Uutiset

Hyvä reserviläistoiminnasta ja ammunnoista kiinnostunut henkilö. Aika monella on varmasti jossakin vaiheessa käynyt mielessä ajatus: ”Olisipa mukava käydä ammunnoissa, kun viimeksi on saanut ampua varusmiehenä 20 vuotta sitten.”

No, tähän ajatukseen löytyy helppo ratkaisu. Meistä jokaisella on mahdollisuus päästä osallistumaan ammuntoihin, vaikka vaan ihan omaksi iloksi tai sitten valikoituen tiettyihin lajeihin, kuten reserviläisammuntoihin, pistooliampumajuoksuihin tai SRA-kilpailuihin yms. Ammunnan harjoittaminen ei vaadi oman pistoolin tai kiväärin omistamista, sillä paikkakuntasi omissa reserviläisjärjestöissä on tarvittavat ”työkalut” ammunnan harjoittamiseen.

Lähtökohtana on, että ammunnasta kiinnostunut henkilö ottaa ensiksi yhteyttä paikkakunnan omaan reserviläisjärjestöön ja liittyy paikallisyhdistyksen jäseneksi esim. ottamalla yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan tai sihteeriin. Yhdistysten ampuma-asevastaavat ja ammuntojen johtajat opastavat sitten uutta jäsentä aikataulujen ja varusteiden suhteen. Ammuntaharrastuksen aloittaminen ei vaadi alkuun paljoa. Riittää, kun saapuu paikan päälle sovittuihin ammuntoihin ja ottaa mukaan kuulo- ja silmäsuojat sekä 20€ ratamaksun suorittamiseksi. (ratamaksu sisältää yhdistyksen aseen ja patruunat)

Paikan päällä uusi ampuja opastetaan oikeanlaisesta ampuma-asennosta aloittaen, aseen teknisiin ominaisuuksien kautta siihen, miten lipas täytetään, ase viritetään ja varmistetaan. Lisäksi käydään läpi aseen oikeaoppinen laukaiseminen. Ennen varsinaisten ammuntojen aloittamista käydään aina läpi ammunnan kulku ja varomääräykset ammuntojen johtajan toimesta. Käytettävät komennot ovat Puolustusvoimien ammunnoista tuttuja ja tähtäävät aina huolelliseen aseenkäsittelyyn ja toiminnan turvallisuuteen.

Seinäjoen Reserviläisten ammunnat kestävät yleensä parisen tuntia. Pääsääntöisesti ammumme 9mm pistooleilla paikallaan oleviin sekä kääntyviin tauluihin 15–25 m ampumaetäisyyksiltä. Ammuntojen jälkeen siivotaan paikat kuntoon ja ampuma-asekouluttaja kirjoittaa ampujien ammuntavihkoihin ammunta-ajankohdan, sekä merkitsee millä aseella on ammuttu. Tämän käytännön vaatii poliisiviranomainen, jos ammunnanharrastaja on kahden (2) vuoden päästä halukas hakemaan lupaa omaan pistooliin.

Seinäjoen Reserviläisillä on käytössä useita pistooli- sekä kiväärikaliiberin aseita eri ammuntojen harjoitteluun sekä ammuntaan kuuluvat tarvikkeet. (mm. taulut, paikat yms.)

Ammuntavuorot Nurmossa ovat kevät- ja syyskauden pääsääntöisesti aina kuun viimeisenä tiistaina klo 19–21.

Ajat voit varmistaa vielä yhdistyksemme koti- ja Facebook -sivuiltamme, jossa tiedotetaan muustakin toiminnastamme.
Linkki kotisivuillemme, josta löydät myös yhteystiedot löytyy tästä: Seinäjoen Reserviläiset ry

Hei, meillä on muuten ammunnoissa todella hauskaa ja letkeä huumori lentää välillä yli rajojenkin. Eli, meidän seuraan on todella helppo tulla ja tunnet heti ilmapiirin kotoisaksi. Ampujia on ihan vasta-alkajista Suomen mestareihin saakka. Olet lämpimästi tervetullut uusi tai vanha jäsen ammuntojen saloihin mukaan.

Ota vaan reippaasti yhteyttä niin autamme sinua mukavan harrastuksen pariin!

Lyhyt video ammunnoista: https://www.facebook.com/seinajoenreservilaiset/videos/391007024684827/

Marko Pänkälä
Ampuma-asekouluttaja
Seinäjoen Reserviläiset ry

 

Ilmajoen reserviläisyhdistysten yhteinen kevätkokoustilaisuus 20.2. sai arvokkaan vieraan, kun kokousesitelmää pitämään oli saapunut Suomen Reserviupseeriliiton järjestösihteeri Susanna Takamaa. Vierailu Ilmajoella oli viime elokuussa työnä aloittaneen Takamaan ensimmäinen esiintyminen työtehtävässään Etelä-Pohjanmaalla. Tilaisuudessa kuultiin energisen ja sanavalmiin naisen puheenvuoro suoraan liiton ytimestä.

Reservin luutnantti Susanna Takamaa on kotoisin Seinäjoelta ja asuu nykyisin Tampereella. Yhteiskuntatieteiden maisteri, aktiivinen vapaaehtoisen maanpuolustuksen harrastaja suoritti aikoinaan naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Niinisalon Tykistöprikaatissa. Järjestösihteerinä Takamaan keskeisiin työtehtäviin kuuluu mm. liiton järjestötoiminta ja viestintä. Työtehtäviin kuuluu mm. liiton kotisivujen sekä sosiaalisen median päivittämistä sekä koulutusmateriaalien – ja tilaisuuksien suunnittelua. Järjestösihteeri pitää yhteyttä jäsenyhdistysten ja piirien kanssa, mistä Ilmajoella saatiinkin siis nyt näyte.

Takamaa kertoo, että hän pyrkii kuuntelemaan herkällä korvalla eri yhdistyksissä ideoituja, hyväksi havaittuja toimintoja ja tapahtumia ja välittämään ideoita liiton muihin yhdistyksiin. Sosiaalinen media, joka liiton osalta on lähtökohtaisesti Takamaan hallinnassa, on nopea ja interaktiivinen ympäristö, jonka äärellä etenkin nuorempi ikäpolvi viihtyy. Se on yksi tärkeä tiedotusalusta, jota hän pyrkii aktivoimaan parhaan kykynsä mukaan.

Monien kerhojen ongelmana, varsinkin kasvukeskusten ulkopuolella, on hiipuva jäsenmäärä ja aktiivisten toimijoiden pieni osuus. Lääkkeeksi Takamaa ehdottaa yhteistyötä.

”Jokainen yrittää keksiä pyörän uudestaan, vaikka vaihtoehtoisesti voisi yrittää yhdessä parannella sitä pyörää. Yhteistyö alueen muiden reserviupseeriyhdistysten sekä reserviläisjärjestöjen kanssa voi piristää toimintaa kummasti.”  

Samoin hän kannustaa reserviläisyhdistyksiä tekemään yhteistyötä esimerkiksi veteraanijärjestöjen, kiltojen jne. kanssa, jolloin eri järjestöjen monenlaista asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää mm. aselajiosaamisessa.

Järjestösihteeri kehottaa myös antamaan nuorille vastuuta:

”Koska itse olen aikoinaan nuorena yhdistysintoilijana kohdannut hyväntahtoista, mutta samalla myös motivaation tappavaa ”ihan kiva ajatus, mutta” -asennetta, kehotan lämpimästi kaikkia yhdistyksiä ottamaan nuorten ajatukset ja ideat tosissaan. Uuden kokeileminen voi vaatia hieman resursseja ja toisinaan johtaa epäonnistuneisiin yrityksiin, mutta jos koskaan ei haluta astua pois omalta mukavuusalueelta, voi yhtä hyvin hyväksyä sen, että toiminta tulee kuolemaan.”

Vastuuttamisessa piilee tosin myös vaara.

”Vaikka omalla kohdallani yhdistyksen hallitustoiminta oli mieluista alusta alkaen, olen nähnyt myös tapauksia, joissa nuori jäsen ajetaan ulos toiminnasta antamalla liikaa vastuita ja velvollisuuksia heti yhdistystoiminnan alussa. Ei ole tarkoitus polttaa ketään loppuun, eikä toiminnan pitäisi kenestäkään tuntua pakotetulta työtaakalta.”

Takamaan mukaan toiminnallisuus onkin etenkin nuorten kohdalla avainasemassa. Nuorten mukaan ottamisesta hän kertoo oman esimerkin:

”Kun aikoinaan hain jäsenyyttä Seinäjoen Reserviupseerikerhoon sain heti lämpimän vastaanoton kerhon silloiselta puheenjohtajalta Marko Kaappolalta, joka soitti ja kyseli kuinka aktiivisesti haluaisin kerhossa toimia.”

Järjestösihteeri Takamaa kertoi Ilmajoella myös siitä, miten reserviupseeriliitto voi tarjota tukea paikalliskerhoille. Muotoja ovat esim. projektituki sekä Toimintapäivä –tapahtuma, johon liiton panostus tosin viime vuonna jäi aika laihaksi.

”Toimintapäivä ei suinkaan ole kuollut tapahtuma, vaikka se onkin ollut hieman horroksessa. Tänä vuonna liiton järjestötoimikunta on ottanut Toimintapäivän konseptin työpöydälleen ja aikoo tehdä siitä entistä ehoisamman. Tarkoituksena on luoda hyvä toimintapäivän paketti, jonka järjestämiseen tulee liitosta ideoita, ohjeita ja oheismateriaalia. Tästä toivottavasti on lisää kerrottavaa vielä tämän kevään aikana.”

Itseään Susanna Takamaa luonnehtii seuraavasti:

”Armeijan käynyt nainen ei aina ole kovin helppo pala purtavaksi. Itse olen toisinaan melko mahdoton jo ilman sitä armeijaakin, joten aina ei ole kanssaihmisillä ollut helppoa.”

Lopuksi Takamaa lähettää terveisiä maakuntaamme:

”Jos jotain terveisiä Etelä-Pohjanmaalle pitäisi eritellä, niin se menisi kaiketi näin: isoo kiitos! Seinäjoelta alkoi reserviupseeripolkuni, joka on johtanut unelmaduuniin reserviupseeriliittoon. Nykyään saan harrastaa työkseni! Vaikka olenkin kotiutunut Tampereelle, juureni ovat syvällä lakeuksien peruskalliossa, eivätkä ne sieltä irtoa.”

Teksti ja kuvat Tuomas Taivalmaa

Perjantaina ja lauantaina 11–12.1.2019 saivat Kurikan lukion oppilaat  ensikosketuksen armeijaan ja tarkemmin palveluksen aikaisen liikunnan vaatimuksiin. Millaisessa fyysisessä kunnossa palvelus on parasta aloittaa, psyykkistä puolta toki unohtamatta. Inttikuntoon lukion kurssina järjestettiin ”pilotti” hankkeena eli jotain ainutlaatuista lukion abeille ja toisen asteen ammatillisen SEDU:n opiskelijoille.

Joulukuussa 2018 mahdolliset osallistujat saivat ensikäden tietoa varusmiespalveluksesta ja vapaaehtoisesta palveluksesta puolustusvoimissa. Kertomassa palveluksesta heille oli upseerikokelas Matias Säntti Niinisalon varuskunnasta sekä ”tehokaksikkona” Mikko S. Säntti ja Arto Mäkipelto.

Seikkaperäisen esityksen jälkeen saimme käsiimme kahdentoista innostuneen lukiolaisen nimilistan, jotka olivat valmiita jatkamaan kurssin maastovaiheeseen saakka.

Maastovaiheeseen oli tehty jo ”kökkää” monena päivänä. Varusteet oli tilattu MPK:lta Kauhavalta. PORPR:n Vaasan aluetoimistosta hyväksyntä, että kouluttajat saavat korvaavia harjoituspäiviä. Elintarvikkeiden hankinta oli sovittu yhteiskoulun muonituksesta vastaavan kanssa. Oli varattu harjoituksessa tarvittava maasto ja käyttölupa maanomistajalta, sekä Kurikan Koivistonkylän metsästysmaja huoltotukikohdaksi. Saatu lupa sivistysjohtajalta bussikuljetukseen. Hankittu neljä rahallista tukijaa harjoitukseen, koska sitä ei ollut budjetoitu 2019 kaupungin sivistyspuolen talousarvioon.

Perjantai 11.1.
Varusteet saapuivat Kauhavalta ja osin suoraan Niinisalon varuskunnasta MPK:n toimittamana. Hienoa oli että yhteistoiminta toimi MPK:n kanssa näin lyhyelläkin paloajalla. Juhani Alkio ja Ismo Ojala hoitivat varusteet mallikkaasti perille ja harjoituksen päätyttyä noutivat takaisin Kauhavalle. Palvelu ei voi enää paremmaksi mennä.

Kello 13.00 otti joukon komentoonsa komentajakapteeni (evp) Mikko S. Säntti, joka toimi maastoharjoitusvaiheen johtajana. Apunaan liikunnanlehtori kapteeni (res) Arto Mäkipelto, sekä varsinainen pääkouluttaja vänrikki (res) Matias Säntti.

”Alokkaat” saivat jakolinjasta varusteet jouhevasti, nimi paperiin ja pukeutumaan. Puolustusvoimissa jaetaan vain sopivia varusteita. Siviilivarusteet jäivät lukiolle lukkojen taakse. Mukaan sai ottaa oman valolähteen, hygienia ja lääketarpeet. Matkapuhelimet sai ottaa mukaan, mutta ”somekielto” astui voimaan välittömästi tarkoittaen, että ennen lauantaita kello 15 ei saanut lähettää mitään harjoituksen ulkopuolelle, sekä gps-paikannin otettiin pois päältä. Näin otettiin askel Kyber -suojautumiseen. Myös lukion rehtori Aino Salo kävi tervehtimässä oppilaitaan.

Niinistö
Bussi oli hyvä ratkaisu siirtymiseen. Materiaalia jokaisella oli runsaasti mukana, vain ase puuttui. Valoisana aikana saavuimme Niinistön metsille, salomaille. Alkoi majoituksen pystyttäminen.

Matias Säntti koulutti ja opasti rutinoidusti ”alokkaitaan”. Tehtäviä jaettiin, kaksi lähti hakemaan kuusen alaoksia eristeeksi teltan pohjalle. Kaksi kokosi kamiinan valmiiksi. Loput teltan pariin, kulmakepit, keskisalko, huppu kiinni, havut pohjalle, pressut, telttalyhdyt. Hienoa heti kerralla oikein, siinä se seisoi kuin Helsingin tuomiokirkko komeana. ”Alokkaat” saivat kehuja kouluttajaltaan ja aivan aiheesta. Nopeasti tapahtui paikkojen jako teltassa.

Ruuan valmistus Trangialla
Kova ahertaminen ulkona vaatii myös energiaa. ”Taistelijapareittain” tuli valmistaa päivällinen Trangia -keittimellä. Menuna oli perunamuusi ja lihapyörykkäkastike. Matias kysyi, että onko joku ”alokkaista” käyttänyt ko.keitintä? Metsästystä harrastava Jyri Hirsimäki kehui käyttäneensä. Näin Jyristä tuli apukouluttaja. Kaikki kokoon ja oppimaan trangian ihmeellistä maailmaa. Nopeasti kerrattiin myös varomääräykset, sekä paloturvallisuus. Vajaassa tunnissa oli ateria valmistunut ja syötynä jo suolen mutkassa.

Marssi
Hiljaisilla salomailla kajahti reservin vänrikin kumea komentoääni ” valmistautukaa marssikoulutukseen, aikaa puolituntia, varustus taisteluvarustus” eli toisin sanoen kaikki kuitilla oleva materiaali. Marssille valmistautumisen aikana koulutettiin miten marssille on tehtävä huoltavia toimenpiteitä. Jalat mm. sekä myös ”hukkaputken” ympäristön huolto, on todettu että lasten hoitoon käytetty sinkkirasva on oiva hyödyke. Hiertymän saattavat tehdä marssista tosi tuskallisen.

Kaikille jaettiin heijastimet ja valolaitteet joita käytettiin vain vilkkaasti liikennöidyllä Viinatiellä. Maastossa liikuttaessa kuljettiin pimeässä. Vänrikki piti hyvää vauhtia yllä. Matkaa noin 8 kilometriä, kahdella lyhyellä tauolla. Nesteytys on myös talvella tärkeää, hörpyt kenttäpullosta ja hiukan matkaan varattua sissipatukkaa. Kaksi ja puoli tuntia lähdöstä joukko saapui perille huoltotukikohtaan. Ainoastaan yhtä kantapäätä paikkailtiin. Todettiin että iholaastareita on hyvä olla mukana palvelukseen kun lähtee. Korostui myös seikka, että inttikuntoon on syytä panostaa ennen palvelukseen astumista. Hyvä kunto tulee esiin monessa kohdassa palveluksen aikana. Sohvaperunalla on tuskaista.

Huolto
Tukikohdassa odotti löylyvalmis sauna. Puhtaus on tärkeä osa taistelukyvyn ylläpidossa sekä ravinto. Sauna kelpasi kaikille. Aika oli rajallinen. Iltapala oli vielä nautittavana. Makkarat tikun neniin ja kahvit leipineen saivat kyytiä. Mukavaa rupattelua.

Yö luonnon helmassa
Susivaara tehtiin selväksi, olimme alueella jossa lauman koko on 8-10 yksilöä. Tehtiin myös selväksi, että hankeen ei tule syntymään ”mehujäitä”. Käytettiin alueella oleva hyysykkää. Lämpöä telttamajoitukseen saadaan kamiinan välittämänä. Kukas siitä huolehtii? Tulivartiomiehen tehtävät koulutettiin jokaiselle. Tehtävässä tuli olla äänetön, siksi tuli valmistaa KKKK joka on ”Kamiinan Kannen Kohotus Kanki”. Teltassa tuli olla myös aina esimies. Nyt se oli helppo ratkaista, täytyihän Arto Mäkipellon nukkua oppilaittensa kanssa. Kouluhan on vastuullinen oppilaistaan myös tällä kurssilla. Loput kouluttajat yöpyivät majassa.

Herätys lauantaihin
Herätys kello kuusi, joku olisi halunnut levätä vielä hiukkasen. Aamiaisen oli valmistanut Mikko S. Säntti eli siitä tuli nimeltään ”komentajakapteenin aamiainen.” Kaurapuuro, hillo, maito, jogurtti, kahvi, tee, sokeri, leipä, juusto, leike. Aamiainen on päivän tärkein ateria sotaväessä. Moottori hyrähtää sillä käyntiin. Aamiainen nautittiin sisätiloissa takan lämmössä. Kaikki olivat tarjenneet teltassa hyvin. Todettiin että kyllä nykysotilaan varusteilla pärjää. Verrattiin aikaa mm. talvisodan aikaan, varusteet paljon huonommat mutta silti pärjättiin niilläkin.

Ammunta ja kuntopiiri
Ammunnan perusteet käytiin läpi käsiaseella. Tähtäys, laukaus ja hengitys on kokonaisuus, jonka tuloksena on hyvä osuma. Mikko S. Säntti kouluttajana. Käytössä laser-ase. Kaikki olivat innolla mukana. Harjoittelun jälkeen oli odotettavissa kilpailu. Kilpasarja jossa ammutaan kymmenen laukausta ilman aikarajaa. Tulokset olivat hyviä ottaen huomioon, että osa ei ollut ampunut koskaan millään aseella.

Kuntopiirin piti ”alokkaiden” Kaapo Havuluoto, joka pelaa Seinäjoella jääkiekkoa. Lihashuoltohan on tärkeä osa myös marssin jälkeistä huoltoa. Hyvin joukko totteli kouluttajaansa. Rinnejuoksua myös eri tempoilla. Varsinkin kylminä aikoina ja tauoilla voi liikunnalla saada lämpöä kehoon. Lisänä vielä erilaiset kisailut mm. merimiespaini yms., joita nytkin harjoiteltiin.

Purku ja palaute
Majoitteen purku ja huolto sekä pakkaaminen. Tarkistetaan, että koko alue jää parempaan kuntoon kuin tultaessa. Henkilökohtaisten varusteiden huolto ja tarkistaminen että kaikki on mukana eikä puutteita ole. Aurinko oli jo noussut, kellon ollessa jo puolessa päivässä. Bussi saapuu noutamaan ”alokasjoukon” lukiolle.

Siviiliasusteet päälle ja varusteiden luovutus. Aivan kuin sotaväessä. Ei puutteita. MPK:n Juhani Alkio oli noutamassa varusteita Kauhavalle. Kiitos siitä. Palaute harjoituksesta oli hyvää. Tarkempi palaute tehtiin koulun sähköisessä järjestelmässä. Mukana olleet tytöt varsinkin useammalla suulla olivat jopa valmiita hakeutumaan vapaaehtoiseen palvelukseen puolustusvoimiin.

Tämä kurssi tulee olemaan ainakin Kurikan lukion opetussuunnitelmassa jatkossakin ja voi olla että myöskin monessa muussa pohjalaisessa lukiossa. Toteutukseen meillä tarvitaan jatkossakin reserviläisten tukea, koska meillä ei ole omaa varuskuntaa mihin suoraan tukeudutaan.

Lakiesitys MPK:n tehtävistä on tulossa. Minusta ainakin tämän kaltainen tukeminen ja kokemus siitä yhteistoiminnasta ovat mitä parasta. Olla mukana myös nuorille suunnattujen koulutustapahtumien maanpuolustushenkeä kohottavana toimijana reserviläisten ohessa.

Lopuksi
Opetustarkoitus on saavutettu. 10- viekää pois, sanoi entinenkin kouluttaja Santahaminassa.

Mikko S. Säntti