Perinne

Suomen itärajan linnoitus, pääosin välirauhan 1940 – 41 aikana rakennettu Salpalinja täytti tehtävänsä. Sitä vastaan ei hyökätty sodan aikana ja se kesti ennaltaehkäisevänä pelotteena myös kylmän sodan paineet. Enempää Salpalinjalta ei voitu vaatia. Linnoitus osaltaan vaikutti siihen, että Suomi säilytti itsenäisyytensä ja läntisen yhteiskuntajärjestelmänsä.

Salpalinjan rakentaminen alkoi 80 vuotta sitten huhtikuussa 1940 välittömästi talvisodan jälkeen. Itärajan linnoitusta pidettiin silloin itsenäisen Suomen ja jopa Skandinavian suurimpana yksittäisenä rakennustyömaana.

Linnoituksen kustannukset valtion tulo- ja menoarviosta olivat esimerkiksi vuonna 1941 viisi prosenttia, samaa suuruusluokkaa kuin koko puolustusbudjetti nykyisin!

Linnoittamisen taustalla oli tosiasia siitä, että Neuvostoliitto ei saavuttanut talvisodassa tavoitteitaan. Oli nähtävissä, että Josif Stalin yrittää Suomen valloitusta ennemmin tai myöhemmin uudelleen. Siksi siihen piti Suomen varautua.

Puna-armeija oli talvisodassa vahvoilla. Sodan loppuvaiheessa suomalaisten linjojen murtuminen oli jopa vain päivien päässä. Lännen, Britannian ja Ranskan, mahdollinen sotilasapu Suomelle nähtiin Moskovassa puna-armeijalle liian isona riskinä. Stalin taipui rauhaan ja ryhtyi vahvistamaan Suomelle huonosti pärjännyttä puna-armeijaansa uuteen uskoon.

Suomen nopea linnoittamispäätös heti sodan jälkeen oli viesti itään, että Suomi aikoo edelleen puolustaa olemassaolonsa oikeutusta kynsin ja hampain. Sitä paremmalla syyllä Neuvostoliiton oli vahvistettava hyökkäysvoimaansa. Siinä samalla myös Suomi sai aikavoiton saattaa puolustusvoimansa, armeijansa taistelukuntoon. Välirauha on edelleen Suomen historian tehokkainta varustautumisen aikaa, jossa Salpalinjalla oli iso osa.

Virolahdelta Savukoskelle ja aikanaan aina Jäämerelle saakka ulottunut Itärajan linnoitusketju sai vasta 1944 nimen Suomen Salpa. Puolustusvoimat käytti paikoin syvyydessä useita linjoja sisältäneestä linnoituksesta nimeä Salpa-asema. Kansan suussa nimeksi vakiintui Salpalinja.

Salpalinjan vahvimmat ja yhtenäisimmät rakennetut osat ovat Karjalankannaksen jatkeella Suomenlahden ja Saimaan välissä. Siitä pohjoiseen merkittävänä osana puolustusta ovat luonnonesteet, vesistöt ja erämaat; vain todennäköiset vihollisen kulku-urat ja etenemissuunnat linnoitettiin.

Museoita ja julkaisuja

Vasta Neuvostoliiton luhistumisen ja YYA-sopimuksen irtisanomisen jälkeen 1990-luvun alussa Salpalinjan salat avautuivat Suomessa suurelle yleisölle. Virolahdella ja Miehikkälässä avattiin 1980-luvulla ensimmäiset edelleen toimivat Salpalinjaa esittelevät matkailukohteet; Ylämaalla ensimmäiset esittelyt yleisölle järjestettiin jo 1970-luvun puolella.

Nykyisin linnoitusta, jossa ei koskaan taisteltu, esitellään yleisölle käytännössä kaikissa itärajan kunnissa. Sotahistoriallisia Salpalinja-museoita on Virolahdella, Miehikkälässä ja Joensuussa.

Tietoa Salpalinjasta on nykyisin tarjolla jo runsaasti. Museoviraston vuosina 2009-2012 tehty Salpalinjan inventointi, vuonna 2017 julkaistu Salpalinjan perinneyhdistyksen artikkelikokoelma Salpalinja – itsenäisyyden monumentti -kirja sekä 2017 lopulla ensi-iltansa saanut lappeenrantalaisen storyTv films Oy:n tuottama puolentoista tunnin SuomenSalpa – dokumentti maanpuolustustahdosta -elokuva ovat esimerkkejä lukuisista Salpalinja-julkaisuista. Salpalinjaan liittyviä väitöskirjoja on tehty kaksi ja kolmas on työn alla.

Salpavaellus 2020 peruttu

Suurin toistuva Salpalinjaa esittelevä vuotuinen tapahtuma Suomessa on Salpavaellus. Se järjestettiin puolustusvoimien aloitteesta Miehikkälästä käsin ensimmäisen kerran vuonna 1994, silloin osana Salpa-aseman rakentamisen päättymisen 50-vuotisjuhlasarjaa.

Johdettu ja opastettu tapahtuma maastossa onnistui ja kokosi yli 200 vaeltajaa. Kertatapahtumaksi aiottu Salpavaellus saikin yleisön pyynnöstä heti jatkoa.

Viikko jälkeen juhannuksen 27.-28.6 2020 Lappeenrannassa pidettäväksi aiottu 27. Salpavaellus on maailmanlaajuisen koronapandemian takia peruttu. Teemana olisi ollut Salpalinja 80 vuotta.

Salpavaelluksen järjestelyissä vuodesta 2018 lähtien on ollut mukana MPK:n Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiiri apunaan alkuperäisjärjestäjät Virolahden, Miehikkälän ja Luumäen reserviupseeri- ja reserviläiskerhot sekä 2018 lähtien mukaan tullut, Lappeenrannassa kotipaikkaa pitävä Salpalinjan Oppaat ry.

Salpavaelluksille on osallistunut vuosittain 60 – 250 henkeä kerrallaan ja se on tavoittanut yhteensä noin 4000 vaeltajaa. Salpavaellus-tapahtuman itseään suurempi oheistoiminta, Reserviupseerikoulun reserviupseerikurssien perehdyttäminen Salpalinjaan Virolahdella loppuvuodesta 2011 alkaen on vapaaehtoistyönä tavoittanut kevääseen 2020 mennessä yhteensä jo 10 319 upseerioppilasta!

Teksti ja kuvat:
Terho Ahonen

lisätietoja:
www.salpavaellus.net

Veijo Immonen, Lappeenranta
Vaelluksen johtaja
immonenveijo@gmail.com
050 562 6928

Mauno Sirén, Lappeenranta
Vaelluksen varajohtaja, Salpalinjan Oppaat ry:n puheenjohtaja
mauno.siren@pp.inet.fi
0400 889 057