Perinne

Lauantaina 22.08.2020 allekirjoitettiin E-P:n perinneyhdistyksen perustamisasiakirja jokaisen piirihallitukseen valitun nimikirjoituksella.

Kokouksessa järjestäydyttiin niin, että varapuheenjohtajaksi valittiin Lasse Rajamäki Kauhavalta, sihteeri-rahastonhoitajaksi Pertti Kortesniemi Seinäjoelta ja arvottiin hallituksen erovuoroiset jäsenet.

Puheenjohtaja Teppo Ylitalo antoi viisaasti jäsenten kertoa ensin jäsenten omia vahvuuksiaan ja sen jälkeen valittiin eri valiokuntiin puheenjohtajat ja jäsenet. Oli upeata huomata, miten paljon erilaista osaamista hallituksen jäsenistä löytyi.

Tiedotusvaliokunnan puheenjohtajaksi valittiin Juha Rinnekari Isostakyröstä, talousvaliokunnan Lasse Rajamäki Kauhavalta ja työvaliokunnan puheenjohtajaksi Teppo Ylitalo Jämsänkoskelta.

Tämän päivän tekniikkaa oli tarpeen toteuttaa myös tässä kokoontumisessa, koska Anssi Kuuselan osallistuminen oli videoyhteyden varassa, koska hän ei fyysisesti voinut osallistua allekirjoitustilaisuuteen.

Toiminnasta keskusteltiin laajasti, varsinkin tiedotus ja varainhankinta puhuttivat pitkään. E-P:n Reserviläispiirien tj. Jani Syvänen lupasi apuaan kotisivujen päivitykseen.

Suurella innostuksella lähdetään perinnetyöhön Etelä-Pohjanmaalla!

Esko Petäjä E-P:n sotaveteraanipiirin pj.

 

 

Puolensataa Seinäjoen reserviläispyöräilijää sai aimo annoksen perinnetietoa marssitaukonsa aikana Aallon patteriston perinnetalolla Ilmajoella elokuun viimeisenä sunnuntaina. Tauko ei mennyt hukkaan. Siitä pitivät huolen perinnetoimikunnan hallituksen esittelijät.

Pyöräilijät ajoivat perinnetuvan pihaan sotilasmestareiden Jarmo Koskelan ja Marko Pänkälän johdolla parijonoon järjestäytyneinä. Pihakoivun alle katettiin kevyt kenttälounas, jona aikana aaltolaisten puheenjohtaja Pentti Alanko kertoi toimikunnan taustoista ja tavoitteista. Tehtävänä on vaalia Ilmajoella sotien aikana perustetun tykistöpatteriston perinteitä. Opintomatkoja toimikunnan jäsenet tekevät vuosittain taannoisille sotatantereille ulkomaita myöden.

Hallituksen jäsen Asko Heikkilä antoi pihaan ryhmittyneelle joukolle tukevan annoksen tykistötietoa rekvisiittanaan kolme tykkiä, joilla isämme sotien aikana olivat ansiokkaaasti torjuneet vihollista talvisodan puolustustaisteluissa, tukeneet hyökkäystä jatkosodan aikana vanhalle rajalle sekä torjuntavoittoa Tali-Ihantalan kunniakkailla kentillä.

Sotahistoriaa havaintokarttojen äärellä

Puolisatapäinen reserviläisjoukko ei suinkaan kerralla mahtunut tupaan perinne-esineitä, kirjallisuutta ja seinälle kiinnitettyjä karttoja tutkimaan. Puolijoukkueen ryhminä reserviläiset kuuntelivat keskittyneesti Asko Heikkilän seikkaperäisiä tilannekatsauksia karttojen ääressä. Faktatietoja niihin on saatu Martti Ulkuniemen kirjasta ”Tykistö taistelussa”, patterinpäällikkö Ilmari Talvitien päiväkirjoista, isien kertomuksista ja säilyneistä sotakirjeistä. Niitä on talossa tutkittavina.

Sotahistoriaa huokuu jo perinnetalo itsessään. Patteristossa palvelleet sotilaat olivat hirret veistäneet rintamalla kaatuneen aseveljensä perheen asumukseksi Könnille, josta se siirrettiin 1983 nykyiselle paikalleen. Hirsissä taistelijoiden jälkeläiset voivat nähdä seinissä oman isänsä 80 vuotta sitten veistämät kirveenjäljet. Perinne-esineet talon sisällä ovat myös veteraanien keräämiä jälkeläisten nähtäviksi.

Vierailut ovat aidointa perinnetyötä

Perinnetoimikunnan tärkein tehtävä on kunniakkaan sotahistoriamme esittely. Siinä mielessä Seinäjoen reserviläispyöräilijät olivat erittäin tervetulleita vierailjoita talossa. Onhan heidän mielenkiintonsa aitoa jo heidän harrastuksestaan lähtien reserviläisinä. Hyväkuntoinen pyöräiljäjoukko näytti olevan suureksi osaksi seniori-ikäisiä, mutta joukossa oli useita työelämässä edelleen puurtavia aktiiveja mukana myös puolentusinaa armeijan käynyttä nuorta naista.

Seinäjoen reserviläisten sihteeri Marko Pänkälä lupaili, että yhdistyksen hallituksen kanssa tullaan myöhemmin tutkimaan vielä tarkemmin perinnetalon antia. Ilmajoen musiikkijuhlien väliaikoina talossa on pistäytynyt runsaasti valtakunnan silmäätekeviä eduskunnan puhemiestä sekä kenraaleita myöden. Samoja henkilöitä on talossa käynyt myöhemminkin näyttöaikoja sopien.

Pänkälän sotilaallisella komennolla ”pyörälle nouse” vierailjat jatkoivat 42 kilometrin mittaista marssiaan pari piirua sotahistoriatietoa rikkaampina.

Matti Latvala

Perinteinen reserviläisten kesäillan kirkko järjestettiin 20.8.2020 Lapuan tuomiokirkossa. Tilaisuuden järjestelyistä vastasivat Etelä-Pohjanmaan reserviläispiirien lisäksi Lapuan reserviläisjärjestöt ja Lapuan tuomiokirkkoseurakunta.

Kirkkoillassa puhuivat kenttäpiispa Pekka Särkiö ja Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Mauri Etelämäki. Loppuhartauden piti tuomiorovasti Matti Salomäki. Tilaisuuden juonsi ansiokkaasti reservin vääpeli Heikki Koivisto Seinäjoelta. Paikalle saapui noin 160 kirkkovierasta ympäri maakuntaa.

Kirkkoillassa esiintyi myös Lapuan veteraanikuoro, jossa laulaa vielä yksi tammenlehväveteraani. Tilaisuus päättyi diplomiurkuri Matti Pesosen Suomen suurimmilla uruilla esittämään juhlavaan Jean Sibeliuksen Finlandiaan.

Jukka Tauriainen
Lapuan Reserviläiset

Hyvät veteraanit, lotat ja sodanajan sukupolven edustajat sekä muu juhlayleisö. Meillä on tänään juhlapäivä vaikka juhlan puitteet ovatkin tänä vuonna poikkeuksellisesti tavanomaista suppeammat.

Oikeastaan on tuplajuhla; Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä ja puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Kuten kaikki tiedämme Mannerheim syntyi kotonaan silloisen Askaisten pitäjän Louhisaaren kartanolinnassa 4.6.1867 eli 153 vuotta sitten. Puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi valtioneuvosto määräsi tämän päivän jatkosodan aikana 4.6.1942 Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta. Lippujuhlan päivää oli vietetty aina siihen asti 16.5. eli vapaussodan päättymisen ja paraatin päivänä. Samassa yhteydessä valtioneuvosto antoi Mannerheimille myös Suomen Marsalkan arvon.

Seisomme vapaussodan ylipäällikkö Mannerheimia esittävän patsaan edessä. Se on hänelle Suomessa tehdyistä julkisista patsaista ensimmäinen ja se paljastettiin 4.6.1955. Patsaan on veistänyt jääkärikapteeni Lauri Leppänen. Jalustan etusivulla lukee Mannerheimin nimi hänen omalla käsialallaan kirjoitettuna ja vasemmalla sivustalla ”YLIPÄÄLLIKÖLLE, ETELÄ-POHJALAISET”. Oikealle sivustalle on valittu Heikki Klemetin säveltämästä ja sanoittamasta Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta- ja lottapiirien kunniamarssista ”Vilppulan urhojen muistolle” osuvasti sanat: ”SE VALA ON KOETETTU PUHTAANA PITÄÄ”.

Tämä patsas on Seinäjoella kertomasta tapahtumista talvella 1918. Ylipäällikön päämaja sijaitsi Seinäjoella vapaussodan aikana helmikuun alkupäivistä maaliskuun puoliväliin n. 7 viikon ajan eli pisimpään kuin millään muulla paikkakunnalla. Samalla patsas kertoo eteläpohjalaisten isänmaan rakkaudesta ja Mannerheimin arvostuksesta. Päämajan ollessa Seinäjoella, silloisten puolustusvoimien runko muodostettiin.

Joukkoja otettiin vastaan omalta alueelta ja pohjoisen suunnasta, josta oli vapaa pääsy, etelästähän sitä ei ollut. Saapuneet koulutettiin, varustettiin ja lähetettiin joukkoina taisteluihin. Seinäjoen pienelle taajamalle ja lähialueelle kyse oli tavattoman isosta majoitus- ja huoltourakasta. Siitä selvittiin.

Seinäjoen sanotaan olleen tuona aikana valtakunnallisesti merkittävimmässä roolissa kuin koskaan sen jälkeen – ainakin toistaiseksi. Olisikohan tuossa ajassa riittävästi aineksia jossakin vaiheessa lopultakin vapaudenristille myös Seinäjoen vaakunaan?

Seinäjoen kauppalanhallitus teki 28.1.1958 eli tammisunnuntain muistopäivänä päätöksen että kauppala laskee vuosittain seppeleen Mannerheimin patsaalle aina 4.6. Seinäjoen kaupunki on ihailtavasti noudattanut tätä tapaa ja tilaisuuteen ovat sittemmin liittyneet seurakunta, puolustusvoimat, veteraani- ja reserviläisjärjestöt, kevään uudet ylioppilaat sekä viime vuosina myös E-P:n rakuunat.

Mannerheimhan oli ratsuväen kenraali ja perusti Seinäjoella mm. Uudenmaan Rakuunarykmentin jonka kunniapäälliköksikin hänet nimitettiin.
Tänä vuonna saamme tervehdyksen myös Unkarista kun Suomi-Unkari-seuran edustaja laskee seppeleen. Suomen ja Unkarin diplomaattisuhteiden luomisesta tulee kuluneeksi 100 v. ja Suomi-Unkari-seuran perustamisesta 70 v. sekä unkarilaisen pataljoonan mukaan tulosta Suomea auttamaan talvisodassa 80 v. Pataljoona, yli 300 vapaaehtoista sijoitettiin Lapualle saamaan koulutusta. Mannerheim kävi unkarilaisia tapaamassa ja kiittämässä Lapualla sodan jälkeen keväällä 1940.

Seinäjoen kaupunki on pitänyt hyvää huolta Mannerheimin patsaasta ja sen ympäristöstä, joka on nimetty Mannerheim-puistoksi vaikka läheskään kaikki kaupunkilaiset eivät puiston nimeä tunnekaan. Näin on monella muullakin paikkakunnalla; omaa kotipaikkaa ei tunneta kovinkaan hyvin. Patsas on keskeisellä paikalla Aalto-keskuksen läheisyydessä vaikkakaan ei alkuperäisellä paikallaan eli nykyisellä keskustorilla. Patsas jouduttiin siirtämään ilman sen kummempaa dramatiikkaa tilan ahtauden takia nykyiselle paikalleen 1973.

Toivottavasti saamme viettää ensi vuonna tätä juhlaa taas perinteisesti näyttävämmin ja laajemmilla kokoonpanoilla.

Hyvää Mannerheimin syntymäpäivää ja puolustusvoimain lippujuhlan päivää!

Puhe Mannerheimin patsaalla Seinäjoella 4.6.2020
Juha Levonen