Uutiset

Ennätysmäärä suomalaisia osallistui viime heinäkuussa Nijmegenin marssille, joka tunnetaan maailman suurimpana useamman päivän marssitapahtumana. Kymmenet tuhannet marssijat eri puolilta maailmaa kävelivät Hollannissa neljän päivän aikana 160 – 180 kilometriä. ”Vierdaagselle” ilmoittautui Suomesta lähes 200 lähtijää. Puolustusvoimien 100-vuotisen historian kunniaksi Suomi tavoitteli vähintään sataa osallistujaa. Suomen marssiosaston rungon muodostivat eri reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen edustajista kootut joukkueet. Ähtärin Reserviupseerikerhon Pekka Hyvösaho oli yksi marssijoista.

Pekka Hyvösaho huomasi syksyllä 2017 MPK:n koulutuskalenterissa Marssikurssin ja sinne ilmoittautumalla pääsi mukaan osallistumaan Nijmegenin marssitapahtumaan. Pekan motivaationa oli itsensä ylittäminen ja tavoitteena vaativan marssin suorittaminen: alkoi kestävyysharjoittelu ja välineiden testaus sekä välineiden sisäänajo. Pekka kertoi kokemuksistaan Ähtärin Reserviupseerien syyskokouksessa.

Marssin varhaisvaiheet
Syksyllä 1904  Bredassa  perustettiin jalkaväkirykmentin jalkapallojoukkue, joka herätti sotilaiden keskuudessa runsaasti kiinnostusta. Vuoden 1909 syksyllä Bredan urheilutapahtumaan liitettiin marssitapahtuma, johon osallistui noin 300 sotilasta, jotka marssivat 150 kilometriä varuskunnasta toiseen varuskuntaa.

Kuningatar Vilhelmiina myönsi marssiin osallistuneille sotilaille ensimmäiset Vierdaagse -ristit lokakuussa 1909.

Nijmegenin marssin lähtöpaikkoja oli alkuvaiheessa useita, kunnes marssin ainoaksi aloituspaikaksi tuli vuonna 1925 Nijmegen.

Marssitapahtuma järjestettiin 102. kerran
Marssijoita oli noin 47 000, joista sotilaita 29 eri maasta noin 7000. Sotilaat majoittuivat kaupungin laidalla monikansallisessa Camp Heumensoordissa, joka rakennetaan vuosittain tätä tapahtumaa varten. Leiristä löytyi kaikki sotilaiden tarvitsemat palvelut, myös olutteltta.

Pekka Hyvösaho kuului 11 hengen Market Garden Finland – joukkueeseen, jossa kukaan ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Suomen joukkueilla oli yhtenäinen sotilasasustus.

Ensimmäisenä päivänä yksi joukkueen jäsen joutui lopettamaan marssin. Neljäntenä, viimeisenä päivänä toinen kaveri joutui luovuttamaan. Suomalaisia marssijoita oli 166 kpl joista 19 joutui lopettamaan eri syistä. Marssin rasittavuutta lisäsi se, että marssijoilla oli mukana kuljetettavien nesteiden lisäksi vähintään 10 kg paino repussa.

Marssit alkoivat aamulla aikaisin klo 4-6 välillä, jotta aamuilman viileys voitiin hyödyntää. Marssialusta oli asfalttia ja sää yleensä helteinen auringonpaiste.

Marssireittien varrella oli runsaasti paikallisia tsemppaamassa ja tarjoamassa syötävää ja juotavaa sekä vesipisteitä, joissa sai kasteltua mm. päähineensä.

Marssin kokonaispituus oli 160 km ja viimeinen eli neljäs päivä päättyi viiden kilometrin Via Gladiola – juhlasuoraan, jonka varrella oli runsaasti yleisöä kannustamassa marssijoita. Perillä marssin suorittaneille annettiin Vierdaagse -ristit.

Valmistelut
Marssi on vaativa eikä marssille voi lähteä kylmiltään, vaikka olisi miten hyvä peruskunto. Pekan kokemuksia kuunnellessa korostui kenkien osuus ja jalkojen hoito marssin aikana. Erityisessti korostui, että varsikenkien sisäänajo on olennainen osa valmistautumista: vasta kova käyttö mukauttaa kengät sopiviksi. Jalkojen suojaaminen hiertymiltä on opeteltava ennen marssia ja suojaamisessa auttaa omat kokeilut sekä muiden marsseihin osallistuneiden kokemukset. Kuivat sukat ovat vaihdetta marssin aikana riittävän usein.

Pekka Hyvösaho aloitti harjoittelun ajoissa kuntosalilla. Lisäksi harjoitusohjelmaan kuuluivat niin hiihto, juoksu kuin marssi 10 kilon paino repussa. Ponnistus tuotti toivotun tuloksen: Vierdaaagse –ristin. Pekka harkitsee osallistuvansa uudestaan marssitapahtumaan joskus tulevaisuudessa.

Teksti Heikki Makkonen

Isonkyrön Sankarihauta kutsui jälleen sotainvalidien ja veteraanien puheenjohtajat jouluaaton kunniavartioon. Oli taas liikuttava hetki seurata vartiovuoron aikana omaisten kynttilöiden sytyttämistä sankarivainajien kummuille. Eräs vanhempi rouva totesi, että onpa totisennäköisiä miehiä nuo lumipukuiset. Onkohan ne oikeita? Saattaja vastasi, että ovat. On hienoa, että sankarivainajia kunnioitetaan tällä tavalla, totesi vanhempi rouva. Todettiin poistuessamme vartiovuorosta, että ollaan oikealla asialla.

Erkki Hölsö

Lisää kuvia Etelä-Pohjanmaalla järjestetyistä kunniavartioista löydät klikkaamalla yllä olevaa kuvaa.

Mikä olikaan mukavampaa kuin saada pari mottia kuivia klapeja kotiin juuri jouluksi. Sotiemme veteraani Jaakko Hautala vaikutti muutenkin olevansa oloonsa tyytyväinen omakotitalossaan Lapualla. Lahjaklapeilla pystymuuri antaa oikeata joulun lämpöä.

Jaakko Hautalalle kävi käsky jatkosodan rintamalle jo 17-vuotiaana. Nuori sotamies palveli viestimiehenä Koirinojan taisteluissa Laatokan takana. Jatkosodan jälkeen Hautala joutui ajamaan takaa vielä saksalaisiakin, jotka poistuivat käsivarren kautta Norjaan keväällä 1945. Kaksi ja puoli vuotta nuorukaiselta kului sotahommissa. Varusmiespalvelu oli vielä sen päälle sodan jälkeen.

Idea klapeista syntyi metsänhoitohommissa.
Veteraanien asia on päättyvän vuoden aikana ollut kiitettävän hyvin esillä SUOMI 100 – tapahtumien yhteydessä. Niinpä klapeja ja taimikoiden hoitoa harrastavalle eläkeläismiehelle Alpo Syväselle klapi-idea välähti talvisen metsän hämyssä. Alpo arveli, että nimenomaan veteraanit osaisivat arvostaa klapeja lisälämmön antajana.

Syväsen poika Jani sattui vielä olemaan työnsä puolesta reserviläispiirien toimintaa ohjaamassa, joten tie käytännön toteutukseen oli selvä. Seinäjoen reserviläisten aktiivit, puheenjohtaja Jarmo Koskela ja sihteeri Marko Pänkälä innostuivat ilman pitkiä puheita asiaan. Klapikuorma päätettiin kuskata reserviläisten avustuksella veteraanin pihaan joulunalusviikolla.

-Etelä-Pohjanmaalla veteraaneja on vielä nelisensataa elämänsä ehtoopuolta viettämässä. Heistä noin puolet asuu vielä kotonaan, kuten myös Jaakko Hautala Lapualla. Hänelle päätimme lahjaklapit toimittaa, koska hän asuu yksin. Rouvaa hoidetaan palvelutalossa. Veteraaneja ei jätetä yksin, vaikka he asuisivatkin yksin, Jani Syvänen perusteli.

Klapeilla on symbolinen merkitys
Varmaan jokainen veteraani olisi klapilahjansa ansainnut. Jaakko Hautalan saama huomio esimerkkinä innostakoon muistamaan sotiemme veteraaneja muutenkin, ei pelkästään jouluna eikä ainoastaan klapeina. Kovia kokeneet veteraanit ovat vähään tyytyväisiä. Se vähä heille suotakoon.

-Ainakin itse olen olooni tyytyväinen. Ruoka tuodaan kotiin. Lapset perheineen tulevat paappaa taas katsomaan jouluna. Silloin pannaan tuli pystymuuria lämmittämään. Oikea lämpö tupaan tulee siitä, vaikka peruslämpö saadaankin piharakennuksen lämpökeskuksesta, suhteellisen virkeä veteraani kertoilee.

Tällä kertaa veteraanin klapeja oli purkamassa kaksi sotilasmestaria, Koskela ja Pänkälä. He kertoivat reserviläisten aktiiveina veteraanien muistamisen ja auttamisen yhdeksi tärkeimmästä järjestönsä toiminnoista. Monista vuosista ei enää ole kysymys.

Matti Latvala

Hyvä maanpuolustusväki.
On joulukuun 15. päivän ilta ja parisen tuntia sitten palasin Joupiskan Korsuaukiolta perinteisestä Joulutulet -tapahtumasta, jossa tuttujen joululaulujen jälkeen hiljennytään joulun sanoman äärellä ja päätetään yhdessä enkeli taivaan -virteen. Yli 20 kertaa peräjälkeen Seinäjoen Reserviläisjärjestöt ovat kutsuneet väkeä tapahtumaan, joka aloitetaan parin kilometrin kävelyllä soihduin valaistulla Esteetön Jouppilanvuori -reitillä.

Maanpuolustushenkinen väki on ottanut tapahtuman omakseen ja nytkin mukana oli yli kahdeksankymmentä liikkujaa/laulajaa. Moni kävi ensimmäisen kerran tutustumassa sodanajan piirustuksilla rakennettuun korsuun, jollaisessa maamme puolustajat asuivat jatkosodan aikana useita vuosia. Tuli juhlallinen olo, kun nautitun glögin ja piparin jälkeen jätkänkynttilöiden loisteessa aloitimme  ”Arkihuolesi kaikki heitä”.

Reserviläisjärjestöt toteuttavat usealla paikkakunnalla joulun alla valtakunnallisen suosituksen mukaisesti  Joulutulet-tapahtuman täydentämään kirkon järjestämiä Kauneimmat joululaulut yhteislaulutilaisuuksia. Suositeltava tapahtuma yhdistyksille, jotka eivät ole vastaavaa toteuttaneet.

Hyvä joulumieli ei synny kaupallisuudesta, jonka lisääntymistä jokaisen joulun alla päivittelemme ja kuitenkin olemme siinä mukana enemmän tai vähemmän. Toki on mukavaa ja sallittua muistaa läheisiä pienillä lahjoilla, mutta eiköhän oikea joulumieli ja -tunnelma tule aivan muusta: Puhdas koti, joulusauna, joulurauhan julistus, hautausmaalla käynti, joulukirkko ja perheiden yhdessäolo jouluaterioineen luovat joulumielen ja joulutunnelman. Edellä mainittu hautausmaalla käynti kuuluu todennäköisesti ja toivottavasti jokaisen perheen jouluun. Matkaan on tärkeää liittää myös käynti sankarihaudalla, Samalla siirrämme hienon perinteen lapsillemme Jouluaaton perinteiset kunniavartiot sankarihaudoilla reserviläisjärjestöjen toteuttamana on hoidettava senkin jälkeen, kun veteraanit ovat poistuneet viimeiseen iltahuutoon.

Tärkeää on veteraanien perinnön siirtäminen tuleville polville. Tämä perintö on ennen muuta itsenäinen isänmaa. Itsenäisyystemme ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Eurooppa ja koko maailma on rauhattomampi kuin vuosikymmeniin. Vapahtajamme synnyinsijoilla räjähtelevät taas pommit lähes päivittäin. Tilanne Ukrainassa on pelottava ja arvaamaton. Tuntuu, että joka puolella varustaudutaan pahimman varalle.
Suomikaan ei voi pysyä syrjässä. Siksi vapaaehtoinen maanpuolustus ja reserviläistoiminta  on edelleen tärkeä, ”kaiken varalta”.

Ristikäämme kätemme tänä jouluna rukoukseen Sibeliuksen jouluvirren sanoin ”mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”. Talvisodan alkamisesta tulee ensi vuoden marraskuussa 80 vuotta. Suomalainen sotilas halusi talvisodassa taistelujen keskellä hiljentyä joulun sanoman äärellä ja yhtyä lapsena opittuun jouluvirteen avaamalla korsun oven vihollisen suuntaan, että hekin kuulisivat: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon poikansa”

Näin päätimme perinteisesti myös korsuaukiolla ja tähän haluamme kaikki yhtyä.
Toivotan jokaiselle vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevälle perhekuntineen
RAUHALLISTA JOULUA JA VAPAHTAJAMME SIUNAAMAA VUOTTA 2019

Heikki Koivisto
Etelä-Pohjanmaan reserviläispiirien hengellisen ja perinnetoimikunnan pj.