Perinne

Moni reserviläinen on kertonut, että pääsy mukaan kunniavartioon sankarihaudoille on ollut arvokkaimpia tehtäviä, joissa on saanut toimia. Vartiossa seisominen on ollut konkreettinen tapa osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta niillekin, joita ei enää ole mahdollista kiittää kasvotusten.

Kaksi vuosituhatta sitten ryhmä roomalaisia sotilaita sai toisenlaisen tehtävän. Heidän tuli asettaa vartio rikollisena tuomitun ja häpeällisesti ristiinnaulitun miehen haudalle. Käskystä puuttui kaikki hohdokkuus. Varmasti olisi löytynyt paljon mieluisampia tapoja käyttää aikansa.

Vartiota tarvitaan, kun on kyse jostakin erittäin arvokkaasta tai vaihtoehtoisesti jostakin hyvin vaarallisesta. Arvokas perintö saa asettamaan kunniavartion, mutta aikoinaan ylipapit ja roomalainen maaherra aistivat vaaran. Lähihistoriakin tuntee tapauksia, joissa vaarallisen rikollisjohtajan hauta on pyritty salaamaan tai suojaamaan niin, että seuraajat eivät saisi siitä kokoontumispaikkaa. Toimintamalli Jerusalemin pääsiäisjuhlien rauhoittamiseksi oli siten luonteva. Tuolla kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut sellainen kapinoija, joksi monet tuomittua luulivat.

Evankeliumi kertoo: ”Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.” (Matt. 28: 1–4.)

Jumalan voima voitti inhimilliset vartiointikeinot ja aseet. Jeesuksen seuraajat valtasi ensin hämmennys ja vähitellen ilo. Tuohon iloon pääsiäinen kutsuu tänäänkin. Ei ole kyse vain kahden vuosituhannen takaisesta tapauksesta vaan tapahtumasta, joka koskettaa yhä jokaista: Kristus nousi kuolleista, jotta meillä olisi elämä. Kuolemalla ei ole lopullista valtaa.

Tämä sanoma antaa perimmäisen merkityksen myös kunniavartiolle. Vartio ei tähyä ainoastaan menneeseen vaan myös tulevaan. Kun viime aikoina kunniavartiot ovat katselleet tavanomaista hiljaisempaa – ehkä jopa tyhjää – hautausmaata, on saattanut olla tavallista helpompi kuulla mielessään sanat, jotka aikoinaan ovat kaikuneet tuoreilla hautakummuilla: ”Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.” Siihen asti vartio seisoo paikallaan.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.” (Matt. 28: 5–6.)

Riemullista pääsiäisjuhlaa!

Jaakko Antila
hiippakuntapastori
Lapuan hiippakunta