Perinne

Jalkaväkirykmentti 58:n 6. komppania kuului II pataljoonaan. Rykmentin perustamisvaiheessa 6. komppanian päälliköksi nimettiin luutnantti R. Lehtinen. Uudelleenjärjestelyjen jälkeen komppanian päälliköksi tuli luutnantti Aarne Seppänen, joka ylennettiin 25.4.1944 kapteeniksi.

Ylipäällikön päiväkäskyn myöhästymisen johdosta Seppäsen sotilasarvona käytettiin vielä kesällä 1944 luutnantin arvoa. Komppania osallistui 10.6.1944 raskaisiin torjuntataisteluihin Rajajoen Hatsalanmäen alueella, mutta joutui taipumaan vihollisen suuren ylivoiman ja kovien taisteluiden jälkeen. Seppänen haavoittui vakavasti vastaiskun aikana maataistelukoneiden hyökkäyksessä ja komppanian päälliköksi tuli hänen jälkeensä luutnantti Hemmi Kestilä.

Teuvan reserviupseerit ja reserviläiset järjestivät jo perinteeksi muodostuneen jouluaaton kunniavartion Teuvan sankarihaudalla. Vartiossa aloittivat Paul Nevanperä ja Erkki Nevanperä, vartiovuoroa jatkoivat Pekka Viirimäki ja Joonas Lehtimäki ja kolmannen parin muodostivat Jorma Ekola ja Jukka Muotio.

Erkki Nevanperä
Teuvan Reserviupseerikerho ry:n puheenjohtaja

Seinäjoen reserviläisten hengellisen- ja perinnetoimikunnan toimintasuunnitelmassa on merkintä, jonka mukaan jo vuonna 1992 Reserviläisliitto on antanut kehoituksen järjestää Joulutulet -tapahtumia maamme reserviläispiireissä.

Historian havinaa

Seinäjoen reserviläisjärjestöjen yhteisen hengellisen- ja perinnetoimikunnan toimintasuunnitelmassa on vuodelle 1993 merkintä, jonka mukaan Etelä-Pohjanmaan reserviläispiiri on tarjonnut kyseisen tapahtuman järjestelyä Seinäjoen paikalliselle toimikunnalle.

Vuosina 1993-1994 tapahtumaa ei saatu vielä aikaiseksi, mutta pienimuotoisesti Joulutulet käynnistyivät jo vuonna 1995 jatkuen vuonna 1996. Paikkana tuolloin oli Lakeuden pelto eli Lakeuden Ristin ja Lakeus -hotellin välissä oleva pelto. (Kirkkokatu päättyi siihen aikaan Koulukadun risteykseen)

Varsinainen isompi tapahtuma käynnistyi vuonna 1997. Samana vuonna, kun Seinäjoen reserviläisnaiset perustettiin. He tulivat yhdessä vuorottain reserviupseerinaisten ja sotilaskotinaisten kanssa mukaan lähinnä glögi- ja piparkakkutarjoiluun. Paikka säilyi samana ja Joulutulet laitettiin sellaiseen ajankohtaan, kun yleisö poistui Lakeuden Risti -kirkosta kauneimmat Joululaulut -tapahtumasta.

Tulet Korsuaukiolle

Myöhemmin kun ”Vuori -tukikohta” Jouppilanvuorella saatiin rakennettua Seinäjoen Elämysliikunnan ja reserviläisjärjestöjen yhteishankkeena, Joulutulet -tapahtuma siirrettiin Korsuaukiolle ja ns. Esteetön -lenkki liitettiin tapahtuman alkuun samassa ympäristössä olevan lenkkipolun valmistumisen jälkeen.

Vuosien saatossa Joulutulet -tapahtuma on kerännyt säästä riippuen parhaimmillaan jopa 150 osallistujaa ”lenkille”. Glögi- ja piparkakkutarjoilun jälkeen jätkänkynttilöiden loisteessa on innolla laulettu tutut Joululaulut ja päätteeksi hiljennytty Joulun sanoman äärellä Suomen siniristilipun hulmutessa vapaan isänmaan merkkinä.

Jokainen tapahtuma on aloitettu ”Arkihuolesi kaikki heitä” ja päätetty Enkeli Taivaan -virren viimeiseen värssyyn; ”Nyt Jumalalle Kunnia”. Myös tällä tapahtumalla me reserviläiset olemme halunneet kunnioittaa veteraanipolven uhrauksia.

Viime lauantaina 18.12.2021 oli 25. kerta, kun Joulutulet järjestettiin. Viimevuotiset joulutulet jäivät koronan vuoksi väliin.

Osallistujia oli glögimukeista laskettuna 75 ja mukana oli ilahduttavasti myös lapsiperheitä. Monille osallistujille myös korsuaukiolla sijaitseva ja sodanajan piirustuksilla rakennettu korsu on ollut monelle ainutlaatuinen kokemus.

Järjestäjille on ”maistunut” hyvälle vuosien saatossa palaute:
”Joulutulet tapahtumasta alkaa minun jouluni!”

Heikki Koivisto
Puheenjohtaja
E-P:n Reserviläispiirien hengellinen- ja perinnetoimikunta

Tänä vuonna on vietetty Uudenkaupungin rauhaan 30.8.1721 päättyneen Suuren Pohjan sodan (1700-1721) loppumisen 300-vuotismuistovuotta. Venäjä hyökkäsi tuolloin Ruotsi-Suomea vastaan. Sodasta muistetaan paremmin isovihan aika, joka kesti 1714-1721. Tuona aikana venäläismiehittäjät tuhosivat viljavat pohjalaisalueet polttaen, ryöstäen sadot ja omaisuudet kirkkohopeita ja -kelloja myöden.

Miehet tapettiin ja naiset raiskattiin. Lapset ja nuoret ihmiset vietiin Venäjälle orjatyövoimaksi, tai heidät myytiin muualle. Jäljelle jäi enimmäkseen vanhuksia ja sairaita. Osa talonpoikaisväestöstä selvisi piileskelemällä nämä vuodet piilopirteissä, erämaiden metsissä ja luolissa.

Aatelisto, papisto, porvaristo ja virkamiehet olivat paenneet Pohjanlahden yli Ruotsiin. Maan väestöstä kuoli, tai katosi arviolta kolmannes, pohjalaisväestöstä ehkä enemmän.

Tuohon aikaan armeijoilla ei ollut omaa muonitusjärjestelmää, vaan kaikessa, etenkin muonituksessa, turvauduttiin siviiiliväestöltä varastamiseen. Rajaseutujen väestö, rakennukset ja viljelykset tuhottiin. Vastapuolen mahdollista hyökkäystä haluttiin ehkäistä tuhoamalla huoltoon tarvittavat rakenteet ympäristöineen.

Tätä ”poltetun maan taktiikkaa” käyttivät myös perääntyvät joukot. Vaikka ajasta on kulunut jo 300 vuotta, se ei silti ole unohtunut, ei ainakaan Pohjanmaalla.

Vajaa sata vuotta myöhemmin, 1808 Venäjä julisti sodan Ruotsi-Suomea vastaan. Tämän Suomen sodan taustalla oli Ranskan ja Venäjän 1807 solmima rauhansopimus, jossa kaksi suurvaltaa sopivat Eurooppaa jakavista ”etupiireistään”. (Napoleon hyökkäsi ja soti Venäjää vastaan v. 1812).

Ruotsi-Suomi hävisi sodan ja Suomen alue joutui v. 1809 uudelleen venäjän vallan alle, jolloin maasta muodostui Suomen suurruhtinaskunta.

Ensimmäinen maailman sota alkoi 1914 . Suomen sisäiseen tilanteeseen sota ei vaikuttanut taisteluina. Miehitystä kesti vuoteen 1917, jolloin Suomen itsenäistymistä ajavat kansalaiset saavuttivat itsenäisyyden julistautumalla suvereeniksi valtioksi. Vallasta taisteltiin vielä verisesti toisen, osittain venäläismyönteisen kansanryhmän kanssa. Silloin syvään viilletyt haavat näyttävät aukeilevan yhä vielä kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa.

Itsenäisyyden saavuttanut osapuoli sai koulutusta ja muuta tukea Saksalta. Ilman tukea tuskin olisimme saavuttaneet itsenäisyyttä. Ensimmäinen maailmansota päättyi 1918. Sodan heikentämä Venäjän hallinto kaatui vallankumouksen myötä ja maa muuttui kommunistivaltio-Neuvostoliitoksi.

Helpolla ei päästy Neuvostoliitonkaan kanssa, marraskuun viimeinen päivä, vuonna 1939 neuvostovenäläiset hyökkäsivät jälleen maahamme. Tämän talvisotana tunnetun sodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan mm. Karjalan kannaksen, Laatokan Karjalan, osia Kalastajasaarennosta ja Sallasta. Lisäksi jouduimme antamaan Hankoniemen neuvostojoukoille tukikohdaksi 30 vuoden vuokrasopimuksella.

Jatkosota päättyi ehdottomaan antautumiseen, yritettyämme korjata kokemamme talvisodan vääryyden. Kykenimme kuitenkin säilyttämään itsenäisyytemme. Yksin emme siihen olisi pystyneet. Apu tuli tälläkin kertaa Saksalta.

Toisen maailmansodan päättyessä, Britannia, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat solmivat Jaltan konferenssissa 1945 sopimuksen, jossa Churchill, Roosevelt ja Stalin jakoivat Euroopan etupiireihin. Vaikka se ei määrittänyt Suomen asemaa tarkemmin (se oli jo määritelty Theranin konferenssissa 1943), sillä oli kuitenkin suora vaikutus Suomen tulevaan asemaan.

Neuvostoliiton hajottua v. 1991, maa muuttui jälleen Venäjäksi. Käytännössä mikään ei muuttunut, samat aatteet ja teot kulminoituivat Krimin miehitykseen vuonna 2014. Ukrainassa vuodesta 2014 alkanut konflikti ”näkymätön sota”, on suoraa jatkumoa ”etupiiriajatteluun” mieltyneen Venäjän toiminnassa. Pian kahdeksan vuotta jatkunut Krimin niemimaan miehitys jättänee ukrainalaisille vähintään kolmensadanvuoden traumat, todennäköisesti pidempäänkin.

Suomen ja suurvaltamaiden historiat osoittavat, ettei yksin voi pärjätä. Toisaalta, keneen voi luottaa – myös Hitler kävi Stalinin kanssa neuvotteluita Suomi pelinappulanaan.

Poliitikot ovat puhuneet ”hyvästä säästä”, mutta nyt ilmapuntari on laskussa. Toistuuko jokin edellä mainituista historiallisista tapahtumista vain siksi, ettei kukaan uskalla kantaa vastuutaan?

”Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan” – Adolf Ehrnrooth

Hyvää itsenäisyyspäivää 6.12.2021

Kai Kaistila

Sotien 39–45 E-P:n Perinneyhdistys järjesti Suomi -31 konepistoolin 90-vuotisjuhlaesitelmän Seinäjoen Valtuustosalissa 24.11.2021. Tilaisuuteen oli saapunut yli 50 perinne ja asehistoriasta kiinnostunutta kuulijaa. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 90 vuotta tämän legendaarisen aseen valmistuksen aloittamisesta. Esitelmöitsijäksi oli saapunut lohjalainen Jukka Sassi Suomen asehistorian liitosta.

Luennossaan hän käsitteli laajasti ja ammattitaitoisesti tuliaseiden kehitystä lähtien ruudin keksimisestä nykypäivään. Sassi toi kattavasti esiin luotien kaliiberi ja lähtönopeus kehityksen. Konetuliaseiden kehitys pääsi vauhtiin 1800-luvun lopulla, kun amerikkalais- englantilainen Hiram Stevens Maxim keksi ensimmäisen toimivan konekiväärin.

Tämä keksintö samalla muutti merkittävästi taistelukentän olosuhteita. Ratsuväen ylivoima oli mennyttä. Konekivääri oli selkeästi ryhmäase ja varsin painava. Konekivääristä kehittyi konepistooli, jonka tavoite oli saada yksittäiselle taistelijalle lisää tulivoimaa lyhyillä etäisyyksillä.

Suomalainen itseoppinut asesuunnittelija Aimo Lahti aloitti oman konepistoolimme suunnittelun jo v 1922 Bergman MP -18 pohjalta. Lopputuloksena oli massasulkuinen 9×19 mm Parabellumin patruunaa ampuva huipputuote useilla eri lipasversioilla. Luodin lähtönopeus on 400m/s. Ase valmistettiin parhaista saatavilla olevista materiaaleista.

Kansainväliset asejulkaisut arvioivat Suomi-konepistoolin aikoinaan maailman parhaaksi konepistooliksi. Asetta valmistettiin yli 80 000 kpl ja sitä vietiin tai valmistettiin lisenssillä useisiin Euroopan maihin. Suomi-konepistooli ja Abloy-lukko on arvioitu aikanaan merkittävimmiksi suomalaiskeksinnöiksi.

Pertti Kortesniemi
Sotien 1939–1945 E-P:n Perinneyhdistys ry

Tilaisuuden tarkempi ohjelma löytyy TÄSTÄ!