Uutiset

Isossakyrössä harjoiteltiin kunniatehtäviin

Julkaistu 5.5.2019

Isonkyrön reserviläiset ja reserviupseerit pitivät ”ylimääräiset kertausharjoitukset” mm. lippuvartion ja seppelpartion toiminnasta juhlapäivinä Isonkyrön kirkossa ja sankarihautausmaalla. Pääkouluttajana toimi Isonkyrön upseerikerhon kapteeni evp Erkki Hölsö. Noin puolentoista tunnin aikana käsiteltiin puolustusvoimien yleisen palvelusohjesäännön pohjalta oikeanlaista varustusta ja käyttäytymistä eri tilaisuuksissa ja soviteltiin askelmerkkejä omiin toimintaympäristöihimme. Harjoituksen pohjalta laaditaan kirjalliset toimintaohjeet komentoineen lippu- ja kunniavartiossa oleville, jolloin uusien osallistujien perehdyttäminenkin sujuu helpommin.

Näihin kunniatehtäviin pääsee osallistumaan säännöllisesti vuosittain, mutta harvakseltaan, joten voimme suositella muillekin yhteisiä harjoituksia, ettei tarvitse juhlissa yleisön seuratessa koheltaa.

Kurssikoe pidetään parin viikon päästä kaatuneiden muistopäivänä kirkonmenojen yhteydessä 19.5.2019 Isonkyrön pääkirkolla klo 10.

Tervetuloa seuraamaan!

Teksti ja kuvat
Antti Iivari
Isonkyrön Reserviupseerikerho ry

Erkki Hölsö opastaa airutnauhan oikeaa käyttöä: ”Miehillä nauha tulee oikean olkapään yli painavampi (=tummempi) puoli alaspäin”.

Lippukulkueen lähtöaskelmerkkien tarkastelua.

Eteläpohjalaiset menestyivät mestaruuskisoissa

Julkaistu 30.4.2019

Ampumasuunnistuksen Reserviläisliiton mestaruuskisat suunnistettiin loistavassa kevätsäässä Loimaan Reserviläisten järjestämänä 27.4. Oripään ampumahiihtostadionilla.

Etelä-Pohjanmaan reserviläisiä osallistui aamupäivän pariviestiin kaksi joukkuetta.
Miesten Yleisessä sarjassa juoksivat Juha-Matti Huhtanen ja Antti Iivari voittaen viestin ylivoimaisesti yli 10min marginaalilla.
Miesten 120v sarjassa Ilpo Toikkanen ja Esa Kangasmäki voittivat myös sarjansa niukasti 30 sekunnin marginaalilla.

Iltapäivällä pienen huilaustauon jälkeen aloitettiin henkilökohtainen kisa, johon osallistuivat samat miehet, sillä muutoksella, että Juha-Matti Huhtasen tilalle tuli hänen isänsä Esa Huhtanen Juha-Matin lähdettyä Ruotsin puolelle kisoihin.

Yleisessä Antti Iivari oli ylivoimainen ykkönen. Loput edustajat olivatkin samassa 60v sarjassa, jonka voitti Ilpo Toikkanen, toiseksi tuli Esa Kangasmäki ja Esa Huhtanen oli viides.

Kiitokset ensiluokkaisista kilpailujen järjestelyistä Loimaan Reserviläisille.

Tarkemmat kilpailutulokset löytyvät alla olevista linkeistä:

RESUL Ampumasuunnistus 2019 – Tulokset (henkilökohtainen)
RESUL Ampumasuunnistus 2019 – Tulokset (parisprintti)

Esa Kangasmäki
Kauhajoen Reserviläiset ry

Antti Iivari yleisen sarjan pariviestin palkintojen jaossa.

Ilpo Toikkanen ja Esa Kangasmäki H120 sarjan pariviestin palkintojen jaossa.

Esa Kangasmäki (vas) ja Ilpo Toikkanen H60 henk.koht palkintojen jaossa.

Antti Iivari yleisen sarjan palkintojen jaossa. (pronssimitalisti ei ollut jäänyt odottamaan palkintojen jakoa)

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, veteraanisukupolven edustajat, hyvät ystävät.

Julkaistu 28.4.2019

Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri ry:n toiminnanjohtaja Marko Hakalan puhe Seinäjoella 27.4.2019 seppeleenlaskutilaisuudessa.

Toissa vuonna julkaistiin uusin versio elokuvasta Tuntematon Sotilas.
Uuden elokuvan julkaisu sai aikaan runsaan palauteryöpyn. Valtaosa palautteesta näytti olevan positiivista, mutta mukana oli myös paljon kritiikkiäkin. Joku moitti, että miksi hävittyä sotaa ihannoidaan ja siitä tehdään jopa elokuvia.
Tänä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisuuden aikana luodaan uutta ja erilaista historiaa. Alikersantti Rokka on suomalaisille itsekunnioituksen ja pokkuroimattomuuden symboli. Hän nauttii sodasta, mutta ei tappamisesta. Hän ei vihaa vihollista, vaan tarjoaa mm. vangiksi jääneelle teetä ja sotii vain kotiseutunsa puolesta jättäen sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Hän on rehellinen, suoraselkäinen suomalainen.
Millainen on tämän päivän Rokka? Erilainen, se lienee ainakin selvää.

Menneinä reiluna 26 työvuotenani veteraanien parissa olen saanut tutustua varsin moneen anttirokkaan. Muistan hyvin ensimmäisen työpäiväni syksyllä 1993 kun lähdin uimahalliin vaikeavammaisen sotainvalidin kanssa. Sotainvalidin, jolla oli molemmat kädet amputoitu kyynärvarsista. Muistan kuinka kauhusta kankeana ajattelin, että tästä ei meikäläinen selviä. Onneksi matkassa oli mukana kokeneempi kollegani, jonka kokemuksen myötä uintireissu meni varsin mainiosti. Kädettömyydestään huolimatta tuo sodan sankari pelasi mm. koronaa ja erilaisten apuvälineiden avulla lähes kaikki päivittäiset toimet onnistuivat omatoimisesti.

Varsin moni näiden vuosien aikana kertyneistä veteraaniystävistäni kuuluvat ns. maan hiljaisten ryhmään. Nöyränä, mutta ei nöyristellen on elämää menty eteenpäin vuosikymmenten ajan aikakaudella, jonka alkumetreillä työn teki ihmiset, eikä koneet.
Sanan nöyrä synonyymejä ovat mm. kuuliainen, tottelevainen ja säyseä. Vastakohdat tuolle sanalle ovat mm. ylpeä, vallanhimoinen ja määräävä. Uskaltaisin sanoa, että tämän ajan henki on siirtynyt ja siirtyy yhä enemmän tuonne vastakohtien puolelle. Toivonkin, että nuoremmille sukupolville siirretään sota-ajasta ja sen tapahtumista tiedoksi myös se asenne, jolla on puskettu määrätietoisesti eteenpäin ja ne asiat, jotka ovat oikeasti elämässä tärkeitä.

Sangen monella meistä on mielessä kuva, jossa harmaahapsinen sotaveteraani istuu kiikkustuolissa villasukat jalassaan, yksin, ympärillään pelkkä hiljaisuus. Elämä on ollut työtä maatilalla ja arki on ollut sellaista tasaisen harmaata, niin kuin sanotaan. Oma mielikuvani on varsin erilainen. Näen veteraanin, joka on syntynyt alkeellisiin oloihin, tappanut nuorena miehenä puolustuskyvyttömiäkin vihollisia, katsonut silmiin kuolevaa toveriaan, sekä vihollistaan, on pelännyt, ja ottanut takaisin rintamalle uhratut nuoruusvuodet rajulla ryyppäämisellä ja juhlimisella. Hän on rakentanut uuden elämän tiluksillaan yhdessä muun perheensä kanssa ja onpa varsin moni jäänyt yksinkin eläen omissa oloissaan elämänsä loppuun saakka. Sotiemme veteraanien kokemukset, ajatukset, tunteet ja teotkin ovat olleet hyvin samanlaiset kuin esim. minun sukupolvella. Aika ja ympäristö on ollut vain erilainen.

Suomen mielenterveysseuran suunnittelija Sonja Maununaho kertoi syysneuvottelupäivillämme, että ikääntyneet ihmiset ovat erilaisimmillaan, koska pitkän elämänkokemuksen myötä he uskaltavat olla jo omia itsejään. Juuri näin. Huumorintaju, ystävällisyys, positiivisuus, aktiivisuus, ihan samoin kuin kärsimättömyys, nuukuus, agressiivisuus ja esim. mustasukkaisuuskin ovat luonteenpiirteitä, jotka eivät vanhemmiten vähene, vaan päinvastoin. Kaikki veteraanit eivät ole vain istuneet kiikkustuolissaan villasukissaan ja hyvä niin.
Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piirissä oli viime vuoden vaihteessa elossa 95 sotainvalidia, sotaveteraaneja oli yhteensä 340. Puolisojäsenten määrä oli n. 1500.

Patsaan edustalla pikkulotta Anja Arponen Seinäjoelta ja sotaveteraani
Unto Nyystilä Laihialta, joka aivan viime vuosiin saakka on harrastanut
aktiivisesti suunnistusta veteraanikuntonsa ylläpitämiseksi. Kuva: Matti Latvala

Sotainvalidien Veljesliitto on ensisijaisesti vammaisjärjestö, joka velvoittaa meiltä edunvalvonnan lisäksi jäsenistömme huoltoa ja virkistystä. Piirissämme on tällä hetkellä palkattuna 8 avustajaa, jotka hoitavat ja avustavat jäseniämme reilussa 220 veteraanitaloudessa. Tämän lisäksi järjestämme ostopalvelun avulla hoivaa ja apua, kirkkopäiviä ja kisailuakin kilpailuvietin tyydyttämiseksi. Olemme arjessa mukana auttamassa, muistamassa ja tukemassa.

Rustasin jo tovi sitten pienen runon. Se tuli mieleeni näkemästäni palapelistä.

Kokoan mielessäin palapelin,
palapelin suomalaisen sotaveteraanin.

Yläosassa kesätuulen puhdistama taivas,
alla sininen, tyyni järvenpinta.
Niityllä vehreällä peuhaava lapsikatras,
löytyy paloista myös vapauden hinta.

Nojaa havuseppele sammaleiseen kiveen,
nauhassa maininta sankarivainajan.
Nimet kylän miesten kaiverrettu vieri viereen,
lapsi ruusun laskee muistolle äidin paapan, taistelijan.

Jäljellä kädessäin viimeiset palat,
uurteiset kasvot, työn raastamat raajat.
Puolesta rakkaimpain vannotut valat,
kaiken ne kestivät, siitä kiitoksein saavat.

Omasta ja sotainvalidipiirin puolesta toivotan teille kaikille hyvää Veteraanipäivää.
Toivon teille kaikille aurinkoista kesän odotusta ja hyvää mieltä tuleviin päiviin, kuukausiin ja vuosiin. Kiitos!

Menkijärven MIG -määrä kaksinkertaistumassa

Julkaistu 26.4.2019

Menkijärven lentokentällä Alajärvellä on ensi kesänä nahtävillä kaksi MIG -hävittäjäkonetta:

Jo aiemmin julkaistun jutun MiG 21 ja nyt myös Mikael Ojan MiG 23 -kone (punainen 35). Jälkimmäinen Afganistanissa 80 -luvulla palvellut kone on jopa ”ohjustettuna”. Molemmat koneet ovat omin voimin liikkuvia, ja ainakin kaksykköstä on mahdollista päästä itsekin ohjaamaan.

Tulevan kesän retkillä kannattaa siis käväistä katsomassa koneita.
Heinäkuulla järjestettävässä ”Kerosiini”-kesätapahtumassa on nähtävillä lentokoneiden ja -laitteiden lisäksi mm. sotilasajoneuvoja ja muuta kalustoa.
Kentällä on hyvät tilat monenlaiseen muuhunkin toimintaan, vaikkapa reserviläisjärjestöille.

Tässä olisi antoisa harrastus lentokoneista kiinnostuneille henkilöille, sillä vaikka MiG -kalusto ei enää lennä, ne tarvitsevat jatkuvaa huoltoa. Kentällä voi kysellä Eeti Kantokoskelta harrastustoimintamahdollisuuksista.

MiG 23 MLD ”Flogger” tiedusteluversio kääntyväsiipisestä 1967-1985 valmistetusta torjuntahävittäjästä. Nopeus 2500 km/h, lakikorkeus 18200 m, tyhjäpaino 9.600 kg, suurin lentoonlähtöpaino 15.700 kg, pituus 16,70 m, siipien kärkiväli suorana 13,96 m, taitettuna 7,77 m. Valmistaja: Mikojanin–Gurevitšin lentokonesuunnittelutoimisto- ja tehdas, Neuvostoliitto. Kuva: Kai Kaistila

Lähteet: Eeti Kantokoski, Mikael Oja ja Wikipedia

teksti ja kuva
Kai Kaistila

”Siihen tottuu kyllä”

Julkaistu 23.4.2019

Miksi Yrjö Jylhä on korostetusti esillä soinilaisten sota-ajan historiassa? Miksi majuri Sohlon tyttären aito lottapuku on esillä Kuninkaantuvan näyttelyssä? Kenelle lääkintäkersantti Laasasenaho sanoi: ”Siihen tottuu kyllä”?

Mm. näihin kysymyksiin saivat vastauksen ähtäriläisten maanpuolustusjärjestöjen jäsenet tutustumiskäynnillään viime kuussa avattuun Kuninkaantupaan.

Soinilaiset osallistuivat talvisodan taisteluihin JR 30:ssä, jonka komentajana oli jääkärimajuri Sohlo. JR 30 taisteli Taipaleella Karjalankannaksen itäosassa. Yrjö Jylhä palveli Soinin komppanian päällikkönä.

Koukkunimen vastaiskussa 7.12.1939 Soinin komppaniasta kaatui 22 miestä, joista 21 oli soinilaisia. Komppanian vahvuus oli 191 miestä, joista talvisodassa kaatui 70 ja noin 120 haavoittui.
Kaikkiaan Soinin pitäjä menetti talvisodassa kaatuneina 84 miestä. (Wikipedia).

Soini-seuran sihteeri Aarre Löytömäen oikean olkapään takana on kuva hänen isästään Einosta. Kuvateksti kertoo, että JR 7:n Eino Löytömäki täitarkastuksessa ennen lomalle lähtöä. Kuva: Heikki Makkonen

Jylhän nimesi komppaniansa lääkintäryhmän johtajaksi soinilaisen Lauri Laasasenahon. Jylhä oli kysynyt Laasasenaholta, miten hän jaksaa sulkea tuttujen miesten silmiä. Laasasenaoho oli vastannut, että siihen tottuu kyllä. Myöhemmin Jylhä kirjoitti Kiirastuli -kokoelmaan runon ”Kolme sanaa”. Alikersantti (myöh. kersantti) Lauri Laasasenaho haavoittui Terenttilässä 29.2.1940 ja kuoli Soinissa syksyllä 2001.

Jääkärimajuri Sohlo osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana aluksi Jalkaväkirykmentti 21:ssä ja myöhemmin Jalkaväkirykmentti 30:ssä, mitä joukkoa komentaessaan hän menehtyi haavoihinsa Taipaleenjoen taistelussa 25.12.1939.

Lotta Kaija Sohlo oli jääkärimajuri Jaakko Sohlon tytär ja hän muutti isänsä kanssa Kiviniemen kasarmille ennen talvisotaa. Kaija Sohlo selvisi sodasta hengissä.

Kolme sanaa -runon voit kuunnella tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=16FhEvVEq2E

Kunnantalo kakkosesta Kuninkaantuvaksi

Soinin kunnantalon viereinen rakennus, Kunnantalo II, on rakennettu alun perin lääkäritaloksi vuonna 1960. Talo saneerattiin toimistokäyttöön, mutta se jäi tyhjäksi, kun jotkut työntekijät oireilivat sisäilmaongelmien vuoksi. Taloa yritettiin ensin myydä, mutta purkuvaihtoehtokin oli olemassa.

Soini-seura päätti ostaa talon, jos sen kunnostukseen saadaan avustus Ely-keskukselta, Talo sijaitsi keskeisellä paikalla ja aikaisemmat tilat Kombi-hallin yläkerrassa olivat epäkäytännölliset ja syrjässä.

Kauppa syntyi, kun Ely-keskus teki myönteisen rahoituspäätöksen. Kunnostuksen kokonaiskustannukset olivat noin 140.000 euroa. Ely-keskuksen avustus oli noin 84.000 euroa, kunnan osuus noin 20.000 euroa ja loppuosa oli talkootyötä, jonka arvoksi tuli noin 35.000 euroa. Talkoolaisia on ollut yli 70 ja töitä on tehty lähes joka päivä.

Työt alkoivat joulukuussa 2017 ja kunnostetut tilat avattiin yleisölle viime maaliskuussa. Soini-seuran puheenjohtaja Lasse Autio nimesi avajaistilaisuudessa talon Kuninkaantuvaksi.

Kuninkaantupa pitää sisällään monenlaista toimintaa ja tarjoaa tilat niin kokouksien kuin erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Kokous-, toimisto- ja arkistotilojen lisäksi talosta löytyvät tilat maamme lähihistoriaan tutustumiseen: voit tutustua sotahistoriaan, kouluhistoriaan sekatavarakauppahistoriaan. Kunniamerkkejä, kunniakirjoja, sotilas- ja lotta-asuja ja sotamuistoja löytyy tiloista runsaasti.

Vasemmalla venäläisen sotilaan palvelusasu, keskellä amerikkalaisen sotilaan asu ja oikealla suomalaisten avuksi tulleen ruotsalaisen vapaaehtoisen asu. Kuva: Heikki Makkonen

Sekatavarakaupan näkymiä vuosilta 1940 – 1970. Kuva: Heikki Makkonen

Kuninkaantuvassa on myös Kuninkaanhovi-korsu, jonka kaima löytyy Mika Waltarin kuvaamasta korsusta Kollaalla.

Soini-seuran puheenjohtaja Lasse Autio Kuninkaanhovi -korsun edessä. Kuva: Heikki Makkonen

Kannattaa käydä tutustumassa Kuninkaantuvan tarjontaan ja tuntea historian läsnäolo!
Kuninkaantuvan kesä alkaa 4.6., jolloin talo on avoinna klo 12.00 – 16.00. Jatkossa talon aukioloajat ovat ti – la klo 12.00 – 16.00. Su ja ma suljettu.

Teksti ja kuvat Heikki Makkonen