Artikkeli

Lakeuden Maanpuolustaja toivottaa lukijoilleen oikein hyvää ja rauhallista Joulua!

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien Tulitauko-orkesteri esittää isänmaallisen Joulutervehdyksen.

TULITAUKO-ORKESTERI
Laulu – Osku Ketola
Kitarat – Timo Luostari
Basso – Juha-Matti Hirsimäki
Rummut – Jussi Lahtinen

MIELENRAUHAA
Säv. K Halonen San. E Kettunen Sov. T Luostari

KUVAUS, LEIKKAUS JA OHJAUS
Jani Syvänen

ÄÄNIKÄSITTELYT
Timo Luostari

Joulu ja sitä edeltävä adventti ovat toivon aikaa. Tätä ilmentää joulun virsi (VK 27:1).

”Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä,
rientäkää, kutsuu nyt Betlehem.
Etsikää lasta, taivaan kuningasta
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa Herraamme.”

Toivo on sukua odotukselle. Kaikki ei ole vielä toteutunut, jotain puuttuu. Mitä enemmän toivova ihminen kaipaa, sitä merkityksellisemmäksi toivon kohde käy. Toivon täyttäjää on etsittävä, ja lopulta myös kumarrettava.

◊◊◊

Toivolle on tarvetta tänäänkin. Maailma on pandemian kourissa, ja tulevaisuuden näkymät ovat utuiset. Ilmastonmuutos jyllää hitaasti mutta varmasti. Ääri-ilmiöt toistuvat. Olemme siirtyneet jyrkkien vastakkainasettelujen aikakauteen. Äänekkäimmät ja kovimmat saavat viestinsä kuuluviin. Hyvä tahto tuntuu jäävän pahoinvoinnin varjoon. Ei siis ole ihme, jos pelko, toivon vastakohta, hiipii mieleen.

Minkä varaan voimme rakentaa tulevaisuuden tällaisessa maailmassa? Jaksatko sinä vielä toivoa?

◊◊◊

Toivoa tarvitaan erityisesti silloin, kun usko tulevaisuuteen horjuu tai kun rakkaus hiipuu ja itsekkyyden valta kasvaa. Toivo kuitenkin syntyy kielteisistä tulevaisuuden näkymistä huolimatta. Sen vuoksi toivoa kutsutaan jopa jumalalliseksi hyveeksi.

Toivon saa aikaan Jumala, joka tulee luoksemme. Hän johdattaa eteenpäin uhkien keskellä. Hän rohkaisee, kannustaa ja saa luottamaan ja iloitsemaan. Ja mikä ihmeellisintä, hän käyttää hyvää tahtovia lähimmäisiä, myös sinua, toivon ylläpitämiseen.

Toivolle on tunnusomaista, että se herää hitaasti ja vähitellen. Huomaamatta se karkottaa epätoivon, pimeyden ja pelon. Odotus täyttyy. Niin kuin kerran Betlehemissä, kun Jumalan Poika syntyi. Nyt on toivon aika.

Levollista ja iloista joulua toivottaen

Ylihärmän reserviläiset ovat järjestäneet Joulutulet -tapahtuman jo kuuden vuoden ajan Härmän kylpylän laavulla. Tapahtumassa kuultiin rovasti Esa Vaittisen hengellinen puhe 15.12.2021.

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon, sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Jes.9.

Tämä profeetta Jesajan jo satoja vuosia aikaisemmin ennustama erityinen lapsen syntymä tapahtui siis ensimmäisenä jouluna reilut 2000 vuotta sitten Beetlehemissä. Eipä tämä joulunaika mene meiltä keneltäkään huomaamatta ohi. Joka taajamassa on monenlaista jouluvaloa tuomassa valoa pimeimpään vuodenaikaamme. Kyllähän ne lukuisat jouluvalot tahtovat muistuttaa meitä myös siitä joulun alkuperäisestä sanomasta. Se joulukuusen latvassa oleva tähti muistuttaa meitä siitä Beetlehemin tähdestä, jonka johdolla itämaan tietäjät osasivat löytää vastasyntyneen Jeesus-lapsen luo. Jumalan sana saa olla meille se tähti, joka johdattaa elämässä oikeaan suuntaan.

Maanantaimarssilla me reserviläisjoukolla juuri tällä viikolla kävelimme tämän Härmän kylpylän ympäri ja siinä pihalla pysähdyimme ihastelemaan kookasta ja komiaa joulukuusta valoineen ja latvassa loisti kirkas tähti. Kaikkihan meillä täällä on komiaa. Ja mitä meiltä puuttuu, sitä ei tarvitakaan. Jos rehellisiä olemme, niin kyllähän me tämän päivän härmäläiset ja suomalaiset yltäkylläisyyden keskellä elämme. Tuskin tällaista aikaa osasi kuvitellakaan tulevaksi vaikkapa yli 80 vuotta sitten, kun Suomi taisteli olemassaolostaan vihollisen ylivoimaa vastaan. Niin vain sodan vuosistakin selvittiin kovalla taistelulla ja raskain uhrein. Kansa taisteli ja turvautui kaiken hädän keskellä Jumalan apuun ja johdatukseen. Sitä voidaan kysyä, että miten on tänä aikana?

Onhan koko elämämme lahjaa Elämän Antajalta. Sitä ei saisi unohtaa. Aihetta on kiitokseen.

Tämä joulunaika on vuoden kiireisintä markkina-aikaa. Toki kaupan alan ihmisten on hyvä saada palkkansa, mutta kun on isoja marketteja, jotka ovat auki yötäpäivää ja pyhät arjet, niin eihän siinä ole mitään tolkkua. Ei se tärkein, itse alkuperäinen joulun sanoma tule ostamalla. Se on arvokkainta ja silti ilmaista. Jeesuksessa, siinä joulun lapsessa Jumala, Taivaallinen Isämme lähetti pelastuksen tähän maailmaan. Jumala syntyi ihmiseksi. Tämän maailman pimeään tuli valoa, taivaallista kirkkautta.

Monenlaisen pimeyden keskellä me tässä maailmassa elämme. Näyttää, ettei maailmanlaajasta pandemiasta edelleenkään eroon päästä. Aina vain sodanuhka on todellisuutta myös keskellä eurooppaa. Erilaisia uhkakuvia on helppo nostaa esille. Tulevaisuus voi tuntua pelottavalta. Kuoleman varjon maassa me asumme. Jos me jouluaattoiltana menemme hautausmaalle, niin siellä loistavat lukemattomat hautakynttilät. Ne muistuttavat meitä siitä, että sinne kuolemankin pimeään loistaa taivaan valo, ikuinen kirkkaus. Myös se viimeinen vihollinen eli kuolemakin on jo voitettu.

Tuskinpa Jeesuksen syntymää juhlittaisiin, jos hän olisi jäänyt vain sinne seimen lapseksi. Hän tuli tähän maailmaan suorittamaan sitä tehtävää, jonka oli Jumalalta saanut. Meidän tähtemme hänen piti kärsiä ristinkuolema. Hän kärsi puolestamme ”ristillä rinnalla ryövärin”, että voisimme saada armon ja anteeksiannon. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan hän valmisti pelastuksen, tien taivaaseen -niin, että voidaan uskoa niin kuin laulussa lauletaan, että ”taivasta kohti matka vie”.

Esa Vaittinen
Rovasti