Artikkeli

Maanantai aamuna 11.11 kello 05.00 suuntasimme bussimme nokan Kurikassa Kainuuseen. Matkan varrelta poimimme Seinäjokiset, Kuortanelaaset ja Lapualaaset kyyttihin. Keli lähenteli nollaa, kuskinamme toimi Tapio Piittari Vaasasta ja matkanjohtajana Mikko S. Säntti. Esittelyt pidettiin ennen ensimmäistä kahvitaukoa Kärsämäellä. Mukana oli ”kirjava” joukko maanpuolustusväkeä. Sanoa voi että jokainen puoulustushaara oli edustettuna sekä sotilasarvot sotamiehestä majuriin.

Matkan tarkoitus oli selvä. Tutustua joukkoon, joka kouluttaa alueemme varusmiehiä n. 1100 saapumiserää kohti. Kainuun prikaatissa ei voi olla törmäämättä pohjalaiseen ensimmäisen 10 minuutin aikana.
Kainuun prikaatin Hoikankankaan portilla meitä oli vastassa esikuntamestari yliv Kari Mankinen, ajopiirturin pakottama tauko jonka vietimme sotilaskodissa. Jatkoimme matkaa kohti Kuhmoa jossa aioimme majoittua pari yötä Hotelli Kainuussa.

Kuhmon Rajavartiosto

Ensimmäinen varsinainen tutustumiskohde oli Kainuun rajavartiosto ja sen Kuhmon rajavartiosto. Portit avautuivat ja meitä vastassa oli ltn Alexander Kyllönen. Hän toimi vartioston apulaispäällikkönä.
Alexander Kyllönen esitteli rajan toimintaa valtakunnan tasolla sekä viranomaisyhteistyötä. Kuhmon rajavartioston tehtävien osalta saimme seikkaperäisen selvityksen, jota kuuntelimme ”korvat höröllä” kahvia hörppien.
Ulkona meille esiteltiin vielä nykyaikaista laitteistoa mm. pimeänäkö kiikareita, sekä ajoneuvokalustoa monipuolisine kalusteineen ja johtamisvälineineen.

Luovutimme käynnistä muistoksi kiltamme standaarin sekä historiikin yhdessä sihteerimme Marko Pänkälän kanssa.

Talvisotamuseo

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80-vuotta Talvisodan syttymisestä marraskuun 30:s päivä. Seuraava kohteemme olikin vain meitä varten avattu talvisotamuseo. Museonjohtaja Hilkka Tampio oli meitä vastassa. Hän on toiminut museon johtajana jo yli 20 vuotta. Kokemus huokui kuulijalle, kun hän alkoi esittelemään museota. Kuhmo kärsi kovia menetyksiä talvisodan aikana. Seinillä olevat taulut ja esineet kertoivat karua ja surullista tarinaansa, josta Hilkka osasi kertoa vielä vaikuttavia yksityiskohtia. Museolla käy vuodessa noin 6 tuhatta vierailijaa. Museo on Kuhmon kaupungin ylläpitämä, erittäin persoonallinen rakennelma luonnonhelmassa.

Hotelli Kainuu

Hotellissa meitä odotti lämmin sauna. Päivällisen söimme ravintolan salissa. Palvelu oli moitteetonta. Voimme suositella. Eräs halusi varata ensivuoden kamarimusiikkipäiville majoitusta, mutta paikat olivat jo loppuunmyydyt.

Kuhmo-talo

Koitti tiistai aamu ja olin veljeni Ari kanssa aamukävelyllä. Törmäsimme naishenkilöön, joka torilla kuvasi lumikasaa. Minä tietysti kysymään, että mikäs tämä tällainen kuvattava nähtävyys on? Koska minä en näe siinä mitään kuvattavaa. Hän sanoi, että kasassa ei ole mitään erikoista, se on vain väärässä paikassa. Olimme törmänneet Kuhmon kaupungin kulttuuripäällikköön. Kerroimme mistä olemme ja mitä Kuhmossa teemme. Hän sanoi, että ehdottomasti teidän tulee tutustua Kuhmo-taloon. Joukko bussiin ja Kuhmo-talolle. Huutelin käytävässä, että ”ny me tultihin”. Pienen hämmennyksen jälkeen tuli kulttuuripäällikkö ja toiminnanjohtaja, joka aloitti talon esittelyn. Täytyy sanoa, että kaunein puusta rakennettu rakennus, jonka minä olen nähnyt. 64 km kuusipuuta. Yli 600 istumapaikkaa. Akustiikkaa pystyi muuntamaan muutamassa minuutissa. Aivan valtava paikka Kuhmon kamarimusiikkijuhlille. Kannatti törmäillä torilla.

Vuosanka ja Kainuun prikaatin harjoitus

Lähdimme kohti Vuosangan harjoitusaluetta, joka sijaitsee noin 60 km:ä Kuhmosta länteen. Matka tuntui loputtomalta pientä uraan mentäessä ja luntakin oli Kainuuseen satanut jo yli 40cm. Lumihan ei ole mikään este sotilaalle, vaan ainoastaan hidaste. Sutisentietä kohti johtolaa. Meitä oli vastassa yliv Kari Mankinen, joka johdatti meidät prikaatin tarjoamalle lounaalle. Lounaan oli valmistanut Leijona Catering kenttäkeittiöllään. Maittavan lounaan jälkeen meidät otti vastaan harjoituksen johtaja ja KAIPR:n esikuntapäällikkö evl Oula Asteljoki. Prikaatin esittelyn jälkeen hän kertoi meille käynnissä olevasta harjoituksesta ja sen tavoitteista. Tässä vaiheessa luovutimme prikaatille Seinäjoen Sotilaspiirin Killan standaarin ja historiikin.

Keltaiset ja siniset

Tilanneselvityksen saapui antamaan evl Jari Salonen. Siirryimme omalla bussilla harjoituksen ”sisään”. Keltaiset puolustivat ja siniset hyökkäsivät. Puolustajien tueksi saapui panssaroitua voimaa, kun pyyhälsimme Leopard panssarivaunun perään, jota seurasi iskujoukko ps-sisulla. Siniset käyttivät epäsuoraatulta hyväkseen, mutta eivät saaneet tulta vaikuttamaan. Ei tappioita keltaisille ja asemat pitivät.

Mistä tämän taistelun kulun saimme tietoomme? Tekniikka kehittyy. Vääpeli Janne Karppinen piti meille tilannekatsauksen. Ajonneuvon peräosassa oli iso näyttö, jossa kaikki tapahtumat näkyivät reaaliajassa. Näimme ryhmitykset ja koko taistelun kulun. Mielenkiintoisen esityksen jälkeen lähdimme tutkimaan mitä pioneerijoukkue on saanut aikaan.

Maj Markku Heikkinen piti ansiokkaan esittelyn pioneeritoiminnasta. Miinoitteen rakentamisesta ja rakentamista helpottavasta kalustosta. Ilta alkoi hämärtämään. Evl Oula Asteljoki kysyi, että voisimme juoda vielä kahvit johtolassa ennen poistumista harjoitusalueelta. Ei meitä tarvinnu kahta kertaa pyytää tai käskeä. Johtolassa vierähti vielä tunti. Tuli mieleen entisen komentajan lausahdus katsoessaan kahvihuoneeseen. ” katsokaa, että kahvitunnista ei tule ruokatuntia pidempi”.

Pöytäkeskusteluissa löytyi yhteisiä tuttuja jokaiselle. Lähdimme hotellia kohti. Päivä oli antoisa. Saunassa ja illallisella purimme vielä päivien antia. Kyllä kannatti herätä. Paluumatkakin tuntui lyhyemmältä kuin tultaessa.

Kiitokset kaikille osalllistujille.
Mikko S. Säntti

Vuoden 47. viikko on valtakunnallinen mielenterveysviikko. Käsittelen asiaa reserviläisnaisen näkökulmasta ja pohdin aihetta omien kokemusteni, huomioiden ja käymieni keskusteluiden pohjalta. Uskon ja tiedän, että henkilön oma kokemus siitä mitä on olla varusmies ja myöhemmin kokemus siitä, mitä on olla reserviläinen vaikuttavat suoraan hänen aktiivisuuteensa.

Osa lukijoista tuhahtaa tällä hetkellä, ettei asia ole näin enkä tiedä mistä puhun. Jos olet laiska, huonossa kunnossa ja ilman motivaatiota, niin ei varmaan ole aktiivinen varusmiespalveluksessa saatikka reservissä. On totta, että omalla motivaatiolla ja muilla edellä mainituilla asioilla on merkitystä aktiivisuuteen. Mutta jokaisen mennessä itseensä huomaa, että sinun omat mielipiteesi ja toimintasi peilaantuvat sinun kokemukseen ja tunteeseen asiasta. Työskentelen siviiliammatissani nuorten aikuisten kanssa, joista yli puolet on maahan poljettuja ja tavalla tai toisella kiusattuja, aliarvostettuja. Heidän kanssaan teemme päivittäin työtä sen eteen, että he saavat jälleen tuntea olevansa arvokas ja mahdollisuuden turvallisesti suunnitella tulevaisuutta. Myös heille on annettava mahdollisuus kehittyä, kasvaa ja näyttää omat vahvuutensa. Nämä samat mahdollisuudet tulee antaa varusmiespalveluksessa ja viimeistään reserviläisenä.

Oma mielenkiintoni aiheeseen virisi keskusteltuani reserviläisnaisten vähäisestä lukumäärästä aktiivitoimijoissa. Keskusteluparini oli itsekin reservissä oleva naishenkilö, joka kommentoi pohdintaani todeten, että ainakin hän itse oli kymmenen vuotta maan alla palvelusaikana kohtaamansa kiusaamisen vuoksi. Palveluksen jälkeen hän halusi unohtaa armeijan harmaat enkä lainkaan ihmettele miksi vapaaehtoinen maanpuolustus reserviläisenä ei palveluksen jälkeen motivoinut. Jokainen meistä voi mennä itseensä, kiinnostaisiko sinua. Jotkut nousevat Feenix-linnun lailla entistä motivoituneempana, mutta tämän viedessä aikaa heiltä jää paljon rikkaita muistoja saamatta ja ainutlaatuisia harjoituksia kokematta. Ikävät muistot ovat
poteron pohja, miksei aktiivitoimijoissa ole juurikaan naisia. Jäävuoren huipulla on haasteina ruuhkavuosien tuoma kiire ja etenkin tietämättömyys toiminnasta ja siihen mukaan pääsemisestä. Mutta palataan jäävuoren huipulta takaisin pohjalle.

Puolustusvoimat ovat tehneet linjauksen kiusaamisen kitkemisestä. Itse hyväksyn kollektiivisen koulutuksen enkä pidä sitä simputuksena. Puolustusvoimissa on hyväksytty hierarkia ja niin sen tulee ollakin. Suuria massoja on saatava liikkeelle ja tottelemaan käskyjä, jotta toiminta on tarkoituksenmukaista. En tarkoita, että varusmiehiä ja reserviläisiä tulisi pitää silkkihansikkain ja varoa käskyttämästä, mutta maalaisjärki olkoon olemassa. Asevelvollisina me kaikki olemme kuitenkin saman valan Isänmaalle vannoneet ja olemme valmiita sitä puolustamaan tarvittaessa omien voimiemme mukaisesti. Tällä ajatuksella kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista hänen tahtoessaan osallistua harjoituksiin tai suorittaa palvelus sukupuolesta riippumatta, näin sanoo myös sotilasvala: ” Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.” Naisten vähättely, isottelu ja kukkopoikailu ei tositilanteessa vahvista ketään, kehitä mitään eikä auta etenkään maanpuolustuksellisesti.

Aiemmissa kirjoituksissa olen tuonut esille erinomaisen hengen, mitä olen kokenut reserviläistoimijana. Usein olen ollut ainut nainen, muttei se ole menoa haitannut. Minut on otettu aina vastaan hymyileväisesti kätellen ja toivotettu tervetulleeksi. Ainahan se jännittää, kun näin nuorena aikuisena astun vanhojen konkareiden joukkoon, mutta se ei saa nousta esteeksi. Olen samalla tavalla asevelvollinen kuin suurin osa muistakin reserviläisistä, minulla on mahdollisuus edistää vapaaehtoista maanpuolustusta samalla tavalla kuin kymmeniä vuosia toiminnassa mukana ollut. Erityisen kiitollinen olen siitä, että olen saanut siirtää tietoa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta sekä tuleville naispuolisille asevelvollisille, kuin myös heille jotka ovat oman palveluksena aikaa sitten käyneet ja tahtovat parantaa sekä omaa, että ympäristön toimintaa vastaamaan paremmin 2010-luvulla palveluksensa käyneiden tarpeita.

Joten tulevan varusmiehen vanhempi, nykyinen palveluksessa oleva varusmies ja kouluttaja, kuin myös reserviläinen, on sinun tehtäväsi olla ylläpitämässä hyvää, toimivaa ja tasavertaista toimintakulttuuria sekä ennen palvelusta, palveluksen aikana kuin myös sen jälkeen. Jos mahdollisesti aktiiviset, motivoituneet reserviläiset poljetaan jo palveluksen aikana kymmeneksi vuodeksi kiven alle, vaatii se sekä puolustusvoimilta, että reserviläistoimijoilta paljon resursseja. Nämäkin resurssit voisimme käyttää luotettavaa, laadukkaaseen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseen ja toimintaan, joka kasvattaa asevelvollisten osaamista, luoden heille ja meille onnistumisen kokemuksia sekä hyviä muistoja millaista on olla reserviläinen reserviläisten joukossa. Sillä parhaimmillaan reserviläistoiminta on kuin yhteisöllisyyden tukipartio, joka nostaa taistelutoverin ylös sieltä poteron pohjalta.

Marjo Kauppinen

Liiton uusi puheenjohtaja valitaan Turun liittokokouksessa 16.11.2019. Liiton nykyinen puheenjohtaja Mikko Halkilahti ilmoitti ettei hän ole enää käytettävissä puheenjohtajan tehtävään nykyisen kauden päättyessä vuoden 2019 lopussa.

Liiton sääntöjen mukaan puheenjohtajaa valittaessa tulevat kysymykseen vain ne suostumuksensa tehtävään antaneet henkilöt, jotka jäsenyhdistys tai henkilöjäsen ovat ilmoittaneet liittohallitukselle kahta kuukautta ennen liittokokousta. Puheenjohtajaehdokkaat tuli ilmoittaa 16.9. mennessä.

Puheenjohtajaehdokkaiksi ilmoittautui 5 hakijaa: Leila Kaleva, Veli-Matti Kesälahti, Aaro Mäkelä, Petri Ranta ja Tuomas Kuusivaara.

Lakeuden Maanpuolustaja tarjosi puheenjohtajaehdokkaille mahdollisuuden esittäytyä Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiirien ja tukijain maanpuolustusjulkaisussa:

Leila Kaleva

Olen ehdolla Reserviupseeriliiton puheenjohtajaksi

Reserviupseeriliitto on maanpuolustusaatteen eturivin lipunkantaja ja merkittävä yhteiskunnallinen toimija. Liiton yhteiskunnallista roolia ja edunvalvonnan vaikuttavuutta pitää kuitenkin terävöittää. Haluan tuoda strategisen osaamiseni ja johtajakokemukseni liiton käyttöön ja olla viitoittamassa liiton tulevaisuutta. Siksi olen ehdolla liiton puheenjohtajaksi.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttä on ollut myllerryksessä lakimuutosten myötä. Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta astuu voimaan vuoden vaihteessa ja käynnissä on kiivas työ toiminnan järjestelemiseksi vuodelle 2020.

Siviilityössäni strategiajohtajana olen tottunut siihen, että muutos on jatkuvaa. Muutoksessa proaktiivinen ote ja ennakointi on olennaista. Vision ja strategian on oltava kirkas näyttäen tietä tulevaan. Luonnos RUL:n kolmivuotissuunnitelmaksi vuosille 2020-2022 sisältää oikeita asioita ja oikean suunnan. Liiton strategia on hyvä ja kattava. Kuitenkin esimerkiksi lakimuutoksiin vaikuttamisessa on osittain epäonnistuttu, koska asialle ei ole riittävän ajoissa annettu riittävää fokusta. Todellinen vaikuttaminen olisi vaatinut tiivistä yhtedenpitoa lainsäädäntöä valmistelevaan tahoon pelkän passiivisen sidosryhmäkuulemiseen kutsua odottelevan taktiikan sijaan. Suhteet eivät synny hetkessä, niiden luominen ja ylläpitäminen on pitkäjänteistä toimintaa.

Strategia on valintojen tekemistä ja priorisointia. Liiton tärkeimmät tehtävät tulevalle kolmivuotiskaudelle ovat:

1) Lakimuutosten negatiivisten vaikutusten minimointi maanpuolustuskoulutukseen ja vapaaehtoisten kouluttajien motivaatioon.

Vapaaehtoista maanpuolustusta säätelevän lain käytännön sovellutukset puhuttavat nyt laajasti ja iso osa työstä pitää saada valmiiksi jo tämän syksyn aikana. Muutoksia tarvitaan lyhyellä aikavälillä lain soveltamista määrittäviin asetuksiin ja pidemmällä aikavälillä myös lakiin. Laki on säädetty kiireellä, eikä siitä ehditty antaa riittävää ohjeistusta ja toimintamalleja soveltamiseksi. Hyvä esimerkki tästä on MPK:n ammunnat, jotka jouduttiin keskeyttämään hetkeksi uuden lainsäädännön ymmärrysvaikeuksien seurauksena. Sen sijaan, että meidän tarvitsisi pohtia toteutuuko nykyisessä lain säätämisessä edes eduskunnan tahto, tarvitsemme kanavan yhteistoimintaan lakeja valmistelevien virkamiesten kanssa, voidaksemme todeta siinä ainakin toteutuvan maanpuolustustahdon. Tästä syystä RUL:n on pystyttävä astumaan askeleen verran pidemmälle ja päästävä negatiivisten vaikutusten minimoimisesta tilanteeseen, jossa sen positiivista tahtoa kuullaan ja lain valmisteluissa aidosti huomioidaan.

2) Proaktiivinen edunvalvonta edellyttää aktiivista viestintää, hyviä suhteita päätöksentekijöihin ja uutta otetta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Me reserviläiset tiedämme ja tunnemme, mitä maanpuolustustyö on. Muuttuneen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön myötä myös laajemman joukon tulee ymmärtää maanpuolustustyön ja ampumaharrastuksen tärkeys yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle. Ilman laajempaa ymmärrystä ja tukea maanpuolustukselle ja ampumaharrastukselle tulemme myös jatkossa kohtaamaan haastavia muutoksia. RUL:n osallistuminen SuomiAreenaan on hyvä avaus ja tämänkaltaista tarvitaan. Hyvät ja tiiviit suhteet päätöksentekijöihin ja laaja yhteiskunnallinen verkostoituminen ovat avainasemassa ja suhteiden luomiseen tulee panostaa pitkäjänteisesti entistä enemmän ja uudenlaisia keinoja hyödyntäen. Linjaukset eivät saa olla siitä kiinni, mikä puolue milloinkin on vallassa. Voisimmeko jatkossa olla tuomassa ampumaharrastusta laajemman joukon tietoisuuteen esimerkiksi kohdennetuilla SRA-ammunnan esittelyillä? Naisten osallistuminen maanpuolustukseen keskusteluttaa myös laajasti tällä hetkellä. Voisiko lyhyt maanpuolustuskurssi olla tapa kasvattaa tällä hetkellä ulkopuolelle jäävän puolikkaan ikäluokan ymmärrystä puolustuspolitiikan ja maanpuolustuksen realiteeteista?

3) Nuorisotoiminta on sijoitus tulevaisuuteen.

Kilpailu vapaa-ajasta kiihtyy entisestään ja on tärkeää saada nuoret mukaan toimintaan heti kotiutumisen jälkeen. Tämän vuoksi onkin ilahduttavaa nähdä, että Opiskelijain Reserviupseeripiirin jäsenmäärässä on nouseva trendi. Muilla piireillä trendi on toiseen suuntaan. Eli emme pysty pitämään toimintaan mukaan saaduista nuorista kiinni. Nuorisoupseerien nimeäminen on oikeansuuntainen askel, mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti RUL on reserviupseerien valmiuksia kehittävä toiminnallinen ja aatteellinen maanpuolustusjärjestö. Toiminnallisuuden pitäminen ytimessä houkuttaa nuorempia upseereita mukaan. Mahdollisuudet kehittää itseään ja johtamistaan, osallistua mielenkiintoiseen ja aktiiviseen toimintaan sekä kansainvälisyys ovat avainasioita vapaa-ajasta kilpailtaessa. Asiakaslähtöisyys on nuorille upseereille arkipäivää ja sitä sen tulee olla myös meille muille vapaa-ajasta kilpailtaessa.

Näiden kolmen kärjen lisäksi liiton kokonaisvaltaisen toimintasuunnitelman mukainen työ on olennaista. Esimerkiksi perinnetyön vahva traditio on toimintamme perustaa. Arvomme ovat isänmaallisuus, vastuuntuntoisuus ja vapaaehtoisuus. Näillä jäsenistömme yhteisillä arvoilla tekemisemme kantaa pitkälle. Toimintamme perustuu motivoituneisiin ja vapaaehtoisiin toimijoihin kerhoissamme ympäri Suomen. Sitä motivaatiota ja ylpeyttä toiminnasta meidän tulee vaalia ja ruokkia.

Toivottavasti pystymme puheenjohtajakisan avulla nostamaan ajankohtaisia maanpuolustusasioita laajempaan keskusteluun.

Leila Kaleva
Reservin luutnantti, RUK TK7/238
DI, strategiajohtaja

Veli-Matti Kesälahti

RUL:n johtoon tarvitaan kokenut käytännön toimija

Suomen Reserviupseeriliiton tulevien vuosien haasteina ovat vapaaehtoisen maanpuolustuksen lainsäädännön muutoksien aiheuttamat vaikutukset toimintaan, ampumataidon ylläpitomahdollisuuksien turvaaminen (lupakäytännöt, ratatarjonta) sekä maanpuolustusajattelun laajentaminen muuttuvassa maailmassa perinteisestä sotilaallisesta entistä enemmän kokonaisturvallisuuden suuntaan.

Avainasemassa on nuorten jäsenten saaminen innostettua toimintaan tiiviimmin mukaan. Entistä paremmin olisi pystyttävä tarjoamaan jäsenmaksunvastinetta 25-35 –vuotiaalle jäsenkunnalle. Myös jäsenhankinnassa painopiste tulisi olla tuossa ikähaarukassa. Yhdistyksille ja jäsenhankkijoille esittäisin entistä tehokkaampia kannustimia ja uusia avauksia rekrytointimenetelmissä.

Reservin urapolussa on mielestäni paljon kehittämisen varaa: jäsenistömme monipuolista siviiliosaamista ja omaehtoista kouluttautumista tulisi hyödyntää enemmän SA-sijoituksissa ja toisaalta kokeneille reserviupseereille tulisi tarjota uudelleensijoittumismahdollisuuksia kokonaisturvallisuusalan muihin tehtäviin kun ikä tulee SA-tehtävässä vastaan.

Imagollisesti RUL on arvostettu ja avainsidosryhmien keskuudessa kohtalaisen hyvin tunnettu järjestö. Viestinnässä tulisi ottaa uudet mediat ja kanavat tehokkaampaan käyttöön. Kiinnostava toimintatarjonta ja kohdennettu jäsenistön tavoittaminen on avainasemassa.

Reserviupseerina ja RUL:n aktiivina allekirjoittanut on aina ollut ”kädet savessa tekijä” pyrkien johtamaan ja saamaan joukot liikkeelle omalla esimerkilläni. Tunnen käytännön kokemuksen kautta reserviläistoimintaa eri muodoissaan hyvin monipuolisesti. Myös yksi toimintamme elinehdoista, jäsenhankinta, on ollut lähellä sydäntäni. Vuosien mittaan olen henkilökohtaisesti hankkinut RUL:lle pitkälti toista sataa uutta jäsentä ja ennen kaikkea saanut monia innostumaan mukaan reserviläistoimintaan.

Kokemusta on kertynyt 10 vuotta Imatran reserviupseerikerhon puheenjohtajana, 5 vuotta piirin johdossa (ja liittohallituksessa) ja nyt kuluva vuosi RUL:n 2. varapuheenjohtajana. Työssäni Etelä-Karjalan liitossa toimin kansainvälisten asioiden ja edunvalvonnan parissa, mikä monilta osin tukee myös tehtävien hoitoa RUL:ssa. Myös tarvittava ajankäyttö (arviolta toista sataa lähtöä vuodessa) RUL:n puheenjohtajan tehtävien hoitamiseen onnistuu, mistä olen jo työnantajani kanssa sopinut. Olen myös jo ilmoittanut luopuvani yhdistys- ja piiritason luottamustehtävistä keskittyäkseni jatkossa RUL:n liittotason tehtäviin siinä roolissa, mihin mahdollisesti tulen valituksi.

Veli-Matti Kesälahti, RUL:n puheenjohtajaehdokas
Suomen Reserviupseeriliiton 2. varapuheenjohtaja
p. 0400-012989
email: velimatti.kesalahti@gmail.com

Aaro Mäkelä

Lakeuksilta vankivaunuun ja RUL:n puheenjohtajaehdokkaaksi

Laihialaisen ei sovi elää velaksi. Tämän viisauden saattelemana päädyin rahoittamaan opintojani Vaasaan vankilaan määräaikaisiin kesäajan vartijatehtäviin vuosina 2004 ja 2005. Näihin tehtäviini kuului eritoten Vaasan ja Seinäjoen välisten vankikuljetusten vartijatehtävät, vankikuljetuksiin suunnitellussa vankivaunussa. Tähän määräaikaisen (kesäajan) vartijan pohjakoulutukseen pääsemiseksi ymmärsin riittäneen puhtaan maineen, reippaan asenteen, hyvän kunnon, heinäkuussa 2003 päättyneen vuoden mittaisen varusmiespalveluksen sekä RU-kurssi 221 Kallion (tiedustelutulenjohto).

Näinä samoina vuosina 2003-2006 olin päätynyt Laihialta Vaasan kautta opiskelemaan Jyväskylän Yliopistoon. Minut rekrytoitiin luonnollisesti talousmieheksi mukaan Jyväskylän Akateemiset Reserviupseerit ry:n (JARU) toimintaan ja toimintaa järjestämään. Aktiivinen JARU-toimintamme ja menestyksekäs jäsenmäärä tuplaaminen sadasta kahteensataan johti myös valintaani valtakunnallisen Opiskelijain Reserviupseeripiirin (ORUP) puheenjohtajaksi 2006 alusta alkaen, samalla muuttoon töiden perässä Helsinkiin 2006 aikana, sekä edelleen Suomen Reserviupseeriliiton (RUL) hallitukseen 2007 alkaen. Tällä tiellä ollaan edelleen.

Vuoden 2008 alusta lähtien minun on ollut kunnia olla mukana RUL:n johtotehtävissä, eli johtoryhmänä toimivan työvaliokunnan jäsenenä ja taloustoimikunnan puheenjohtajana. Viimeiset kuusi vuotta olen toiminut RUL:n 1. varapuheenjohtajan tehtävässä (2014-), eli päättymässä olevan Mikko Halkilahden puheenjohtajakauden ajan. Edellisen neljä vuotta olen ollut myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen eli MPK:n hallituksen jäsen ja talousvaliokunnan puheenjohtaja. Näiden tehtävien myötä olen puheenjohtajaehdokkaista liitossa kokenein, valmiit yhteiskunta- ja yhteistyökeskustelusuhteet omaava, mutta 36-vuotiaana myös nuorin ehdokas.

Arkityössäni olen ALM Partners Oy:n toimitusjohtaja ja osakasyrittäjä. Yritys on finanssialan riskienhallintamallinnusta finanssilaitoksille tarjoava kasvuyritys, joka työllistää noin 75 henkilöä Helsingissä, Jyväskylässä ja Tukholmassa. Tämä tehtävä mahdollistaa nykyisen yli 100 tapahtuman mukaisen tehtäväni liiton 1. varapuheenjohtajana sekä mahdollisuuteni hakea ja toimia liiton puheenjohtajatehtävissä. Työni ohella olutharrastajat tunnistanevat myös perustajaosakas- ja hallituksen puheenjohtajan roolini Oma Panimo Oy:ssä, jolla on kaksi alueellisesti toimivaa panimoa: Espoon Oma Panimo ja Hyvinkään Oma Panimo. Kuten tehtävistäni saattaa arvata, asumme vaimoni Hannan ja kahden tyttäremme kanssa Helsingin keskustassa, joskin vapaa-aikoina tapaamme suunnata kehä III:n ulkopuolelle.

On hienoa, että Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtajavaali ja sen viisi ehdokasta ovat herättäneet laajaa mielenkiintoa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentässä. Jopa niin paljon, ettei vuosittainen metsästysreissu Lapualle oli jätettävä tänä vuonna väliin. On hienoa käydä vaaliin kuuluvaan keskustelua ja olla paikalla maanantaina 11.11.2019 myös tutuilla kulmilla Seinäjoella. Tälläkin kertaa minulla on tärkeä kuljetustehtävä Seinäjoelle, toki helpompi kuin vaunukuljetustehtäväni 15 vuotta sitten: olen tuomassa veljeni neljännelle lapselle lastenrattaat.

Aaro Mäkelä
aaro.makela@rul.fi
050 540 5416