Tätä kirjoittaessani elämme vuoden pimeintä aikaa itsenäisyyspäivän aattona. Valoisan ajan lyhyys saa tuntemaan olon kiireiseksi, kun pimeässä monet hommat jää kotipihassakin tekemättä.
Tämä tunne tulee myös työpaikalla, vaikka siellä ollaankin yleensä kellon, eikä valoisuuden mukaan paikalla tai etähommissa. Olemme nykyisin jatkuvasti tavoitettavissa ja monenlaisia yhteydenpitoon tarvittavia kanavia pitää seurata. Niiden kautta tulee koko ajan uutta informaatiota ja kommentoitavaa tai kantaa otettavaa. Usein huomaa, vaikka miten hyvin olisi kalenteroinut päivänsä, että se ei todennäköisesti toteudu kuin osittain, niin kuin oli tarkoitus. Muutos onkin nykypäivän normaalia, johon on sopeuduttava ja toimittava sen mukaan.
Monenlaista uutista koskien esimerkiksi Ukrainaa tulvii monista eri lähteistä ja asiaa koskevia asiantuntijoita tuntuu putkahtelevan koko ajan lisää. Mikä on sitten luotettavaa tietoa sen varmaan jokainen joutuu loppujen lopuksi itse arvioimaan. Yhteiskuntamme on vahvasti riippuvainen sähköstä tietoliikenteestä.
Sähkön kantaverkon ja sähköasemien lähistöllä on tehty havaintoja epämääräisistä autoilijoista ja droneista. Tietoliikenteen mastoihin ja maan sekä meren alla sijaiseviin kaapeleihin on tapahtunut outoja vahinkoja. Historian tapahtumia on myöskin pyritty maalaamaan naapurimaamme toimesta uusiksi. Vaikuttamista tapahtuu siis monin keinoin – mutta geopoliittinen tilanne saa meidät varmasti jonkin verran myös yliajattelemaan. Joillekin asioille on puhtaasti luonnollisiakin selityksiä ns. oikeita vahinkoja.
Vallitseva maailmantilanne on ohjannut meitä varautumaan mahdollisiin haasteisiin – esimerkiksi sähkökatkoihin tai siihen, ettei kännykällä yhteydet toimi. Joku on varautunut aggregaatilla, ja kuivamuonalla. Työpaikoilla väestönsuojat on tarkastettu ja toimintaa uhka- ja hätätilanteissa harjoiteltu. Omasta toimintakyvystä huolehtiminen liikkumalla ja esimerkiksi luonnossa selviytymisen taitoja harjoittelemalla on keino parantaa omaa ja lähimmäisten selviytymistä haastavissa olosuhteissa.
Kuten alussa mainitsinkin myöhäissyksyn pimeyden – se haastaa tuota oman toimintakyvyn ja varautumisen taitojen ylläpitoa. Haasteeseen löytyy kuitenkin keino ja se on yhteisöllisyys. Etelä-Pohjanmaan piirissä paikallisten reserviupseeri- ja reserviläisyhdistysten sekä maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kautta on usealla paikkakunnalla valmiuteen liittyvää ohjelmaa sisältäen ammuntaa, liikkumista eri muodoissa – jopa koulutuksia varautumisesta hybridivaikuttamiseen.
Yhdessä tekemisellä ja saadaan paljon enemmän aikaan kuin yksin – joukossa on voimaa ja heikkoina hetkinä kaverit kannustavat toisiaan eteenpäin – ”kaveria ei jätetä”.
Sain kunniatehtävän olla Kurikassa ”kotiin palanneen” sankarivainajan hautajaisissa lippuairueen vanhimpana – syvä kunnioitus valtasi mielen sankarivainajia ja veteraaneja kohtaan.
Tämän kirjoituksen päätteeksi totean, että itsenäisyyspäivä on joka päivä – ja sitä juhlitaan Itsenäisyyspäivänä!
Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta!
Näillä sanoilla tervehtii Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin
2. puheenjohtaja, reservin majuri Sami Kuntola