Uutiset

Kurikassa maanpuolustusjärjestöt järjestävät jäsenistölleen mitä moninaisimpia tapahtumia vuoden aikana. Monet jäsenistä harrastavat myös metsästystä sekä kalastusta vapaa-ajallaan.

Kurikassa keräännyttiin Satu Linnan markille jo toistamiseen talven aikana Timo Kuusiston kutsumana. Lauantaina 27.2. sää oli mitä parhain näiden ”puutarhajyrsiöiden” saalistamiseen. Kyseessä oli rusakkojahti. Paikalle oli saapunut toistakymmentä ulkoilijaa aseineen. Kova hankikeli aiheutti sen, että metsästyskoiria ei laitettu jalkojaan pilaamaan.

Timo Kuusisto toimi metsästyksen johtajana. Hän oli tiedustellut luvat kiinteistöjen omistajilta mm. kulkea pihojen poikki jne. Viisi suksilla kulkevaa aloitti hätistelyn, hanki kantoi heitä hyvinkin. Ensimmäinen rusakko saatiin noin tunnin jälkeen, oikein komea. Monet omenapuun rungot oli syönyt. Iltapäivän loppupuolella kaatui sitten toinen yhtä hyvässä kunnossa oleva yksilö.

Molemmat saivat kohtalon toimia osana ravintoketjua. Rusakon liha on maukasta. Lihan keittämisen irti luista jälkeen, liha kuutioidaan ja paistetaan pippurin, siansilavan ja sipulin kera. Nautitaan perunamuusin ja puolukkasoseen kanssa.

Koko päivä meni luonnon helmassa viihtyen. Rupattelua lämpimän nuotion äärellä. Makkaran paistoa. Pientä naljailua ohiampuneiden klubiin päässeille. Ajaville hiihtomiehille kertyi himppu alle 20 km.

Kalastusta Högholmenissa
Pilkkimestaruuskilpailu on jokavuotinen tapahtuma. Reserviläiset vs. Reserviupseerikerho. Kristiinan Högholmenilla sijaitsevalla mökillä isäntinä toimivat omistaja Jukka Tapanainen ja apunaan Mikko S. Säntti.

Etujoukot saapuivat jo perjantaina mökin lämmitykseen ja jäätilanteen tarkkailuun. Varsinainen kisapäivä olikin sitten lauantai 5.3. Kurikasta lähti aamu yhdeksältä hyvin varustautunut joukko Bunkkerilta (kerhotilamme).

Tervetulokahvit nautittuaan, kerrattiin säännöt. Kilpailukaloina kaikki evälliset kalat. Pilkkiaika oli noin 2 tuntia. Yksi pilkki kerrallaan pyynnissä. Myrsky oli alkanut Länsirannikolla, tuuli oli lähes 20m sekunnissa. Mormuskaa ei tahtonut saada reikään, kun jo tuuli vei mennessään. Mutta sää ei ollut este. Ainoastaan hidaste ja pukeutumishaaste. Jotkut olivat mestareita tässäkin lajissa.

Punnituksessa todettiin, että suurin saalis oli ajautunut Tapani Kaistilan reppuun n. 1,3 kg ja seuraavat jäivätkin sitten alle kilon. Yhdistysten välisen kisan voitti Kurikan Reserviläiset yhteispaino 1,6 kg, Reserviupseerikerhon saaliin jäädessä 0 g:aan. Naisten paras oli Sanna Vedenjuoksu kahdella kalalla.

Rasvakaapelin paistoa mökin lämmössä ja rupattelua. Lähinnä aiheesta ”miksi pallit jäivät pataan”. Kesää odotellessa ja tulevia onkikisoja.

Mikko S.Säntti

Jotain hyvääkin koronasta, sosiaalinen eristäytyminen on lisännyt meidän liikunnan tarvetta ja siitä saatavaa hyvänolon tunnetta, olemme löytäneet jälleen vaellusreitit ja hiihtomajat.

Eli liikumme nyt enemmän kuin koskaan ennen koronaa. Miksi emme tilastoi sitä? Meillä on olemassa hieno iskulause ”Vaikka Suomi pysähtyy, me emme”. Valitettavasti viestin sanoma ei toteudu, ellemme tilastoi tätä liikuntaa liikuntatapahtumina. Tältä osin tilastot näyttävätkin viime vuoden osalta surulliselta katsottaessa liikuntatapahtumien määrää.

Kannustaisin paikallisyhdistyksiä viikottaisiin pieniin etätapahtumiin viranomaisten ohjeita noudattaen. Liikunta on jo olemassa, nyt se vain täytyisi kirjata ylös tapahtumakalenteriin. Ajatus voi vaikuttaa monen mielestä liian helpolta, ja sitä se nimenomaan onkin. Onneksi näin. Olemme ehkä liiaksi tottuneet kokoustamaan, perustamaan työryhmiä ja kuulemaan mielipiteitä.

Joskus on vaan hyvä heittäytyä yhden kokouksen taktiikalla suoraan tekemiseen. Ne muistetaan, kenellä ovat parhaat sihteerit poikkeusoloissa.

Mika Mäki
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri Ry