Lottajohtaja Fanni Luukkosesta on valmistunut kauan odotettu henkilökuvadokumentti Sotalotta: Fanni Luukkonen Lotta Svärdin johtajana 1929-1944. Dokumentin on käsikirjoittanut dokumentaristi ja sotakamreeri Raimo Salo ja se sai ensi-iltansa Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa Seinäjoella 9.11.2022.
”Fanni Luukkonen antoi kaikkensa rakastamalleen Lotta Svärdille ja dokumenttielokuva on kunnianosoitus ”post mortum” ja tuleville sukupolville muistutus tinkimättömästä velvollisuuden kutsusta”, kertoi dokumentin ohjaaja Raimo Salo. Haastateltavina dokumentissa ovat Fanni Luukkosen vaiheita tutkineet teologian tohtori Marjo-Riitta Antikainen ja filosofian tohtori Tiina Kinnunen. Seinäjoen museot on ollut dokumenttiprojektissa mukana yhteistyökumppanina. Dokumenttia on kuvattu Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa kesällä 2022.
Ennen 35-minuuttista dokumenttifilmiä Raimo Salo kertoi kuinka Sotalotta-dokumentti sai alkunsa haastatteluista, joita hän teki vuosien 2011-2012 aikana. Hän haastatteli lähes sataa lottaa vuonna 2013 ilmestynyttä Viimeinen testamentti -dokumenttiaan varten, joka käsitteli Suomen lottien kokemuksia. Siinä yhteydessä hän sai runsaasti tietoa Fanni Luukkosesta ja idean tehdä hänestä dokumentti. Raimo Salo on myös muusikko ja hän avasikin illan laulaen ja kitaraa soittaen.
Dokumentin alku kuvaa tavalliseen Iiläiseen työläisperheeseen vuonna 1882 Oulussa syntyneen Luukkosen kouluttautuneen kansakoulun opettajaksi mutta maanpuolustustyö veti häntä puoleensa. Lotta Svärd -järjestöön liittyessään hän työskenteli Sortavalan seminaarin tyttöharjoituskoulun yliopettajana. Vuoden 1918 sodan aikana hän tuki Sortavalan suojeluskuntalaisia. Hän oli yksi Sortavalan Lotta Svärd -yhdistyksen perustamiskokoukseen saapuneista naisista vuonna 1919 ja samassa kokouksessa hänestä tehtiin yhdistyksen sihteeri. Järjestössä oli tuolloin noin 60 000 jäsentä. Hän aloitti Lotta Svärd Sortavalan piirisihteerinä vuonna 1921.
Luukkonen toimi Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunnan jäsenenä vuosina 1925–1929 ja puheenjohtajana vuosina 1929–1944. Luukkonen oli maltillinen ja turvallinen äitihahmo. Hän toimi päätoimisesti Lotta Svärd-järjestön johdossa, ja hänen työskentelyään leimasi velvollisuudentunto, äärimmäinen ahkeruus ja työlle omistautuminen. Lottakenraaliksi kutsuttu Fanni Luukkonen loi vuosina 1929–1944 Suomen suurimman naisjärjestön sekä vapaaehtoisen maanpuolustuksen organisaation. Sen lakkauttamisen aikaan syyskuussa 1944 sillä oli yli 200 000 jäsentä.
”Lottakenraali” Luukkonen sai kunnianosoituksia niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Sotamarsalkka Gustaf Mannerheim ojensi hänelle ensimmäisenä naisena ensimmäisen luokan Vapaudenristin miekkoineen talvisodan jälkeen kesäkuussa 1940. Valtakunnankansleri Adolf Hitleriltä hän sai Kotka-ritarikunnan ristin ”bolsevismia vastaan käydystä taistelusta” toukokuussa vuonna 1943. Luukkonen oli ainoa ei-saksalainen nainen, jolle tämä merkki annettiin.
Välirauhansopimuksessa Neuvostoliiton kanssa päätettiin Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisesta. Fanni Luukkoselle tämä merkitsi elämäntyönsä menettämistä. Hänestä tuli persona non grata ja jäi täysin tyhjän päälle. Hän eli Helsingissä pienen eläkkeensä turvin tehden tilapäisiä kirjallisia töitä. Hän oli ollut merkittävä mediapersoona ja vaipui nyt täysin näkymättömiin. Puolustusvoimat unohti hänet, samoin valtiovalta ja media. Hän kuihtui ja riutui pois. Hän menehtyi kolme vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen vuonna 1947. Siunaustilaisuus Helsingissä sai valtavan mediahuomion. Hänet haudattiin Iihin sukuhautaan. Hänen haudallaan olevassa kivessä lukee ”Isänmaa on Jumalan ajatus”.
Hänen kuljetettiin junalla Helsingistä Ouluun ja juna pysähtyi useilla asemilla, jolloin paikallisten Lotta Svärdin -järjestön aktiivit saivat viettää asemalla muistotilaisuuden ja jättää hänelle kukkalaitteet. Näin myös Seinäjoella, kertoi museoneuvos Marja-Liisa Haveri-Nieminen tilaisuuden lopulla. Tilaisuus päätettiin Raimo Salon säestämiin yhteislauluihin.
Timo Sysilampi