Teuvalta lähdettiin elokuun viimeisenä lauantaina aamupäivällä henkilöautoilla kohti Niinisaloa. Mukaan saatiin huvilakauden päättäjäispäivästä huolimatta seitsemän reserviupseeria ja viisi reserviläistä. Niinisalon sotilaskodin lähellä olevalle parkkipaikalle saapui meitä vastaan kapteeni Raine Lauhanen. Ryhmän esittelyssä me ”vanhat” olimme tyytyväisiä siitä, että olimme saaneet mukaan kolme nuorta maanpuolustajaa: reservin korpraali, säämies Juuso Tuiskun Ilmajoelta, reservin kersantti, tulenjohtoaliupseeri Paul Nevanperän Seinäjoelta sekä reservin vänrikki Tuomas Nisulan, joka toimii tällä hetkellä myös Teuvan reserviupseerikerhon sihteerinä. Kaikki nuoret miehet ovat palvelleet Niinisalossa.
Lauhasen johdolla siirryttiin ruokailemaan varuskuntaravintola -Falkonettiin. Ravintola kuuluu Leijona Catering Oy:öön, joka on valtion sataprosenttisesti omistama, suomalainen ruokapalveluja järjestävä yritys. Puolustusvoimat on sen suurin asiakas. Ruokailun yhteydessä Teuvan reserviupseerien puheenjohtaja, reservin majuri Erkki Nevanperä sekä reserviläisten puheenjohtaja reservin vääpeli Jarkko Tuisku kertoivat Teuvan reserviläistoiminnasta. Maukkaan ja monipuolisen lounaan jälkeen siirryttiin kalustoesittelyyn Falkonetin vieressä olevalle kentälle. Kalustoa ei tietenkään voida kuvata, joten ensimmäinen kuva otettiin perinnetykin äärellä. Tykki sijaitsee Vapaussodan Perinneliiton toimesta pystytetyn muistomerkin vieressä.
Niinisalon varuskunta on nykyisin Satakunnan Tykistörykmentti, Porin prikaatin Niinisalon toimipiste. Rykmenttiin kuuluu neljä komppaniakoon perusyksikköä. Porin prikaati on Suomen maavoimien suurin yksittäinen joukko-osasto ja yksi maavoimien kolmesta valmiusyhtymästä.
Prikaatin joukot on sijoitettu Huovinrinteen varuskuntaan Säkylään sekä Niinisaloon. Varusmieskoulutuksen sekä kansainvälisen koulutuksen lisäksi prikaatin tehtäviin kuuluvat muun muassa Suomen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin valitun henkilöstön koulutus.
Satakunnan Tykistörykmentti oli vuosina 1957–1992 itsenäinen joukko-osasto, joka liitettiin vuonna 1992 perustettuun Tykistöprikaatiin. Tykistörykmentin toiminnot yhdistettiin 1.1.2015 osaksi Porin prikaatia osana puolustusvoimauudistusta. Uudistuksen yhteydessä Satakunnan Tykistörykmenttiin liitettiin Säkylästä siirretty kranaatinheitinkomppania. Varuskunnan yhteydessä toimii varuskuntakerho. Varuskunta on Kankaanpään toiseksi suurin työnantaja kaupungin jälkeen. Varuskunta työllistää noin 330 henkilöä, ja varusmiehiä se kouluttaa vuosittain noin 1 700.
Kapteeni Raine Lauhasen mukaan naisia on tällä hetkellä palveluksessa noin 30. Varuskunnassa toimivat myös 1940-luvun puolivälistä saakka toiminut sotilaskoti, varuskuntaravintola ja nykyisin Maasotakouluun kuuluva Tykistökoulu. Niinisalon Koeampumalaitos lakkautettiin vuoden 2012 lopussa, ja siitä tuli uuden puolustusvoimien Räjähdekeskuksen hallintoyksikkö. Varuskunnan keskeinen, Valkiajärven rannalla sijaitseva kolmikerroksisen rakennus on arkkitehti Kalle Lehtovuoren suunnittelema. Se on rakennustaiteellisesti erittäin edustava, vuonna 1935 valmistunut funkkistyylinen lamellikasarmi. Rakennus on peruskorjattu museoviraston valvonnassa 2000-luvun alussa.
Esittelykierroksen yksi sykähdyttävä kohokohta oli käynti RUK:n muistomerkillä. RUK toimi Niinisalossa vuosina 1939-1945. Upseerikoulun kävi Niinisalossa yli 16000 reservin upseeria, joista 2184 kuoli sodassa ja 8736 haavoittui. Uhri oli kallis, mutta itsenäisyys säilyi. Siitä hiljaisesti kiitimme mielessämme suomalaisia sotaveteraaneja.
Esittelykierroksen aikana käytiin myös kahvilla sotilaskodissa, hienot ja tunteikkaat muistot valtasivat mielen. Itse olin siellä useasti 1969–1970 palvelukseni aikana. Kahvin jälkeen siirryttiin sääasemalle, jossa kapteeni Lauhanen pyysi Juuso Tuiskua kertomaan, mitä sääasemalla tehtiin. Juuso kertoi hyvin ja seikkaperäisesti sääaseman merkityksestä ja tehtävistä sota- ja rauhan aikana. Juuso ei tiennyt etukäteen valmistautua asiaan, joten hänelle 10 pistettä, niin hyvin hän testistä selvisi. Takaisin lähtöpaikalle mentiin vanhan, lähiaikoina purettavan ruokalan vierestä. Monet kerrat olen siellä aikoinaan ruokaillut. Muistan, kun ruokailuun tultiin osastona läheisestä lamellikasarmista. Monesti joukko komennettiin oheiseen metsään, jossa pyydettiin vieläpä maastoutumaan. Käsien pesua ei sen jälkeen suoritettu, nykyään on käsidesipaikat ruokalan eteisessä hygienian lisäämiseksi. Sellaisesta ei ollut 1960-luvulla tietoakaan.
Lämmin kiitos kapteeni Raine Lauhaselle, Falkonetin henkilökunnalle ja sotilaskodin nuorelle naisluutnantille, että saatiin vierailla Niinisalossa ja sotilaskodissa. Kiitos myös koko Teuvan reserviläisryhmälle, että lähditte kiireistänne huolimatta tälle mielenkiintoiselle, maanpuolustustahtoa lisäävälle matkalle.
Erkki Nevanperä, res. majuri
Teuvan Reserviupseerikerhon pj.