Perinne

Jatkosodan legendaarisin ja suurin kaukopartioisku toteutettiin helmikuussa 1942 sadan miehen voimalla syvälle vihollisen selustaan suunnatulla retkellä tuhottiin venäläisten merkittävä huoltokeskus täydellisesti. Vihollinen huolsi tästä keskuksesta koko Äänisen alueen joukkojaan.

Päämajan alaiset kaukopartiomiehet olivat sotilaittemme eliittiä. Heille järjestettiin paras mahdollinen varustus ja muona mitä siihen aikaan oli saatavilla. Heiltä myös vaadittiin lähes yli-inhimillisiä suorituksia vihollislinjojen takana.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:n toimesta järjestetään esitelmätilaisuus tästä retkestä Seinäjoen kaupungin Apila -kirjaston Jaaksi-salissa 9.11.2022 klo 17.30 alkaen. Luennoitsijaksi saapuu Dosentti tietokirjailija Lassi Saressalo Turusta. Lassi Saressalo on perehtynyt perusteellisesti mm. jatkosodan aikaisiin kaukopartioretkiin.

Tilaisuus on vapaa ja 100 ensimmäistä mahtuu sisään.

Tervetuloa!

Lokakuu 2022 ja syksyn kaunis väriloisto sekä auringonlasku, kolme miestä sytyttämässä muistokynttilää Nurmon kirkkomaan sankarihaudan enkelipatsaalla. Ajatukset olivat noissa nuorissa miehissä, joista osa lepää jossain muualla kuin oman kiviristinsä alla. Tunne oli liikuttava ja harras. Vieraamme, sankarivainajien Taipale etsintäryhmää vetänyt Mika Albertsson halusi käydä ennen seuraavan päivän luentotilaisuutta Nurmon ja Seinäjoen sankarihaudoille, tottakai toive toteutettiin.

Mika Albertsson, rajavartiomestari (evp) on tehnyt työtä vaatimattomana, suurella sydämellä jo 28 vuoden ajan. Kun Timo Fors aikoinaan soitti Mikalle esittäen ajatuksen luentotilaisuudesta Seinäjoella oli Mika heti valmis. Aloittihan hän etsinnät Taipaleen sotatantereilla, jossa Etelä-Pohjalaisten uhri oli suuri, sekä sittemmin myös Äyräpään harjulla, Nurmolaisten surun paikassa.

Mietteet Nurmon kirkkomaalla menivät varsinkin noihin perheisiin, jotka eivät saaneet poikaansa, isää, läheistä haudattavaksi omaan kirkkomaahan. Epätietoisuuden tunne jäi kalvamaan mieliä, varsinkin jos kaatuminen ei ollut varmaa, josko sittenkin vangiksi ja paluu joskus.

Mikaa mukaillen;
”Tämä on työ, jolla on tarkoitus. Niin palkitsevaa on ollut tuoda sankarivainaja kotiin ja varsinkin, jos saadaan tieto vainajan henkilöllisyydestä, saattaa viesti tiedossa oleville omaisille.”

Äitini isä, oma vaarini kaatui surullisen kuuluisalla Kiteen lohkolla. Vaarini oli yli nelikymppinen ikämies haavoittuessaan Ruskealan pitäjässä, Ilolan kylässä ja kuoli haavoihinsa seuraavana päivänä 22.7.1941. Kaatuneet haudattiin väliaikaisesti Kiteen ja Tohmajärven hautausmaille ja siirrettiin sittemmin talven tullen kotiseurakuntiin. Vaimoni tekemään kuvakirja/historiikkiin haetut tiedot, sekä kirjeet rintamalta kotiin ja päinvastoin avartavat ns. omakohtaista ymmärrystä asiaan, vaikka vaarin sotatie kestikin vain 33 päivää.

Näitä tarinoita löytyy varmasti lähes jokaisesta suvusta. Oli kestettävä, työt tehtävä ja suru kestettävä jollakin tapaa.  Oliko katkeruutta omasta kohtalosta, en osaa sanoa, omassa mummossani en sitä lapsena havainnut.  Itse en tietenkään vaariani koskaan tavannut, mutta häntä muisteltiin ja hänestä puhuttiin paljon, sillä tavoin hän tuli tutuksi minullekin. Ja sururisti,  jonka mummoni minulle lupasi jo alakoululaisena on kunniapaikalla seinälläni muistuttamassa menneestä.

Seuraavana aamuna olivat Mika ja Timo YLE Radio Pohjanmaan haastateltavana. Hienoa näkyvyyttä asialle olivat myös ennen ja jälkeen lehdissä olleet mainiot koosteet. Päivällä oli tutustumiskohteena vapaaehtoisen maanpuolustuksen ehdoton kohde, Suojeluskunta- ja Lotta Svård museo, jota on aina hieno esitellä.

Illan luentotilaisuus Seinäjoen kaupungin valtuustosalissa alkoi sotilaskotisisarten kahvituksella. Itse luento oli järjestävälle puolelle, kuten tietysti myös luennoitsijalle mieluinen yllätys, tupa oli täynnä ja lisäpenkkejä piti hakea. Laskujeni mukaan kaikkiaan n. 130 ihmistä kuunteli mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan PowerPoint esityksen hiiren hiljaa.

Myöhemmin kysymyksiäkin sitten esitettiin ja jokainen sai niihin vastauksen. Loppusanoina tilaisuuden päätteeksi Hilja Haahden koskettava ja tilaisuuteen sopiva runo:

Olen varma siitä, että Rautjärven mies Imatralla tietää, että me täällä Etelä-Pohjanmaalla muistamme tilaisuutta lämmöllä.

Jari Ojala
Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys

Yle Radio Pohjanmaan Pauliina Jaakkolan haastattelussa 5.10.2022 Etsintäryhmä Taipaleen Mika Albertsson ja Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen vpj Timo Fors:

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen järjestämä luentotilaisuus videoitiin ja on katsottavissa tästä:

Vuonna 1952 toimi Etelä-Pohjanmaalla jo yhdeksän reserviupseerikerhoa: Alajärven, Ilmajoen, Kauhajoen, Kauhavan, Kurikan, Lapuan, Seinäjoen, Ylistaron ja Ähtärin kerhot.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin perustaminen

Eteläpohjalaisten edustajaksi Reserviupseeriliiton hallitukseen oli vuoden 1952 alusta valittu lapualainen reservin luutnantti Helge Leinonen, joka oli toiminut Lapuan Reserviupseerikerhon puheenjohtajana vuodesta 1947. Siviiliammatiltaan hän oli Lapuan Nahka- ja Valjastehdas Oy:n myyntipäällikkö. Ennen sotia hän oli työskennellyt virkamiehenä puolustusministeriössä ja osallistunut Helsingin reserviupseerien toimintaan.

Reserviupseeriliitto oli lähettänyt huhtikuussa 1952 jäsenkerhoilleen kiertokirjeen, jossa kerhoja oli kehotettu perustamaan alueittain piiritoimikuntia keskinäistä yhteydenpitoa ja toiminnankehittämistä varten. Tämän velvoitteen mukaisesti reservin luutnantti Leinonen kutsui koolle Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin perustamiskokouksen, joka pidettiin Seinäjoella tiistaina 23. päivänä syyskuuta 1952.

Kokouksen avaaja Helge Leinonen valittiin sen puheenjohtajaksi ja sihteeriksi kauhavalainen varatuomari reservin luutnantti Kullervo Kemppinen. Läsnä oli yhteensä 37 eteläpohjalaista reserviupseeria maakunnan kaikista yhdeksästä kerhosta. Reserviupseeriliiton edustajana oli paikalla pääsihteeri, reservin kapteeni Uolevi Räsänen Helsingistä. Hän selvitti kuulijoille piiriverkoston luomisen syitä. Yhteydenpito liiton toimistosta eri puolilla toimiviin kerhoihin on hankalaa. Piireittäin tapahtuva yhteistoiminta loisi kerhoille edellytykset tukea toisiaan, järjestää yhteisiä tapahtumia ja auttaa uusien kerhojen perustamista. Näitä näkökohtia monet osallistujat olivat ehtineet jo keskenään sulatella, sillä Räsänen oli jo edellisenä vuonna vieraillut eräissä maakunnan kerhoissa niitä esittelemässä.

Pääsihteerin selostuksen jälkeen kokous päätti perustaa Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin. Piiritoimikuntaan oli kukin kerho valinnut jäsenen ja hänelle varajäsenen.

Toiminta alkaa

Ensimmäinen Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin järjestämä tapahtuma oli Kurikan Yhteiskoululla 20. marraskuuta pidetty reserviupseerien kerhoilta, jossa esitettiin neljä lyhytfilmiä ja Kauhavan Ilmasotakoulun johtaja eversti Risto Pajari piti esitelmän lentokoneiden kehityksestä viime sotien jälkeen, sekä lentämisen vaikutuksista lentäjään. Kuulijoina oli 26 reservinupseeria neljästä eri kerhosta.

Seuraavan vuoden puolella siirryttiin alustajien hankinnassa jo valtakunnalliselle huipputasolle. Maaliskuussa 1953 pidettiin kahtena peräkkäisenä iltana Kauhavalla ja Seinäjoella tilaisuudet, joissa kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch esitelmöi aiheesta: ”Läpimurto Kannaksella ja suomalaisten vastatoimet kesällä 1944”. Siinä riitti lakeuden miehille kerrottavaa. Kuulijoita saapui kahteen tilaisuuteen yhteensä 157 henkeä.

Hengellistä toimintaa

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin hengellinen toiminta oli tavallaan alkanut jo ennen perustamiskokousta, sillä 25. päivä toukokuuta 1952 oli Seinäjoella pidetty reserviupseerien maakunnallinen hengellinen juhla. Se oli samalla näkyvin esimerkki eteläpohjalaisten kerhojen yhteistyöstä jo ennen piirin syntyä. Siksi toimikunta siirsi omansa järjestämisen seuraavan vuoden syksyyn. Marraskuussa 1952 pidettiin sitten ensimmäinen piiritoimikunnan organisoima reserviupseerien hengellinen päivä Ilmajoella. Siellä everstiluutnantti Niilo Simojoki alusti keskustelun aiheesta ”Suomalaisten soturien hengellinen perintö”. Päiville oli kutsuttu myös vakinainen upseerikunta Seinäjoen sotilaspiirin esikunnasta, Kauhavalta sekä Ilmajoen ja Ähtärin varikoilta.

Urheilutapahtumia

Ensimmäinen Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin järjestämä urheilutapahtuma oli hiihtomestaruuskilpailut 8. maaliskuuta 1953. Ne pidettiin Kuortaneella Pohjanmaan Urheiluopistolla, joka toimi silloin kolmatta vuottaan. Kisapäiväksi osui täysi vesikeli, mutta silti kilpailut innostivat paikalle 19 osallistujaa kolmesta kerhosta Kauhajoelta, Lapualta ja Seinäjoelta. Kilpailuun kuului noin 7km verryttelytaival ja noin 3km pikataival. Hiihtoaika saatiin laskemalla yhteen edelliseen kuluneesta ajasta viidennes ja jälkimmäinen aika sellaisenaan. Lisäksi tehtäviin kuului yksi kuljetun matkan arviointi, yksi välimatkan ja kaksi etäisyyden arviointia. Yleisen sarjan voitti Lapuan kerhoon kuuluva talon isäntä, opistonjohtaja reservin vänrikki Jukka Uunila ja ikämiestensarjan reservin luutnantti Veikko Niemi-Aro Kauhajoelta. Joukkuevoiton vei Kauhajoen kerho.

Tyhjällä kukkarolla liikkeelle

Uusi perustettu reserviupseeripiiri aloitti tyhjin kukkaroin. Jotta ensimmäisen maakunnan ulkopuolelta tulleen alustajan kenraaliluutnantti Oeschin matkakulut saatiin maksetuksi, kerättiin jokaiselta häntä kuulemaan tulleelta reserviupseerilta 100mk, vaikka pääsymaksut eivät kerhoiltoihin normaalisti kuuluneetkaan. Lisäksi jokaiselta kerholta perittiin kertaluonteisesti 1000mk muiden vierailijoiden ja piirin hiihtomestaruuskilpailujen kustannuksiin. Kolme kuukautta myöhemmin tilanne parani, kun Vaasan Puuvilla Oy teki Reserviupseeriliitolle lahjoituksen, josta 30000mk erotettiin Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirille. Sittemmin kassa karttui mm. osuuksilla arpajaisten tuotoista.

Helmikuussa 1954 kirjoitetussa Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin ensimmäisessä toimintakertomuksessa piirisihteeri reservin luutnantti Martti Kojola luonnehtii kulunutta vuotta:

”Piiritoimikunnan tähänastinen toiminta niiden tehtävien suorittamiseksi, joita sille on asetettu, on ollut alustavaa laatua ja perustusten luomista jatkuvalle ja vakiintuvalle toiminnalle. Piiritoimikunta ei keskuudestaan saa yksin paljon aikaan, elleivät sen jäsenet kukin kerhoissaan yhdessä kerhojen toimihenkilöiden kanssa pyri toteuttamaan niitä toimintoja ja tehtäviä, jotka kuuluvat liittomme tehtäviin. Eivätkä kerhojen toimihenkilötkään saa toimintaa eläväksi, elleivät kaikki kerhojen jäsenet ole niissä mukana. Täten meidän yhteisten päämääriemme ja ehyen reserviupseerikunnan luomiseksi maakunnassamme edellyttää meidän kaikkien aktiivista toimintaa.”

Julkaisu on referaatti Kalevi Heikkilän kirjoittamasta Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin ”Kärppä ja hopearuusu” –historiikista.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry juhlii 70-vuotiasta taivaltaan Ravintola Almassa 5.12.2022 itsenäisyyspäivän vastaanoton yhteydessä.

Sotien 1939-1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry järjestää erittäin mielenkiintoisen ja ennen näkemättömän luennon sankarivainajien etsinnästä ja saattamisesta kotimaan kirkkomaan multiin.

Sankarivainajien etsintäryhmä Taipaleen ryhmänjohtaja rajavartiomestari (evp) Mika Albertsson tulee luennoimaan 27 vuoden kokemuksella sankarivainajien kotiin saattamisesta mm. Äyräpäästä, Taipaleenjoelta, Ihantalasta sekä Karjalan Kannakselta. Luento järjestetään Seinäjoen kaupungin valtuustosalissa keskiviikkona 5.10.2022 klo 17.30 alkaen. Sotilaskotikahvit on mahdollista nauttia klo 17.00.

Luentotilaisuus on maksuton.

Tervetuloa!

Videokooste etsintäryhmä Taipaleen toiminnasta:

Viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana Kauhavan Reserviläiset ovat keskittäneet muiden toimien kärsimättä merkittävän määrän aikaa Kauhavan Sotien 1939-40 ja 1941-1944 sankarihaudan hautakivien kunnostukseen.

Yleiskaava suojelee alueen maakunnallisesti arvokkaana kulttuuriympäristönä, jossa on turvattava maisema- ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen, ja saneerauksen voidaan ajatella palvelleen myös tätä päämäärää.

Aika oli tehnyt tehtävänsä

Kanta-Kauhavan Sankarihauta on perustettu vuonna 1940 Talvisodan sankarivainajien viimeiseksi leposijaksi. Samalle sankarihautausmaalle on haudattu sotien 1941-1944 sankarivainajat. Sankarihaudalla sijaitseen myös Johannes Haapasalon veistämä Rukoileva sotilas -muistomerkki, joka on paljastettu vuonna 1947 (Ilkka-lehti, 15.9.1947). Sankarihaudan kiviä on pesty ja huollettu säännöllisesti seurakunnan toimesta. Likimain 10 vuotta sitten paikallisten veteraani-, sotaorpo- ja maanpuolustusjärjestöjen yhteistyönä kiviin on lisätty kaatumispaikkatiedot.

Vuonna 2020 Lasse Rajamäki teki Kauhavan Reserviläiset ry:n yleiskokouksessa esityksen, että sankarihaudan kivet kunnostettaisiin. Lasse oli kunniavartioita järjestäessään silmäillyt kiviä ja havainnut monen kiven osalta tekstien erottuvan vain vaivoin. Kauhavan Reserviläiset ry:n yleiskokous valtuutti johtokunnan selvittämään, miten Kauhavan Seurakunta ajatukseen suhtautuu ja kun kirkkoherra Jyrki Jormakka näytti hankkeelle vihreää valoa alkoi tarvittavan rahoituksen varmistaminen.

Saneeraukseen varoja pienkeräyksellä ja säätiöiltä

Hankkeen kustannusten arvioitiin olevan yli 10 000 euroa ja oli selvää, että Kauhavan Reserviläiset ei yksin kykenisi taloudellista vastuuta kantamaan. Kun tietoisuus sankarihaudan saneerausprojektista levisi laajempaan tietoisuuteen mm. Ylen (Yle 5.12.2020) ja Komiat-lehden (Komiat-lehti 26.11.2020) sekä yhteistyöverkostojen kautta, projekti keräsi nopeasti tukijoita. Yhdistys anoi Poliisilta pienkeräysluvan (RA/2021/632) ja heti luvan saamisen jälkeen järjestettiin Himmetä ei muistot saa -tonkkakeräys Kanta-Kauhavan kauppaliikkeissä. Sirkka ja Mauri Kallion säätiö sr lähti mukaan merkittävällä lahjoituksella. Lisäksi paikallinen Säästöpankin kulttuurirahasto sr päätti kohdentaa vuosittaisia tukieuroja sankarihaudan kunnostusprojektille. Sen lisäksi että useat paikalliset yhdistykset rekrytoivat jäsenistöään tonkkakeräyksen suorittajiksi, moni yhdistys osallistui myös rahallisella tuella. Kauhavan Reserviläiset saivat lisäksi Reserviläisliiton projektitukea sankarihaudan saneeraukseen ja näin osa jäsenmaksuista palautui takaisin kentälle.

Vapaaehtoiset auttoivat kivien siirrossa ja asennuksessa

Kivien siirto suoritettiin useammassa erässä, merkiten ennen siirtoa kivien paikat ja järjestys, jotta ne osattiin myöhemmin laittaa takaisin paikoilleen. Kivien siirrossa avusti Kauhavan Kuljetuspalvelu. Kauhavan kiviveistämö puhdisti kivet ja hopeoi osin näkymättömiin häipyneet tekstit. Vapaaehtoiset reserviläiset auttoivat kivien nostossa ja siirrossa sekä myöhemmässä asennuksessa. Ennen lumentuloa syksyllä 2021 kivet olivat takaisin paikoillaan. Keväällä 2022 Sotien 1939-1940 ja 1941-1940 sankarihaudan kivien asennusta vielä korjattiin ja seurakunta viimeisteli sankarihaudan istutuksilla. Uudet kynttilälyhdyt seurakunta oli hankkinut jo aiemmin.

Laatta kertoo sankarihautausmaan perustiedot

Saneerauksen yhteydessä sankarihautausmaalle asennettiin sen perustiedot sisältävän tietolaatta, jollaisella Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli istunnossaan 14.4.2021 on kehottanut hiippakunnan seurakuntia saattamaan nähtäville Kaatuneiden Muistosäätiön Sankarihautausmaiden perustiedot -hankkeen mukaisesti.

Kaatumapaikkatiedoksi korjattiin “Kenttijärvi”

Kivien kunnostustyön ollessa meneillään, erään sankarivainajan omaiset ottivat Lasse Rajamäkeen yhteyttä ja kertoivat, että kaatumispaikaksi merkityn Kerttijärven sijaan kivessä tulisi lukea Kenttijärvi, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Kostamuksesta koiliseen. Omaiset toivoivat, että saneerauksen yhteydessä kaatumispaikka kirjattaisiin oikein ja näin tapahtui.

Kauhavan sankarihautausmaalla lepää monen aselajin sotureita

Kauhavan sankarihautausmaalla lepää monen aselajin sotureita. Talvisodan sankarivainajien enemmistö palveli Jalkaväkirykmentti 23:ssa. Jatkosodassa puolestaan kaatuneista valtaosa palveli Jalkaväkirykmentti 37:n 1. konekiväärikomppaniassa. Kauhavan sankarihautaan on siunattu myös ilma-aseen puolesta kaatuneita, joiden palveluspaikkoja olivat olleet Lentolaivue 12, 24, 28, 30, 32, 44 ja 46 sekä Lentosotakoulu. (Sotasampo, luettu 12.8.2022)

Lopuksi

Kauhavan Reserviläiset ry:n veteraanivastaavan Lasse Rajamäen aloitteesta käynnistettyyn Himmetä ei muistot saa -projektiin saatiin mukaan laaja yhteistyökumppanien joukko. Yhteistyössä olivat mukana Kauhavan Sotainvalidit ry, Kauhavan Sotaveteraanit ry, Kauhavan Reserviupseerikerho ry, Kauhavan Rotaryklubi ry, Lions Club Kauhava ry, Lentosotakoulun kilta ry, Kauhavan Lentosotakoulun perinneyhdistys ry, Raatteen portti, Kauhavan kiviveistämö, Kauhavan Kuljetuspalvelu, Kauhavan kaupunki, Kauhavan seurakunta, Sirkka ja Mauri Kallion säätiö, Kauhavan Säästöpankin Kulttuurisäätiö sekä lukuisat yksityiset henkilöt. Parhaat kiitokset kaikille mukana olleille.

Tekemämme veteraaniperinnetyö sai lisäksi positiivista huomiota tiedotusvälineissä sekä uusia henkilöitä liittymään jäseniksi Reserviläisliittoon.

Antti Isosalo
Puheenjohtaja
Kauhavan Reserviläiset ry

Kauhavan Reserviläiset on perustettu vuonna 1956 ja sen kotipaikka on Kauhava, joka on myös yhdistyksen pääasiallinen toiminta-alue. Jäsenistöön kuuluu sekä reservin aliupseereja että miehistöä ja reservin upseereja. Jäseniä yhdistyksellä on tällä hetkellä likimain 200 henkilöä. Yhdistyksellä on kotisivut osoitteessa: https://kauhavan-reservilaiset.reservilaisliitto.fi/.