvan niin sanottu ”soutulavitta-hävittäjäasiantuntija” ja erilaisia mielipiteitä näkyy siellä ja täällä.  Annetaan oikeiden asiantuntijoiden hoitaa asia maaliin koska meillä on oltava kalusto kunnossa maalla, merellä ja ilmassa 24/7. Oman kansamme turvallisuutta ei voi asettaa vastakkain minkään muun asian kanssa. On hyvä muistaa, että itsenäisyys, maanpuolustus ja turvallisuus ovat niin tärkeitä asioita, että niille ei vastaparia ole olemassakaan.

Maanpuolustuksemme ylläpidon perusta on suomalaisten vahva maanpuolustustahto, joka näkyy myös meillä Reserviläisliitossa. Liittoon on liittynyt viime aikoina paljon uusia jäseniä. Selkeästi maanpuolustus ja varautuminen sekä niihin liittyvät asiat kiinnostavat suomalaisia, hyvä niin. Erityisesti näkyy myös se, että naisia liittyy yhdistyksiin yhä enemmän ja enemmän. Liiton naisten jäsenmäärä on ennätystasolla, melkein 2500 naista ja se koostuu sekä armeijan käyneistä 1/3 että käymättömistä naisista 2/3. Suosittelen yhdistyksiä avaamaan sääntönsä niin, että myös armeijan käymättömät pystyvät liittymään. Yhä useammat yhdistykset näin tekevät ja olen kuullut asiasta pelkästään positiivista palautetta. Näin naisetkin pystyvät paremmin liittymään omaan kotipaikkakuntansa yhdistykseen ja osallistumaan toimintaan joka saralla. Maanpuolustus on koko kansan asia ja saamme avoimilla säännöillä myös omiin jäsenyhdistyksiimme läpileikkauksen koko kansasta.

Saimme viettää Seinäjoella 21.11 Reserviläisliiton liittokokousta hienoissa puitteissa ja puolustusministerikin oli paikalla. Harmi kun oli nämä poikkeusolot ja paikalle tullutta kokousväkeä jouduttiin rajaamaan. Kokous sinänsä sujui mukavasti ja sitä oli myös mahdollisuus seurata verkossa. Haluan lämpimästi vielä onnitella 60-vuotiasta Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiriä! Oli myös hienoa nimittää Vuoden Reserviläiseksi sotilasmestari Jarmo Koskela Seinäjoen Reserviläiset ry:stä. Itsekin olen aikanaan käynyt Jarmon johtamia MPK:n kursseja, joten tiesin kenestä puhuin, kun asian kokouksessa sain kunnian julkistaa. Onnittelut vielä Jarmolle!

Kannustan kaikkia yhdistyksiä myös Etelä-Pohjanmaalla osallistumaan kunniavartioihin joulukuussa ja myös piirinne ideoimaan itsenäisyyspäivän marssiin.

Kunniavartiossa v.2019 Isonkyrön sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja kapteeni res Markku Antila ja sotainvalidiosaston puheenjohtaja kapteeni evp Erkki Hölsö.

Loppuun vielä lainaus everstiluutnantti (lopulta jääkärieversti) Laurilalta itsenäisyyspäivänä 1939 puhutellessaan eteläpohjalaisia joukkojaan. Onneksi tällaisia itsenäisyyspäivä puheita ei ole pitkään aikaan kuultu mutta on hyvä muistaa, miksi oma puolustusjärjestelmä on niin tärkeä.

”Suomen Armeija on jo näinä päivinä näyttänyt jottei tänne ole
ilmaiseksi tulemista. Ja tänään, Suomen Itsenäisyyspäivänä, on tullu meirän vuoro pojat. Tuumaakaan ei anneta tappelematta!

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja Joulun aikaa kaikille!

Terhi Hakola
Varapuheenjohtaja
Reserviläisliitto ry

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uutiset

Kenttäpostia talvisodan Kiviniemestä 8.12.1939: Juoksuhaudan ja korsun tunnelmia viikon taisteluiden jälkeen

Julkaistu 1.12.2020

Isäni Aarne Latvala palveli talvisodassa ilmajokelaisen Aallon patteriston tulenjohtueessa tulenjohtajan radistina. Hän kirjoitti etulinjasta Vuoksen rannalta äidilleni Kiikerinkylään lähes joka päivä. LMP:n päätoimittajan Jani Syväsen pyynnöstä valitsin tällä kertaa yhden kirjeistä, jossa kerrotaan silloisen naapurin Aaro Huhdan kaatumisesta viikko talvisodan alkamisen jälkeen. Mitään kirjeestä muuttamatta, mitään poistamatta.

Aarne Latvalan alkuperäinen Kiviniemen korsussa kirjoittama 80 vuoden haalistuttama kirje, joka on yksi Matti Latvalan puhtaaksi kirjoittamista talvisodan kenttäposteista.

”Tulilinjalla 8/12 -39

Rakkaat kultani!

Nyt koetan taas kirjoittaa, kun en eilen voinut ollenkaan lähestyä. Nyt pitäisi välttämättä nukkua. kun on hiukan vapaata. Emme ole tällä viikolla saaneet nukkua juuri nimeksikään, korkeintaan 2-3 tuntia vuorokaudessa.

Olemme nyt jo kohta viikonpäivät katsoneet ryssää silmästä silmään rantaa pitkin 100 metrin läheisyydestä. Olemme pääpuolustuslinjan edessä, enää koski on vain välissä. Siitä räjäytimme pari mahtavaa siltaa niiden edestä. Siitä ne nyt yrittivät koko voimallaan rynnätä tavalla tai toisella läpi. Oli meillä eilen sellainen päivä, etten olisi luullut omalle kohdalleni sattuvan.

Heti aamulla, kun päivä alkoi sarastaa, alkoi tulla kranaatteja aivan satamalla. Olin juuri lähtenyt tästä korsustamme eräälle toiselle paikalle ja otin kaikki tavarani mukaan pyörän päälle, että se oli verraten painava lasti. Pääsin juuri eräälle aukealle, kun sade alkoi, painuin maihin ja koetein uudelleen, mutta aina vain täytyi painaa itseään maihin. Toista tuntia oli minulta kulunut siinä maassa. Olin aivan varma jo viime hetkeni olevan siinä. Joka puolella vain muutaman metrin päähän putosi aivan yhtenään pommeja, joiden sirpaleet viuhuivat ylitseni hipoen takkni selkää ja rapisten kypärääni eli siihen rautalakkiini. Olin kuin kovassa myrskyssä, jossa vaatteet yritettiin riistää yltä. Joka hetki tuntui lähtöni tulevan, ja johon myös valmistauduin. Lopuksi läksin juoksemaan syöksyen ja lopulta pääsin tänne korsuun, joka jonkin verran kestää tuota tulta.

Kyllä siinä vain rivoinkin mies tunnusti, että se on korkeimman suoja, jossa olemme, kun kukaan ei edes haavoittunut, vaikka koko vuorokauden kesti moista menoa. Ja sama näyttää nyt olevan. Emme ole kuulleet muista menetyksistä, kuin kaksi hevoosta eilen tuolla kaukana perässä oli kaatunut.

Nyt juuri tuli yllättävä suruviesti. Aaro Huhta, jonka kanssa eilen makasin siinä sateessa sai juuri tiedustelumatkallaan kuulan ohimoonsa tullen toisesta ulos. Siihen jäi urhea kaveri hangelle makaamaan. Hän oli kunnon sotilas. En tiedä, miten kauan ne meitä samoja miehiä pitävät täällä edessä. Tämä on sitä elämän raskainta hommaa, mutta kestäneet olemme ainakin tähän saakka. Joka ainoa minuutti saa olla sillä mielellä, että voi tulla lähtökin. Kuulat vinkuu jatkuvasti ohi, mutta eiväthän ne satu, kun eivät ole sattuakseen. Niin tuumasi Aarokin, kun eilen rinnan makasimme kentällä. Jumalalle täällä täytyy vain avunpyyntönsä anoa. Se on ainoa pelastus, joka voi saada ihmeitä aikaan.

Niin se pakettikin tuli toissa yönä, ja se oli mulla mukana myös maatessani kentällä, kyllä sekin oli ravassa. Siellä oli se kypärän alunenkin Se oli kyllä tervetullut, mutta mulla sattui jo sellainen olla. Hain sen tuolta tuhoutuneesta kaupasta, sellaisen lentäjämallisen hiihtolakin. Vänrikki Saunamäki pyysi sitä ja annoin sen hänelle.

Ei tarvitse nyt lähettää mitään paketteja, sillä niitä ei saa täällä pysymään juostessa mukana. Kirje tuo parhaan terveisen, jos sen saa. Ei yhtään tiedä, koska on viimeinen kirje, jonka kirjoitan, mutta koeta kestää siellä. Kirjoitan kyllä viimeiseni, kun vain on tilaisuutta.

Toivon sinulle ja pojalleni onnellista tulevaisuutta siinäkin tapauksessa, että minä jään. Koeta huolehtia Antistamme. Sano terveiset myös isälleni ja äidilleni ja muille omaisille. Sinua ja Anttia Rakkaitani tervehtien, miehesi ja isäsi Aarne.”

Tulenjohtueen korsun paikka, josta kirjeet on kirjoitettu on nykyään paikallisen asukkaan perunakuoppa, Matti Kullas näyttää. Kuva: Matti Latvala

Kävimme kahdeksan vuotta sitten Kiviniemen maisemissa Vuoksen rannalla kuvaamassa Kimmo Sorkon Kiviniemen Lukko” – kirjaa varten talvisodan taistelupaikkoja. Koordinaattien ja paikannuslaitteen avulla löysimme mm. tulenjohtueen korsun paikan, josta kirjeet on kirjoitettu. Nykyään siinä on paikallisen asukkaan perunakuoppa, joka näkyy vihreänä kumpuna taustalla koiran vahtiman aitauksen takana.

Matti Latvala

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uncategorized, Uutiset

Keisarillinen Suomen Kadettikoulu aloitti upseerikoulutuksen Haminassa 200 vuotta sitten

Julkaistu 30.11.2020

Alku oli aatteellista tasapainoilua. Näyttely ja seminaari avaavat juhlavuoden 6.3.2021. Venäjän Keisarillinen Suomen Kadettikoulu 1821-1903 ja sen eroamaan joutunut oppilas kadetti Gustav Mannerheim taiteilijoiden innoittajana ovat Wanhan Veteraanin vaihtuvan näyttelyn aiheet vuonna 2021 Haminassa.

– Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskuksen uusi näyttely esittelee kadettikoulun tiukkaa ja kurinalaista arkea. Se arki oli myös aatteellista tasapainoilua venäläisen sotakoulun ja runebergiläisen suomalaisen isänmaallisuuden välillä. Lopulta se kävi mahdottomaksi ja Haminan kadettikoulu lopetettiin vuonna 1903, Wanhan Veteraanin toiminnanjohtaja, eversti evp. Vesa Kangasmäki kertoo.

Uusi näyttely avataan Haminassa perinnekeskuksessa 6. maaliskuuta. Tuolloin on nähtävänä myös rauhanturvaamisen perusnäyttely. Samana päivänä pidetään kadettikoulun perustamisen 200-vuotisjuhlavuoden avausseminaari RUK:n Maneesissa koronavarauksin.

Toiminnallisia valokuvia Haminan kadettikoulun ajalta on vähän. Ryhmäkuva kadettien leiristä on Haminan kaupunginmuseon kokoelmista.

Kadettikoulun tehtävä oli kouluttaa upseereita keisarilliseen Venäjän armeijaan yhtenä laajan maan lukuisista sotilasoppilaitoksista. Koulun oppilaaksi saattoivat pyrkiä sellaiset Suomen suuriruhtinaskunnan alamaiset, joiden isät kuuluivat maan ylimpään säätyyn, aatelistoon.

Valmistaville luokille pyrittiin noin 12 vuoden ikäisenä. Upseereiksi kadetit valmistuivat seitsemän vuoden opiskelun jälkeen noin 20-vuotiaina. Kadettikoulun laajat yleissivistävät aineet antoivat tiedot ylioppilastutkintoon ja palvelivat näin monia keskeyttäneitä oppilaita siviiliammateissa.

Mannerheim taiteen lähteenä

Lähes tuhat kadettia valmistui upseeriksi Haminasta. Heistä osa ehti palvella myös Suomea itsenäisyystaistelussa ja toisen maailmansodan ankarissa koettelemuksissa. Tunnetuin heistä on neljän vuoden opiskelun jälkeen Haminan kadettikoulusta eronnut C.G.E. Mannerheim, joka nousi Venäjän sotilasuran jälkeen Suomen marsalkaksi ja tasavallan presidentiksi.

Näyttelyn näkyvää antia onkin taidekokonaisuus ”Mannerheim taiteilijoiden kuvaamana”. Hänestä on tehty taidetta enemmän kuin kenestäkään toisesta suomalaisesta.

– Mielenkiinto Mannerheimiin näkyy edelleen niin tutkijoiden, kirjailijoiden kuin muidenkin taiteilijoiden tuotannoissa. Lisäksi on suuri joukko keräilijöitä ja harrastajia, jotka haluavat saada kokoelmiinsa kaikkea Mannerheimiin liittyvää. Hän on todella suurin suomalainen myös näin mitattuna, Wanhan Veteraanin näyttelypäällikkö, sotilasmestari evp. Ismo Flink sanoo.

Haminan kadettikoulu aloitti toimintansa 5.3.1821. Alkuperäinen, sittemmin purettu päärakennus sijaitsi nykyisen RUK:n päärakennuksen edessä. Vanhan päärakennuksen maalasi Haminan kadetti Hugo Backmansson. Taulun omistaa Haminan upseerikunta ja teos sijaitsee nyt kerholla, talossa joka rakennettiin alkujaan kadettikoulun johtajan asunnoksi. Valokuva maalauksesta: Vesa Kangasmäki

Esillä näyttelyssä on usean yksityisen keräilijän kokoelmista koottu kattava läpileikkaus Mannerheimiä esittävistä patsaista, reliefeistä, mitaleista, rahoista, maalauksista ja piirroksista.

Näyttelyn kadettikouluosuus perustuu Haminan kaupunginmuseon esineistöön. Aikanaan museo perustettiin kadettikoulun jäämistöön.

Kadettikoulun 200-juhlavuoden tapahtumia riittää pitkin vuotta. Juhlavuoden järjestäjinä Haminassa ovat Wanhan Veteraanin ja kaupungin ohella muiden muassa Maanpuolustuskorkeakoulu, Maasotakoulu / RUK, Kadettikunta, Etelä-Kymen kadettipiiri ja RUK:n oppilaskunnan kannatusyhdistys. Lisätietoja näyttelystä www.rvpk.fi

Lisätietoja:
Wanhan Veteraanin toiminnanjohtaja Vesa Kangasmäki
vesakangasmaki@gmail.com, 040 158 8115

Wanhan Veteraanin näyttelypäällikkö Ismo Flink
ismo.flink@hotmail.com, 050 534 6225

Terho Ahonen
Wanhan Veteraanin tiedottaja
terhoahonen2@gmail.com, 040 504 0293

Kategoriassa: Artikkeli, Uutiset

  • « Siirry edelliselle sivulle
  • Sivu 1
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 84
  • Sivu 85
  • Sivu 86
  • Sivu 87
  • Sivu 88
  • Välisivut jätetty pois …
  • Sivu 113
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Etelä-Pohjanmaan yrittäjät, mukana tekemässä turvallisempaa tulevaisuutta
  • Reserviupseeripiirin kevätkokouksessa palkittiin aktiivisia
  • Veteraanien rosvopaistitilaisuus Härmän kylpylässä
  • Isänmaan ja jääkäriperinteen horjumaton vartija
  • Veteraanipäivä Isossakyrössä

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Maanpuolustuskalusto kattavasti esillä Ideaparkissa
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2

Tapahtumat

Notice
There are no upcoming tapahtumat.

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks·