Artikkeli

Isonkyrön Asemiesmuseo 1596 – 1945

Julkaistu 4.1.2019

Isonkyrön Asemiesmuseo sisältää historiallisen kertauksen niistä sotavaiheista, jotka ovat kuuluneet kotiseutumme miesten ja naisten kohtaloihin.

Isonkyrön Asemiesmuseo on perustettu vuonna 1997. Asemiesmuseon perustaminen on suoraa jatkoa vuonna 1994 Isossakyrössä järjestetystä suuresta valtakunnallisesta Asemiestapahtumasta.

Asemiesmuseon perustajina ja ylläpitäjinä olivat vuoteen 2016 saakka paikkakunnan maanpuolustusyhdistykset naisjaostoineen. Nykyään ylläpidosta ja toiminnasta vastaa Asemiesmuseon perinnetoimikunta, jossa on jäseniä eri isänmaallisista järjestöistä.

Asemiesmuseo sijaitsee Isonkyrön kunnan omistamassa Pohjankyrö-talossa, joka on entinen Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -talo vuodelta 1939.

Ulkosalla on lisäksi vuonna 2004 käyttöön vihitty tykkipuisto, jossa on yhdeksän tykkiä, joista kahdeksan on ollut rintamakäytössä. Tykkipuisto sisältää jalkaväki-, kenttä- ja ilmatorjunta-tykkejä, joilla kaikilla on oma historiansa.

Asemiesmuseon asiasisältö käsittää sotavaiheita ajalta 1596 – 1945:
– Nuijasota 1596 – 1597
– Suuri Pohjan Sota 1700 – 1721
– 30-vuotinen sota
– Suomen sota 1808
– Vapaussota
– Talvisota 1939 – 1940
– Jatkosota 1941 – 1944
– Lapin sota 1945

Vitriineissä:
– Asepukuja Nuijasodasta vuoteen 1945
– Lotta-asuja ja -muistoja

Esille ryhmitettynä:
– Jalkaväen kevyitä ja raskaita aseita
– Ilmavoimat ja ilmatorjunta
– Lääkintähuollon välineitä
– Lotta-toiminnan esittely 1918 – 1944
– Sotamuistoja
– Suuri valokuvagalleria
– Tietoarkisto
– Sankarivainajien muistotaulut 1918 ja 1939 – 1945

Toimintaa:
Asemiesmuseo on auki heinäkuussa sunnuntaisin klo 12 – 15 ja suurten kesätapahtumien aikana ja erikseen tilattaessa kautta vuoden.

– Muistoesineitä ja kirjoja myynnissä
– Kokoustila käytössä

Yhteystiedot:
Raimo Suhonen 0400 66 205
raimo.suhonen@hotmail.com

Erkki Hölsö 050 5140 506
erkki.holso@netikka.fi

Isonkyrön Asemiesmuseo
Pohjankyröntie 124
61500 Isokyrö

Tervetuloa tutustumaan!

”Sanasta miestä, sarvesta härkää”

Julkaistu 31.12.2018

Vuosi vaihtuu pian ja on tullut aika suorittaa pieni katsaus menneeseen vuoteen. Vuosi 2018 on ollut tapahtumarikas ja monella tavalla mieleen jäävä. Monessa ollaan oltu mukana ja kaikesta selvitty kunnialla. On ollut hieno seurata aktiivisten yhdistysten ja kerhojen toimintaa näköalapaikalta. Etelä-Pohjanmaalla on tekemisen meininki. Tapana on ollut, että täällä ei edes aloiteta mitään, ellei sitä viedä 110% tarmolla loppuun. Sellaisesta kulttuurista on helppo tykätä.

Ensimmäinen vuosi toiminnanjohtajan pestissä tuli jokin aika sitten täyteen. Täytyy todeta, että haasteita on piisannut, muttei yhtään tylsää päivää. Pieni sopiva vipinä ja paine rattaissa pitää mielen aktiivisena, liikekannalla. Näkyvyyttä ja positiivista esilläoloa on parannettu systemaattisesti pitkin vuotta. Se on kannattanut, sillä useat Etelä-Pohjanmaan alueen yhdistykset ovat rikkoneet omat kaikkien aikojen jäsenmääräennätyksensä. Samaan aikaan ollaan saatu lukea tutkimuksia maanpuolustustahdon heikkenemisestä. Ristiriitainen juttu. Ehkäpä totuus on toinen tai ainakin siltä väliltä.

Julkisuudessa on esitetty arvailuja mistä maanpuolustustahdon heikkeneminen voisi johtua. Seuraavaksi esitän omaa pohdintaani asian tiimoilta.

Olen oman aktiivipalvelukseni aikana täyttänyt vuosittain PV:n TIP –kyselyjä, joissa esiintyy samankaltaisia kysymyksiä, joita olen saanut lukea maanpuolustustahtokyselyihin liittyen. Olen jäänyt pohtimaan onko kysymysten rakenne ja asettelu oikeanlainen? Kohderyhmä, joille kysymykset suunnataan saattaa jäädä miettimään kysymyksen kryptista asettelua, onko kysymykseen piilotettu jokin sivumerkitys mikä pitää ottaa vastatessa huomioon?

”Jos Suomeen hyökätään, niin suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.”

Hyökätäänkö aseellisesti vai nykyaikaisesti kyber -keinoin? Sitä kysymys ei kerro, mutta vastausten virhemarginaali sen sijaan kasvaakin jo 50% osuudella kysymyksen ymmärtäjästä riippuen. En ole koskaan pitänyt kapulakielestä. Ainoastaan selkeästi esitetyillä kysymyksillä on lupa odottaa selkeitä vastauksia. On täysin selvää, että pilkun jälkeisen tappiomielialan luominen etukäteen ei palvele ketään, vähiten Isänmaata.

Tulee väistämättä mieleen myös varusmiehille suunnatut p-kokeen kysymykset. Kysymys ”Haluaisitko olla kukkakauppias?”, johon vastaaja varmasti joutuu parikin kertaa miettimään mitä tällä kysymyksellä oikeasti ajetaan takaa? Eikö kukkakauppias voi puolustaa Isänmaataan? Perustuslakiin on säädetty maanpuolustusvelvollisuus, joka koskee meitä kaikkia, kukkakauppiaitakin. Kysymyksissä tietyn yksittäisen ammattikunnan esiintuominen negatiivisessa valossa on epäkorrektia tai vähintäänkin arveluttavaa.

Pohdittavaksi jää, onko maanpuolustustahto siis todellakin heikentynyt, vai onko kysymys vastauksien virhemarginaalista, joita epätietoisuus kysymysten tarkoitusperien tai kysymysten asettelujen takana on tuottanut? Itse haluan uskoa, että maanpuolustustahto ei ole niin huolestuttavalla tasolla kuin on annettu yleisesti ymmärtää. Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnaa mukaillen: ”Mennäänpäs tuon mokoman suon yli niin että heilahtaa.”

Kuluneena vuonna on kentällä jälleen tehty hyvää työtä vapaaehtoisen maanpuolustuksen eteen. Perinteitä on kunnioitettu usealla tapaa, osoittaen samalla kykyä uudistua ja kehittyä eläen nykyajassa. Reserviläisten aktiivisen toiminnan, oma-aloitteinen kouluttautuminen ja koulutuksen antaminen pahimman varalle on arvokasta työtä, jota ei voi koskaan korostaa liikaa. On syytä muistaa ja muistuttaa jälleen, että suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostamme me reserviläiset.

Kiittäen arvokkaasta työstänne Isänmaan eteen ja menestystä vuodelle 2019!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Reserviläiset Nijmegen marssitapahtumassa

Julkaistu 29.12.2018

Ennätysmäärä suomalaisia osallistui viime heinäkuussa Nijmegenin marssille, joka tunnetaan maailman suurimpana useamman päivän marssitapahtumana. Kymmenet tuhannet marssijat eri puolilta maailmaa kävelivät Hollannissa neljän päivän aikana 160 – 180 kilometriä. ”Vierdaagselle” ilmoittautui Suomesta lähes 200 lähtijää. Puolustusvoimien 100-vuotisen historian kunniaksi Suomi tavoitteli vähintään sataa osallistujaa. Suomen marssiosaston rungon muodostivat eri reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen edustajista kootut joukkueet. Ähtärin Reserviupseerikerhon Pekka Hyvösaho oli yksi marssijoista.

Pekka Hyvösaho huomasi syksyllä 2017 MPK:n koulutuskalenterissa Marssikurssin ja sinne ilmoittautumalla pääsi mukaan osallistumaan Nijmegenin marssitapahtumaan. Pekan motivaationa oli itsensä ylittäminen ja tavoitteena vaativan marssin suorittaminen: alkoi kestävyysharjoittelu ja välineiden testaus sekä välineiden sisäänajo. Pekka kertoi kokemuksistaan Ähtärin Reserviupseerien syyskokouksessa.

Marssin varhaisvaiheet
Syksyllä 1904 Bredassa perustettiin jalkaväkirykmentin jalkapallojoukkue, joka herätti sotilaiden keskuudessa runsaasti kiinnostusta. Vuoden 1909 syksyllä Bredan urheilutapahtumaan liitettiin marssitapahtuma, johon osallistui noin 300 sotilasta, jotka marssivat 150 kilometriä varuskunnasta toiseen varuskuntaa.

Kuningatar Vilhelmiina myönsi marssiin osallistuneille sotilaille ensimmäiset Vierdaagse -ristit lokakuussa 1909.

Nijmegenin marssin lähtöpaikkoja oli alkuvaiheessa useita, kunnes marssin ainoaksi aloituspaikaksi tuli vuonna 1925 Nijmegen.

Market Garden –joukkue lähdössä. Pekka Hyvösaho (toinen vasemmalta) kantoi Suomen lippua. Kuva: Pekka Hyvösalo

Marssitapahtuma järjestettiin 102. kerran
Marssijoita oli noin 47 000, joista sotilaita 29 eri maasta noin 7000. Sotilaat majoittuivat kaupungin laidalla monikansallisessa Camp Heumensoordissa, joka rakennetaan vuosittain tätä tapahtumaa varten. Leiristä löytyi kaikki sotilaiden tarvitsemat palvelut, myös olutteltta.

Pekka Hyvösaho kuului 11 hengen Market Garden Finland – joukkueeseen, jossa kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Suomen joukkueilla oli yhtenäinen sotilasasustus.

Ensimmäisenä päivänä yksi joukkueen jäsen joutui lopettamaan marssin. Neljäntenä, viimeisenä päivänä toinen kaveri joutui luovuttamaan. Suomalaisia marssijoita oli 166 kpl joista 19 joutui lopettamaan eri syistä. Marssin rasittavuutta lisäsi se, että marssijoilla oli mukana kuljetettavien nesteiden lisäksi vähintään 10 kg paino repussa.

Marssit alkoivat aamulla aikaisin klo 4-6 välillä, jotta aamuilman viileys voitiin hyödyntää. Marssialusta oli asfalttia ja sää yleensä helteinen auringonpaiste.

Marssireittien varrella oli runsaasti paikallisia tsemppaamassa ja tarjoamassa syötävää ja juotavaa sekä vesipisteitä, joissa sai kasteltua mm. päähineensä.

Marssin kokonaispituus oli 160 km ja viimeinen eli neljäs päivä päättyi viiden kilometrin Via Gladiola – juhlasuoraan, jonka varrella oli runsaasti yleisöä kannustamassa marssijoita. Perillä marssin suorittaneille annettiin Vierdaagse -ristit.

Pekka Hyvösaho Vierdaagse –ristin ansainneena. Kuva: Pekka Hyvösalo

Valmistelut
Marssi on vaativa eikä marssille voi lähteä kylmiltään, vaikka olisi miten hyvä peruskunto. Pekan kokemuksia kuunnellessa korostui kenkien osuus ja jalkojen hoito marssin aikana. Erityisessti korostui, että varsikenkien sisäänajo on olennainen osa valmistautumista: vasta kova käyttö mukauttaa kengät sopiviksi. Jalkojen suojaaminen hiertymiltä on opeteltava ennen marssia ja suojaamisessa auttaa omat kokeilut sekä muiden marsseihin osallistuneiden kokemukset. Kuivat sukat ovat vaihdetta marssin aikana riittävän usein.

Pekka Hyvösaho aloitti harjoittelun ajoissa kuntosalilla. Lisäksi harjoitusohjelmaan kuuluivat niin hiihto, juoksu kuin marssi 10 kilon paino repussa. Ponnistus tuotti toivotun tuloksen: Vierdaaagse –ristin. Pekka harkitsee osallistuvansa uudestaan marssitapahtumaan joskus tulevaisuudessa.

Teksti Heikki Makkonen

Jouluaaton kunniavartiossa

Julkaistu 25.12.2018

Kunniavartiossa Isonkyrön sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja kapteeni res Markku Antila ja sotainvalidiosaston puheenjohtaja kapteeni evp Erkki Hölsö.

Isonkyrön Sankarihauta kutsui jälleen sotainvalidien ja veteraanien puheenjohtajat jouluaaton kunniavartioon. Oli taas liikuttava hetki seurata vartiovuoron aikana omaisten kynttilöiden sytyttämistä sankarivainajien kummuille. Eräs vanhempi rouva totesi, että onpa totisennäköisiä miehiä nuo lumipukuiset. Onkohan ne oikeita? Saattaja vastasi, että ovat. On hienoa, että sankarivainajia kunnioitetaan tällä tavalla, totesi vanhempi rouva. Todettiin poistuessamme vartiovuorosta, että ollaan oikealla asialla.

Erkki Hölsö

Lisää kuvia Etelä-Pohjanmaalla järjestetyistä kunniavartioista löydät klikkaamalla yllä olevaa kuvaa.

Rintamalla Joulupäivänä 1939: ”Jouluvirren lauloimme kranaattien räiskyessä”

Julkaistu 22.12.2018

Vihollinen ei malttanut pitää tulitaukoa edes joulupäivänä 1939. Se ei suinkaan lannistanut ilmajokelaisen tulenjohtueen joulunviettoa etulinjassa. Näin kuvaili isäni Aarne Latvala tunnelmia talvisodan Kiviniemessä joulupäivänä 1939 kirjeessään kotiin Ilmajoelle.

Kolme viikkoa sitten tämän digilehden palstoilla julkaistiin isäni kotiin lähettämä kenttäpostikirje, joka oli kirjoitettu 2.12.1939 eli talvisodan kolmannen päivän yönä. Päätoimittaja Jani Syväsen ja useiden lukijoiden pyynnöstä annan Lakeuden Maanpuolustaja -lehden käyttöön ohessa myös isäni joulukirjeen, joka on kirjoitettu jouluyönä 4/KTR 8 tulenjohtueen korsussa. Vuoksen vastarannalla vietti vihollinen jouluaan omalla tavallaan, jota isäni kirjeessään kuvailee.

Ohessa on ote myös patterinpäällikkönä toimineen Ilmari Talvitien päiväkirjasta. On kiinnostavaa vertailla päiväkohtaisesti, miten tulenjohtueen radistina toiminut isäni etulinjan juoksuhaudasta ja patterinpäällikkönä komentopaikalla toiminut upseeri näkivät tilanteen. Puhtaaksikirjoitetut koosteet ovat luettavissa myös Aallon Patteriston perinnehuoneessa Ilmajoella. Ohessa suoria otteita kirjoittajien kuvauksista joulupäivänä 1939 Kiviniemen lohkolta.

Rintamalla Joulupäivänä 1939

”Rakas perheeni siellä kotona. Parhaat terveiseni teille sinne!

On kulunut tämä ainutlaatuinen joulupäivä iltaan. Vaikka tämän juhlan pitäisikin olla rauhanjuhla kaikille kansoille, vaikka onkin kansainvälinen sopimus olemassa, että kristikunnan suurimpana juhlapäivänä jouluna on kaikki sotatoimet keskeytettävä, ei tuo perivihollisemme ryssä näyttänyt silloinkaan malttavan olla paukuttamatta.

Vaikka eilen aattona olikin aika hiljaista, niin kyllä jo yön hämärässä alkoi taas rynnistää. Vaikka tilanne onkin tällainen, emme malttaneet jättää veisaamatta tuttua jouluvirttä, vaan sitä voimakkaampana annoimme sen korsussa kaikua. Vaan kun se oli tehty, vasta sitten alkoi taas työ. Ei ole miehet ennen niin sydämensä pohjasta laulaneet jouluvirttä, kun se tehtiin tänä jouluna taistelun tuoksinassa kranaattien räiskyessä.

Tänään ja yöllä sitten on ollut taas yhtämittainen pauke ja melske, ettei ole niinkään paljon tilaisuutta tätä juhlaa viettää, mutta ajatukset ovat silti ehtimiseen siellä kotona oman perhepiirin parissa. Lentäessään yllämme tänään on ryssä käyttänyt ainakin tällä paikalla vain lentolehtiä, joita on pudotettu monta lentokuormallista, mutta jotka Herran tuuli suurimmaksi osaksi vei heidän omalle puolelleen takaisin. Sai viedäkin, sillä kaikki asiat niissä olivat kokonaan päinvastoin, kuin on todellisuus.

Tässä toista viikkoa sitten he antoivat kovaäänilähetystä tuolta kosken takaa, mutta se lakkasi kuin seinään, kun tykkimme ampui yhden tarkkaan tähdätyn laukauksen puhujaa kohti. Meidän puolelta järjestettiin samanlainen tilaisuus viime viikolla. Soitettiin isänmaallisia lauluja ja marsseja, pidettiin mahtavia puheita venäjänkielellä.

Kyllä se otti kans naapurin kunniaan, koska se aloitti valtavan tykkitulen ääntä kohti, jossa me olimme juuri yötöissä uutta korsua tekemässä. Ei ollut heidän tulellaan yhtä valtavaa vaikutusta kuin meidän omilla laukauksillamme, sillä puhujamme puhui ja laulumme raikui pari tuntia heidän yhä kiihtyvästä tulestaan huolimatta, ja mekin pysyimme töissä, vaikka sirpaleet viuhuivat kiihkeästi.

Sellaista on ryssän tuli ollut koko ajan. Ei sillä ole mitään vaikutusta. Vaikka suomalainen seisoisi keskellä kenttää melkein kumartumatta, eivät ne silti osaa, sillä osanamme on sellainen ihmeellinen voima, joka panee nuo kauheat metallisirut ikäänkuin väistymään kohdallamme. Sellaista se on, kun on oikeuden vartijana. Sen tähden onkin miehistä tässä etulinjalla melkein kokonaan hälvennyt sellainen arkuus, kun oli ensi tulikasteessa. On tullut sijaan luottamus, että kyllä korkein kaitsija asettaa kilven sen eteen, jonka osa ei ole vielä kuolla. Vain Häneltä on apu odotettavissa ja häneltä se saadaan.

Emme vähääkään enää epäile voittavamme, se saavutetaan ehkä jo hyvinkin pian, niin kertoo jokaisen vaisto. Jaa, sain eilen joulupaketin myös tuntemattomana sotilaana joiltakin Kiukaisten lotilta. Ei ole minulla mitään valittamista tämän joulun suhteen olosuhteisiin katsoen.

En vain vieläkään ole saanut Sinulta kirjettä, eikä niitä yleensä ole saaneet muutkaan. Ehkä ne tulevat sitten pyhän jälkeen. Kuusiston Martti lähti eilen lomalle veljensä hautajaisiin. Muuten ei täältä lomaa taida saadakaan. Voikaa sitten hyvin vain taas. Lue Antillekin tämä.

Sydämellisin terveisin Aarnenne”

Joulu herkisti tunteita siellä jossakin
Rintamalla kirjoitetuista kirjeistä on luettavissa sanoja ja tunnelmia, joita tavalliset suomalaiset miehet eivät siviilioloissa useinkaan kehtaa tuoda julki. Varsinkin joulu näyttää nostaneen rivimiestenkin herkimpiä tunteita pintaan. Tulenjohtueen miehet katsoivat kolmen kuukauden ajan vihollista miltei silmästä silmään satametrisen Vuoksen virran yli.

Aallon patteristossa esimiehinä toimineet upseerit talvisodassa olivat pääasiassa kotoisin samoilta seuduilta kuin miehistökin. Kirjeiden perusteella he nauttivat miestensä lujaa luottamusta. Patterin päälliköllä Ilmari Talvitiellä oli lakiasiantoimisto Seinäjoella. Myös tulenjohtajana toiminut upseeri Aarne Saunamäki oli maakunnan miehiä. Vielä sodan jälkeenkin he pitivät yllä patteristonsa miehiin aseveljellistä yhteyttä.

Seuraava ote Ilmari Talvitien päiväkirjasta on samalta joulupäivältä kuin isäni kirje. Patterin päällikön kuvaus joulupäivältä on luonnollisesti hieman virallisempi kuin tavallisen rivimiehen kotiväelle osoittama kirje, joskin joulun herkkyys siitäkin heijastuu.

25.12.1939 Joulupäivä

”Nousin vuoteestani kello 6.30. Pakkanen edelleen kireä. Jalkaväen suojahaudoissa vasemmalla veisataan ”Jumala ompi linnamme”. Ryssä ampuu tykistöllään harvakseen meidän lohkollamme. Haitermaahan (kauhajokisten pattoristoalueelle) sataa ammuksia tiheämmin (Ulkuniemi n. 5000 kranaattia). Ryssä yritti hyökkäystä Suvannon yli vasemmalla puolellamme, Haitermaan suunnalla. Heidät lyötiin takaisin. 60: ryssän sanottiin saaneen ikuisen joulurauhan. Sotasaalis: 27 kivääriä, 3 konekivääriä ym.”

Oheisesta karttapiirroksesta näkyvät Talvitien päiväkirjassa mainitut paikat. ”Kiviniemen lukko” piti ja pysyi suomalaisten hallussa koko talvisodan ajan. Vasta rauhansopimus pakotti puolustajat vetäytymään satakunta kilometriä uudelle rajalle.

Matti Latvala