Kauteni Reserviläispiirin puheenjohtajana päättyy vuoden vaihtuessa. Kun mietin, mitä kaikkea 2000-luvulla on tapahtunut, kuuluessani ensin piirihallitukseen ja myöhemmin Reserviläisliitonkin hallitukseen ja valiokuntaan, niin yksi asia nousee ylitse kaiken muun. Se on vapaaehtoisuuden voima, kun sitä taitavasti oikein ja vastuullisesti käytetään.
Toinen mieleeni jäänyt asia on muutokset ja niihin sopeutuminen. Kauhavan lentokoneet henkilöstöineen lähtivät Tikkakoskelle vuoden 2014 lopuksi, ja tuki vapaaehtoisille maanpuolustajille piti järjestää uudelleen. Tässä tilanteessa Porin Prikaati otti meidät hyvin huomaansa. Tämän jälkeen Maanpuolustuskoulutus aloitti organisaationsa muuttamisen koulutuspaikkapohjaiseksi ja läheinen yhteistyö Impivaarassa katkesi toiminnan siirtyessä Kauhavalle. Tästäkin muutoksesta selvittiin pienin kolhuin molemminpuolisen joustavuuden avulla. Kolmas ja merkittävin tapahtuma oli pitkäaikaisen toiminnanjohtajamme Ullan jääminen ansaituille eläkepäiville. Tätä asiaa rupesimme yhdessä veljespiirin kanssa hoitamaan selkein askelmerkein. Uuden toiminnanjohtajan valinta onnistui yksimielisesti ja lähes 5000 vapaaehtoisen maanpuolustajan piiritason tuki oli jälleen kunnossa.
Reserviläispiirissämme on hieno järjestelmä. Hallituksen jäsenyyden kautta edetään puheenjohtajistoon ja pätevöidytään johtamaan piiriä. Samalla aukeaa mahdollisuus Reserviläisliiton hallitukseen ja johtoelimiin saamaan vaikutteita toiminnasta muualta Suomesta – ja maailmalta. Me kaikki piirin tähänastiset puheenjohtajat olemme tämän kokemusputken läpikäyneitä ja toivon näin olevan myös jatkossa.
Yhteistyössä on eteläpohjalainen voima. Sitä olemme aina tehneet kaikkien samanhenkisten kanssa ja erityisen tuloksellisesti ja luottamuksellisesti Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin kanssa. Haluankin kiittää kaikkia minua tukeneita maanpuolustusihmisiä ja erityisesti veljespiirin istuvaa puheenjohtajaa Marko Kaappolaa. Eikä unohtaa sovi Ullan järjestötyöstä antamia oppeja ja nykyisen toiminnanjohtajamme Janin työtä rutiinien pyörittämisessä ja toiminnan kehittämisessä.
Teidän kanssanne vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehdessä on vaikea tunnistaa esillä olevaa huolta maanpuolustustahdon laskemisesta, mutta kyllä se varmaan kuitenkin totta osittain on. Syyllistämisen sijaan esitän omalla kokemuksellani ratkaisuksi ensimmäistä kertausharjoitusta alle 25-vuotiaana. Sen tuoman kokemuksen voima tuo uskoa omiin kykyihin juuri siinä ikäluokassa, joka sitä eniten tutkimuksenkin mukaan tarvitsee. Kertausharjoitusoikeus tavalla tai toisella kuuluu kaikille varusmiespalveluksen suorittaneille. Myöhemmin jatkosijoittamiseen liittyvä kertausharjoitus vain osaa yli kolmekymppisistä koskevana on liian myöhään maanpuolustushengen kannalta.
Ilman oman perheen tukea maanpuolustustyö ei onnistu. Minulla on ollut sellainen onni, että vaimoni on sodassa olleen ylivääpelin tytär ja meidän perheessä tämä on yhteinen asia. Erityisen ylpeä olen siitä, että esikoinen on jäsenenä Kurikan Reserviupseerikerhossa ja jouluviikolla kotiutunut sotilassoittaja-alikersantti liittyy jäseneksi Jurvan Reserviläisiin. Tytär ei toistaiseksi asepalvelukseen ole hakeutunut, mutta tukee koko ajan omilla toimillaan vapaaehtoista maanpuolustustyötä.
Jätän piirin johdon erittäin luottavaisin mielin Heikki Tarkkaselle. Heikki on pitkään toiminut monella tavalla vapaaehtoisten maanpuolustajien kanssa ja hoitaa vaativia luottamustehtäviä myös muualla yhteiskunnassamme. Tämä kokemus antaa erinomaisen valmiuden johtaa suurta reserviläispiiriä ja edustaa sen jäseniä missä vain.
Toivotan teille kaikille hyvää joulua ja menestystä tulevissa toimissanne.
Jaakko Liinamaa
Puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri
