Uutiset

Haluttaisiko ajella oikealla suihkuhävittäjällä?

Julkaistu 5.10.2018

Menkijärven lentokentällä on ensi kesästä alkaen mahdollista ajaa aidolla suihkuhävittäjällä. Kone on samanlainen MIG 21 hävittäjä, joilla Suomen Ilmavoimat aikoinaan lensivät. MIGin omistaja alajärveläinen Eeti Kantokoski on rakentanut Puolasta tuomaansa koneeseen etuvedon. Nestemoottoria pyörittää 5,5 kW sähkömoottori. Suihkumoottori siitä on poistettu, mutta aidon äänen tuottaa koneen alla olevaan lisävarustetorpedoon rakennettu äänentoistojärjestelmä. Konetta voi ohjata kentällä ”lennonjohdon” ohjeistamana.

Menkijärven lentokentällä olisi edelleen potentiaalia monenlaiseen reserviläiskoulutukseen.

Ilmavoimien luovuttua Menkijärven lentokentästä ja sitä ympäröivästä 70 ha alueestaan Senaattikiinteistö myi sen yksityishenkilölle vuonna 2017. Ostaja lahjoitti lentokentän Alajärven kaupungille. Toimintaa ylläpitää Menkijärven Lentokenttäosuuskunta. Osuuskuntaan kuuluvat Alajärven Ilmailukerho, Järviseudun Lentokerho, Vaasan Lentokerho, Ilmasotakoulun Lentokerho (Kauhava), Etelä-Pohjanmaan Ilmailukerho ja näiden ohella mm kentän ympäryskunnat.

Kentältä löytyy majoitustilat 16 hengelle, sauna ja kylätoimikunnan kesäisin pyörittämä kahvila, sekä uimaranta. Alueen edelleen kehittämiseksi osuuskunta hakee lisää jäseniä vaikkapa reserviläisyhdistyksistä, onhan tien ja järven välissä myös sotaperinnealue korsuineen, juoksuhautoineen ja tykkeineen. Polttotaisteluradan alueen metsikkö kumpareineen voisi sopia monenlaiseen reserviläistoimintaan.

Kai Kaistila

Lyhyt videoklippi löytyy osiosta videojutut.

Artikkelin pääkuva: Konepeltin alla koneen omistaja Eeti Kantokoski. Nokkapyörän ohjauslaite oli huollettavana, joten toimittajan testiajo jäi pelkäksi kylmäharjoitteluksi. Lentokoneiden tekniikasta ja ruuvaamisesta kiinnostuneille taitaville käsille olisi harrastuspaikka tarjolla. Kuva: Kai Kaistila

Suihkumoottorin ulina lähtee koneen alla olevasta äänentoistolaitteistolla varustetusta
lisävarustetorpedosta. Kuva: Kai Kaistila

Nokkapyörään asennettu nestemoottori. Kuva: Kai Kaistila

Hävittäjäkuljettajanpaikka vapaana. Kuva: Kai Kaistila

Kenraali vierailulla Isossakyrössä

Julkaistu 2.10.2018

Puolustusvoimien eläkkeellä oleva komentaja, kenraali Jaakko Valtanen
oli Härmän kuntokeskuksessa kuntoutumassa ja sain houkuteltua hänet
iltasella poikkeamaan Isonkyrön reserviupseerien, aliupseerien ja
maanpuolustusnaisten kokoukseen. Kävimme tutustumassa Napuen patsaaseen,
Asemiesmuseoon Raimo Suhosen ja Juha Savinaisen johdolla ja hän
osallistui illan kokoukseen. Reserviläispiirien toiminnanjohtaja Jani
Syväsen esityksen jälkeen kenraali käytti innostavan puheenvuoron siitä,
kuinka vihollisen tulee tietää etukäteen suuret tappionsa, jos
suunnittelee hyökkäystä maatamme kohtaan. Velvoittavasti hän sanoi
vastuun olevan meillä. – Yllätysvieras sai ansaitun huomion kokousväeltä.

Esko Petäjä, E-P:n sotaveteraanipiirin pj.

Kenraali Jaakko Valtanen asevelimuseossa seuranaan veteraanityön monitoimihenkilö Raimo Suhonen. Kuva: Esko Petäjä

Puolustusvoimien eläkkeellä oleva komentaja, kenraali Jaakko Valtanen. Kuva: Esko Petäjä

Aaltolaiset opintomatkallaan: Pelastiko Mannerheim Pietarin hävitykseltä?

Julkaistu 27.9.2018

Päättyvän vuoden aikana Mannerheim ja Suomi 100 ovat olleet useiden seminaarien ja muisteloiden aiheena. Niinpä myös Ilmajoella sotien aikana perustetun Aallon patteriston perinnetoimikunta suuntasi syksyisen opintomatkansa marskin jäljille Pietariin.

Mannerheim-oopperassa viime kesänä Mannerheimin suhde Pietariin nousi näyttävästi esiin. Marskin sotilasura alkoi viime vuosisadan alkuvuosina tsaarin armeijassa. Hän vietti elämästään viisitoista vuotta Pietarissa. Vuodet jättivät jälkensä, jotka pysyivät aina viime sotien loppuun saakka.

Smolnasta haettiin tunnustus itsenäisyydelle

Bussilastillinen Aallon patteriston perinnetoimikunnan opintomatkalaisia sai asiantuntijaoppaakseen Pietarin matkalle sotatieteiden tohtori Sampo Ahdon, joka tuntee hyvin Mannerheimin, Pietarin ja Suomen kohtalot sotien aikana aina vapaussodasta jatkosodan loppuun saakka.

-Venäjän vallankumous muodostui mahdollisuudeksi myös silloiselle suuriruhtinaskunnalle Suomelle. Silloin oli aika toimia pitkään itäneen itsenäisyyshaaveen toteuttamiseksi. Kävimme paikalla Smolnan liepeillä, jonne P.E. Svinhufvud senaatin valtuuttamana matkusti vuodenvaihteessa 1917-18. salkussaan itsenäisyyshakemus. Pienen hionnan jälkeen Lenin suostui allekirjoittamaan eli hyväksymään Suomen itsenäisyysjulistuksen, Sampo Ahto kertoi.

Kävelimme paikalle, jossa kaikki tämä tapahtui. Vieressä oleva puisto sai nimekseen ”Kommunistisen proletariaarin diktatuurin puisto”. Sen läpi kävelimme nopeasti.

-Lenin ei suinkaan halunnut hyväntekeväisyyttään lahjoittaa Suomelle itsenäisyyttä. Hän uskoi, että vallankumouksen tartuttamat suomalaiset hakevat itse myöhemmin jäsenyyttä. Niin ei onneksi käynyt, Sampo Ahto totesi.

Mannerheim jätti heti vallankumouksen alkupäivinä Pietarin, matkusti Suomeen ja johdatteli valkoisen armeijan ylipäällikkönä vapaussodassamme maamme irti Venäjän vallasta.

Saksalaiset piirittivät Leningradin tuhon partaalle

Toisen maailmansodan loppuvuodet eli oman jatkosotamme aikana saksalaiset piirittivät silloista Leningradia 900 päivän ajan lännestä Pietarhovin kohdalta itään Pähkinälinnan tasalle saakka. Renkaan pohjoispuolen muodostivat Suomenlahden nipukka ja Laatokka. Siinä välissä oli kannas, jonne Suomen armeija oli asettunut vanhan rajamme tuntumaan. Näin ollen se osaltaan sulki siltä osin piiritysrenkaan.

-Paljon on väännetty kättä siitä, osallistuiko Mannerheimin armeija Leningradin piiritykseen vai ei. Tosiaankin armeijamme sulki renkaan pohjoispuolelta, mutta Mannerheim ei pyrkinyt missään vaiheessa hyökkäämään Leningradiin. Suomen armeijan tehtävänä oli turvata vain oman maamme rajat, Sampo Ahto tiivisti.

Kysyimme paikallisilta opasrouvilta, uskovatko nykypietarilaiset Mannerheimin päätökseen olla hyökkäämättä, vaikka portit olivat tavallaan auki ja hätä oli suuri saksalaisten piirittäessä kaupunkia muilta suunnilta.

-Valistuneet pietarilaiset tietävät kyllä Mannerheimin merkityksen tuossa tilanteessa, mutta tietyt ääriainekset pitävät häntä syyllisenä aktiiviseen piiritykseen yhdessä saksalaisten kanssa. Juuri he töhrivät marskin kasvoreliefin viime vuonna.

Näimme piiritysrenkaan molemmat äärilaidat

Kävimme Pietarhovissa Suomenlahden rannalla renkaan länsilaidalla. Pietari Suuren 1700-luvun alussa perustama loistokas Pietarhovi tuhoutui piirityskauden aikana, koska se osui juuri piirittävien saksalaisten ja kaupunkia puolustavan neuvostoarmeijan väliin. Neuvostoliiton hajottua venäläiset ovat entisöineet Pietarhovin sitä ympäröivine puistoineen taas tsaarinajan loistoon.

-Pietarhovissa vierailee nykyään miljoonia turisteja eri puolilta maailmaa ihailemassa kullalla päällystettyjä pintoja ja tuhansia taideaarteita, paikalliset oppaat kertovat.

Turistien tungos oli käyntimmekin aikana valtaisa. Kiinalaiset näyttivät olevan enemmistönä.

Kävimme myös piiritysrenkaan itälaidalla, Pähkinälinnassa Laatokan rantamilla paikalla. Siellä neuvostoarmeijan onnistui murtaa lopullisesti v.1944 saksalaisten kiila, joka ulottui aina Novgrodista Laatokan rantaan. Paikalla on nyt näyttävä muistomerkki pronssiin valettuine karttakuvauksineen.

Miksi armeijamme ei hyökännyt Pietariin

Pelastiko Mannerheimin toiminta ja hyökkäämättömyyspäätös Pietarin? Näinkin juhlavasti voidaan kysymys asetella. Olihan silloinen Leningrad tukalassa tilanteessa, joten vähäinenkin lisärasitus olisi voinut tuhota kaupungin.

-Mannerheim esikuntineen oli kaukaa viisas. Hän tunsi Pietarin, venäläiset, maailmansodan silloisen tilannearvion ja Suomen armeijan resurssit. Venäläisen mentaliteetin tuntien marski tiesi sikäläisen pitkän muistin, joten riskejä ei kannattanut ottaa. Ylipäällikkömme arvio myös sodan lopputuloksesta oli realistinen, Sampo Ahto pohdiskeli Pähkinälinnasta palatessamme.

-Ehkä Mannerheim piti myös epämiellyttävänä rakkaaksi käyneen koulukaupunkinsa pommittamisen. Kukaan ei pysty arvioimaan, miten Pietarin olisi käynyt, jos myös pohjoisesta suunnasta sinne oltaisiin hyökätty. Joka tapauksessa Mannerheim toimi järkevästi Suomen jatkokohtaloita arvioitaessa, Sampo Ahto päätteli.

Matti Latvala

Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Pentti Alanko historiallisen Pietarhovin terassilla. Taustalla Suomenlahden perukka. Kuva: Matti LatvalaPaluumatkalla Kannaksen halki bussikuskimme Ari-Pekka Kurppa keitti kuparipannullisen kahvia matkalle varatuista aineksista Kuuterselän taisteluhautojen tuntumassa. Kuva: Matti LatvalaTuossa talossa Lenin allekirjoitti Svinhufvudin laatiman itsenäisyyshakemuksen, Sampo Ahto näyttää Smolnan kulmilla. Kuva: Matti Latvala

Maanpuolustus kuuluu kaikille

Julkaistu 27.9.2018

Kauhava Lähialueen partiolaiset osallistuivat 15.-16.9. Kauhavan vanhalla lentosotakoululla järjestettyyn Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Hilla18-harjoitukseen erillisenä Turvallisuus- ja erätaitokurssina. Partiolaisten kurssin johtajana toimi Raimo Karjalainen Lakeuden eräpartiosta. Kurssi alkoi lauantaiaamuna klo 9:00 Hilla18-harjoituksen johtajan Juhani Alkion tulopuhuttelulla, jossa kerrottiin harjoituksen tavoitteet ja esiteltiin useiden yhtä aikaa alueella toimineiden kurssien johtajat. Tämän jälkeen Puolustusvoimilta lainattuihin m05-maastopukuihin puetuilla partiolaisilla oli ohjelmassa lyhyehkö ensiaputreeni ja muutamia pidempiä koulutuksia.

Kurssilaiset pääsivät tutustumaan palokalustoon sekä harjoittelemaan taitojaan Kauhavan pelastuslaitoksen henkilöstön ohjaamassa alkusammutuskoulutuksessa. Alkusammutuskoulutuksen lisäksi harjoiteltiin käytännön tilanteisiin soveltuvaa itsepuolustusta. Lauantain viimeisenä virallisena ohjelmanumerona kurssilaiset kokeilivat ekoaseammuntaa. Illalla puolijoukkuetelttojen pystyttämisen jälkeen päästiin saunaan ja istuttiin kirkkaan tähtitaivaan alla nuotiolla vaahtokarkkeja paahtaen. Sunnuntaina partiolaiset osallistuivat varsinaisesti Hilla18-harjoitukseen toimimalla maaliosastona väkijoukon evakuointia harjoitelleille MPK:n kursseille. Jännitystä ja todentuntua harjoitukseen saatiin, kun osalle maskeerattiin vammoja Suomen Punaisen Ristin toimesta, joten alueelle perustetun fiktiivisen Eräskylän evakuointikeskuksen hoitohenkilökunnalla oli täysi työ treenatessaan poikkeusolojen taitoja.

“Ei ihan jokaisella partiokurssilla pääse harjoittelemaan itsepuolustusta, ekoaseammuntaa tai osallistumaan evakuointiharjoitukseen. Kurssin aikana pääsimme myös kertaamaan partiosta valmiiksi tuttuja ensiaputaitoja ja alkusammutusta. Kurssi oli mahtava kokemus ja saimme oppia uusia hyödyllisiä taitoja hyvän yhteishengen ja uusien kavereiden kanssa”, kertoo 17-vuotias Kiia Moisio Ähtärin Eräveikoista. Kurssin poikkeavuuden tyypillisestä partiotarjonnasta oli huomannut myös Simpsiön Karhujen 15-vuotias Jussi Haapamäki: “Kurssi oli erittäin positiivinen kokemus. Harvoin pääsee osallistumaan samanlaisille kursseille partiotoiminnan kautta. Vaikka jotkut asiat olivat ennestään tuttuja, sain silti kurssista irti hyödyllisiä taitoja. Ensiapu oli partiosta ennestään tuttua, mutta käteen jäi ensisammutustaitoja ja itsepuolustuksen alkeita. Mukavaa, että tällaisia kursseja järjestetään.”

Partiolaisen ihanteena on “tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen”, eli kasvaa ihmiseksi, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikuttamisesta. MPK mahdollistaa kursseja, joiden pohja lepää tukevasti kansalaiskasvatuksen päällä varsinaisen sotilaallisen koulutuksen sijaan, kuten tällä kurssilla. Voidaankin sanoa, että nuorille partiolaisille uusien opittujen taitojen lisäksi oli arvokasta nähdä, miten maanpuolustustoiminta ja -koulutus lepää ihan tavallisten toimeliaiden ihmisten harteilla. Yhteiskunnan vakaiden olojen turvaaminen on yhteinen asia, johon osallistumisesta päätös tehdään kuitenkin yksilötasolla.

Toimimme kurssilla kouluttajina, ja vastasimme partiolaisten kurssin sujuvuudesta käytännön asioiden kuten aikataulujen, ruokailujen ja majoittumisen suhteen. Kahdelle partiotaustaiselle reservin vänrikille tässä oli oiva tilaisuus yhdistää rakas harrastus ja kansalaiskasvatus. Oli hienoa havaita, miten aktiivisesti nuoret osallistuivat kaikkeen koulutukseen. Suomi on maa, jossa ihmisoikeudet toteutuvat hyvin, ja jonka yhteiskunnallisten olojen turvaaminen on koko kansakunnan etu. Toivottavasti tulevaisuuden sukupolvilla säilyy halu ylläpitää ja suojella pohjoismaista hyvinvointivaltiota sekä kehittää valmiuksia toimia yhteisten etujen mukaisesti myös poikkeusoloissa. Viestimme partiolaisille ja kaikille muille onkin: Ole valmis, sillä reippaus ei maksa mitään!

Teksti: Esa Liinamaa ja Julia Saarimäki

Alkusammutuskoulutusta. Kuva: Jouko Liikanen

Itsepuolustuksen alkeita. Kuva: Jouko Liikanen

Ensiapua evakuointikeskuksessa. Kuva: Jouko Liikanen

Kokonaisturvallisuustapahtuma Ähtärissä

Julkaistu 27.9.2018

Porin prikaatin Pohjanmaan aluetoimiston alueella kokeiltiin ensimmäistä kertaa uudenlaista lähestymistä kokonaisturvallisuuden eri mahdollisuuksien esittelemiseen kunnan yhdelle ikäluokalle. Kokeilu tehtiin Perhon kunnan ja Ähtärin kaupungin kanssa syyskuun alussa kutsuntojen yhteydessä. Puolustusvoimien osalta kokeilu liittyi Koulutus 2020 – ja Intti tutuksi -hankkeisiin Tavoitteena oli selvittää, miten kuntien järjestämä kokonaisturvallisuuspäivä voidaan järjestää samanaikaisesti Puolustusvoimien järjestämien kutsuntojen kanssa.

Järjestetyt Kokonaisturvallisuus -tapahtumat suunnattiin kunnassa asuville nuorille tavoitteena turvallisuustietoisuuden ja -osaamisen ulottaminen koko ikäluokalle. Kutsuntatilaisuuteen kutsuttiin myös ikäluokan naiset mukaan kuulemaan yhteiskunnan turvallisuudesta ja koulutusmahdollisuuksista eri turvallisuuteen liittyviin tehtäviin.

Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Piiroinen kertoi varsinaisen idean kokonaisturvallisuustapahtuman liittämisestä kutsuntojen yhteyteen lähteneen pohdinnasta, miten saada nuoret aktivoitua yhteiskunnan turvallisuuden tekemiseen. Siksi mukana oli myös Etsivän nuorisotyön edustajia.

Porin prikaatin komentaja, eversti Kalliomaa toivoi, että päivästä jää mieleen ajatus, että turvallisuus on meidän kaikkien yhteinen asia. Lisäksi hän painotti, että jokainen voi vaikuttaa omilla toiminnoillaan lähiympäristön turvallisuuteen. Lisäksi eversti Kalliomaa toivoi, että jokaisen kotoa löytyy kotivara esim. sähkökatkoksen varalta.

Tietoiskut ja paneeli

Ajankohtaista tietoa nykypäivän turvallisuudesta antoi sotatieteiden tohtori, kyberturvallisuuden professori, majuri evp. Jarno Limnéll. Hän näytti kartalta tämän hetken maailman kriisipesäkkeet ja muistutti, että Suomi on maailman turvallisin maa. Kokonaisturvallisuus on tila, jossa yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhkat ja riskit ovat hallittavissa. Lisäksi turvallisuus on aina myös tunne, eikä mikään viranomainen tai lainsäädäntö yksinään voi luoda turvallisuuden tunnetta.

Muut tietoiskujen esittäjät olivat Suomen johtaviin digitaalisen työn asiantuntijoihin kuuluva Esko Kilpi ja Vaasan yliopiston akateemisten palvelujen johtaja, KTT Heli Häyrynen. Häyrysen väitöskirja ”Sotilaita vai seikkailijoita? Varusmiespalveluksen johtajakoulutuksen merkityksiä naisille uran ja johtamisosaamisen kannalta” tarkastettiin viime vuonna.

Edellä mainitut tietoiskujen esittäjät sekä Ähtärin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Harju osallistuivat paneelikeskusteluun. Erityisesti jäi mieleen Esko Kilven kommentti: ”Jokaiselle meistä tulee elämässä turpiin, mutta nouse ylös – jatketaan peliä.”

Toiminnallinen iltapäivä

Pirkanlinnan parkkialueella oli näyttelyalue, jossa kokonaisturvallisuuteen liittyvät tahot esittelivät toimintaansa yläasteen, lukion ja ammatillisen koulutuksen oppilaille. Suosituin tutustumiskohde oli Intti tutuksi –konseptin osasto: mahdollisuus kokeilla intin materiaalia, kuorma-autoajelu sekä ekoaseammunta.

Moniin kysymyksiin sai vastata moottoripyöräpoliisi, vanhempi konstaapeli Minna Kastrén, joka ajoi Ähtäriin Kokkolasta.

Muita viranomaistahojen kohteita olivat Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen paloauto sekä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ensihoitoauto. Monet lukiolaiset pysähtyivät Vaasan yliopiston ständillä kyselemässä opiskelumahdollisuuksista

Meitä kolmannen sektorin toimijoilla oli myös omat osastot: Toiminnanjohtaja Jani Syvänen esitteli Etelä-Pohjanmaan reserviläispiirien toimintaa, Ähtärin Reserviläisten kohteessa sai oppia puolijoukkueteltan pystytyksestä ja Ähtärin Reserviupseerikerho kyseli varautumistoimenpiteitä sähkökatkon yllättäessä.

Jo Napoleon tiesi, että armeija marssii vatsallaan. Ähtärin Sotilaskotiyhdistys kahvitti kutsuntapäivään osallistuvat, mutta oli sotilaskotisisarilla myös oma osasto näyttelyalueella. Mesimartat jakoivat omalla osastollaan arkielämän tietoutta sekä tarjosivat opaskirjallisuutta.

Miten jatkossa

Puolustusvoimien edustajat painottivat, että kokonaisturvallisuustapahtuman järjestäminen oli kokeilu. Toivottavasti kokemukset olivat sellaisia, että tulevien kutsuntojen yhteydessä on joka paikkakunnalla paikallisten voimien avulla toteutettu kokonaisturvallisuustapahtuma. Nyt Ähtärin osalta valmistautumiseen jäi liian vähän aikaa. Jatkossa olisi hyvä miettiä koululaisille/opiskelijoille ohjattu tutustuminen eri rasteihin ja joka rastilla tehtävä, jonka ratkaisu käsitellään koulussa oppitunneilla. Olisi hyvä mitata, miten kokonaisturvallisuusviesti meni perille!

Heikki Makkonen