Perinne

Rakuunarykmentin perustamisen vuosipäivää vietettiin sunnuntaina 28.2.2021 klo 15.00 seppeleenlaskun merkeissä Rakuunakivellä Seinäjoella.

Rakuunakivi muistuttaa nykyisen kampusalueen kupeessa itsenäisen Suomen ensimmäisen joukko-osaston, Uudenmaan Rakuunarykmentin perustamisesta. Seppeleen laskivat Rakuunakilta ry:n E-P:n Eskadroonan puheenjohtaja Kalervo Välimaa ja kunnallisneuvos Harry Wallin.

Seinäjoen kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen tuonut kunnallisneuvos Harry Wallin totesi puheessaan:

-Tälle paikalle nousi Uudenmaan Rakuunarykmentti ratsaille 27.2.1918 Carl Gustav Emil Mannerheimin komentamana itsenäisen Suomen ensimmäisenä joukko-osastona. Rakuunakiven pystyttivät Ratsuväen vuosipäivänä 7.9.1974 Etelä-Pohjanmaan rakuunat ja Seinäjoen Sotilaspiirin kilta.

Suomi oli ennen Talvisotaa maatalousvaltainen maa, jossa hevonen oli sekä maa- ja metsätaloudessa välttämätön apu. Vuonna 1939 oli maassamme vajaat 400 000 hevosta. Hevosten merkitystä sota-aikana korostaa se, että samaan aikaan Suomessa oli vain noin 53 000 autoa. Puolustusvoimien palvelukseen otettiin sodan aikana siviilistä noin 72 000 hevosta ja ne saattoivat olla omistajilleen hyvinkin rakkaita.

– Talvisodan aikana menehtyi 7 200 hevosta. Huhtikuussa 1940 aloitettiin hevosten kotiuttaminen, sillä niitä tarvittiin kipeästi alkavan kevään kylvötöihin. Hevosten rooli oli tärkeä. Hevoset olivat kaluston, ampumatarvikkeiden, muonan, kenttäkeittiöiden ja tykistön kuljetusta varten. Raskasta tykkiä vetämään tarvittiin kahdeksan hevosta.

Hevosten merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa puolustusvoimiemme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen.

Lopuksi hän muisteli Seinäjoelle 3.8.1997 pystytetyn Suomenhevonen – sotahevonen patsaan saamisen merkitystä.

Timo Sysilampi

Kymmenvuotias Rauno kantaa polttopuita sotasairaalaan. Pommien putoillessa äiti ja sisko selviytyvät täpärästi. Kuusivuotias Sirkka leikkii pihapiirissä, kun poliisi saapuu tuomaan järkyttävää viestiä. Myöhemmin iloa tuovat ulkomailta saadut harvinaiset hedelmät. Auliksen aika kuluu luonnon helmassa. Päiviin mahtuu kovaa työntekoa mutta myös monenlaisia leikkejä kaverien kanssa. Muun muassa tällaista oli suomalainen lapsuus sota-aikana ja viime sotien jälkeen.

Yhteisvastuukeräys alkaa sunnuntaina 7. helmikuuta. Vuonna 2021 keräyksen tuotolla autetaan taloudellisista vaikeuksista kärsiviä ikäihmisiä Suomessa ja kehittyvien maiden kriisialueilla. Aina ei ehkä tule muistaneeksi, että Suomessakin useimpien ikäihmisten lapsuutta ovat leimanneet kriisi ja kriisiajasta toipuminen. Joillakuilla lapsuuden vaikeat lähtökohdat näkyvät edelleen vanhuudessa.

Sodan ja yhteisvastuun lapset -verkkoaineistossa kolme sota-ajan lasta eri puolilta Etelä-Pohjanmaata muistelee lapsuuttaan. Muistoissa näkyvät lapsuusajan tragediat ja raskaskin yhteisen vastuun kantamisen velvollisuus mutta samalla monet arjen ilot. Tutustu Raunon, Sirkan ja Auliksen muistoihin täällä: https://issuu.com/julkaisu60100/docs/yhteisvastuu_2021?fr=sMzgyNjIzNjY4NzQ

Yhteisvastuukeräykseen osallistumalla voit auttaa niitä, joiden lapsuutta sota varjosti ja joiden vanhuutta se varjostaa tänäänkin. Sota-ajan lasten muistot kertovat yhteisvastuusta ja innostavat siihen. Aikanaan he kantoivat raskasta vastuuta. Nyt on aika kantaa Yhteisvastuuta ikäihmisten hyväksi. Ohjeita keräykseen osallistumiseen löytyy täältä: https://www.yhteisvastuu.fi/lahjoita/

Sodan ja yhteisvastuun lapset on toteutettu Lapuan hiippakunnan ja Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen yhteistyönä.

Jaakko Antila
hiippakuntapastori

Suomen suhteet Venäjään joutuivat uuteen vaiheeseen maaliskuussa 1917, kun Venäjän keisari Nikolai II syöstiin valtaistuimelta. Valtaan noussut ns. väliaikainen hallitus ilmoitti kunnioittavansa Suomen suuriruhtinaskunnan perustuslaillista asemaa ja peruutti laittomassa järjestyksessä syntyneet määräykset. Suomalaiset eivät olleet yksimielisiä miten maata olisi jatkossa kehitettävä. Eripuraisuus tuli ilmi keväästä 1917 järjestetyissä lakoissa ja toistuvissa mielenosoituksissa. Mielenosoittajilla oli usein tukenaan venäläistä sotaväkeä, joka oli radikalisoitunut Venäjän vallankumouksen seurauksena. Suomeen sijoitetut venäläissotilaat olivat vallankumouksen huumassa surmanneet kymmenittäin upseerejaan.

Vuodesta 1917 tuli kaiken kaikkiaan väkivaltainen. Maassa tehtiin lukemattomia omavaltaisia kotitarkastuksia ja omaisuuden ryöstöjä. Veritekoihin syyllistyivät niin maassa olleet venäläissotilaat kuin suomalaisetkin. Yleinen lain kunnioitus ja turvallisuus alkoi olla suuressa vaarassa. Tämä johtui suurelta osin siitä, että Suomessa ei ollut omaa järjestysvaltaa. Monin paikoin poliisi oli pantu kansanjoukkojen päätöksillä viralta maaliskuun vallankumouksen jälkeen, kun poliisin oli katsottu edustaneen ”vanhaa valtaa”. Omaa sotaväkeä Suomella ei ollut. Porvoon lähistöllä Saksanniemen tilalla syyskuun puolivälissä 1917 aloittanut noin 170 miehen ratsupoliisiyksikön koulutus keskeytyi 17.11. Helsingin työväen järjestyskaartin hyökkäyksen seurauksena. Noin kahden viikon kuluttua poliisikoulun toimintaa käynnistettiin Lappajärvellä ja Järjestyslipustoksi nimetty osasto osallistui tammisunnuntaina venäläisten aseistariisuntaan Kauhavalla, Lapualla ja Seinäjoella. Järjestyslipuston nimi muutettiin 27.2.1918 Uudenmaan rakuunarykmentiksi.

Suomen senaatti ryhtyi tammikuussa 1918 toimiin maan sisäpoliittisen tilanteen rauhoittamiseksi. Se pyysi eduskunnalta valtuuksia ”lujan järjestysvallan” luomiseksi. Eduskunta myönsi valtuudet 12. tammikuuta. Valtuus tarkoitti hallituksen käskyvallassa olevan järjestysvallan, poliisin ja armeijan, luomista. Jalasjärvellä aloitettiin sotilaallisesti koulutetun poliisijoukon, Suomen Tasavallan Vartioston, kouluttaminen.

Vapaustaistelun valmistelut olivat alkaneet jo jääkäriliikkeen syntyessä. Ymmärrettiin, että itsenäinen ja vapaa Suomi olisi mahdollinen vain, jos vieras miehittäjä kyettäisiin karkottamaan maasta. Tämä peruste säilyi keskeisenä olojen muuttumisesta huolimatta. Punakaarteissa seurattiin hallituksen toimia tarkasti. Siellä haluttiin toimia ennen kuin hallitus saisi joukkonsa järjestettyä ja koulutettua. Punakaarteissa pelättiin pitkän sotilaskoulutuksen saaneiden jääkärien kotimaahan paluuta. Punakaartien olisi toimittava vallankumoukseen päästäkseen nopeasti, johon punakaartien johtoa patistivat myös Pietarissa valtaa käyttäneet bolsevikit.

Tammisunnuntaina kulminoituivat niin kapinallisen punakaartin kuin hallituksen joukkojenkin toiminta toisaalta pääkaupungissa ja muualla Etelä-Suomessa, toisaalta Etelä-Pohjanmaalla.

Kapinahallitukseksi perustettiin kansanvaltuuskunnaksi kutsuttu elin, jonka johdossa oli kansanedustaja ja entinen eduskunnan puhemies Kullervo Manner. Punakaarteista muodostettu yhtenäinen Suomen punakaarti, jonka johtoon oli nimetty toimittaja Eero Haapalainen, nosti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 27. – 28.1.1918 Helsingin työväentalon torniin punaisen lyhdyn vallankumouksen alkamisen merkiksi. Kaikki virastot ja valtion laitokset määrättiin otettavaksi kapinallisten haltuun ja senaattorit määrättiin vangittaviksi. Senaattorit Heikki Renvall, E.Y. Pehkonen ja Alexander Frey ehtivät kuitenkin lähteä viime hetkellä Helsingistä Vaasaan. He joutuivat kokemaan konkreettisesti vapaussodan alkuhetket Munakan seisakkeen ja Ylistaron aseman välillä ns. Peränevalla, Vöyrin koulun oppilaiden ja Ylistaron suojeluskuntalaisten suistaessa venäläisten sotilasjunaksi oletetun postijunan kiskoilta.

Samanaikaisesti käynnistyi myös Suomen Senaatin antama tehtävä kenraali Mannerheimin johtoon määrätyille lähinnä suojeluskunnista muodostetuille joukoille palauttaa maahan järjestys ja riisua aseista venäläinen sotaväki. 103 vuotta sitten ei ollut kokoontumisrajoituksia. Suojeluskuntalaiset kerääntyivät Etelä-Pohjanmaalla sankoin joukoin kirkonkylien liepeille odottamaan hetkeä, jolloin saataisiin lupa aloittaa venäläisten varuskuntien aseistariisunta. Hallituksen joukkojen ylipäällikkö Mannerheim siirtyi rekikyydissä Vaasasta Ylihärmään, jossa hän määräsi Pohjanmaan venäläisten varuskuntien aseistariisunnan aloitettavaksi yöllä 28.1.1918. Ensimmäisenä aloitettiin Laihialla illalla 27.1., jossa Hulmin kasarmin ensimmäinen valtausyritys kuitenkin epäonnistui. Venäläisten rakuunoiden vastahyökkäyksessä kuoli viisi suojeluskuntalaista, joista nuorin oli ainoastaan 15-vuotias. Venäläiset riisuttiin aseista Lapualla ja Seinäjoella ja pian tämän jälkeen muutkin Etelä-Pohjanmaan venäläisvaruskunnat antautuivat ja luovuttivat aseensa hallituksen joukoille.

1918 tammikuun 27. päivä oli sunnuntai, josta syystä sitä on totuttu kutsumaan tammisunnuntaiksi. Venäläisten varuskuntien aseistariisunnan aloitusajankohta Etelä-Pohjanmaalla tammisunnuntaina 1918 on ollut Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:n tärkein vuosittainen juhla vuodesta 1994 lähtien. Tammisunnuntain maakunnallisia muistojuhlia on järjestetty 22 eri paikkakunnalla. Tämän vuoden tammisunnuntaina Kauhavalle pidettäväksi valmisteltu muistojuhla jouduttiin siirtämään koronarajoituksista johtuen vuodella eteenpäin. Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry:ksi nimensä muuttaneen yhdistyksen hallitus laskee tammisunnuntaina seppeleet yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtaja Reino Pernaan haudalle Kauhavalla sekä yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Antero Maunulan ja vuoden 1918 sankarihaudalle Seinäjoella.

Menneiden sukupolvien muistoa kunnioittaen uskomme, että siniristiliput saavat aina liehua Suomen yllä vapaan maan tunnusmerkkeinä. Toivotan hyvää tammisunnuntain muistopäivää!

Tapani Tikkala
Puheenjohtaja
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry

Wanhan Veteraanin verkkoseminaari ja näyttely tuovat esiin 200-vuotista upseerikoulutusta ennen ja nyt. Venäjän keisarillinen Suomen kadettikoulu aloitti toimintansa 5. maaliskuuta 1821. Tasan yksi päivä ja 200 vuotta myöhemmin se herää hetkeksi henkiin synnyinsijoillaan Haminassa yleisölle avoimessa Wanhan Veteraanin webinaarissa, verkkoseminaarissa. Myös Haminan kadetti Gustaf Mannerheim on kuvassa mukana taiteilijoiden innoittajana.

Haminan kadettikoulun perustamisen juhlavuoden avaustapahtumassa lauantaina 6. maaliskuuta peilataan upseerikoulutuksen eroavaisuuksia ennen ja nyt monelta kantilta.

– Upseerikoulutuksen 200-vuotisen kehityskaaren käytännön muutoksista kuullaan yksityiskohtia silloisen Haminan kadetin ja nykyisen Santahaminan kadetin vuoropuhelukuvaelmassa, seminaarikoordinaattori, everstiluutnantti evp Kimmo Hakanen kertoo.

Eroavaisuudet historiajanalla lähtevät tietysti palvelusasuista, viikko-ohjelmasta, koulutuksen kestosta, mutta myös aatteellisesta tasapainoilusta.

– Venäläisen sotakoulun tavoitteet ja suomalaisten nuorten kadettien runebergiläinen isänmaallisuus eivät lopulta mahtuneet saman katon alle. Muun muassa siksi Haminan kadettikoulu lopetettiin vuonna 1903, Wanhan Veteraanin toiminnanjohtaja, eversti evp Vesa Kangasmäki tarkentaa.

Webinaarissa Wanhan Veteraanin tiloissa alustajina on neljä alansa asiantuntijaa. Pääluennon, Keisarillinen Suomen kadettikoulu Haminassa, pitää prikaatikenraali, evp Pentti Airio. Kadettikoulun johtaja, eversti Teemu Nurmelan aihe on Upseerikoulutus Suomessa vuonna 2021.

Haminan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, historian opettaja Titta Erkkilä esittelee kaupunkia sotilashistorian näkökulmasta. Metsänhoitaja Juha Levonen puolestaan tekee selkoa Mannerheimista taitelijoiden innoittajana.

Puolelta päivin alkavan verkkoseminaarin kesto on kolme tuntia. Markku Pakkasen juontamaa tilaisuutta yleisö voi seurata omilla verkkolaitteillaan maksutta suorana ja osallistua keskusteluun Wanhan Veteraanin nettisivuilla www.rvpk.fi. Webinaari on myöhemmin katsottavissa tallenteena samasta osoitteesta.

Samana päivänä 6.3. klo 10. avataan koronarajoitukset huomioiden myös Wanhan Veteraanin vuoden 2021 näyttelyt. Ne ovat kaksiosainen vaihtuva näyttely Keisarillinen Suomen kadettikoulu Haminassa 1821-1903; kadetti Mannerheim – Suomen marsalkka ja tasavallan presidentti taiteilijoiden innoittajana sekä samaan aikaan nähtävissä oleva Rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan perusnäyttely.

Näyttelyt ja seminaari liittyvät paitsi Haminan kadettikoulun 200-vuotisjuhlavuoteen myös Kadettikunnan 100-vuotisjuhlavuoteen. Koronasattumaa on RUK:n 100-vuotisjuhlien siirtyminen tälle vuodelle kesäkuuhun.

Koronasyistä avausseminaarin toteutus vain virtuaalisena ja itse näyttelyt ovat Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanhan Veteraanin järjestelyvastuulla. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat Haminan kaupunki, Maanpuolustuskorkeakoulu, Maasotakoulu / RUK, Kadettikunta ja Etelä-Kymen kadettipiiri.

Wanhan Veteraanin näyttelyiden aukioloajat 2021:
6.3. – 16.5. la-su klo 10-16, 18.5. – 19.9 ti-su klo 10-16 ja 25.9. – 28.11.2021 la-su klo 10-16. Ryhmille tilauksesta, myös muulloinkin.

Lisätietoja:
Keisarillinen kadettikoulu -näyttelyosa sekä yleisesti Wanhasta Veteraanista
Toiminnanjohtaja, eversti evp Vesa Kangasmäki
vesakangasmaki@gmail.com, 040 158 8115

Mannerheim taiteilijoiden innoittajana ja myös Rauhanturvanäyttely
Näyttelypäällikkö, sotilasmestari evp Ismo Flink
sgmmilitariaoy@hotmail.com, 050 534 6225

sekä verkkoseminaarista
Seminaarikoordinaattori, everstiluutnantti evp Kimmo Hakanen
kimmohakanen@gmail.com, 040 584 1384

www.rvpk.fi

Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) hyväksyi 15.1.2021 yhdistyksellemme uuden nimen Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry. Nimen muuttamisesta päätettiin yksimielisesti yhdistyksen syyskokouksessa 19.11.2020.

Aikaisempi nimemme Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry oli käytössä 28.9.1990 – 15.1.2021. Peräti 60 merkkiä sisältänyt nimi oli aivan liian pitkä käyttää ja lisäksi se oli vaikea muistaa. Nimi ei mahtunut lomakkeilla nimelle varattuun tilaan ja sitä jouduttiin lyhentämään mitä erilaisimpiin muotoihin.

Yhdistyksen hallitus käsitteli nimiasiaa jo vuonna 2019, mutta silloin nimenmuutos päätettiin ottaa esille vasta, kun yhdistys on täyttänyt 30 vuotta. Nimivaihtoehtoja oli aluksi mukana 25, joista hallitus päätti esittää nimeä ”Vapaussotiemme E-P:n Perinneyhdistys ry”. Tästä nimestä kirjoitin myös 30-vuotishistoriikissamme ”Lakeuden kutsu”.

Nyt käyttöön otettu nimi nousi esiin vasta historiikin myötä. Nimi on entistä nimeä huomattavasti lyhempi, se on helppo muistaa ja se kuvaa paremmin yhdistyksemme toimintaa ja toiminta-aluetta. Jäsenille ja kirjastoille ilmaisena jaetun 30-vuotishistoriikkimme myötä sana lakeus on tullut jo tutuksi.

Uudessa nimessä sana vapaussota on monikossa. Yhdistyksemme säännöt uudistettiin vuonna 2014, jolloin perinnetyö kirjattiin kattamaan ajanjakson Suomen itsenäistymisestä vuoteen 1945. Käytännössä näin oli toimittu jo ennen sääntöuudistusta. Toimintamme aatteellisena lähtökohtana on, että vuoden 1918 sota oli vapaussota. Suomesta ei tullut neuvostotasavaltaa, ei silloin eikä myöhemmin talvi- ja jatkosotien yhteydessä. Talvi- ja jatkosota olivat siten toinen ja kolmas vapaussotamme. Yhdistyksemme vaalii isänmaamme vapauttajien 1918 ja vapauden ja itsenäisyyden puolustajien 1939 – 1945 muistoa ja kunnioitusta. Huolehdimme lisäksi, että suojeluskunta- ja lottajärjestöjen merkitys pysyy elävänä suomalaisten tietoisuudessa, unohtamatta kotirintaman ponnisteluja ja sotien jälkeistä jälleenrakennusta.

Olet tervetullut yhdistyksemme, lakeuden lapsien, monipuoliseen toimintaan!

Tapani Tikkala
puheenjohtaja
Vapaussotiemme Lakeuden Perinneyhdistys ry