”Sotilasvalan vannominen tai vakuutuksen antaminen on ikimuistoinen hetki. Siihen vaikuttaa varmasti myös valan sisältö. Se on monille elämän ensimmäinen vala, joka lisäksi käsittelee elämän ja kuoleman kysymyksiä. Se saa miettimään, että joskus voi joutua olemaan oman tuvan hauskojen häröilijöiden kanssa totisessa paikassa ja että heitä ei silloin saa jättää.”
Kirjoitin nämä virkkeet lähes tarkalleen 20 vuotta sitten. Olin juuri vannonut sotilasvalan. Viime aikoina sotilasvala on palannut tavallista useammin mieleeni. Näin ei ole käynyt ainoastaan vuosipäivän vuoksi, vaan koska aika on rauhaton. Ne, jotka viime viikkoina ovat vannoneet valan tai antaneet vakuutuksen, ovat todennäköisesti tunteneet erityisen selvästi antamansa lupauksen merkityksen.
Sotilasvala tai -vakuutus on sisällöltään harvinaisen painava. On tärkeää, että se lausutaan yhdessä. Kun lupaan, etten missään tilanteessa jätä muita, ympärilläni on joukko, joka yhtä aikaa antaa minulle saman lupauksen. Lupausta ei vain anneta, vaan se myös vastaanotetaan.
Lupauksesta kiinnipitäminen vaatii luottamusta. Se rakentuu monista asioista. Edellä mainitut yhteishenki ja toisten tuki ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta niidenkään varaan ei voi laittaa kaikkea. Miten lupauksen käy niinä hetkinä, jolloin sen joutuu kohtaamaan yksinään?
Tehtävän kannalta vala ja vakuutus ovat samanarvoiset. Pieni ero niissä kuitenkin on. Sotilasvala sisältää sanat ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”. Jos vala tuntuu itselle luontevammalta tavalta sanoittaa lupausta, tuossa kohdassa kannattaa viivähtää.
Ensi silmäyksellä sanat voivat näyttää vaativilta ja velvoittavilta: lupausta ei anneta pelkästään toisten ihmisten läsnä ollessa, vaan siitä joutuu vastaamaan Jumalan edessä. Niin joudumme kaikista lupauksistamme, teoistamme ja laiminlyönneistämme. Valan sanat muistuttavat tästä kristillisen uskon opetuksesta. Sanat kehottavat pohtimaan tarkkaan, mitä on luvannut.
Sanat ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä” eivät kuitenkaan pelkästään vaadi. Niihin sisältyy vahva turvautuminen Jumalan lupauksiin. Sanat merkitsevät oman vajavaisuuden ja Jumalan kaikkivaltiuden tunnustamista: maailma on hänen kädessään, niin myös elämäni päivät. Kaikkitietävä Jumala näkee minut sellaisena kuin olen, kaikkine heikkouksineni. Esittäminen ei auta, eikä sitä tarvita. Jumala ottaa vastaan syntisen. Jeesus Kristus on voittanut kuoleman vallan ja antanut kaikkein suurimman lupauksen, sanoman ikuisesta elämästä. Tämä toivo pysyy, vaikka kaikki muut luottamuksen rakennuspalat katoaisivat. Otan vastaan suuremman lupauksen kuin itse pystyn antamaan.
Valan sanoja kerratessaan jokainen voi muistaa, että silloinkin, kun rauha järkkyy ja epävarmuus tulevaisuuden edessä kasvaa, Jumalan lupaus säilyy. Tuo lupaus tiivistyy viime kädessä Jeesuksen sanoihin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh. 11: 25–26.)
Jaakko Antila
Hiippakuntapastori
Lapuan hiippakunta
