Perinne

Seinäjoen pojat tekivät ahkerasti kauppaa Seinäjoen ohi menevien Saksaan lomalle menevien sotilaiden kanssa. Lapista tulevat lomaintoiset saksalaiset olivat reippaan ystävällisiä, mutta Saksasta lomalta palaavat kiukkuisia, eivätkä ostaneet mitään.

Kauppansa tekivät ”Biiri”, eli olut, Lempi Viitasen ”ruisrääkit”, kaiken maailman linnut, mitä lie ne niillä tekikään. Kaiketi söivät. Pojat onnistuivat hankkimaan pimeästä sotilaiden naisille myös tekosilkkisukkia, pöksyjä ja erikokoisia ja näköisiä rintarihmoja. Kaikki meni kaupan kuin kuumille kiville.

Kaikenlainen kaupanteko saksalaisten kanssa oli kielletty ja sotapoliisit ”jaakasivat” poikia. Saksalaisjunien lähdettyä alkoi kiivas Juno-tumppien keräily asemalaiturilta ja niistä hienonnettiin piipputupakkaa, ja kauniissa rasiassa Juno-natsat tekivät hyvin kauppansa.

Syksyllä 1943 saksalaissotilaat tulivat juna junalta äreämmäksi. Ystävällishenkinen suhtautuminen poikiin muuttui kiusanhenkiseksi. Ilkeät sotilaat olivat yleensä Itävallasta. Kauhavan pojat olivat keksineet mennä suoraan juniin myymään Järvenpään puukkoja ynnä muuta ihan Haapamäelle asti ja sieltä vaihtoivat junaa ja palasivat takaisin.

Seinäjoen pojat ottivat mallia ja nousivat saksalaisjuniin viljavaraston mäestä jossa veturi hidasti vauhtiaan. Pojat nousivat vaunujen katolle, josta vatsallaan käytiin kauppaa saksalaisten härkävaunujen kanssa. Uhkarohkeasti hypättiin vaunusta toiseen ja hyvin kauppa kävi, huudellen ”Finnegeld”. Ihme on ettei vahinkoja sattunut näissä hyppypuuhissa. Pojat hyppäsivät sitten pois joko Rahkolan tai Sileäkankaan mäessä, missä juna hiljensi vauhtia niin että hyppy oli edes yhtään turvallista.

Lähellä Rahkolaa Mauri Källi kertoi hypänneensä pois junan kyydistä, Oiva Mäkisen ja Tapio ”Lellu” Parkkisen jatkaessa matkaa junan vaunun katolla. Tapahtumasta on erinäisiä tarinoita, joiden todenperäisyydestä ei ole takeita. Poikien ja saksalaisten välille tuli ilmeisesti kumminkin riitaa. Jonkun tarinan mukaan jompikumpi pojista olisi virtsannut vaunun kamiinan savupiipusta sisään.

Totta tai ei, niin hetken kuluttua kuului laukaus ja Oiva Mäkinen kierähti kuolleena katolta radanpenkkaan. Metsään juossut Parkkinen sai peräänsä muutaman luodin, joista yksikään ei kuitenkaan osunut. Juna jatkoi matkaansa ja pojat juoksivat hysteerisenä kauppalan poliisiasemalle kertomaan tapahtuneesta.

Ampujan kohtalostakin on kahta erilaista kertomusta. Toisen tarinan mukaan lomajunan saapuessa Hankoon, ampuja olisi pidätetty ja ammuttu. Toisen tarinan mukaan ampuja selvisi ilman tuomiota.

Tapahtuman jälkeen poikien suhtautuminen saksalaisiin muuttui vihamieliseksi. Pojat tekivät saksalaisille Seinäjoen asemalla kaikenlaista kiusaa. Ampuivat sotilaita ritsoilla, laittoivat kiskoille vaseliinia, jolloin veturin pyörät pyörivät tyhjää.

Oivan vanhemmat olivat muuttanet Amerikkaan missä Oiva syntyi 10.5.1930. Sitten perhe muutti takaisin Suomeen, ensin Jalasjärvelle, sitten Ilmajoelle ja lopuksi Seinäjoelle, silloisen Mäkelänkadun, nykyisen Pakkamestarinkadun päähän.

10 vuotias, myöhemmin Mikkelissä vaikuttanut rehtori Erkki Setälä istui poliklinikan odotushuoneessa odottamassa pääsyään lääkäriin. Ikkunasta hän näki pihaan ajaneen auton ja sen takapenkillä pilkottaneet nuoren pojan jalat. Hän kuuli myös vainajan äidin surun ilmaisut, jotka järkyttivät kymmenvuotiaan pojan täysin.

Tapahtumat pysyivät hänen mielessään vuosikymmenet yhtä järkyttävinä ja niistä hän muodosti muistoksi runon:

ARPEUTUMATON HAAVA

” Sinä päivänä elämä katkes’
tuon viistoistavuotiaan.
sinä päivänä minua ratkes’
se tapaus vaivaamaan.
Ajoi auto sairaalan pihaan,
sinne lääkäri haettiin.
”Minä saksalaisia vihaan!”
naisen äänellä huudettiin.
Näin: Suorina jalat nuoren
takapenkillä sojotti,
kun tohtori tutki kuoren,
mistä elämä tyhjeni.
Oli junalla rintamalle
suuri sotilaskuljetus,
ja kauppalan asemalle
sattui tovin seisahdus.
Heti poikien kauppoja tehden
junan vierellä parveili.
”Limonade! Gib Zigaretten!”
he innoissaan huuteli.
Jo vihelsi veturin pilli,
pyörät nytkyen liikahti.
Muuan kauppias, hieman villi,
vaunun seiniä kiipeili.
”Raus scnell!” kuului karjahdus.
Heti poika katolta keksittiin.
Joku liikkkuvat taakse veti,
sarja luoteja laukaistiin.
Sinä päivänä elämä katkes’
tuon viistoistavuotiaan.
Sinä päivänä minua ratkes’
se tapaus vaivaamaan.
Minä säälin itkevää naista,
joka vihassaan vaikeroi:
”Tapan kymmenen saksalaista!”
Sanat vieläkin korvissain soi.

Oiva Mäkisen muistoristi sijaitsee Pentinvuorentiellä olevasta, Kangas-nimisestä vartioimattomasta tasoristeyksestä 980 metriä Kouran suuntaan. Huomio että risti sijaitsee rata-alueen vieressä ja liikkuminen siellä on kielletty. Kuvausretkellämme mukana oli rataturvallisuuskoulutuksen saanut henkilö ja siksi vierailu ristillä oli turvallista.

Kirjoitus on yhdistelmä kahdesta eri vuosikymmeneltä olevasta lehtileikkeestä.

Jari Asu

Perinteistä Puolustusvoimain lippujuhlaa sekä marsalkka Mannerheimin syntymäpäivätilaisuutta vietettiin juhlallisesti Seinäjoella marsalkka Mannerheimin patsaalla.

Juhlatilaisuuden juonsi kokenein ottein Seinäjoen reserviläisten reservin sotilasmestari Jari Ojala. Puheen Mannerheimin patsaalla piti Puolustusvoimien Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Pasi Heinua.

Puolustusvoimat, Seinäjoen kaupunki, Seinäjoen seurakunta sekä maanpuolustus- ja perinnejärjestöjen edustajat laskivat havuseppeleet ylipäällikkö Mannerheimin patsaalle. Musiikista vastasi MPK:n Pohjanmaan soittokunta Arto Panulan johdolla.

Katso video juhlatilaisuudesta:

Vapaussodan Perinneliitto ry on Seinäjoella 21. toukokuuta 2022 pidetyssä liittokokouksessa valinnut uudeksi puheenjohtajaksi rikosylikonstaapeli evp Tapani Tikkalan. Hänet valittiin kenraalimajuri evp Kalervo Sipin tilalle. Sipi oli toiminut Vapaussodan perinneliitto ry:n puheenjohtajana vuosina 2008–2022.

Liittokokous 21. toukokuuta oli useassakin mielessä erityinen. Vapaussodan Perinneliitossa aina sen perustamisesta 1993 alkaen työskennellyt toiminnanjohtaja Arja Alkaman jäi liittokokouksen jälkeen vuosilomalle ja heinäkuun alusta ansaitulle eläkkeelle. Vapaussodan Perinneliitto on valinnut Arja Alkmanin tilalle uuden toiminnanjohtajan, Sami Rantasen, joka aloitti tehtävässään maaliskuun alussa 2022.

Yhteistyöjärjestönä Vapaussodan Perinneliiton kantavana teemana on koota ja yhdistää kansalaisia sekä järjestöjä, jotka haluavat vaalia itsenäisyystaistelujemme muistoa. Liittoon kuuluu 30 eri puolilla Suomea toimivaa perinneyhdistystä sekä neljä säätiötä, kannattajajäseniä on neljä.

Lisätietoja: toiminnanjohtaja Sami Rantanen, puh. 045 634 5025, vape@perinneliitto.fi

Vapaussodan Perinneliitto ry:n uusi puheenjohtaja Tapani Tikkala on ollut hallituksen jäsen vuodesta 2017. Hän on myös Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistyksen puheenjohtaja. Tikkala työskenteli ennen vuonna 2015 tapahtunutta eläköitymistään yli 40 vuotta poliisina, joista viimeiset 28 vuotta Keskusrikospoliisin Vaasan toimipisteessä pääasiassa henki- ja väkivaltarikosten tutkijana. Reservin majuri Tapani Tikkala on osallistunut vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja veteraanityöhön toimien aikaisemmin mm. Vaasan Reserviupseerikerho ry:n ja Vaasan Rintama- ja Sotaveteraanit ry:n puheenjohtajana sekä Maanpuolustuskoulutus ry:n (MPK) Vaasan koulutusalueen koulutuspäällikkönä.

Pian sodan loputtua kun isäni Lauri Perälä oli siirtynyt reserviin, saapuivat eräänä arkipäivänä Seinäjoen sotilaspiirin silloinen päällikkö Aalto ja aseupseeri Mattila kotiimme. He kysyivät isältä, voisivatko he keskustella luottamuksellisista asioista kolmistaan.

Miehet siirtyivät suljettujen ovien taakse kodissamme. Täällä Aalto ja Mattila kysyivät isältä, osaako ja haluaako isä pitää vain omana tietonaan arkaluotoisia asioita. Isäni vastasi myöntävästi heidän tiedusteluunsa, minkä jälkeen vieraat kertoivat Suomessa aloitetusta asekätkennästä ja pyysivät isää organisoimaan Kauhavalla asekätkennän. Miehet pyysivät isää etsimään kaksi aseiden vastaanottajaksi sopivaa henkilöä, yhden yhdyshenkilön sekä viisi aseiden kätkijää.

Tärkeää oli se, etteivät edes kätkijät tienneet toisistaan mitään. Tämän merkitys oli se, että jos yksikin joutui kiinni, hän ei pystynyt ilmiantamaan muita. Aseiden vastaanottajaksi isä pyysi Kauhavan osuuskaupan silloista johtajaa Rantaa, jonka isä oli oppinut osuuskaupan hallituksessa ollessaan tuntemaan jämeräksi mieheksi. Toisaalta Ranta oli toimensa puolestakin mitä sopivin. Osuuskauppaan tuli erilaisia tavarantoimituksia, mitä muu yleisö ihmetellyt mitenkään.

Lisäksi yleisen säännöstelyn vuoksi kaupassa oli näille tavaroille lukittu varasto ja varaston avain oli vain Rannalla. Toiseksi vastaanottajaksi isä suostutteli Kauhavan suojeluskunnan päällikön kersantti Mannilan. Yhteyshenkilöksi, jonka kautta sovittiin salaiset tiedot välitettäväksi isälle, hän sopi pankinjohtaja Ville Pernaan.

Asekätkijöiksi isä suostutteli luotettavia ampumaurheilu- ym. kavereitaan. Itse hän ei halunnut olla tässä vaiheessa kätkijänä, sillä hän oli varma, että häntä ensiksi epäiltäisiin, sillä hän oli ”lopettamassa” suojeluskunnan paikallishallituksen jäsenenä suojeluskuntaa. Hän otti haltuunsa suojeluskunnan asia- ym. paperit sekä vähäisen muun omaisuuden eli myi osuuskauppaan jäljellä olleet halot, joista saaduilla rahoilla maksettiin suojeluskunnan velat.

Asekätkentä tapahtui seuraavasti

Aseupseeri Mattila soitti isälle ja kertoi, että ajokoirakilpailun palkinnot lähtevät sillä hetkellä Kauhavalle. Mihin ne toimitetaan? Isällä oli vastaus valmiina: Osuuskauppaan. Näin viisi laatikollista aseita saapui keskellä päivää osuuskauppaan, kukin laatikko piti sisällään n. 50 kivääriä. Iltapäivän aikana Ranta soitti kätkijöille ja he hakivat laatikot illan aikana piilotettavaksi edelleen. Kun asekätkentä alkoi paljastua Oulun sotilaspiirin alueella, joutui suojeluskunnan paikallispäällikkö Mannila tunnustamaan ketkä olivat kauhavalaiset kätkijät.

Osa kätkijöistä oli hetken aikaa pidätettyinä ja loppujen lopuksi kaikki Kauhavalle kätketyt aseet luovutettiin viranomaisille. Myös isääni viranomaiset kuulustelivat asekätkennästä, mutta hänellä ei ollut mitään kerrottavaa niistä aseista, mitkä sotilasviranomaiset lähettivät. Asekätkentä oli Kauhavalla päättynyt.

Vaikka isä ei osallistunut varsinaiseen sotilasviranomaisten suunnittelemaan asekätkentään, hän silti oli aseiden kätkijä. Kauhavalainen poliisi Aspola oli takavarikoinut Kauhavan asemalle pysähtyneistä junista pohjoisesta etelään menneiltä sotilailta heidän aseensa. Aspola alkoi pelätä kiinnijoutumistaan ja soitti isälle, koska tiesi isän osallistuneen aseiden kätkentään, voisiko isä piilottaa hänen takavarikoimansa aseet.

Aseita oli poliisin varastoissa n. 10 kivääriä. Isä lupasi hoitaa asian ja niin meillä piiloteltiin näitä aseita eri paikoissa. Kun pahin oli ohi ja tilanne rauhoittunut, isä antoi näitä aseita kavereilleen metsästysaseiksi. Lakkautetun Kauhavan suojeluskunnan arkistopaperit (arkistolaatikon isä oli antanut naapurille navettaan jauholaariksi) isä piilotti yhdessä Erkki Passilan kanssa hänen salaojitustyömaalla ojan pohjalle.

Merkittävimpiä asiakirjoja näistä isän mielestä oli vain suojeluskunnan perustamisasiakirjat sekä paikalliskokousten pöytäkirjat.

Jaakko Perälä
Kauhava