Artikkeli

Vuoden 47. viikko on valtakunnallinen mielenterveysviikko. Käsittelen asiaa reserviläisnaisen näkökulmasta ja pohdin aihetta omien kokemusteni, huomioiden ja käymieni keskusteluiden pohjalta. Uskon ja tiedän, että henkilön oma kokemus siitä mitä on olla varusmies ja myöhemmin kokemus siitä, mitä on olla reserviläinen vaikuttavat suoraan hänen aktiivisuuteensa.

Osa lukijoista tuhahtaa tällä hetkellä, ettei asia ole näin enkä tiedä mistä puhun. Jos olet laiska, huonossa kunnossa ja ilman motivaatiota, niin ei varmaan ole aktiivinen varusmiespalveluksessa saatikka reservissä. On totta, että omalla motivaatiolla ja muilla edellä mainituilla asioilla on merkitystä aktiivisuuteen. Mutta jokaisen mennessä itseensä huomaa, että sinun omat mielipiteesi ja toimintasi peilaantuvat sinun kokemukseen ja tunteeseen asiasta. Työskentelen siviiliammatissani nuorten aikuisten kanssa, joista yli puolet on maahan poljettuja ja tavalla tai toisella kiusattuja, aliarvostettuja. Heidän kanssaan teemme päivittäin työtä sen eteen, että he saavat jälleen tuntea olevansa arvokas ja mahdollisuuden turvallisesti suunnitella tulevaisuutta. Myös heille on annettava mahdollisuus kehittyä, kasvaa ja näyttää omat vahvuutensa. Nämä samat mahdollisuudet tulee antaa varusmiespalveluksessa ja viimeistään reserviläisenä.

Oma mielenkiintoni aiheeseen virisi keskusteltuani reserviläisnaisten vähäisestä lukumäärästä aktiivitoimijoissa. Keskusteluparini oli itsekin reservissä oleva naishenkilö, joka kommentoi pohdintaani todeten, että ainakin hän itse oli kymmenen vuotta maan alla palvelusaikana kohtaamansa kiusaamisen vuoksi. Palveluksen jälkeen hän halusi unohtaa armeijan harmaat enkä lainkaan ihmettele miksi vapaaehtoinen maanpuolustus reserviläisenä ei palveluksen jälkeen motivoinut. Jokainen meistä voi mennä itseensä, kiinnostaisiko sinua. Jotkut nousevat Feenix-linnun lailla entistä motivoituneempana, mutta tämän viedessä aikaa heiltä jää paljon rikkaita muistoja saamatta ja ainutlaatuisia harjoituksia kokematta. Ikävät muistot ovat
poteron pohja, miksei aktiivitoimijoissa ole juurikaan naisia. Jäävuoren huipulla on haasteina ruuhkavuosien tuoma kiire ja etenkin tietämättömyys toiminnasta ja siihen mukaan pääsemisestä. Mutta palataan jäävuoren huipulta takaisin pohjalle.

Puolustusvoimat ovat tehneet linjauksen kiusaamisen kitkemisestä. Itse hyväksyn kollektiivisen koulutuksen enkä pidä sitä simputuksena. Puolustusvoimissa on hyväksytty hierarkia ja niin sen tulee ollakin. Suuria massoja on saatava liikkeelle ja tottelemaan käskyjä, jotta toiminta on tarkoituksenmukaista. En tarkoita, että varusmiehiä ja reserviläisiä tulisi pitää silkkihansikkain ja varoa käskyttämästä, mutta maalaisjärki olkoon olemassa. Asevelvollisina me kaikki olemme kuitenkin saman valan Isänmaalle vannoneet ja olemme valmiita sitä puolustamaan tarvittaessa omien voimiemme mukaisesti. Tällä ajatuksella kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista hänen tahtoessaan osallistua harjoituksiin tai suorittaa palvelus sukupuolesta riippumatta, näin sanoo myös sotilasvala: ” Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.” Naisten vähättely, isottelu ja kukkopoikailu ei tositilanteessa vahvista ketään, kehitä mitään eikä auta etenkään maanpuolustuksellisesti.

Aiemmissa kirjoituksissa olen tuonut esille erinomaisen hengen, mitä olen kokenut reserviläistoimijana. Usein olen ollut ainut nainen, muttei se ole menoa haitannut. Minut on otettu aina vastaan hymyileväisesti kätellen ja toivotettu tervetulleeksi. Ainahan se jännittää, kun näin nuorena aikuisena astun vanhojen konkareiden joukkoon, mutta se ei saa nousta esteeksi. Olen samalla tavalla asevelvollinen kuin suurin osa muistakin reserviläisistä, minulla on mahdollisuus edistää vapaaehtoista maanpuolustusta samalla tavalla kuin kymmeniä vuosia toiminnassa mukana ollut. Erityisen kiitollinen olen siitä, että olen saanut siirtää tietoa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta sekä tuleville naispuolisille asevelvollisille, kuin myös heille jotka ovat oman palveluksena aikaa sitten käyneet ja tahtovat parantaa sekä omaa, että ympäristön toimintaa vastaamaan paremmin 2010-luvulla palveluksensa käyneiden tarpeita.

Joten tulevan varusmiehen vanhempi, nykyinen palveluksessa oleva varusmies ja kouluttaja, kuin myös reserviläinen, on sinun tehtäväsi olla ylläpitämässä hyvää, toimivaa ja tasavertaista toimintakulttuuria sekä ennen palvelusta, palveluksen aikana kuin myös sen jälkeen. Jos mahdollisesti aktiiviset, motivoituneet reserviläiset poljetaan jo palveluksen aikana kymmeneksi vuodeksi kiven alle, vaatii se sekä puolustusvoimilta, että reserviläistoimijoilta paljon resursseja. Nämäkin resurssit voisimme käyttää luotettavaa, laadukkaaseen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseen ja toimintaan, joka kasvattaa asevelvollisten osaamista, luoden heille ja meille onnistumisen kokemuksia sekä hyviä muistoja millaista on olla reserviläinen reserviläisten joukossa. Sillä parhaimmillaan reserviläistoiminta on kuin yhteisöllisyyden tukipartio, joka nostaa taistelutoverin ylös sieltä poteron pohjalta.

Marjo Kauppinen

Liiton uusi puheenjohtaja valitaan Turun liittokokouksessa 16.11.2019. Liiton nykyinen puheenjohtaja Mikko Halkilahti ilmoitti ettei hän ole enää käytettävissä puheenjohtajan tehtävään nykyisen kauden päättyessä vuoden 2019 lopussa.

Liiton sääntöjen mukaan puheenjohtajaa valittaessa tulevat kysymykseen vain ne suostumuksensa tehtävään antaneet henkilöt, jotka jäsenyhdistys tai henkilöjäsen ovat ilmoittaneet liittohallitukselle kahta kuukautta ennen liittokokousta. Puheenjohtajaehdokkaat tuli ilmoittaa 16.9. mennessä.

Puheenjohtajaehdokkaiksi ilmoittautui 5 hakijaa: Leila Kaleva, Veli-Matti Kesälahti, Aaro Mäkelä, Petri Ranta ja Tuomas Kuusivaara.

Lakeuden Maanpuolustaja tarjosi puheenjohtajaehdokkaille mahdollisuuden esittäytyä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien ja tukijain maanpuolustusjulkaisussa:

Leila Kaleva

Olen ehdolla Reserviupseeriliiton puheenjohtajaksi

Reserviupseeriliitto on maanpuolustusaatteen eturivin lipunkantaja ja merkittävä yhteiskunnallinen toimija. Liiton yhteiskunnallista roolia ja edunvalvonnan vaikuttavuutta pitää kuitenkin terävöittää. Haluan tuoda strategisen osaamiseni ja johtajakokemukseni liiton käyttöön ja olla viitoittamassa liiton tulevaisuutta. Siksi olen ehdolla liiton puheenjohtajaksi.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttä on ollut myllerryksessä lakimuutosten myötä. Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta astuu voimaan vuoden vaihteessa ja käynnissä on kiivas työ toiminnan järjestelemiseksi vuodelle 2020.

Siviilityössäni strategiajohtajana olen tottunut siihen, että muutos on jatkuvaa. Muutoksessa proaktiivinen ote ja ennakointi on olennaista. Vision ja strategian on oltava kirkas näyttäen tietä tulevaan. Luonnos RUL:n kolmivuotissuunnitelmaksi vuosille 2020-2022 sisältää oikeita asioita ja oikean suunnan. Liiton strategia on hyvä ja kattava. Kuitenkin esimerkiksi lakimuutoksiin vaikuttamisessa on osittain epäonnistuttu, koska asialle ei ole riittävän ajoissa annettu riittävää fokusta. Todellinen vaikuttaminen olisi vaatinut tiivistä yhtedenpitoa lainsäädäntöä valmistelevaan tahoon pelkän passiivisen sidosryhmäkuulemiseen kutsua odottelevan taktiikan sijaan. Suhteet eivät synny hetkessä, niiden luominen ja ylläpitäminen on pitkäjänteistä toimintaa.

Strategia on valintojen tekemistä ja priorisointia. Liiton tärkeimmät tehtävät tulevalle kolmivuotiskaudelle ovat:

1) Lakimuutosten negatiivisten vaikutusten minimointi maanpuolustuskoulutukseen ja vapaaehtoisten kouluttajien motivaatioon.

Vapaaehtoista maanpuolustusta säätelevän lain käytännön sovellutukset puhuttavat nyt laajasti ja iso osa työstä pitää saada valmiiksi jo tämän syksyn aikana. Muutoksia tarvitaan lyhyellä aikavälillä lain soveltamista määrittäviin asetuksiin ja pidemmällä aikavälillä myös lakiin. Laki on säädetty kiireellä, eikä siitä ehditty antaa riittävää ohjeistusta ja toimintamalleja soveltamiseksi. Hyvä esimerkki tästä on MPK:n ammunnat, jotka jouduttiin keskeyttämään hetkeksi uuden lainsäädännön ymmärrysvaikeuksien seurauksena. Sen sijaan, että meidän tarvitsisi pohtia toteutuuko nykyisessä lain säätämisessä edes eduskunnan tahto, tarvitsemme kanavan yhteistoimintaan lakeja valmistelevien virkamiesten kanssa, voidaksemme todeta siinä ainakin toteutuvan maanpuolustustahdon. Tästä syystä RUL:n on pystyttävä astumaan askeleen verran pidemmälle ja päästävä negatiivisten vaikutusten minimoimisesta tilanteeseen, jossa sen positiivista tahtoa kuullaan ja lain valmisteluissa aidosti huomioidaan.

2) Proaktiivinen edunvalvonta edellyttää aktiivista viestintää, hyviä suhteita päätöksentekijöihin ja uutta otetta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Me reserviläiset tiedämme ja tunnemme, mitä maanpuolustustyö on. Muuttuneen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön myötä myös laajemman joukon tulee ymmärtää maanpuolustustyön ja ampumaharrastuksen tärkeys yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle. Ilman laajempaa ymmärrystä ja tukea maanpuolustukselle ja ampumaharrastukselle tulemme myös jatkossa kohtaamaan haastavia muutoksia. RUL:n osallistuminen SuomiAreenaan on hyvä avaus ja tämänkaltaista tarvitaan. Hyvät ja tiiviit suhteet päätöksentekijöihin ja laaja yhteiskunnallinen verkostoituminen ovat avainasemassa ja suhteiden luomiseen tulee panostaa pitkäjänteisesti entistä enemmän ja uudenlaisia keinoja hyödyntäen. Linjaukset eivät saa olla siitä kiinni, mikä puolue milloinkin on vallassa. Voisimmeko jatkossa olla tuomassa ampumaharrastusta laajemman joukon tietoisuuteen esimerkiksi kohdennetuilla SRA-ammunnan esittelyillä? Naisten osallistuminen maanpuolustukseen keskusteluttaa myös laajasti tällä hetkellä. Voisiko lyhyt maanpuolustuskurssi olla tapa kasvattaa tällä hetkellä ulkopuolelle jäävän puolikkaan ikäluokan ymmärrystä puolustuspolitiikan ja maanpuolustuksen realiteeteista?

3) Nuorisotoiminta on sijoitus tulevaisuuteen.

Kilpailu vapaa-ajasta kiihtyy entisestään ja on tärkeää saada nuoret mukaan toimintaan heti kotiutumisen jälkeen. Tämän vuoksi onkin ilahduttavaa nähdä, että Opiskelijain Reserviupseeripiirin jäsenmäärässä on nouseva trendi. Muilla piireillä trendi on toiseen suuntaan. Eli emme pysty pitämään toimintaan mukaan saaduista nuorista kiinni. Nuorisoupseerien nimeäminen on oikeansuuntainen askel, mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti RUL on reserviupseerien valmiuksia kehittävä toiminnallinen ja aatteellinen maanpuolustusjärjestö. Toiminnallisuuden pitäminen ytimessä houkuttaa nuorempia upseereita mukaan. Mahdollisuudet kehittää itseään ja johtamistaan, osallistua mielenkiintoiseen ja aktiiviseen toimintaan sekä kansainvälisyys ovat avainasioita vapaa-ajasta kilpailtaessa. Asiakaslähtöisyys on nuorille upseereille arkipäivää ja sitä sen tulee olla myös meille muille vapaa-ajasta kilpailtaessa.

Näiden kolmen kärjen lisäksi liiton kokonaisvaltaisen toimintasuunnitelman mukainen työ on olennaista. Esimerkiksi perinnetyön vahva traditio on toimintamme perustaa. Arvomme ovat isänmaallisuus, vastuuntuntoisuus ja vapaaehtoisuus. Näillä jäsenistömme yhteisillä arvoilla tekemisemme kantaa pitkälle. Toimintamme perustuu motivoituneisiin ja vapaaehtoisiin toimijoihin kerhoissamme ympäri Suomen. Sitä motivaatiota ja ylpeyttä toiminnasta meidän tulee vaalia ja ruokkia.

Toivottavasti pystymme puheenjohtajakisan avulla nostamaan ajankohtaisia maanpuolustusasioita laajempaan keskusteluun.

Leila Kaleva
Reservin luutnantti, RUK TK7/238
DI, strategiajohtaja

Veli-Matti Kesälahti

RUL:n johtoon tarvitaan kokenut käytännön toimija

Suomen Reserviupseeriliiton tulevien vuosien haasteina ovat vapaaehtoisen maanpuolustuksen lainsäädännön muutoksien aiheuttamat vaikutukset toimintaan, ampumataidon ylläpitomahdollisuuksien turvaaminen (lupakäytännöt, ratatarjonta) sekä maanpuolustusajattelun laajentaminen muuttuvassa maailmassa perinteisestä sotilaallisesta entistä enemmän kokonaisturvallisuuden suuntaan.

Avainasemassa on nuorten jäsenten saaminen innostettua toimintaan tiiviimmin mukaan. Entistä paremmin olisi pystyttävä tarjoamaan jäsenmaksunvastinetta 25-35 –vuotiaalle jäsenkunnalle. Myös jäsenhankinnassa painopiste tulisi olla tuossa ikähaarukassa. Yhdistyksille ja jäsenhankkijoille esittäisin entistä tehokkaampia kannustimia ja uusia avauksia rekrytointimenetelmissä.

Reservin urapolussa on mielestäni paljon kehittämisen varaa: jäsenistömme monipuolista siviiliosaamista ja omaehtoista kouluttautumista tulisi hyödyntää enemmän SA-sijoituksissa ja toisaalta kokeneille reserviupseereille tulisi tarjota uudelleensijoittumismahdollisuuksia kokonaisturvallisuusalan muihin tehtäviin kun ikä tulee SA-tehtävässä vastaan.

Imagollisesti RUL on arvostettu ja avainsidosryhmien keskuudessa kohtalaisen hyvin tunnettu järjestö. Viestinnässä tulisi ottaa uudet mediat ja kanavat tehokkaampaan käyttöön. Kiinnostava toimintatarjonta ja kohdennettu jäsenistön tavoittaminen on avainasemassa.

Reserviupseerina ja RUL:n aktiivina allekirjoittanut on aina ollut ”kädet savessa tekijä” pyrkien johtamaan ja saamaan joukot liikkeelle omalla esimerkilläni. Tunnen käytännön kokemuksen kautta reserviläistoimintaa eri muodoissaan hyvin monipuolisesti. Myös yksi toimintamme elinehdoista, jäsenhankinta, on ollut lähellä sydäntäni. Vuosien mittaan olen henkilökohtaisesti hankkinut RUL:lle pitkälti toista sataa uutta jäsentä ja ennen kaikkea saanut monia innostumaan mukaan reserviläistoimintaan.

Kokemusta on kertynyt 10 vuotta Imatran reserviupseerikerhon puheenjohtajana, 5 vuotta piirin johdossa (ja liittohallituksessa) ja nyt kuluva vuosi RUL:n 2. varapuheenjohtajana. Työssäni Etelä-Karjalan liitossa toimin kansainvälisten asioiden ja edunvalvonnan parissa, mikä monilta osin tukee myös tehtävien hoitoa RUL:ssa. Myös tarvittava ajankäyttö (arviolta toista sataa lähtöä vuodessa) RUL:n puheenjohtajan tehtävien hoitamiseen onnistuu, mistä olen jo työnantajani kanssa sopinut. Olen myös jo ilmoittanut luopuvani yhdistys- ja piiritason luottamustehtävistä keskittyäkseni jatkossa RUL:n liittotason tehtäviin siinä roolissa, mihin mahdollisesti tulen valituksi.

Veli-Matti Kesälahti, RUL:n puheenjohtajaehdokas
Suomen Reserviupseeriliiton 2. varapuheenjohtaja
p. 0400-012989
email: velimatti.kesalahti@gmail.com

Aaro Mäkelä

Lakeuksilta vankivaunuun ja RUL:n puheenjohtajaehdokkaaksi

Laihialaisen ei sovi elää velaksi. Tämän viisauden saattelemana päädyin rahoittamaan opintojani Vaasaan vankilaan määräaikaisiin kesäajan vartijatehtäviin vuosina 2004 ja 2005. Näihin tehtäviini kuului eritoten Vaasan ja Seinäjoen välisten vankikuljetusten vartijatehtävät, vankikuljetuksiin suunnitellussa vankivaunussa. Tähän määräaikaisen (kesäajan) vartijan pohjakoulutukseen pääsemiseksi ymmärsin riittäneen puhtaan maineen, reippaan asenteen, hyvän kunnon, heinäkuussa 2003 päättyneen vuoden mittaisen varusmiespalveluksen sekä RU-kurssi 221 Kallion (tiedustelutulenjohto).

Näinä samoina vuosina 2003-2006 olin päätynyt Laihialta Vaasan kautta opiskelemaan Jyväskylän Yliopistoon. Minut rekrytoitiin luonnollisesti talousmieheksi mukaan Jyväskylän Akateemiset Reserviupseerit ry:n (JARU) toimintaan ja toimintaa järjestämään. Aktiivinen JARU-toimintamme ja menestyksekäs jäsenmäärä tuplaaminen sadasta kahteensataan johti myös valintaani valtakunnallisen Opiskelijain Reserviupseeripiirin (ORUP) puheenjohtajaksi 2006 alusta alkaen, samalla muuttoon töiden perässä Helsinkiin 2006 aikana, sekä edelleen Suomen Reserviupseeriliiton (RUL) hallitukseen 2007 alkaen. Tällä tiellä ollaan edelleen.

Vuoden 2008 alusta lähtien minun on ollut kunnia olla mukana RUL:n johtotehtävissä, eli johtoryhmänä toimivan työvaliokunnan jäsenenä ja taloustoimikunnan puheenjohtajana. Viimeiset kuusi vuotta olen toiminut RUL:n 1. varapuheenjohtajan tehtävässä (2014-), eli päättymässä olevan Mikko Halkilahden puheenjohtajakauden ajan. Edellisen neljä vuotta olen ollut myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen eli MPK:n hallituksen jäsen ja talousvaliokunnan puheenjohtaja. Näiden tehtävien myötä olen puheenjohtajaehdokkaista liitossa kokenein, valmiit yhteiskunta- ja yhteistyökeskustelusuhteet omaava, mutta 36-vuotiaana myös nuorin ehdokas.

Arkityössäni olen ALM Partners Oy:n toimitusjohtaja ja osakasyrittäjä. Yritys on finanssialan riskienhallintamallinnusta finanssilaitoksille tarjoava kasvuyritys, joka työllistää noin 75 henkilöä Helsingissä, Jyväskylässä ja Tukholmassa. Tämä tehtävä mahdollistaa nykyisen yli 100 tapahtuman mukaisen tehtäväni liiton 1. varapuheenjohtajana sekä mahdollisuuteni hakea ja toimia liiton puheenjohtajatehtävissä. Työni ohella olutharrastajat tunnistanevat myös perustajaosakas- ja hallituksen puheenjohtajan roolini Oma Panimo Oy:ssä, jolla on kaksi alueellisesti toimivaa panimoa: Espoon Oma Panimo ja Hyvinkään Oma Panimo. Kuten tehtävistäni saattaa arvata, asumme vaimoni Hannan ja kahden tyttäremme kanssa Helsingin keskustassa, joskin vapaa-aikoina tapaamme suunnata kehä III:n ulkopuolelle.

On hienoa, että Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtajavaali ja sen viisi ehdokasta ovat herättäneet laajaa mielenkiintoa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentässä. Jopa niin paljon, ettei vuosittainen metsästysreissu Lapualle oli jätettävä tänä vuonna väliin. On hienoa käydä vaaliin kuuluvaan keskustelua ja olla paikalla maanantaina 11.11.2019 myös tutuilla kulmilla Seinäjoella. Tälläkin kertaa minulla on tärkeä kuljetustehtävä Seinäjoelle, toki helpompi kuin vaunukuljetustehtäväni 15 vuotta sitten: olen tuomassa veljeni neljännelle lapselle lastenrattaat.

Aaro Mäkelä
aaro.makela@rul.fi
050 540 5416

Etelä-Pohjanmaan maanpuolustusväki valmistautuu odotettuun juhlatilaisuuteen, kun maakunnan oma, varsinaista Itsenäisyyspäivää edeltävä ”pikku linnanjuhla” järjestetään jälleen 5. joulukuuta.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien perinteistä Itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuutta on juhlittu jo yli kymmenen vuoden ajan. Juhla sai aikanaan alkusysäyksen Lapuan Karhumäen kristillisessä opistolla järjestettävien Itsenäisyyspäivän aaton seurojen jälkeen Lapualaisen maanpuolustusaktiivin Jorma Kallion aloitteesta vuonna 2006.

Ensimmäinen Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien järjestämä Itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuus järjestettiin Seinäjoella Impivaaran toimipisteellä vuonna 2007. Hiukan myöhemmin otettiin käyttöön järjestely, jossa eri paikkakuntien yhdistykset ja kerhot saivat vuorollaan tehtäväkseen järjestää juhlatilaisuuden.

Vuoden 2018 loppupuolella päätettiin vakiinnuttaa Itsenäisyyspäivän vastaanoton järjestelypaikka takaisin Seinäjoelle käytännön järjestelyihin perustuen. Seinäjoen Seudun Sotilaskotiyhdistys järjestää vuosittain samana päivänä sävelhartaustilaisuuden Lakeuden Ristissä. Tilaisuudet seuraavat luontevasti toisiaan ja siirtymä sävelhartaustilaisuudesta juhlapaikalle Hotelli-Ravintola Almaan on vain kävelymatkan päässä.

Hotelli-Ravintola Alma

Alman miljöö on paikalliselle maanpuolustusväelle verrattain tuttu ja historiallisesti varsin merkittävä. Vaiherikkaan historian omaavan ”rautatieläisten talon” rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 1908 ja talo valmistui toukokuussa 1909. Onpa se ehtinyt toimimaan aikanaan venäläisten upseerien klubirakennuksenakin ja ylipäällikkö Mannerheimin päämajan sijaitessa vapaussodan aikana tammi-maaliskuussa 1918 Seinäjoella, ylipäällikkö Mannerheim vietti usein iltaa ruokaillen kyseisessä talossa.

Talo sai myös osansa talvisodan pommituksissa, josta pommituksen uhreille pystytetty muistomerkki muistuttaa yhä hotellin edessä.

Nykymuodossaan Hotelli-Ravintola Alma avattiin elokuun 2. päivänä 2006. Kesällä 2012 päärakennukseen valmistui neljä uutta hotellihuonetta. Keittiön laajennus sekä kolme uutta hotellihuonetta lisää rakennettiin loppuvuonna 2014. Rakennuksen vanha arkkitehtuuri on pyritty säilyttämään mahdollisimman tarkasti rakennuksen ravintolaosassa.

Timo Luostari & Kilimanjaro

Etelä-Pohjanmaan kitaravelho aloitti kitaran soiton jo 6 -vuotiaana. Tuntumaa keikkahommiin haettiin isoisä Eino Luostarin yhtyeessä Timon ollessa kolmen-neljäntoista kesäinen. Varsinainen ammattimuusikon ura alkoi 18 -vuotiaana Isto Hiltusen orkesterissa. Timo on säestänyt lukuisia laulajia mm. Lea Laven, Janne Hurme, Tarja Lunnas, Mattilan sisarukset, Mikko Mäkeläinen sekä monia muita iskelmätähtiä vuosien varrella. Lisäksi Timo on toiminut studiosoittajana / tuottajana / sovittajana mm. Antti Huovilan, Anneli Mattilan, Anniina Mattilan, Anne Mattilan, Anneli Saariston, Isto Hiltusen ja Mikko Mäkeläisen riveissä.

Timo Luostari & Kilimanjaro on vuonna 2006 perustettu yhtye, jonka musiikkitarjonnasta vastaavat pitkän linjan ammattimuusikot. Timoa kuultiin Kilimanjaro -yhtyeensä kanssa mm. Twist and Twang 5 risteilyllä Viking Grace elokuussa 2018 sekä Tampereen Viikinsaaren Maihinnousu rautalanka – tapahtumassa kesäkuussa 2019.

 

Juhlavaa tunnelmointia Isänmaallisessa seurassa

Tarjolla on herkullista ruokaa juhlamenun merkeissä, maanpuolustushistoriaa tihkuvassa rakennuksessa tanssittavien sulosävelten täydentäessä kokonaisuutta. Itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuus on vakiinnuttanut merkittävän jalansijan maanpuolustusväen odotettuna juhlana.

Timo Luostari & Kilimanjaro on luvannut esittää monipuolista musiikkia, joka saa takuulla kankeammatkin tanssikengät vertymään.

Lämpimästi tervetuloa juhlimaan Itsenäisyyttämme Isänmaallisessa seurassa!

Ohjelman, juhlamenun ja ohjeet ilmoittautumiseen löydät TÄSTÄ!

Maanpuolustusterveisin

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Seinäjoen reserviläisten jäsenet saapuvat kukin tahoiltaan Nurmohallin kellariin, jonne on rakennettu sisärata ylläpitämään kansalaisten ammuntaharrastusta. Kyseinen kellari tarjoaa puitteet myös reserviläisille ylläpitää omaa harrastuneisuuttaan, sekä palveluksessa aikoinaan hankittua ammuntataitoa. Ammuntataito onkin yksi tärkeimpiä reserviläisen ominaisuus, jonka merkitys korostuu puhuttaessa tilanteesta ”jos pilliin vihelletään”.

Tätä taitoa ylläpidetään ja harjoitellaan Nurmohallilla joka kuun viimeinen tiistai klo 19–21. Lokakuun viimeisenä tiistaina paikalla oli runsaasti porukkaa, paljon konkareita ja useampi ensikertalainenkin. Allekirjoittanut kuului viimeiseksi mainittuun sakkiin. Sain kutsun osallistua ammuntavuorolle ja kauppareissun oheen olikin ”luonnollista” yhdistää pyörähdys hylsyjen ja maalitaulujen maailmassa. Henkilökohtaisen mielenkiinnon lisäksi itselleni oli tärkeää tutustua myös Seinäjoen reserviläisten toimintaan uunituoreena hallituksen jäsenenä. Enkä joutunut pettymään. Omat ammuntatulokseni eivät suurta palstatilaa tarvitse ja ne myös kertovat taidon ruostumisesta ja sen kehittämistarpeesta. Vaikka toisena palvelusaseena itselläni on ollut pistooli, ei sillä ampumista ole tullut ylläpidettyä satunnaisten kertauksessa ammuttujen laukausten lisäksi millään tavalla. Tässä nostankin rehdisti käteni ylös virheen merkiksi.

Niinpä laskeuduin Nurmohallin kellariin jännityksen ja innostuksen sekaisin tuntein. Vastaanotto oli rehti, lämmin ja erittäin asiallinen. Paikalla oli parisenkymmentä osallistujaa, miehiä useasta ikäluokasta. Ja minä. Tähän kiinnitin huomioni heti alkuun ja kyseisen asian olen aiemminkin huomioinut. Olen ainoa nainen, mutta tiedän naisia olevan sekä Seinäjoen reserviläisissä, että ammuntaa harrastavina henkilöinä. Missä olette, mitä tahdotte tehtävän, että otatte tämän mahdollisuuden omaksenne? Kukaan ei vaadi osallistumaan kuukausittain ammuntoihin, monella on monta erilaista harrastusta, koti, perhe ja työ. Mutta teille on tarjolla tämä mahdollisuus, omaa asetta ette välttämättä tarvitse sillä yhdistyksellä on tarjota teille aseet. Maksatte siitä mitä ammutte. Kuulo- ja näkösuojaimet olisi hyvä olla, mutta näihinkin voidaan varautua jos ilmoitatte tulostanne ennakkoon. Tulkaa siis rohkeasti kokeilemaan, vaikka kauppareissun yhteyteen. Aina voitte ilmoittaa, ettei ole oma juttu, mutta vain kokeilemalla sen voi todeta. Uskomukset eivät päde nimittäin Nurmohallin kellarissa.

Usein ajatellaan reserviläisten ammuntaharrastuksen olevan sotahullujen toimintaa, jossa huudetaan pöyröönä ja tetsataan munat turpeessa rynkky ojossa pitkin metsää vailla päämäärää. Ei pidä paikkaansa ainakaan tiistai-iltaisin Seinäjoen reserviläisten ammuntavuorolla.

Ammunnat ovat erittäin hyvin ja selkeästi johdetut. Jokainen tietää mitä tapahtuu seuraavaksi, ketkä ampuu milloin ja kuka lipastaa koska. Lokakuisena tiistai-iltana osallistujat toivotettiin tervetulleeksi, kerrattiin varomääräyksiä ja ohjattiin ensikertalaiset tutustumaan illan aikana käytettäviin aseisiin. Ampujat jaettiin ryhmiin, jotka vuorollaan lipastivat, ampuivat ja paikkasivat taulut. Aika kului kuin siivillä ja aplodit olivat ansaittuja erinomaisten tulosten ilmestyessä tauluihin. Jokaisen ryhmän ammuntaa seuraavat sekä odottavat ryhmät, että ammunnan vetäjät. Kokeneet Marko Pänkälä ja Jari Ojala ohjeistivat tarvittaessa jokaista osallistujaa selkeästi ja varmasti. Kenelläkään ei ollut kiire ja epäonnistuakin sai. Joukossa on rehti ilmapiiri ja runsaasti huumoria sekä pilkettä silmäkulmassa.

Vahva suositus tälle toiminnalle, ammuntoihin voivat osallistua ennen kaikkea Seinäjoen reserviläiset ry:n jäsenet, mutta myös muiden yhdistysten jäsenet ovat tervetulleita, mutta tällöin on suositeltavaa ottaa ennakkoon yhteyttä ammuntojen johtaja Pänkälään, sillä kellaritilat ovat rajalliset. Itseltäni lähtee hatunnosto toimintaa ylläpitäville henkilöille ja kutsu saapua kokeilemaan etenkin jäsenistön naispuolisille reserviläisille ja jos yksin ei kehtaa niin mennään yhdessä!

Marjo Kauppinen