Perinne

Lapuan Reserviupseerikerho on kutsunut vuosikokouksessaan lapualaisen reservin yliluutnantin Veli Suvannon kunniajäsenekseen. Suvanto on järjestön 22 kunniajäsen.

Suvanto on ollut aktiivisesti mukana reserviläistoiminnassa toimien useita vuosia mm. Lapuan kerhon hallituksessa ja kerhon puheenjohtajana. Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiirin hallituksen jäsenenä. Suomen Reserviupseeriliiton liittovaltuustossa varsinaisena jäsenenä 2004 – 2010. Lakeuden Maanpuolustajain Tuki ry:n hallituksessa Suvanto on toiminut pitkään ja oli puheenjohtajana vuosina 2007–2012.

Suvanto on toiminut ja toimii edelleen aktiivisesti myös perinnetoiminnassa. Hän toimii Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:n hallituksen järjestösihteerinä sekä myös Vapaussoturien Huoltosäätiön hallituksessa.

Suvanto on tällä läpileikkaavalla työllään niin reserviläis- kuin perinnetoiminnan saralla ansainnut nimityksen kerhon kunniajäseneksi

Suvanto on syntynyt vuonna 1945 ja on siviiliarvoltaan varatuomari.

Kerhon kunniamiekka

Kerholla on edesmenneen entisen puheenjohtajan reservin majuri Kalle Peltolan vuonna 2005 lahjoittama ranskalainen ratsuväensapeli kunniamiekkana. Miekan tuppeen on kaiverrettu kaikkien kerhon kunniajäseneksi kutsuttujen upseerien nimet. Kunniajäseniksi on kutsuttu useita, koska vuonna 2005 kunniajäseniksi kutsuttiin kaikki sodassa olleet, vielä elossa olleet, lapualaiset upseerit. Tämä tapahtui Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2005. Heitä oli silloin yhteensä 12. Viimeisin heistä kuoli 2013.

Juhlapäivän tunnuksena tällöin oli ”Kiitos veteraanit, meille kallis on maa – 60 vuotta rauhan aikaa.” Tällöin Lapin sodan päättymisestä oli kulunut 60 vuotta, kun viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen alueelta 27.4.1945.

Jussi Talvitie
Puheenjohtaja
Lapuan Reserviupseerikerho

Tänä vuonna joulua vietettiin vuodelle tyypillisesti erinäisten koronarajoitusten vallitessa. Perinteisen aattohartauden aikana on Isossakyrössä sankarihaudalla toteutettu kunniavartio, mutta joka tänä vuonna toteutettiin pidennettynä.

Yhteensä neljän tunnin rupeama hoidettiin 8 taistelijaparin voimin varustuksen vaihdellessa maastopuvuista lumipukuihin sekä rauhanturvatehtävissä palvelleisiin sinibaretteihin. Aseina nähtiin niin sodanaikaisia konepistooleita ja ”pystykorvia”, kuin nykyaikaisempia rynnäkkökiväärejä.

Vaikka vallitsevien olosuhteiden takia aattohartauteen ei ollut mahdollista osallistua suurina väkijoukkoina, niin haudoilla kävijöiden määrä oli läpi vartioajan vilkas ja kunniavartio tuli huomioiduksi yleisön toimesta ensimmäisestä vuorosta viimeiseen asti. Jos vartio tuli huomioitua haudalla kävijöiden puolesta, niin oli tehtävä varmasti ikimuistoinen jokaiselle vartiossa toimineellekin. Se oli myös osalle perheenjäsenten yhteinen hetki, kun samassa vartiossa oli isä-poika-pareja täyttämässä tehtäväänsä.

Vartiossa palveli eri-ikäisiä varusmiespalveluksensa suorittaneita, mutta iso kiitos kuuluu myös koko kunniavartion organisoinnista ja varusteiden huolehtimisista vastanneille jäsenille, joista erikseen mainittakoon Erkki Hölsö.

Tämä arvokas perinne ja siitä saatu positiivinen palaute suorastaan velvoittaa jatkossakin kunnioittamaan tämän itsenäisen Suomen puolustajien tekemää korvaamatonta työtä kunniavartion muodossa.

Hyvää loppu vuotta ja entistä parempaa Uutta vuotta 2021 toivottavat Isonkyrön Reserviupseerit ja Isonkyrön Reserviläiset!

Antti Iivari
Puheenjohtaja
Isonkyrön Reserviupseerit

NYT TARVITAAN RUKOUSTA

”Nyt tarvitaan rukousta”. Sanat ovat ystäväni. Hänen aikuiseksi varttunut lapsensa oli sairastunut koronaan. Selviytyminen oli epävarmaa, eivätkä vanhemmat voineet rientää avuksi. Hän halusi jakaa tuskansa, ja oli sen vuoksi yhteydessä ystäviin. Nyt tarvitaan rukousta, oli viestin yksinkertainen sisältö.

Ja niin me aloimme rukoilla. Rukous loi yhteyden etäällä olevien, sairastuneen, vanhempien ja jopa toisilleen tuntemattomien rukoilijoiden kesken.

Jouluevankeliumissa mainittujen joukossa on yksi, josta kerrotaan, että hän rukoili. Maria, Jeesuksen äiti. Taitaa olla niin, että erityisesti äitien ja isien tehtävä on rukoilla lastensa ja läheisten puolesta.

Maria kuunteli tarkkaavaisesti, kun paimenet kertoivat kedon tapahtumista. Herran enkelistä ja heitä ympäröivästä kirkkaudesta sekä taivaallisesta sotajoukosta. Suuresta ilosta, kun Vapahtaja oli syntynyt. Maria kätki nämä sanat sydämeensä ja tutkisteli niitä mielessään. Enkelien viesti kosketti syvältä.

Nykykielellä sanottaisiin, että Maria mietiskeli kuulemaansa. Sellaista rukous on. Kuultu pitää ottaa sydämen asiaksi ja kätkeä mielen sopukoihin. Ja sitten sitä pitää mutustella. Monta kertaa Marian oli turvauduttava rukoukseen ennen kuin Jeesus-lapsen salaisuus avautui.

Tänä jouluna kokoonnutaan vain pienellä joukolla ja lähimpien kesken. Vähän samaan tapaan kuin paimenten lähdettyä ja enkelten palattua taivaaseen. Yhteyttä voi kuitenkin pitää eri tavoin, ja rakkaus on kekseliäs. Ketään ei pidä jättää yksin.

Nyt tarvitaan rukousta. Se yhdistää ihmiset toisiinsa läheltä ja kaukaa. Rukousta ei voi mitenkään rajoittaa. Se on osallisuutta toisten elämään ja yhdessä jakamista. Se on iloitsemista iloitsevien kanssa. Se on surujen ja huolten tekemistä yhteisiksi. Se on yhteisen toivon ylläpitämistä.

Rukoillessa syntyy tila Jumalan Hengelle toimia. Pyhä Henki kannattelee rukoustamme, ja vie pyyntömme Isän tietoon.

Tänä jouluna tarvitaan paljon rukousta ja rukoilijoita. Sinuakin. Keiden taakka on sydämelläsi? – Muistakaamme erityisesti jokaista, joka kamppailee elämästään tai jonka työnä on hoitaa apua tarvitsevia juhlapäivien aikana.

Rukoiltaessa myös joulun ilosanomasta tulee totta meille. Sen vuoksi painamme sen Marian tavoin mieliimme ja tutkistelemme kuulemaamme. Nyt tarvitaan rukousta.

Joulurauhaa toivottaen
Simo Peura

Etelä-Pohjanmaan alueella toteutettiin joulun alla veteraanikampanja, jonka tarkoituksena oli muistaa kaikkia alueemme veteraaneja ja lottia pienellä lahjalla, jotka toimitetaan jokaiselle vanhukselle mahdollisuuksien mukaan henkilökohtaisesti.

Ajatus muistamisesta
Kyseessä oli Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirin puheenjohtaja Mika Mäen ideoima lahjoitus veteraaneille ja lotille, joka alun perin piti toteuttaa Ylihärmän rosvopaisti tapahtuman yhteydessä 27.8.2020.

Korona puuttui peliin, kokoontumisrajoituksia tiukennettiin ja rosvopaistitapahtuma peruttiin. Alueeltamme 22 yhdistykseltä tuli vapaaehtoinen lahjoitus veteraanien ja lottien muistamiseksi. Sovittiin tuolloin, että kerätyt varat käytetään loppuvuoden puolella suklaarasioiden, kahvipakettien, lahjakassien ja joulukorttien hankintaan.

Tuumasta toimeen
Etelä-Pohjanmaan alueella on 242 veteraania ja lottaa. Veteraaneja 179 ja 63 lottaa. Osa heistä pystyy yhä asumaan kotona. Jotkut heistä ovat korkean ikänsä tai huonontuneen kuntonsa vuoksi muuttaneet alueen hoivakoteihin. Veteraanikampanjan tarkoituksena oli tuoda hieman lämpöä ja hyvää mieltä niihin sydämiin, jotka meille vapaan maan ovat antaneet.

Yhteistyökumppanimme Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri oli merkittävässä roolissa auttamassa käytännön järjestelyissä, kuten ohjaamalla sitä miten lahjoitukset saatiin toimitettua oikeille vastaanottajille.

Vapaaehtoiset lahjoittajat
Lahjoittaminen oli täysin vapaaehtoista, eikä kerättävää summaa ollut määritelty. Kaikki lahjoittajat olivat Etelä-Pohjanmaan alueen vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekeviä järjestöjä, joten joulukortteihin kirjoitettiin yhteinen joulun toivotus Etelä-Pohjanmaan Maanpuolustusjärjestöiltä, mitään tahoa erikseen korostamatta.

Lahjoitukseen osallistuivat seuraavat tahot:
Alavuden Reserviläiset ry
Alavuden Reserviupseerikerho ry
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri ry
Etelä-Pohjanmaan Reserviupseeripiiri ry
Etelä-Pohjanmaan Reserviläisnaiset ry
Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri ry
Ilmajoen Reserviläiset ry
Isonkyrön Reserviupseerikerho ry
Jurvan Reserviläiset ry
Kauhajoen Reserviläiset ry
Kauhavan Reserviläiset ry
Kuortaneen Reserviläiset ry
Laihian Reserviläiset ry
Lapuan Reserviläiset ry
Pohjanmaan Rauhanturvaajat ry
Seinäjoen Reserviläiset ry
Suupohjan Reserviläiset ry
Teuvan Reserviläiset ry
Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry
Ylihärmän Reserviläiset ry
Ylistaron Reserviläiset ry
Ähtärin Reserviläiset ry

Jakomateriaalin hankinta
Veteraanikampanjassa jaettava materiaali hankittiin keskitetysti alueen isolta toimitsijalta Tuurista, jonka tuotevalikoimasta löytyi kaikki tarvittava varastotavarana ja ilman lisätilauksia. Logistinen sijainti ja toimituksen nopeus olivat aikataulullisesti avainasemassa. Lisäksi tavaran toimittajan maine kunnostautuneena veteraaniasioiden tukijana osaltaan helpotti ostopaikan valintaa.

Lahjoitusten jakaminen alueittain
Veteraanilahjoitusten jakaminen aloitettiin konkreettisesti materiaalitoimituksin talvisodan alkamispäivänä marraskuun viimeisenä päivänä 81 vuotta myöhemmin.
Reserviläisyhdistysten ja kerhojen puheenjohtajat olivat avainasemassa ottaessaan kunniatehtävät vastaan. Korona-aikana jakotehtävät oli suoritettava riittävää turvallisuutta noudattaen. Jaot suoritettiin puheenjohtajien organisoimalla tavalla alueittain siten, että lahjojen luovutus vastaanottajille tapahtuu turvallisesti kasvosuojaimia käyttäen. Sosiaalista vuorovaikutusta unohtamatta.

Keskusteluyhteyden merkitys korostuu entisestään tällaisina aikoina, jolloin muuta kokoontumista rajoitetaan äärimmilleen.

Monella suulla on kerrottu, että veteraani ja lotta -lahjoituksien toimittaminen on ollut monelle ovelle saapuneelle ikimuistoinen ja liikuttava hetki. Kyyneliltä ei ole vältytty monessakaan paikassa ja liikutus on ollut molemmin puolista.

Osa lahjoituksista toimitettiin hoivakoteihin henkilökunnan ottaessa ne kiitollisina vastaan, mutta valitettavasti vastassa oli myös sellaisia koteja, jossa viimeinen iltahuuto oli jo käynyt, eikä taloa asuttanut enää kukaan. Näiden asumuksien osalta lahjakassit toimitettiin paikallisille vanhainkodeille joulua toivottaen riemastuttamaan mahdollisimman monia.

Veteraani ja lotta -lahjoituksia vastaanottaneet paikkakunnat
Joulutervehdyksiä saatiin jakaa vielä 25 paikkakunnalla:
Alahärmä, Alajärvi, Alavus, Evijärvi, Ilmajoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Jurva, Karijoki, Kauhajoki, Kauhava, Kristiinankaupunki, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lappajärvi, Lapua, Peräseinäjoki, Seinäjoki, Teuva, Vaasa, Vähäkyrö, Ylihärmä, Ylistaro ja Ähtäri

”Himmetä ei muistot koskaan saa, muistakaa, heille kallis ol maa!”

Suuret kiitokset lahjoitukseen osallistuneille järjestöille sekä jakoon osallistuneille henkilöille.

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Jani Syvänen
Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirit

Ylistaron yläkoululaiset ja lukiolaiset sekä henkilökunta kokoontuivat itsenäisyyspäivän aamuna koulun pihalle juhlalliseen lipunnostoon. Tilaisuudessa esiintyi 8-luokkalaisten bändi, joka soitti Siniristilippumme, ja juhlapuheen piti Ylistaron Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Raimo Rintamäki. Puheen jälkeen kajautettiin Maamme-laulu, ja lopuksi airueet lähtivät viemään seppelettä sankarihaudoille.

Ohjelma
Lipunnosto – Viljami Valli ja Saara Aila
8-luokan bändi: ”Siniristilippumme”
Juhlapuhe Raimo Rintamäki
Maamme-laulu yhdessä
Seppeleen sankarihaudoille vievät lukiolaiset lukevat seppelenauhan tekstin – Fanni Kallio, Iida Valli ja Mikael Grönroos.
Lukiolaiset kantavat seppelettä, mitä seurataan katseella, kunnes he ovat siirtyneet koulunväen taakse.

Minna Salminen
Opettaja
Ylistaron yläkoulu

Ote Raimo Rintamäen puheesta:

Onneksi olkoon hyvät Ylistaron yläasteen ja lukion oppilaat ja opettajat, elätte maailman parhaassa maassa!

Minulla on Ilo ja kunnia tuoda ylistarolaisten reserviläisjärjestöjen tervehdys tähän poikkeuksellisen ajan itsenäisyyspäivä juhlaan, kouluunne, jonka olen itsekin käynyt. Tehtävään olisi ilman muuta etuoikeutettu veteraani tai lotta. Tilanne on kuitenkin niin, että Ylistarossa on vain kaksi hengissä ja kolme varsin likellä 100 vuoden ikää.

Ajattelin käydä asiaan tärkeimmän valan pohjalta, jonka jokainen suomalainen sotilas antaa.

”Minä N.N. lupaan ja vakuutan

(valassa) kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,
(vakuutuksessa) kunniani ja omantuntoni kautta,

olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.”

Tämän lupauksen ovat täyttäneet n. 330 ylistarolaista sankarivainajaa, joiden muistoa voit kunnioittaa sankarihautausmaalla. Kun tutkit hautakiviä tarkemmin, huomannet, että kaatuneet ovat olleet parikymppisiä poikia. Heiltä jäi opiskelu ja elämä kokematta. Valasta tulee esiin myös tähän aikaan sopiva sanonta: KAVERIA EI JÄTETÄ. Tämä on syytä muistaa myös täällä teidän kouluyhteisössä.

Osasta teistä tulee tulevaisuudessa johtajia ja esimiehiä, niin tästäkin tulee ohje sotilasvalassa, joka tietysti on tarkoitettu sotilastehtävissä oleville. Tämä ohje pätee myös normaalielämässä: OIKEUDENMUKAISUUS JA OMALLA HYVÄLLÄ ESIMERKILLÄ JOHTAMINEN.

Nyt olen käsitellyt vain Suomen puolustamista sotilaiden kannalta. Tosiasia on, että sotilaat eivät jaksa jos kotirintama ja kotijoukot eivät jaksa. Siksi kunnian ansaitsevat kotia ja kotoisia tehtäviä hoitaneet puolisot ja lapset. Ei ole heilläkään ollut helppoa.

Raimo Rintamäki
Puheenjohtaja
Ylistaron Reserviupseerikerho