Lakeuden Maanpuolustaja

Jani Syvänen

Kirje kotiin Ilmajoelle talvisodan viimeisenä päivänä 13.3.1940

Julkaistu

Aallon patteristossa 4/KTR 8 tulenjohtueen radistina Sakkolan Kiviniemessä Vuoksen rannalla palvellut isäni Aarne Latvala kirjoitti kotiin Ilmajoelle seuraavan lyhyen kirjeen talvisodan viimeisenä päivänä. Puhtaaksi kirjoittanut Matti Latvala.

Rintamalla 13/3 -40

”Heipä vain taas!

Kirjoitan tässä muutaman rivin vielä sodan aikana. Nyt sitä vasta kummia kuuluu yön ajalta. Klo 4:ltä on ollut sellaista rähinää, kun ilmoitettiin, että tänään pitäisi alkaa rauhan klo 11.00. Ei se nyt ainakaan ole siltä tuntunut vielä, että rauha olisi niin lähellä. Tänä aamuna ryssä vasta otti loppukirin. Kranaatteja tuli yhtenä pyrynä joka puolella.

Nyt pitäisi sitten yhdentoista aikana lähteä kotiin päin. Saapa nyt sitten nähdä, kuinka pian sitä ollaan kotona. Emme yhtään tykkää tuollaisesta rauhasta, kun tuo tuntuu olevan, mutta minkäs sille mahtaa, kun ylempää määrätään. Mahdollisesti on tämä ratkaisu paras toistaiseksi. Onhan sitä siellä rauhassa parempi hioa aseitaan ja ottaa sitten omansa pois, kun aseet ovat kyllin terävät.

En nyt ehdi enempää. Kirjoitan sitten, jos täällä vielä viivytään.

Terveisin, ehkä näkemiin Aarne”

Kirje kuvastaa hyvin tavallisen etulinjan rivimiehen tuntoja, kun määrättiin luovuttamaan valloittamatonta maata viholliselle. Kirjeestä näkyy se, kuinka vääränä puolustajat etulinjassa pitivät sanelurauhaa. Oikein Kiviniemen puolustajat tulkitsivat myös jatkon.

Patteristo marssi valloittamattomalla maaperällä uudelle rajalle. Kaiken varalta joukot määrättiin vahtimaan rajaa Immolassa vielä kevääseen saakka. Isä pääsi kotiin vasta kevätkylvöille kotiin Ilmajoen Kiikerinkylään. Jatkosota alkoi jo seuraavan vuoden kesällä, vain toista vuotta talvisodan päättymisen jälkeen.

105 kunnian päivää muistoissamme

Julkaistu

Pohjanmaan Aluetoimiston päällikkö evl Mauri Etelämäen puhe 13.3.2019 talvisodan päättymisen muistotilaisuudessa Seinäjoella.

Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja veteraanisukupolven edustajat, hyvät läsnäolijatKiitän mahdollisuudesta tuoda tähän tilaisuuteen Pohjanmaan aluetoimiston ja siten puolustusvoimien tervehdyksen. Päättyneenä vuonna muistimme sekä jääkärien kotiinpaluuta 100 vuotta sitten, että puolustusvoimiemme 100 vuotista historiaa. Perspektiiviä antaa se, että Suomen kansan historia on monituhatvuotinen ja suomalaisen sotaväen historia monisatavuotinen, tosin aluksi vieraiden valtakuntien ja valtioiden lippujen alla. Tämä on muistettava, kun mietimme pitkää kehityspolkua kohti itsenäistä Suomea ja sen säilyttämistä uhrauksin.

Olemme kokoontuneet tähän tilaisuuteen muistamaan talvisodan päättymistä 79 vuotta sitten. Syksyllä 1939, siis 80 vuotta sitten, oli Suomessa lähdetty ylimääräisiin kertausharjoituksiin jatkona kesän linnoitustöille Karjalan Kannaksella. Maailmantilanne oli nimittäin alkanut kiristyä. Saksa ja Neuvostoliitto olivat elokuussa 1939 allekirjoittaneet hyökkäämättömyyssopimuksen. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin etupiirijaosta. Suomi, Baltian maat, Puola ja Romania olivat jaon kohteina. Näin suurvallat pystyisivät ilman toistensa uhkaa laajentamaan alueitaan. Saksa saattoi ryhtyä sotaan Puolaa ja mahdollisesti myös sen riippumattomuuden taanneita Britaniaa ja Ranskaa vastaan ilman pelkoa Neuvostoliiton hyökkäyksestä niiden tukemana. Samalla Neuvostoliitto valmistautui omiin operaatioihinsa Puolan, Suomen ja Baltian maiden osalla ja suunnilla.

Vaikka Suomi oli käynyt Neuvostoliiton kanssa salaisia neuvotteluja keväästä 1938 alkaen liittyen erityisesti Leningradin turvallisuuteen, oli mainitsemani lisäpöytäkirja varmistus siitä, että Suomen liikkumavapaus kaventui olemattomiin. Esimerkiksi muu Pohjola ei sitoutunut sotilaalliseen apuun Suomelle. Sota olisi voitu välttää vain alistumalla Neuvostoliiton vaatimuksiin. Samalla olisi kuitenkin hyväksytty Baltian maiden kohtalo. Suurvaltana Neuvostoliitto oli aloittanut sotavalmistelunsa hyvissä ajoin kesällä 1939.

Neuvostoliitto aloitti hyökkäyssotansa 30.11.1939 tekaistuun provokaatioon niin kutsuttuihin Mainilan laukauksiin vedoten. Mainilan laukauksista puhuttaisiin tänä päivänä valeuutisina tai hybridivaikuttamisena. Neuvostoliitto hyökkäsi yli puolen miljoonan sotajoukoilla koko itärajan pituudelta ja myös kaupunkejamme pommitettiin. Yli puolet hyökkääjän voimasta oli Karjalan kannaksella.

Suomalaisten puolustuksen oli suunniteltu murtuvan kahdessa viikossa. Tämä perustui osaltaan luottamukseen siitä, että suomalaisten sisäinen koheesio murtuu muun muassa kansannousun myötä. Laskettiin, että kommunismille olisi ollut kasvualustaksi tyytymättömyyttä ja katkeruutta. Vuoden 1918 tapahtumien jälkeen Suomessa oli kuitenkin tapahtunut taloudellista, sosiaalista ja demokraattista kehitystä, josta myös hävinnyt osapuoli oli saanut hyötyä. Suomalaiset eivät taistelleet nimittäin enää toisiaan vastaan, vaan hyökkääjää vastaan olemassaolostaan. Vuoden 1918 osapuolista oli muodostunut kaksikomponenttiliiman tavoin yhdistelmä, joka kesti.

Kuten tammisunnuntain muistojuhlassa Vimpelissä totesin, vuoden 1918 tapahtumista oli myös hyötyä. Joukoilla oli taistelu- ja johtamiskokemusta omaavaa päällystöä. Asevelvollisuus oli tuottanut riittävän joukkomäärän. Taktiikka oli alkanut muovautua olosuhteisiimme sopivaksi. Kansa tiesi, mitä on taistella. Sen henkinen kestokyky oli myös tottunut omien tappioiden näkemiseen. Oli saavutettu myös kokemus siitä, että venäläisiä vastaan on mahdollista taistella aseellisesti ja menestyksekkäästi. Otto Wille Kuusisen Terijoen kansanhallituksen julistukset kaikuivat kuuroille korville.

105 kunnian päivää. Menemättä sen tarkemmin torjuntataistelujemme – ja voittojemme yksityiskohtiin, voimme todeta, että koko kansa taisteli. Kaikki antoivat jotain, ja jotkut antoivat kaiken. Kotirintaman huollollinen ja henkinen tuki olivat välttämättömiä. Kotirintama kesti pommituksista huolimatta, lähes 700 paikkakuntaa pommitettiin. Täältä Etelä-Pohjanmaalta lähteneiden miesten pääsuunta oli Karjalan kannas. Taistelupaikkoina korostuivat Taipaleenjoki ja talvisodan viimeisinä viikkoina Vuosalmi ja Äyräpää. Myös Laatokan ja Lapin tunturien välillä oli Etelä-Pohjanmaan taistelijoita, aina Kollaanjokea myöten. Olen itse käynyt Kollaanjoen taistelupaikoilla. Taipaleen lohkolla taistelut kestivät kiivaina viikkoja aina sodan loppuun asti. Vuosalmen taisteluista kansalliseen tietoisuuteen nousi nurmolaisten raskaat tappiot estettäessä venäläisten läpimurto. Maaliskuun ensimmäisen viikon aamuisessa rynnäkössä kentälle jäi 42 miestä. Luku on pieni, jos sitä vertaa koko talvisodan kaatuneittemme kokonaismäärään 26 700. Toisaalta se on suuri, kun mietimme yksilön menetystä ja läheisten surua. Samalla se kertoo kokonaisuudessaan annetun uhrin valtavuudesta.

Kun mietimme Talvisotaan johtaneita tapahtumia, on hyvä asettaa itselleen kysymys, voisiko vastaavaa tapahtua uudestaan. Tottakai. Voiko Talvisodan ihme toistua. Tottakai. Tässä suhteessa terve patriotismi ja oman historian tuntemus luovat merkitystä yksilölle. Samalla tietoisuus kansallisesta narratiivista – siitä että ennenkin on kestetty – luo meille kaikille resilienssiä.

Meidän tulisi myös miettiä sitä, miten voimme itse kukin parantaa raskain uhrauksin turvattua Suomea ja lujittaa kansamme yhtenäisyyttä. Olihan yksi talvisodan keskeisistä opetuksista se, että yksin ei valtion ole hyvä olla. Suurvaltapeliä käydään edelleen ja sen vaikutukset heijastuvat Suomeen. Puolustuksessamme paljon on aina kyettävä tekemään valtiona yksin ja päävastuu Suomen puolustamisesta on aina suomalaisilla. Tätä tehtävää ei voi ulkoistaa. Yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen on mahdollistanut sen, että meidän ei tarvitse miettiä koko konseptiamme tällä hetkellä uusiksi, vaan ainoastaan hienosäätää sitä. Vertauksena voisi todeta, että monet länsieuroopan valtiot ovat tehneet sotilaskomponentistaan puisen jakkaran. Sen muokkaaminen tukevaksi puiseksi työtuoliksi ei käy käden käänteessä. Oma järjestelmämme vaatii tässä suhteessa vain pintahiontaa ja pientä lakkausta. Muistutan, että yksilön panoksen lisäksi maanpuolustus vaatii yhteiskunnalta taloudellisia panostuksia. Ne ovat kuitenkin lopunperin pieniä verrattuna kriisin hintaan, jos sellaisen syntymistä ei kyettäisi estämään.

Kirjailija Yrjö Jylhä palveli Talvisodassa Taipaleella komppanianpäällikkönä. Teoksessaan Kiirastuli kirjailija kuvaa talvisodan päättymisen tuntoja ja taistelleiden sotilaiden yhteenkuuluvuutta seuraavasti:

”Mihin ikinä silmäni täällä luon,
nimet kaikki tihkuvat verta:
näen Mustanojan ja Surmansuon
ja takana lumisen virranvuonja kaistan Laatokan merta.

Mitä vannottiin, se pidetty on,
yli päämme kun löi tulilaine;
ja rinnalla tuntomme tuomion
muu kunnia meille on arvoton,
katinkultaa kiitos ja maine.”

Hyvä kuulija. Tehdyistä sankariteoista emme koskaan voi esittää riittävää kiitosta, mutta se ei ole tekosyytä olla muistamatta. Veteraanien tullessa kutsutuksi myös viimeiseen iltahuutoon, on myös aika kiitoksen esilletuomiseen työn tehneille loppumassa. Onneksi veteraanien yleinen arvostus ja maine ehtivät nousta niille kuuluvalle tasolle jo 1990-luvulla. Meidän kaikkien on syytä jatkaa historiamme raskaimpien, mutta samalla kunniakkaimpien päivien muistamista. Ihmiset ja asiat kuolevat vasta, kun ne unohdetaan. Uhrin ansiosta lippu liehuu.

Pyydän seppelepartioita suorittamaan kunnianosoituksemme.

Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien Hengellisen- ja Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Heikki Koivisto juonsi tilaisuuden.
Talvisodan sankareiden muistoa oli saapunut kunnioittamaan runsaasti yleisöä.
Pohjanmaan Aluetoimiston päällikkö evl Mauri Etelämäki kunniavartijoiden keskellä. Kunniavartiossa Jussi Mylläri ja Marko Pänkälä
Seinäjoen Sotaveteraanikuoro esiintyi Marika Ahosen johdolla.
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien seppelpartiot. Hengellisen- ja Perinnetoimikunnan jäsenet Juhani Erkkonen ja Aulis Harju sekä E-P:n Reserviupseeripiirin 2vpj Raimo Rintamäki ja toiminnanjohtaja Jani Syvänen. Kuva: Timo Sysilampi

Mestaruusammunnat ilma-aseilla Ylihärmässä

Julkaistu

Reserviläisurheiluliiton mestaruusammunnat ilma-aseilla ammuttiin Ylihärmän Reserviläisten järjestämänä Ylihärmän Yläasteella Kauhavalla 9.-10.3.2019.

Kilpailuissa tehtiin 122 eri suoritusta ja joukkueita oli kisaan ilmoittautunut kaikkiaan 22 kpl.

Lähinnä kansallisen tason huippua olevan tuloksen ampui H-sarjan pistoolissa eteläpohjanmaan Jyrki Turja, joka ampui sarjan alkuun tasaisia 97 pisteen sarjoja, jopa liiton ennätystä uhaten, mutta kahdessa viimeisessä sarjoissa hieman taso putosi ja voittotulos jäi kuitenkin todella hyvään 577 pisteeseen. D-sarjan pistoolissa Susanna Saksa eteläpohjanmaa, ampui uuden RESUL:n ennätyksen 548 p. D-sarjassa ammuttiin kisahistorian ensimmäisen kerran myös 60 laukausta. Kiväärikilpailussa ammuttiin liiton historian ensimmäisen kerran elektronisiin taululaitteisiin, mikä aiheutti lisätehtäviä varustarkastukseen. Jokaisen sarjan voittaja ja voittajajoukkue joutui jälkisyyniin varusteiden osalta, eikä niissä havaittu sääntöjen vastaisuuksia, joten uudet liiton mestaruuskisojen tulokset kirjataan desimaalien tarkkuudella, kuten isoimmissa kisoissa tapana nykyisin.

Kuvassa H-sarjan pistoolin mitalikolmikko, keskellä kultamitalisti Jyrki Turja Lapualta, vasemmalla Etelä-Hämeen Kari Niemelä ja oikealla pronssille sijoittunut Aki Rantakangas Lehtimäeltä.

Etelä-Pohjanmaa kahmi henkilökohtaisten kisojen mestaruuksista 6 kpl ja Varsinais-Suomen ampujille meni 3 mestaruutta. Pirkanmaan ampujat pokkasivat kaksi, Keski-Suomi, Pohjois-Savo ja Etelä-Häme saivat yhden mestarin.

Tapahtumassa edusti Reserviläisurheiluliittoa liiton puheenjohtaja Erkki Saarijärvi, joka osallistui kisojen avaukseen ja palkintojen jakotapahtumiin. Reserviläisliiton edustaja varapuheenjohtaja Terhi Hakola, toi tapahtumaan myös liiton terveiset.

Kilpailujen läpiviemisestä vastasi Ylihärmän Reserviläisten kanssa erittäin sujuvaa yhteistyötä harjoittava Härmän Seudun Ampujat ja aikaisempien suurten valtakunnallisten kisojen järjestämällä rutiinilla, myös nämä kisat sujuivat todella mallikkaasti, ilman mitään kommelluksia ja ongelmia. Palautetta saatiin joka suunnalta, liittojen edustajilta kuten myös kilpailusuorituksen tehneiltä urheilijoilta. Puheenjohtaja Erkki Saarijärven palautetta siteeraten ”Kokonaisuutena tapahtuma oli näkökulmastani oikein mainiosti järjestetty. Paljon saa vaivaa nähdä, että saa kaiken näyttämään noin helpon näköiseltä” viesti on välitetty toimitsijoille kiitokseksi. Unohtaa ei myöskään sovi tapahtuman sponsoreita Kauhavan kaupunkia ja Härmän kylpylää, kotoisemmin kuntsaria, joiden kanssa yhteistyö on myös todella saumatonta.

Oman panoksen tapahtuman onnistumiseen toivat Ylihärmän Reserviläisten kilpailun johtotroikan Mika Mäki, Markku Haukkala ja Jukka Yliketolan lisäksi toimitsijapalkinnolla palkitut reserviläisliiton jäsenet Vesa Mehtälä, Erkki Kovanen, Tapani Tuominen, Janne Hänninen, Minna Kero, Kari Jutila, Jorma Pohto, Jussi Ahomäki, Esa Salmeskari, Veli-Matti Keskinen, Juha Sippola ja Tino Yliketola.

Kilpailun kaikki tulokset löydät tästä RESUL Ilma-asemestaruuskilpailut 9.-10.3.2019 Ylihärmä – Tulokset

Ystävällisin terveisin
Jukka Yliketola
Kilpailun johtaja

Huomio kaikki ammunnasta kiinnostuneet!

Julkaistu

Hyvä reserviläistoiminnasta ja ammunnoista kiinnostunut henkilö. Aika monella on varmasti jossakin vaiheessa käynyt mielessä ajatus: ”Olisipa mukava käydä ammunnoissa, kun viimeksi on saanut ampua varusmiehenä 20 vuotta sitten.”

No, tähän ajatukseen löytyy helppo ratkaisu. Meistä jokaisella on mahdollisuus päästä osallistumaan ammuntoihin, vaikka vaan ihan omaksi iloksi tai sitten valikoituen tiettyihin lajeihin, kuten reserviläisammuntoihin, pistooliampumajuoksuihin tai SRA-kilpailuihin yms. Ammunnan harjoittaminen ei vaadi oman pistoolin tai kiväärin omistamista, sillä paikkakuntasi omissa reserviläisjärjestöissä on tarvittavat ”työkalut” ammunnan harjoittamiseen.

Lähtökohtana on, että ammunnasta kiinnostunut henkilö ottaa ensiksi yhteyttä paikkakunnan omaan reserviläisjärjestöön ja liittyy paikallisyhdistyksen jäseneksi esim. ottamalla yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan tai sihteeriin. Yhdistysten ampuma-asevastaavat ja ammuntojen johtajat opastavat sitten uutta jäsentä aikataulujen ja varusteiden suhteen. Ammuntaharrastuksen aloittaminen ei vaadi alkuun paljoa. Riittää, kun saapuu paikan päälle sovittuihin ammuntoihin ja ottaa mukaan kuulo- ja silmäsuojat sekä 20€ ratamaksun suorittamiseksi. (ratamaksu sisältää yhdistyksen aseen ja patruunat)

Paikan päällä uusi ampuja opastetaan oikeanlaisesta ampuma-asennosta aloittaen, aseen teknisiin ominaisuuksien kautta siihen, miten lipas täytetään, ase viritetään ja varmistetaan. Lisäksi käydään läpi aseen oikeaoppinen laukaiseminen. Ennen varsinaisten ammuntojen aloittamista käydään aina läpi ammunnan kulku ja varomääräykset ammuntojen johtajan toimesta. Käytettävät komennot ovat Puolustusvoimien ammunnoista tuttuja ja tähtäävät aina huolelliseen aseenkäsittelyyn ja toiminnan turvallisuuteen.

Seinäjoen Reserviläisten ammunnat kestävät yleensä parisen tuntia. Pääsääntöisesti ammumme 9mm pistooleilla paikallaan oleviin sekä kääntyviin tauluihin 15–25 m ampumaetäisyyksiltä. Ammuntojen jälkeen siivotaan paikat kuntoon ja ampuma-asekouluttaja kirjoittaa ampujien ammuntavihkoihin ammunta-ajankohdan, sekä merkitsee millä aseella on ammuttu. Tämän käytännön vaatii poliisiviranomainen, jos ammunnanharrastaja on kahden (2) vuoden päästä halukas hakemaan lupaa omaan pistooliin.

Seinäjoen Reserviläisillä on käytössä useita pistooli- sekä kiväärikaliiberin aseita eri ammuntojen harjoitteluun sekä ammuntaan kuuluvat tarvikkeet. (mm. taulut, paikat yms.)

Ammuntavuorot Nurmossa ovat kevät- ja syyskauden pääsääntöisesti aina kuun viimeisenä tiistaina klo 19–21.

Ajat voit varmistaa vielä yhdistyksemme koti- ja Facebook -sivuiltamme, jossa tiedotetaan muustakin toiminnastamme.
Linkki kotisivuillemme, josta löydät myös yhteystiedot löytyy tästä: Seinäjoen Reserviläiset ry

Hei, meillä on muuten ammunnoissa todella hauskaa ja letkeä huumori lentää välillä yli rajojenkin. Eli, meidän seuraan on todella helppo tulla ja tunnet heti ilmapiirin kotoisaksi. Ampujia on ihan vasta-alkajista Suomen mestareihin saakka. Olet lämpimästi tervetullut uusi tai vanha jäsen ammuntojen saloihin mukaan.

Ota vaan reippaasti yhteyttä niin autamme sinua mukavan harrastuksen pariin!

Lyhyt video ammunnoista: https://www.facebook.com/seinajoenreservilaiset/videos/391007024684827/

Marko Pänkälä
Ampuma-asekouluttaja
Seinäjoen Reserviläiset ry

 

RUL:n järjestösihteeri vieraili Ilmajoella

Julkaistu

Ilmajoen reserviläisyhdistysten yhteinen kevätkokoustilaisuus 20.2. sai arvokkaan vieraan, kun kokousesitelmää pitämään oli saapunut Suomen Reserviupseeriliiton järjestösihteeri Susanna Takamaa. Vierailu Ilmajoella oli viime elokuussa työnä aloittaneen Takamaan ensimmäinen esiintyminen työtehtävässään Etelä-Pohjanmaalla. Tilaisuudessa kuultiin energisen ja sanavalmiin naisen puheenvuoro suoraan liiton ytimestä.

Reservin luutnantti Susanna Takamaa on kotoisin Seinäjoelta ja asuu nykyisin Tampereella. Yhteiskuntatieteiden maisteri, aktiivinen vapaaehtoisen maanpuolustuksen harrastaja suoritti aikoinaan naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Niinisalon Tykistöprikaatissa. Järjestösihteerinä Takamaan keskeisiin työtehtäviin kuuluu mm. liiton järjestötoiminta ja viestintä. Työtehtäviin kuuluu mm. liiton kotisivujen sekä sosiaalisen median päivittämistä sekä koulutusmateriaalien – ja tilaisuuksien suunnittelua. Järjestösihteeri pitää yhteyttä jäsenyhdistysten ja piirien kanssa, mistä Ilmajoella saatiinkin siis nyt näyte.

Takamaa kertoo, että hän pyrkii kuuntelemaan herkällä korvalla eri yhdistyksissä ideoituja, hyväksi havaittuja toimintoja ja tapahtumia ja välittämään ideoita liiton muihin yhdistyksiin. Sosiaalinen media, joka liiton osalta on lähtökohtaisesti Takamaan hallinnassa, on nopea ja interaktiivinen ympäristö, jonka äärellä etenkin nuorempi ikäpolvi viihtyy. Se on yksi tärkeä tiedotusalusta, jota hän pyrkii aktivoimaan parhaan kykynsä mukaan.

Monien kerhojen ongelmana, varsinkin kasvukeskusten ulkopuolella, on hiipuva jäsenmäärä ja aktiivisten toimijoiden pieni osuus. Lääkkeeksi Takamaa ehdottaa yhteistyötä.

”Jokainen yrittää keksiä pyörän uudestaan, vaikka vaihtoehtoisesti voisi yrittää yhdessä parannella sitä pyörää. Yhteistyö alueen muiden reserviupseeriyhdistysten sekä reserviläisjärjestöjen kanssa voi piristää toimintaa kummasti.”  

Samoin hän kannustaa reserviläisyhdistyksiä tekemään yhteistyötä esimerkiksi veteraanijärjestöjen, kiltojen jne. kanssa, jolloin eri järjestöjen monenlaista asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää mm. aselajiosaamisessa.

Järjestösihteeri kehottaa myös antamaan nuorille vastuuta:

”Koska itse olen aikoinaan nuorena yhdistysintoilijana kohdannut hyväntahtoista, mutta samalla myös motivaation tappavaa ”ihan kiva ajatus, mutta” -asennetta, kehotan lämpimästi kaikkia yhdistyksiä ottamaan nuorten ajatukset ja ideat tosissaan. Uuden kokeileminen voi vaatia hieman resursseja ja toisinaan johtaa epäonnistuneisiin yrityksiin, mutta jos koskaan ei haluta astua pois omalta mukavuusalueelta, voi yhtä hyvin hyväksyä sen, että toiminta tulee kuolemaan.”

Vastuuttamisessa piilee tosin myös vaara.

”Vaikka omalla kohdallani yhdistyksen hallitustoiminta oli mieluista alusta alkaen, olen nähnyt myös tapauksia, joissa nuori jäsen ajetaan ulos toiminnasta antamalla liikaa vastuita ja velvollisuuksia heti yhdistystoiminnan alussa. Ei ole tarkoitus polttaa ketään loppuun, eikä toiminnan pitäisi kenestäkään tuntua pakotetulta työtaakalta.”

Takamaan mukaan toiminnallisuus onkin etenkin nuorten kohdalla avainasemassa. Nuorten mukaan ottamisesta hän kertoo oman esimerkin:

”Kun aikoinaan hain jäsenyyttä Seinäjoen Reserviupseerikerhoon sain heti lämpimän vastaanoton kerhon silloiselta puheenjohtajalta Marko Kaappolalta, joka soitti ja kyseli kuinka aktiivisesti haluaisin kerhossa toimia.”

Järjestösihteeri Takamaa kertoi Ilmajoella myös siitä, miten reserviupseeriliitto voi tarjota tukea paikalliskerhoille. Muotoja ovat esim. projektituki sekä Toimintapäivä –tapahtuma, johon liiton panostus tosin viime vuonna jäi aika laihaksi.

”Toimintapäivä ei suinkaan ole kuollut tapahtuma, vaikka se onkin ollut hieman horroksessa. Tänä vuonna liiton järjestötoimikunta on ottanut Toimintapäivän konseptin työpöydälleen ja aikoo tehdä siitä entistä ehoisamman. Tarkoituksena on luoda hyvä toimintapäivän paketti, jonka järjestämiseen tulee liitosta ideoita, ohjeita ja oheismateriaalia. Tästä toivottavasti on lisää kerrottavaa vielä tämän kevään aikana.”

Itseään Susanna Takamaa luonnehtii seuraavasti:

”Armeijan käynyt nainen ei aina ole kovin helppo pala purtavaksi. Itse olen toisinaan melko mahdoton jo ilman sitä armeijaakin, joten aina ei ole kanssaihmisillä ollut helppoa.”

Lopuksi Takamaa lähettää terveisiä maakuntaamme:

”Jos jotain terveisiä Etelä-Pohjanmaalle pitäisi eritellä, niin se menisi kaiketi näin: isoo kiitos! Seinäjoelta alkoi reserviupseeripolkuni, joka on johtanut unelmaduuniin reserviupseeriliittoon. Nykyään saan harrastaa työkseni! Vaikka olenkin kotiutunut Tampereelle, juureni ovat syvällä lakeuksien peruskalliossa, eivätkä ne sieltä irtoa.”

Teksti ja kuvat Tuomas Taivalmaa

Reserviupseeriliiton järjestösihteeri Susanna Takamaa sai vierailustaan muistoksi Ilmajoen Reserviupseerikerhon pöytästandaarin.