• Skip to secondary menu
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Yhdistykset
    • Jäsenedut
    • Kokouskutsut
  • Tapahtumakalenteri
    • Tapahtumat
    • Kilpailut
  • Tukikomppania
  • Toimitus
    • Lehden historia
    • Lehtiarkisto
  • Galleria
  • Ressutori
  • Ylennykset
  • Eturivissä

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

  • Uutiset
  • Piirikirjoitukset
  • Kilpailu
    • VAHVIN RESERVILÄINEN SM-kilpailut
    • Kilpailutulokset
  • Tapahtumat
  • Mielipide
  • Videojutut
  • Perinne
  • Onnittelemme
  • In Memoriam

Uncategorized

Kunnioitetut sotiemme veteraanit!

Julkaistu 14.3.2021

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja paikalliset reserviläisjärjestöt halusivat järjestää koronapandemiasta huolimatta perinteisen muistohetken Lakeudenpuiston Pirstotut puut -patsaalla. Tilaisuudessa noudatettiin koronasta johtuvia varomääräyksiä ja tiedotettiin etukäteen lehti-ilmoituksella, ettei muistohetkeä ei järjestetä muiden vuosien tapaan yleisötapahtumana, vaan tilaisuus videoidaan ja videotallenne on katsottavissa Lakeuden Maanpuolustajan videojutut -osiosta.
Tilaisuuden juonsi tuttuun tapaan kokenein ottein Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien hengellisen- ja perinnetoimikunnan puheenjohtaja Heikki Koivisto. Seppelpartioissa Seinäjoen Reserviläisten hallituksen Marjo Kauppinen, Jari Ojala, Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki ja Reserviupseeripiirin varapuheenjohtaja Raimo Rintamäki. Kuva: Jari Asu

Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Tapani Tikkalan puhe Seinäjoella Taipale-Vuosalmi muistomerkillä 13.3.2021:

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, sota-ajan sukupolvi, hyvät kuulijat!
Talvisodan kunniakkaiden puolustustaisteluiden päättymisestä on tänään kulunut 81 vuotta. Itsenäisyytemme oli todella vaarassa talvisodan alussa joulukuussa 1939 ja sodan lopussa maaliskuun alussa 1940. Vaikka Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä tehtiin rauhansopimus Tartossa 14.10.1920 ja sitä täydennettiin hyökkäämättömyyssopimuksella 21.1.1932, Neuvostoliitto hyökkäsi 30. marraskuuta 1939 Suomeen.

Neuvostoliitto asetti vuoden 1918 vallankumouksen jälkeen Venäjälle siirtyneen kommunistin Otto Ville Kuusisen nukkehallituksen houkutellakseen Suomen työväestön kapinaan joulukuun alussa 1939. Tilanne oli kuitenkin toinen kuin tammikuussa 1918 ja Suomen kansa oli yksimielinen hyökkäyksen torjumisessa. Stalinin puhdistukset Neuvostoliitossa olivat saaneet jopa Suomen kommunistit vakuuttuneeksi siitä, että vastarinta on parempi vaihtoehto kuin antautuminen.

Suuri osa eteläpohjalaisista taisteli everstiluutnantti Matti Laurilan Jalkaväkirykmentti 23:ssa, mutta eteläpohjalaisia oli sijoitettu myös muihin joukko-osastoihin. Kevyt osasto 8:n eskadroona muodostettiin nurmolaisista. Maaliskuun 5:ntenä eskadroona aloitti luutnantti Olavi Peltolan johdolla vastaiskun Äyräpään kirkkomäelle kello 6 aamulla. Taistelun päätyttyä noin kuuden tunnin kuluttua ainoastaan 10 miestä oli vahvuudessa. 42 nurmolaista, sekä mm. raumalainen komppanianpäällikkö Olavi Peltola oli kaatunut ja yli 50 haavoittunut.

Myös Laurilan rykmentti kärsi Taipaleenjoella ja Vuosalmella raskaat tappiot. Menetyksistä huolimatta sekä Taipaleenjoki että Äyräpää kestivät. Rykmentin talvisota päättyi Äyräpään kirkon luona maaliskuun 13. päivä kello 11, kirjaimellisesti yhdennellätoista eli aivan viime hetkellä.

Sodan jatkuminen olisi voinut johtaa läpimurtoon, ei vain Äyräpäässä vaan useilla muillakin rintamanosilla, ja lopulta Suomen miehitykseen.

Takavuosina meille jokaiselle tutussa mainoksessa todettiin ”kahta en vaihda”. Kaksi asiaa joita minä en vaihtaisi, ovat kunnioitus sotaveteraaneja kohtaan sekä kiinnostus kotiseudun ja maamme historiaan. Ilman sotaveteraanien uhrautuvaisuutta meillä ei olisi itsenäisyyttä. Kotiseutu on antanut ja antaa meille eväät elää itsenäisessä Suomessa. Tiedämme mistä olemme kotoisin ja voimme olla siitä aidosti ylpeitä.

Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Tapani Tikkala pitämässä juhlapuhetta. Kuva: Jari Asu

Artturi Leinonen on kirjoittanut:
”Puu kasvaa juurien voimasta, mutta juuret eivät ole yhden hetken asia. Myös vapauden puu tarvitsee juurensa ja ruokamultansa. Suomenkaan vapauden puussa silmut eivät olisi omana kevätkautenaan puhjenneet lehdiksi, elleivät juuret olisi imeneet voimaa oikeasta maaperästä.”

Eversti Matti Laurila viittasi puolestaan lakeuden henkeen talvisodan jälkeen julkaistussa Etelä-Pohjanmaan sankarivainajien muistojulkaisun esipuheessa. Hänen mukaansa lakeuden henki on voima, joka on taistelijan ominaisuutena erikoisen merkittävä. Sen kannustamana eteläpohjalaiset ovat useasti nousseet uskonsa, kotinsa, kotimaakuntansa ja isänmaansa puolesta sortajaa vastaan.

Kuulun sukupolveen joka ei ole elänyt sota-aikaa, mutta jonka vanhemmat, isät ja äidit ovat kokeneet sodan ja lähes jokaisen isät ovat osallistuneet taisteluihin rintamalla. Vaikka he eivät yleensä puhuneet sodasta kotona perheen keskuudessa, oli sota monella tavalla läsnä. Sodissa koetut henkiset ja fyysiset vammat seurasivat arjessa ja valvottivat öisin. Milloin kaksi sotaveteraania tapasi toisensa, puhe kääntyi nopeasti sotaan.

Tapani Tikkalan kuvakokoelmasta.

Oma isoisäni osallistui 17 -vuotiaana vapaaehtoisena vapaussotaan 1918 ja varusmiespalveluksen suoritettuaan hän lähti Aunuksen sotaretkelle 1919. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän oli mukana talvisodassa. Jatkosodan alkaessa 1941 hän oli 40 -vuotias kahdeksan lapsen isä ja haavoittui heti sodan alkupäivinä Kaalamon asemalla niin vaikeasti, ettei hänen tarvinnut lähteä uudelleen rintamalle.

Sotavammat näkyivät mm. tikanheitossa, jossa paapalla oli oma persoonallinen heittotyylinsä. Hän ei voinut pitää tikkaa kranaatinsirpaleen ruhjomien peukalon ja etusormen välissä, vaan heitti sen kämmeneltään. Eräänä jouluna joulupukillakin sattui olemaan samanlainen vamma kädessään ja silloin usko joulupukkiin koki vakavan kolauksen.

Lapsuuskotini oli Jurvassa. Talvisodassa suurin osa jurvalaisista oli sijoitettu JR 23 ensimmäisen pataljoonan kolmanteen komppaniaan. Samassa perusyksikössä palveli myös pienen kotikyläni Koivuportaankylän miehiä. Isäni oli lääkintämies. Hän sulki Äyräpäässä 3.3.1940 lähimmän naapurin, koulukaverinsa silmät viimeisen kerran. Tätä ennen naapurin poika oli haavoittunut jo kahdesti. Talvisodan Taipaleessa ja Äyräpäässä haavoittui myös muita kyläläisiä ja edellä mainitun isoisän poika, enoni, samalla kirkonmäellä vielä kesällä 1944.

Sota oli mukana lapsuuteni arjessa. Muutama esimerkki: isän parranajovälineitä säilytettiin pahvisessa valopistoolin patruunalaatikossa, joka nostettiin aina partaa ajettaessa esiin tuvan pöydälle, kynsien leikkauksessa käytettiin lääkintämiehen kahteen osaan irrotettavia saksia ja kesäisillä onkimatkoilla madot kuljetettiin sodasta tuodussa bakeliittisessa savukranaatin kuoressa.

Olen käynyt Taipaleenjoella ja Äyräpäässä. Äyräpään kirkosta oli silloin jäljellä ainoastaan ruosteisia kattopeltejä ja kasa tiiliä. Eräässä tiilessä huomasin kirjoitusta ja otin sen mukaani. Tiilessä lukee SAVIKKO. Kotona sain selville, että kirkon rakennusaineena käytettiin Muolaan Perkjärvellä puretun Saviniemen hovin päärakennuksen seinätiiliä. Säilytin tiiltä aikanaan työhuoneessani, muistuttamassa minua esi-isien peräänantamattomuudesta Äyräpäässä, likipitäen mahdottoman tehtävän edessä.

Mäntässä G.A. Serlachius – museoon oli rakennettu kymmenisen vuotta sitten kuvitteellisen veteraanipariskunnan, Toivon ja Lyylin koti. Näyttelyn nimenä oli ”Miltä sota tuntui?”
Esitystapa oli tavallisen ihmisen näkökulma ja hänen tapansa kokea sota ja sen todellisuus. Elämyksellinen kerronta antoi näyttelyssä kävijälle mahdollisuuden ymmärtää sodan kokeneiden ihmisten ajattelua ja pohtia, miten olisi itse sota-ajasta selvinnyt.

Olohuoneessa aiheena oli ”Taistelu”. Välillä huone hämärtyi melkein pimeäksi, jolloin se alkoi elää: seinille heijastettiin juoksevia ja taistelevia mustavalkoisia silhuettimaisia hahmoja. Lumisen maiseman keskellä miehet hyökkäsivät, puolustautuivat, pakenivat ja kaatuivat. Räjähdysten ja ilmassa lentävän maan läpi näkyi tuskaisia kasvoja ja käsikähmään käyviä miehiä raskaissa mantteleissaan. Taistelun äänien vaimentuessa kuului veteraanien kertomuksia taistelusta ja vihollisen kohtaamisesta. Muistan erään lausahduksen:

”Kun ei ole vaihtoehtoja niin ihminen kestää mitä vaan.”

Sota koetteli koko kansaa. Ei sovi unohtaa lottia, joista osa toimi rintamalla vapauttaen miehiä sotatoimiin, osa kotirintamalla mm. huolto- ja ilmavalvontatehtävissä. Valtakunnallisen Lotta Svärd järjestön perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.

Monet kotirintaman naiset joutuivat kantamaan yksin vastuun perheestään, jolloin kaiken fyysisen ponnistelun ylle lankesi monelta taholta turvattomuuden henkinen paine. Sotien päätyttyä sodan kauhut kokenut sukupolvi maksoi mittavat sotakorvaukset. Karjalaiset rakensivat elämänsä täysin tyhjästä vieraisiin olosuhteisiin, uskottiin parempaan huomiseen vaikka ei ollut kuin kaksi kättä. Black & Deckeristä ei osattu edes uneksia!

Tapani Tikkalan kuvakokoelmasta.

Hyvät kuulijat!
Tämän sukupolven ansiosta elämme, koronapandemian aiheuttamista monista ongelmista huolimatta, hyvässä ja turvallisessa yhteiskunnassa.

Meidän juuremme ovat syvällä lakeuden mullassa, josta vapauden puun lehdet ovat imeneet voimansa vuosikymmenestä toiseen ja lakeuden henki on ylläpitänyt maanpuolustustahtomme korkealla tasolla. Olemme nyt ja tulevaisuudessa valmiit tekemään kaikkemme isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden puolesta menneiden sukupolvien tavoin, sillä veteraanisukupolvilta saamamme perintö on meille kallis. Taipaleenjoella ja Vuosalmella annetut uhrit eivät ole olleet turhia, sillä säilytimme itsenäisyytemme. Uskomme, että Suomen yllä saavat aina liehua siniristiliput vapaan maan tunnusmerkkeinä.

Seppelpartiot, lähtekää nyt täyttämään tehtäväänne!

Kunniavartiossa Seinäjoen Reserviupseerikerhosta Jussi Mylläri ja Seinäjoen Reserviläisistä Marko Pänkälä. Kuva: Jani Syvänen

13.3.2021 videoitu tallenne on katsottavista tästä:

Facebooktwittermail

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uncategorized, Uutiset

Kenttäpostia talvisodan Kiviniemestä 8.12.1939: Juoksuhaudan ja korsun tunnelmia viikon taisteluiden jälkeen

Julkaistu 1.12.2020

Isäni Aarne Latvala palveli talvisodassa ilmajokelaisen Aallon patteriston tulenjohtueessa tulenjohtajan radistina. Hän kirjoitti etulinjasta Vuoksen rannalta äidilleni Kiikerinkylään lähes joka päivä. LMP:n päätoimittajan Jani Syväsen pyynnöstä valitsin tällä kertaa yhden kirjeistä, jossa kerrotaan silloisen naapurin Aaro Huhdan kaatumisesta viikko talvisodan alkamisen jälkeen. Mitään kirjeestä muuttamatta, mitään poistamatta.

Aarne Latvalan alkuperäinen Kiviniemen korsussa kirjoittama 80 vuoden haalistuttama kirje, joka on yksi Matti Latvalan puhtaaksi kirjoittamista talvisodan kenttäposteista.

”Tulilinjalla 8/12 -39

Rakkaat kultani!

Nyt koetan taas kirjoittaa, kun en eilen voinut ollenkaan lähestyä. Nyt pitäisi välttämättä nukkua. kun on hiukan vapaata. Emme ole tällä viikolla saaneet nukkua juuri nimeksikään, korkeintaan 2-3 tuntia vuorokaudessa.

Olemme nyt jo kohta viikonpäivät katsoneet ryssää silmästä silmään rantaa pitkin 100 metrin läheisyydestä. Olemme pääpuolustuslinjan edessä, enää koski on vain välissä. Siitä räjäytimme pari mahtavaa siltaa niiden edestä. Siitä ne nyt yrittivät koko voimallaan rynnätä tavalla tai toisella läpi. Oli meillä eilen sellainen päivä, etten olisi luullut omalle kohdalleni sattuvan.

Heti aamulla, kun päivä alkoi sarastaa, alkoi tulla kranaatteja aivan satamalla. Olin juuri lähtenyt tästä korsustamme eräälle toiselle paikalle ja otin kaikki tavarani mukaan pyörän päälle, että se oli verraten painava lasti. Pääsin juuri eräälle aukealle, kun sade alkoi, painuin maihin ja koetein uudelleen, mutta aina vain täytyi painaa itseään maihin. Toista tuntia oli minulta kulunut siinä maassa. Olin aivan varma jo viime hetkeni olevan siinä. Joka puolella vain muutaman metrin päähän putosi aivan yhtenään pommeja, joiden sirpaleet viuhuivat ylitseni hipoen takkni selkää ja rapisten kypärääni eli siihen rautalakkiini. Olin kuin kovassa myrskyssä, jossa vaatteet yritettiin riistää yltä. Joka hetki tuntui lähtöni tulevan, ja johon myös valmistauduin. Lopuksi läksin juoksemaan syöksyen ja lopulta pääsin tänne korsuun, joka jonkin verran kestää tuota tulta.

Kyllä siinä vain rivoinkin mies tunnusti, että se on korkeimman suoja, jossa olemme, kun kukaan ei edes haavoittunut, vaikka koko vuorokauden kesti moista menoa. Ja sama näyttää nyt olevan. Emme ole kuulleet muista menetyksistä, kuin kaksi hevoosta eilen tuolla kaukana perässä oli kaatunut.

Nyt juuri tuli yllättävä suruviesti. Aaro Huhta, jonka kanssa eilen makasin siinä sateessa sai juuri tiedustelumatkallaan kuulan ohimoonsa tullen toisesta ulos. Siihen jäi urhea kaveri hangelle makaamaan. Hän oli kunnon sotilas. En tiedä, miten kauan ne meitä samoja miehiä pitävät täällä edessä. Tämä on sitä elämän raskainta hommaa, mutta kestäneet olemme ainakin tähän saakka. Joka ainoa minuutti saa olla sillä mielellä, että voi tulla lähtökin. Kuulat vinkuu jatkuvasti ohi, mutta eiväthän ne satu, kun eivät ole sattuakseen. Niin tuumasi Aarokin, kun eilen rinnan makasimme kentällä. Jumalalle täällä täytyy vain avunpyyntönsä anoa. Se on ainoa pelastus, joka voi saada ihmeitä aikaan.

Niin se pakettikin tuli toissa yönä, ja se oli mulla mukana myös maatessani kentällä, kyllä sekin oli ravassa. Siellä oli se kypärän alunenkin Se oli kyllä tervetullut, mutta mulla sattui jo sellainen olla. Hain sen tuolta tuhoutuneesta kaupasta, sellaisen lentäjämallisen hiihtolakin. Vänrikki Saunamäki pyysi sitä ja annoin sen hänelle.

Ei tarvitse nyt lähettää mitään paketteja, sillä niitä ei saa täällä pysymään juostessa mukana. Kirje tuo parhaan terveisen, jos sen saa. Ei yhtään tiedä, koska on viimeinen kirje, jonka kirjoitan, mutta koeta kestää siellä. Kirjoitan kyllä viimeiseni, kun vain on tilaisuutta.

Toivon sinulle ja pojalleni onnellista tulevaisuutta siinäkin tapauksessa, että minä jään. Koeta huolehtia Antistamme. Sano terveiset myös isälleni ja äidilleni ja muille omaisille. Sinua ja Anttia Rakkaitani tervehtien, miehesi ja isäsi Aarne.”

Tulenjohtueen korsun paikka, josta kirjeet on kirjoitettu on nykyään paikallisen asukkaan perunakuoppa, Matti Kullas näyttää. Kuva: Matti Latvala

Kävimme kahdeksan vuotta sitten Kiviniemen maisemissa Vuoksen rannalla kuvaamassa Kimmo Sorkon Kiviniemen Lukko” – kirjaa varten talvisodan taistelupaikkoja. Koordinaattien ja paikannuslaitteen avulla löysimme mm. tulenjohtueen korsun paikan, josta kirjeet on kirjoitettu. Nykyään siinä on paikallisen asukkaan perunakuoppa, joka näkyy vihreänä kumpuna taustalla koiran vahtiman aitauksen takana.

Matti Latvala

Facebooktwittermail

Kategoriassa: Artikkeli, Perinne, Uncategorized, Uutiset

Puolustusministeri Kaikkonen nosti juhlapuheessaan esille reservin merkityksen

Julkaistu 26.11.2020

Reserviläisliiton sääntömääräinen liittokokous pidettiin 21.11.2020 Seinäjoella kongressikeskus Framissa. Kokous järjestettiin poikkeusjärjestelyin koronatilanteen takia. Puolustusministeri Antti Kaikkonen piti liittokokoustapahtuman aluksi juhlapuheen, jossa hän korosti reserviläisten merkitystä Suomen puolustuksessa.

– Puolustusvoimien 280 000 sotilaan sodan ajan vahvuudesta yli 95 % on reserviläisiä. Tehokas varusmiespalvelus ja riittävät reservin kertausharjoitukset ovat tärkeä osa Suomen puolustuskykyä. Lisäämme kertausharjoituksiin osallistuvien reserviläisten määrää tällä hallituskaudella.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen korosti reservin merkitystä juhlapuheessaan. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos

Reserviläistoiminta onkin kiinnostanut suomalaisia viime aikoina. Reserviläisliiton jäsenmäärä on ollut reippaassa nousussa, mikä on hyvin poikkeuksellista suomalaisessa järjestökentässä. Liiton kokonaisjäsenmäärä lähestyy jo 40 000. Uusien liittyneiden jäsenten määrä tulee tänä vuonna ylittämään 3 000 jäsenen rajapyykin, mikä on harvinaista liiton historiassa. Kuluneen kymmenen vuoden aikana vastaavaan jäsenmäärään on päästy vain Suomi 100 -juhlavuoden aikana vuonna 2017.

Poikkeuksellinen jäsenkehitys on osoitus siitä, että suomalaiset haluavat osallistua ja antaa panoksensa vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan. Ministeri Kaikkonen korosti puheessaan myös reserviläistoiminnan moninaista merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle.

– Varusmiespalveluksen ja reservin kertausharjoitusten lisäksi vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta tukee sekä puolustuskyvyn ylläpitoa että maamme varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. Myös sellaisiin, jotka ovat luonteeltaan muita kuin sotilaallisia.

Eteläpohjalaiset luovuttivat puolustusministerille perinnepuukon

Puukko sopii hyvin suomalaiseen käteen, mutta sillä on aivan erityinen merkitys Etelä-Pohjanmaalla. Puukkojen valmistus on aikanaan tuonut leivän moneen pöytään ja onhan tällä alueella puukolla ratkottu raavaitten miesten periaatteellisia kysymyksiäkin.

Niin sanotut perinteiset korupuukot ovat ainakaan korostaneet kantajansa yhteiskunnallista asemaa ja koristeellisen puukon omistaja on nauttinut suurta kunnioitusta. Alunperin ratsuväen miekasta mallinsa saanut kauhavalainen hevosenpääpuukko on täysin ainutlaatuinen tyyliltään.

-Meille eteläpohojalaasille puukon luovuttaminen on ollut aina mitalista seuraava ylöspäin, totesi Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki luovuttaessaan perinnepuukkoa puolustusministeri Antti Kaikkoselle.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki luovuttamassa puolustusministeri Antti Kaikkoselle kauhavalaista hevosenpääpuukkoa. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos
Reserviläisliiton varapuheenjohtajalle tunnustusta

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri luovutti liittokokouksen yhteydessä arvostetun numeroidun piirien mitalin Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Terhi Hakolalle.

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin ja Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin yhteisen ansiomitalin on suunnitellut Antti Isosalo. Mitalin tunnuskuvio, seppeleen ympäröimät 6 kärppää, esiintyy piirijärjestöjen lippujen lisäksi piirien muissakin tunnuksissa, pienoislipussa ja standaarissa.

Kuva-aihe on peräisin vuoden 1686 Pohjanmaan Rykmentin komppanialipusta, josta arkkitehti Touko Saari on mukaillut sen reserviupseeripiirin lippuun. Mitalinauhassa esiintyy toistuvana keskuskuviona juokseva kärppä.

Ansiomitali on otettu käyttöön Etelä-Pohjanmaan reserviläispiireissä vuonna 2011. Varapuheenjohtaja Hakolalle luovutettu piirien mitali on järjestysnumeroltaan 23. numeroitu ansiomitali.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäki, Reserviläisliiton varapuheenjohtaja Terhi Hakola ja Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjola mitalin luovutuksen yhteydessä otetussa yhteiskuvassa. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos
Puolustusministeri ojensi liiton kunniakilven vuoden reserviläiselle

Liittokokous nimesi Vuoden Reserviläiseksi Seinäjoen Reserviläiset ry:n pitkäaikaisen aktiivijäsenen, sotilasmestari Jarmo Koskelan. Hän on esimerkillään tuonut Reserviläisliittoon runsaasti uusia jäseniä yli aluerajojen. Hän on myös esitellyt liiton ja paikallisyhdistyksen toimintaa lukuisissa eri tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Hän toimii tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaan reserviläispiirin 1. varapuheenjohtajana.

Koskelan ansioina on toimiminen Puolustusvoimien kouluttajana sekä ammuntojen johtajana yli 20 vuotta. Lisäksi hän on toiminut yhtä kauan Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) harjoituksissa kouluttajana, pääkouluttajana sekä kurssin johtajana.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen luovuttamassa kunniakilpeä vuoden reserviläiseksi valitulle sotilasmestari Jarmo Koskelalle. Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjola mukana luovutuksessa. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos
Liittokokouksessa nuijan varteen kunnallisneuvos

Liittokokouksessa arvostettiin paikallista pitkän linjan osaamista, kun kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kunnallisneuvos Jaakko Pukkinen Isostakyröstä. Pelastusjohtajan pestiä päivätyönään hoitava aktiivinen järjestötoimitsija hoiti kokouksen johtamisen rautaisella ammattitaidolla ja pohjalaisella jämeryydellä. Nuija kolahteli pöytään napakasti ja puheenvuorot pidettiin selkeinä. Kokouksessa käsiteltiin Reserviläisliiton säännöissä määrätyt asiat mukaan lukien liiton puheenjohtajan vaali sekä mm. tilinpäätös, toimintakertomus ja hallituksen valinta erovuoroisten tilalle toimintakaudeksi 2021-2022.

Kokouksen puheenjohtaja Jaakko Pukkinen kiitti kokousväkeä erinomaisen hyvästä ja asiallisesta kokouksesta.

Kunnallisneuvos Jaakko Pukkinen hoiti kokouksen puheenjohtajan roolin rautaisella ammattitaidolla. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos
Reserviläisliiton puheenjohtajana jatkaa Ilpo Pohjola

Liittokokouksessa tehtiin useita tärkeitä päätöksiä ja henkilövalintoja. Kokouksessa valittiin liitolle puheenjohtaja seuraavalle kaksivuotiskaudelle sekä täydennettiin liittohallitusta. Liittokokous valitsi yksimielisesti liiton puheenjohtajaksi liperiläisen toimitusjohtaja, KTT Ilpo Pohjolan. Hän on Liperin Reserviläiset ry:n sekä Joensuun Reserviläiset ry:n yhdistysten jäsen. Pohjola on toiminut liiton puheenjohtajana kausina 2017-2018 sekä 2019-2020.

Reserviläisliiton puheenjohtajana jatkaa yksimielisellä kannatuksella Ilpo Pohjola. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry juhlisti 60-vuotista taivaltaan liittokokouksen yhteydessä

Etelä-Pohjanmaan Reservin Aliupseerien piirin perustamissopimus hyväksyttiin Jurvassa lokakuun 14. päivänä vuonna 1960. Piirin perustavan kokouksen kutsui koolle jurvalainen reservin majuri Jalo Hiipakka.

Sopimuksen allekirjoittivat Ilmajoen Reservinaliupseerit ry:n puolesta puheenjohtaja Heino Mäki-Latvala ja sihteeri Eino Kantala, Kurikan Reservinaliupseerit ry:n edustajina puheenjohtaja Kauko Jaakkola ja yhdistyksen jäsen Sulo Alanko sekä Jurvan Reservinaliupseerit ry:n valtuuttamina puheenjohtaja Pekka Parkkamäki ja rahastonhoitaja Eino Vuorinen.

Perussopimusta allekirjoittaessa Etelä-Pohjanmaalla toimi paikallisyhdistys kahdeksalla paikkakunnalla Jalasjärvellä, Seinäjoella, Ilmajoella, Alajärvellä, Alavudella, Kurikassa, Jurvassa ja Ylistarossa.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry:n juhlatervehdykset ottivat vastaan piirin puheenjohtaja Mika Mäki ja toiminnanjohtaja Jani Syvänen.

Etelä-Pohjanmaan Reserviliäispiiri ry:n toiminnanjohtaja Jani Syvänen ja puheenjohtaja Mika Mäki ottivat vastaan piirin 60v tervehdykset. Onnittelemassa Keski-Suomen Reserviläispiirin puheenjohtaja Perttu Hietanen. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry:n toiminnanjohtaja Jani Syvänen ja puheenjohtaja Mika Mäki olivat tyytyväisiä, että piirin 60v juhlavastaanotto voitiin järjestää liittokokouksen yhteydessä. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos
Framilla kuultiin eteläpohjalaisia musiikkiesityksiä

Ennen varsinaista liittokokousta tilaisuudessa esiintyivät Osku Ketola ja Jukka Viitasaari esittäen Elonkerjuu -orkesterin moderneja eteläpohjalaisia lauluja akustisena duona. Anteeksipyytelemätön asenne ja musikaalinen ammattitaito huokui duo -kaksikon esityksistä ja kokoukseen saapunut väki piti silmin nähden esityksistä.  Osku Ketola toimii maineekkaan Elonkerjuu -yhtyeen solistina, mutta tällä kertaa koronarajoitteista johtuen kokoonpano oli tiivistetty kahteen esiintyvään taiteilijaan.

-Tämä ei ollut musiikkiesitys, vaan meille tarjottu elämys, kuultiin sanottavan yleisön joukosta. Oli kunniakasta tuoda liittokokouksen yhteyteen eteläpohjalaista meininkiä, toiminnanjohtaja Jani Syvänen toteaa.

Osku Ketola ja Jukka Viitasaari toi pelimanni -esityksellään kokoukseen eteläpohjaista väriä. Kuva: Ressukuva / Pasi Lindroos
Facebooktwittermail

Kategoriassa: Artikkeli, Uncategorized, Uutiset

Sotilasmestari Jarmo Koskelasta vuoden reserviläinen

Julkaistu 21.11.2020

Reserviläisliitto valitsi liittokokouksessa 21.11.2020 Seinäjoella vuoden reserviläiseksi pitkänlinjan aktiivisen toimitsijan, kurikkalaisen reservin sotilasmestari Jarmo Koskelan.
Reservin sotilasmestari Jarmo Koskela on vuoden reserviläinen 2020

Olen tuntenut Jarmo Koskelan kolmen vuoden ajan. Jarmo oli niitä ensimmäisiä reserviläisiä, joita tapasin aloittaessani uutena toiminnanjohtajana vuonna 2017. Juotiin kahvit piiritoimistolla ja keskusteltiin maanpuolustuksellisista asioista. Kävi hyvin nopeasti selväksi, että olen tekemisissä isänmaallisen ja suoraselkäisen herrasmiehen kanssa. Kuluneen kolmen vuoden aikana on juotu jokunen kuppi lisää kahvia ja parannettu maailmaa useampaan otteeseen.

Sotilasmestari Koskela kuuluu niihin luottomiehiin, joille voi antaa kotinsa avaimen tai jonka haltuun voi uskoa lunastamattoman lottokupongin. Luottamuksen voi ansaita vain olemalla sanojensa mittainen. Kun käsky käy, silloin liikkuu ja hommat hoidetaan tinkimättömällä asenteella. Sellaiset luottomiehet ovat korvaamattomia ja yhteiskunnan katkeamaton selkäranka. Tekijämiehiä on helppo arvostaa!

Edellisen kerran vuoden reserviläisen valinta on osunut Etelä-Pohjanmaalle vuonna 2008. Tuolloin vuoden reserviläiseksi valittiin reservin vääpeli Keijo Kuntola Kurikasta.

Olen todella tyytyväinen, että vuoden reserviläinen valittiin Etelä-Pohjanmaalta, mutta eniten mielissäni olen oikeaan henkilöön kohdistuneesta valinnasta.

Toivotan siis ansaitusti mitä parhaimmat onnittelut vuoden reserviläiselle!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Jarmon haastattelun löydät tästä

Facebooktwittermail

Kategoriassa: Artikkeli, Uncategorized, Uutiset

Eturivistä tulee nähdyksi parhaiten – Aktiiviset tekijät järjestötoiminnan ytimessä

Julkaistu 27.10.2020

Digitaalisen verkkojulkaisun julkaisusta tuli lokakuun ensimmäisenä päivänä tasan kaksi vuotta. Sähköinen julkaisu voi hyvin ja kehittyy kokoajan. Lakeuden Maanpuolustajaa lukee tällä hetkellä verkosta yli 16000 lukijaa ilman valtakunnan rajoja.

Nykyaikainen reaaliaikaisesti päivittyvä viestintä on tämän päivän tiedottamisen salamasotaa. Nykyihminen älypuhelimineen ei ehdi odottamaan postilaatikon kannen kolahtamisia. Tieto haetaan netistä ja se pitää olla käytettävissä heti. Kehittyä pitää ja olla ajan hengessä.

Järjestötoimintaa ei ole olemassa ilman innostuneita ihmisiä. Tämänpä vuoksi Lakeuden Maanpuolustajassa otetaankin käyttöön uusi palsta joka esittelee eturivin paikoilta aktiivisia toimijoita järjestötoiminnan, toimikuntien ja yhteistyökumppanien keskuudesta.

Eturivissä -henkilöesittelypalstalla julkaistaan uusi esittely lokakuusta lähtien joka kuukausi ja raotetaan hieman verhoa toimijoiden hyvinkin erilaisista taustoista ja päätymisestä vapaaehtoisen maanpuolustuksen pariin työnä tai harrasteena.

Historian ensimmäinen esiteltävä on pitkän linjan järjestöaktiivi Hanna Vainionpää Alavudelta.

Hannan esittelyn pääset katsomaan klikkaamalla etusivun oikeasta yläkulmasta ”Eturivissä” -tekstiä tai TÄSTÄ

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Facebooktwittermail

Kategoriassa: Artikkeli, Uncategorized, Uutiset

  • Siirry sivulle 1
  • Siirry sivulle 2
  • Siirry sivulle 3
  • Siirry seuraavalle sivulle »

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Traumaattiset sotakokemukset luennon aiheena Seinäjoella
  • Isonkyrön sotaveteraaniyhdistyksen viimeinen kokous
  • Talvisodan päättymistä muistettiin Taipale-Vuosalmi – patsaalla
  • Lakeuden Maanpuolustajan maaliskuun 2023 henkilökuvassa Jari Ojala
  • Jäsenkehitys

Luetuimmat artikkelit

  • Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan
  • Palveluksena vapaaehtoisuus – mahdollisuuksia reserviläisenä osa 2
  • Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!
  • Raakaa voimaa ja suunnatonta sisua lakeuksilla – Reserviläisistä vahvimmat kohtasivat Ylihärmässä
  • Kuortaneen viimeinen lotta haudan lepoon

Tapahtumat

huhti 2
12:00 - 16:00

SRA-kilpailu Ilmajoella

huhti 3
18:00 - 20:00

Hiljaisen viikon kirkkoilta Lakeuden Ristissä

huhti 3
18:30 - 20:00

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry:n piirihallituksen kokous 2/2023

huhti 4
18:00 - 19:30

Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry:n piirihallituksen kokous 2/2023

huhti 5
18:00 - 19:30

Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry:n hallituksen kokous 1/2023

Näytä kalenteri

Tukikomppania »

Mainostaja

Jäsenedut »

Arkistot

Footer

E-P:n reserviläispiirien ja tukijain tiedotusjulkaisu

Impivaarantie 25
60420 Seinäjoki

lmplehti@gmail.com

www.epresp.fi

Julkaisija:
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit ja Lakeuden Maanpuolustajain Tuki

Evästekäytännöt »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·